Kaikki lakanat tuuletukseen ennen talvea!

KoPu Tiistaikisa 14.9.2010

Rata F myötäpäivään

Tuuli 7-6 m/s SSW, ilma +14°C, vesi +14 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Genoa 1 heavy, Genoa 3, spinnut S2 ja S3

Miehistö: Hepo, Jarko, Matti, Janne L. & Marko

Sijoitus: ?

Vähän harmittavasti jäivät alunperin ilmottautuneet Hannu ja Terhi pois vähän ennen starttia. Eikä Juho sittenkään saanut kotoota lupaa lähteä mukaan. Kipparin tullessa paikalle olivat gastit Jarko, Marko ja Janne jo laittaneet veneen kisakuntoon. Suorastaan epäilyttävää innokkuutta ja oma-alotteisuutta. Keulapurjeeksi olivat valinneet kevyen tuulen ykkösen, joka olisi ollut kipparinkin valinta eenusteiden ja satama-altaan tuuliolojen mukaan.

Ulkona nimittäin tuuli vielä yllättävän pirteästi, n. 7-8 m/s. Päätimme tehdä lopullisen valinnan starttipurjeeksi hyvissä ajoin ennen lähtöämme. Ykkösgenoa kallisti venettä aivan liikaa ja tiputimme sen kannelle samalla kun nostimme lämmittelyn vuoksi kakkosspinnun. Lauttasaari tuli aikamoista vauhtia vastaan ja meille tuli kiire jiipata ja tiputtaa spinnu.

Saimme aika sählän aikaiseksi, kun roolijako oli vielä hakusessa. Moni kalastustroolari olisi ollut suorituksestamme kateellinen. Pikkuluokan ryhmittyessä lähtöön vaihdoimme keulalle kolmosgenoan ja valmistelimme spinnukamat uusiksi nyt kolmosspinnua varten.

Saimme kohtuustartin lautakuntaveneen päästä X-99:n takaa ja Subwayn päältä. Piskuinen Zest oli vähällä nostattaa meidät poijua päin, mutta selvisimme nipinnapin. Casper sai mainon lähdön yksin linjan toisesta päästä ja pääsi vapaisiin ja ensimmäisenä lähtösuoran länsimerkille. Melkille mentiinkin sitten sivuvastaista jonoajossa. First One oli pyrkinyt päälle, mutta saimme estettyä sen aikeet. Zestin sen sijaan päästimme ohi sen suuremmin sitä kiusaamatta.

Melkin poijulta kryssi Rysäkarille. Radan vasemmasta reunasta saimme ensin hyvää, ja olimme taas ysiysien kannassa. Seuraavalla vendalla tuli sitten taas turpiin. Kääntömerkillä olimme jo jonkin verran niiden takana. Saimme kolmosspinnun nyt ihan mallikkaasti ylös ja laskettelimme rennosti kohti Melkkiä. Koska tuuli oli moinannut, vaihdoimme keulalle valmiiksi kovan tuulen ykkösen. Eli koko kisagarderoobi tuli näin käytyä läpi.

Ennen poijua nostimme keulapurjeen ja laskimme spinnun taas vähän turhan aikaisin. Otimme reilusti korkoa ja valmistauduimme ottamaan spinnun uudestaan esiin. Edellämme pikkuluokan Thetis oli menetellyt kuin me, eikä ollut kovin tyytyväinen peittäessämme nyt spinnulla sen tuulta. Alkoivat nostattaa meitä urakalla, päätyen lopulta vain broachaamaan ja menettämään tasapainonsa muutenkin. Aivan loppusuoralla pääsimme X-99 Sunny Loven kantoihin ja hyvällä tuurilla saimme ehkä heidät tasotetussa ajassa kuitattua. Muut ysiysit, Extasia ja X-Cape olivat taas liian nopeita.

Hieman haikeina poistuimme kauden viimeisestä tiistiksestä. Ilta oli vielä kesäisen lämmin, mutta jo syksyisen pimeä.

Hepoa odottavat jo keskiviikkona uudet purjehdushaasteet, kun edessä on veneen siirtokeikka Hollannista. Katsotaan miten Pohjanmeri kohtelee, ehkä siitäkin reissusta tulee jotain raporttia...

Harjottelematta (ei ole) paras.

Syysseilaus, EMK (ORCi)
Su 12.9.2010
Ratakisa 5,7 M ja saaristokisa 18,6 M
Tuuli 7-5 m/s SSW, ilma +15°C, vesi +15 °C
Purjeet: Genoa 3, Genoa 1 heavy, Spinnu S2
Miehistö: Hepo,
Sijoitus: 8/9


Nauti n' Nollan osallistuminen kauden viimeiseen ORCi-kisaan ratkesi vasta aivan viime tingassa perjantai-iltapäivänä. Riittävä määrä gasteja saatiin kasaan käyttämällä taas kaikki mahdolliset keinot. Vakiojengiin eivät tällä kertaa tehonneet perinteiset suostuttelut, uhkailut tai kiristyksetkään. Ainoastaan Marko oli kiltisti ilmottautunut mukaan sunnuntaiaamu klo 08:00 treffeille. Ja Markon kisakokemuskin oli muutamalta syksyn tiistikseltä.


Paula oli ollut veneellä kerran aiemmin (Suursaaressa) ja sai houkuteltua nyt mukaansa Ollin spinnua ajamaan. Subwayssa pianistin hommia hoidellut (siis X-35 vene, ei ravintola) Marja matkusti kisaan varta vasten Savon takametsistä Jarkon rekrytoimana. Hepo taasen sai puhuttua kisamenestyksellemme vinoilleen seurakaveri Askon mukaan näyttämään, mitä aktiivi Star-purjehtija saa tasoituspurjehduksessa aikaiseksi. Kokeneita purjehtijoita kaikki, mutta ensi kertaa yhdessä ja heille uudessa veneessä. No olisihan meillä koko reilu tunnin mittainen siirtopurjehdus Kytölle aikaa hitsaantua yhteen, kuten Asko tuumasi.


No niinhän me siinä hitsaannuimme henkisesti kasaan koneella suoraan vastatuuleen puksuttaessa. Vaihdoimme keulalla olleen kevyen tuulen ykkösen pois ja jalustimme kolmosen paikoilleen, näyttihän tuulimittari puuskissa n. 8 metrin lukemia. Kerkesimme juuri nostaa purjeet Kytön selällä, kun kellokallen homman saanut Marja jo varoitteli ykkösten varoitusmerkin lähestyvän. Oli pakko hylätä treeniksi tarkoitetut spinnun nostoaikeet ja hakeutua lähtökuoppiin ratakisaa varten.



Ykkösten laiha 4 veneen jengi lähti samaan aikaan 5 IRC-veneen kanssa. Sen verran saivat hässäkkää aikaiseksi, että FG43 Isadora ajoi linjasta yli ennen aikojaan, ja jäi lopulta ilman tulosta. Meitä ORCi2:sia oli 8, Ilmarisen jäätyä pois (luultavimmin jo ranking-voiton varmistaneena). Saimme taas oikein hyvän startin, allamme olivat Xilia II ja Astraia, ja yläpuolellamme olleet veneet olivat lähinnä takaviistossa. Koska emme juuri olleet kereneet nuuhkia ilmaa, heitimme vähän ajan päästä paaralle, lähinnä koska mutkin tekivät niin. Ylämerkille tultaessa olimme sitten jo ottaneet oman tutun paikkamme, sen jonon viimeisen...



Spinnun nosto ei todella ollut mikään mallisuoritus, ja etumatka jonon hännillä olleisiin sisarveneisiisn Phoenixiin ja Alexiaan alkoi venyä. Ajelimme aika pitkään spinnulla käytännössä täyttä plattista, kun olimme nähneet Finellin ja muidenkin "isojen poikien" tekevän niin. Alamerkillä oli ensin vaikeuksia saada genoaa ylös ja sitten spinnua alas. Samat propleemit toistuivat kaikilla kolmella kierroksella, ehkä hieman tosin väheten. Tuulikin hieman himmasi. Viimeisen kolmannen kierroksen alamerkkiä lähestyessämme tuli luokkamme kärki Stellan, Xilia II:n ja Finellin johdolla maaliin. Hieman vahingoniloisina katsoimme sisarvene Alexian tekevän ylimääräisiä pyörimisliikkeitä alamerkin jälkeen. Olivatko osuneet poijuun, vai muuten vaan tehneet virheen? Matkaa heihin oli ilmeisesti silti liikaa, tasoituksesamme ei niin suurta eroa ole.



Alamerkillä alkoi sitten meille surkuhupaisa episodi. Lopussa ilman puomia lennätetty spinnu tarttui vasta osittain nostettuun kolmoseen ja pyörähti iloisesti keulastaagin ja kolmosen topin ympäri. Ja pyörähti uudestaan ja uudestaan tehden oikein näyttävän pullapitkomaisen punoksen noin 5 metrin korkeudelle. Joskus lomapurjehduksilla olemme saaneet saman ilmiön aikaiseksi genaakkerilla, muttemme koskaaan aiemmin näin pahasti spinnulla. No ei muuta kuin keulakansi nykimään ja repimään hulluna kaikkia naruja ja kankaan palasia, joihin käsi ylti.


Koska alapoiju oli juuri ohitettu, käänsi Hepo kryssille ajatuksena vain nilkuttaa pelkällä isopurjeella maalilinjan yli ja sitten selvittää tuo pirun punos. Raivokkaasti räpättävässä spinnussa oli kuitenkin niin paljon pussia jäljellä, että sen voima oli suurempi kuin isopurjeen. Aivan kuin murheita ei olisi ollut tarpeeksi alkoi vene nyt pakittaa! Ja valui tietysti lähes ohjailukyvyttömänä päin alapoijua.


Kiroillen kuin merirosvo heitti Hepo ruorin Markolle, joka alkoi ajamaan alas tuulen mukana, Hepon mennessä itse keulastaagin ympärille sotkeutunutta spinua selvittämään. Mielessä kävi jo useampaan kertaan keskeytys. Olimmehan ainoa vene baanalla, kolmosten kierrettyä vain kaksi ratakierrosta. Koko fleetti odotti vain meidän saapumistamme päästäkseen aloittamaan Saaristokisa-osuuden. Vihdoin ikuisuudelta tuntuneen melkein vartin ähellyksen jälkeen saimme spinnun irti, fallit selvitettyä ja kolmosen ylös. Poijuun törmäämisen hyvittämiseen tarvittavia pörähdyksiä teimme spinnua auki pyörittäessämme varmaan neljä, joten sekin aisa tuli hoidettua. Mutta kyllä nolotti toista starttia odotellessa! Ainoa lohtu oli ajatus siitä, miten sitä venekuntaa joskus tulisi jurppiman, joka meille tumpeloille joskus kaukana tulevaisuudessa ehkä häviää...


Saaristokisaan starttasi kolmosluokka ensimmäisenä. Jostain kumman syystä vastatuulipoijun kiertosuunta oli muutettu myötäpäiväiseksi. Tämä teki käytännössä lenkin rataan aiheuttaen ikäviä törmäyskurssitilanteita. Olimme juuri kerenneet vaihtaa keulalle litteän kovan tuulen ykkösemme, joka tuntuikin olevan oikea ratkaisu hieman heikentyneeseen tuuleen. Startti oli aikalailla edellisen toisinto, mitä nyt jouduimme vähän Ramdataa väistelemään. Stellalta joku "sulki oven" ja se joutui starttaamaan vähän muiden perään.


Yritimme sinnitellä Alexian kyydissä, mutta emme pystyneet läheskään samaan nousukulmaan. Merkillä olimme taas omalla paikallamme, siis viimeisenä. Pääsimme sentään vähän härnäämään muuta nyt spinnuja nostelevaa fleettiä, tulimmehan styyralla kohti ylämerkkiä. Meiltäkin spinnun nosto alkoi jo sujua ja yritimme taas ainoana oljenkortenamme ajaa plattista FinnFunin ja Astraian tavoin, muidenkin jiippaillessa laiskanlaisesti


Knapperskärillä spinnu alas ja pitkä kryssi kohti Aspkärin vihreää lateraaliviittaa. Ordereissa oli tulkinnan varaa siitä, kumpi pohjoisviitta Kytön kohdalla tulisi kiertää. Likimäärin annettu koordinaatti kun oli molemille sama. Nyt koko fleetti kuitenkin kiersi molemmat kaukaa pohjoisesta. Suurin osa fleettiä tuntui jatkavan samalla halssilla radan oikeassa reunassa, joten niin mekin. Kymmenen minuuuttia jälkeemme lähtenyt iso luokka alkoi saada meitä kiinni ja koko fleetti oli aika hyin läjässä kääntömerkillä.




Spinnu ylös ja tosi pitkä legi Lehtisaaren länsiviitalle. Osa fleetistä taasen valitsi polaarien mukaan jiippailun, me päätimme jatkaa plattisajon harjottelua, lähinnä laiskuuttamme. Pääsimmekin näin yhdellä halssilla lyhyintä matkaa merkille Lehtisaaren salmen kääntäessä sopivasti tuulen suuntaa eduksemme. Koko miehistö kökötteli etukannella painona nauttien kevyestä auringon pilkahduksesta ja lämpimästä säästä. Muukin miehistö alkoi nyt ymmärtää Ollia, joka oli aamusta alkaen ollut käsivarret ja nilkat paljaana. Karjalanpiirakat keitettyjen munien ja välioluiden kanssa tekivät hyvin kauppansa. Gastiliitto vaikutti työehtosopimuksensa tilaan kovin tyytyväiseltä. Kenenkään kun ei tarvinnut tehdä mitään. Edes spinnua ajava Olli tai Hepo ruorissa ei juuri muuta kuin tarkkaillut.




Lehtisaaren viitalta kurssi hieman tiukkeni, mutta nyt mentiin lähes polaarien mukaista suuntaa edelleen vailla minkäänlaista ponnistusta. Muita veneitäkään kun ei ollut aivan tunumalla kiusaamassa. Rönnkobbenin punaiselta viitalta olimme jo kääntämässä varovasti kohti Varsasaarta, kun joku ihmetteli, miksi muu fleetti ajaa niin ylös. Pikainen varmistus ordereista, ja huomasimme, että aiempiin vuosiin verrattuna nyt piti myös Ådholmenin vihreä tikku kiertää. Onneksi emme suurta lenkkiä kerenneet tehdä ja pääsimme iloisesti spinnulla merkille.


Nyt jouduimme oikein homminkin. Keveäksi moinaneessa tuulessa otimme jiipin kohti Varsasaarta ja valmistauduimme spinnun tiputukseen. Ihme kyllä gastiliitto ei ollut ollenkaan pahoillaan tästä lepotauon keskeytyksestä. Tuntuivat olevan jopa niin hereilläkin, että spinnu tuli tiputettua vähän turhan etuajassa.


Muutamat edessä olevat sinnittelivät maalisuoralla spinnulla aivan käsittämättömiä kulmia. Meille tuulikulma kun näytti 65° todellista! Maalilinja oli tosi syvällä; olimme menneet jo hyvän matkaa rajoitinpoijun ohi ennenkuin töötti törähti ylityksen merkiksi. Tulimme maaliin reilun kolmen tunnin purjehduksen jälkeen kymmenkunta minuuttia sisarveneitämme Alexiaa ja Phoenixia perässä, jotka hienosti olivat tasoituksissa 1. ja 2. sijalla tässä saaristokisassa. Kokonaistuloksissa Phoenix voitti, Finell tuli kakkoseksi ja Alexia oli kolmas. Meidän sijoituksemme oli arvattava selkeä viimeinen.


Kiitokset kaikille kilpakumppaneille kuluneesta kaudesta. Tänä vuonna kakkosluokka oli kovin tasainen. Onnittelut erityisesti sisarveneille, joista Alexian vauhtia osattiin jo odottaakin. Phoenixin loppukauden hieno menestys oli sen sijaan pienoinen yllätys. Ehkä mekin vielä joskus...


Aika iso läjä kuvia kuvapankissa ja trackki tulossa sinne myös.

Tuulettoman tiistain trilleri

KoPu Tiistaikisa 7.9.2010

Rata G vastapäivään

Tuuli 2-3 m/s SE, ilma + 15°C, vesi +15 °C

Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2

Miehistö: Hepo, Juho, Matti, Janne L., Marko, Terhi & Hannu

Sijoitus: 15/28

Kauden tokavika tiistis uhkasi ensi jäädä kovin vajaamiehiseksi, mutta lopulta spinnukuski Matti sai työasiansa järjestettyä ja Juhokin perheasiansa. Mukaan tuli vielä yksi ”Quest Star”, Hannu, normaalisti X-342 Mariellea kipparoiva virtuoosi. Lähdimme siis lähes tyyneen keliin täydellä seitsemän hengen miehityksellä.

Ennen lähtöä tuuli oli lähes nollassa ja saimme vain vain vaivoin veneen edes liikkeeseen. Edes vindexi ei jaksanut kääntyä, vaan näytti koko ajan samaa kulmaa. Aivan riippumatta siitä, mihin keula osoitti. Ykkösten lähdössä ei todellakaan ollut "vauhtia ja vaarallisia tilanteita", mutta siitä huolimatta Ramdata ja Cosa Nostra saivat itsensä linjan yli ennen paukkua ja joutuivat tuskaisesti palaamaan uuteen starttiin.

Me otimme vauhtia linjan etupuolelta kun kerran mustaa lippua ei ollut ylhäällä. Tulimme linjalle aika sopivasti X-99:en Extasian ja X-Capen eteen ja ajoimme nyt styyralla kohti poijua, jossa mielestämme tuuli paremmin. Tarkoituksena oli myös sulkea samaan paikkaan paaralla tunkevalta Casperilta "ovi", mutta olimme lopulta siihen hieman liian alhaalla. Ja kaimakummituksensa lailla pääsi tuo laiturinaapuri vilahtamaan ovesta läpi.

Olimme kuitenkin arponeet linjan vetävän pään oikein. Alhaalla veneet liikkuivat todella tahmeasti ja tyytyväisenä noteerasimme sisarvene Phoenixin joutuvan vielä vendaamaankin jo kaukana takanamme. Tavoitimme ensimmäiset pikkuluokan veneet jo ensimmäisellä kääntömerkillä fleetiin nyt spinnutellessa kohti länttä. Takaatamme yritti First One (First 40) jyrätä päällemme, mutta koska heillä ei ollut vielä spinnu vedossa pystyimme helpohkosti puolustamaan paikkaamme.

Yläpuolellemme rupesi kerääntymään nippu pikkuluokan veneitä ennen Käärmeluotojen porttia. Päätimme jiipata vapaampiin tuuliin ja olimme nyt styyralla takanamme tuleviin veneisiin nähden. Albin Express Modesty laski vauhtinsa pahasti väärin ja jouduimme lopulta väistämään heitä tiukasti. Tuhrasimme samalla vauhtimme spinnun romahtaessa ja "hätäjiippiä" tehdessä. Modesty ilmoitti herrasmiesmäisesti heti "meidän virhe" ja Hepon kysymykseen: "Pyörittekö?" ei edes tarvinnut vastata, sillä Albinin keula osoitti jo kohti tulosuuntaa alkavaa rangaistuspyörähdystä osoittaen. Olivatkohan pelästyneet Juhon äänekästä sadattelua vai olivatko muuten vaan vikkeliä herrasmiehiä.

Jahtasimme nyt edelle päässyttä First Onea, mutta jäimme parin pikkuluokan veneen katveeseen ja Firsti samoin kuin alapuolelta Känsäkosken Seaquest pääsivät karkumatkalle. Järjestäjät olivat viisaasti valinneet lyhyen G-radan, jossa käydään kiertämässä Miessaaren kupeessa oleva merkkipoiju ja tullaan samaa reittiä takaisin. Tulivat nyt myös oikein katsomaan, että fleetti oli liikkeessä. Ja olivat ilmeisesti valmiita myös vielä lyhentämäänkin rataa. Toisin kuin kesäkuun toisessa tiistiksessä, jossa fleetti jätettiin oman onnensa nojaan tyyneen seisomaan mitään keskeytyksestä tiedottamatta.

Kääntöpoijulla olikin melkoinen hässäkkä valtaosan fleettiä tappaessa vauhtinsa sinne joko huonossa käännöksessä tai muuten vaan muita väistellessä. Soppaa hämmensi samaan aikaan paikalle osunut "turistivene", joka aivan oikeutetusti puski styyralla fleetistä läpi matkallaan kohti Haukilahtea. Kaiken kukkuraksi joku onneton pikkuluokkalainen sai kääntöpoijun ankkuriköyden peräsimeensä ja alkoi hitaasti hinata sitä kohti tulosuuntaa.

Meiltä merkin kierto meni mainiosti, kuittasimme tungoksessa nyt uudestaan First Onen ja Spirit of Juniperin sekä muutamia pikkuluokkalaisia, vaikka kiertoon tuntuikin kuluvan minuuttikaupalla aikaa. Harmistukseksemme näimme sekamelskaan tunkevan myös sisko-Phoenixin keulan. Emme oikein saaneet kryssivauhtia/-kulmaa kohdalleen vaikka kuinka sitä haimmekin. Emme pärjänneet edessä olevan Melissanden kurssille, vaan valuimme sen jätoksiin. Samalla jyräsivät nyt vuorostaan Spirit of  Juniper, Gamla Damen ja First One meidät kauniissa jonossa yläpuolelta.

Nyt jäi vain tavoitteeksi pysyä maalilinjan ja takaa lähestyvän Phoenixin välissä. Venda Käärmeluotojen portilla, Phoenixkin joutuu vendaamaan -hyvä. Keula kohti maalisuoran alussa olevaa punaista tikkua, mutta ei. Ei jaksa nousta, vaikka muutamat muut kyllä pääsevät. Uusi venda Phoenixin eteen. Kevyessä tuulessa tuhraantuu siihen niin paljon vauhtia, että sisko livahtaa alakautta vaudilla ohi meidän vielä kiihdyttäessämme.

Punaisella tikulla saamme spinnun Phoenixia nopeammin vetoon ja pääsemme rinnalle. Rinta rinnan lähestymme tuskaisen hitaasti maalia. Ensin Phoenix ottaa vähän kaulaa, mutta sitten me pääsemme vuorostamme edelle. Hannu ja Matti pelaavat spinnulla koko ajan yrittäessään kaapata pienimpiäkin tuulenvireitä pallokkaaseen. Toiveikkaasti jo kuvittelemme pääsevämme ennen siskoa maaliin, kun se lähtee nostamaan jo ennestään tiukkaan tuuleen samalla mielestämme matkaa tehden. Liike kuitenkin kannatti, Phoenix sai kaapattua puuskan, joka vei sen lopulta reilun puolen minuutin kaulalla maaliin. Meidän vauhtimme taas tyssäsi lähes kokoaan. Huomionarvoista tosin oli, että olimme tulleet koko matkan Käärmeluodoilta samaa vauhtia ilman spinnua ajavan Gamla Damenin kanssa. Saimme sekunnilleen saman loppuajankin. He tosin olivat lähteneet 10 minuuttia aiemmin.

Kävimme onnittelemassa meidät (taas) kiinniajanutta ja ohittanutta siskoa. Nielimme tappion karvaan kalkin kylmän oluen kera ja nautimme upeasta auringonlaskusta sekä lämpimästä ilmasta puksuttaessamme kohti kotia viimeisten veneiden vasta kääntyessä maalilinjalle.

Valittamatta viimeiseksi

Henri Lloyd Race (ORCi)
La 4.9.2010
Rata A (HSK-Isosaari-Kasuuni-HSK)
Tuuli 7-5 m/s SSW-W, ilma +11°C, vesi +14 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2
Miehistö: Hepo, Lotta, Janne L., Janne T. & Jarko
Sijoitus: 10/11

Tallinna Racen jälkimainingeissa (-höyryissä) oli Ramdatan kippari Sakke annellut ohjeita tyyliin "laita se veneesi heloitus kuntoon, äläkä valita niissä blogikirjoituksissasi". No ei valiteta sitten ja ollaan vaan vilpittömän tyytyväisiä viimeiseen sijaan. Purjehduspäivässä ei oikeaasti hirveästi valittamista ollutkaan.

Pari päivää reippaasti puhaltanut pohjoistuuli oli ennusteen mukaisesti moinannut n. 7 m/s lukemiin. Odotettavissa oli siis rannan lähellä suht tasaista vettä ja vasta ulompana aallokkoa. Ja kuten aina maatuulen kanssa, puuskia ja shiftejä. Olisimme kaivanneet vähän lisää läskiä laidalle, kun nyt jouduimme matkaan viidellä Pekan jäätyä flunssan kourissa kotiin. Onneksi mukaan houkuteltu "Iso-Janne" toi mukanaan aika ison Jarkon isoa ajamaan. Keulalla ja pianossa häärivät sitten kevyemmät "Pikku-Janne" ja aina luotettava Lotta. Kippari Hepo oli alun perin kaavaillut ajavansa koko kisan, mutta antoi alkulämmittelyssä ruorin hyvää tuntumaa kehuneen Iso-Jannen hypistellä hirvennahkaa, tarttuen itse spinnun skuutteihin.

Iso luokka lähti liikenteeseen aika vajaana (4 ORCi- ja 2 IRC-venettä, joista X-41 Nixi ajoi dualina). Poijupää oli selvästi edullisempi matkan ja tuulikulman suhteen. Toisesta reunasta lähtenyt Viuhutar (FG-43) otti pahemman kerran turpiin lähtemällä väärästä reunasta ja broachaamalla näyttävästi useamman kerran heti starin jälkeen.

Meidän luokassamme oli viivalla sitten jo tiiviimpää, 10 venettä Astraian jäätyä pois. Otimme lähdön sieltä edullisemmasta poijupäästä tulemalla sinne ylhäältä genoalla styyralla ja vendaamalla heti paaralle. Lähtö onnistui nappiin ja pääsimme mukavasti kaikessa rauhassa valitsemaan kurssimme ja nostamaan spinnun häiriöttä. Alapuolelta ja takaa kuului kauhea älämölö spinnulla startanneiden paaran veneiden väistellessä genoalla nostattavia / muita styyralla viivalle tulleita veneitä. Ilmeisesti sisarvene Phoenixia mäiskittiin turpiin tässä vaiheessa oikein kunnolla, koska muun ryhmän ollessa Husunkivellä vielä aika hyvin kasassa, se oli jäänyt kauaksi taakse.

Kohti Vallisaarta. Vasemmalta Ilmarinen, Ramdata, Xilia II,
jo vähän kaulaa nykineet Stella ja Wild Joe. Lähimpänä Casper 

Hieman yllättäen spinnuvauhtimme tuntui olevan sisarvene Alexiaa parempi. Ahdistelimme heitä ankarasti koko legin matkalla Jänissaaren kääntöpoijulle. Olimme jo kerran päästä yläkautta ohikin, mutta äärirajalla ajettu spinnu pääsi romahtamaan juuri strategisella hetkellä. Alexia pääsi nyt parin veneenmitan päähän ja alkoi tuskallisen hitaasti jätättää meitä.

Jiippi kääntömrkillä ja pitkä tapahtumaköyhä legi kasuunille. Alexia ja muu fleetti jätti meitä vähän koko ajan. Takana vastaavasti nyt spinnua vaihtanut Phoenix saavutti saman verran. Tuuli ei hirveästi shiftaillut, mutta reikiä siinä oli kuin Uuno T:n verkkopaidassa. Vähän väliä näki kuinka muutaman veneenmitan edessä oli aivan selvä tuuliraja menossa meiltä karkuun. Takana Phoenixillä taasen tuntui tuulta riittävän. Myös pikkuluokka käjessään kovin tutut Tarantella ja Merinna, näkyi jo turhan selvästi.

Vähän ennen Kasuunia tuuli shiftasi nokille ja jouduimme tiputtamaan spinnun vähän aiottua aikasemmin. Ajatusmaailmana oli hakeutua radan läsipuolelle, olihan ennuste lupaillut sinne kääntyvää tuulta. Tuo ennen kasuunia tullut shifti vaan vei meitä enemmin kohti Tallinnaa kuin Turkua. Meiltä meni turhan pitkä tovi kryssiasemiin kaivautuessa ja huomasimme kurssimokan aivan liian myöhään. Keula siis äkkiä kohti Helsinkiä. Pinnaan tottuneelle Jannelle tuli ruorissa täydellinen black-out ja hän kadotti kurssin kokonaan (liekö edellisillan poikien saunaillalla ollut osuutta asiaan). Keulan osoittaessa nyt kohti Kotkaa hän huusi tuskissaan Hepoa ottamaan ruorin. Juuri kun kippari oli jo haaveillut ansaitusta välipalasta pitkän puuduttavan spinnuajon jälkeen.

Paitsi että kurssi oli lähinnä kohti tulosuuntaa, olimme nyt ilmeisesti aiemmin mainitun Uuno T:n verkkopaidan pääaukossa. Tuskaisen kauan livuimme paria solmua, ennenkuin saimme taas tuulta purjeisiin. Sitä tulikin sitten taas vähän liikaakin keulaan arvotulle Genoa 1 medille. Aiemmista vuosista viisastuneena olimme halunneet riittävästi voimaa keulalle puskeaksemme vanhasta aallokosta läpi. Nyt sitä oli aina väliin liikaakin ja jouduimme "laputtamaan" isopurjetta turhan usein broachia vältellessämme. Janne hyppäsi nyt ison nyöreihin Hepon ajaessa silmä kovana genoan lankoja ja toisaalta nopeutta ja tuulikulmaa vahtien. Janne taikoikin isoon säädöt, jolla se saatiin rauhottumaan ja meno alkoi taas maistua. Sen verran rauhalliseksi Janne ison taikoi, että kerran jo nukahtikin skuutti kädessään (se saunailta...).

Saimme kasuunin töppäyksissä ohi päässeen Phoenixin taas kiinni ja vendailimme tasatahtia heidän ja meidät molemmat kiinni ajaneen pikkuluokan Tarantellan kanssa. Luulimme jo kerran jättäneemme molemmat reilusti taakse, mutta yhden pitkälle länteen vieneen nostavan shiftin jälkeen saimme sitten tietysti seuraavalla kokrkojen kanssa turpiin.

Enää ei Phoenix meitä ohi laskenut ja ainoan iskupaikan tärväsi ohi pyyhältänyt Tallink. Maalissa oli sisarvene sitten nykinyt meihin eroa reilut pari minuuttia. Toinen sisarvene, Alexia, olikin sitten jo parikymmentä minuuttia edellä. Kasuunille vievällä legille jäimme heille ehkä reilut 5 minuuttia, joten kovaa olivat Staffan & co lopun taas tulleet. Olivat kuulemma kerenneet vaihtaa neljä kertaa keulapurjettakin! Oliko meidän keulapurjeemme oikea, onkin hyvä kysymys. Tuulta kun oli välillä selvästi sille liikaa, mutta toisaalta välissä reijissä Hepo huuteli lisää poweria. Pahimmillaan n. 45 astetta heiluva tuuli ei tehnyt ajamista yhtään helpommaksi.

Lopputulosta lukuunottamatta päivästä jäi kuitenkin oikein hyvä maku, samoin kuin HSK:n kilpailijoille tarjoamasta hernekeitostakin. Kun vielä tulokset ja palkintojenjaon saisi samaan tilaisuuteen! Voiton nappasi luokassamme Dufour 34 Ilmarinen nopeampien Finngulf 37:jen Stellan ja Wild Joen nenän edestä.

Tulokset HSK:n sivuilla.
Muutama kuva lisää kuvapankissa.

Jannet ja hernerokka Hoskin uudessa pavilijongissa kisan jälkeen.


Kisan trackki. Pari mutkaa radassa toisi kaivattua vaihtelua spinnnuosuudelle.

Viimeisen kesäpäivän kisa.

KoPu Tiistaikisa 31.8.2010

Rata F myötäpäivään

Tuuli 4 m/s SE, ilma + 17°C, vesi +16 °C

Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S3

Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Pekka, Janne L., Marko & Terhi

Sijoitus: 21/33

Armeija marssii mahallaan ja Nauti n' Nollan gastiliitto purjehtii kurkullaan. Varustamo kävi hakemassa elintärkeät maaliintulo-oluet lähimarketista ja saapui veneelle tyytyväisenä hääräävän gastijoukon jo valmistellessa venettä kisakuntoon (= jääkaappi päälle). Tiistaikisojen perinne on, että avaamme yhdet iltaoluset maaliintulon jälkeen kunhan spinnu vaan on ensin pakattu. Tällä varmistetaan, että spinnun pakkaaja saa helposti tarvitsemaansa apua...

Kesän viimeinen päivä helli purjehtijoita lempeällä kaakkoistuulella ja auringonpaisteella. Järjestäjätkään eivät kiusanneet nyt vastatuulipoijulla ja starttiin päästiin mukavasti, mitä nyt ruorimies Santtu meinasi ajaa linjalla paaralle heittäneen Sunny Loven päälle. No pikainen venda meiltäkin ja samaa tahtia Sunny Loven kanssa kohti radan oikeata laitaa, minne emme aluksi olleet aikoneet mennä.

Tämä reuna tuntui vetävän oikein mainiosti ja yllättäen olimme vielä parin vendankin jälkeen edellä ison luokan kärkiveneitä. Takana olivat X-99:t, Casper ja jopa vikkelät X-35:kin. Lexus oli käynyt avustamassa Pihliksen pohjoispuolen ruoppaustöissä katkaisten peräsimensä ja tiputtaen kölibulbinsa, joten sekään ei nyt ollut perinteiseti ohi rynnimässä. Aloimme tyytyväisinä valmistella spinnukamoja paikalleen, releet olivat taas väärällä puolella, vaikka kuinka olimme järkeilleet ne "oikein" ennen lähtöä spinnulla lämmitellessämme.

Tyytyväisyys herpaannutti keskittymisen ja ajoimme itsemme huonoon paikkaan ja kaiken lisäksi selkeään tuulireikään. Muut luokkamme veneet pääsivät nyt ohi ja kauas taakse jäänyt sisarvene Phoenixkin saavutti uhkaavasti.

Melkin kääntöpoijulla teimmekin sitten ankaran taktisen mokan. Otimme tarkoituksella merkin vähän pitkäksi, koska olimme reilusti sen alapuolella. Liian monta kertaa olemme tappaneet vauhdin kinkkaamalla liian alhaalta poijulle. Lähestyimme nyt poijua paaralla ja takana ylempänä tullut Phoenix tuli sille styyralla. Ajatti meidät melkein piihin, kun emme  ymmärtäneet ajoissa laskea sen ali. Olisimme sieltäkin vielä päässeet poijusta ohi, sitä varmuusvaraa kun oli. Naama mutrussa saimme katsella sisarveneen peräpeilin pienenevän sen kiskoessa rakoa meidän rämpiessä heidän pakkituulissaan.

Tiistiksiä hieman kyseenalaisella LYS-luvulla dominoiva spinnuileva Victoria kohtaa saman luokan 4Playn.

Rysäkarin kääntömerkillä eroa oli pitkälti toista minuuttia. Olimme matkalla vaihtaneet spinnun litteäksi S3 slöörispinnuksi, koska osa nyt vastaantulevista veneistä joutui taistelemaan saadakseen spinnunsa pysymään ylhäällä sivutuulessa. Yleensä juuri tällaisissa olosuhteissa briljeerava purje ei nyt oikein tuntunut toimivan odotetusti, vaikka kippari Hepokin kokeili sen lennättämistä. Eroa mittatikkuna toimivaan Phoenixiin ei saatu kurottua, vaikka pari viikkoa aiemmin vastaavassa tilanteessa sisko ei pysynyt kyydissä ollenkaan.

Melkin kääntöpoijulla ero hetkeksi kutistui pariksi veneenmitaksi, kun Phoenix vaihtoi spinnunsa meille aiemmin tuntemattomaan mainosspinnuun. Aluksi tuntui, että saavutimme heitä, mutta parin jiipin jälkeen he pääsivät karkuun selvällä etumatkalla. Tuulisen laidan arvuuttelumme ei ihan osunut kohdalleen ja asiassa avitti vielä pariin otteeseen jiipeissä jumittanut spinnunpuomin leukakin.

Phoenix esittelee uutta spinnuaan ja valitettavasti myös peräpeiliään.

Maalissa eroa olikin sitten jo reilu kaksi minuuttia. Sillä meille lohkesi selkeästi keskitasoa huonompi sijoitus, joka oli aika kirvelevää niin hyvän alun jälkeen. Olimme  jo ehtineet haaveilla parin viikon takaisesta kärkiryhmän paikasta.

On hieman turhauttavaa havaita, että tarpeen tullen meiltäkin sitä vauhtia löytyy. Nyt kun vielä keksisi, miten sen vauhdin onnistuisi taikomaan taas esiin ja myös pysymään. Täytynee taas rukata lokin kalibrointia, tulee ainakin hetkeksi hyvälle tuulelle.

Perstuntuma on joskus **rseestä...

KoPu Tiistaikisa 24.8.2010
Rata D myötäpäivään
Tuuli 8-4 m/s ESE-WSW, ilma + 20°C, vesi +17 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Juho, Matti, Lotta, Janne L., Marko, Jyri & Terhi
Sijoitus: 15/27

Pitkin päivää oli tuuli vinkunut syksyä enteillen reilun 10 m/s voimalla. Tuntui mukavalta saada reilusti porukkaa mukaan laidalle rötköttämään. Mukava oli saada pitkästä aikaa myös Juho mukaan. Juhon veneeltähän kippari Hepokin alun perin on kilpailukokemustansa lähtenyt kartuttamaan. Juho toi nyt mukanansa Jyrin tutustumaan purjehdusurheiluun.

Satamassa vanttien viuhuessa pujoteltiin keulaan kolmosgeonaa ja harkinnassa oli reivinkin virittäminen. Matkalla lähtöalueelle tuuli moinasi reilusti ja tuulimittarin näyttäessä välillä jo alle seitsemän metrin lukemia päätimme vaihtaa keulalle ykkösgenoan, joka ruorissa olleen Juhon perstuntuman mukaan tuntui oikein hyvältä, vaikka ison nyörejä nykinyt Hepo väliin aina vielä asiaa varmistelikin. Tuuli kun oli taas vähän noussut.

Lähtö oli tällä kertaa vastatuulipoijulle; olimme vähällä jyrätä Casperin päälle ja protestin paikkaa olisi voinut miettiä, mutta lähdimme sopuisasti matkaan muun fleetin seassa. Matka Melkin pohjoispoijulle meni ihan mukavasti, olimme X-99:n vauhdissa, reivatulla isolla matkaan lähtenyttä Extasiaa selvästi nopeampana.

Mittareita tarkkaileva Hepo huomautteli välillä Juholle, ettei ajasi liian ylös vauhdin kustannuksella. Mutta tämä sanoi genoan lankojen toimivan mainiosti ja perstuntuman olevan hyvän. Matkalla Rysäkarille muu fleetti sai nyt kaulaa ja pakkituulista päästäksemme heitimme vendan etelään. Nyt vauhti oli selkeästi parempi, mutta toisaalta tuulimittari kertoi kryssikulmaksi 50-60 astetta. Langat ja perstuntuma olivat kyllä kohdallaan.

Rysäkarin kääntömerkillä olikin sitten edelleen reivatula isolla ajeleva Extasia ajanut meidät kiinni ja ero muihin luokkamme veneisiin oli kasvanut jo turhan suureksi. Tuulikin oli nyt vähän keventynyt ja  muuttanut suuntaansa. Yritimme pitää Extasian takanamme, mutta se pääsi kauniisti alakautta ohi vaikka ajoimme täysillä purjeilla ja ulkoskuutilla heidän vajaata settiään vastaan. Onhan X-99 toki n. 1,5 tonnia kevyempi, mutta silti...

Juho miettii mistä vauhtia keksisi lisää.

Tuulen kääntyminen aiheutti sen, että valmiiksi virittämämme spinnu olikin nyt väärällä puolella venettä. Muiden nostaessa Rönnkobbenilla spinnua me vielä säädimme urakalla. Fallikin oli jo välillä karussa. Päätettiin lopulta sitten nykäistä spinnu taivaalle ilman puomia ja jiipata sitten oikealle kurssille. Näinhän se periaatteessa menikin, mitä nyt saatiin pallokas jiipissä genoan skuutin kanssa solmuun. Keulagastit järkeilivät spinnun lopulta genoanfallista irti ja lentämään, seurauksella että  ko. falli kulki nyt spinnun päältä ja teki keulapurjeen nostamisen mahdottomaksi.

Keulakannella esitetyn performanssin "tanssii fallien kanssa", johon otti osaa n. puolet miehistöstä kippari Hepon johdolla, jälkeen saatiin Nauti n' Nolla taas muuksi kuin pelkäksi myötätuuliveneeksi. Sähliksissä olikin sitten kadonnut vauhdin ohella se perstuntumakin.

Maalissa oltiin lopulta turhan tavanomaisella 15. sijalla. Normaalia pitempi rata ja heikkenevä tuuli saattelivat veneet maaliin auringon laskiessa. Kulkuvalojen polttelu toi  jo syksyistä tunnelmaa, vaikka illasta tulikin lopulta mukavan lämmin.

Tasaisesti Tallinnaan ja möykkyisesti takaisin

Helsinki-Tallinna Race (ORCi)
pe-la 21.-22.8.2010
Tuuli 8-5 m/s SSW-W, ilma + 20-14°C, vesi +19 °C
Purjeet: Genoa 3, Genoa 1 med
Miehistö: Hepo, Santtu, Lotta, Jallu, Iko & Teemu
Sijoitus: 7/11 (Yritys ORC 1/1)

Jallun ystävällisellä avustuksella oltiin Nauti n' Nolla taas saatu ilmoitettua yritysveneenä mukaan. Mallivalmis Oy:n maksamana liputimme nyt Älvsbytaloja, mutta samalla toimme myös tavallisia osallistuja reilusti isomman panoksen Tallinnan lastensairaalalle.

Uiva venenäyttely on yleensä ikävästi aina samaan aikaan tämän kisan kanssa. Niin nytkin. Sen lisäksi, että melkein parisataa venettä mieheistöineen on pois näyttelystä, aiheuttaa näyttely monille meille tavallisille Hoskilaisille aikamoisen säätämisen. Nauti n' Nollakin oli taas joutunut luovuttamaan paikkansa näyttelyveneelle. Olimme siis evakossa tuttavan veneen perässä naapurisatamassa.

Onneksi saimme lähtöpäivänä tungettua itsemme pariksi tunniksi vapaaksi tulleeseen paikkaan Hoskilla ja saimme siten raahattua "pitkämatkalaisten" Jallun, Ikon ja Teemun tavaravuoren mukavasti veneeseen ja he kerkesivät samalla tutustua näyttelyantiinkin. Jallu oli hoitanut tapansa mukaan juomapuolen asiat tavalla, joka tasapainotti mukavasti Helsingin ja Tallinnan välisen viinarallin suuntaa. Santun hommana oli tuoda yöruokana tarjottavat pitsat tullessaan. Meinasi ruorimies jäädä yksin puolta tusinaa pitsaa rannalle syömään, sen verran myöhässä lopulta paikalle saapui.

Lähtöalueelle ei onneksi ollut pitkä matka ja ehdimme sopivasti katsatamaan Business LYS -luokan lähdön. Speculator (Finngulf 41) oli hakenut lähtölinjaa turhan kaukaa ja karauttanut ikävästi kiville lautakuntaveneen takana. ORCi 1 pääsi mukavasti matkaan, vaikka Vähäkarin luoto ikävästi muuten leveätä lähtölinjaa kaventikin.

Me pääsimme starttaamaan oman lähtöömme paalupaikalta lautakuntaveneen vierestä. Ramdata yritti vähän häiritä, mutta enemmän häiritsi tuo Vähäkari, jota jouduimme väistämään, se kun ei styyran huutelemisesta paljoa perusta. Ehkä paras paikka lähteä olisi sittenkin ollut keskeltä linjaa. – No, täältä pystyimme hyvin kontrolloimaan takana kyttääviä veneitä kuten virolaisten X-362 Pohjakonnia, joka yritti väen väkisin päällemme. Eipähän päässyt, meillä kun oli keulalla edellistiistainakin mainiosti toiminut kolmosgenoa. Sillä saimme mukavan tiukkaa kulmaa ja hyvällä vauhdilla.

Pohjakonnin pohja ei ollut ihan esittelykunnossa.

Liukkaasti vene silti liikkui.

Tuulta oli purjekerrallemme juuri sopivasti. Kohti kasuunia matkasimme tasatahtia Ilmarisen ja Sisarvene Phoenixin kanssa. Takanamme toinen sisko X2 ei oikein tahtonut pysyä vauhdissa, Pohjakonn sen sijaan pääsi alakautta kiertäen ohi jahtaamaan letkaa vetävää virolaista First 36,7:aa. Se kyydissä puolestaan yrittivät sinnitellä Xilia II ja näille jo vähän jääneenä Ramdata.

Kasuunia lähestyttäessä alkoi tuuli ennusteen mukaisesti länteen ja moinata vähän. Phoenix alkoi tehdä meihin vähän rakoa, mutta takana X2 ei päässyt lähemmäksi. Parikymmentä minuuttia jälkeemme lähteneet isot IRC-veneet alkoivat saada meitä kiinni Lunan ja Two Fastin johdolla. Vieressä pörräsi myös isohko pulpettivene, joka kuvasi ja videoi kaikkia veneitä oikein ison maailman tyyliin. Olihan lähtöalueella ollut helikopterikin pörräämässä.

Two Fast meni ohi vähän ennen kasuunia.

Kasuunilta kurssi taas kiristyi tiukaksi vastaiseksi. Heittipä muutama Business LYS -vene vendan luoteeseen kääntyvän tuulen toivossa. Me tyydyimme ajamaan tiukkaa vastaista Phoenixin ja Ilmarisen perässä roikkuen. Vaikka tuuli oli heikentynytkin, emme vaihtaneet isompaan keulapurjeeseen, koska tällä vene nousi hyvin ja vauhti tuntui riittävän.

IRC-veneet ja ORC2 häntäpää kasuunilla.

Vaihdoimme tässä vaiheessa ruorimiestä, Teemu tuli puikkoihin Santun tilalle. Vähän ajan kuluttua kippari Hepo alkoi murista, kun kurssi alkoi laskea. Missä vika? Ei mitään vikaa, tuumasivat isoa ajava Jallu ja Teemu. Juonivat vain alabanaania, jolla päästäisiin Ilmarisen ohi ja Phoenixin tasalle, tuulen kääntyminen hoitaisi loput ennen Tallinnan matalaa. No eipähän vaan pelittänyt, tuuli ei juuri kääntynyt, ja muutenkin olisivat em. veneet päässeet ajamaan löysillä purjeilla parempaa vauhtia.

Aloitimme noston takaisin ratalinjalle. Odotetusti Phoenix ja Ilmarinen karkasivat ja X2:kin pääsi melkein rinnalle. Illan viimeisissä hämäräissä kierrämme nyt taas Santun ohjastamana Tallinnan matalan vähän turhan leveästi ja tempaisemme S2 spinnun ylös otettuamme kurssin kohti Nygrundin pohjoispoijjua 5 mailin päässä. Tämä ORCi- ja IRC-luokkien vähän turha ketunlenkki toi nyt "toivotun" spinnuosuuden, mutta muutoin tähän "Kuka ekana Tallinnassa"-kisaan lenkki ei oikein istu. Ihan mukavia vauhteja spinnuguru Iko veneeseen yön pimeydessä taikoi. Takana X2 ei ilmeisesti nostanut spinnuaan ja jäi selvästi.

Spinnullekin oli käyttöä. Iko taikoo vauhtia pallokkaaseen.

VHF alkoi huudella ensimmäisiä Aegnan ohitusilmoituksia Business-LYSsiläisltä. Ihan kiva, mutta jokseenkin rasittava kuunnella vajaan kahdensadan veneen huhuiluja. Varsinkin kun suurin osa veneistä ilmottautuu Aegnan valaistulla länsipoijulla, eikä pimellä jälkimmäisellä länsitikulla, kuten ordereissa lukee. Mielestämme nuo kaksi pimeätä tikkua tulisi muutoinkin poistaa ratakuvauksesta. Suurin osa fleettiä ei ikinä nää niitä ja iso osa ajaa tietämättä tai tieten niiden väärältä puolelta. Näin kaikkina niinä vuosina, jolloin paikalle saavutaan hyvässä tuulessa pimeän aikaan. Me etsimme ne kiltisti valonheittimellä ja teimme tarpeelliset vendat. Takanamme tulleista veneistä osa ajoi varmasti niiden väärältä puolelta. Mutta ketkä? Yön pimeydessä ja riittävältä etäisyydeltä aivan mahdoton sanoa.

"Älä h-vetti häikäise sillä kameralla..."!

Olimme Nygrundilta käännyttyämme vaihtaneet keulaan ykkösgenoan, koska kolmonen oli jo selvästi puhditon. Tuskaisen pitkällä Tallinnan lahden pätkällä saimme kiinni yhden Business LYS -veneen, muut olivat joko selvästi edessä tai takana.

Maalialuksen löytäminen vasten Piritaan vievän maantien valoja oli taas tuskaisen vaikeaa. Olimme ajautuneet liiaksi itään ja tarvitsimme korjaavat vendat ennen maaliintuloa. Poijussa oli nyt aiempaan verrattuna parannuksena vilkku, mutta aika onneton sellainen. Järjestäjät voisivat ottaa oppia ARC-rallysta, jossa pimeään aikaan maaliin tulevat veneet kutsuvat maalialusta sitä lähestyessään. Maalialus tietää ketä kellottaa ja kilpaileva alus voi pyytää esimerkiksi maalialusta väläyttämään uudestaan valojaan tai kertomaan onko oikealla vai vasemmalla jne.

Ylitimme maalilinjan klo 02.20 ja epäilimme, että kisateltassa olisi railakas meno kun koko fleetti kuitenkin saapuisi ajoissa. No eipähän ollut, vaikka nyt kaikki veneet (eikä vain Business) saivat skumppapullonkin. Vetäsimme teltassa yhdet oluset ja ryöstöhintaisen onnettoman pyttiksen (8€). Katselimme aikamme pitkäksi venähtänyttä olutjonoa ja päätimme vaan vastoin kaikkia perinteitä mennä nukkumaan.

Seuraavana päivänä aamusaunan jälkeen Santtu lähti U2-konserttiin ja Jallu Pärnun kakkosasunnolleen. Me muut suuntasimme Villellä vahvistettuna nauttimaan yritysveneille varattua buffaa. Oikein makoisat salaatit ym, mutta varsinaista pääruokaa ei näkynyt. Naapuripöydästä sanoivat, että seinän takana olevan ison pannun antimet kuuluisivat pakettiin. Ei kun sinne viittä pihviä tilaamaan. Jäi sitten ottamatta, kun olisivat kuitenkin maksaneet 12 € / kpl. Menetys korvattiin ilmaista VSOP-konjakkia kumoamalla. Kaivoivat aina uuden esiin, kun vanha tyhjeni. Purjehdusurheilu alkoi taas maistua mukavalta.

Palkintojenjakoseremoniaan mentiinkin sitten hilpein mielin. Olihan meitä odottamassa tuttu kiertopokaali parhalle yritysveneelle ORC-luokassa. Me kun olimme tänä vuonna ainoa. Kyseinen pysti on kaikista jaettavista komein, ainoastaan parhaan naisiston pytty vetää vertoja.

Hepo kävi siis hilpein mielin suosionosoitusten saattelemana pokkaamassa "pojan kotiin". Pöydässä siihen kaadettiin Ramdatan Saken tarjoama skumppa ja pidettiin asiaankuuluvia voitonjuhlia sopivan desibelimäärän siivittäminä. Jossain vaiheessa joku tuli esittelemään toista yhtä hienoa pyttyä. Selvisi, että järjestäjät olivat vahingossa antaneet meille sen parhaan naisiston pokaalin! No juhlintamme meni osaavan gastimme Lotan piikkiin.

"Voittajan" on helppo hymyillä (varsinkin väärä pokaali kourassa)


Varsinaisessa kisaluokassamme olimme vähän nihkeästi seitsemäs 11 osallistujasta. Phoenix korjasi lopulta komean luokkavoiton. Onnittelut koko porukalle!


Sunnuntaiksi oli lupailtu nousevaa navakkaa tai kovaa tuulta. Osa fleetistä lähtikin jo aikaisin aamulla tuulen alta pois. Me jouduimme odottelemaan puolen päivän jälkeen, koska emme venenäyttelyn takia pääsisi Hoskilla paikallemme ennen kello kuutta.


Tuulen viuhuessa vanteissa otimme isoon kakkosreivin, keulalle kolmosgenoan ja lähdimme onneksi sateettomalle merelle. Kotimatkasta tulikin oikein hauska, paitsi niiden gastien mielestä, joiden maha ei kestänyt vuoristoratamaiseksi yltynyttä menoa. Keskellä Suomenlahtea tuulta oli 13-15 m/s ja aallot olivat aikamoiset. Lotta ohjaili Nauti n' Nollaa alkumatkan miehen tavoin aaltoja ylösalas ajaen. Mm. monet Gotland Runtit kiertänyt Ikokaan ei muistanut yhtä suurissa aalloissa olleensa. Tämän vuoden Suursaaressa aallot olivat kyllä isompia, terävempiä ja kaiken lisäksi vastaisesta suunnasta. Nyt laskettelimme sivumyötäiseen mukavaa kyytiä. Aina välillä kovemmassa puuskassa vene tosin käänsi väkisin keulansa tuuleen.


Ohittelimme pelkällä isolla tai keulalla ajelevia veneitä ja menimme aika samaa vauhtia 45-jalkaisen Dufourin ja Archambault 40:n kanssa. Hoskille saavuimme tyytyväsinä juuri venenäyttelyn loppuessa. Iso kiitos vielä Jallulle ja Älvsbytalolle!

Syyskausi avattiin liukkaasti

KoPu Tiistaikisa 17.8.2010
Rata E myötäpäivään
Tuuli 8 m/s ENE, ilma + 21°C, vesi +20 °C
Purjeet: Genoa 3, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Torkku, Lotta, Pekka + rookiet Janne L. & Marko
Sijoitus: 5/27

Offshore weekiltä poisjäämisen tuskailu netissä miehistön puutteesta johtuen oli kirvoittanut parin gastihalukkaan ottamaan yhteyttä. Ja kyllähän Nauti n' Nollaan ainakin tiistiksiin mukaan pääsee. Porukkaan pitää toki sopia. Nössöt jätämme rannalle ja Elvikset heitämme mereen. Perämies Santtu meinasi tällä kertaa jäädä nössöjengiin, sen verran tiukalla Santun kerkeäminen (taas) oli.  

Lähdössämme taas Lexus oli liian ajoissa ja menetti varmaan pari minuuttia joutuessaan palaamaan takaisin linjalle.

Harvinainen kuvakulma Lexukseen.

Meiltä startti sen sijaan meni oikein mukavasti ja kohtalaisesti puhallellut pohjoisen puoleinen tuuli pullisteli ihan mukavasti keulalle valittua kolmosgenoaa ja pysyimme hyvin X-35:ten ja Känsäkosken "uuden" Seaquest 36:n kannoilla. Hetken kuluttua toki Lexuskin pyyhälsi ohi.


Käärmeluodoilla nostimme S3 spinnun ja yllättävän kevyesti kuittasimme sisarvene Phoenixin. Se ei selvästikään saanut vauhtia kohdalleen ja jäi meistä koko ajan. Swan 45 Two Fast matkasi jostain kumman syystä pitkälle kohti Haukilahtea muun fleetin kääntäessä etelään kohti Rönnkobbenia.

Hepo vaihteeksi spinnun skuutissa. Takana Phoenix jää pahemman kerran.

Tulihan se Two Fastkin aikanaan samoille laduille. Kuvapankistamme löytyy toki muutamiakin kuvia tästä kulkurista etuviistosta, mutta silloin se on kyllä yleensä lähtenyt eri luokassa aika paljon meidän jälkeemme. Nyt olimme jo onnistuneesti tiputtaneet spinnun ja kääntyneet sujuvasti kotimatkalle.

Kun puolimatka on jo ohitettu ei tämä ole ollenkaan hassumpi kuvakulma TwoFastiin.

Vaikkei dacronista tehty kolmosgenoamme mikään high-tech purje olekaan, vie se juuri tällaisessa kelissä venettä oikein nautinnolisesti. Korkealle ja kovaa niinkuin sanotaan. Ja vendoissa vielä ah niin vaivattomasti. Ykkösgenoamme kun vaativat hampaat irveessä vinssaamista, niin tämä on trimmissä usein heittämällä ja puolen kierroksen kampeamisella.


Ohittelimme vaivatta pikkuluokan veneitä ja nautimme kesäillasta muutenkin. Takana Phoenix ehkä jopa hieman saavutti meitä. Vaihtoivat maalisuoralla keulapurjeensakin suurempaan, mutteivat enää mahtaneet meille mitään.

Maalisuoralla Phoenix on pahasti hitaampien "jätöksissä".


Santtu ei lopputuloksesta paljoa odotellut, Hepo sen sijaan oli toiveikkaampi. Yleensä Albin Expressien ohittaminen kun tarkoittaa tasoituksissa hyvää aikaa. Niin nytkin, viides sija maistui oikein hyvältä, vaikka yhdelle Albin Expresseistä (Kira)  tasoituksella vain neljä sekuntia jäätiinkin. Aika yllättävää oli Lexuksen yltäminen ykköseksi, vaikka startin pahasti mokasivatkin.

Ankea alku syyskaudelle

Nyt varustamoa **tuttaa.

Lomakausi meni mukavasti ja ilmeisesti kuumat ilmat houkuttelivat Nauti n' Nollan kannelle toinen toistaan kauniimpia neitokaisia.  Peräti 18 uutta naispuolista nimeä ilmestyi kesä-heinäkuussa lokikirjaan. Asiasta käytiinkin myöhemmin "kevyttä" varustamopoliittista keskustelua...

Pidempiä lomareissuja ei nyt keretty tehdä, mitä nyt pitkiä viikonloppuja. Suurimman osan aikaa vene oli Tammisaaren edustalla Prediumissa. Samassa paikassa, missä se on viime vuodet talvehtinutkin. Sieltä käsin tuli käytyä useammankin kerran HSK:n retkisaaressa Hasselholmenissa. Ja Hasselissa käytiin sitten hankkimassa se tämänvuotinen kölivauriokin. Juu, juuri siinä kohdassa, mistä aina aiemminkin on ajettu. Todennäköisesti kuitenkin metrin lähempänä kyseistä luodon jatketta (GPS:n tracci ei eroa huomaa...).

Kölin lasikuitupäällyste on bulbin alareunasta (taas) revennyt, mikä selvisi sukeltelemalla mukavan lämpöisessä merivedessä. Huonoksi onneksi Prediumin nosturikuski ja huoltohenkilökunta olivat juuri jääneet lomalle, eikä venettä siis saatu heti ylös ja paikkaa (paikan päälle) fiksattua.

Tämä tietysti nostaa varustamon v-käyrää, mutta toisaalta ilmiö on vaan niin valitettavan tuttu melkein joka kesältä.

Hangon Regattakin tuli taas seilattua ja bailattua. Sijoitus oli isossa LYS1 -luokassa ihan kohtuullinen 9/20, päivittäisten sijoitusten sarjan ollessa mukavan nouseva 12-9-7. Varsinkin viimeisen päivän purjehdus oli hieno, olimme mukavasti kärkiryhmässä eron jälkijoukkoon kasvettua kryssillä todella suureksi. Ainekset raporttiin ovat olemassa (muistiinpanot lokikirjassa ja kuvia kamerassa), täytyy yrittää pullauttaa ne tänne nettiinkin.

Tätä kirjoittaessa olisi juuri nyt kauden ensimmäisen tiistiksen lähtöpaukun aika. Nauti n' Nolla ei ole mukana. Kölivaurio ei purjehtimista estä, vaan kun ei ole miehistöä. Nimenhuuto.com -porttaalissa on sivuillamme yksi "IN"-merkintä ja 13 "OUT"-merkintää. Kauden päätapahtuman, Baltic Offshore Weekin kohdalla suhde ei ole juuri parempi, 2 2/3  "IN"-merkintää ja 9 1/3 "OUT"-merkintää. Ja tähän kun lisää kymmenkunta tyyppiä, joille on soitettu, mutta jotka eivät ole "IN", niin on selvää BOW on tältä vuodelta kohdaltamme "OUT". Ja se **tuttaa...

On paljon mahdollista, että Hepo hyppää johonkin naapuriveneeseen, jossa tarvitaan (paljon) painolastia. Alustavia tunnusteluja Henkka Anderssonin Casperin kanssa on jo käyty.

Vaihteeksi tuulinen tiistai.

KoPu Tiistaikisa 15.6.2010
Rata F vastapäivään
Tuuli 9 m/s SW, ilma + 14°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 heavy, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Lotta, Enni & Petri
Sijoitus: 17/24


Suursaaressa siipeensä saanut kolmosgenoa oli Northilla korjattavana. (Ei muuten ollut ihan ainoa harsittava...)! Toivomuksessa oli siis enintään 8 m/s keli, jolla litteämpi Sobstadin ykkösgenoa vielä kuljettaisi venettä sitä kaatamatta. Tuulimittari näytti ennen starttia välillä jo lähes kympin tuulia. Pohdimme lähtölinjalla reivin ottamista, mutta lähdimme kuitenkin täysillä puskemaan kun starttilinjakaan ei ollut ihan vastainen.

Startissa ajoimme hieman hölmösti nakiksi Carabilla/Extasia sämpylän väliin, josta Extasia paremmin nousevana pystyi kontrolloimaan meitä täysin. Juuri samoin kuten olimme itse tehneet Phoenixille kaksi viikkoa aiemmin. Carabilla pääsi livahtamaan meidän jäädessä kinkkaamaan ysiysien, Extasian ja X-Capen, kanssa. Lexus veti tuttuun tapaansa joukkoa perässään Freedom ja Subway.

Takaa hiipi Casper yläkautta ohi, mutta isoa eroa vauhdissa ei ollut. X-Capen saimme pidettyä takanamme ja pysyimme hyvin myös Extasian vauhdissa. Meno vaikutti oikein mukavalta. Melkin pohjoispoijulta käänsimme kryssille ja pääsimme nyt Extasian päälle tiukalla merkin otolla. X-Cape vendasi aivan oikein takaatamme vapaisiin tuuliin. Samoin teki Extasia pihdeistämme päästyään.

Tuulta oli purjekombinaatiollemme hieman liikaa, mutta ahkeralla trimmaamisella ja tarkalla ajolla pysyimme ihan hyvässä vauhdissa. Toisella halssilla samaa trimmiä ei vaan millään meinannut löytyä ja ykkösreivi isoon olisi jäkikäteen ollut oikea ratkaisu. Hävisimme nyt selvästi vauhdissa ysiyseille. Onneksi Casper sentään antoi tasoitusta jumiin jääneen fokan skuutin muodossa. Kerkesi kuitenkin nippa nappa eteemme ennen Rysäkarin kääntömerkkiä.

Olimme valmistaneet spinnukammat nostovalmiiksi styyran halssille, mutta päätimme nostaa ne kuitenkin vasta paaralle jiippaamisen jälkeen. Legi takaisin Melkille kun näytti olevan aivan plattista. Kyllähän se spinnu näinkin ylös nousi, –komeille rintsikoille tosin. Olisi pitänyt viedä spinnunpussi aivan keulaan ja nostaa vasta sitten niin viritys olisi onnistunut. Vaikka ylhäällä olikin lattarintaisempi S3-kuppi, kävi kuin lavatansseissa. Meno hyytyi rintsikoiden räpläämiseen. Merkillä oli ysiyseillä jo reilu etumatka ja Casperin perässä me emme myötäisessä pysyisi muutenkaan pienemmän spinnumme ja lyhyemmän vesilinjamme takia.

Kapealle maalilinjalle koko fleetti saapui vauhdikkaasti navakassa sivutuulessa. Ja aika hyvässä nipussa. Lopullinen sijoituksemme, (17.) neljä sekunttia Casperille hävinneenä oli pettymys. Kulkihan vene ihan vauhdikkaasti varsinkin alkumatkan. Ongelmanahan on tietysti se, että tällaisella kelillä kaikki veneet kulkevat runkonopeuttaan ja tasoituksissa erot jäävät kovin pieniksi. Virheisiin ei tällaisella kelillä ole varaa yhtään.

Suursaaren kirous ei hellitä.

Espoo-Suursaari Race 
Perjantai-lauantai 11.-12.6.2010, ORCi, EMK
Tuuli 11-0-20 m/s E-SW, ilma + 14°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med ja 3, Spinnut S2 ja S3, isopurje auki ja reivit 1 & 2
Miehistö: Hepo, Torkku, Matti, Teemu, Petri, Pekka ja Paula
Sijoitus: DNF (keskeytys paluu Kotkan Portilta sijalta 6/18)

Nauti n' Nollalle ei ole kertynyt yhtä ainutta normi Suursaari Racea. Kolme vuotta sitten oli kippari Hepon lähisukulaisen häät. Toissa vuonna jouduimme keskeyttämään menomatkalla Kotkan portille keulapurjeen fallin mentyä topisssa solmuun. Viime vuonna koko fleetti ei päässyt Suursaarta kiertämään ja tänä vuonna keli oli sen verrran "rapsakka", että lähes koko fleetti keskeytti, me mukana.

Avomeripurjehtijoiden forumista ja Plaanaa.comista oli saatu värvättyä kolme uutta gastia, joista yksi toisin värväytyi mukaan esittämällä 30 vuotta nuorempaa (miehistöluetteloon kun tarvittiin syntymäaikoja). Blue Peterissä nautitun kisaillalisen jälkeen varustelimme venettä. Ainakaan nälkään tai janoon ei taaskaan menehdyttäisi. Vesitankkiinkin otettiin jonkin verran vettä ja jopa löpötankki sai 5 litran kannullisen dieseliä, lähinnä lämppärin käyttöä ajatellen.

Saavuimme sateiselle lähtöalueelle vähän ennen ensimmäisten starttia. Puhelimessa kuulimme lähtölistan lyhentyneen merkittävästi. Luokastamme ainakin Alexia, X2, Casper ja jopa itse amiraali Finellkin olivat jääneet pois. Arvoimme hetken purjekertaamme. Puuskaisessa 9-12 m/s idänpuoleisessa tuulessa oli kolmosgenoa selviö. Otimme myös yhden reivin isoon katseltuamme sisarvene Phoenixin testejä ensin täydellä ja sitten reivatulla purjeella. Aikamme väisteltyämme vasta myöhemmin lähteviä kilpailijoita ja katsojaveneitä (!) pääsimme starttiin Stellan (FG-37) perätuhdossa kiinni. Xilia ja Ramdata näyttivät saavan muita huonomman startin. 

Olimme Stellan kanssa ylimpänä veneenä, mutta hukkasimme asemamme jouduttuamme väistämään vähän hätäisesti vendaamalla paria styyran venettä. Pienempien luokkien veneitä aloimme kuitenkin ensimmäisiä poimia jo Käärmesaarten portilla. Harrastivat myös luonnollista harventumista itsekin, Pihlaiston pohjoispuolella oli kaksi venettä toisiinsa kietoutuneena.

Kääntöpoijun jälkeen matka jatkui nyt navakassa sivutuulessa kohti kasuunia, pienempien luokkien puskiessa vastaisempaan Hramtsowille. Jotkut ajelivat täydellä stooralla, mutta me saavutimme pikku hiljaa edellä ajavaa Ramdataa reivatullakin purjeella. Vastaantullut Superfast sotki vaan pakkamme täysin, emme ihan olisi ehtineet edestä pois, joten olimme pakoitettuja kääntämään tuon laivanrohjakkeen alapuolelle. Kun vihdoin olimme selvinneet sen pakkituulista, pyörteistä ja aalloista, oli fleettimme karannut jo kauas eteenpäin. Isonpurjeen avaaminen kokonaankaan ei enää auttanut nyt kevenevässä tuulessa.

Kasuunilla osa porukasta vendaa pohjoisemmksi, me päätämme muutamien muiden kanssa jatkaa matkaa vielä ulommaksi, nyt jo ykkösgenoan voimalla. Ajatuksena oli saada uudesta tuulesta nopeasti kiinni ja hyödyntää ennustettu tuulen kääntymineen etelän kautta. No ei taaskaan osuneet arvaukset ihan oikeaan. Huomasimme pian seisovamme nollatuulessa yön pimeimpänä hetkenä hernerokkasumussa. Ympärillä, välillä hyvinkin läheltä, kuului vinssien rätinää ja purjeiden lepatusta. Kauempaa, mutta kuitenkin huolestuttavan läheltä taasen kuului laivojen sumutorvien matalaa huutoa ja laivakoneiden jyskytystä. Mutta mitään ei tietenkään näkynyt.

Vailla minkäänlaista kiintopistettä suunnan pitäminen oli äärimmäisen vaikeaa veneen vielä reagoidessa tavattoman laiskasti lähes tyynessä. Olimme nyt nostaneet kolmosspinnun ja yritimme sillä päästä edes hieman kohti itää. Ainoa positiivinen seikka oli, että koko miehistö pääsi nauttimaan ainakin jonkin mittaiset yöunet.

Aamun valjetessa ilmakin selkeni ja odotettavissa ollut surullinen kisanäkymä alkoi sekin piirtyä. Muutamia veneitä näkyi ympärillä, takana ei juuri ketään, mutta jossain hämyssä todella kaukana edessä saattoi aavistaa spinnuja olevan sitten enemmänkin. Puoli seitsemän aikoihin trimaraani Trou Noir kuittasi itsensä sisään Kotkan portille, mikä nyt vielä hirveästi ihmetyttänyt. Mutta kun luokkamme ensimmäinen vene, Nerissa (Dufour 40) ilmottautui vähän ennen puolta kymmentä, tiesimme olevamme tasoitetussa ajassakin yli puolitoista tuntia jäljessä. Phoenixkin oli reilun tunnin edellä.

Vauhti kohti Kotkan porttia parani koko ajan. Piti jo ruveta huutelemaan nukkuvia gasteja hereille, jos vaikka tulisi pikaisia manöövereja. Spinnu oli aamulla vaihdettu kakkoseksi ja se kiskoi meitä ihan mukavasti eteenpäin. Tulimme Kotkan portille vasta juuri ennen puolta päivää. Tuulta oli jo sen verran, että spinnun laskettuamme otimme pian taas isoon yhden reivinkin. Jonkin matkan päässä Suursaaren länsipuolella näkyi jo nopeimpia takaisintulijoita. Näyttivät tulevan vielä suht' vaivattomasti, eikä VHF:llä kuullusta 18 m/s "gale warningistakaan ollut vielä tuntumaa.

Suursaaren itäpuolella vesi oli tietysti ihan tasaista. Silloin tällöin tuli kuitenkin 15-16 m/s puuskia, joita nappailimme ilman sen suurempia ongelmia toisin kun edessämme olleet pari LYS-venettä. Ne broachailivat välillä komeasti ja saavutimme niitä nopeasti. Hieman yllättäen oli vastaan tullut pari keskeyttänyttä venettä. Joukon jatkoksi näyttivät liittyvän myös luokastamme Scirocco ja Phoenix. Asemamme oli siis paranemaan päin.

Jo hyvissä ajoin ennen Suursaaren eteläkärkeä otimme ensimmäistä kertaa käyttöön veneessämme kakkosreivin. Edessäpäin näkyi isoa tervää aallokoa, jossa manooverien tekeminen ei hirveästi kiinnostanut. Nyt alkoikin sitten melkoinen ryskytys. Ympärillä oli aika monta lyhyemmän reitin ajanutta pikkuluokan LYS-venettä, mutta myös isompia kiuluja. Saimme jotenkuten vendankin väännettyä ja suuntasimme yhä yltyvässä tuulessa ja nyt jo todella mahtavissa aalloissa kohti pohjoista ja Kotkan porttia.

Teemu, vaikka järvipurjehtija Lahdesta onkin, ajoi aaltoja hienosti. Pian alkoi kuitenkin tuntua että vene karkaa silti koko ajan käsistä. Aallot olivat todella nopeasti kasvaneet useita metrejä korkeiksi ja ne olivat vielä todella teräviä. Liekö Suursaaren läheisyys vielä korostanut niiden muotoa. Aallon pohjalla ollessa näkyi naapuriveneestä vain maston huippu (Valpurin sivuilta on tähän poimittu yksi hieno, vähän lievempi kuva). 

Kuvaamiseen meillä itsellämme ei nyt oikein ollut aikaa. Hepo kiskoi isoa eestaas minkä kerkesi, yrittäen tasapainoilla eteenpäin vievän ja kaatavan voiman välimaastossa. Kaksi kertaa lensi kippari laidalta sitloodan alalaitaan, vaikkei nyt suoranaisesti mikään tuulen vietävä höyhenenkevyt olekaan.

Oli pakko pienentää vieläkin purjeita. Ainoaksi vaihtoedoksi jäi keulalla olleen kolmosgenoan tiputtaminen. Matti ja Torkku tekivät hartiavoimin töitä ja saivat kuin saivatkin purjeen alas ja sidottua kaiteisiin kiinni. Meno oli nyt paljon hallitumpaa, muttei toden sanoen kyllä yhtään mukavampaa. Vähän väliä pyyhki joku aalto koko kannen yli ja välillä isoimmat sortuivat suoraan sitloodaan aivan kuin isommallakin merellä oltaisiin. Tuulimittarimme näytti 17-18 m/s lukuja ja puuskissa yli 20 metriäkin. Todellisuudessa tuulta saattoi olla enemmänkin, kalbrointimme kun tuntuu heittävän juuri kovemmassa tuulessa. (Jossain puhuttiin 21 metrin tuulesta ja jopa 26 metrin puuskista, saattoi hyvin ollakin).

Vene lainehti vettä sisältä, ja näky sisälle oli muutenkin aika lohduton. Koko alkukauden temppuilut kaiku ei tietysti näyttänyt mitään, mutta kun silloin tällöin temppuillut loki näytti "FAULTin" sijasta vain 0,0 kn, heräsivät kippari Hepolla pahat epäilykset. Ja aivan syystä, –lokianturin sokka oli rynkytyksessä irronnut ja anturi oli pompannut pois paikaltaan. Veneen pohjassa oli siis reikä. Onneksi antruin kauluksessa on pieni läppä, joka esti suurimman vedenpaisumuksen. Asennus takaisin paikalleen sisällä hulluna hyppivässä keulassa pää alaspain roikkuen ei nyt niitä miellyttävimpiä ollut.

Seuraavaksi tapahtui sitten kannella. Alaslaskettu kolmosgenoa oli jätetty keulastaagin uraan reilun puolen metrin matkalle falli yhä kiinni. Oliko syynä tempova tuuli vai kaatuva aalto, mutta genoan foilinauha antoi yllättäen räsähtäen periksi melkein metrin mitalta. Nyt tuli kiire saada purje pois kannelta ennen kuin siitä loputkin olisivat meressä. Lisää märkää tavaraa sisälle siis. Hepo veti kiroillen repeytyneen purjeen sisään, kun kerran jo valmiiksi oli siellä. Tenän tehnyttä käsigepsiä korjaamassa ja salongin lattialla lainehtivaa vettä tyhjentämässä.

Sisällä VHF huuteli koko ajan keskeytyksiä. Melkein kaikki tuntuivat suuntaavan Kotkaan, jotkut Loviisaan. Meillekin päätös keskeytyksestä oli helppo. Pienin keulapurjeemme oli repeytynyt, eikä tuuli/ennusteeet tuntuneet hellittävän yhtään. Ja kun tankissakin oli vain tuo n. 5 litraa löpöä, jolla ei esim mastohaverisssa hirveän pitkälle ajettaisi, niin liityimme keskeyttäneiden joukkoon Kotkan portille vihdoin saavuttuamme. Saimme sentään merkkautettua kiertoajan, jolla sijoitumme siinä vaihessa luokkamme sijalle 6. Tosin keskeyttäneethän ovat kaikki yhtä arvottomia.

Painelimme nyt Orrengrundin ohi jo toissavuodelta tuttua reittiä kaverin mökkipoijulle Pernajaan. Pääsimme päivän päätteeksi saunaan ja saimme koko porukka nukkua kuivissa sängyissä läpimärkien veneen punkkien sijaan. Ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto vaihtoehtoiselle reilun puolen päivän läpimärälle rynkytykselle puolikuntoisella veneellä. Aamulla saimme paikalliselta remonttireiskalta traktorista 20 litraa Dieseliä, jonka turvin lähdimme aamulla puksuttamaan kohti kotia. Sen verran oli yöllä vielä tuullut, että Nauti n' Nolla oli raahannut poijua mukaaan rantakaislikkoon saakka. Onneksi pohja oli mutaa, eikä vahinkoja sattunut.

Jokohan ensi vuonna pääsemme ajamaan koko lenkin? Tänä vuonna perille pääsi vain 18 venekuntaa 139:stä ilmottautuneesta. Onnittelut upeasta suorituksesta erityisesti luokkamme veneille Stellalle ja Ramdatalle, mutta toki kaikille maaliin asti selvinneille.