Vähän liian pikainen pyrähdys

HSK Torstaikisa 17.9.2009
Rata D

Tuuli 6 m/s NW, ilma + 16°C, vesi +15 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Santtu, Mikko, Matti, Torkku & Abe
Sijoitus: 4/16

Harvinaisen hienot syksyn purjehdussäät olivat pitäneet intoa yllä ja tartuimme vielä kauden viimeiseen tilaisuuteen purjehtia iltakisa. Yritimme agitoida mukaan myös sisarveneitämme sekä paria muuta, joiden kanssa olemme pitkin kautta vääntäneet. Amiraali Finell ja Jokke Majander lähtivätkin mukaan, mutteivat "uskaltaneet" tulla omilla veneillään vaan lähtivät Henkka Anderssonin gasteiksi Casperiin.

Oma gastiosastomme oli sikäli poikkeuksellinen, että ensimmäistä kertaa kauden aikana mukana ei ollut yhtään kauniimman sukupuolen edustajaa. Ainoa pitkätukka miehistössä oli viime hetkellä mukaan ilmottautunut Abe, joka on lähes puoliammattilaisena aina tervetullut vahvistus. Pienen pohdinnan jälkeen ("Aja sä." "Ei ku aja sä vaan...") Santtu luovutti perämiehen paikan Abelle ja siirtyi siisteistä sisähommista vinssigorillan paikalle.

Lähtöviivalla oli komeasti 16 venettä ja ennen lähtöä 4-8 m/s välillä väihdellut tuuli aiheutti pientä päänvaivaa purjevalintaa tehtäessä. Päädyimme lopulta käyttämään täyttä poweria jalustamalla jo kertaalleen pois otetun ykkösgenoan ja kakkosspinnun.

Nauti n' Nolla toinen oikealta tulossa poijulle. Kuva: X-Zoom

Lähdimme itäpoijulta, taktiikkana "koska kaikki muutkin tekivät niin". Aivan nappiin startti ei mennyt, vaan menetimme kallisarvoisia sekunteja kinkatessamme vielä kohti poijua paukun tullessa. Poijulla vihdoin keula alas, spinnu ylös ja fleetin ylimpänä veneenä kohti Melkin ja Pihlajasaaren kapeikkoa. Casper oli lähtenyt kuin tykin suusta ja paineli jo hyvän välimatkan päässä muista. Vieressämme Low oli myös startannut hienosti ja laukkasi isolla spinullaan oikein hyvää vauhtia. Tuuli oli sen verran sivusta, että litteämpi kolmosspinnu olisi ollut se oikeampi vaihtoehto. Hyvin kakkonenkin pysyi ylhäällä ja vei eteenpäinkin suuremmitta vaivoitta. Kärjessä Casper broachasi kerran ja samantyyppistä rapinaa kuului silloin tällöin perässä tulevasta fleetistäkin.

Melkin kääntöpoijulle tultaessa olimme ohittaneet Lowin ja Sunny Loven, joka oli tullut koko pätkän genoalla. Aika mukavasti pysyimme pystyssä kryssilläkin, nyt kakkospaikalla Casperista kaapelin verran perässä.

Sunny Love pääsi yhdessä vendassa ohi muun fleetin venyessä pikku hiljaa letkaksi takanamme. Santtu-parka, joka pitkästä aikaa oli joutunut ruumiillisiin töihin, huohotti hikisenä laidalla ja vannoi ettei enää ikinä jätä ruorimiehen paikkaa...

Käärmesaaren kääntöpoijulla Casper käänsi turvallisen tuntuisesa johdossa, mutta Sunny Loven ja meidän välimme oli vain pari veneen mittaa. Meihin nähden taas perässämme roikkuva Low oli turhan lähellä mittalukuunsa verrattuna. Loppufleettikin oli aika hyvin kasassa tasavälein jonossa. Raikas tuuli ja maatuulesta johtuva tasainen vesi saivat aikaan sen, että kaikki veneet kulkivat lähellä suorituskykynsä ylärajaa.

Spinnuttelu Melkin portille meni ihan mukavasti, saimme ehkä hitusen Sunny Lovea kiinni Casperin kasvattaessa isolla spinnullaan välimatkaa. Portilta pyyhkäistiinkin sitten hieman shiftailevassa sivuvastaisessa suoraan maaliin. Casper sai paukun melko tarkalleen tunnin purjehtineena, me tulimme kaksi minuuttia perässä lopulta vain 4 sekuntia Sunny Lovelle suorassa ajassa hävinneenä. Low saapui 3 minuuttia meidän jälkeemme, mutta tasoituksissa meidät voittaen.

Maalisuoralle tulossa aivan Sunny Loven kannassa.

Olimme hieman hölmistyneinä maalissa Hoskin satama-altaan vieressä. Kello oli hädin tuskin puolta seitsemää, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli mukavan lämmintä. "Tässäkö tämä nyt oli? "Vedettäiskö toinen kierros?". Kopun tiistiksistä palattaessa on sentään aina aikaa juoda yksi olut ennen satamaan tuloa. Kuivin suin panimme Nauti n' Nollan parkkiin ja raahasimme kisarätit pois veneestä ainakin kuukaudeksi jos ei koko talveksi.

Blue Peterissä palkitsimme sitten itsemme tuopillisilla ja jäimme odottamaan tulosten julkistamista. Olihan kyseessä samalla HSK:n kölivenemestaruuskisa. Palkinto kerettinkin jo jakaa Casperin venekunnalle, kunnes joku huomasi, että lähtöaika oli väärin ja purjehditut ajat puoli tuntia liian lyhyet. Eva Lindgren kävi äkkiä laskemassa tulokset uusiksi ja voiton veikin nyt Timo Svärd H-veneellään. Low oli hienosti kakkonen, Casper lopulta kolmas ja me tasoituksissa 42 sekuntia sille hävinneenä neljäs.

Saatoimme lähteä kotiin tyytyväisenä manaten vain kauden päättymistä.

Tulokset Hoskin sivuilla

Kuvia omassa ja X-Zoomin kuvapankissa.

Kevättä ilmassa -Syysseilaus

Syysseilaus (ORCi)

su 13.9.2009 EMK

Ratakisa + Saaristora 2 (Kytö-Knapperskär-Rövargrund-Rysäkari-Melkki- EMK)

Tuuli 5-4 m/s ENE, ilma + 19°C, vesi +15 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S2 ja S3

Miehistö: Hepo, Santtu, Mikko, Kalle, Matti, Lotta & Enni

Sijoitus: 6/14 (Ratakisa 4., saaristokisa 10.)

Hieman yllättäen ORCi-kauden päätöskisaan oli tunkua niin gastiliiton puolelta kuin kolmosluokan osaanotajien taholta. Gasteja meinasi olla 8, jolloin 600 kilon painorajamme olisi ollut aika tiukalla. Tosin Nauti n' Nollan miehistöön on siunaantunut kovin siroja naisia ja uroistakin suurin osa on tuollaisia kuivan talven oravia. Kipparin osuudeksi jääkin sitten hieman muutakin painavaa kuin sana... Viime tingasssa Torkku jäi kuitenkin Turkuun (miksi joku haluaa jäädä sinne?) ja lähdimme liikkeelle seitsemällä. Osallituvista venesitäkin puuttui sisarvene X2, mutta silti kolmosessa oli upea 15 veneen fleetti viivalla. (Jostain syystä Siji (J80) ei ole tuloksissa).

Kakkosluokka starttaa.

Lähtölinja oli aika lyhyt ja tuntui, että ykköset ammuttiin matkaan vielä vastatuulipoijua aseteltaessa. IRC-veneillä höystetyt ykköset ja kakkoset mahtuivat puolen tusinan osaanottajamäärällään mainosti viivalle, mutta meillä kolmosilla oli vähän ahtaampaa.

Saimme aika hyvän startin lautakuntaveneen päästä ja pääsimme melkein ylimpänä veneenä pitämään muuta fleettiä pihdeissämme. Aika pian löysimme hyvän vapaan kolon, jossa suuntasimme merellepäin valtaosan muuta fleettiä hakiessa nostetta Kytön rannasta.

Taktikkamme kannatti ja olimme ylämerkillä kolmantena Astraian ja Merinnan jälkeen. Spinnu nousi vähän rintsikoilla, mutta onneksi saimme sen pian vetoon, sillä rakas sisko Alexia pyrki hyvällä vauhdilla päälle. Teimme selväksi, että nyt se ei vaan käy, ja aikansa takanamme käkittyään Alexia jiippasikin kohta Kytötä, minne muukin jälkifleetti oli matkalla. Me jäimme hiihtämään Merinnan latuja Astraian kasvattaessa tasaisesti nyt jo selkeää johtoaan kärkipaikalla.

Alamerkille kerkesimme hyvin ennen "Kytöfleettiä" ja saatoimme vapaissa tuulissa kerrankin purjehtia omaa kisaamme muiden häiritsemättä. Ylämerkillä väli Merinnaan oli sama, mutta Astraia meni aivan omiaan. Muuhun fleettiin oli tullut pikkasen lisää välimatkaa. Alamerkillä tilanne pysyi yhä samana ja kun maaliin oli vain lyhyt kryssi oli kolmanneksi nopein aika varma.

Takanamme siskomme Alexia ja Phoenix väänsivät ja peittelivät toisaan niin paljon, että Ebnegea oli livahtaa niistä ohi. Ebnegealle noin kolmen minuutin ero riitti tasoituksissa, mutta sen takana tulleille Tarantellalle tietysti FinnFUNille ero meihin oli jo liian suuri?

(Voitimme lopulta Tarantellan reilusti, tasotettua eroa oli 3 sekuntia!)

Nautimme tauolla ennen saaristopurjehdusta Ennin tekemistä makoisista leivistä ja lämpimästä keväisen oloisesta auringonpaisteesta. Talvi ja purjehduskauden loppu tuntuivat kovin kaukaislta asioilta. Kevään ja iso osa kesänkin kisoista oli käyty paljon kylmemmissä olosuhteissa.

Kolmoset starttasivat ensimmäisenä saaristo-osuudelle. Saimme periaatteessa samantyyppisen startin kuin ratakisaankin. Miss Piggy oli tosin edessämme hieman hitaampana vähän tulppana, mutta pääsimme aika pian taas paaralle Ebnegean, FinnFUNin ja Alexian kanssa. Ebnegea kulki taas hämmästyttävän hyvin eikä FinnFUN oikein pysynyt sen vauhdissa. Alexia kulki Amiraalia paremmin ja me tunnuimme ensin kulkevan siskoammekin paremmin. Jostain tuli kuitenkin läjä vasta-aaltoja, joihin tökkäsimme tosi pahasti menettäen vauhdin ja ajorytmin. Alexia alkoi ajamaan alemmas ja samalla jättämään meitä. Amiraali ei enää halunnut leikkiä kanssamme vaan vendasi pois.

Mekin vendasimme pois vasta-allokosta ja saimme huomata kärsineemme aika pahasti, koska jouduimme nyt vääntämään meitä hitaampien Low:n, Lutra Lutran ja Miss Piggyn kanssa. Vastatuulipoijulle tultaessa oli Astraia taas omassa ylhäisyydessään ykköspaikalla perässään meiltä kauas karanneet Alexia, Merinna, Ebnegea ja Phoenix.

Kapperskärin kääntömerkille oli aika avoin kurssi, jota lähdimme aluksi ajamaan ulkoskuutilla. Tuumaillessamme kestäisikö slöörispinnumme ylhäällä näimme edessämme Ebegean pullauttavan kajuutastaan pallokkaan taivaalle. Kauhealla hässäkällä heitimme kolmosspinnumme kannelle ja aloimme vaihtaa kiinni olevia köysiä kajuutassa olevasta kakkosesta kolmoseen. Saimmekin sen ylös kauhean köysisekamelskan keskeltä. Silmänräpäyksen ajan näytti ihan hyvältä, kunnes kippari huomasi spinnun pussin lentävän kaaressa takavasemmalle ja mereen.

Ei muuta kuin spinnu äkkiä alas ja 180 asteen käännös kassia pelastamaan, joku sääntö kun sanoo että veneestä ei saisi viskellä tavaroita kilpailun aikana. Onneksi aivan perässämme ei ollut ketään, mutta ennen kun tuo katiska oli nostettu ja spinnu oli uudestaan vedossa, oli kärkiklungga karannut toivottoman kauas ja moni vene (mm. Tarantella ja FinnFun) pyyhältänyt ohi. Eikä katiskaamme ollut jäänyt edes yhtään kalaa...

Koko jengi ajeli nyt spinnuilla kohti Knapperskärin eteläviittaa. Vähän ennen kääntömerkkiä tiputimme slöörispinnumme ja nostimme merkillä harteikkaamman kakkosspinnun.

Ykkös- ja kakkosluokka puski merkille aivan vanavedessämme ja jouduimme päästämään yhden toisensa jälkeen päällemme ja ohi. Saimme jonkin verran hyvää Kytön rantojen tuntumasta, mutta välimatka pahimpiin kilpakumppaneihimme oli toivoton.

Rövargrundetilla Astraia johti joukkoa suvereenisti. Alexia, Siji, Merinna ja Phoenix tulivat tasaisin välein perässä ja niille jo jääneenä FinnFUN. Ykkösluokan kärki kurvasi merkille näiden perässä ja me jonkin matkaa näiden ja muutaman kolmosluokkalaisen perään läähättäen.

Spinnu alas ja kryssille kohti Rysäkaria. Tällä kaudella olemme muutankin kerran kämmänneet jättämällä puomin spinnun laskun jälkeen genoan skuutin päälle ja siksi nytkin kippari erikseen tivasi keulagasteilta, että puomi varmasti ei ole skuuttien päällä. No ekassa vendassa asia varmistui ja toden totta puomi ei ollut niiden päällä vaan VÄLISSÄ jollain kumman kierteellä estäen genoan skuuttaamisen tiukaksi.

Sitlodaasta sinkoilevien ärräpäiden saatelemana keulaosasto ryhtyi korvat punaisina korjaamaan tekosiaan. Ikuisuudelta kestävän ähellyksen jälkeen saimme vihdoin genoan vetoon ja aloimme edessämme olevien hitaampien Low:n ja Ebnegean jahtaamisen. Tarantellakin oli edessämme, mutta se on kovin harvoin osoittautunut meitä hitaammaksi, oli keli mikä tahansa.

Ebnegean ja Tarantellan jäädessä nuolemaan saarien rantoja pohjoisessa me suuntasimme ulos merelle kuten edessämme oleet Lexus ja muutamat muut. Rysäkarille tultaessa olimme karistaneet Low:n, mutta ero Ebnegeaan oli sama. Tarantella oli mennyt menojaan. Yllätykseksi Merinna tuli spinnulla vastaan Rysäkarin kohdalla. Olivat ilmeisesti kiertäneet väärän eteläviitan. Ordereissahan luki vain "Rysäkarin eteläpuolella oleva eteläviitta" vaikka siellä niitä on kolme, eikä niistä yksikään ole suoraan etelässä. Kävimme tästä kirjeenvaihtoa järjestäjien kanssa ennen kisaa ja saimme oikean viitan koordinaatit, mutta he eivät silti nähneet asiassa mitään ongelmaa. Mm. KoPun tiistiksissä näissä sekoillaan usein ja pari vuotta sitten koko Karvalakkikisan ykkösluokka kiersi väärän merkin.

Goljat ja David Rysäkarin edustalla. Pegasus ja Ebnegea.

Loppukryssillä Melkin pohjoispoijulle saimme sentään jätettyä Ebnegean taaksemme. Melko tahmeata menomme kuitenkin oli vaikka Mikko yritti taikoa isopurjetta vaikka minkälaiselle mutkalle. Seurasi meidän osaltamme leppoisa spinnuttelu suorastaan hiostavassa auringon paisteessa Melstenin rantaan. Olimme liian kaukana saadaksemme ketään kiinni ja toisaalta takanamme toisiaan kiusaavat Ebnegea ja Merinna olivat selvästi perässämme. Maalisuoralla ne tosin saivat meitä jonkin verran kiinni ja menivät varmasti tasoituksissa ohitsemme.

Hieman haikein tunnelmin suuntasimme kohti kotisatamaa. Ratakisaan saatoimme olla hyvinkin tyytyväiset, mutta saaristokisa meni kyllä tunaroinnin puolelle. Auringon heloittaessa ja meren hohtaessa sinisenä tuntui oudolta, että kisakausi oli käytännössä ohi. Ajattelimme tosin osallistua torstai-iltana vielä Hoskin viimeiseen iltakisaan ja tietysti kuukauden kuluttuahan on vielä Kopun Karvalakki, jos varustamo vaan saa Välimeren veneen vuoronsa vaihdettua.

Nippu kuvia kuvagalleriassa

Tulosten pitäisi ilmaantua tänne

Lopussa kiitos seisoo.

KoPu Tiistaikisa 8.9.2009
Rata F vastapäivään

Tuuli 8-7 m/s SW, ilma + 16°C, vesi +16 °C
Purjeet: Genoa 3, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Mikko, Matti, Torkku, Lotta, Enni & Sandra
Sijoitus: 14/35

Viime kaudella voitimme tiistaikisoissa rakkaan kilpasiskomme, Phoenixin, 7-1. Heidän ainoa voittonsa meistä olikin sitten sitä komeampi, koko kisan voitto, jonka pistesaaliin turvin he pääsivät meidän ohitsemme rankingissa.

Tänä vuonna olemme sitten ottaneet turpiimme ihan säännöllisesti. Ennen kauden viimeistä kisaa olimme puhtaasti 0-5 häviöllä. Pari kertaa olimme tulleet peräkkäin maaliin, mutta pari kertaa Phoenix sijoittui hienosti ensimmäisten kuuden joukkoon meidän jäädessämme huopaamaan jonnekkin kaukaisuuteen. Karsealta kalskahtava 6-0 -häviö ei tullut kuuloonkaan, ja ainoa tavoitteemme olikin päästä maaliin ennen sinistä siskoa.

Huolimatta sateisen oloisesta ja kohtalaisen kovatuulisesta säästä oli viivalle kertynyt yllättävän suuri joukko kanssakilpailijoita. Tuuli huiteli puuskissa lähemmäs 10 m/s ja reivin ottaminen isoon oli jo harkinnassa, mutta Mikko sai jo vähän väsyneen isomme riittävän hyvään trimmiin kolmosgenoamme kanssa. Nauti n' Nollan Spectraa oleva iso on kompromissipurje. Spectra on materiaalina yhtä jäykkää kuin kevlar muttei ole taivuttelusta tai UV-valosta milläskään. North ehkäisee Spectran virumistaipumusta tekemällä kankaasta paksua, jonka huomaa painossa. Jostain syystä IMS-mittoihin tilattu purjeemme on pari neliötä pienempi (ja vielä ahvenselästä) kuin muilla 332:silla. Eikä neljä läpilattaakaan ole se yleisin kilpapurjeratkaisu. Kokemus on osoittanut, että voimaa kaivattaisiin kevyellä rutkasti lisää, mutta vastaavasti kovalla tuulella purje on muiden purjeita rauhallisempi (joskin pirun raskas) käsitellä.

Saimme nappilähdön aivan lautakuntaveneen vierestä ja pystyimme pitämään ylimmän paikkamme Mikon taiteillessa isosta hienosti hyviä höjdejä. Olimmekin Lexuksen ja X-35:ten (X.O. & Epsilon) kanssa ainoat veneet, jotka pääsivät lähtöalueen länsiviitalle ilman vendaa. Kipparin tuijottaessa tiukasti keulapurjetta jäi näkemättä takana tapahtunut Zestin ja Sunny Loven törmäys, joka oli muun miehistön mukaan melkoinen rysäys.

Matkalla Melkin pohjoispoijulle tuulen nyt vähän avautuessa keskityimme pitämään muuta fleettiä takanamme. Varsinkin Casper yritti kovasti päästä ohi, mutta onnistuimme pitämään sen pihdeissämme, vaikka Henkalla olikin taas mm. Amiraali Finell ja Jokke Majander miehistössään. Yllättävän vähän jäimme myös edessämme oleville X-35:sille.

Tätä näkyä voisi katsoa useammin.

Vasemmalta Extasia, La Bayadéré, Trillian, Phoenix, Penelope II ja Casper.

Toisiinsa törmänneet Zest ja Sunny Love ovat jo keskeyttäneet.

Poijulla teimme selväksi, ettemme päästäisi vieläkään ketään päällemme ja pian melkein koko perässämme raahaama fleetti heittikin paaralle meidän jatkaessamme styyralla X-35:ten vanavedessä. Vedimme tällä halssilla ehkä vähän liian pitkälle, sillä takana tulleet Casper, X-99 Extasia ja La Bayadéré (First 36,7) olivat nyt turhan paljon edessämme. Onneksi Phoenix oli vielä vähän takana. Ohittelimme suuremmitta tuskitta pikkuluokkalaisia ja pääsimme kuin pääsimmekin nippa nappa ennen Phoenixia Rysäkarin kääntömerkille ja saimme suht tyylikkäästi tempaistua kolmosspinnumme taivaalle.

Phoenix pyrki koko ajan rinnalle pääsemättä kuitenkaan ohi. Teimme yhden jiipin, jossa Torkku (Heikki T.) esitteli taas erikoisensa, tuplajiipiin: kaksi pyörähdystä puomin kanssa siten että lopputuloksena se on tukevasti kiinni samassa köydessä mistä se irrotettiinkin. Koska sitloorasta kuitenkin oli tilattu ihan tavallinen puomin vaihto puolelta toiselle, joutui Torkku-parka tanssimaan vielä puoli kierrosta kannella. Onneksi aikaa ei juuri tuhlaantunut ja spinnukin pysyi kohtalaisesti vedossa.

Donna, Penelope II, Phoenix ja BonBon.

Jälkiviisaana olisi kannattanut ajaa tuo lenssi kakkosspinnulla, koska tuuli oli täysmyötäinen eikä kuitenkaan ihan niin kova mitä odotettiin. Kaiken kukkuraksi tuuli loppusuoralla Melkin kääntöpoijulta maaliin oli niin sivusta, että jopa genaakkeriveneet ajoivat ilman pallokasta. Loppupätkä oli hermoja raastavaa Phoenixin pyrkiessä jatkuvasti päälle ja ohi. Edessämme meitä vain vähän hitaammat First 31,7:t Melisande ja Thetis aiheuttivat ikävän "jätöspussin" ja kaiken lisäksi yritimme tuuppia vauhtia edessämme polkevalle Albin Express Camillelle.

Torkku tarkkana Phoenixin pyrkiessä rinnalle Thetisin ja meidän välistämme.

Ikusuudelta tuntuvan nostattelun jälkeen saimme tungettua keulamme melkoisessa veneläjässä vaivaiset kuusi sekuntia ennen siskoamme maalilinjan yli. Siskon vartioiminen maksoi toki veronsa matkassa ja ajassa. Vain seitsemän sekuntia nopeampana olisi sijoituksemme parantunut vielä pari pykälää, mutta olimme täysin tyytyväisiä kauden päätöstiistikseen. Kotimatkaoluet maistuivat oikein makeilta pimenevässä mutta yllättävän lämpimässä syysillassa.

Raastavasti ryssillä, mukavasti myötäisellä.

Henry Lloyd Race (ORCi)

la 5.9.2009

Rata B (HSK-Kasuuni-Isosaari-Husunkivi-HSK)

Tuuli 7-4 m/s S-E, ilma + 19°C, vesi +16 °C

Purjeet: Genoa 1 heavy, Genoa 1 med, Spinnut S3 ja S2

Miehistö: Hepo, Torkku, Matti, Lotta & Pepe

Sijoitus: 10/16

Vaikka kesä onkin jo virallisesti ohi, verottivat kesäiset tapahtumat, häät ja muut kissanristiäiset Nauti n' Nollan gastipankkia rankalla kädellä. Kaiken kukkuraksi mukaan lupautunutta Jallua rankaistiin sikailuistaan influenssalla. Onneksi mukaan saatiin vapaaherra Pepe, joka kerkesi eläkekiireiltään Päijänteeltä merelle. Muut varmaan kolmekymmentä suostuttelu-anelu-ruikutussoittoa osoittautuivat taas turhiksi.

Sääennusteet olivat lupailleet suht kevyttä etelästä itään kääntyvää tuulta, mutta aamulla netin tuulitiedot ja perillä veneellä mittaritkin osoittivat tuollaista 7-8 metrin etelätuulta, joka on muodokkaalle "normi" ykkösgenoallemme liikaa. Vaihdoimmekin litteäksi modifioidun heavy-ykkösen keulalle ja siirryimme kevyen nostoliinoilla nyherretyn pohjanputsauksen jälkeen starttialueelle slöörailemaan.

Starttilinja oli tosi pitkä ja ykkös- ja kakkosluokan puolen tusinaa venettä pääsivät starttaamaan omissa lähdöissään ilman ongelmia. Jonkin verran klunga tuntui kasaantuvan poijun päähän, jonne oletusarvoisesti suurin osa ennätyksellisestä 16 kolmosluokkalaisesta oli kerääntymässä. Koska linja oli kovin suora päätimme lähteä mieluummin veneen päästä ja heittää pikaisesti paaralle vapaisiin. Saimmekin mainion startin, yläpuolellemme pääsivät Valpuri ja Donna, jotka nekin heittivät odotusten mukaisesti paaralle.

Vendamme eivät tällä miehistöllä olleet sieltä rivakammasta päästä ja kesti aivan liian kauan saada vene taas vauhtiin aina käännöksen jälkeen. Jokaisen vendan jälkeen olivat sisarveneet Alexia ja Phoenix aina vähän kauempana. Kärkiklungassa Melkin kapeikkoon tulivat ainakin Astraia, Merinna ja FinnFUN. Ja viimeisen aamuoksennuksen värinen Talllink.

Olimme tietysti suunnileen kapeimmassa kohdassa, kun Tallink höyrysi ohi. Teimme ison virheen heittämällä heti sen perään tarkoituksena päästä radan itäreunaan Pihliksen eteläpuolelle. Pyörimme ikuisuudelta tuntuvan ajan Tallinkin potkuripyörteissä vailla tuulta tai vauhtia. Kun vihdoin pääsimme taas liikkeelle olimme itäisin (kuten halusimme) ja lähes viimeisin (ei niin haluttu paikka) vene. Peli ei kuitenkaan tuntunut vielä täysin menetetyltä, koska olimme samoilla laduilla Tarantellan kanssa, emmekä kuitenkaan ihan tolkuttomasti perässä.

Tuuli oli jo selvästi tyyntynyt ja mielessä kävi keulapurjeen vaihtaminen muodokkaampaan, nyt keulalla oleva lätyskä tosin vei yleensä korkeammalle... Jälkeenpäin ajatellen tämä oli se vihoviimeinen kohta, jossa olisimme jotain voineet pelastaa vaihtamalla purjetta. Katajaluodon eteläpuolella aallokko oli selvästi suurempaa, mutta tuuli kevyempää, reikäisempää ja vielä suunnaltaan vaihtelevaakin.

Koska taktiikkana oli päästä mahdollisimman kauas itään odottamaan tuulen kääntymistä sinne, puskimme härkäpäisesti kohti Pietaria, vaikka tuulimittari näyttikin shiftien keikauttavan aina enemmin Tallinaan. Muulla fleetillä näytti olevan enemmän tai vähemmän sama taktiikka. Tosin lähinnä meidäntyyppisemme veneet (sisarveneet, FinnFun, Ilmarinen ja Astraia) olivat jo tolkuttoman kaukana minkäänlaisen vertailun tekemiseen. Rämmimme samassa joukossa meitä oletusarvoisesti hitaampien Infernojen, First 3.17 ja Joakimin Tempon kanssa. Ja näytti, ettei vauhtimme riittänyt niillekään.

Yritimme ajaa ylemmäs ja alemmas, kireämmillä ja löysemmillä purjeilla, mutta ainoastaan Yanmar olisi meitä trimmikombinaatiollamme vienyt targetspeedia. Hramtsowilla vaihdettiin sitten vihdoin keulapurje pulleaampaan ja meno tuntui jo paremmalta, mutta mittarien mukaan mitään ei kyllä tapahtunut. Edessä Joakimin Tempo kulki samaa vauhtia kanssamme. Alas laskettelemalla jätimme vihdoin Lowin, ja pääsimme Ebnegean rinnalle, mutta tietysti aika paljon alle. Eli vendoissa välimatka oli aina sama. Tosin erot yhden vendaparin jälkeen olivat todella dramaattiset Lutfiskin ja Lutra Lutran kanssa, kerrankin meidän eduksemme.

Ykköset, kakkoset ja kolmosten kärkiklunga nostelivat kaikki spinnut Kasuunilla vaikka tuuli olikin vihdoin shiftannut idemmäksi. Eikä kellään näyttänyt olevan vaikeuksia pitää niitä ylhäällä. Olimme tässä vaiheessa arviolta 20 minuuttia kärkeä jäljessä. Jos tulkitsimme järjestyksen oikein olivat Astraia ja Alexia kärjessä perässään Tarantella, Ilmarinen ja FinnFUN. Näistä vähän perässä Phoenix, Siji ja Merinna.

Mekin tempaisimme onnistuneesti slöörispinnumme ylös ja yläbanaania ajamalla saimme hitaasti Ebnegean kiinni ja aloimme jättää sitä hitaasti. Selvästi nopeammin jäi taakse Lutfisk, jolla oli ongelmia spinnunsa kanssa ja myös muu hitaampi klunga. Vihdoinkin vauhtimme oli kohdallaan ja kun aurinkokin tuli esiin alkoi purjehdus jo maistua muultakin kuin kansakoulun kylmältä kesäkeitolta.

Ero kärkiklungaan ehkä jopa aivan hitusen pieneni, mutta aivan liian kaukana ne silti olivat. Jiippasimme Jänissaaren kääntöpoijulla ja pienen mietiskelyn jälkeen vaihdoimme spinnun muodokkaampaan kakkoseen. Purjeiden vaihdot lennossa alkavat mennä gastiliitolta aika mainiosti, emmekä manööverissämme montaa veneenmittaa hävinneet. Ebnegea alkoi vihdoin jäädä kauemmaksi taakse.

Lotta ohjaa kipparin pitäessä "lakisääteistä" paussia.

Onneksi Kustaanmiekka ei tapojensa vastaisesti pylläyttänyt yhtään rahti- tai porauslauttaa eteemme ja pääsimme parilla jiipillä kaikessa rauhassa maalilinjalle. Tulimme suorassa ajassa sen parikymmentä minuuttia siskojemme jäljessä, joka ero oli ollut jo kasuunilla. Takanamme tullut Ebnegea jäi meistä lopulta vain viitisen minuutta, joka tasoitusten jälkeen nosti sen hienosti viidenneksi. Loppuklunga perässämme oli sitten jo niin kaukana, etteivät tasotuksetkaan niitä auttaneet ja yllättäen emme ihan viimeisiä olleet vaan 10/16. Tarantella vei taas luokkamme voiton ylivoimaiseen tyyliin vartin tasoitetulla erolla seuraavaksi sijoittuneisiin Merinnaan, Astraiaan, Alexiaan ja muihin viiteen veneeseen, jotka olivat vain muutamien minuuttien sisällä toisistaan. Me siis jäimme tästä jengistä tasoitettunakin reilun 20 minuuttia, joka on aivan liikaa vajaan 7 tunnin kisassa.

Aurinkoisen lämpimäksi muuttunut ilma ja Hoskilla kilpailijoille tarjottu herkullinen hernesoppa kuitenkin vähän lohduttivat alavireisesti alkanutta päivää. Oli mukava tavata kanssakilpailijoita heti kisan jälkeen ja vaihtaa kuulumisia. Tämän tyyppinen simppeli tilaisuus heti satamaan tultua olisi ollut esimerkiksi Offshore Weekilla Hangossa paljon järkevämpi kuin masentava "iltajuhla" hornan tuutissa.

Tulokset täällä

Kisa meni munilleen myös omien kuvien osalta

(ei ollut tarpeeksi zoomia edelläajaviin...).

Erik Lähteenmäellä taas upeita kuvia esim. täällä.

Taas turpiin siskolta.

KoPu Tiistaikisa 1.9.2009
Rata D myötäpäivään

Tuuli 7-5 m/s SW, ilma + 15°C, vesi +16 °C
Purjeet: Genoa 3 & 1 med, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Matti, Kalle, Torkku & Lotta
Sijoitus: 16/31

Matkalla lähtöalueelle tuulta oli sen verran reippaasti, että arvoimme kolmosgenoan olevan oikea vaihtoehto varsinkin, jos lähtölinjalla olisi ahdasta. Pikkuluokan lähdössä sitä olikin, ja hässäkkä oli riittävän suuri yleiseen takaisinkutsuun. Ninpä meidänkin starttimme viivästyi vartin. Rata pysyi kuitenkin samana, tiistikseksi pitkäksi Rysäkarin ja Rönnkobbenin kiertävänä ympyräratana. Eipähän olisi vastaantulijoita tällä kertaa.

Startti meni ihan nappiin ja olimme hyvissä asemissa vielä Melkin jälkeenkin. Saimme vielä lisää hyvää jatkamalla Lintupaasille saakka samaa halssia pahimpien kilpakumppanien heittässä aiemmin kohti länttä. Ohitellessamme pikkuluokan hitaimpia alkoi meno tuntua voimattomalta. Tuuli oli selvästi tyyntynyt ja keula kaipasi isompaa rättiä kiiruusti. Taakse jäänyt sisarvene Phoenix oli tämän tempun jo tehnyt ja lähestyikin nyt uhkaavasti.

Purjeen vaihto meni muutoin hyvin, mutta pois otetun kolmosen halssikulma oli jäänyt ykkösgenoan vastaavan alle puristuksiin ja purjetta ei saatu kannelta pois. Seurasi hässäkkä, jossa puolet venettä oli keulastaagilla ja loput huutelivat tumput suorina ohjeita. "Yllättäen" Phoenix puski ohi...

Ilo keulalle vaihdetusta ykkösestä oli kaiken lisäksi kovin lyhytaikainen. Tuuli oli heiketessään myös sen verran kääntynyt, että edessä nosteltiin spinnuja Ramdatan johdolla heti Rysäkarin jälkeen, vaikka kippari oli etukäteen varautunut/tilannut noston vasta parin mailin päässä Rönnkobbenilla. Kiskaisimme hätäisesti slöörispinnun ylös heti kun keulapurje hässäkkä oli saatu selvitettyä. Phoenix oli pari veneenmittaa edellä ja aloimme sen jahtaamisen. Jokin mätti pahasti spinnuajossa, koska huolimatta litteästä rätistä jouduimme laskemaan paljon alemmaksi kuin Phoenix spinnun romahdellessa vähän väliä tappaen samalla vauhtia.

Rönnkobbenilla pääsimme Phoenixin vierelle heidän vaihtaessaan spinnua, mutta ohitusta emme päässeet tekemään. Jiippailimme keskenämme saaden seuraa genaakkerilla välissämme siksakkia suhaavasta Zestistä.

Loppusuoralla jo toivoimme kuittaavamme rakkaan siskon, kun he lähtivät ajamaan enemmän plattista meidän hakiessamme enemmän leikkausta ja myös parempaa tuulta kauempaa Käärmeluodoista.

Tuuri ei kuitenkaan ollut myötä ja jostain kummasta tuli juuri sellainen puuska, joka sai vauhtia Käärmeluotojen suojassa olleisiin veneisiin. Siskon niistäminen jäi taas vain haaveeksi. Pitkä rata ja myöhästynyt lähtö tekivät sen, että maaliin tultiin kulkuvalot päällä. Syksyä pukkaa...

Vauhdikas startti pökäksi

KoPu Tiistaikisa 25.8.2009
Rata E myötäpäivään

Tuuli 7-5 m/s SSW, ilma + 16°C, vesi +16 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Torkku, Enni & Lotta
Sijoitus: 21/40

Referaattikin tulossa...