s/y Nauti n' Nolla, FIN-9938: elokuuta 2011

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Kesän viimeinen.

KoPu Tiistaikisa 30.8.2011

Rata F vastapäivään

Tuuli 5-6 m/s SSW, ilma +15°C, vesi +18°C

Purjeet: Genoa 1, spinnut S2 ja S3

Miehistö: Hepo, Santtu, Marko, Janne L., Jarko & quest star Tapio

Sijoitus: 13/24

Koska kaikki ennusteet lupailivat mukavia tuulia, toi Jarko sovitusti kisaan mukaan 9-vuotiaan poikansa Tapion. Tapio oli hankkinut kesällä tuntumaa HSK:n jollakursseilta ja nyt poika pääsi sitten tutustumaan vähän isompaan veneeseen. Ja pääsi oikein hommiinkin, Riku kun joutui viime tingassa jäämään pois. Hänen poikansa kun taasen tarvitsivat hoitajaa.

Ilma oli jo syksyisen synkähkö kun kalenterin mukaan kesän viimeisenä tiistaina puksuttelimme lähtöalueelle. Siellä meitä jo odottelivat sisarveneet Alexia ja Phoenix ja kohtailaisen mukava nippu muita tuttuja veneitä. Lähtölinja oli tällä kertaa tosi pitkä ja sellaisenaan aika suoraan vastatuuleen. Ilmeisesti poijupää oli ainakin meidän "isojen" lähdössä edullisempi, koska kaikki muut meitä ja Ramdataa lukuunottamatta ryysivät sinne. Aikamoinen hässäkkä siellä olikin ja Casper joutui palaamaan uuteen starttiin.

Alkuperäisenä tarkoituksemme oli heittää heti paaralle ja tulla sitten kaikessa rauhassa suoraan rataa reunustavalle länsimerkille styyralla. Ramdata oli sen verran kauan yläpuolellamme, että ajauduimme turhan pitkälle vasempaan laitaan, ennenkuin pääsimme heittämään paaralle. Ja jouduimme nyt siis itse tekemään tilaa sen seitsemälle venelle. Pärlania lukuunottamatta olimme fleetin viimeisenä. Uusintastartin ottanut Casper oli menossa nopeampana yläkautta ohi, mutta eipäs vaan meinannut millään päästä. Kohti Melkin pohjoispoijua menimme melkein koko matkan vierekkäin, Casper meistä n. puoli veneenmittaa jäljessä. Ilmeisesti Genoa jaksaa kuljettaa sopivassa sivuvastaisessa tuulessa lyhyempi vesilinjaista Nauti n' Nollaa paremmin kuin fokka Casperia.

Sen verran hyvässä trimmissä olimme, että ero edellä oleviin Alexiaan ja Phoenixiin kutistui hieman. Pääsihän se Casperkin lopulta ohi, mutta vasta Melkin eteläkärjen jälkeen. Kryssillä sieltä Rysäkarille valitsimme radan vasemman (etelänpuoleisen) reunan, joka osoittautui loistovalinnaksi. Kun ensimmäisen tikin jälkeen olimme saavuttaneet Alexian, päätimme toisella tikillä mennä vielä kauemmaksi. Ajoimme jo vähän liian pitkälle, matkalla kun oli Rysäkiven matalakin väistettävänä. "Ylämerkkiä" kohden lasketellessamme Alexia oli nyt kuitenkin selvästi takanamme ja koko ajan oikeata laitaa ajanut Casper oli jäänyt kauas taakse.

Merkin kiertoon Alexia tuli pari veneenmittaa perässämme, mutta hukkasimme pian etumatkamme spinnunpuomin kanssa säheltäessämme ja noston myöhästyessä pahasti. Lähes koko matkan alas takaisin Melkin poijulle menimme rinnan Alexian kanssa. Pääsivät lopulta ohi reilun alabanaanin tehneenä.

Kun merkin ensin kiertäneistä veneistä ei yksikään jatkanut spinnulla, valmistauduimme mekin droppiin, vaikka nopea geometrian laskutehtävän suoritus arvioikin tulevaksi jiipatun spinnun tosikulmaksi kohtuulliset 120°. Otimme varmuudeksi kuitenkin pallokkaan alas, kun kerran kaikki muutkin niin tekivät. Päätimme vaihtaa sen samalla litteämpään kolmosspinnuun, jolla loppumatka sujuisi varmemmin, vaikka tuuli vähän kääntyisikin.

Gastiliiton juniorijäsen Tapion tehtävänä oli repiä apinan raivolla spinnulla sisään kajuuttaan, ja hyvinhän poika hommansa hoiti. Otimme nyt varmuuden vuoksi korkoa genoalla Melkin kulmalle asti, samalla kun vaihdoimme köydet kolmosgenoaan. Sen nosto ei aivan ongelmitta sujunut, vaan kuin normaalisti gasteissa olevia naisia kaivaten, pölläytti komeat rintsikat taivaalle. Niiden avaamisessa meni sitten tovi. Luulisi, että poikamiehen kirjoissa olevalle keulagastille rintsikoiden avaamisen pitäisi sujua salaman nopeasti…

Edellä ollut Alexia viivytteli jostain syystä oman spinnunsa nostoa. Tuulikulma ei ainakaan tuottanut mitään ongelmia, meidänkin olisi jälkikäteen ajatellen kannattanut pitää kakkosspinnu nyöreissänsä. Vierestämme vetäsi pikkuluokan Aniara komeat broachit ja jäi vielä pitkäksi aikaa räpeltämään tempoilevan spinnunsa kanssa.

Loppusuoralla meistä ajoi vihdoin taakse jäänyt Casper ohi, emmekä saaneet Alexiaakaan poimittua. Alkanut sade oli kääntänyt tuulikulman oli niin optimaaliseksi, ettei kellään enää ollut hankaluuksia pitää spinnuja vedossa. Jäimme maalissa lopulta Alexialle turhan paljon, 37 sekunttia, toisen siskon, Phoenixin ollessa sitäkin puolitoista minuuttia nopeampi. Sen verran tasainen kisa oli, että tulosluettelossa oli monta venettä vain parin sekunnin eroilla toisiinsa. Mekin harmillisesti 3 tasoitussekunttia edelliselle jääneenä.

torstai 25. elokuuta 2011

Lyhyen radan kuviokellunnan piirimestaruuskisat

KoPu Tiistaikisa 23.8.2011

Rata E myötäpäivään (lyhennetty)

Tuuli 0 m/s VRB, ilma +18°C, vesi +19°C

Purjeet: Genoa 1, spinnu S2

Miehistö: Hepo, Jarko, Matti & Riku

Sijoitus: 11/26

Kaikki sääennusteet lupailivat kovin kevyttä keliä Juhlatiistis-illalle, joten emme kovin huolissamme lähteneet vajaamiehisenä (vain neljällä) radalle. Hyvin olivat pekkapoudat hommansa hoitaneet. Saapuessamme lähtöalueelle oli Lauttasaarenselkä kuin öljyvahingon jäljiltä: veden pinta ei turhia väreillyt. Veneitä oli kuitenkin ilmaantunut ihan mukavasti paikalle, jonkun sinnikkään Albin Expressin jopa meloessa lähtölinjalle! Meitä kakkosluokkalasia oli oikein hyvä edustus, kymmenen venettä. Mukana olivat pitkästä aikaa myös Ramdata ja sisarvene Alexia, joka ulkoilutti jotain Windseekker-henkistä ohutta lappua keulastaagissan. Ei tuntunut kovin hyvä "nenä" silläkään olevan, kun ei sekään tuula löytänyt. Roikkuipahan yhtä onnettomana kuin muidenkin veneiden etuläpyttimet.

Lähtöpaukku ei pikkuluokassa suuren suurta säpinää synnyttänyt. Lähtö oli yhtä mielenkiintoista katsottavaa kuin puiden kasvun seuraaminen. Varauduimme omaamme vanhalla, ei niin kauniilla, mutta sääntöjen mukaisella kikalla: vauhti päällä koneella nelosen paukkuun asti. Eihän sitä vauhtia enää neljän minuutin kuluttua juurikaan ollut, mutta edes aavistus ohjattavuudesta. Vähän turhan varovaisena dippasimme lautakuntaveneellä X-Capen alle. Ettei olisi päässyt meitä nostamaan… Ja siis millä tuulella muka. Rankkaa yltiöoptimismia tuulen heräämisestä, kuten myöhemmin ilmeni.

Luokkamme lähdössä oli nippu veneitä ajatunut jopa linjan yli. Linjalla killui yhä myös pikkuluokan veneitä. Ilmassa ei todellakaan ollut suuren urheilujuhlan tuntua. Kaikkien veneiden miehistöissä vain kuiskuteltiin ja hiippailtiin varovasti laidalta toiselle, mukamas vendoja tehden. Siis vastatuulikäännöksiä…

Mekin suoritimme koko salaisen repertuaarimme nollatuulen jippoja, onnistuen vain tappamaan sen viimeisenkin 0,001 solmun vauhdin. Kaiken lisäksi jonkun ohiajaneen moottoriveneen aallot käänsivät keulamme n. 90° haluamastamme kulkusuunnasta. Naapuriveneiden Windexseistä päätellen keula ei kuitenkaan ollut vastatuuleen… (ks. kuva alla)

Jollain kumman keplottelulla fleetistä erottui kuitenkin kärkijoukko: keskeltä tulleet Audi, Alexia, Extasia, Casper, Subway sekä oikealta "puskenut" Spirit of Juniper. Joukossa vielä joku pikkuluokkalainenkin. Matkaa oli tehty jo melkein puolitoista tuntia, eikä edes kärki silti ollut päässyt puolta mailia.

Osa porukasta nosteli spinnnuja/genaakkereita, mutta ilmeisesti vain helium tai kaasumainen Viagra olisi nekään tanaan saanut. Audi jopa nosti jonkun gasteistaan ylimmälle saalingille tuulta tähystämään, mutta taisi olla kovin lohduton näky ylhäältäkin katsottuna.

Lautakuntavene KoPukka oli siirtynyt lähelle Käärmeluotojen punaista viittaa, siis vain noin 0,6 mailin päähän lähtölinjasta. Puoli kahdeksan jälkeen kaikui hiljaisessa illassa kaksi haulikon pamausta, jotka synnyttivät fleetissä kuhinaa. Aika moni epäili sorsastajien olevan liikkeellä ja iso osa tuntui ihmettelevän, mistä paukut oikein tulivat. Meidän kelluntapaikaltamme ei ollut epäilystäkään, KoPukka siellä ampui täyslaidallisia. Odotimme kolmattakin pamausta purjehduksen peruuttamisen merkiksi, mutta sitäpä ei tullutkaan.

Audi, Subway ja lähes koko kärkijoukko eivät odottaneet, vaan käynnistivät koneet ja pörhälsivät matkoihinsa. Juniper ja joku pikkuluokkalainen jäivät paikalleen. Kohta näimmekin, kuinka Kopukasta laskettiin poiju veteen, eli ei se mihinkään ollut lähdössä. Hepo muisteli kahden pamauksen merkitsevän merkin siirtoa, mutta tässä tapauksessa (yhdessä S-lipun kanssa) ne kertovat sääntökirjan mukaan radan lyhentämisestä. Todella outoa, että näin kokenut joukko haksahti perussignaalien tulkinnassa. Sääntökirja ei niin paljoa paina, etteikö sitä kannata veneessä pitää…

Illan ainoa tuulenhenkäys tarttui lyhyeksi hetkeksi enimmäkseen spinnuja roikottavaan fleetiin. Myös meidän lötköön kolmosspinnumme. Muutaman sekunnin loki näytti yli 0,5 solmun huimaa vauhtia, oltuaan 0,0:ssa koko lähdön jälkeisen ajan. Spirit of Juniper tuli maaliin kuuluvien riemunkiljahdusten myötä. Tuskaisen hitaasti valuimme mekin taas 0,0 solmua nopeusnäytössä kohti maalilinjaa.

Vajaan kymmenen minuutin kuluttua pääsimme mekin vihdoin perille. Ennen meitä sinne kuitenkin valui kymmenkunta muuta venettä, etupäässä 10 min aiemmin lähteneitä pikkuluokkalaisia. Tasoituslukuarvonnan lottopallot antoivat meille lopputulokseksi 11. sijan. Ramdata korjasi potin kakkossijan jakaneiden Kiran ja Juniperin edestä. Sijoituksemme paransi hieman ranking-pistetiliämme ja siirryimme nyt kokonaistuloksissa taas kahdeksanneksi. Seitsemän venettä sai kisasta tuloksen DNF. Laskujemme mukaan näistä olisi ainakin 5 tai 6 ollut ilman (turhaa) keskeytystä tuloksissa edellämme…

Muilla mutkitta

Helsinki-Tallinna Race 19.-20.8.2011

ORCi (Business, sponsorina Älvsbytalo)

Tuuli 3-7 m/s SW-E, ilma +18°C, vesi +18°C

Purjeet: Genoat 1 med, 1 heavy & 3, spinnu S3

Miehistö: Hepo, Jallu, Santtu, Jarko, Seppo, Riku & Lotta

Sijoitus: 7/12

Olimme taas joutuneet evakkoon HSK:lta Uivan Venenäyttelyn alta. Onneksi paikka löytyi läheltä Larusta, kun kaverin moottorivene joutui korjauspajalle. Jo vakiintuneen tavan mukaan tulimme kuitenkin HSK:lle pari tuntia ennen kisan starttia näyttelyä nuuhkimaan ja täyttämään vatsamme ennen koitosta. Kismittää tämä näyttelyn ja Helsinki-Tallinna Racen jokavuotinen päällekkäisyys. Olisi ollut taas mukava tutustua veneisiin ja varusteisiin ihan ajan kanssa.

Itse kisaan oli tänä vuonna ilmottautunut suunnilleen normimäärä veneitä, 180, mutta merkillepantavaa oli selvä suosion kasvu Business- ja ORC-luokissa perinteisen tasoituslähdön kustannuksella. Business-LYSsissä oli nyt jopa 35 venettä! Tämä taasen aiheutti ongelman, jota tuli kipparikokouksessa kritisoituakin:
– Purjehduskilpailun lähtölinjan pituuden tulisi olla 1,5 x osallistuvien veneiden pituus. Kun jostain kumman syystä kaikki kolme ORCi-luokkaa ja IRC oli vielä niputettu yhdeksi (38 venettä) tulisi 11 metrin venepituudella laskettuna linjan mitaksi 627 metriä, mikä on aika mukava pituus sovittaa alle 700 metrin koloon Melkin ja Pihlaiston väliin lautakuntaveneineen päivineen. Ja parin kaapelin päässä on vielä Melkin ja Vähäkarin muodostama kapeikko.

Onneksi tuuli oli lähtöalueella ennustetusti kovin kevyt ja Business LYS pääsi suuremmitta suruitta valumaan kohti etelää kellon lyödessä kuusi. Meidän starttimme oli 10 min myöhemmin. Alkuperäinen ajatus oli vältää veneen pään ruuhkaa ja reilusti isompien veneiden pakkituulia ja startata poijupäästä. Tuulen keveys sai meidät kuitenkin muuttamaan suunnitelmat ja starttaamaan veneen päästä. Yllättäen saimme raivatua itsellemme sopivan kolon ja saimme hyvän startin Ramdatan vierestä, allamme Blue Café ja Two Fast.

Pääsimme Melkin ohi sen kärjen kiviä hipoen (onneksi kaiku ei vieläkään toimi). Halusimme vasempaan laitaan ja paaralla olisimme joutuneet tekenään tilaa varmaan viidelletoista veneelle. Viereltämme startannut Ramdata jo mennä viiletti korkealle ja käsittämättömän kovaa, mutta toisaalta mekin olimme jo kuitanneet ensimmäiset 10 min aiemmin lähteneet Business-LYSsiläiset. Sisarvene Phoenix oli ylempänä, mutta he joutuivat pyörimään 360°, kun paaralle heittäessään ajoivat suoraan IRC-vene Ithacan eteen. Nauti n' Nollassakin useasti olleen Juhon ääni kaikui Ithacan kannelta selvästi kaikkine ärräpäineen varmaan Kauppatorille asti.

Jatkoimme vasempaan laitaan tunkemista hyvällä menestyksellä. Samaa laitaa näyttivät suosivan muutkin nimiveneet (Audi ym.) Kakkosluokan Xilia oli lähdössä jäänyt taaksemme, mutta paineli ohi ennen Tammakaria. Nappasivat vaan vierestämme jonkun laskevan virtauksen ja joutuivat laskemaan kauas allemme. Kun vierellämme viiletti kaudella luokkamme ehdottomasti nopeimmaksi osoittautunut Ilmarinen, saatoimme olla startin jälkeiseen elämään kokonaisuutena kovin tyytyväisiä.

Plaseerasimme itsemme aika hyvin suhteessa laivaliikenteeseen, emmekä ottaneet turskaa niiden aalloista tai potkuripyörteistä. Vendailimme itsemme aivan Katajaluodon kylkeen ja tulimme pitkään tasatahtia Bayonitan (Dynamic 43) kanssa. Olimmme koko fleetin idänpuoleisin vene, joskin hiihtelimme Audin tekemiä latuja. Ohitimme Kustaa Adolfin matalan aivan vierestä lämpimästä kesäillasta ja pikkuhiljaa viriävästä tuulesta nauttien. Ennusteet tuntuivat pitävän paikkansa tuulen kääntymisestä itään ja samalla sen voimistumisesta.

Matkalla Helsingin kasuunille meitä jonkin verran härnäsi vain hieman hitaampi Tikkunekku (FG 335), mutta pääsimme lopulta siitä yläkautta ohi, tosin melkoisen yläbanaanin tehneenä. Kasuuniila alkoi fleetti nyt tuulen noustessa jo sumppuuntua. Luokastamme Phoenix oli meistä jo muutaman kaapelimitan edellä ja Ilmarisen tiesimme olevan senkin edellä, muttemme enää olleet varma, mikä taivaanrannan hahmoista se oli. Hieman yllättäen oikeasta laidasta kerkesi edellemme myös sisarvene X2, mutta muun luokkamme tiesimme olevan takanamme. Kotipizza Valkyrian hääri normitapaan pers'kärpäsenä lähinnä meitä.

Kasuunia kiertäessämme pohdimme spinnun nostamista. Edellä ajavista vain murto-osalla oli spinnut ylhäällä, ja niidenkin kurssi laski niin reilusti, että päätimme mennä genoalla niin pitkälle, kunnes tuuli mahdollisesti kääntyisi. Ennusteet tosin epäilivät sen mieluummim lyövän nokille. Kasuunilla vaihdoimme myös vähän paikkoja, perämies Santtu ja isoa trimmannut Jarko siirtyivät kannelle hengaamaan ja uuden sadon "Fisulais Nouveauta" (Dry Vodkaa & Fishermans Friend -pastilleja) siemailemaan. Kippari Hepo tarttui ruoriin ja Seppo ison nyöreihin. Duuniuupunut Lotta oli jo aiemmin käsketty sisälle torkkumaan, pianohommat kun olivat kovin vähissä Katajaluodon jälkeen.

Matkalla Tallinnan matalalle alkoi ilta pimetä ja tuuli yhä nousta. Meidät ohitti pitkän vesilinjan turvin kaksi isoa Bavariaa (50 ja 51-jalkaiset) sekä yksi isompi Finngulf. Muutoin kuittailimme pari LYS-venettä ja saavutimme selvästi sisko X2:ta. Takana oli mm. Kotipizza nostanut spinnun, mutta joutui ajamaan reilusti alemmas, aivan kuten muutkin spinnuilijat. Parin tunnin hyvävauhtisen jolkottelun jälkeen aloimme saapua Tallinnan matalalle. Koska tuuli oli noussut jo 7 metriin ja puuskissa voimakkaammaksikin, vaihdoimme ykkösgenoan kolmoseen. Aivan suunnitelman mukaisesti hyvissä ajoin ennen Tallinnan majakan kiertoa ja ORCi & IRC -luokille kuuluvaa Nygrundin poijun kiertoa. Tiedossa kun olisi 5 mailin suora kryssi vasten jo kohtalaista tuulta ja aallokkoa.

Valinta osottautui oikeaksi heti käännöksen jälkeen. Taivuttamalla hekillä maston baanaaniksi ja litistämällä ison aivan levyksi saimme pidettyä veneen hyvin pystyssä ja hyvässä vauhdissa. Aika pian pilkkopimeässäkin tunnistimme X2:n valot ja todistimme niiden jäävän taaksemme, samoin jonkin muun veneen. Sen verran oli aallokkoa, että kippari komensi yleisen turvallisuuden vuoksi pullojen korkit kiinni. Keulakannella kun oli jo siirrytty tutkimaan Fisulais Nouveau -sadon tasalaatuisuutta.

Nygrundilla olivat spinnun skuutit vähän sekaisin ja pientä sähliksen makua ilmassa, mutta saatiin se pallokas lopulta taivaalle pimeässäkin. Saimme surffeissa parhaimmillaan 11,2 solmun vauhdit. Meno tuntui oikein mukavalta ja vaivattomaltakin. Saimme reilusti kiinni jotain edellä ajavaa, joka ei ollut nostanut spinnua. VHF jo kailotti Business LYSsiläisten sivuutusilmoituksia Aegnalla, LYSsin kun ei tarvinnut tuota Nygrundin koukkausta tehdä.

Aegnan länsipoijua lähestyttäessä piti arpoa, jätetäänkö keulalle kolmonen, vai kestäisikö ykkösgenoa? Tuuli ei ollut (vielä) noussut ennustettuun 9-12 m/s, mutta mikä olisi tilanne Tallinnan lahdella. Kääntyisikö tuuli kaakkoon eli taas vastaiseksi, vai olisiko vaan sivuvastainen? Pelasimme varman päälle ja nostimme poijua lähestyttäessä kolmosen keulalle.

Poijulle saapuminen olikin mielenkiintoista, edessä oli tiivis meri punaisia valoja. Koko takaa-ajo LYSsi oli yhtenä lössinä kirmaamassa hyvää vauhtia kohti Tallinnaa. Olivat päässeet kaikki hyvässä tuulessa ilman vendan vendaa suoraan tänne asti ja tulisivat pääsemään vielä maaliinkin. Todellista purjehdusurheilun juhlaa. Kellä on pisin vesilinja suhteessa tasoitusluukuun. Pohjan puhtaudesta voit saada pari sijaa paremman tuloksen…

Tähän ryhmään tungimme itsemme spinnun dropaten Aegnan poijun kosketusetäisyydellä kiertäen. Kaikkia tuon metallikartion kierto ei tuntunut kiinnostavan, reilusti yläpuoleltamme laski rinnan kaksi venettä kohti meitä. Ei siis kohti merkkiä. Huusimme äänekkäästi monta kertaa etteivät olleet kiertäneet merkkiä ja että teemme protestin. Kun valaisimme voimakkaalla valonheittimellä näiden veneiden purjenumeroita, kääntyi toinen takaisin ja lähti kiertämään merkkiä. Toinen, FIN-11343 Eureka, sen sijaan jatkoi kylmästi matkaansa suoraan eteemme vaikka olikin paaran halssilla, ja jatkoi sitten matkaansa syvemmälle fleettiin, jossa muutkin veneeet joutuivat väistelemään.

Tämä kilpailu eikä koko purjehdusurheilu kaipaa tällaisia venekuntia, jotka ovat joko säännöistä täysin tietämättömiä tai eivät kunnioita niitä lainkaan. Mainittakoon, että kyseinen vene ajoi maaliin saakka ja otti tuloksen. Toivottavasti ovat ihan **tun ylpeitä siitä. Protestistamme hieman myöhemmin.

Valaisemattomat länsimerkit jätti nekin kiertämättä muutama vene, mutta ne olivat niin kaukana, ettei numeroista saanut selvää. Kolmosgenoa ei jaksanut meitä oikein kuljettaa ja muutaman LYS-veneen ohitettua meidät päädyimme vaihtamaan keulalle heavy ykkösen, se kun oli vielä kätevästi pussissa. Vaihtoon tuhrautui oma aikansa, mutta sen jälkeen meno parani huomattavasti.

Ohitimme nyt vuorostamme äsken meidät ohittaneet veneet ja aloimme napsia muitakin LYSsiläisia. Vaikka maaliveneeseen ja poijuun oli tälle vuodelle kuulemma hankittu kunnon strobot oli niiden havaitseminen taas lähes mahdotonta kaikkia Tallinnan valoja vasten. Ei muuta kuin muiden perässä ja toivoen ettei aja pahasti sivuun. Löytyihän se maalilinjakin sieltä vihdoin ja kaksi minuuttia yli kahden olimme mekin maalissa.

Business-veneiden opastus ei enää ollut paikalla, eivät tainneet muistaa että pitemmälläkin radalla oli business-maksun maksaneita. Ei meinannut toisaalta paikkaakaan löytyä. Saimme lopulta tungettua itsemme kylkiparkkiin tapahtumateltan kulmalle kokka aivan rantakivikossa kiinni. Keulan alla ei montaa senttiä vettä ollut, onneksi köli alkaa vasta muutaman metrin päästä.

Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi laiturilta KoPun Business-yhteyshenkilö, joka otti vastaan maaliraporttimme ja toi meille pullon kuohuvaa ja muut business-edut veneelle. Tiedustelimme protestien jättöaikaa, jonka tämä KoPulainen arveli olevan joskus aamulla. Miehistön viikkaillessa purjeita raaputteli kippari protestin kasaan. Kipparikokouksessa jaetussa materiaalissa ei mainittu mitään protestien jättöajasta, mutta kilpailutoimiston kerrottiin aukeavan klo 10 aamulla.

Säntäsimme toiveikkaana taphtumatelttaan, mutta kun kaikki veneeet olivat tulleet poikkeuksellisen tiiviissä ryhmässä, oli teltassa aivan toivottomat jonot. Kolme ihmistä palvelemassa kahden hitaan maksupäätteen kanssa tuhannelle janoiselle ja nälkäiselle purjehtijalle on täysin mahdoton yhtälö. Aikamme nyhjättyämme siirryimme takaisin veneelle ottamaan pienet yömyssyt ja palaset eväinä olleita kylmiä pizzaroiskeläppiä ja lihiksiä.

Aamulla sitten lähdimme marssimaan saunalle ja kisatoimistoon vaihtokalsarit ja protestilomake kourassa. Kisatoimistossa saimme kuulla olevamme myöhässä, protestit olisi pitänyt jättää postilaatikkoon ennen toimiston aukeamista. Olimme siis vartin myöhässä, eikä protestia voitu ottaa käsittelyyn. Noh, joku nappasi sitten siellä saunassa ne vaihtokalsaritkin…

Tulosten tultua iltapäivällä sitten Eriksonin Paadipoodin ikkunaan jurppi vielä enenmmän. Hallussamme ollut komea Business ORC-kiertopalkinto meni nyt virolaisvene Premiumille ja ORCi 3 -tuloksissa olimme vasta kahdeksantena. Edellä olivat niin taaksemme reilusti jäänyt Kotipizza kuin Donna, Solveig ja LOWkin, jotka tulivat melkein puoli tuntia jälkeemme. Mutta kyllä, ajoivat kaikki tasoituksiinsa nähden paremmin kuin me. Oli vaan oma purjehdus tuntunut niin hyvältä. Ilmarisen ja Phoenixin taakse jääminen ei yllättänyt, mutta jymy-yllätys oli se, että Caramba oli luokkavoittaja.

Kaikissa kisoissa, joissa olemme olleet on tuon veneen vauhti osoittautunut todella hitaaksi, muutoinkin kuin vain tasoituksensa mukaan (luokkamme hitain). Nyt sen maaliajaksi oli merkitty 01.51.20, eli sen olisi pitänyt olla yhtä nopea kuin Phoenix ja meitä reilu kymmenen minuuttia nopempi. Tiesimme aivan varmasti, ettei Caramba ollut meitä ohittanut. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäivät, etteivät he olleet tehneet Nygrundin lenkkiä, tai järjestäjien moka tuloslaskennassa. Esim. tuntia myöhäisempi maaliintuloaika olisi sopinut ko. veneen habitukselle paremmin.

Sen verran asia jäi kaivelemaan, että sunnuntai-yönä kotisängyssä pyöriessään kippari Hepo alkoi selata puhelimestaan netissä julkastuja tulosluetteloita kuin piru raamattua.

Mietinnässä oli, ketä muita olisi voinut olla samaan aikaan maalissa kuin Caramba, purjetunnus FIN990.

Ja kas kummaa, LYS 1 -tuloksista löytyikin yksi aivan sama maaliintuloaika 01.51.20!

Ja mille veneelle?

SunFast 40, Belle Amie, FIN9990 !!!

Ja kun Hepo vielä oikein pinnisti, niin muisti kuulleensa VHF:stä Caramban ilmttottautuvan VHF:lla Aegnalla vähän ennen maaliin tuloamme. Caramban oikean ajan täytyisi olla siis jotain klo 3:n kieppeillä. Vielä soitto maanantai-aamulla Phoenixin kipparille, joka kertoi maalilinjalla olleen vielä hiljaista heidän sinne tullessaan, yksi isompi vene oli kannassa (40-jalkainen?).

Tämän varmistuksen perään sitten soitto KoPuun Esa Törmälle ja tämän tarinan suullinen esitys korulauseiden kera. Ja pyyntö tarkistaa maaliraportit.

Niinpä sitten saatiin Caramban maaliajaksi oikea 02.57.36 ja sen ykkössija vaihtuikin viimeiseksi.

Tällä oli muutakin merkitystä, kisahan on osa ORCi-rankingsarjaa.

Niistä kadonneista vaihtokalsareista vielä.

- Nekin löytyivät.

Sunnuntai-aamuna Piritassa joku toi veneeseen muovikassin, jossa kalsarit olivat. Oli löytänyt perille koska samassa kassissa oli ollut protestilappu (jota siis toimisto ei ollut ottanut vastaan), jossa oli ollut kaikki tiedot.