Kaikki valmiina kautta (ja Vappua) varten.

Lyhyitä parin tunnin mittaisia ilta/fillistely purjehduksia on huhtikuussa ollut jo useampia. Eilen tiistaina harjoiteltiin jo kisat mielessä. Ohjelmassa oli startin ajoittamista, kryssiä ja spinnujiippejä. Vähän on talven jäljiltä vielä hakusessa, mutta mielummiin "haetaan" nyt ennen kisoja, kuin vasta itse kisoissa ;-)

Ilmat ovat olleet suosiollisia ja merivesikin on lämmennyt 3:sta 7:ään asteeseen. Kylmä ei ole kertaankaan ollut, ei edes naisistolla. Muita veneitä on näkynyt aika nihkeästi, tuntuu todella hassulta, niin upeita kelejä ja fiiliksiä meillä on ollut. Olen aina laittanut veneeni veteen ensimmäisessä vesillelaskussa ja nostanut viimeisessä, enkä kertaakaan katunut! Kauden ääripäiden purjehdukset ovat olleet aina niitä mieleenpainuvimpia.

Volvo Suursaari Raceen on ilmottautunut nyt neljä X-332:ta (Nauti n' Nolla, Alexia, X2 ja Xilia), pois jää My Way Ahvenanmaalta ja Dat vor Et Turusta tuskin tulee sekään. Joskus olisi hauska saada kaikki samalle viivalle. Saarenmaaltakin löytyisi yksi X-332 ja Ruotsista sitten jo enenmänkin...

Nauti n' Nolla löytyy taas vappupäivänä kaivarista, mahdollismman läheltä mutterikioskia, jos vaan sekaan mahtuu. Tänä vuonna emme ilmeisesti poikkeuksellisesti saa nauttia rakkaan kilpakumppanimme Merimyyräxin seurasta, taitaa olla valmistelut pahasti kesken...?

http://merimyyrax.blogspot.com/

Muut tutut ja vähän tuntemattomammatkin ovat taas tervetulleita skoolaaman vapulle (ei niin mielellään kannelle tai sitloodalle...). Ja joo, veskiä voi käyttää sen minkä septitankki sietää.

Kelluvan Bajaman rooli on varustamolle valitettavan tuttu.

Vapun jälkeen Nauti n' Nolla huilaa viikon verran varustamon siirtyessä huolehtimaan Kreikan kimppaveneen (s/y Aino, Jeanneau Sun Odyssey 39i, vm. 2007) vesillelaskusta ja kevätkunnostuksesta. Mukana on kisamiehistön järvipurjehtijaosasto. Ensimmäinen KoPu:n tiistis jää siis väliin, mutta yritämme tuoda vähän lämmintä auringonpaistetta mukanamme tullessamme sitten seuraaviin tiistiksiin, joilla kisakausi sitten alkaakin.

Hauskaa Vappua ja mukavaa kevättä kaikille!

Hepo

Taas kotisatamassa.

Kippari Hepo ja koko talven suurena apunansa ollut kaimansa Heikki Torikka saivat siirtopurjehdukselle nyt myös kauniimpaa sukupuolta mukaan. Tuula ”varustamon” puolelta ja Enni gastiliitosta tekivät alkukevään upeista maisemista vieläkin nautinnollisemmat. Lokakuun lopussa siirto Tammisaareen oli tehty vain kahden Heikin voimin kylmässä, mutta kauniissa säässä. Kylmää oli nytkin n. +5 -+ 10°C, mutta aurinko lämmitti jo mukavasti. Kun lämppärikin toimi tällä kertaa loistavasti, ei olossa ollut todellakaan mitään valittamista.

Siirryimme puolen tunnin puksuttelulla Prediumista Hasselholmeniin (HSK:n retkisaari) ja kruunasimme kauden avauksen

 shampanjalla korkealla Hasselin kalliolla auringonlaskusta ja täysikuusta nauttien. Maittavan saunomisen yhteydessä koko miehistö heitti talviturkkinsa, vaikka vesi oli vain +4°C!!!

Aamulla Heikit säätelivät purjeita paikoilleen naisiston putsatessa venettä sisältä talven pölyistä. Matkaan päästiin aikataulusta vähän myöhässä, ja tuulen ollessa vain 2-3 m/s meni matkanteko moottoroimiseksi. Enni joutui jäämään Barösundissa pois.

Gasti-Heikki meinasi poistaa vahvuudesta samalla myös yhden fendarin tiputtamalla sen veteen, ja joutui kuittaamaan onnistuneen pelastusoperaation kulut 30 punnerruksella kannella.

Porkkalan selällä päästiin vihdoin nostamaan purjeetkin. Kevyehkössä 3-5 m/s lounaistuulessa tulimme genaakkerin avustuksella mukavasti yli kuutta solmua aina Munstergrundetille saakka, jossa tuuli sitten lähes tyyntyi. Sinnittelimme vähän aikaa 1-2 solmua, mutta loppumatkan HSK:n Ormholmenille taas koneella. 43 mailin päivämatka (ja rantautumisrommit) väsyttivät Gasti-Heikkiä niin että sauna ja hiilloksella paistetut pihvit jäivät häneltä väliin. Ormiksessa oli yllättäen peräti 5 muuta seuran venettä, vaikka varsinainen ensimmäinen HSK:n vesillelasku oli ollut samana päivänä.

Sunnuntain 18 mailin kotimatka meni mukavasti, vaikka vastainen 7 m/s koilistuuli olikin aika vilpoinen kryssiä. Yhteensä kuusi muuta purjevenettä näkyi Kytön selällä, mutta matka oli niin pitkä, ettemme tunnistaneet niitä, tai pääseet vertaamaan vauhteja. Vene tuntui jotenkin vähän herkemmältä ja paremmin kiihtyvältä, olisiko pohjan hiomiseen käytetty aika sittenkin kannattanut...?

Tarkoitus on saada kisamiehistöä kasaan vielä ennen vappua, ja saada vene kisatrimmiin parilla treenipurjehduksella.

Nauti n' Nolla kelluu taas!

Keskiviikkoaamupäiväksi suunniteltu veneenlaskukeikka revähtikin koko päivän mittaiseksi.

Saapuessamme gastiliiton matkapurjehdusjaoston edustajan, Roopen, kanssa paikalle Prediumiin killui Nauti n' Nolla jo onnellisesti vedessä. Edessä oli vielä maston pesu, tarkastus ja rikaus. Rikaus isolla nosturiautolla sujuikin paljon mukavammin kuin HSK:n mastonosturilla, jonka koukku jää turhan alas yli 16-metriselle mastollemme (koukun vaijerilla on paha tapa pyyhkiä Vindexiä ja muuta roinaa maston huipusta...).

Maston huipussa oleva monitoimiantenni saatiin toisella yrittämällä kunnolla paikalleen ja nyt radio, Navtex, GSM ja VHF kuuluvat hienosti. Kaikki mittarit ja GPS:t pelittivät myös heti ensikytkennällä. - Poikeuksellista ja hämmästyttävää!

Kaikki olisikin ollut vähän liian hyvin, kunnes tuli aika siirtää vene telakan laiturista vierasvenesatamaan. Peruuttaessa kuului sydäntäraastava krrraaks-ääni.

- Peräsin, kölin takareuna vai voimansiirto? Jokin oli murtunut, mutta mikä?

Vauhtia ei ollut juuri mitään, peräsimessä ei tuntunut mitään ja voimansiirto pelasi molempiin suuntiin. Ei auttanut ihmetellä, piti ottaa selvää. Nosturiauto oli jo lähtenyt ja paikalle luvattin sukeltaja paikallisesta VPK:sta 10 minuutin kuluttua.

Kun sukeltaja sitten kahden ja puolen tunnin odottelun jälkeen tuli, ei veneen pohjasta löytynyt mitään vaurioita. Vesi oli niin sameaa, että sukeltaja joutui tekemään hommansa käsikopelolla. Ilmeisesti olin peruuttanut johonkin pohjassa pystyssä olevaan vanhaan keppiin tms. joka oli sitten katkennut. Toivottavasti huolella hiottuun pohjaan ei jäänyt jälkiä. Valkoisessa pohjassa näkyy ikävästi sinisten nostoliinojen jättämät jäljet, sukeltajakaan ei saanut niitä hinkatua pois.

Hyvä puoli kaikessa viivyttelyssä oli, että takila saatiin aika hyvään ”esivireeseen” ja muutoinkin systeemit pelittämään. Perjantai-iltana on tarkoitus siirtää vene lähellä olevaan HSK:n retkisaareen, Hasselholmeniin. Illalla vähän saunaa ja

 ”taktiikapalaveria”, lauantaiaamuna purjeet paikoilleen ja kokka kohti HSK:ta.

Kausi on alkanut!

Uusi mittakirja tuli.

Avomeripurjehtijoiden uusi mittakirjatilaussysteemi toimii kuin Buikki! Uusi ORC-Club kirja tuli yhdessä yössä. Okei, ei muutoksia vanhoihin tietoihin, mutta silti. Varsinkin jos vertaa aiemmin vallinneeseen turkulais-Breshneviläiseen systeemiin, jossa lappusta sai odottaa kuukausia, eikä asianomaista tahoa saanut kiinni edes vihikoirien avulla...

Uusi ORC Club -kirja on pällisteltävissä täällä.

Jos ja kun aikomuksena on osallistua Baltic Offshore Weekille täytyy vielä hankkia tuo perhanan pikku-i

todistukseen venettä vesisankojen kanssa heiluttelemalla. Jotenkin tuntuu aika turhalta, Nauti n' Nolla on kuitenkin sarjavalmistusvene, jonka käytännössä kaikki speksit ovat jo ylhäällä Club-kirjassakin. Ja lähtökohtaisesti Club-kirjahan on aina epäedullisempi kuin ORCi-kirja, miksei siis BOW:ssa voisi kisata Club-kirjalla jos siitä ei ole hyötyä muille kuin kanssakilpailijoille?

Yritin ilmottautua jo ensimmäiseen kilpailuunkin. Emäsalon Lenkkiin ilmottautuminen tulisi tehdä käyttäen Sailing Registeriä. Meinasi hermo mennä kokonaan, enpä ole aikoihin törmännyt yhtä typerään ja keskeneräiseen lomakehelvettiin. Edes palauteosasto ei toimi...

Olisin taas ilmottautunut ORC-luokkaan, (vaikka vähän epäilen saadaanko sitä tänäkään vuonna kasaan), mutta kyseinen saitti ei edes tunne koko ORCia saatikka antaisi ilmottautua ko. luokkaan. On muuten mainittu kilpailukutsussa.

Kauden ensimmäinen KoPun tiistis jää väliin, koska varustamo on tuolloin Kreikan veneellään ainakin neljän järvipurjehtijakörilään kanssa. Kauden ensimmäinen kisa on siten KoPu:n tiistis 13.5. ja siihen perään HSK:lla viikonloppuna S. Vickströmin muistokisa (LYS) lauantaina ja Pro Sailor Race (ORC) sunnuntaina.

Pohja on valmis!

Lauantai 5.4.2008

Ei päästy pohjan kimppuun "voimalla seitsemän miehen", talkooporukka oli kutistunut kolmimiehiseksi.

Kippari Hepo, Heikki T. ja Santtu muodostivat tällä

 kertaa iskuryhmän. Premarin oli paikannut valmiiksi keulan kolhun ja nostossa tulleen

 kölin takareunan vaurion. Pyynnöstä olivat myös levittäneet primeriä eniten skrabatuille paikoille.

Kävimme pohjan kimppuun nyt 240:llä paperilla viime kerran satasen sijaan.

 Muutaman tunnin yleisen ähinän jälkeen alkoi pohjan sileys olla toivotulla tasolla ja kuivaamisen jälkeen saatoimme aloittaa maalaamisen hyvin ohuilla kerroksilla. Annoimme lopuksi pohjalle vielä hyvin kevyen loppusilottelun hiomapaperilla.

Kaiken kaikkiaan pohjan kunnostukseen on käytetty nyt n. 70 työtuntia, toivottasti edes  pieni osa tulee kisoissa takaisin...

Pesu ja vahaus jäävät Premarinin tehtäviksi varustamon täytyessä keskittyä ydinliiketoiminnan harjoittamiseen. Maston kevätkunnostus täytyy vielä hoitaa ennen vesillelaskua. Varsinkin genoan fallin takertelusta on päästävä eroon, sen kenkkuilu maksoi meille syskyllä turhan monta sijaa kisoissa.

Vesillelasku tapahtunee joskus 15. päivän kieppeillä ja kotiin HSK:lle Nauti n' Nolla on tarkoitus tuoda viikonlopun 18.-20.4. aikana.