BOW Pitkä Avomerikisa ma-ti 27.-28.7.2009
(Hanko - Neugrundi - Apollo Madal - Segelskär Georgsbank -Hanko1 - Maraskär) 110 Nm
Tuuli 7-5 m/s W-SSW, ilma + 21°C, vesi +18 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Genoa 1 heavy, spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Jallu, Pitkä-Heikki, Vesa, Kalle & Lotta
Sijoitus: 6/11
Offshore Weekiin oli taas valmistauduttu perinteisesti: Hepo oli muuttunut hylkeeksi ja hinkannut veneen pohjan sukeltelemalla puhtaaksi. Ja koska kölin hierominen on niin kovin vaivalloista tehtiin sekin perinteisesti tömäyttelemällä sitä lomapurjehduksella Suomalaiseen peruskallioon. Perille Hankoon saavuttiin ohjeitten mukaan ajoissa sunnuntai-iltana ja yllättäen orderit sai kouraansa ilman sen kummempia paperisotia tai katsastuksia. Ilta meni mukavasti naapuriveneiden kanssa kaveeratessa ja virolaisten kilpakumppanien lauluja kuunnellessa.
Maanantaina alkoivat sitten arvon miehistön jäsenetkin saapuilla paikalle. Jallun "ekoteko" Hummeri (27 l / 100 km, 98-oktaanista tietty) toimi näppäränä kauppakassina ja Pitkän-Heikin pakuun tyhjennettiin puoli veneellistä tavaraa. Perinteisen Hankolaisen edullisen ja nopean ravintolapalvelun takia emme kerenneet kipparikokoukseen, mutta emme kuulemma jääneet mistään paitsi, kun raporttilomakkeen kävimme toimistosta hakemassa. Veneen varsinaiseen gepsiin ei reittiä keretty ohjelmoida, mutta käsigepsiin se saatiin kätevästi kannettavaan tietämyskoneeseen etukäteen naputeltujen pisteiden kautta siirrettyä.
Kolmosluokka starttasi tähän pitkään avomeriosuuteen ensimmäisenä. Jonkin verran sapetti, että saimme väistellä vielä vitosen paukun tultuakin isomman luokan veneitä, muutamaa katsoja/kuvaajavenettä ja kaiken kukkuraksi vielä yhtä hyljettäkin! No, H-vene kähinöissä karaistuneen Jallun coachaamana saimme nappistartin Merinnan ja Tarantellan ollessa allamme. Tuulta oli hieman liikaa kevyemmälle ykkösellemme, mutta olimme vastatuulipoijulla hienosti kolmantena heti FinnFUNin ja sisarvene Dat wor et:in jälkeen. Tarantella oli kryssissä jäänyt meille vähän ja tuli uhmakkaasti paaralla vastatuulipoijulle ja heitti siinä tiukan vendan kautta lähes 180° käännöksen muun styyralla olevan jengin eteen/sekaan. Hämmästyttävän ketterästi vanha rouva kurvaili, tosin styyralla tullut pääjoukko ei juuri suosion aplodeja tälle diivalle jaellut, vaan lähinnä tuli mieleen vappukulkue iskulauseineen, kun joukossa oli nyt yksi punalippukin.
FinnFUNissa ja Dwe:ssä alettiin viritellä spinnukamoja ja mekin vetäsimme litteän S3:semme ylös. Muu takana oleva fleetti keskittyi lähinnä hakemaan korkoa. Kohtalaisessa sivutuulessa oli FinnFUNin vain neljän hengen miehistöllä suuria vaikeuksia saada spinnunsa pysymään vedossa. Muutaman broachauksen jälkeen oli Dwe päässyt heistä ohi ja mekin olimme hyvin tuntumalla. Finell alkoi ajamaan selkeästi alempaa kurssia, mutta me pysyimme hyvin Dwe:n kannassa, joskin muutaman broachin tehden itsekin. Spinnunskuuttimme eivät vain oikein pitäneet Jallun skuuttaustyylistä, leen skuutin kuori hinkkautui poikki ja kerran koko purje piti ottaa alas skuutilukon pääteommelten paukahdetteua auki. Rullala oleva genoa on näissä tilanteissa kullan arvoinen, se oli lähes samalla sekunnilla auki, emmekä hirveästi haverista kärsineet.
Pari tuntia lähdöstä ohitti 20 min myöhemmin lähtenyt ykkösluokan Lexus meidät yläpuolelta kovasti Code zerolta näyttävä etuläpytin ylhäällä. Muutama muu ykkösluokkalainen valui alapuolelta ohi muun fleetin ollessa takana leveänä rintamana pitkin taivaanrantaa. Neugrundin kääntömerkkiä lähestyttäessä oli kippari Hepo luovuttanut ruorin Vesalle, joka ei ollut Nauti n' Nollaa aiemin ajanut, mutta jolla oli meriitejä muista veneistä riittämiin. Valmistauduimme muutoinkin ajoissa tuon pohjoispoijun kiertoon vaihtamalla keulapurjeen litteämpään heavy 1:seen.
Pari edessämme ollutta ykkösluokkalaista heittivät heti merkin jälkeen vendan kohti pohjoista, kuten Dwe sekä FinnFUN, joka oli jollain ihmeellä saanut hinattua itsensä spinnulla taas ylös eteemme. Jallun mielestä kannatti vielä jatkaa styyralla lounaaseen, jolloin muutaman mailin päässä ollut matala saari lännessä antaisi aalloilta paremman suojan toisella halssilla. Joku ihmetteli ääneen, miksi perässämme tulleet veneet alkoivat tehdä kummallisia kiemuroita. Jälkikäteen selvisi, että kakkosluokan kärki siellä suoritti koekairauksia Viron maaperään. Xantippa (X-362) selvisi lähinnä säikähdyksellä, mutta Henkka Anderssonille kävi huonommin Dehler 34:nsa, Casperin, kanssa. Peräsin halki ja kölivaurioita kotitarpeiksi. Meinasi kuulemma tulla jo äitiä ikävä, kun eivät ensin meinanneet päästä omin avuin pois ollenkaan.
Me olimme ottaneet avomeripurjehduksessa turhan kaiun näytön kertomaan kompassisuuntaa, eikä Vesa uutena ruorimiehenä huomannut tarkkailla ruoripylväässä olevaa plotteria kuten esim. vakkari Santtu, joka aina vähän väliä tarkistuttaa "Hepo, siniselle tullaan, voiko mennä?" Tällöin kippari varmistaa käsigepsistään / kartasta reitin, jos ei ole sitä aiemmin huomannut tehdä. Nyt siis kaiku ei varoittanut ja kun lähin näkyvä kiinteä maapallonosa oli 5 mailin päässä emme tajunneet hässäkässä tutkia kartaa tarkemmin. Myöhemmin tarkasteltuna olimme menneet 0,5 m vierestä, 2,2 m päältä sekä 1,6 m ja 1,4 m karien välistä. – Ja täysin tietämättöminä asiasta. Ensi vilkaisu käsigepsiin tehtiin juuri matalalta poistuttaessa, pahimmat paikat eivät enää edes näkyneet pienellä näytöllä.
Ratakuvauksessa olisi ehdottomasti tullut olla varoitus vaarallisesta radan suuntaisesta matalikosta kääntömerkin välittömässä läheisyydessä. Ilmeisesti ainakin kolme venettä kolisutteli täällä. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin.
Kryssimme nyt kohti Apollon matalaa pimeyden laskiessa yllemme. Aina kun kurssimme risteytyi jonkin toisen veneen kanssa saatoimme huokaista helpotuksesta tunnistaessamme ne ykkös- tai kakkosluokan purreksi. Tarantellan siluetti ja kirkas mastonhuippuvalo oli helppo tunnistaa pimeässäkin ja hampaita kiristellen jouduimme vähitellen katsomaan sitä takaviistosta.
Apollolla jouduimme heittämään korjaavan tikin ennenkuin pääsimme kääntämään lähes täysmyötäiselle pulleamman S2 spinnun nyt vetäessä toisinpäin käännetyn nirhaantuneen skuutin kautta Nauti n' Nollaa heikkenevässä tuulessa kohti auringonnousua ja Suomen rannikkoa. Aivan perässämme tunnistimme Astraian, joka alkoi ajaa meitä huomattavasti suuremmalla leikkauksella edessämme olevan Tarantellan taas ajaessa lähes plattista leveän spinnunsa turvin. Takanamme oli enää vähän veneitä, erotimme kuitenkin sisarvene Phoenixin sinivalkoisen spinnun ja siihen vertaamalla päättelimme (aivan oikein) toisenkin siskon, X2:n olevan takana parin muun kanssa.
Aamun jo valjettua oli koko miehistö kerennyt ottaa pikku tirsoja ja uuteen päivään valmistauduttiin syömällä etäisesti pizzaa muistuttavia einesläpysköitä, jotka merellä kumma kyllä maistuvat ihan hyviltä. VHF:llä joku silloin tällöin mogersi jotain, mutta kun kipparin kännykkä piippasi viestiä, tuli myös mieleen, että kilpailulautakunnallakin saattoi olla asiaa.
"If Segelskär mark is missing, then round the point (gps cooordinates) defined in sailing instructions. Regards Race committee" –viesti löytyikin kännykästä. Ongelmia tuottivat vain tuo (kolmen oon) koordinaatit, joiden ratakuvauksessa kerrottiin olevan "approximate and should not be used for navigational purposes". Plotterissa oleva reimarin tarkka paikka kun oli ainakin pari kaapelinmittaa lähempänä kuin summittaiset minuutin tarkkuudella annetut koordinaatit. Mikä veteen piirretty piste siis pitäisi kiertää?
Edessämme Tarantella ja eteemme lopulta päässyt Astraia näyttivät kiertävän sen kauemman pisteen. Ajoimme mekin sinne ja kun olimme varmasti näiden perälinjalla, tiputimme spinnun ja kurvasimme perään tiukalle sivuvastaiselle. Takanamme joukko käänsi aina vaan aikaisemmin kryssille, mutta milläs mitään todistelet veteen piirrettyjä viivoja katsellessa... Edessämme Tarantella ja Astraia nykivät meihin vähän rakoa ja takanamme vastaavasti siskot ehkä hieman saavuttivat, ollen kuitenkin turvallisen kaukana.
Georgsbankin viitta oli onneksi paikallaan ja heitimme yhdellä jiipillä Hanko1:sen ohi kohti Regatasta tuttua Maraskärin maalialuetta. Phoenix jiippasi vasta Hanko1:llä ja jäi taas meistä selvästi. Maalissa olimme vajaan 20 tunnin rypistyksen jälkeen n. vartin Astraiaa perässä, mutta reilut 8 minuuttia Phoenixia ennen. Tasoitettuna eroa tuli samansuuntaiseti n. 5 min kumpaankin. FinnFUN ja Dwe olivat löytäneet jostain aivan oman vauhtinsa ollen meitä suorassa ajassa yli 40 min nopeampia. 25 min aikaero Merinnaan ja yli tunnin ero Ebnegeaan ei riittänyt, vaan ne molemmat menivät tasoituksissa ohi. Kun Tarantella kisan jälkeisessä protestikäsittelyssä diskattiin, tuli lopulliseksi sijoituksemme 6, johon olimme sangen tyytyväisiä.
Satamassa koettiin vielä suuren luokan dramatiikkaa, kun X2 saapui laituriin. Vauhti oli huomiotaherättävän kova ja samassa kuuluikin huuto: "Varokaa, kaasu ei toimi!" Sisarvene syöksyi kahden veneen väliin arviolta kuutta solmua ja korkea betonilaituri syöksyi siis yhtä vauhdikkaasti suoraan kohti veneen keulaa. Kuin ihmeen kaupalla sai Rouhiaisen Jukka viime hetkellä käännetyä keulaa sen verran sivuun, että vene rynni tyhjään laiturin nurkkaan katkoen samalla useamman laituriin pultatun kakkosnelosen. Nämä kuitenkin jarruttivat pysähdystä sen verran, ettei suurempaa vahinkoa päässyt tapahtumaan. Sen verran hurjan näköistä puuha oli, että laiturilla näkyi muitakin kalpeita naamoja kuin Jukan ja täysin naarmuuntumattomina säilyneiden naapuriveneiden kippareiden. Vaihdevaijeri oli pettänyt pakille laitettaessa, ja antoi kahvaa kääntäessä vain lisää kaasua.
– – –
BOW Ratakisat 1 & 2 ja Saaristokisa ke 29.7.2009
Tuuli 6-8 m/s W, ilma + 23°C, vesi +18 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Genoa 1 heavy, spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Jallu, Pitkä-Heikki, Vesa, Kalle & Lotta
Sijoitukset: 8-9-8/11
Keskiviikon ratakisat alkoivat armeliaasti vasta klo 11, eli Avomerikisan valvomiset olivat muisto vain varsinkin kun Hangon iltaelämä oli ollut yhtä riehakasta kuin bingoilta kasvisravintolassa. Tuulta oli radalla mukavasti ja aurinko paistoi lämpimästi.
Ykköset pääsivät radalle suht' sopuisasti, mutta kakkosten startti jo jouduttiin uusimaan. Onneksi huhut Tarantellan kotiinlähdöstä diskauksen takia eivät pitäneet paikkaansa, vaan vanha lady oli entistä kiukkuisempana viivalla muiden kanssa.
Hyvän startin ansiosta pysyimme Finellin vauhdissa ja siskojen Phoenix & X2 edellä. Kolmas sisko, Dat wor et, tuntui menevän omia vauhtejaan korkealle ja kovaa. Ja Astraia melkein samaa tahtia. Kovin suuriksi eivät erot missään vaiheessa kasvaneet. Toisen kerran ylämerkillä ajoimme vauhdilla yläkautta Finellin pussiin ja Tompan vene jäi vain muutaman sentin perämme taakse. Amiraali vähän murisi tilanteesta maissa, mutta H-veneiden ratakisoissa kovaksi keitettyjen gastiemme mielestä tilanteessa ei ollut mitään epäselvää. Onneksi ei kilkattu, eikä tarvinnut juryn edessä ratkoa sijoituksia.
Annoimme Amiraalille heti perään tasoitusta sähläämällä spinnun nostossa, jolloin hän puolestaan livahti karkuun. Maalissa reilu parin minuutin ero riitti meidän lyömiseemme tasoitettunakin.Takanamme tulleista Phoenix, X2 ja Miss Piggy jäivät tasoitettunakin taaksemme, mutta Merinna, Xanthe ja Ebnegea nousivat tuloksissa ohi meidän ja Amiraalinkin.
Toinen ratakisa polkaistiin käyntiin pikaisesti ensimmäisen jälkeen. Nyt vuorostaan ykkösiä jouduttiin lähettämään kertaalleen matkaan. Meiltä kolmosilta startti onnistui hyvin ja olimme omaan lähtöömme varsin tyytyväisiä. Tuuli oli vähän noussut ja radalla alkoi olla pieniä vaahtopäitäkin. Keulalle vaihdettu Heavy 1 kuljetti venettä paremmassa asennossa ja vauhtiakin tuntui piisaavan. Jotenkin vain tuntui, että valitsimme jatkuvasti väärää puolta radasta. Käänsikö tuulen yläpuolella oleva Russarön linnakesaari sitä jotenkin jäi lopulta arvoitukseksi. Joka tapauksessa yhdistettynä taas kertaalleen rintsikoilla nostettuun spinnusähliskseen jouduimme tällä kertaa päästämään Phoenixin ennen meitä maaliin. Tarantella paikkasi asemiaan voittamalla, Ebnegean noustessa hienosti kakkoseksi. Astraia tasaisen tappavasti kolmantena, mutta Dwe joutui nöyrtymään kolmella tasoitetulla sekunnilla Merinnalle viidenteen sijaan vaikka olikin suorassa ajassa nopein kokonaisen sekunnin edellä kuudenneksi jäänyttä FinnFUNia.
Tuntui että päivä alkoi jo kallistua iltaan kun piti vielä lähteä saaristokisaan. Ajoitus ja rata olivat vähän hassut kun meidän kolmosten paukun tullessa oli lähtölinjalla samaan aikaan koko ykkösten spinnuileva fleetti vastaantulossa. Sen verran läheltä piti, että laidallemme ripustetut läskit ja Lotta joutuivat painamaan pään alas välttääksen ykkösluokan puomilla toimitettavan lihannuijinnan.
Saaristorata oli aika onneton 12 mailin mittainen suoran edestakaisin pyrähdys, joka ei suurille taktisille kuvioille sijaa antanut. Maalissa olimme taas riittävästi ennen Phoenixia ja X2:ta eli siis myös tuloksissa, mutta Merinna kerkesi ennen suorassakin ajassa jääden kuitenkin neljänneksi ennen taas voiton napannutta Tarantellaa, Dwe:tä ja suorassa ajassa luokan nopeinta FinnFUNia.
Ennen viimeistä päivää olimme aika tukevasti kahdeksas 35,00 pisteellä. Seisemäntenä olevaan Xantheen oli vain 2,40 pistettä matkaa, mutta toisaalta Phoenix hengitti niskaamme 2,60 pistettä perässä. Tarantellan kutossijaan oli jo toistakymmentä pistettä matkaa ja toisessa suunnassa X2 oli melkein 10 pistettä jäljessä. Ja huonoin ratakisoistahan laskettiin pois.
– – –
Illalla oli etukäteen mainostettu Crew Party. "Kylmää kinkkukiusausta ja lämmintä olutta" epäili Sami kakkosluokan Stellan miehistöstä ennakkoon. Pieleen meni – kinkkukiusaus oli lähes kuumaa, mutta olut toki lämmintä. Haaleaksi jäi kolkon Smörmagasinet-hallin tunnelmakin kun mitään ohjelmaakaan ei ollut. Kaiken kruunasi vielä reilun kilsan patikkamatka takaisin veneelle. Kun vielä olisi satanut...
– – –
BOW Ratakisat 3 & 4 to 30.7.2009
Tuuli 4-3 m/s WSW, ilma + 23°C, vesi +18 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Jallu, Pitkä-Heikki, Vesa, Kalle & Lotta
Sijoitukset: 8 & 11/11
Viimeiselle varsinaiselle kilpailupäivälle ennustettu pläkä ei onneksi toteutunut, mutta selkeästi aiempaa kevyempää tuulta oli nyt radalla. Hyvästä startistakaan ei nyt ollut apua, väärä puoli rataa tai joku muu oli pahasti pielessä, kun tulimme ylämerkille niin paljon kärjessä mennyttä siskoa Dat wor et:iä perässä. Se tosin oli ajanut aiemmin lähteneitä kakkosiakin kiinni. Merinna liikkui totutun hienosti kevyessä kelissä ja X2:kin oli kuin uusi vene. Turun poikien kevyt Xanthekin nöyryytti meitä. Meitä raskaampi Astraiakin kulkee jostain kumman syystä kevyellä todella hyvin. Nytkin se oli lopulta ylivoimainen ykkönen. Onneksi saimme sentään pidettyä Phoenixin takanamme ja olimme mielestämme käytännössä varmistaneet kokonaiskilpailun kahdeksannen sijan.
Oletettavasti viimeinen kisa näytti kannaltamme jo paremmalta. Kevyet Merinna ja Xanthe olivat tulleet hyvin ylämerkille kärjessä, mutta me olimme tulossa vierivieressä Dwe:n kanssa paaralla sinne myös. Datti heitti muutaman veneenmitan päässä poijusta styyralle ja me heti perässä, vaikka pienen matkan päässä ylempänä olivat lähestymässä Phoenix ja X2.
Dwe sai juuri ja juuri nostettua itsensä yli poijun, mutta me jouduimme sitä väistäen nostamaan vielä enemmän tappaen samalla vauhtimme. Tästä johtuen pääsi Phoenix päällemme vauhdilla peittäen tuulen samalla tavalla kuin me olimme päässeet Finellin päälle edellispäivänä. Ja sen perässä vielä X2. Vauhtimme oli nyt käytännössä nolla ja poiju sivullamme parin Aku Ankallisen päässä. Ja kukas se sieltä tulee hämmentämään ellei itse kiukkuinen vanha rouva Tarantella. Pyyhkäisee helmoillaan avuttomana kelluvan Nauti n' Nollan keulakaidetta ja nostaa saman tien hirveän metelin saattelemana punaisen (pitsi)nenäliinansa ahteriinsa. Råtesti. Olemme kuulemma talloneet rouvan varpaille. Ja kun asiasta hämmästyneenä jäämme nojaamaan happea haukkoen viereiseen poijuun huutelee rouva vielä sjuhundratjugo, sjuhundratjugo...!
No vauhdin ollessa nolla ja muun fleetin ollessa jo kaukana päätimme pyörähdellä aikamme kuluksi muutaman piruetin vanhan rouvan mieliksi. Vaikka ihan vaan 180 astettakin kävi mielessä. Tämän kisan tuloshan tipahtaisi joka tapauksessa pois. Piruetteja hitaasti pyöriessämme kävi toki mielessä että mitäs se sääntökirja sanoikaan "tilaa merkillä" -osastosta. Olimmeko piissä, vai olimmeko poijua väistäessä jo paralla ja olivatko purjeet vedossa? Omaa hölmöyttämme olimme itsemme joka tapauksessa moiseen paikkaan ajaneet. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt poijun kierto tehdä laajemmalla kaarella. Olisimme Phoenixin eteen (eikä alle) heittämällä päässeet peittämään heiltä ja X2:lta tuulta ja ehkä pystyneet vauhdilla pussittamaan nippanappa poijun selvittäneen Datinkin.
Sen verran ammattiylpeyttä riitti loppukisaan ettemme antaneet Miss Piggyn voittaa meitä suorassa ajassa vaan saimme kuin saimmekin törkättyä keulamme 6 sekuntia ennen heitä maaliviivan yli.
Oli perinteisen "kellä on voimakkain moottori" -osuuden vuoro. Kilpajuoksu satamaan parhaille paikoille. Kisa oli tällä kertaa turha. Järjestävä seura oli antanut kaikki kilpailijoille varatut paikat pois! Kaikkien kilpailijoiden osa oli siis yhtä kurja täydessä satamassa. Aika kurja oli myös HSF:n kommodorin osa kuunnellessa ei niin ylistäviä kommentteja. Olivat kuulemma ajatelleet että kaikki lähtevät pois kun edellisenä päivänä oli järjestetty oikein juhlakin... Kilpailukutsussa ja -ohjelmassa oli kyllä varattu vielä perjantaikin varapäiväksi. Jäi aika eltaantunut Hangon keksin maku suuhun Offshore weekin päätöksestä.
Vielä enemmän jurppi, kun näimme lopputulokset. Phoenix voitti meidät kokonaistuloksissa 0,40 pisteellä (43,60 vs. 44,00).
Vaikka me olimme voittaneet heidät pitkässä avomerikisassa (kerroin 1,4), saaristokisassa (kerroin 1,2) ja kahdessa neljästä ratakisasta (kerroin 1,huonoin lasketaan pois). Molempien paras sijoitus oli kuudes, meillä tosin avomerestä ja heillä vikasta ratakisasta. Avomeren kutonen tosin kerrotaan 1,4:llä eli se tuottaa 8,40 pistettä. Toisin sanoen reilun tunnin ratakisan kahdeksas sija on arvokkaampi kuin vajaan vuorokauden avomerikisan. "Virhepisteitä” kun lasketaan. Toki seuraavat sijat tuovat vastaavasti enemmän pisteitä, mutta jotenkin takaperoiselta tämä laskentatapa silti tuntuu. Säännöt ovat samat kaikille ja Phoenix näin voittonsa meistä ansainnut. Lämpimät onnittelut myös luokamme voittaneelle sisarvene Dat wor etille kuten kakkosluokan yllättäjälle Prospect of Whitbylle ja tietysti ykkösluokkaa dominoineelle Lexuksellekin.
Järjestelyistä ei valitettavasti voi suurta kiitosta antaa. Lautakuntaveneen toiminnasta ei suurta moittimista, mutta jos kilpailijoita edellytetään kuuntelemaan VHF:ää voisi siellä oikeasti jakaa informaatiotakin (ihan suuren maailman malliin). Poiju paikallaan, starttilaskenta, varastaneet jne. Satamajärjestelyistä ja oheisohjelmasta tulikin jo pari sanaa. Mainosmiehenä oli karseaa katsoa tapahtuman näkyvyyden hoitamista niin avomeripurjehtijoiden kuin pääsponsorinkin kannalta. Mistään ei varmasti selvinnyt tavalliselle Hangossa piipahtaneelle purjehtijalle, että käynnissä oli Suomenlahden merkittävin purjehduskilpailu muille kuin yksityyppiveneille. Siis Suomen ja Viron mestaruuskisat hei haloo! Kahdenkymmenen sentin pätkä värillistä kanttinauhaa takastaagissa ei hirveästi tapahtumaa tai pääsponsoria mainosta. Ilmassa ei todellakaan ollut suuren urheilujuhlan tuntua -valitettavasti. Pata Anderssonille kuitenkin kiitokset kaikista moitteista huolimatta. Yksi mies ei voi kaikkea hoitaa. BOW:ta kehittämään voisi hyvin ottaa tapahtumamarkkinointiin erikoistuneen firman, joka toki hyötyisi tilaisuudesta itsekin, mutta saisi varmasti myös kilpailijat, sponsorit ja sidosryhmät tyytyväisemmiksi.
Tekstit
