Viimeisen kesäpäivän kisa.

KoPu Tiistaikisa 31.8.2010

Rata F myötäpäivään

Tuuli 4 m/s SE, ilma + 17°C, vesi +16 °C

Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S3

Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Pekka, Janne L., Marko & Terhi

Sijoitus: 21/33

Armeija marssii mahallaan ja Nauti n' Nollan gastiliitto purjehtii kurkullaan. Varustamo kävi hakemassa elintärkeät maaliintulo-oluet lähimarketista ja saapui veneelle tyytyväisenä hääräävän gastijoukon jo valmistellessa venettä kisakuntoon (= jääkaappi päälle). Tiistaikisojen perinne on, että avaamme yhdet iltaoluset maaliintulon jälkeen kunhan spinnu vaan on ensin pakattu. Tällä varmistetaan, että spinnun pakkaaja saa helposti tarvitsemaansa apua...

Kesän viimeinen päivä helli purjehtijoita lempeällä kaakkoistuulella ja auringonpaisteella. Järjestäjätkään eivät kiusanneet nyt vastatuulipoijulla ja starttiin päästiin mukavasti, mitä nyt ruorimies Santtu meinasi ajaa linjalla paaralle heittäneen Sunny Loven päälle. No pikainen venda meiltäkin ja samaa tahtia Sunny Loven kanssa kohti radan oikeata laitaa, minne emme aluksi olleet aikoneet mennä.

Tämä reuna tuntui vetävän oikein mainiosti ja yllättäen olimme vielä parin vendankin jälkeen edellä ison luokan kärkiveneitä. Takana olivat X-99:t, Casper ja jopa vikkelät X-35:kin. Lexus oli käynyt avustamassa Pihliksen pohjoispuolen ruoppaustöissä katkaisten peräsimensä ja tiputtaen kölibulbinsa, joten sekään ei nyt ollut perinteiseti ohi rynnimässä. Aloimme tyytyväisinä valmistella spinnukamoja paikalleen, releet olivat taas väärällä puolella, vaikka kuinka olimme järkeilleet ne "oikein" ennen lähtöä spinnulla lämmitellessämme.

Tyytyväisyys herpaannutti keskittymisen ja ajoimme itsemme huonoon paikkaan ja kaiken lisäksi selkeään tuulireikään. Muut luokkamme veneet pääsivät nyt ohi ja kauas taakse jäänyt sisarvene Phoenixkin saavutti uhkaavasti.

Melkin kääntöpoijulla teimmekin sitten ankaran taktisen mokan. Otimme tarkoituksella merkin vähän pitkäksi, koska olimme reilusti sen alapuolella. Liian monta kertaa olemme tappaneet vauhdin kinkkaamalla liian alhaalta poijulle. Lähestyimme nyt poijua paaralla ja takana ylempänä tullut Phoenix tuli sille styyralla. Ajatti meidät melkein piihin, kun emme  ymmärtäneet ajoissa laskea sen ali. Olisimme sieltäkin vielä päässeet poijusta ohi, sitä varmuusvaraa kun oli. Naama mutrussa saimme katsella sisarveneen peräpeilin pienenevän sen kiskoessa rakoa meidän rämpiessä heidän pakkituulissaan.

Tiistiksiä hieman kyseenalaisella LYS-luvulla dominoiva spinnuileva Victoria kohtaa saman luokan 4Playn.

Rysäkarin kääntömerkillä eroa oli pitkälti toista minuuttia. Olimme matkalla vaihtaneet spinnun litteäksi S3 slöörispinnuksi, koska osa nyt vastaantulevista veneistä joutui taistelemaan saadakseen spinnunsa pysymään ylhäällä sivutuulessa. Yleensä juuri tällaisissa olosuhteissa briljeerava purje ei nyt oikein tuntunut toimivan odotetusti, vaikka kippari Hepokin kokeili sen lennättämistä. Eroa mittatikkuna toimivaan Phoenixiin ei saatu kurottua, vaikka pari viikkoa aiemmin vastaavassa tilanteessa sisko ei pysynyt kyydissä ollenkaan.

Melkin kääntöpoijulla ero hetkeksi kutistui pariksi veneenmitaksi, kun Phoenix vaihtoi spinnunsa meille aiemmin tuntemattomaan mainosspinnuun. Aluksi tuntui, että saavutimme heitä, mutta parin jiipin jälkeen he pääsivät karkuun selvällä etumatkalla. Tuulisen laidan arvuuttelumme ei ihan osunut kohdalleen ja asiassa avitti vielä pariin otteeseen jiipeissä jumittanut spinnunpuomin leukakin.

Phoenix esittelee uutta spinnuaan ja valitettavasti myös peräpeiliään.

Maalissa eroa olikin sitten jo reilu kaksi minuuttia. Sillä meille lohkesi selkeästi keskitasoa huonompi sijoitus, joka oli aika kirvelevää niin hyvän alun jälkeen. Olimme  jo ehtineet haaveilla parin viikon takaisesta kärkiryhmän paikasta.

On hieman turhauttavaa havaita, että tarpeen tullen meiltäkin sitä vauhtia löytyy. Nyt kun vielä keksisi, miten sen vauhdin onnistuisi taikomaan taas esiin ja myös pysymään. Täytynee taas rukata lokin kalibrointia, tulee ainakin hetkeksi hyvälle tuulelle.