Tuulinen, muttei turha tiistai

KoPu Tiistaikisa 13.9.2011

Rata -

Tuuli 11 m/s (puuskat 17 m/s) WSW, ilma +16°C, vesi +16°C

Purjeet: Kakkosreivi isossa, Genoa 3

Miehistö: Hepo, Marko, Janne T. & Riku

Sijoitus: -/ n. 10

Jenkkejä kiusanneen Katia-hurrikaanin rippeet olivat rantautumassa Atlanttilta tänne Koto-Suomeenkin. Sen verran oli Katia-täti leppynyt, ettei keli juuri normaalista syysmyräkästä eronnut. Viime hetken (taas) gastiperuutusten takia starttasimme vajaamiehisenä (-mielisenä?) vain neljällä kohti lähtöaluetta. 

Alusta lähtien oli selvää, että matkaan lähdettäisiin mahdollisimman pienillä räteillä. Hyväksi havaittu kovan tuulen periaate oli mieluummin pitää vene koko ajan suunnassa ja vaikka vähän hitaammassa vauhdissa, kuin ottaa tolkuttomia broacheja ja/tai rekata minne sattuu. Ajatuksena oli nostaa spinnu vain jos kulma olisi täysin sopiva ja oltaisiin esim. E-radan Rönnkobbenin suoralla saarten suojassa. Spinnujippejä ei tällä tuulella tällä miesmäärällä tehtäisi.

Kanssamme kohti lähtöaluetta olivat matkalla ainakin Spirit of Juniper, Subway, Kvinten, Lutfisk ja joku muukin pikkuluokkalainen. Lähtöalueelta surffarien seasta harhailemasta löytyi vielä pari muutakin, mm. ainoana kaikki tämän kauden tiistikset kanssamme kiertänyt Fanni.

Lautakuntavenettä vaan ei löytynyt mistään. Ei vaikka minkä saaren takaa etsitttiin. Kisaamaan tulleet veneet poistuivat kukin vuorollaan suuntiinsa enemmän tai vähemmän pettyneen oloisina. Keli ei ollut sen kummempi kuin esim. kevään ensikisassa (S. Wickströmin muistokisa HSK:lla). Lautakuntaveneelläkään ei olisi ollut huonot oltavat, esim. Käärmesaarten suojassa vesi oli lähes flätti. E- tai B- rata vastapäivään olisi ollut ihan ok purjehtia.

Koska kenelläkään ei ollut kiire mihinkään, päätimme hieman harjotella kovan tuulen ajoa kiertämällä Melkin. Vähän niinkuin B-rataa simuloiden. Ihan mukavastihan tuo meni. Ajattelimme mitata vauhtiamme edellämme täydellä isolla ajavaan Spirit of Juniperiin, mutta se kääntyi pois sitä saavuttaessamme.

Melkin eteläpuolelta sitten alkoi löytyä jo vähän aallokkoakin, ei mitään ihmeellistä kuiteenkaan. Varovaisen jiipin jälkeen laskettelimme aalloilla surfaten tuollaisia 9-10 solmun speedejä Pihlajasaaren kapeikkoon siellä aina "asustavaa" Tallinkkia moikkaamaan. Eipähän ollut vielä kotona. Sen verran mukavaa matkanteko oli, että käännyimme uudestaan ulos päättäen nyt käydä kääntymässä sillä B-radan virallisella kääntömerkillä, Tammakarin punaisella poijulla. Luulimme saavamme kiritysapua X-35 kaksosista (X.O. ja ONE), mutta ne kääntyivät Pihliksen eteläpuolella itään.

Merkin käännön jälkeen päästi kippari keulagastit nautiskelemaan surffiajosta. Ihan hyvinhän tuo sujui. Janne sai huippuspeediksi 11,2 solmua, mikä ei nyt kauhean huonosti ole kakkosreivillä ja kolmosgenoalla ajettaessa. Tallinkkikin oli nyt paikallaan Pihliksen aukkoa tukkimassa.

Hieman haikeina saavuimme kotisatamaan. Pidimme itseämme tämän kauden viimeisen tiistiksen moraalisina voittajina. "Tää olis ollu selvästi meidän keli…"  Tiististen ranking-sarjan lopputulokseksi jäi 9/62. Ihan kohtuullisesti siis.

Kippari Hepo suuntaa perjantaina kurssin kohti etelää, Turkin lämpimille vesille kimppavenettä ulkoiluttamaan. HSK:n torstai-illan kisa, jossa panoksena on seuran kölivenemestaruus, taitaa nyt ajan puutteen takia jäädä väliin. Karvalakkikisassa kuukauden kuluttua toki nähdään!

Syyssekoilua

Syysseilaus 
Sunnuntai 11.9.2011, ORCi, EMK
Tuuli 6-3 m/s NW-W, ilma +16-20°C, vesi +16°C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Jarko, Matti, Kimmo V., Riku & Terhi

Sijoitus: 8/10

Raportti tulossa jahka työkiireiltä kerkeää.

(Haittaa välillä pahasti tätä harrastustoimintaa -kele…)

Kuvia alla ja kuvapankissa.

Kahden hyvän startin jälkeen viimeiseksi

Pentala Race 
Lauantai 10.9.2011, ORCi, ESF
Tuuli 3-0-5 m/s NW-SW, ilma +17-23°C, vesi +17°C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Jarko, Matti, Marko & Kimmo V.

Sijoitus: 9/10

Raportti tulossa samaan aikaan huomisen Syysseilauksen raportin kanssa.

Iso nippu kuvia kuvapankissa.

Seesteisesti syksyyn

KoPu Tiistaikisa 6.9.2011

Rata E myötäpäivään

Tuuli 6 m/s WSW, ilma +16°C, vesi +17°C

Purjeet: Genoa 1, spinnu S2

Miehistö: Hepo, Marko,, Matti, Janne T., Timo & Jonna

Sijoitus: 15/25

Gastikato oli taas huima. Kuudesta ilmottautuneesta perui osaanottonsa maanantaina kaksi ja tiistaina vielä toiset kaksi. Onneksi gastipörssistä saatiiin houkuteltua pienen puhelinrumban jälkeen kolme oikein hyvää paikkaajaa, suorastaan vahvistusta, Mariellen Janne sekä Valpurin Timo ja Jonna. Kaikki kolme kokeneita ja menestyneitä kilpapurjehtijoita. Eivätkä ensimmäistä kertaa Nauti n' Nollalla, joten "eikun sen toisen sinisen köyden" toimintakin oli tuttua. Koska vakigastit Marko ja Matti olisivat viikonlopun kisoissa mukana, saivat he harjoituksen nimissä hoitaa omia postejaan ison nyöreissä ja keulalla. Kippari Hepo sai rauhassa keskittyä ajamiseen, kun Janne ja Timo hoitivat taktikointia.

Päivällä oli satanut kaatamalla ja tuullut navakasti, mutta lähtöalueelle puksutellessamme tuuli moinasi selvästi ja taivaanranta alkoi kirkastua vauhdilla. Alkulämmittelyyn gastiliitto vähensikin selvästi vaatetusta, esiin tullut aurinko lämmitti mukavasti. Auringon paistetta oli tullut ihmettelemään myös hylje, jota kippari ensin pelästyen luuli kiveksi tuossa käärmeluotojen kupeessa. Tuo nappisilmäinen ja viiksekäs kivi kuitenkin sukelsi tuhahtaen aivan veneen vierestä takaisin syvyyksiin. Kytön eteläpuolella meitä kerran seurasi hylje minuuttikaupalla, mutta aika yllättävää, että niitä on näin lähellä asutusta. City-kanit ja -ketut ovat näemmä saaneet seurakseen City-hylkeet.

Pikkuluokka on tämän vuoden tiistiksissä kokenut osaanottajakatoa, nytkin startissa oli sinänsä mukavat 14 venettä, mutta takavuosina tuollainen 30 oli ihan normimäärä. Isossa luokassa meitä oli startissa 11 venettä, eli täällä ei vähentymistä ole tapahtunut.

Lähtölinja oli taas aika pitkä ja poijupää ehken lähempänä. Lisäksi siellä päässä näytti tuulevan paremmin. Sieltä ei tosin pääsisi ilman vendaa lähtöalueella olevan länsimerkin ohi. Päätimme siksi startata veneen päästä, ollen vapaissa tuulissa ja puskea härkäpäisesti styyralla kohti Käärmeluotojen punakeppiä. Startti onnistuikin aivan nappiin, ihan emme päässeet "sulkemaan ovea" Ramdatalta, mutta pakotimme heidät kuitenkin starttaamaan perästämme. Spirit of Juniper pääsi nopeampana nostamaan eteemme, mutta muutoin olimme vapaissa. Taaksemme vendasi pian Subway, joka ei yllätykseksi kuitenkaan päässyt ohitsemme, vaan jäi Ramdatan kanssa peräpeiliämme tuijottamaan.

Jonkun aikaa pyristeltyään molemmat vendasivat korkoa ja saivat seurakseen meitä takaa väistämään joutuneet Alexian ja Extasian. Casper sensijaan käänsi vähän eteemme, mutta alapuolelle.

Pääsimme suunnitelman mukaisesti vendaamatta punakepille. Edessä Spirit of Juniper ja ONE vetivät joukkoa Audin peesatessa. Kääntyessämme nyt länttä kohden pääsivät muut vähitellen edellemme. X-99:t Extasia ja X-Cape olivat vielä takanamme, mutta ajoivat ylempänä ja korkeammalle. Pärlan oli jo jäänyt selvästi taakse.

Stora Ådholmenin suoralla menimme aikalailla samoja latuja Alexian kanssa, yrittäen pysytellä mahdollisimman vasemmassa laidassa. Pikkasen taas hirvitti ajella saaren rantoihin "korvakuulolla", kun kaiku ei toimi. Aika tasatahtia kiepuimme X-99:en kanssa joutuen kuitenkin lopulta päästämään ne edelle.

"Yämerkille" saavuimme kuitenkin sopivasti styyralla juuri sopivasti ennen paaralla sitä lähestynyttä X-Capea. Sillä oli jo spinnunpuomikin ylhäällä, joten sen väistämismanööveri oli käytännössä piihin ajaminen. Kiitimme ja kuittasimme heidät oman vauhtimme mainosti vendassa säilyttäen. Kun meillä puomi ja spinnukin nousivat aika ripeästi jäivät he taakse reilusti.

Edessä Alexia ja muutama muu leikkaili aika runsaasti, mutta koska rataviiva oli niin lähellä optimikulmaa, päätimme puskea suoraan. Mainittavaa eroa ei näyttänyt syntyvän, meillä vaan ei venevauhti nykyräteillä enää riitä sisarveneiden Alexian tai Phoenixin lyömiseen, oli kulma tai tuuli mikä tahansa. Pikkuluokan spinnuttelijoita sentään kuittailimme.

Stora Ådholmenin pohjoispuolella olevalle vihreälle viitalle tullessa oli X-Cape saavuttanut meidät. Tarkoituksena oli puolustaa paikkaamme merkillä tapahtuvassa jiipissä nostamalla reilusti, mutta X-Cape torppasi aikeemme hienosti. Juuri jiippiä aloittaessamme he saivat peitettyä tuulen meiltä niin, että spinnumme romahti nykäisten jo irroitetun puomin Matin käsistä. He pääsivät vauhdilla päällemme ja ohi kuitaten näin meidän heille aiemmin tekemän "kiusan".

X-Cape ja pikkuluokan Fanni ovat muuten meidän kanssa ainoat veneet, jotka ovat jaksaneet tahkota kaikki kauden tiistikset läpi. X-Capen perässä olemme lähes joka kerta maaliin tulleet. Ja yleensä juuri sen verran jäljessä, että sadasosan ero LYS-luvussa ei ole meille riittänyt.

Näin kävi tälläkin kertaa, vaikka loppusuoralla jo kerran näyttikin siltä, että X-Cape broachaisi. Olivat sitten taas 18 tasoitettua sekunttia edellämme. Meidän 15 sija ei kovin tyydyttävä ollut, emmekä kartuttaneet sillä ranking-pistetiliämmekään. Purjehdus sinänsä oli oikein nautinnollista: Upea ilma, mainio startti, yleisesti ottaen hyvin onnistuneet manööverit ja mukavan leppoisa fiilis koko kisan ajan. Vaikuttaisi siltä, että tämän paremmin ei Nauti n' Nolla nyt vaan nykyvarustuksessa kulje. Lottovoittoa odotellessa…

Kiitos ja anteeksi

Helsinki-Tallinna Racen iltapippaloissa tuli moni juttelemaan ja kiittelemään tästä blogin pitämisestä. Ja samaan hengenvetoon valittivat, kun en ole päivittänyt tätä vähään aikaan.


Kesälomareissulla piti kyllä päivittää raportti Hangon Regatasta, mutta parhaimmillaan (pahimmillaan) tuli rykäistyä (lomapurjehdusta!) 417 mailia viidessä päivässä kaikkine "rantautumisrituaaleineen" niin into kaivaa läppäri jostain kassin pohjalta pariksi tunniksi oli aika vähissä. Hienossa X-Yacht Cup Hangossa ja Baltic Offshore Weekillä pitivät kisa-aikataulut ja gastiliiton menojalka huolen siitä, ettei ylimääräistä aikaa jäänyt kirjoittamiselle.


Noin viiden viikon veneilystä runnottu kipparin ruho osoitti suuria vaikeuksia sopeutua elämään kuivalla maalla (ja kurkulla). Muutaman viikon mittainen niveltulhedusputki piti äijän paria tiististä lukuunottamatta punkan pohjalla. Tähän vielä päälle yrittäjäelämän ihanuutta ja mausteena lähipiirin hautajaisia.


Näiden blogien kirjoittamiseen kuvien käsittelyineen tuntuu usein menevän enemmän aikaa kuin itse purjehdusurheilutapahtumiin. Toisaalta, näin nuo purjehdukset elävät pitempään ja säilyvät paremmin muistoissa. Siksi tätä blogia aloin alunperin pitämäänkin. Jotta voisin myös jakaa muistoni, lähinnä omien gastieni mutta myös kilpakumppaneitteni kanssa.


Iso kiitos kaikille teille, jotka laiturilla tulevat juttelemaan ja blogiani kehumaan. Ja nöyrä anteeksipyyntö, että olen "julkaisuaikatauluista" nyt lipsunut. Kaikista em. kisoista minulla on kuitenkin nippu kuvia kuvapankissa ja jonkinlaiset muistiinpanot veneen lokikirjassa. Tulen ne vielä sieltä aikanaan siirtämään tänne blogiinkin…


Hepo