Harjottelematta (ei ole) paras.

Syysseilaus, EMK (ORCi)
Su 12.9.2010
Ratakisa 5,7 M ja saaristokisa 18,6 M
Tuuli 7-5 m/s SSW, ilma +15°C, vesi +15 °C
Purjeet: Genoa 3, Genoa 1 heavy, Spinnu S2
Miehistö: Hepo,
Sijoitus: 8/9


Nauti n' Nollan osallistuminen kauden viimeiseen ORCi-kisaan ratkesi vasta aivan viime tingassa perjantai-iltapäivänä. Riittävä määrä gasteja saatiin kasaan käyttämällä taas kaikki mahdolliset keinot. Vakiojengiin eivät tällä kertaa tehonneet perinteiset suostuttelut, uhkailut tai kiristyksetkään. Ainoastaan Marko oli kiltisti ilmottautunut mukaan sunnuntaiaamu klo 08:00 treffeille. Ja Markon kisakokemuskin oli muutamalta syksyn tiistikseltä.


Paula oli ollut veneellä kerran aiemmin (Suursaaressa) ja sai houkuteltua nyt mukaansa Ollin spinnua ajamaan. Subwayssa pianistin hommia hoidellut (siis X-35 vene, ei ravintola) Marja matkusti kisaan varta vasten Savon takametsistä Jarkon rekrytoimana. Hepo taasen sai puhuttua kisamenestyksellemme vinoilleen seurakaveri Askon mukaan näyttämään, mitä aktiivi Star-purjehtija saa tasoituspurjehduksessa aikaiseksi. Kokeneita purjehtijoita kaikki, mutta ensi kertaa yhdessä ja heille uudessa veneessä. No olisihan meillä koko reilu tunnin mittainen siirtopurjehdus Kytölle aikaa hitsaantua yhteen, kuten Asko tuumasi.


No niinhän me siinä hitsaannuimme henkisesti kasaan koneella suoraan vastatuuleen puksuttaessa. Vaihdoimme keulalla olleen kevyen tuulen ykkösen pois ja jalustimme kolmosen paikoilleen, näyttihän tuulimittari puuskissa n. 8 metrin lukemia. Kerkesimme juuri nostaa purjeet Kytön selällä, kun kellokallen homman saanut Marja jo varoitteli ykkösten varoitusmerkin lähestyvän. Oli pakko hylätä treeniksi tarkoitetut spinnun nostoaikeet ja hakeutua lähtökuoppiin ratakisaa varten.



Ykkösten laiha 4 veneen jengi lähti samaan aikaan 5 IRC-veneen kanssa. Sen verran saivat hässäkkää aikaiseksi, että FG43 Isadora ajoi linjasta yli ennen aikojaan, ja jäi lopulta ilman tulosta. Meitä ORCi2:sia oli 8, Ilmarisen jäätyä pois (luultavimmin jo ranking-voiton varmistaneena). Saimme taas oikein hyvän startin, allamme olivat Xilia II ja Astraia, ja yläpuolellamme olleet veneet olivat lähinnä takaviistossa. Koska emme juuri olleet kereneet nuuhkia ilmaa, heitimme vähän ajan päästä paaralle, lähinnä koska mutkin tekivät niin. Ylämerkille tultaessa olimme sitten jo ottaneet oman tutun paikkamme, sen jonon viimeisen...



Spinnun nosto ei todella ollut mikään mallisuoritus, ja etumatka jonon hännillä olleisiin sisarveneisiisn Phoenixiin ja Alexiaan alkoi venyä. Ajelimme aika pitkään spinnulla käytännössä täyttä plattista, kun olimme nähneet Finellin ja muidenkin "isojen poikien" tekevän niin. Alamerkillä oli ensin vaikeuksia saada genoaa ylös ja sitten spinnua alas. Samat propleemit toistuivat kaikilla kolmella kierroksella, ehkä hieman tosin väheten. Tuulikin hieman himmasi. Viimeisen kolmannen kierroksen alamerkkiä lähestyessämme tuli luokkamme kärki Stellan, Xilia II:n ja Finellin johdolla maaliin. Hieman vahingoniloisina katsoimme sisarvene Alexian tekevän ylimääräisiä pyörimisliikkeitä alamerkin jälkeen. Olivatko osuneet poijuun, vai muuten vaan tehneet virheen? Matkaa heihin oli ilmeisesti silti liikaa, tasoituksesamme ei niin suurta eroa ole.



Alamerkillä alkoi sitten meille surkuhupaisa episodi. Lopussa ilman puomia lennätetty spinnu tarttui vasta osittain nostettuun kolmoseen ja pyörähti iloisesti keulastaagin ja kolmosen topin ympäri. Ja pyörähti uudestaan ja uudestaan tehden oikein näyttävän pullapitkomaisen punoksen noin 5 metrin korkeudelle. Joskus lomapurjehduksilla olemme saaneet saman ilmiön aikaiseksi genaakkerilla, muttemme koskaaan aiemmin näin pahasti spinnulla. No ei muuta kuin keulakansi nykimään ja repimään hulluna kaikkia naruja ja kankaan palasia, joihin käsi ylti.


Koska alapoiju oli juuri ohitettu, käänsi Hepo kryssille ajatuksena vain nilkuttaa pelkällä isopurjeella maalilinjan yli ja sitten selvittää tuo pirun punos. Raivokkaasti räpättävässä spinnussa oli kuitenkin niin paljon pussia jäljellä, että sen voima oli suurempi kuin isopurjeen. Aivan kuin murheita ei olisi ollut tarpeeksi alkoi vene nyt pakittaa! Ja valui tietysti lähes ohjailukyvyttömänä päin alapoijua.


Kiroillen kuin merirosvo heitti Hepo ruorin Markolle, joka alkoi ajamaan alas tuulen mukana, Hepon mennessä itse keulastaagin ympärille sotkeutunutta spinua selvittämään. Mielessä kävi jo useampaan kertaan keskeytys. Olimmehan ainoa vene baanalla, kolmosten kierrettyä vain kaksi ratakierrosta. Koko fleetti odotti vain meidän saapumistamme päästäkseen aloittamaan Saaristokisa-osuuden. Vihdoin ikuisuudelta tuntuneen melkein vartin ähellyksen jälkeen saimme spinnun irti, fallit selvitettyä ja kolmosen ylös. Poijuun törmäämisen hyvittämiseen tarvittavia pörähdyksiä teimme spinnua auki pyörittäessämme varmaan neljä, joten sekin aisa tuli hoidettua. Mutta kyllä nolotti toista starttia odotellessa! Ainoa lohtu oli ajatus siitä, miten sitä venekuntaa joskus tulisi jurppiman, joka meille tumpeloille joskus kaukana tulevaisuudessa ehkä häviää...


Saaristokisaan starttasi kolmosluokka ensimmäisenä. Jostain kumman syystä vastatuulipoijun kiertosuunta oli muutettu myötäpäiväiseksi. Tämä teki käytännössä lenkin rataan aiheuttaen ikäviä törmäyskurssitilanteita. Olimme juuri kerenneet vaihtaa keulalle litteän kovan tuulen ykkösemme, joka tuntuikin olevan oikea ratkaisu hieman heikentyneeseen tuuleen. Startti oli aikalailla edellisen toisinto, mitä nyt jouduimme vähän Ramdataa väistelemään. Stellalta joku "sulki oven" ja se joutui starttaamaan vähän muiden perään.


Yritimme sinnitellä Alexian kyydissä, mutta emme pystyneet läheskään samaan nousukulmaan. Merkillä olimme taas omalla paikallamme, siis viimeisenä. Pääsimme sentään vähän härnäämään muuta nyt spinnuja nostelevaa fleettiä, tulimmehan styyralla kohti ylämerkkiä. Meiltäkin spinnun nosto alkoi jo sujua ja yritimme taas ainoana oljenkortenamme ajaa plattista FinnFunin ja Astraian tavoin, muidenkin jiippaillessa laiskanlaisesti


Knapperskärillä spinnu alas ja pitkä kryssi kohti Aspkärin vihreää lateraaliviittaa. Ordereissa oli tulkinnan varaa siitä, kumpi pohjoisviitta Kytön kohdalla tulisi kiertää. Likimäärin annettu koordinaatti kun oli molemille sama. Nyt koko fleetti kuitenkin kiersi molemmat kaukaa pohjoisesta. Suurin osa fleettiä tuntui jatkavan samalla halssilla radan oikeassa reunassa, joten niin mekin. Kymmenen minuuuttia jälkeemme lähtenyt iso luokka alkoi saada meitä kiinni ja koko fleetti oli aika hyin läjässä kääntömerkillä.




Spinnu ylös ja tosi pitkä legi Lehtisaaren länsiviitalle. Osa fleetistä taasen valitsi polaarien mukaan jiippailun, me päätimme jatkaa plattisajon harjottelua, lähinnä laiskuuttamme. Pääsimmekin näin yhdellä halssilla lyhyintä matkaa merkille Lehtisaaren salmen kääntäessä sopivasti tuulen suuntaa eduksemme. Koko miehistö kökötteli etukannella painona nauttien kevyestä auringon pilkahduksesta ja lämpimästä säästä. Muukin miehistö alkoi nyt ymmärtää Ollia, joka oli aamusta alkaen ollut käsivarret ja nilkat paljaana. Karjalanpiirakat keitettyjen munien ja välioluiden kanssa tekivät hyvin kauppansa. Gastiliitto vaikutti työehtosopimuksensa tilaan kovin tyytyväiseltä. Kenenkään kun ei tarvinnut tehdä mitään. Edes spinnua ajava Olli tai Hepo ruorissa ei juuri muuta kuin tarkkaillut.




Lehtisaaren viitalta kurssi hieman tiukkeni, mutta nyt mentiin lähes polaarien mukaista suuntaa edelleen vailla minkäänlaista ponnistusta. Muita veneitäkään kun ei ollut aivan tunumalla kiusaamassa. Rönnkobbenin punaiselta viitalta olimme jo kääntämässä varovasti kohti Varsasaarta, kun joku ihmetteli, miksi muu fleetti ajaa niin ylös. Pikainen varmistus ordereista, ja huomasimme, että aiempiin vuosiin verrattuna nyt piti myös Ådholmenin vihreä tikku kiertää. Onneksi emme suurta lenkkiä kerenneet tehdä ja pääsimme iloisesti spinnulla merkille.


Nyt jouduimme oikein homminkin. Keveäksi moinaneessa tuulessa otimme jiipin kohti Varsasaarta ja valmistauduimme spinnun tiputukseen. Ihme kyllä gastiliitto ei ollut ollenkaan pahoillaan tästä lepotauon keskeytyksestä. Tuntuivat olevan jopa niin hereilläkin, että spinnu tuli tiputettua vähän turhan etuajassa.


Muutamat edessä olevat sinnittelivät maalisuoralla spinnulla aivan käsittämättömiä kulmia. Meille tuulikulma kun näytti 65° todellista! Maalilinja oli tosi syvällä; olimme menneet jo hyvän matkaa rajoitinpoijun ohi ennenkuin töötti törähti ylityksen merkiksi. Tulimme maaliin reilun kolmen tunnin purjehduksen jälkeen kymmenkunta minuuttia sisarveneitämme Alexiaa ja Phoenixia perässä, jotka hienosti olivat tasoituksissa 1. ja 2. sijalla tässä saaristokisassa. Kokonaistuloksissa Phoenix voitti, Finell tuli kakkoseksi ja Alexia oli kolmas. Meidän sijoituksemme oli arvattava selkeä viimeinen.


Kiitokset kaikille kilpakumppaneille kuluneesta kaudesta. Tänä vuonna kakkosluokka oli kovin tasainen. Onnittelut erityisesti sisarveneille, joista Alexian vauhtia osattiin jo odottaakin. Phoenixin loppukauden hieno menestys oli sen sijaan pienoinen yllätys. Ehkä mekin vielä joskus...


Aika iso läjä kuvia kuvapankissa ja trackki tulossa sinne myös.