Aurinkoinen iltapäivä Ajaxilla

Kauden päätöspurjehdus la 29.10.2011

Predium-Hasselholmen-Ajax-Hasselholmen

Tuuli 3-6 m/s WSW, ilma +11°C, vesi +7°C

Purjeet: Genoa 2

Miehistö: Hepo, Tuula, Kimmo P. & Terhi

Olimme edellissunnuntaina Kimmon kanssa puksutelleet sumussa ja kovin kevyessä tuulessa Hoskilta Prediumiin n.60 mailin matkan kertaheitolla. Matka kun eteni hyvää vauhtia, eikä veneen jättäminen viikoksi johonkin puolimatkan krouviin innostanut. Perille oli tultu juuri sopivasti iltahämärissä, ja kaikenlaiset nostoa valmistelevat toimenpiteet jätettiin pimeään vedoten seuraavalle viikonlopulle. Ja ainahan olisi hyvän tuurin tullen vielä mahdollisuus päästä purjehtimaankin.

No tuurihan meillä kävi mitä mainioin! Lokakuun viimeinen lauantai aukeni kirkkaan kuulaana, kevyttuulisena ja yllättävän lämpimänä. Mukaan Nauti n' Nollaa ulkoiluttamaan lähtivät varustamon oma vahvistus Tuula, joka ei kisaamisesta ole innostunut, tänä kautena Nauti n' Nollalla yli tuhat mailia seilannut Terhi-herhiläinen sekä normaalisti Shere Khania kipparoiva Kimmo.

Tammisaaressa tehdyn pikaisen pit-stopin jälkeen kurvasimme rattaamme Prediumin laiturille ja irroitimme pikaisesti köydet suunnataksemme aurinkoiselle merelle. Tammisaaren sisääntuloväylän suulla vastaan lipui vanha 44-jalkainen Swan virsikirjalla ajaen, eli ihan yksin emme päässeet saaristosta nauttimaan.

Pysähdyimme pikaisesti HSK:n saaressa, Hasselholmenissa, laittamassa paikat valmiiksi iltaa varten. Tarkoitus kun oli saunoa, illallistaa ja yöpyä saaressa. Valmistelevien toimenpiteiden ja pikaisen hernekeittolounaan jälkeen lähdimme kauden viimeiselle purjehdukselle. Kimmo oli kavereidensa kanssa sopinut kisasta, jossa oli tarkoitus bongata mahdollisimman monta Suomen majakoista. Ideana oli ottaa todistusaineistoksi huvialuksesta otettu valokuva, jossa näkyy ko. henkilö ja kulloinenkin majakka tunnistettavasti. Siksi suuntasimme matkamme matkamme kohti Koverhaarille & Tammisaareen johtavan väylän alkua merkitsevää Längdenin majakkaa.

Edellisviikonloppuna sumu oli ollut niin sakea, ettemme saaneet Porkkalan vanhasta majakasta, Rönnskäristä kuvaa vaikka aivan sen vierestä ajoimmekin. Nyt meitä hellivät kirkas auringonpaiste, ajankohtaan nähden normaalia lämpimämpi sää ja mukava sivuvastainen tuuli. Parin Jalokahvihuikan päästä olimmekin jo Längdenin vieressä valtavan haahkaparven muuttovalmisteluita häiritsemässä. Ja nyt Kimmo sai kuvansa.

Koska aurinko oli vielä korkealla ja oli muutenkin nii-iin mukavaa, päätimme samoin tein käydä Ajaxilla kääntymässä. Moikkasimme mukavassa mainigissa keinuen tuota Hangon Regatoista niin tuttua tolppaa ja käänsimme keulan takaisin kohti pohjoista. Arvoimme hetken spinnunkin jalustamista, mutta sen verran sivusta tuuli oli, ettemme jaksaneet ruveta urheilemaan. Nautimme vain upeasta ulapasta ja aaltojen leppoisasta kohinasta keulassa. Ja leikittelimme ajatuksella "jos olisimme jatkaneet edelliskurssilla, milloin olisimme olleet Gotlannissa…"

Hasselholmen saunoineen vei kuitenkin voiton. Saavuimme saarelle juuri sopivasti ennen auringonlaskua. Kiipesimme saaren korkean kallion laelle ja poksautimme päättäjäisskumpan auki auringonlaskusta ja saaristomaisemasta nauttien.

Ennen saunaa viimeisten illan valonsäteiden kera irrottelimme vielä purjeet Nauti n' Nollasta. Kippari Hepolle kävi pieni arviointivirhe purjeita laiturilla viikatessa. Oikea tukijalka lipsahti sentin verran liikaa väärälle puolelle laiturin reunaa ja seurauksena oli kierähdystyylillä suoritettu veden lämmön mittaaminen kunnon molskahduksen kera. Ei se niin kylmää ollut…

Aikanaan tuli sitten miehistökin saunaan kuivumaan talutetun kipparin seuraksi. Loppuilta meni oikein rattoisasti saariston rauhassa hyvästä ruoasta ja juomasta nauttien. Tähtitaivas oli valosaasteesta vapaana upeaa katseltavaa. Kämppä oli lämmin ja veneen lämppäri jaksoi mainiosti pitää kajuutat lämpiminä koko yön. Kertakaikkiaan täydellinen purjehduskauden päätösilta.

Sunnuntaina kellojen siirtäminen talviaikaan, nostoa valmistavat toimenpiteet ja siirtyminen Prediumin kautta kotiin. Juuri sopivasti ennen sadetta. Miehistö jaksoi olla tyytyväinen siitä, että mereen oli tipahtanut Hepo eikä esim. se viikattava purje. "Mitä me oltais sille märälle purjeelle tehty…!" Kertonee jotain kipparin arvostuksesta.

Olivat Premarinin pojat sitten maanantai-aamuna nostaneet Nauti n' Nollan kuivalle maalle. Pohja oli oikein siisti. Vesilinjassa vain oli peräosassa öljyn sekaista pinttynyttä likaa, jota oli syysmyöhällä sinne Hoskilla tarttunut. Vene talvehtii tänäkin vuonna lämpimässä hallissa. Ei erityisen edullinen ratkaisu, mutta ah niin mukava. Kausi on paketissa, nyt saa sataa lunta!

Tilastoa päättyneeltä kaudelta

Ynnäsin Excelissä yhteen blogin tietoja tältä vuodelta. Nauti n' Nollan kisavuosi näyttää tilastonikkarin silmin seuraavanlaiselta:

- Kisamaileja n. 900

  Tarkka luku tulee vielä lokikirjasta, kaiken kaikkiaan maileja kertyy tänä vuonna vajaa 2300. Vene on vielä vedessä, ensi viikonloppuna teemme vielä kauden päätöspurjehduksen.)

- Kisapäiviä 29  (9 ORCi, 2 X-Yachts ja 18 LYS, joista 12 tiististä)

  (VSSR ja HTR on laskettu vain yhdeksi päiväksi)

- Startteja 36

  (Kippari Hepo 24, perämies Santtu 12)

- Keskimääräinen miehistön määrä 6,03

- Kippari Hepon lisäksi 22 eri gastia 

  (+2 vierailevaa lasta)

- Aktiivisimmat gastit:

  Matti  (17 kisäpäivää)

  Jarko  (14)

  Lotta  (13)

  Riku  (11)

  Santtu  (11)

  Terhi  (10)

  Seppo  (10)

  Jallu  (9)

  Janne L.  (9)

  Anne  (7)

  Kimmo V.  (7)

- Purjeiden käyttö

  Genoa 1 medium  (22 kisäpäivää)

  Genoa 1 Heavy  (3)

  Genoa 3  (10)

  Spinnu S2  (17)

  Spinnu S3  (15)

Olutta on veneeseen kannettu kauden aikana n. 150 litraa, sisältäen joitakin litroja lonkeroa ja siideriä. Rommia, Jallua, Fisua, Salmareita ja muita lämmikkeitä on arviolta kulunut ehkä tusinan pullon verran. Muutama viinitonkkakin on huvennut ja tietysti shampanjaa aina kun Anne-prinsessa on veneellä ollut! Nestekulutukseen on laskettu "rantautumisjuomat", mutta ei yli kolmen veneen mitan päässä nautittuja juomia, jolloin määrä moninkertaistuisi…

Raikas kisakauden päätös

Karvalakkikisa 15.10.2011

KoPu, LYS

Rata C (Trutkobben-Rysäkari-Päntari-Malmgrund-Uusimatala-Koirasaari-Rysäkari-Trutkobben)

Tuuli 1-6 m/s SW, ilma +6-8°C, vesi +8°C

Purjeet: Genoa 1, spinnut S3 ja S2

Miehistö: Hepo, Jarko, Matti, Janne L. & Terhi

Sijoitus: 13/17

Perinteiseen kauden päätökseen oli panostettu huolella. Koko kauden suurin sijoitus "purjekerrastoon" tehtiin käyttämällä pahasti reikiintynyt ykkögenoa teipattavana Northin Larun putiikissa. Syyslomat verottivat miehistön määrän kisaminimiin, eli viiteen. Toisaalta luvassa oli kevyttä tuulta, eli näilläkin varmaan pärjättäisiin.

Aamuyhdeksän kipparikokoukseen emme syysväsymykseltä millään taipuneet, mutta puhelimitse saimme tietää radaksi mutkittelevan C-radan, jota osasimme kokemuksesta odottaakin. Aamu aukeni komeana ja HSK:lta putputti kanssamme samoihin aikoihin puolen tusinaa kisakumppania kohti lähtöaluetta.

Tänäkin vuonna kisaan oli ilmottautunut komeat 43 venettä. Lähtöjärjestys oli nyt "käänteinen" pikkuluokat lähtivät ensin vartin välein, LYS -1,14 (10 venettä), LYS 1,15-1,23 (13 venettä) ja LYS 1,24- (17 venettä) yhdessä arvioLYSsin kanssa (3 venettä).

"Ison luokan" hitaimpana ja kovin kevyessä tuulessa piti taasen vain hakeman vapaita tuulia, eli lähtö veneen päästä ainoa järkevä vaihtoehto. Kauden järjestyksessä 36:s startti (aika paljon yhteen kauteen…) meni rutiinilla niikuin pitikin. "Suljimme oven" X-35:ta (One?) ja pääsimme starttaamaan fleetin ylimpänä. Em. X-35 löysi kuitenkin vähän onnekkaasti paikan lähtörivistä yläkautta koukaten. Meidän vauhtimme taasen tappoi Julia (Sirena 40) joka paremmalla vauhdilla sai nostettua meidät käytännössä piihin.

Ainoa mahdollisuus oli heittää paaralle ja yrittää päästä oikeaa laitaa Käärmeluotoja hipoen jonkinlaiseen asemaan. Sen verran kevyttä ja reikäistä tuuli oli, että oli vaikea sanoa oliko tuosta hyötyä vai ei. Rakas sisarvene Phoenix oli kyllä toista laitaa edeten päässyt kaapelinmitan edelle, mutta aika monta venettä kynti jäljessämmekin.

Matkalla kohti Trutkobbenia ero Phoenixiin kuitenkin kapeni ja ajamalla aina vaan oikeaan laitaan heittäen tuntui vauhtimme olevan kohdallaan. Trutkobbenin Phoenix kiersi kummallisen kaukaa, ja pääsimme heistä jopa styyra/paara -kohtaamisessa ohikin. Ajoimme tosin itse taas turhan pitkäksi ja päästimme turhaan siskon edellemme. Koko fleetti aiemmin lähtenyt fleetti oli kasaantunut näillä vesillä aika hyvin nippuun. 

Ensimmäisinä Rysäkarin eteläviitan kiersivät X-35:set X.O. ja One, perässään Blue Cafe ja kakkosluokan Amiraali Finell sekä Ridas 35 Victoria. Me pääsimme merkille jonkin verran Phoenixin perässä, edellä nippu pikkuluokan veneitä ja pari isompaa kakkosluokkalaista. Olimme jo virittäneet kakkosspinnun paikoilleen, kun huomasimme vastaantulevien veneiden ajavan spinnujansa tiukalla kulmalla. Äkkiä litteä kolmonen nostovalmiiksi. Phoenix otti spinnulla korkoa todella reilusti ja nosti itsensä pikkuluokan veneistä yli ja ohi. Meillä oli pieni sählis spinnunnostossa kun alagaija oli jäänyt auki ja puomi sojotti jonkun aikaa kohti pohjantähteä. Oli pakko ajaa hetki aika alas, jotta spinnu ei romahtaisi.

Tilanteen rauhoituttua aloimme ajaa kohtuutiukkaa n. 110° tosikulmaa kohti vajaan kuuden mailin päässä olevaa Päntarin luotoa. Takanamme oli hyvä nippu veneitä, mm. oman luokan Kind of Magic (IMX-38) ja lähdössä meitä kiusannut Julia olivat aika kaukana.

Edessä ei Helin (Finngulf 36) spinnu oikein kantanut ja he kurvasivat eteemme genoalla ajaen. Sen verran samaa vauhtia menivät, ettei meidän voimamme riittänyt alakautta ohittamiseen. Ja yläkautta eivät pahukset päästäneet, vaikka sen seitsemän kertaa yritimme. Helppohan se on genoalla spinnuvenettä nostatella… Aina kun yritimme reilusti alas, niin kohtuu kevyessä tuulessa vauhti tössäsi reikään, myös alas laskeneen Heilin pakkeihin tai muutoin vaan olosuhteiden mahdottomuuteen. Hampaita kiristellen katselimme kuinka Phoenix loittoni hyvää vauhtia ja Kind of Magickin meni korkealta ylhäältä ohi. Takana olleista kakkosluokkalaisista hivuttautivat reilusti alempaa ohitsemme Low ja Donnakin juuri ennen Päntaria.

Päntarin kohdalla pääsimme vihdoin Heilistä yläkautta ohi, me kun ilman toimivaa kaikua uskalsimme "korvakuulolla" ajaa lähempää rantaa. Ilo vaan oli kovin lyhytaikainen, kun kryssille käännyttäessä spinnun dropissa he taas kurvasivat eteemme. Vendasimme ensimmäisen tilaisuuden tullen pois tämän "riivaajan" pakeista kohti länttä. Mainittakoon muuten, että Heili kaiken lisäksi purjehti siis eri luokassa (olivat itse huomanneet tämän vasta rantauduttuaan), eli tuloksiin tällä "riivaamisella" oli vain molempia haittaava vaikutus. Olisivat vaan suosiolla päästäneet meidät ohi ja sitten ratsastaneet peräaallollamme, olisi ollut molemmille eduksi.

Vedimme tarkoituksella piiitkän halssin paaralla kothi länttä ja vasta kun tiesimme pääsevämme kääntömerkkinä olleen Malmgrundetin länsiviitan huulille, heitimme styyralle kohti etelää. Vastaan tuli spinnulla luokkamme nopeampia veneitä (mm. X-34:set Xilia ja Relax), kakkosluokan kärki (Victoria, FinnFUN ja Ramdata) sekä näille jo reilusti jäänyt sisarveneemme Phoenix. Ennen kuin me pääsimme merkin kiertoon ja nyt kakkosspinnua tuulettamaan oli väli siskoon jo toivottoman suuri. Onneksi olimme sentään saaneet tehtyä kaulaa Riivaaja-Heiliin ja muihin hitaampiin veneisiin.

Sen verran lähellä takanamme oli osa veneistä, että peittivät taas meiltä ikävästi tuulta. Pääsipä oman luokkamme Julia pitkine vesilinjoineen ja toppispinnuineen meistä ohikin. Niinkuin myös LOW, joka hetken jopa spinnutroolausta harrastettuaan löysi jostain sen meiltä olevan vauhdin.

Uusimatalalle tulimme samaan aikaan jonkun Albinin, LOWin ja Donnan kanssa. Vaikka spinnun droppi menikin hyvin, emme päässeet kuitenkaan nostamaan LOWn yläpuolelle ja ohi. Vasta uuvuttavan muutaman mailin kinkkaamisen jäkeen pääsimme vähän ennen Koirasaarta heistä yläkautta ohi. Donna oli muutaman veneenmitan edellä ja oman luokkamme Julia varmaan jo toista kaapelia sitäkin kauempana.

Tuuli oli noussut ennustetun mukaisesti jo kuuteen metriin sekunnissa. Koirasaaren kierron jälkeen vei spinnu venettä jo surffivauhteja. Pätkä Rysäkarin eteläviitalta Trutkobbenille näytti tuottavan tuskia edellä meneville Julialle ja Phoenixille, molemmat rimpuilivat spinnujensa alla tiukkaa kulmaa ajaen ja puuskaisessa tuulessa kärvistellen. Koska olimme vähän vajaamiehityksellä, ja ylhäällä oli pulleampi kakkosspinnu, päätti kippari jiipin sijasta ajaa tuon mailin pätkän genoalla. Pari veneenmittaa Donnalle jäimme, mutta olisimmeko onnistuneet jiipissä ja olisiko matka spinnulla vain muuttunut broachailuksi, jää arvoitukseksi.

Trutkobbenilla nostimme taas spinnun ja saimme Donnaa pikkuhiljaa kiinni. Maalisuoralle saavuimmekin sitten rintarinnan. Ihan kohdallaan ei meidän spinnuajomme ollut, kun jouduimme koko ajan tekemään otsa hiessä duunia saadaksemme pysymään spinnun vedossa. Vieressä Donnan porukka kulki käytännössä samaa vauhtia, kenenkään hievahtamatta, vain syksyisestä auringonpaisteesta nauttien.

Kuva: Ari Enroth/Donna

Maaliin sentään pääsimme muutaman sekunnin ennen Donnaa. Sijoituksemme ei nyt kummallinen ollut, mutta toisaalta tulosluetteloa katsoessa oli vastuskin aika kovaa tasoa. Kauden viimeisestä kisasta jäi kuitenkin oikein hyvä fiilis, purjehduspäivä oli ollut upea. Perinteisessä päättäjäissaunassa / illallisella Hepon luona osa miehistöstä tosin "nollasi" nämäkin muistot. Perinteistä sekin…

Tulokset täällä.

Tuulinen, muttei turha tiistai

KoPu Tiistaikisa 13.9.2011

Rata -

Tuuli 11 m/s (puuskat 17 m/s) WSW, ilma +16°C, vesi +16°C

Purjeet: Kakkosreivi isossa, Genoa 3

Miehistö: Hepo, Marko, Janne T. & Riku

Sijoitus: -/ n. 10

Jenkkejä kiusanneen Katia-hurrikaanin rippeet olivat rantautumassa Atlanttilta tänne Koto-Suomeenkin. Sen verran oli Katia-täti leppynyt, ettei keli juuri normaalista syysmyräkästä eronnut. Viime hetken (taas) gastiperuutusten takia starttasimme vajaamiehisenä (-mielisenä?) vain neljällä kohti lähtöaluetta. 

Alusta lähtien oli selvää, että matkaan lähdettäisiin mahdollisimman pienillä räteillä. Hyväksi havaittu kovan tuulen periaate oli mieluummin pitää vene koko ajan suunnassa ja vaikka vähän hitaammassa vauhdissa, kuin ottaa tolkuttomia broacheja ja/tai rekata minne sattuu. Ajatuksena oli nostaa spinnu vain jos kulma olisi täysin sopiva ja oltaisiin esim. E-radan Rönnkobbenin suoralla saarten suojassa. Spinnujippejä ei tällä tuulella tällä miesmäärällä tehtäisi.

Kanssamme kohti lähtöaluetta olivat matkalla ainakin Spirit of Juniper, Subway, Kvinten, Lutfisk ja joku muukin pikkuluokkalainen. Lähtöalueelta surffarien seasta harhailemasta löytyi vielä pari muutakin, mm. ainoana kaikki tämän kauden tiistikset kanssamme kiertänyt Fanni.

Lautakuntavenettä vaan ei löytynyt mistään. Ei vaikka minkä saaren takaa etsitttiin. Kisaamaan tulleet veneet poistuivat kukin vuorollaan suuntiinsa enemmän tai vähemmän pettyneen oloisina. Keli ei ollut sen kummempi kuin esim. kevään ensikisassa (S. Wickströmin muistokisa HSK:lla). Lautakuntaveneelläkään ei olisi ollut huonot oltavat, esim. Käärmesaarten suojassa vesi oli lähes flätti. E- tai B- rata vastapäivään olisi ollut ihan ok purjehtia.

Koska kenelläkään ei ollut kiire mihinkään, päätimme hieman harjotella kovan tuulen ajoa kiertämällä Melkin. Vähän niinkuin B-rataa simuloiden. Ihan mukavastihan tuo meni. Ajattelimme mitata vauhtiamme edellämme täydellä isolla ajavaan Spirit of Juniperiin, mutta se kääntyi pois sitä saavuttaessamme.

Melkin eteläpuolelta sitten alkoi löytyä jo vähän aallokkoakin, ei mitään ihmeellistä kuiteenkaan. Varovaisen jiipin jälkeen laskettelimme aalloilla surfaten tuollaisia 9-10 solmun speedejä Pihlajasaaren kapeikkoon siellä aina "asustavaa" Tallinkkia moikkaamaan. Eipähän ollut vielä kotona. Sen verran mukavaa matkanteko oli, että käännyimme uudestaan ulos päättäen nyt käydä kääntymässä sillä B-radan virallisella kääntömerkillä, Tammakarin punaisella poijulla. Luulimme saavamme kiritysapua X-35 kaksosista (X.O. ja ONE), mutta ne kääntyivät Pihliksen eteläpuolella itään.

Merkin käännön jälkeen päästi kippari keulagastit nautiskelemaan surffiajosta. Ihan hyvinhän tuo sujui. Janne sai huippuspeediksi 11,2 solmua, mikä ei nyt kauhean huonosti ole kakkosreivillä ja kolmosgenoalla ajettaessa. Tallinkkikin oli nyt paikallaan Pihliksen aukkoa tukkimassa.

Hieman haikeina saavuimme kotisatamaan. Pidimme itseämme tämän kauden viimeisen tiistiksen moraalisina voittajina. "Tää olis ollu selvästi meidän keli…"  Tiististen ranking-sarjan lopputulokseksi jäi 9/62. Ihan kohtuullisesti siis.

Kippari Hepo suuntaa perjantaina kurssin kohti etelää, Turkin lämpimille vesille kimppavenettä ulkoiluttamaan. HSK:n torstai-illan kisa, jossa panoksena on seuran kölivenemestaruus, taitaa nyt ajan puutteen takia jäädä väliin. Karvalakkikisassa kuukauden kuluttua toki nähdään!

Syyssekoilua

Syysseilaus 
Sunnuntai 11.9.2011, ORCi, EMK
Tuuli 6-3 m/s NW-W, ilma +16-20°C, vesi +16°C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Jarko, Matti, Kimmo V., Riku & Terhi

Sijoitus: 8/10

Raportti tulossa jahka työkiireiltä kerkeää.

(Haittaa välillä pahasti tätä harrastustoimintaa -kele…)

Kuvia alla ja kuvapankissa.

Kahden hyvän startin jälkeen viimeiseksi

Pentala Race 
Lauantai 10.9.2011, ORCi, ESF
Tuuli 3-0-5 m/s NW-SW, ilma +17-23°C, vesi +17°C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Jarko, Matti, Marko & Kimmo V.

Sijoitus: 9/10

Raportti tulossa samaan aikaan huomisen Syysseilauksen raportin kanssa.

Iso nippu kuvia kuvapankissa.

Seesteisesti syksyyn

KoPu Tiistaikisa 6.9.2011

Rata E myötäpäivään

Tuuli 6 m/s WSW, ilma +16°C, vesi +17°C

Purjeet: Genoa 1, spinnu S2

Miehistö: Hepo, Marko,, Matti, Janne T., Timo & Jonna

Sijoitus: 15/25

Gastikato oli taas huima. Kuudesta ilmottautuneesta perui osaanottonsa maanantaina kaksi ja tiistaina vielä toiset kaksi. Onneksi gastipörssistä saatiiin houkuteltua pienen puhelinrumban jälkeen kolme oikein hyvää paikkaajaa, suorastaan vahvistusta, Mariellen Janne sekä Valpurin Timo ja Jonna. Kaikki kolme kokeneita ja menestyneitä kilpapurjehtijoita. Eivätkä ensimmäistä kertaa Nauti n' Nollalla, joten "eikun sen toisen sinisen köyden" toimintakin oli tuttua. Koska vakigastit Marko ja Matti olisivat viikonlopun kisoissa mukana, saivat he harjoituksen nimissä hoitaa omia postejaan ison nyöreissä ja keulalla. Kippari Hepo sai rauhassa keskittyä ajamiseen, kun Janne ja Timo hoitivat taktikointia.

Päivällä oli satanut kaatamalla ja tuullut navakasti, mutta lähtöalueelle puksutellessamme tuuli moinasi selvästi ja taivaanranta alkoi kirkastua vauhdilla. Alkulämmittelyyn gastiliitto vähensikin selvästi vaatetusta, esiin tullut aurinko lämmitti mukavasti. Auringon paistetta oli tullut ihmettelemään myös hylje, jota kippari ensin pelästyen luuli kiveksi tuossa käärmeluotojen kupeessa. Tuo nappisilmäinen ja viiksekäs kivi kuitenkin sukelsi tuhahtaen aivan veneen vierestä takaisin syvyyksiin. Kytön eteläpuolella meitä kerran seurasi hylje minuuttikaupalla, mutta aika yllättävää, että niitä on näin lähellä asutusta. City-kanit ja -ketut ovat näemmä saaneet seurakseen City-hylkeet.

Pikkuluokka on tämän vuoden tiistiksissä kokenut osaanottajakatoa, nytkin startissa oli sinänsä mukavat 14 venettä, mutta takavuosina tuollainen 30 oli ihan normimäärä. Isossa luokassa meitä oli startissa 11 venettä, eli täällä ei vähentymistä ole tapahtunut.

Lähtölinja oli taas aika pitkä ja poijupää ehken lähempänä. Lisäksi siellä päässä näytti tuulevan paremmin. Sieltä ei tosin pääsisi ilman vendaa lähtöalueella olevan länsimerkin ohi. Päätimme siksi startata veneen päästä, ollen vapaissa tuulissa ja puskea härkäpäisesti styyralla kohti Käärmeluotojen punakeppiä. Startti onnistuikin aivan nappiin, ihan emme päässeet "sulkemaan ovea" Ramdatalta, mutta pakotimme heidät kuitenkin starttaamaan perästämme. Spirit of Juniper pääsi nopeampana nostamaan eteemme, mutta muutoin olimme vapaissa. Taaksemme vendasi pian Subway, joka ei yllätykseksi kuitenkaan päässyt ohitsemme, vaan jäi Ramdatan kanssa peräpeiliämme tuijottamaan.

Jonkun aikaa pyristeltyään molemmat vendasivat korkoa ja saivat seurakseen meitä takaa väistämään joutuneet Alexian ja Extasian. Casper sensijaan käänsi vähän eteemme, mutta alapuolelle.

Pääsimme suunnitelman mukaisesti vendaamatta punakepille. Edessä Spirit of Juniper ja ONE vetivät joukkoa Audin peesatessa. Kääntyessämme nyt länttä kohden pääsivät muut vähitellen edellemme. X-99:t Extasia ja X-Cape olivat vielä takanamme, mutta ajoivat ylempänä ja korkeammalle. Pärlan oli jo jäänyt selvästi taakse.

Stora Ådholmenin suoralla menimme aikalailla samoja latuja Alexian kanssa, yrittäen pysytellä mahdollisimman vasemmassa laidassa. Pikkasen taas hirvitti ajella saaren rantoihin "korvakuulolla", kun kaiku ei toimi. Aika tasatahtia kiepuimme X-99:en kanssa joutuen kuitenkin lopulta päästämään ne edelle.

"Yämerkille" saavuimme kuitenkin sopivasti styyralla juuri sopivasti ennen paaralla sitä lähestynyttä X-Capea. Sillä oli jo spinnunpuomikin ylhäällä, joten sen väistämismanööveri oli käytännössä piihin ajaminen. Kiitimme ja kuittasimme heidät oman vauhtimme mainosti vendassa säilyttäen. Kun meillä puomi ja spinnukin nousivat aika ripeästi jäivät he taakse reilusti.

Edessä Alexia ja muutama muu leikkaili aika runsaasti, mutta koska rataviiva oli niin lähellä optimikulmaa, päätimme puskea suoraan. Mainittavaa eroa ei näyttänyt syntyvän, meillä vaan ei venevauhti nykyräteillä enää riitä sisarveneiden Alexian tai Phoenixin lyömiseen, oli kulma tai tuuli mikä tahansa. Pikkuluokan spinnuttelijoita sentään kuittailimme.

Stora Ådholmenin pohjoispuolella olevalle vihreälle viitalle tullessa oli X-Cape saavuttanut meidät. Tarkoituksena oli puolustaa paikkaamme merkillä tapahtuvassa jiipissä nostamalla reilusti, mutta X-Cape torppasi aikeemme hienosti. Juuri jiippiä aloittaessamme he saivat peitettyä tuulen meiltä niin, että spinnumme romahti nykäisten jo irroitetun puomin Matin käsistä. He pääsivät vauhdilla päällemme ja ohi kuitaten näin meidän heille aiemmin tekemän "kiusan".

X-Cape ja pikkuluokan Fanni ovat muuten meidän kanssa ainoat veneet, jotka ovat jaksaneet tahkota kaikki kauden tiistikset läpi. X-Capen perässä olemme lähes joka kerta maaliin tulleet. Ja yleensä juuri sen verran jäljessä, että sadasosan ero LYS-luvussa ei ole meille riittänyt.

Näin kävi tälläkin kertaa, vaikka loppusuoralla jo kerran näyttikin siltä, että X-Cape broachaisi. Olivat sitten taas 18 tasoitettua sekunttia edellämme. Meidän 15 sija ei kovin tyydyttävä ollut, emmekä kartuttaneet sillä ranking-pistetiliämmekään. Purjehdus sinänsä oli oikein nautinnollista: Upea ilma, mainio startti, yleisesti ottaen hyvin onnistuneet manööverit ja mukavan leppoisa fiilis koko kisan ajan. Vaikuttaisi siltä, että tämän paremmin ei Nauti n' Nolla nyt vaan nykyvarustuksessa kulje. Lottovoittoa odotellessa…

Kiitos ja anteeksi

Helsinki-Tallinna Racen iltapippaloissa tuli moni juttelemaan ja kiittelemään tästä blogin pitämisestä. Ja samaan hengenvetoon valittivat, kun en ole päivittänyt tätä vähään aikaan.


Kesälomareissulla piti kyllä päivittää raportti Hangon Regatasta, mutta parhaimmillaan (pahimmillaan) tuli rykäistyä (lomapurjehdusta!) 417 mailia viidessä päivässä kaikkine "rantautumisrituaaleineen" niin into kaivaa läppäri jostain kassin pohjalta pariksi tunniksi oli aika vähissä. Hienossa X-Yacht Cup Hangossa ja Baltic Offshore Weekillä pitivät kisa-aikataulut ja gastiliiton menojalka huolen siitä, ettei ylimääräistä aikaa jäänyt kirjoittamiselle.


Noin viiden viikon veneilystä runnottu kipparin ruho osoitti suuria vaikeuksia sopeutua elämään kuivalla maalla (ja kurkulla). Muutaman viikon mittainen niveltulhedusputki piti äijän paria tiististä lukuunottamatta punkan pohjalla. Tähän vielä päälle yrittäjäelämän ihanuutta ja mausteena lähipiirin hautajaisia.


Näiden blogien kirjoittamiseen kuvien käsittelyineen tuntuu usein menevän enemmän aikaa kuin itse purjehdusurheilutapahtumiin. Toisaalta, näin nuo purjehdukset elävät pitempään ja säilyvät paremmin muistoissa. Siksi tätä blogia aloin alunperin pitämäänkin. Jotta voisin myös jakaa muistoni, lähinnä omien gastieni mutta myös kilpakumppaneitteni kanssa.


Iso kiitos kaikille teille, jotka laiturilla tulevat juttelemaan ja blogiani kehumaan. Ja nöyrä anteeksipyyntö, että olen "julkaisuaikatauluista" nyt lipsunut. Kaikista em. kisoista minulla on kuitenkin nippu kuvia kuvapankissa ja jonkinlaiset muistiinpanot veneen lokikirjassa. Tulen ne vielä sieltä aikanaan siirtämään tänne blogiinkin…


Hepo

Kesän viimeinen.

KoPu Tiistaikisa 30.8.2011

Rata F vastapäivään

Tuuli 5-6 m/s SSW, ilma +15°C, vesi +18°C

Purjeet: Genoa 1, spinnut S2 ja S3

Miehistö: Hepo, Santtu, Marko, Janne L., Jarko & quest star Tapio

Sijoitus: 13/24

Koska kaikki ennusteet lupailivat mukavia tuulia, toi Jarko sovitusti kisaan mukaan 9-vuotiaan poikansa Tapion. Tapio oli hankkinut kesällä tuntumaa HSK:n jollakursseilta ja nyt poika pääsi sitten tutustumaan vähän isompaan veneeseen. Ja pääsi oikein hommiinkin, Riku kun joutui viime tingassa jäämään pois. Hänen poikansa kun taasen tarvitsivat hoitajaa.

Ilma oli jo syksyisen synkähkö kun kalenterin mukaan kesän viimeisenä tiistaina puksuttelimme lähtöalueelle. Siellä meitä jo odottelivat sisarveneet Alexia ja Phoenix ja kohtailaisen mukava nippu muita tuttuja veneitä. Lähtölinja oli tällä kertaa tosi pitkä ja sellaisenaan aika suoraan vastatuuleen. Ilmeisesti poijupää oli ainakin meidän "isojen" lähdössä edullisempi, koska kaikki muut meitä ja Ramdataa lukuunottamatta ryysivät sinne. Aikamoinen hässäkkä siellä olikin ja Casper joutui palaamaan uuteen starttiin.

Alkuperäisenä tarkoituksemme oli heittää heti paaralle ja tulla sitten kaikessa rauhassa suoraan rataa reunustavalle länsimerkille styyralla. Ramdata oli sen verran kauan yläpuolellamme, että ajauduimme turhan pitkälle vasempaan laitaan, ennenkuin pääsimme heittämään paaralle. Ja jouduimme nyt siis itse tekemään tilaa sen seitsemälle venelle. Pärlania lukuunottamatta olimme fleetin viimeisenä. Uusintastartin ottanut Casper oli menossa nopeampana yläkautta ohi, mutta eipäs vaan meinannut millään päästä. Kohti Melkin pohjoispoijua menimme melkein koko matkan vierekkäin, Casper meistä n. puoli veneenmittaa jäljessä. Ilmeisesti Genoa jaksaa kuljettaa sopivassa sivuvastaisessa tuulessa lyhyempi vesilinjaista Nauti n' Nollaa paremmin kuin fokka Casperia.

Sen verran hyvässä trimmissä olimme, että ero edellä oleviin Alexiaan ja Phoenixiin kutistui hieman. Pääsihän se Casperkin lopulta ohi, mutta vasta Melkin eteläkärjen jälkeen. Kryssillä sieltä Rysäkarille valitsimme radan vasemman (etelänpuoleisen) reunan, joka osoittautui loistovalinnaksi. Kun ensimmäisen tikin jälkeen olimme saavuttaneet Alexian, päätimme toisella tikillä mennä vielä kauemmaksi. Ajoimme jo vähän liian pitkälle, matkalla kun oli Rysäkiven matalakin väistettävänä. "Ylämerkkiä" kohden lasketellessamme Alexia oli nyt kuitenkin selvästi takanamme ja koko ajan oikeata laitaa ajanut Casper oli jäänyt kauas taakse.

Merkin kiertoon Alexia tuli pari veneenmittaa perässämme, mutta hukkasimme pian etumatkamme spinnunpuomin kanssa säheltäessämme ja noston myöhästyessä pahasti. Lähes koko matkan alas takaisin Melkin poijulle menimme rinnan Alexian kanssa. Pääsivät lopulta ohi reilun alabanaanin tehneenä.

Kun merkin ensin kiertäneistä veneistä ei yksikään jatkanut spinnulla, valmistauduimme mekin droppiin, vaikka nopea geometrian laskutehtävän suoritus arvioikin tulevaksi jiipatun spinnun tosikulmaksi kohtuulliset 120°. Otimme varmuudeksi kuitenkin pallokkaan alas, kun kerran kaikki muutkin niin tekivät. Päätimme vaihtaa sen samalla litteämpään kolmosspinnuun, jolla loppumatka sujuisi varmemmin, vaikka tuuli vähän kääntyisikin.

Gastiliiton juniorijäsen Tapion tehtävänä oli repiä apinan raivolla spinnulla sisään kajuuttaan, ja hyvinhän poika hommansa hoiti. Otimme nyt varmuuden vuoksi korkoa genoalla Melkin kulmalle asti, samalla kun vaihdoimme köydet kolmosgenoaan. Sen nosto ei aivan ongelmitta sujunut, vaan kuin normaalisti gasteissa olevia naisia kaivaten, pölläytti komeat rintsikat taivaalle. Niiden avaamisessa meni sitten tovi. Luulisi, että poikamiehen kirjoissa olevalle keulagastille rintsikoiden avaamisen pitäisi sujua salaman nopeasti…

Edellä ollut Alexia viivytteli jostain syystä oman spinnunsa nostoa. Tuulikulma ei ainakaan tuottanut mitään ongelmia, meidänkin olisi jälkikäteen ajatellen kannattanut pitää kakkosspinnu nyöreissänsä. Vierestämme vetäsi pikkuluokan Aniara komeat broachit ja jäi vielä pitkäksi aikaa räpeltämään tempoilevan spinnunsa kanssa.

Loppusuoralla meistä ajoi vihdoin taakse jäänyt Casper ohi, emmekä saaneet Alexiaakaan poimittua. Alkanut sade oli kääntänyt tuulikulman oli niin optimaaliseksi, ettei kellään enää ollut hankaluuksia pitää spinnuja vedossa. Jäimme maalissa lopulta Alexialle turhan paljon, 37 sekunttia, toisen siskon, Phoenixin ollessa sitäkin puolitoista minuuttia nopeampi. Sen verran tasainen kisa oli, että tulosluettelossa oli monta venettä vain parin sekunnin eroilla toisiinsa. Mekin harmillisesti 3 tasoitussekunttia edelliselle jääneenä.

Lyhyen radan kuviokellunnan piirimestaruuskisat

KoPu Tiistaikisa 23.8.2011

Rata E myötäpäivään (lyhennetty)

Tuuli 0 m/s VRB, ilma +18°C, vesi +19°C

Purjeet: Genoa 1, spinnu S2

Miehistö: Hepo, Jarko, Matti & Riku

Sijoitus: 11/26

Kaikki sääennusteet lupailivat kovin kevyttä keliä Juhlatiistis-illalle, joten emme kovin huolissamme lähteneet vajaamiehisenä (vain neljällä) radalle. Hyvin olivat pekkapoudat hommansa hoitaneet. Saapuessamme lähtöalueelle oli Lauttasaarenselkä kuin öljyvahingon jäljiltä: veden pinta ei turhia väreillyt. Veneitä oli kuitenkin ilmaantunut ihan mukavasti paikalle, jonkun sinnikkään Albin Expressin jopa meloessa lähtölinjalle! Meitä kakkosluokkalasia oli oikein hyvä edustus, kymmenen venettä. Mukana olivat pitkästä aikaa myös Ramdata ja sisarvene Alexia, joka ulkoilutti jotain Windseekker-henkistä ohutta lappua keulastaagissan. Ei tuntunut kovin hyvä "nenä" silläkään olevan, kun ei sekään tuula löytänyt. Roikkuipahan yhtä onnettomana kuin muidenkin veneiden etuläpyttimet.

Lähtöpaukku ei pikkuluokassa suuren suurta säpinää synnyttänyt. Lähtö oli yhtä mielenkiintoista katsottavaa kuin puiden kasvun seuraaminen. Varauduimme omaamme vanhalla, ei niin kauniilla, mutta sääntöjen mukaisella kikalla: vauhti päällä koneella nelosen paukkuun asti. Eihän sitä vauhtia enää neljän minuutin kuluttua juurikaan ollut, mutta edes aavistus ohjattavuudesta. Vähän turhan varovaisena dippasimme lautakuntaveneellä X-Capen alle. Ettei olisi päässyt meitä nostamaan… Ja siis millä tuulella muka. Rankkaa yltiöoptimismia tuulen heräämisestä, kuten myöhemmin ilmeni.

Luokkamme lähdössä oli nippu veneitä ajatunut jopa linjan yli. Linjalla killui yhä myös pikkuluokan veneitä. Ilmassa ei todellakaan ollut suuren urheilujuhlan tuntua. Kaikkien veneiden miehistöissä vain kuiskuteltiin ja hiippailtiin varovasti laidalta toiselle, mukamas vendoja tehden. Siis vastatuulikäännöksiä…

Mekin suoritimme koko salaisen repertuaarimme nollatuulen jippoja, onnistuen vain tappamaan sen viimeisenkin 0,001 solmun vauhdin. Kaiken lisäksi jonkun ohiajaneen moottoriveneen aallot käänsivät keulamme n. 90° haluamastamme kulkusuunnasta. Naapuriveneiden Windexseistä päätellen keula ei kuitenkaan ollut vastatuuleen… (ks. kuva alla)

Jollain kumman keplottelulla fleetistä erottui kuitenkin kärkijoukko: keskeltä tulleet Audi, Alexia, Extasia, Casper, Subway sekä oikealta "puskenut" Spirit of Juniper. Joukossa vielä joku pikkuluokkalainenkin. Matkaa oli tehty jo melkein puolitoista tuntia, eikä edes kärki silti ollut päässyt puolta mailia.

Osa porukasta nosteli spinnnuja/genaakkereita, mutta ilmeisesti vain helium tai kaasumainen Viagra olisi nekään tanaan saanut. Audi jopa nosti jonkun gasteistaan ylimmälle saalingille tuulta tähystämään, mutta taisi olla kovin lohduton näky ylhäältäkin katsottuna.

Lautakuntavene KoPukka oli siirtynyt lähelle Käärmeluotojen punaista viittaa, siis vain noin 0,6 mailin päähän lähtölinjasta. Puoli kahdeksan jälkeen kaikui hiljaisessa illassa kaksi haulikon pamausta, jotka synnyttivät fleetissä kuhinaa. Aika moni epäili sorsastajien olevan liikkeellä ja iso osa tuntui ihmettelevän, mistä paukut oikein tulivat. Meidän kelluntapaikaltamme ei ollut epäilystäkään, KoPukka siellä ampui täyslaidallisia. Odotimme kolmattakin pamausta purjehduksen peruuttamisen merkiksi, mutta sitäpä ei tullutkaan.

Audi, Subway ja lähes koko kärkijoukko eivät odottaneet, vaan käynnistivät koneet ja pörhälsivät matkoihinsa. Juniper ja joku pikkuluokkalainen jäivät paikalleen. Kohta näimmekin, kuinka Kopukasta laskettiin poiju veteen, eli ei se mihinkään ollut lähdössä. Hepo muisteli kahden pamauksen merkitsevän merkin siirtoa, mutta tässä tapauksessa (yhdessä S-lipun kanssa) ne kertovat sääntökirjan mukaan radan lyhentämisestä. Todella outoa, että näin kokenut joukko haksahti perussignaalien tulkinnassa. Sääntökirja ei niin paljoa paina, etteikö sitä kannata veneessä pitää…

Illan ainoa tuulenhenkäys tarttui lyhyeksi hetkeksi enimmäkseen spinnuja roikottavaan fleetiin. Myös meidän lötköön kolmosspinnumme. Muutaman sekunnin loki näytti yli 0,5 solmun huimaa vauhtia, oltuaan 0,0:ssa koko lähdön jälkeisen ajan. Spirit of Juniper tuli maaliin kuuluvien riemunkiljahdusten myötä. Tuskaisen hitaasti valuimme mekin taas 0,0 solmua nopeusnäytössä kohti maalilinjaa.

Vajaan kymmenen minuutin kuluttua pääsimme mekin vihdoin perille. Ennen meitä sinne kuitenkin valui kymmenkunta muuta venettä, etupäässä 10 min aiemmin lähteneitä pikkuluokkalaisia. Tasoituslukuarvonnan lottopallot antoivat meille lopputulokseksi 11. sijan. Ramdata korjasi potin kakkossijan jakaneiden Kiran ja Juniperin edestä. Sijoituksemme paransi hieman ranking-pistetiliämme ja siirryimme nyt kokonaistuloksissa taas kahdeksanneksi. Seitsemän venettä sai kisasta tuloksen DNF. Laskujemme mukaan näistä olisi ainakin 5 tai 6 ollut ilman (turhaa) keskeytystä tuloksissa edellämme…