Aurinkoinen iltapäivä Ajaxilla

Kauden päätöspurjehdus la 29.10.2011

Predium-Hasselholmen-Ajax-Hasselholmen

Tuuli 3-6 m/s WSW, ilma +11°C, vesi +7°C

Purjeet: Genoa 2

Miehistö: Hepo, Tuula, Kimmo P. & Terhi

Olimme edellissunnuntaina Kimmon kanssa puksutelleet sumussa ja kovin kevyessä tuulessa Hoskilta Prediumiin n.60 mailin matkan kertaheitolla. Matka kun eteni hyvää vauhtia, eikä veneen jättäminen viikoksi johonkin puolimatkan krouviin innostanut. Perille oli tultu juuri sopivasti iltahämärissä, ja kaikenlaiset nostoa valmistelevat toimenpiteet jätettiin pimeään vedoten seuraavalle viikonlopulle. Ja ainahan olisi hyvän tuurin tullen vielä mahdollisuus päästä purjehtimaankin.

No tuurihan meillä kävi mitä mainioin! Lokakuun viimeinen lauantai aukeni kirkkaan kuulaana, kevyttuulisena ja yllättävän lämpimänä. Mukaan Nauti n' Nollaa ulkoiluttamaan lähtivät varustamon oma vahvistus Tuula, joka ei kisaamisesta ole innostunut, tänä kautena Nauti n' Nollalla yli tuhat mailia seilannut Terhi-herhiläinen sekä normaalisti Shere Khania kipparoiva Kimmo.

Tammisaaressa tehdyn pikaisen pit-stopin jälkeen kurvasimme rattaamme Prediumin laiturille ja irroitimme pikaisesti köydet suunnataksemme aurinkoiselle merelle. Tammisaaren sisääntuloväylän suulla vastaan lipui vanha 44-jalkainen Swan virsikirjalla ajaen, eli ihan yksin emme päässeet saaristosta nauttimaan.

Pysähdyimme pikaisesti HSK:n saaressa, Hasselholmenissa, laittamassa paikat valmiiksi iltaa varten. Tarkoitus kun oli saunoa, illallistaa ja yöpyä saaressa. Valmistelevien toimenpiteiden ja pikaisen hernekeittolounaan jälkeen lähdimme kauden viimeiselle purjehdukselle. Kimmo oli kavereidensa kanssa sopinut kisasta, jossa oli tarkoitus bongata mahdollisimman monta Suomen majakoista. Ideana oli ottaa todistusaineistoksi huvialuksesta otettu valokuva, jossa näkyy ko. henkilö ja kulloinenkin majakka tunnistettavasti. Siksi suuntasimme matkamme matkamme kohti Koverhaarille & Tammisaareen johtavan väylän alkua merkitsevää Längdenin majakkaa.

Edellisviikonloppuna sumu oli ollut niin sakea, ettemme saaneet Porkkalan vanhasta majakasta, Rönnskäristä kuvaa vaikka aivan sen vierestä ajoimmekin. Nyt meitä hellivät kirkas auringonpaiste, ajankohtaan nähden normaalia lämpimämpi sää ja mukava sivuvastainen tuuli. Parin Jalokahvihuikan päästä olimmekin jo Längdenin vieressä valtavan haahkaparven muuttovalmisteluita häiritsemässä. Ja nyt Kimmo sai kuvansa.

Koska aurinko oli vielä korkealla ja oli muutenkin nii-iin mukavaa, päätimme samoin tein käydä Ajaxilla kääntymässä. Moikkasimme mukavassa mainigissa keinuen tuota Hangon Regatoista niin tuttua tolppaa ja käänsimme keulan takaisin kohti pohjoista. Arvoimme hetken spinnunkin jalustamista, mutta sen verran sivusta tuuli oli, ettemme jaksaneet ruveta urheilemaan. Nautimme vain upeasta ulapasta ja aaltojen leppoisasta kohinasta keulassa. Ja leikittelimme ajatuksella "jos olisimme jatkaneet edelliskurssilla, milloin olisimme olleet Gotlannissa…"

Hasselholmen saunoineen vei kuitenkin voiton. Saavuimme saarelle juuri sopivasti ennen auringonlaskua. Kiipesimme saaren korkean kallion laelle ja poksautimme päättäjäisskumpan auki auringonlaskusta ja saaristomaisemasta nauttien.

Ennen saunaa viimeisten illan valonsäteiden kera irrottelimme vielä purjeet Nauti n' Nollasta. Kippari Hepolle kävi pieni arviointivirhe purjeita laiturilla viikatessa. Oikea tukijalka lipsahti sentin verran liikaa väärälle puolelle laiturin reunaa ja seurauksena oli kierähdystyylillä suoritettu veden lämmön mittaaminen kunnon molskahduksen kera. Ei se niin kylmää ollut…

Aikanaan tuli sitten miehistökin saunaan kuivumaan talutetun kipparin seuraksi. Loppuilta meni oikein rattoisasti saariston rauhassa hyvästä ruoasta ja juomasta nauttien. Tähtitaivas oli valosaasteesta vapaana upeaa katseltavaa. Kämppä oli lämmin ja veneen lämppäri jaksoi mainiosti pitää kajuutat lämpiminä koko yön. Kertakaikkiaan täydellinen purjehduskauden päätösilta.

Sunnuntaina kellojen siirtäminen talviaikaan, nostoa valmistavat toimenpiteet ja siirtyminen Prediumin kautta kotiin. Juuri sopivasti ennen sadetta. Miehistö jaksoi olla tyytyväinen siitä, että mereen oli tipahtanut Hepo eikä esim. se viikattava purje. "Mitä me oltais sille märälle purjeelle tehty…!" Kertonee jotain kipparin arvostuksesta.

Olivat Premarinin pojat sitten maanantai-aamuna nostaneet Nauti n' Nollan kuivalle maalle. Pohja oli oikein siisti. Vesilinjassa vain oli peräosassa öljyn sekaista pinttynyttä likaa, jota oli syysmyöhällä sinne Hoskilla tarttunut. Vene talvehtii tänäkin vuonna lämpimässä hallissa. Ei erityisen edullinen ratkaisu, mutta ah niin mukava. Kausi on paketissa, nyt saa sataa lunta!

Tilastoa päättyneeltä kaudelta

Ynnäsin Excelissä yhteen blogin tietoja tältä vuodelta. Nauti n' Nollan kisavuosi näyttää tilastonikkarin silmin seuraavanlaiselta:

- Kisamaileja n. 900

  Tarkka luku tulee vielä lokikirjasta, kaiken kaikkiaan maileja kertyy tänä vuonna vajaa 2300. Vene on vielä vedessä, ensi viikonloppuna teemme vielä kauden päätöspurjehduksen.)

- Kisapäiviä 29  (9 ORCi, 2 X-Yachts ja 18 LYS, joista 12 tiististä)

  (VSSR ja HTR on laskettu vain yhdeksi päiväksi)

- Startteja 36

  (Kippari Hepo 24, perämies Santtu 12)

- Keskimääräinen miehistön määrä 6,03

- Kippari Hepon lisäksi 22 eri gastia 

  (+2 vierailevaa lasta)

- Aktiivisimmat gastit:

  Matti  (17 kisäpäivää)

  Jarko  (14)

  Lotta  (13)

  Riku  (11)

  Santtu  (11)

  Terhi  (10)

  Seppo  (10)

  Jallu  (9)

  Janne L.  (9)

  Anne  (7)

  Kimmo V.  (7)

- Purjeiden käyttö

  Genoa 1 medium  (22 kisäpäivää)

  Genoa 1 Heavy  (3)

  Genoa 3  (10)

  Spinnu S2  (17)

  Spinnu S3  (15)

Olutta on veneeseen kannettu kauden aikana n. 150 litraa, sisältäen joitakin litroja lonkeroa ja siideriä. Rommia, Jallua, Fisua, Salmareita ja muita lämmikkeitä on arviolta kulunut ehkä tusinan pullon verran. Muutama viinitonkkakin on huvennut ja tietysti shampanjaa aina kun Anne-prinsessa on veneellä ollut! Nestekulutukseen on laskettu "rantautumisjuomat", mutta ei yli kolmen veneen mitan päässä nautittuja juomia, jolloin määrä moninkertaistuisi…

Raikas kisakauden päätös

Karvalakkikisa 15.10.2011

KoPu, LYS

Rata C (Trutkobben-Rysäkari-Päntari-Malmgrund-Uusimatala-Koirasaari-Rysäkari-Trutkobben)

Tuuli 1-6 m/s SW, ilma +6-8°C, vesi +8°C

Purjeet: Genoa 1, spinnut S3 ja S2

Miehistö: Hepo, Jarko, Matti, Janne L. & Terhi

Sijoitus: 13/17

Perinteiseen kauden päätökseen oli panostettu huolella. Koko kauden suurin sijoitus "purjekerrastoon" tehtiin käyttämällä pahasti reikiintynyt ykkögenoa teipattavana Northin Larun putiikissa. Syyslomat verottivat miehistön määrän kisaminimiin, eli viiteen. Toisaalta luvassa oli kevyttä tuulta, eli näilläkin varmaan pärjättäisiin.

Aamuyhdeksän kipparikokoukseen emme syysväsymykseltä millään taipuneet, mutta puhelimitse saimme tietää radaksi mutkittelevan C-radan, jota osasimme kokemuksesta odottaakin. Aamu aukeni komeana ja HSK:lta putputti kanssamme samoihin aikoihin puolen tusinaa kisakumppania kohti lähtöaluetta.

Tänäkin vuonna kisaan oli ilmottautunut komeat 43 venettä. Lähtöjärjestys oli nyt "käänteinen" pikkuluokat lähtivät ensin vartin välein, LYS -1,14 (10 venettä), LYS 1,15-1,23 (13 venettä) ja LYS 1,24- (17 venettä) yhdessä arvioLYSsin kanssa (3 venettä).

"Ison luokan" hitaimpana ja kovin kevyessä tuulessa piti taasen vain hakeman vapaita tuulia, eli lähtö veneen päästä ainoa järkevä vaihtoehto. Kauden järjestyksessä 36:s startti (aika paljon yhteen kauteen…) meni rutiinilla niikuin pitikin. "Suljimme oven" X-35:ta (One?) ja pääsimme starttaamaan fleetin ylimpänä. Em. X-35 löysi kuitenkin vähän onnekkaasti paikan lähtörivistä yläkautta koukaten. Meidän vauhtimme taasen tappoi Julia (Sirena 40) joka paremmalla vauhdilla sai nostettua meidät käytännössä piihin.

Ainoa mahdollisuus oli heittää paaralle ja yrittää päästä oikeaa laitaa Käärmeluotoja hipoen jonkinlaiseen asemaan. Sen verran kevyttä ja reikäistä tuuli oli, että oli vaikea sanoa oliko tuosta hyötyä vai ei. Rakas sisarvene Phoenix oli kyllä toista laitaa edeten päässyt kaapelinmitan edelle, mutta aika monta venettä kynti jäljessämmekin.

Matkalla kohti Trutkobbenia ero Phoenixiin kuitenkin kapeni ja ajamalla aina vaan oikeaan laitaan heittäen tuntui vauhtimme olevan kohdallaan. Trutkobbenin Phoenix kiersi kummallisen kaukaa, ja pääsimme heistä jopa styyra/paara -kohtaamisessa ohikin. Ajoimme tosin itse taas turhan pitkäksi ja päästimme turhaan siskon edellemme. Koko fleetti aiemmin lähtenyt fleetti oli kasaantunut näillä vesillä aika hyvin nippuun. 

Ensimmäisinä Rysäkarin eteläviitan kiersivät X-35:set X.O. ja One, perässään Blue Cafe ja kakkosluokan Amiraali Finell sekä Ridas 35 Victoria. Me pääsimme merkille jonkin verran Phoenixin perässä, edellä nippu pikkuluokan veneitä ja pari isompaa kakkosluokkalaista. Olimme jo virittäneet kakkosspinnun paikoilleen, kun huomasimme vastaantulevien veneiden ajavan spinnujansa tiukalla kulmalla. Äkkiä litteä kolmonen nostovalmiiksi. Phoenix otti spinnulla korkoa todella reilusti ja nosti itsensä pikkuluokan veneistä yli ja ohi. Meillä oli pieni sählis spinnunnostossa kun alagaija oli jäänyt auki ja puomi sojotti jonkun aikaa kohti pohjantähteä. Oli pakko ajaa hetki aika alas, jotta spinnu ei romahtaisi.

Tilanteen rauhoituttua aloimme ajaa kohtuutiukkaa n. 110° tosikulmaa kohti vajaan kuuden mailin päässä olevaa Päntarin luotoa. Takanamme oli hyvä nippu veneitä, mm. oman luokan Kind of Magic (IMX-38) ja lähdössä meitä kiusannut Julia olivat aika kaukana.

Edessä ei Helin (Finngulf 36) spinnu oikein kantanut ja he kurvasivat eteemme genoalla ajaen. Sen verran samaa vauhtia menivät, ettei meidän voimamme riittänyt alakautta ohittamiseen. Ja yläkautta eivät pahukset päästäneet, vaikka sen seitsemän kertaa yritimme. Helppohan se on genoalla spinnuvenettä nostatella… Aina kun yritimme reilusti alas, niin kohtuu kevyessä tuulessa vauhti tössäsi reikään, myös alas laskeneen Heilin pakkeihin tai muutoin vaan olosuhteiden mahdottomuuteen. Hampaita kiristellen katselimme kuinka Phoenix loittoni hyvää vauhtia ja Kind of Magickin meni korkealta ylhäältä ohi. Takana olleista kakkosluokkalaisista hivuttautivat reilusti alempaa ohitsemme Low ja Donnakin juuri ennen Päntaria.

Päntarin kohdalla pääsimme vihdoin Heilistä yläkautta ohi, me kun ilman toimivaa kaikua uskalsimme "korvakuulolla" ajaa lähempää rantaa. Ilo vaan oli kovin lyhytaikainen, kun kryssille käännyttäessä spinnun dropissa he taas kurvasivat eteemme. Vendasimme ensimmäisen tilaisuuden tullen pois tämän "riivaajan" pakeista kohti länttä. Mainittakoon muuten, että Heili kaiken lisäksi purjehti siis eri luokassa (olivat itse huomanneet tämän vasta rantauduttuaan), eli tuloksiin tällä "riivaamisella" oli vain molempia haittaava vaikutus. Olisivat vaan suosiolla päästäneet meidät ohi ja sitten ratsastaneet peräaallollamme, olisi ollut molemmille eduksi.

Vedimme tarkoituksella piiitkän halssin paaralla kothi länttä ja vasta kun tiesimme pääsevämme kääntömerkkinä olleen Malmgrundetin länsiviitan huulille, heitimme styyralle kohti etelää. Vastaan tuli spinnulla luokkamme nopeampia veneitä (mm. X-34:set Xilia ja Relax), kakkosluokan kärki (Victoria, FinnFUN ja Ramdata) sekä näille jo reilusti jäänyt sisarveneemme Phoenix. Ennen kuin me pääsimme merkin kiertoon ja nyt kakkosspinnua tuulettamaan oli väli siskoon jo toivottoman suuri. Onneksi olimme sentään saaneet tehtyä kaulaa Riivaaja-Heiliin ja muihin hitaampiin veneisiin.

Sen verran lähellä takanamme oli osa veneistä, että peittivät taas meiltä ikävästi tuulta. Pääsipä oman luokkamme Julia pitkine vesilinjoineen ja toppispinnuineen meistä ohikin. Niinkuin myös LOW, joka hetken jopa spinnutroolausta harrastettuaan löysi jostain sen meiltä olevan vauhdin.

Uusimatalalle tulimme samaan aikaan jonkun Albinin, LOWin ja Donnan kanssa. Vaikka spinnun droppi menikin hyvin, emme päässeet kuitenkaan nostamaan LOWn yläpuolelle ja ohi. Vasta uuvuttavan muutaman mailin kinkkaamisen jäkeen pääsimme vähän ennen Koirasaarta heistä yläkautta ohi. Donna oli muutaman veneenmitan edellä ja oman luokkamme Julia varmaan jo toista kaapelia sitäkin kauempana.

Tuuli oli noussut ennustetun mukaisesti jo kuuteen metriin sekunnissa. Koirasaaren kierron jälkeen vei spinnu venettä jo surffivauhteja. Pätkä Rysäkarin eteläviitalta Trutkobbenille näytti tuottavan tuskia edellä meneville Julialle ja Phoenixille, molemmat rimpuilivat spinnujensa alla tiukkaa kulmaa ajaen ja puuskaisessa tuulessa kärvistellen. Koska olimme vähän vajaamiehityksellä, ja ylhäällä oli pulleampi kakkosspinnu, päätti kippari jiipin sijasta ajaa tuon mailin pätkän genoalla. Pari veneenmittaa Donnalle jäimme, mutta olisimmeko onnistuneet jiipissä ja olisiko matka spinnulla vain muuttunut broachailuksi, jää arvoitukseksi.

Trutkobbenilla nostimme taas spinnun ja saimme Donnaa pikkuhiljaa kiinni. Maalisuoralle saavuimmekin sitten rintarinnan. Ihan kohdallaan ei meidän spinnuajomme ollut, kun jouduimme koko ajan tekemään otsa hiessä duunia saadaksemme pysymään spinnun vedossa. Vieressä Donnan porukka kulki käytännössä samaa vauhtia, kenenkään hievahtamatta, vain syksyisestä auringonpaisteesta nauttien.

Kuva: Ari Enroth/Donna

Maaliin sentään pääsimme muutaman sekunnin ennen Donnaa. Sijoituksemme ei nyt kummallinen ollut, mutta toisaalta tulosluetteloa katsoessa oli vastuskin aika kovaa tasoa. Kauden viimeisestä kisasta jäi kuitenkin oikein hyvä fiilis, purjehduspäivä oli ollut upea. Perinteisessä päättäjäissaunassa / illallisella Hepon luona osa miehistöstä tosin "nollasi" nämäkin muistot. Perinteistä sekin…

Tulokset täällä.