Sekalaisessa bändissä on vähän X-Factoria...

KoPu Tiistaikisa 25.5.2010
Rata B vastapäivään
Tuuli 2 m/s SSE, ilma + 16°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Matti, Ville, Lotta, Enni & Sonja
Sijoitus: 17/29


Jos bändi koostuu nuotin vierestä huutavasta rumpalista, urkurista, kolmesta nätistä tamburiinin soittajasta ja roudarista, jonka käteen on lyöty kitara, ei suurta musiikkielämystä voi odottaa. Varsinkin kun akustiikkakin oli kovin vaativa.


Yksi tamburiininsoittajista, Lotta, komennettiin bassoon (=isopurje) komppia antamaan. Tehtävä kun oli tuttu jo muutamalta aiemalta keikalta. Kitaraan (=keulapurje) tarttui rohkeasti Ville, joka mm. käytti vinssejä ensimmäistä kertaa. Purjehtimisesta oli joku käsitys nuoruuden jollapurjehdusvuosilta ja asenne oli kohdallaan. Spinnua ajavan vakinaisen urkuri Matin apuna keulassa hääri oma tambuuri kainalossa Enni, tamburisti Sonjan soitellessa veneen pianoa parhaansa mukaan. Rumpali Hepo yritti samanaikaisesti löytää porukalle yhteisen riittävän nopean tahdin, laulaa, opettaa nuotteja sekä säveltää ja sanoittaa. Sanoitukset olivatkin välillä kovin remuaaltosmaisia...


Startissa ei tällä kertaa ollut vastatuulipoijua, vaan lähtölinja oli suoraan radalle, tosin melkein vastatuuleen. Ykkösissä Ramdata sai huonon lähdön ja ylitti linjan vasta pääjoukon jälkeen, toki tuolloin ylimpänä veneenä. 

Me saimme omaan kakkosluokan lähtöön hyvän startin poijulta, joskin Casperin peräpeilissä. Vauhtiin pääseminen oli Casperin pakkituulissa vain kovin haasteellista kevyessä ja reikäisessä tuulessa (=se akustiikka). Vauhtia oli välillä saman verran kuin X-99:eillä, mutta huonommalla kulmalla. Sisarvene Phoenix taasen ajeli suosiolla alemmas ja kovempaa.


Yritimme epätoivoisesti hakea Melkin kupeesta jotain termiikin tapaista, mutta haukkasimme annoksen "Matin ja Tepon parhaita". Phoenix ja ysiysit olivat karanneet kauas eteen ja lilluimme fleetin peräpäässä ykkösten hitaimpien ja luokastamme Sciroccon ja Aglaian kiusana.


Tammakarin punaisella poijulla saimme spinnun ylös ihan kuin oikeakin bändi, parin nuotin soidessa vain vähän normaalia pidempään. Aglaialta taisi nuottiteline kaatua, koska heidän genaakkerinsa nosto kesti ikuisuuden ja he jäivät selkeästi taakse. 

Urkuri Matti puhalteli spinnuumme vauhtia, mutta koska Scirocco oli liian kaukana, keskityimme harjoituksen vuoksi saattamaan ykkösluokan Melisanden riitasointujen tielle.


Rata oli lyhennetty Melkin portille ja Festivaalit päättyivät spinnujiippiä etäisesti muisttutavan toimenpiteen jälkeen. Onneksi bändi ei heavy-metalhenkisesti hajoittanut kamoja konsertin päätteeksi. Backstagella maistuivat bändin kaljat (joita perinteen vastaisesti ei tällä kertaa rumpali ollut kaikkia nauttinut...). Bändi oli tyytyväinen vaikka pääsylipputulot olivatkin vähän laihanpuoleiset.

Märkä rätti pyyhkii hyvin.

Emäsalon Lenkki (LYS)

La-su 22.-23.5.2010 HTPS

Tuuli 0-5 m/s E, ilma +18-11 °C, vesi +13 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S2 & S3

Miehistö: Hepo, Santtu, Jallu, Teemu, Unelias & Aksu

Sijoitus: 4/18  (7/51 LYS-kokonaistulokset)

Kisaan valmistautuminen oli perinteinen: venettä kevennetiin kantamalla sinne laatikkokaupalla eri vahvuuksisia K-18 juomia.  Ko. iän juuri ylittänyt Aksu katseli mielissään äijien eväitä ja siemaisi itsekin oluen Palma de Pyyssä nautitun "kipparikokouslounaan" kyytipojaksi. Aivan kuten muutkin äijät. Kipparikokouksessa varoiteltiin starttien myöhästymisestä edellisvuoden tapaan.

Näin ei kuitenkaan lopulta käynyt ja hieman puolihuolimattomasti kerkesivät pikkuluokat startata kovin kevyeeseen tuuleen. Meidän starttimme ei suuria tunteita nostattanut puoleen eikä toiseen. Tempaisimme kakkosspinnun taivaalle kovin keskimääräisesti keskellä fleettiä. Keulaan oli juuri ennen starttia nostettu peruspurjeemme, Genoa 1 medium/light, jonka saa mukavasti ja nopeasti rullalle pois spinun tieltä (X-332:ssa rullalaite on kannen alla, eikä syö purjeen pinta-alaa).

Nyt jossain vain oli mätää purjetta sisään rullattaessa. Se ei onnistunut keulagasteilta millään. Fallia löysäämällä tilanne parani ensin, mutta sitten tuli täysi stoppi. Hässäkässä stoppasivat rullaamisen ohella mm. seuraavat asiat: keskittyminen olenaiseen, tuuli, vauhti, rauhallinen ongelman selvitysprosessi ja rento suhtautuminen purjehdusurheiluun. Ainoa, joka ei stopannut oli vaatetuksen pisaran läpäisykyky. Joku nimittäin nimittäin raotteli Kruunuvuoren selän Esterin perskankkuja oikein isolla kädellä ja totesimme Teemua mastoon hinatessa, että purjehdusvarusteita on kovin erilaisia. Toiset päästävät vettä paljon lävitseen ja toiset vielä enemmän.

Läpimärkinä aloimme tutustua taas tilanteeseen. Keulapurje oli nyt onnellisesti toimintakunnossa, foilissa ollut solmu oli selvitetty. Keulagasti vain oli unohtanut laittaa purjeen huippuun tulevan leikarin paikoilleen (-kele). Lämimärkä spinnu ei hirveästi vetänyt, olimme luokkamme hännillä, mutta toisaalta ainoat jotka liikkuivat olivat Hobie Cat 18 Tigerit, jolle melominen oli sallittu. Ja tietysti ruotsinlaiva, joka oli punkeamassa Kustaanmiekkaan koko sinne pysähtyneen fleetin sekaan. Laskelmiemme mukaan kapeasta salmesta yllättäen poistui suunnilleen yhtä purjevenettä kuin sinne oli mennyt (osaanottajia oli tänä vuonna oikein mukavat 61).

Aloimme tasapainottaa olosuhteita saattamalla sisäistä kosteutta ulkoisen kosteuden tasalle. Muu fleetti näytti sateen lakattua saavan tuulenvirettä Vallisaaren eteläpuolella ja mekin päätimme ensin pysytellä radan pohjoisreunassa. Pian kuitenkin huomasimme olevamme tuulta jahdatessamme etelässä, aivan Isosaaren kärjessä. Tuuli alkoi nyt kääntymään pohjoiseen, eli olimme radan väärällä reunalla. Toisaalta meillä sentään tuuli ja parin korjaavan (vendan ja juoman) jälkeen päätimme valita reitiksi Eestiluodon vierestä menevän merkkaamattoman rännin, jota yleensä lomapurjehduksissa käytämme. Muutama muu LYS-vene ja useimmat tikrut seikkailivat samoilla vesillä.

Seisoimme täälläkin (taas sateessa) pitkät pätkät tyynessä, mutta kiikarilla katsoen sama tilanne oli sisäreitin valinneillakin. Illan pimetessä aloimme taas liikkua ja odotimme jännityksellä reittivalintamme realisoitumista laskiessamme kurssia päästäksemme ratamerkkinä olevan Pirttisaaren pohjoispuolelle. Tuuli shiftasi taas uudestaan pohjoiseen päin, eli tiukkasimme purjeet nyt kryssikulmalle.

Yön pimeydessä oli vaikea päätellä sijoitustamme. Edessä oli valoja, niistä oli iso osa tikruja mutta joukossa oli selvästi joku isompikin vene. Meidän perässämme ulkokautta tuli porukkaa useampiakin ja sisäkautta tuli iso nippu veneitä, jotka olivat selvästi perässämme. Mutta olivatko ne kaikki vain pikkuluokkien hitaita veneitä, jotka normaalistikin kuitataan matkan tässä vaiheessa? Tunistimme yön pimeydessä vain vierellämme kryssineen kakkosluokan Keon, jonka jätimme taaksemme.

Heikkona hetkenään oli kippari suostunut sähköä kuluttavan lämppärin käyttöön (jääkaappihan toki oli päällä varmistamassa juomien oikean tarjoilulämpötilan). Tuo turha mukavuusvaruste oli nyt luonut veneeseen sisälle kuuman kostean subtrooppisen ilmaston. Sisällä kahden läpimärän spinnun, märkien vaihtovaatemyttyjen, fendarien, varustekassien ja torkkuvien vapaavuorolaisten seassa kiipeili lauma gastiapinoita poimimassa vuoroin kylmiä ja kuumia juomia, suklaata ja muuta mässykaapista löytyvää.

Emäsalon kaakkoiskärjessä tunnistimme viereltämme Carabilla II:sen (Dehler 34), jonka tiesimme käytännössäkin hyvin saman vauhtiseksi veneeksi kanssamme. Pääsimme heidän ohitsensa, mutta aivan tuntumalla he taas menivät meistä ohi spinnulla Emäsalon takana. Kissanhännän vetoon liittyi myös Jasmiina (Mannerberg 31), jolle on LYS-arvonnassa osunut sama luku kuin meillekin, vaikka ORC-mittaus enustaa sen olevan puoli minuuttia maililla nopeampi. Aamun ensi hämärissä, jonkin matkaa edellämme, tunnistimme Blancon (Jeanneau Sun Magic 44) kelta-mustan spinnun. Blanco näyttää enemmän Välimeren uivalta party-platformilta peruspurjeineen ja takakaiteessa roikkuvine fendarikokoelmineen, kuin vakavasti otettavalta kisaveneeltä. Kun lisäksi kevyessä kelissä tämän möhkön ei pitäisi hyötyä pitkästä vesilinjastaankaan, oletimme sen hetkisen sijoituksemme olevan luokkamme keskivälin huonommalla puolella.

Blanco lähes seisoi Emäsalon sillan alituksessa tullessamme Carabillan kanssa tähän mastonmittautuspaikkaan. Ei meidänkään vauhti kummoinen ollut, alta solmun, mutta nyt Carabilla joko käynnisti sähkömoottorin tai sai tilattua paikalle jonkun Emäsalolaisen urheilusulkeltajan, koska vailla mitään järkeen käypää syytä, he yht' äkkiä olivat ohittaneet Blancon ja jättäneet meidät Jasmiinan kanssa todella kauas taakse.

Sköldvikin öljynjalostamon kohdalla kurssi kääntyi sen verran, että emme uskoneet Blancon muodokkaan spinnun enää kantavan, koska oma slöörikolmosemmekin vaati jatkuvaa valppautta. Jasmiina takanamme alkoi hieman jäädä. Emme kuitenkaan saavuttaneet Blancoa, muttei ero Carabillaankaan enää muuttunut. Aamuauringon valossa arvelimme tunnistavamme Ramdatan sinisen spinnun kärkijoukon seassa, jossain kaukana edessä horisontissa. Kaukana takana taasen oli nippu spinnuja, joiden päättelimme kuuluvan pikkuluokkien pääjoukolle.

Kurssin kääntyessä yhä myötäisemmäksi ja tuulen puhaltaessa nyt mukavat 5-6 m/s hivuttautui Jasmiina pikkuhiljaa rinnalle ja ohi. Vaihdoimme spinnun muodokkaampaan kakkoseen, mutta vailla mitään näkyvää vaikutusta. Tapahtumaköyhästi, mutta muuten mukavasti tulimme lopulta Kustaanmiekkaan, jossa laskimme spinnun. Carabilla, Blanco ja Jasmiina olivat näköetäisyydellä, mutta toivottoman kaukana. Kun vielä perinteisesti maalisuoralla kokea kallio öljysäiliöineen tappoi tuulen kokonaan, muodostui ero Carabillaan ja Blancoon n. 20 minuutiksi ja Jasmiineenkin n. 10 minuutiksi. Koska Pyysaaren laitureilla ei muita veneitä näkynyt, arvelimme heidän jo lähteneen kotimatkalle.

Purjeiden viikkaamisen ja miehistön vähentämisen jälkeen lähtiessämme putputtamaan kohti kotia oli yllätyksemme suuri, kun huomasimme luokkamme pääjoukon vasta lähestyvän maalilinjaa Ramdatan ja Feverin (Wind 35) johdolla. Ulla, Shere Khan, Penelope ja piskuinen Vilkas (Skippi 650), -kaikki olivat vasta tulossa! Olimme siis olleet luokkamme neljäs vene maalissa ja olimme sitä myös tasoitusten jälkeenkin. Tosin Vilkas hävisi meille tasotuksissa vain sekunnin. Reilun 14 tunnin purjehduksen jälkeen!

Onnittelut luokkamme voittaja Carabillalle (olisitte nyt odottaneet meitä siellä sillalla...) sekä Blancolle, joka näyttää kulkevan habitustaan paljon kovempaa. Onnittelut myös muiden luokkien voittajille, ja kaikille jotka taas jaksoivat tahkota läpi tämän kuluttavan koitoksen. Hatun nosto erityisesti tikruille!

Ohessa vielä parista printscreenistä askarreltu tracci (aukeaa isompana klikkaamalla).

Purjehduskoulun iltaoppitunti

KoPu Tiistaikisa 18.5.2010
Rata E myötäpäivään
Tuuli 7 m/s E, ilma + 20°C, vesi +9 °C
Purjeet: Genoa 3, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Torkku, Abe & Lotta
Sijoitus: 4/24

Olipahan taas mukava olla vakiomiehistöllä matkassa! Enniä tosin "paikkasi" toinen pitkätukka, Abe, joka oli juuri tullut Tallinnasta X-41:n mestaruuskisoista lopeteltuaan skimbakautensa. Abe sai hommaksi isopurjeen hoitamisen ohella pitää meille muille vähän preppauskurssia purjehdusurheilusta. Koska yksi oppilaista, Santtu, oli pahasti myöhässä, kyselimme jo laiturilla norkoillutta Amiraali Finelliäkin mukaan. Kertoi olevansa 'lomalla' -veneilystä siis. Näytti viihtyvän lomallansa kuin hauki katiskassa...

Yanmar jodlaten puskimme kohti KoPua, josta olimme sopineet ruuhkaan juuttuneen Santun hakevamme. Haistelimme samalla tuulta, joka tuntui olevan samanlainen kuin sunnuntainakin. Lämmin n. 7 metrin itätuuli, joka oli vuoroin reikäinen ja vuoroin puuskainen. Viikonlopusta viisastuneena kippari kaivatti lopulta esiin kolmosgenoan ja kolmosspinnun. Santtu saatiin onnellisesti kyytiin ja lähtöalueelle kerettiin juuri ykkösten starttipaukun aikaan.

Oma startti oli ok, nostimme aivan lautakuntaveneen vierestä baanalle ja heitimme heti vapaisiin paaralle. Vastatuulipoijua styyralla lähestyttäessä meinasi olla ahdasta paaralla tulleiden Casperin ja X-Zoomin kanssa edellisen keretessä juuri alta pois ja jälkimmäisen joutuessa väistämään kunnolla. Nostimme spinnun heti poijun jälkeen ja olimme mukavasti ryhmämme kolmas, edellämme vain piskuinen Trillian (Zest 850) ja Casper.

Takanamme Vihuttarella (Finngulf 43) oli ilmeisesti myös menossa oppitunti, Santtu tunnisti vanhan 'maikkansa' Vicke Ruokolahden komentoäänen. Purjeiden trimmeistä päätellen taisivat olla pari luokkaa alempana kuin me ks. kuvagalleria). 







Matkalla alamerkille X-Zoom kuittasi taas meidät samassa kohtaa ja samalla tavalla kuin viikkoa aikasemminkin. Alamerkille tultaessa olimme nyt vaan paremmin varautuneita kuin viimeeksi ja kuittasimmekin heidät sisäkautta. Kolmosgenoa veti kauniisti korkealle ja yllättävän kovaakin, X-Zoomin jäädessä kauas taakse.
Ohittelimme nyt pikkuluokkalaisia alakauttakin vailla sen suurempia ongelmia. Valpurille yritimme ehdottaa, että päästäisivät suosiolla ohi ja ottaisivat peräaaltomme, mutta diili ei heille kelvannut. Ihmeen keveyesti pääsimme heistäkin alakautta ja lähestyimme maalia vailla häiriötekijöitä. Jostain kaukaisuudesta ilmestynyt Viuhutar lähestyi uhkaavasti, mutta jäivät lopulta meistä ainakin keulakaiteen verran. Oppitunti oli päättynyt, oppilaat olivat tehneet tehtävänsä hyvin ja opettajalta saatiin vain vähän kotiläksyjä, jotka nekin olivat mielenkintoisia.

Tuloksetkin tulivat ja neljäs sija lämmitti kovasti mieltä. Saimme siis kokeemme arvosanaksi ainakin kiitettävän, jos ei nyt ihan kymppiä sentään.

Vähän järkevämmin, paremmin ja mukavammin.

ProSailor Race (ORC)
Su 16.5.2009 HSK
Tuuli 6-7 m/s E, ilma + 20°C, vesi +7 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S3
Miehistö: Hepo, Torkku, Kalle, Kari & Sonja
Sijoitus: 7/9

Edellispäivään verrattuna päivä oli starttia lukuunottamatta jo vähän parempi. Auringonpaiste ja rata olivat samat, mutta niissähän ei eilenkään hirveästi valittamista ollut. Gastiliitosta tapahtui yksi lipeäminen ja lähdimme matkaan viidellä, joista yksi tuoksui eilisillan päätössnagarilta, mutta oli silti urheasti mukana. Suurta kummastusta kipparissa herättävät miehistöt, jotka pystyvät kahdella-kolmellakin suoritumaan spinnu- ym. manöövereista. Kuusi käsiparia on oikein sopiva määrä Nauti n' Nollaan ja samaa mieltä oli myös sisarvene Alexian varustamo, joka muuten ajoi kisan seitsemällä. Heillä on kaiken lisäksi pinnaohjaus, jolloin perämies yltää ison skuuttiin ja vinsseille, toisin kun Nauti n' Nollan ruorista.

Ykkösten startti kärsi osaanottajavähyydestä, eikä siinä suurta säpinää ollut. Lexus tempasi heti lähdön jälkeen Code 0:n ylös, mutta muuta näyttävää ei ykkösten sivutuulipoistumisessa ollut.

Tänä vuonna olemme taas ORCin kakkosluokassa, mikä tuntuukin aika mukavalta. Enemmän samantyyppisiä ja -nopeuksisia veneitä. Tasoitusluvun mukaan olemme aivan luokkamme hitaimpia, mikä tietysti tarkoittaa periaatteessa nopeampien **skoissa seilaamista, jos startti ei osu nappiin. No nyt se osunut nappiin, olimme pari veneen mittaa myöhässä lähdössä ja painelimme baanalle aivan pyörähtämään pakotetun Finellin imussa, mutta selkeästi muista jäljessä.

Tomppa katseli aikansa Nauti n' Nollan keulalogoa peräkaiteensa vieressä, mutta tarkistettuaan sen oikeinkirjoitusasun (se kun tuppaa aina olevan väärin kirjoitettu), kyllästyi tavaamiseen, nosti slöörispinnun ja karkasi saaden muun joukon kiinni. Olimme siis aika yksin omassa hölm... eikun yksinäisyydessämme. Olihan meilläkin toki spinnu valmiina, mutta S2 myötätuulispinnu ei olisi ollut se oikea ratkaisu.


Kun sitten vajaan minuutin muiden perässä nostimme Tammakarin kääntömerkillä Spinnun huomasi kippari, että ylös ilmestyikin S3 slöörispinnu! Olisiko se tällä vajaalla ja "täydenys" miehistöllä pysynyt ylhäällä jo aiemmin jäi arvattavaksi. Yllätykseksemme jopa vähän saavutimme muuta joukkoa, vaikka välillä mentiin hyvinkin lähellä plattista. Molemmat spinnumme ovat samankokoiset, muoto ja kangas vaan ovat erilaiset.

Kun muu joukko laski Rysäkarilla spinnunsa me päätimme vielä kokeilla, pysyisikö S3 ylhäällä. Ja pysyihän Torkun epäilyistä huolimatta. "Emmä tätä osaa ollenkaan ajaa" tuotti meille hyvän 8-9 solmun vauhdin ja saimme nyt huolella "litteillä" menevää pääjoukkoa kiinni.


Rönnkobbenilla olimme jo aika mukavasti toisiaan kiusaavien sisarveneiden Phoenixin ja X2:n sekä isosiskopuoli Ullan (X-372) kannassa. Matkalla käärmesaarten porteille pystyimme vielä erottamaan Finellin FinnFUNin, Ramdatan ja Casperin hahmot, mutta neljännestä X-332 siskosta Alexiasta, tai X-perheen nuorimmasta Xilia II:sta (X-34) ei enää ollut kuin arvaus jäljellä. Leif Nordström on taas kaivanut Hankolaisesta piirongin laatikosta esiin sen taikasauvan, jolla edellinenkin Xilia (X-332) kulki kuin noiduttu.

Hieman liian ylös ajaen Pihlaiston ja Vähäkarin matalia hipoen tulimme taas Tammakarille. Olimme selvinneet vähemmillä vendoilla kuin muut, mutta vauhdissa tietysti vähän kärsien. Nostimme taas, nyt ihan tarkoituksella, S3-spinnun. Vakiomiehistöllä olisimme varmaan harrastaneet spinnunvaihtorumbaa, mutta nyt oli tyytyminen KISS-ratkaisuun (Keep it Simple Stupid).


Toinen kierros meni pääjoukon peesissä lähinnä muiden virheitä varovaisesti toivoen. Ulla vastasikin rukouks..., öh siis herpaantumattomaan vastustajien taktiikan tarkkailuun, ja päätti irroittaa Käärmesaarten portilla genoan skuuttinsa varmaan minuutiksi. Saimme tosin itse näpäytyksen heti perään, kun vendassa löysä skuutti pääsi jostain kumman syystä kiertymään spinun telineen ympärille kiristäen Genoan mukavaksi käsijarruksi keulalle. Irroitushässäkässä Sonja yritti ensin irrottaa peukalonsa, mutta Kallen avustamana päädyttiin kompromissiin, jossa Sonjan peukaloon tehtiin lopulta vain kipeä vekki ja skuutti päästettiin irti.

Koska tuuli oli taas friskannut ja meillä näytti olevan jotain mahdollisuuksia vältää viimeinen sija, oli kippari komentanut yleismies Torkun isopurjetta ajamaan ensikertalainen Karin tilalle. "Vitsit, tätä mä en kyllä yhtään hallitse" tuumasi aina yhtä uhoava Torkku ja saman tien tuntui kuin olisi otettu silakkaverkot pois peräsimestä. Vene oli heti paljon paremmin kipparin lapasessa vaikka keulalla tuntuikin taas olevan hieman liikaa rättiä. Onneksi tuuli ei noussut kuitenkaan edellispäivän lukemiin.

Taas rantoja hipoen kinkkasimme kohti Tammakaria. Melkin nurkalla olimme Ullan kanssa tasoissa, tosin hieman alapuolella. Phoenix ajoi alemmaksi ja kovempaa päästen lopulta kääntömerkille jo selkeällä erolla. Ullakin oli ottanut merkille tultaessa jo vähän kaulaa.

Latasimme spinnukamat valmiiksi ja ajelimme tarkoituksella ylös, jos vaikka perinteisesti Pihlajasaari kääntäisi tuulen sopivampaan kulmaan. Näkyihän jossain kaukana edessä jo maaliviivaa lähestymässä olevan Alexian kirjava spinnukin. Tosituulikulma näytti vielä 80-90°, eli tähän tuuleen ei vielä erkkikään spinnuja näillä tuulennopeuksilla (suunnaltaan vaihtelevia 8+ metrin puuskia) nostele.

Jo parin sadan metrin päähän ehtineessä Phoenixissa ei "Erkkiä" kumarreltu, vaan sieltäpä nousi spinnu taivaalle. Samalla laski heidän kurssinsa suoraan kohti Melkin matalikkoja maaliviivan sijaan. Aivan käsittämättömän pitkällä punaisten reunapoijujen takana kurssi kohti rantakalliota vaihtui jatkuvien broachailujen sekä mahtavan purjeiden räminän ja paukkeen avittamana kinkkaamiseksi kohti tuntematonta. Nauti n' Nollan miehistö seurasi naama valkoisena sisarveneen seikkailua vesissä, jossa aikaisemmin on nähty vain kajakkeja. "No se on karilla." "No eiku nyt ihan varmasti on." "Juu nyt se enää liiku mihinkään." Jos Nauti n' Nollan kippari ei olisi ollut polvioperaation jälkeisellä tulpanestolääkityksellä, olisi Hepon veri varmasti seisahtanut Phoenix-showta katsellessa.



Ilmeisesti Islannin tuhkaa oli ropissut rantakaislikkoon niin paljon, että kaimansa, tuhkasta nousseen Phoenix-linnun lailla, sisarvene lopulta nousi rantapöheiköstä ja lähti peräämme. Heidän parin sadan metrin etumatka oli nyt vaihtunut saman suuruiseksi kurottavaksi. Jännitimme riittäisikö kellottamamme noin minuutin ero heidän lyömiseensä. Riittihän se, hävisivät kokonaista kaksi sekunttia! Ullakin rökitettiin, huimalla 13 sekunnin erolla.

Phoenixin gph-lukuhan on 2,3 sekunttia hitaampi, lähinnä kai siksi että kallistusmittaus epäilee sen olevan 150 kg painavampi. Pikkasen ihmetyttää tuo laskennallinen paino, koska Nauti n' Nollan isompi kone on 30 kg painavampi ja mittakirjan mukankin meillä pitäisi olla yli 100 kiloa mukavuusvarusteita, joita Phoenixissa ei ole, ja tiikkipäällyste sitlodassa ym. Mittakirja epäilee Phoenixin uivan kokonaista 8 mm syvemmällä. Mikähän mahtaa olla oikeasti kallistuskokeen mittatarkkuus vellovassa vedessä...?

Kisasta jäi ihan mukava loppumaku. Harmittaa, ettei koko vakiomiehistö ollut nauttimassa hienosta purjehduspäivästä. Oikein tyydyttävästi pärjäsimme näin vähän vajaalla ja rutinoitumattomallakin poppoolla. Ykkösten voiton vei taas Lexus, kakkosissa dominoivat Xilia II ja Alexia, muiden tullessa reilun kolmen minuutin tasoituksen sisään vähän perässä. Kolmosluokan vei senkin tuttu nimi, Merinna. Olisi vaan tainnut tällä kelillä jäädä Tarantellalle kakkoseksi, jos vanha rouva olisi heränyt talviuniltaan...

Nauti n' Nollan kuvagalleriassa on jokunen kuva lisää. Erik Lähteenmäki on taas napsinut upeita kuvia kisasta. (Tässä blogissa on käytetty muutamia niistä). Tulokset ovat täällä.

Liikaa rättiä -liian vähän järkeä.

S. Wickströmin muistokisa (LYS)
La 15.5.2009 HSK
Tuuli 7-10 m/s E, ilma + 20°C, vesi +7 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2
Miehistö: Hepo, Juho, Torkku, Juki, Hannu & Sonja
Sijoitus: 9/10

Vakiomiehistön ollessa kaikenkarvaisissa naimiaisissa oli miehistön hankintaan taas soitettu läpi kaikki, jotka ovat joskus edes rannalta katsoneet purjeveneitä. Onneksi kuumasti porottanut kevätaurinko oli herättänyt koloistaan myös menninkäiset (lue Juho Lemminkäinen), joka pitkästä aikaa tuli vahvistamaan (Torkkua lukuunottamatta) kovin kokematonta miehistöä.

Hieman myöhässä pääsimme veryttelemään ja nostamaan kerran spinnunkin noviiseille näytiksi. Sivutuulilähtöön valitsimme ylempänä olevan poijun pään, jonne tulimme aika mukavasti, varsinkin kun Iansa pakotti paaralla lähestyneen Subwayn pyörähtämään edestämme pois. Matkalla Mellkin kapeikkoon pyrkivät "sukulaisveneet" Ulla (X-372) ja Subway (X-35) koko ajan yläkautta ohi, mutta se ei meidän suunnitelmiimme nyt valitettavasti sopinut.



Reilusti nopeampi Subway pyyhälsi lopulta alakautta ohi, mutta Ullaa pitelimme takanamme jonkin verran matkassa tietysti häviten.

Tuulta oli jo tässä vaiheessa ennustettua ennemmän, mutta vielä kohtuu mukavat 7-8 m/s. Saimme Tammakarin kääntömerkillä pienen pyristelyn jälkeen spinnun ylös, muulla klungalla tuntui olevan meitäkin enemmän ongelmia pallokkaittensa kanssa.

Amiraali Finell ajeli taas lähes plattista muiden leikatessa vähän miten sattuu. Panasonic ei nostanut spinnua ollenkaan, mutta pysyi silti ilmeisesti pitkän vesilinjansa avulla kärjessä.

Iansan vauhti oli jotenkin hukuksissa ja saavutimme sitä mukavasti. Takana Ulla ja hitaammat alkoivat jäädä taakse.


Rysäkarin eteläkepillä muut tiputtelivat spinnujansa mutta me jatkoimme pallokas ylhäällä, kun se kerran veti vielä ihan mukavasti ja saimme vauhtia myös Iansan peräaallosta. Yhteen puuskaan emme reagoineet ajoissa emmekä riittävästi ja niinhän siinä kävi, että "mopo lähti lapasesta". Kun vihdoin olimme muutaman peräkkäisen broachin jälkeen saaneet spinnun alas, oli ero Iansaan ja muuhun kärkiklungaan kasvanut sietämättömäksi. Ja Ulla tietysti alkoi hengittää niskaan. (Finellin kotisivuilla on mainio kuva yhdestä broacheistamme).

Kryssi Rönnkobbenilta oli hieman tuskainen, tuuli oli yhä noussut ja medium 1 genoa alkoi selvästi olla liikaa. Vene pysyi vielä nippa nappa hallinnassa ajamalla liian ylös, vauhdin tietysti kärsiessä. Kärkiklunga karkasi jo selvästi.

Tammakarilla toisen kierroksen alkaessa oli tuulta jo 10 m/s. Miksi emme vaihtaneet kovan tuulen spinnuun? Miksi emme vaihtaneet pienempää keulalle? Miksi emme varautuneet edes reivaamiseen. Ei tullut mieleen - fokka oli Volvon takakontissa - reiviköydet eivät olleet paikallaan. Tyhmä, tyhmä, tyhmä...

Spinnuttelu meni vielä suht ok, tosin dropissa puomi irtosi ja meinasi aiheuttaa pahan vaaratilanteen keulalla. Aivan oikein Juho kuitenkin piti huolta, että ensin spinnu kerättiin kasaan, ja vasta sitten hulluna heiluva puomi. Navakassa tuulessa troolaava spinnu olisikin kruunannut päivän.

Rönnkobbenilta alkoi todellinen tuskien taival. Meillä oli aivan liikaa rättiä ylhäällä ja aivan liian kokematon miehistö tällaiseen tilanteeseen. Usean broachin ja jopa täyspysähdyksen jälkeen tarttui Juho isoon ja sai trimmattua veneen välttävään kuosiin. Ulla oli töpeksiessämme pyyhältänyt ohi ja teki vielä koko ajan kaulaa. Tuulta oli kovimmissa puuskissa jopa 14 m/s. Tuskaa lisäsi vielä temppuileva hälyytysääntä jatkuvasti huutava kaiku joka sekoitti myös lokin näytön vähän väliä.

Maaliin tuli ensimmäisenä koko kisan ilman spinnua ajanut Panasonic ja voitti kisan myös tasoitusten jälkeen. Amiraali Finell tosin hävisi vain 9 sekunttia! Valpuri tuli perässämme maaliin ja sijoittui hienosti kolmanneksi. Meidän aikamme riitti sentään Ullan lyömiseen vaikka emme heitä enää kiinni saaneetkaan. Sijoitus 9/10 ei hirveästi kipparin mielialaa nostanut vaikka itse asiassa parannus viime vuoteen oli huima (10/10). Tulokset löytyvät täältä.

Huomenna sama rata uusiksi ORCi-säännöillä ja toivottavasti vähän kevyemmässä kelissä. Ainakin fokka on nyt mukana ja reiviköydet valmiina...

Back in Business

KoPu Tiistaikisa 11.5.2010
Rata E myötäpäivään
Tuuli 7-5 m/s ESE, ilma + 8°C, vesi +4 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Torkku, Kari, Lotta & Enni
Sijoitus: 8/13

Hyvistä aikeista huolimatta kauden ensimmäiseen kisaan lähdettiin harjoittelematta. Olihan veneen merikelpoisuus toki todettu siirtopurjehduksella Tammisaaresta ja Torkun kanssa oltiin käyty arvailemassa mittareiden näyttöjä kohdilleen edellisviikon tyvenessä eri suuntiin puksuttaen. Viime hetkellä porukkaan liittyi vielä Kari, joka tuli tutustumaan purjehdusurheilukilpailemiseen ja Torkkuun, jonka venettä on lähdössä tuomaan kesällä Portugalista kotiin.

Matkalla lähtöalueelle muistelimme taas kuka tekikään mitä missä ja milloin. Ja joku taisi vielä ihmetellä myös että miksi. Enni ihmetteli "piuhojen" (=köydet) syvintä olemusta jne. Spinnu saatiin yllättäen kohtuu hyvin ylös ja myös alas, eli olimme valmiita starttiin.

Lähettäjä Tiistikset 2010

Kisaan olikin ilmottautunut ihan mukavasti veneitä, 6 pikkuluokan ja 7 isomman luokan venettä. Olimme sen verran pussissa, että jouduimme lähtemään veneen päästä linjaa, vaikka poijulle halusimmekin. No siitä heti paaralle ja pääsimme vapaissa mukavaan vauhtiin ja vastatuulipoijulle ihan mukavissa asemissa.

Lähettäjä Tiistikset 2010

Tuntumassamme Casper ja Subway ihmettelivät spinnunnostoa kumman kauan, mutta ne ylös saatuaan porhalsivat sitten jo omaa vauhtiansa karkuun.

Lähettäjä Tiistikset 2010

Me jäimme vääntämään X-Zoomin kanssa, mutta vaikka kuinka heidän spinnunsa olikin tyylikkäämpi edestäpäin, pääsivät he puuskassa rinnalle ja ohi. "Alamerkillä" oli hämmästeltävää, kun toiset kiersivät vihreätä ja toiset punaista. Äkkiä orderit käteen ja tavaamaan. Lähempänä ollut punainen oli se oikea. Kaaroksemme oli rahtilaivamaisen rauhallinen (ja suuruinen). Kryssillä pysyimme ensin mukavasti X-Zoomin kannassa, mutta yhdellä tikillä teimme jotain enempi pieleen, koska ero kasvoi saavuttamattomaksi.

Maaliin tultiin myös aika lavealla linjalla. Saatoimme olla tyytyväisiä mukavaan purjehdusiltaan, mutta sijoitus ei kyllä hirveästi hurraahuutoja nostattanut. Suorituksemme oli kuitenkin puhdas vailla manööverikämmejä, eli venevauhti pitäisi tonkia esiin jostain talven pölykerroksen alta.

Valmistautuminen kaudelle 2010

Lama on päässyt puraisemaan pahemman kerran varustamon ydinliiketoimintaan ja siksi satsaukset kaudelle 2010 ovat lähes olemattomat. Isopurje, spinnut ja medium ykkönen talvehtivat Northilla, mutta suurin uudistus oli genoan takaliesmaan ommellut liehut. Uuden kevyemmän ja ahvenselkäisemmän isopurjeen hankinta pysyy yhä päiväunissa kunnes varustamon talousnäkymät paranevat.

Toki rahaa paloi talven aikana taas ihan riittävästi. Nauti n' Nolla talvehti taas Prediumissa lämpimässä hallissa. Käytännöllistä ja mukavaa, muttei niin edullista. Potkurin akseli todettiin vääntyneeksi (vanha ankkurointivaurio, ks. blogi 30.5.2008) ja se meni uusiksi. Ei halpa, mutta vähän halvempi kuin muutoin aikaa myöten uhkaavaksi tullut koko S-vetolaitteen vaihto. Sisarvene X2:n viime kesäisestä laituriin törmäämisestä järkyttyneenä vaihdatettiin samalla kaasu- ja vaihdevaijerit uusiin.

Puuosat sisällä saivat uutta lakkaa pintaansa portaikossa, kulkuaukossa ja pentterissä. Eivät oikein olleet tykänneet kisanorsulauman rymistelystä ees taas eivätkä spinnun riuhtomisesta ylös alas kajuutan luukusta. Sitlodan tiikit puhdistushiottiin samalla. Sisällä myös kajuutan pöytä on uudessa uskossa. Syskyllä mastoa nostettaessa oli intin syöksyvene ajanut läheltä kovalla vauhdilla isoja aaltoja tehden ohi juuri kriitillisellä hetkellä. Seurauksena oli maston pohjan korkkaaminen pöydän kanteen ja siis säpäleitä läpiviennin ympärillä. Ilman sen suurempia sotia intti korvasi uuden.


Ruorin irvistelevää hirvennahkaa harsittiin kasaan ja sprayhoodin hajonnut vetskari & saumojen ompeleet saivat nekin hoitoa. Toki talkoilla (tosin aiempaa pienemällä porukalla) hierotiin veneen pohjaa pariin kertaan kuntoon kevättalvella.


Kaiken kaikkiaan valmistautuminen oli siis lähinnä vanhojen (kisa)vammojen paikkausta. Toisaalta välttämätöntä, sen verran iso tukku rahaa Nauti n' Nollassa on kuitenkin kiinni, ettei sen halua rapistuvan käsiin.

- - -

Siirtopurjehdus sujui jo perinteisen mukavasti. Aiempaa myöhäisempi ajankohta (vappuviikonloppu) ei tuntunut muutoin kuin rekvisiitan mukaanottamisessa. Tokihan Vappuna piti olla YO-lakki päässä ja skumppalasi kourassa. Tippaleipiä, serpentiiniä ja ilmapalloja unohtamatta.


Gastiliittoa edusti vain Matti, Tuulan vahvistaessa varustamon edustusta. Ensimmäisenä iltana puolen tunnin puksuttelun jälkeen saunoimme sumuisessa HSK:n saaressa, Hasselholmenissa ja heitimme talviturkit +3C° Itämereen. Olimme kyllä käyneet pari viikkoa aiemmin Turkin kimppaveneestä uimassa hyisessä +18C° Välimeressä, voiko sitä sitten sanoa suomujen heittämiseksi?



Lämppäri toimi mainiosti koko yön ja aamiaisen jälkeen aloimme laittaa venettä purjeduskuntoon. Olimme puolilta päivin valmiita ja ilmakin alkoi mukavasti kirkastua. Nostimme purjeet ja seilasimme oikein nautinnollisesti voimistuvassa myötätuulessa kohti Porkkalaa. Vain pari hassua moottorivenettä näkyi matkalla, mutta haahkaparvia ja muuttolintuja sitäkin enemmän. Porkkalan selkä ylitettiin ihanteellisessa kelissä, pilvetön taivas ja navakka 10-11 m/s myötätuuli.

Olimmekin kaksi tuntia budjetoitua aikataulua edellä toisessa HSK:n saaressa Ormholmenissa. Illalla maistuvat grillaukset ja saunat.

Sunnuntai-aamun saarikierros paljasti, että talvi ei ollut vielä kokonaan ymmärtänyt häipyä. Lunta oli saaren pohjoispuolella paikoitellen todella runsaasti.

Loppupyrähdys HSK:lle meni lähes kesäisissä merkeissä, aurinkoa taivaan täydeltä ja jopa muutamia muitakin veneitä liikenteessä. Nämä kevään siirtopurjehdukset ovatkin olleet aina ihan niitä parhaita, jollain tapaa jopa epätodellisen tuntuisia johtuen kanssaveneilijöiden vähyydestä normaalisti niin vilkkailla väylillä.