Mutkaton suoritus

KoPu Tiistaikisa 14.6.2011

Rata B vastapäivään

Tuuli 4 m/s SSW, ilma +12°C, vesi +11 °C

Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2

Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Marko & Riku

Sijoitus: 6/24

Ei ollut kovin kesäinen ilma viimeiselle tiistiksille ennen kesätaukoa. Ilma oli koleanpuoleinen, onneksi sadekuurot eivät enää iltaa kiusanneet. Pääsimme matkaan minimi-optimi kisamiehityksellä, eli viidellä. Koko kevään poissa ollut Marko oli päässyt hetkeksi vaipanvaihtohommista ja tuore (kolmannen) lapsen isä sai nyt vähän isomman rätin (= isopurje) hoidettavakseen. Santtu ruoria pyörittämään ja Matti & Riku keulalla. Kippari-Hepolle jäi keskikenttäpelaajan rooli kaikenkarvaisine naruineen. Niin ja tietysti valokuvaavan reportterin rooli. Miehistö vaan vinoili, että "tuosta keskeltä tulee huonoja kuvia kun joku gasti tai vantti on koko ajan kameran edessä".

Alkulämmittelyssä venyteltiin taas vähän spinnua ja jiipeissä äänijänteitä. Itse kisa sitten sujuikin ilman sen suurempaa äänen käyttöä. Ei tarvinnut edes lähtölinjalla huudella. Porukkaa oli ilmeisesti jo kesälaitumella tai Suursaaren palkintojenjaossa, koska meitä kakkosluokkalaisia oli startissa vain viisi. Pääsimme Pärlanin (FG37) kohteliaalla tilan annolla starttaamaan aivan lautakuntaveneen vierestä, vain pari sekunttia myöhässä. Edessä X-Cape (X-99) heitti kevyesti jätöksiä niskamme, mutta pystyimme hieman yllättäen ajamaan sitä ylemmäksi vain vähän sille jääden.

Sämpylä (X-35 Subway) ja Spirit of Juniper (Seaquest 36) heittivät vendan edessämme, mutta Santtu sai Nauti n' Nollan nousemaan hienosti nyt vapaissa tuulissa lähtöalueen jälkeisen länsimerkin yli ilman vendaa. Vaikka X-Capekin edessämme heitti vendan, me vain jatkoimme ajamista korkealle ja kovaa. Kaiken lisäksi tuuli shiftasi meille sopivasti. Pääsimmekin luokastamme ainoana veneenä ilman korjaavaa vendaparia Melkin ohi. Aloimme jo tässä vaiheessa ensimmäisten pikkuluokkalaisten ohittelun poimien alkupaloiksi pari H-venettä.

Ilman turhia mutkia pääsimme aina "ylämerkkinä" toimineelle Lintupaasien punaiselle poijulle asti. Sämpylä, SoJ ja X-Cape kerkesivät sinne ennen meitä, mutta aika pienellä erolla. Spinnun nosto sujui mutkattomasti sekin ja heti perään tehty jiippi meni pitkästä aikaa ihan puhtaasti. Näissä kun on viime aikoina ollut kummalista takkuamista. Koko pikkuluokka oli kärjessä viilettänyttä Victoriaa (Ridas 35) lukuunottamatta aika hyvin nipussa ja tähän nippuun mekin aloimme pallokastamme työntää.

Perinteinen B-radan kirous, Tallinnan lautta, ilmaantui sekin sopivasti siihen tyypillisimpään rakoon. Eli ahtaimpaan. Ilmoitti osallistumisestaan tiistiksiin kuudella törähdyksellä, mikä kai kansainvälisellä merenkulun merkinantojärjestelmällä tarkoittaa suunnilleen "SUKSIKAA ***TUUN LAIVAN EDESTÄ PIENET ÄÄLIÖT!"

– No eipä tälläkään kertaa kukaan jäänyt alle, eikä edes yhtään oksaa tarttunut laivan kylkeen Pihlajasaareen puista.

Meillä meinasi olla Melkin kapeikon poijulla ahdasta Tildan (Bavaria 33CR), Thetiksen (First 31,7) ja Kimaun (H-vene) kanssa, mutta saimme puristettua itsemme pienellä riskillä lopulta yläkautta ohi aivan 1,1 metrin matalaa hipoen. Tämä siis plotterista seuraten, kaikumme kun vastaa huutoihin edelleenkin vain satunnaisesti.

Spinnu tuli kauniisti vihreällä tolpalla alas ja genoalla pukkasimme itsemme parista Albin Expressistä ohi. Tämä tiesi hyvää, sillä normimittaisessa tiistiksessä tarkoittaa kymmenen minuuttia aiemmin lähteneiden Albinien ohittaminen myös niiden ohittamista tasoitetussa ajassa. Ja yleensä Albin-fleetti on pärjäillyt tiistiksissä mukavasti.

Maalisuoralle tultiin taas spinnulla ja kippari komensi Santun ajamaan em. syystä vielä kaksi edellä näkynyttä Albinia (Ragamuffin ja Milla) kiinni. Olivat kuitenkin sen verran kaukana, että emme enää kerenneet niitä saavuttaa, vaikka välimatka lyhenikin silmissä. Jäivät lopulta kuitenkin tasoitetussa ajassa taaksemme, kun illan pyrähdys oli ollut tavallista nopeampi. Sijoituksemme oli oikein mukava kuudes.

Kotisatamaan tultaessa meinasi koleaan iltaan tulla kaipaamatonta lämpöä. Sisältä veneestä tuli vahvasti palaneen käryä. Hätäisen tilannearvion jälkeen paikallistettiin hajun aiheuttajaksi koneen laturi. Laiturissa asiaa tarkemmin tutkittaessa huomasimme sen olevan tulikuuman ja lataavan akkuja huimalla yli 17 voltin virralla! Asia varmistui seuraavana päivänä Autosähköliike Aditan testissä, siellä se tosin antoi ulos "vain" 100 amppeeria ja 16,5 volttia. Olisi kuulemma mainio laturi pakkasilla… Rikkimennyt jännitteentasain ei ole kallis ja korjauksen yhteydessä laturiin asennetaan myös ulosotto kierroslukumittaria varten. Varustamolla kun ollut sellainen jo muutaman vuoden hyllyssä pölyytymässä. Onneksi hajoaminen tapahtui näin ennen lomakautta, eikä jossain ulkosaariston luodolla.

Letuiks meni

Espoo-Suursaari Race 
Perjantai-sunnuntai 10.-12.6.2011, ORCi, EMK
Tuuli 5-2-10-3 m/s NE-SE, ilma +14-24°C, vesi +12-14°C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S3 ja S2
Miehistö: Hepo, Jallu, Teemu, Jarko, Matti, Lotta & Terhi
Sijoitus: 14/15


Nautinnollinen resepti purjehdusurheilukilpailua varten:


3 Jallupulloa
2 viinipulloa
1 kuohuviini
Useampi vajaa pullollinen väkeviä (valmiiksi veneessä)
Koppa olutta
Koppa siideriä
Koppa lonkeroa
Useampi litra vissyä, limuja ja Batterya
30 litraa vettä


12 hengen lasagne (kuumana teräsastiassa)
2 levyllistä pizzaa
1,5 kg nakkeja
15 keitettyä kananmunaa
Nuudeleita
Kaurapuuroa
Voileipiä useampi paketti + päälliset
Lettuja + hilloa + kermavaahtoa
Muovikassillinen mässyä


25 litraa dieseliä


600 kg miehistöä
n. 100 kg tuki tarpeellista miehistön varustetta


Valmistus:
Kaada kaikki nesteet ja kiinteät ainesosat mieluiten 33-jalkaiseen lasikuitukulhoon. Lisää miehistö ja sekoita pakka kunnolla. Poista lopuksi lasikuitukulhosta pari posliinimukia (ettei tule painoa liikaa). Ilmakuivaa sosetta kaksi yötä ja yksi päivä raikkaassa meri-ilmassa mieluiten kolmiomaisten tai puolipallon muotoisten rättien alla. Keinuta varovasti, ettei pääse sakkantumaan. Tarjoillaan lähes viimeisenä.


– – –


Koska ruokapuolta oli "niukanlaisesti" mukana kokoonnuimme Blue Peteriin syömään, ettei tarvitsisi nälkäisenä purjehtia. Vatsat ja vene täynnä puksuttelimme sitten hyvissä ajoin lämpimässä illassa lähtöalueelle. Starttasimme toisessa lähtöryhmässä 10 min ennen LYS3:sia ja First 31.7 -luokkaa. Koska ajettavanamme oli n. 12 mpk lyhyempi rata ilman Helsingin Kasuunin kiertoa, oli odotettavissa, että ensimmäiset isompien ohitukset tapahtuvat vasta Kotkan porttia lähestyttäessä. Olimmehan kaiken lisäksi luokkamme nopeimpia veneitä.



Startti ei ihan putkeen mennyt. Löysimme kyllä kolon sisarveneiden Alexian ja Phoenixin välistä, jossa laskettelimme styyralla kohti poijua. Se kun oli aiottu lähtöpaikka. Paukku oli tullut jo aikaa sitten, ennen kuin sinne saakka valuimme Alexian alla. Low (Siesta 32) seisoskeli merkillä sen näköisenä, ettemme edes tajunneet sen myös olevan lähtevä vene. Me aloitimme oman seisoskelumme kohta tämän jälkeen.


Kryssillä kohti Melkin kääntöpoijua vene tuntui (kumma kyllä) jotenkin raskaalta ja jouduimme päästämään yhden toisensa jälkeen meitä hitaammaksi mitatun veneen ohitsemme sisarveneiden sekä Astraian (EF34) ja Ilmarisen (Dufour 34) vetäessä joukkoa kohti Hramtsowin tolppaa. Vanha rouva Tarantella (Swan 37) taisi olla ensimmäinen, joka kokeili spinnulla ajoa kurssin ollessa jo vähän myötäisen puoleinen. Meillä kun ei enää ollut mitään hävittävää, nostimme mekin litteän kolmosspinnumme. Hyvinhän tuo ylhäällä pysyi. Etenimme nyt komeasti kallellaan, muttemme yhtään aiempaa kovempaa. Ensimmäiset "milloin syödään / mua pissattaa" kommentit pulpahtelivat gastiliiton suista.



Hramtsowilla spinnu alas ja tiukkaa vastaista kohti Kallbådaa. Tuuli heikkeni koko ajan ja koska vene ei enää ollut niin kallellaan sai miehistökin syödäkseen. Ensimmäinen ryhmä komennettiin samalla ruokalevolle. Rämmimme auringon laskiessa yhä kevenevässä tuulessa meitä hitaampien veneiden kanssa. Luokastamme tuunnnistimme ainoastaan Lowin vähän takanamme. Mantereen puolella näytti olevan jonkinlainen tuulialue, jonne uhkarohkeasti vendasimme. Saimmekin ensimmäisenä uudesta tuulesta kiinni ja jonkin aikaa tunnuimme olevan ainoa liikkuva vene. Tulihan se tuuli aikaa myöten myös alempana ajaneille ja jonkin ajan kuluttua huomasimme olevamme taas Lowin ja muiden kaverina.



Kesäyö oli upeimmillaan, mantereen puoli punaruskea ja meren puoli syvän sininen. Kuun puolikas vielä valaisi merta vaihtaen väriä valkoisesta tummanruskeaan laskiessaan aaltoihin. Olisimme ajaneet hyvinkin kolmituntisen vuoron vähän pitkäksi, eli Kallbådalle saakka. Ohittelimme nyt yksi kerrallaan hitaampiamme ja meno maistui muutenkin dehydratointia ehkäistessä. Vapaavuoro kömpi kuitenkin tunnollisesti suunnilleen ajallaan kannelle nauttimaan Jallun syntymäpäivästä. Yön pimeydessä kajautimme "Paljon onnea vaan" ja luovutimme päivän sankarille ensimmäisen pullon 56 tähden Jallua (varustamon mainososasto oli erikseen valmistanut kyseiset etiketit). Juoman maku oli hämmästyttävän lähellä yhden tähden vastaavaa jalojuomaa…


Kalbådalla nyhräsimme hetken muutaman LYS3:sen (mm. X-302 Sarastus) kanssa, mutta kyllästyimme pienempiimme ja lähdimme jolkottamaan alemmas ja nyt muita kovempaa. Jossain kaukana edessä tunnistimme ainakin Alexian toppivalon ja Tarantellan muista poikkeavan hahmon aika paljon alempana.



Auringon nousuun herätetty kippari Hepo tunsi vilun väristyksiä, mutta kevyesti terästetty kahvi sai taas veren virtaamaan. Päivästä näytti tulevan hieno. Ajelimme nyt nousevassa tuulessa muuta fleettiä alempana seuranamme Tarantellan sisarvene LYSsiä ajava Viima ja vähän edessämme alempana Tarantella itse. Tuuli kun tuntui koko ajan heittävän nokille, otimme vendan pohjoiseen Tarantellan jäädessä vielä alas. Samoihin aikoihin kuulimme VHF:stä ensimmäiset Kotkan portin sivuutukset. Sisarvene Phoenix oli melkein tunnin meitä edellä. (Ilmarinen oli sitäkin melkein puoli tuntia nopeampi, mutta emme sitä kuulleet).


Tuntui että melkein kaikki luokastamme kuittasivat itsensä portille ennen meitä. Venda pohjoiseen ei ollut kannattanut, sillä parin minuutin päässä ollut Tarantella kuittasi itsensä nyt reilun 20 min ennen meitä portista kohti Suursaarta. Pari minuuttia ennen meitä kerkesi myös ensimmäinen ison luokan vene, Blue Café (FF 36). Suursaarta kohden laskettelimme melkoisen kenossa. Onneksi kurssi ei ollut ihan tiukka vastainen, vaan vene pysyi vielä isosta päästelemällä pystyssä vaikka ykkösgenoa muuten olisikin ollut turhan kookas 8-9 metriä puhaltavaan tuuleen.



Suursaaren pohjoiskärjessä oli melkoisen rumat laivankapistukset kaapelia tai kaasuputkea laskemassa. Joku ison luokan veneistä kävi oikein erikseen katsomassa että onko laivojen välissä kaapelia. Ja olihan siellä! Kääntyivät sitten löytönsä tehneenä takaisin reitille. Olimme kuulevinamme tuulen tuovan niin venäjän- kuin suomenkielisiäkin kirosanoja. Suursaaren kupeessa meistä painelivat sivumyöäisessä ohi kisan kookkaimmat veneet pitkän vesilinjansa turvin.



Kurssin kääntyessä kohti saaren eteläkärkeä nostimme taas kolmosspinnun. Jos vaikka sillä pääsisi vielä saaren toisellakin puolella loikottamaan. Pääsihän sillä jonkin matkaa. Saaren yli tuli välillä aika vihaisen oloisia yli 10 m/s puuskia jotka pakottivat laskemaan kurssia vähän liikaa. Oli aika vaihtaa taas genoaan. Pääsimme nostamaan spinnun taas lähempänä Kotkan porttia, jonnne saavuimme samoihin aikoihin IRCcia ajavien Archambault 40 (Rytövaaran Dondo ja eestiläisten Charisma) kanssa. Raportin jättämistä joudumme odottamaan ikuisuuden, VHF-kanavalla kun tuli säätä, varoituksia merenkulkijoille, kansanradiota ja ties mitä valitusta varmaan vartin verran.



Alotimme nyt pitkän 33 mailin pätkän takaisin kohti Kallbådaa käytännössä täysmyötäisessä reilusti kevenevässä tuulessa. Oli lettukestien aika. Jallu oli etukäteen tilannut Lotalta lettuja, hilloa ja kermavaahtoa syntymäpäiviään juhlistamaan. Ei olisi viime vuonna samassa paikassa vallinneessa aallokossa 20-25 metrin tuulessa ihan tainnut onnistua. Neuvottelujen jälkeen gastiliitto saatiin lopulta suostumaan pieneen odotukseen lettujen ja kuohuviiniin kanssa, kippari kun halusi vaihtaa litteän kolmosspinnun muodokkaampaan kakkoseen. Joku kisa käynnissä muka…



Peräkannella pidettyjen lettukestien jälkeen painui miehistö nyt taas vatsat täynnä eri puolille kantta "venettä painottamaan". Aurinko porotti kuumasti ja porukka kuoriutui toppavaatteistaan, Terhi aina bikineille saakka. Kippari osoitti taas henkisen kypsymättömyytensä häätämällä porukan pois sitloodasta vaikka sinne aurinko paistoi parhaiten. Taas jotain kummaa "kisahöpinää".


Siirtypä kippari itsekin etukannelle selälleen pötköttämään. Nippa nappa lentävän spinnun leen skuutti tietysti kädessä, silmä kovana pallokkaan muotoa jatkuvasti säätäen. Se että gastiliitto väitti kohta kannelta kuuluneen äänekästä kuorsausta on viheliäistä panettelua ja suorastaan kapinaa päälystöä kohtaan. Kippari ei itse havainnut mitään kyseisen olosta tapahtuneen. Ainakaan hereillä ollessaan.




Huolimatta raivokkaasta keskittymisestä kisaamiseen ei vauhtimme ollut kummoinen. Mm. takanamme ollut Minnamari (Antilla 36) valui ohitsemme kuten myös nyt nippu kakkosluokkalaisia. Reittiohjelma Sailplanner oli ennen kisaa sitä mieltä, että parhaan kyydin olisi saanut leikkaamalla melkein Viron rannikolle saakka. Ulos merelle menijät saivat taas tälläkin kertaa turpiinsa. Me emme hirveän kauas etelään ajaneet, riittävän kauas kuitenkin ottaaksemme vähän lisää turskaa painolastiksemme.






Pitkän kuuman päivän päätteeksi saavuimme auringon laskiessa Kallbådalle. Bongasimme tolpan vieressä olevalta eteläviitalta hylkeen, joka kiinnostuneena seurasi fleetin valumista kohti Helsinkiä. Bongasimme myös taas Lowin, joka tuntui kevyessä saavuttavan meitä. Yön pimetessä vauhti laski ajoin lähes nollaan ja tuuli shiftaili kymmeniä asteita. Puolen yön jälkeen tuuli kääntyi melkein pohjoiseen. Kiiruinen jiippi, ja pääsimme nyt hyvällä vauhdilla kohti Hramtsowia. Low alkoi taas jäädä taakse.


VHF antoi ensimmäisiä luokkamme sivuutusilmoituksia Hramtsowilta vähän klo yhden jälkeen. Kisan nopein kölivene Luna (FG46) oli jo tuolloin maalissa. Legi Kotkan portilta Hramtsow/Gråskärsbodan linjalle sekotti kaikkien luokkien pakan aika totaalisesti. Luokastamme tekivät Inferno 31set Solveig ja Donna upean nousun loppupäästä kärkeen. Vastaavasti sisarveneemme Alexia ja Phoenix romahtivat sijoituksissa. Ilmeisesti olivat valinneet ulkoreitin?



Tiputimme spinnun Hramtsowilla ja ajelimme jonossa genoalla kohti Katajaluotoa ja Melkin eteläkärkeä. Lännessä näkyi toinen pitkä jono isompiluokkalaisia veneitä, jotka huutelivat itseänsä sisään Gråskärsbodanilla. Pitkäkarin luodon jälkeen jonot sitten yhtyivät ja Rönnbuskenin kääntöpoijulla nousivat taas spinnut. Niin meilläkin. Allamme oli Jumpin' Jack Flash (J-35), yllä Amiraali Finell FinnFUNilla (FG331) ja edessä pienempi Penelope (First 31,7). Väliin tunki perästä vielä jatkuvalla syötöllä isompia veneitä. Vaikka valoisaa jo olikin, aurinko ei ollut vielä noussut, eli meriteiden säännöt olivat vielä voimassa. Nostattaa ei siis saanut. Vähän tulkinnan varaisia olivat parin veneen ajolinjat, meitä ei kuitenkaan kukaan häirinnyt.



Tietäen tilanteemme toivottomuuden pyrimme olemaan häiritsemättä myöskään edessämme ajavaa Penelopea. Saimme sitä kiinni ja olisimme varmaan päässeet päällekin, mutta miksi mennä pilaamaan kaverin selvästikkin hyvin mennyttä kisaa. Merivoimat oli jostain syystä parkkeerannut kummallisen näköisen laivanrohjakkeen keskelle maalisuoraa. Spinnu veti mukavasti ja aloimme jo valmistautua maaliintuloon kun Teemu huomasi, että edessä olevilta spinnut tipahtivat jo ennen maalilinjaa ja tilalle putkahtivat genoat. Tuuli shiftasi päin pläsiä ja loppui sitten kokonaan. Viimeistä 200 metrin matkaa tultiin sitten 20 minuuuttia. Sijoitukseemme tällä ei todennäköisesti ollut merkitystä, mutta olisihan se ollut mukavampi tulla vähän aikaisemmin reissulta kotiin.






Kuuliaisesti gastiliitto kuitenkin siivosi veneen sisältä matkalla kotisatamaan ja ulkoa vielä satamassa. Ruokia ja juomia oli jonkin verran jopa jäänyt yli. Ehkäpä ensi kerralla voimme keventää vielä yhden nakkipaketin verran…


Tulokset täällä.
Satakunta uuden kameran kuvaa Nauti n' Nollan kuvapankissa.

Äijäporukka tuulettumassa

KoPu Tiistaikisa 7.6.2011

Rata D myötäpäivään

Tuuli 9 m/s E, ilma +16°C, vesi +10 °C

Purjeet: Genoa 3, spinnu S3

Miehistö: Hepo, Seppo, Jarko, Eetu, Matti, Janne L. & Riku

Sijoitus: 10/32

Erinäisiltä tahoilta on monasti ihmetelty Nauti n' Nollan vetovoimaa viehättävien naisgastien työllistäjänä. Tuulinen tiistai-ilta olikin nyt harvinainen poikkeus Prinsessa Annenkin jättäydyttyä pois. Koska mukana oli nyt vain rumia äijänköriläitä, päätti Seppo heittää Hepon hyvin palvelleen kameran mereen vahinkojiipissä juuri vähän ennen starttia. Kamera on 10 metriin vesitiivis ja iskunkestävä, muttei valitettavasti kelluva. Muutama kuva kisasta sentään saatiin Rikun kännykällä napsittua.

Keulalle oli valittu kolmosjenni, tuuli kun ujelsi kovimmissa puuskissa jopa yli 10 m/s. Starttilinja kun oli aika tarkkaan 90° kulmassa tuuleen, halusivat tietysti kaikki startata poijun päästä linjaa. Autokauppiaat (Audi) esittelivät nyt sivukonttoriaan (Salona 37) pääkonttorin (GS 42R) ilmeisesti jo valmistautuessa matkaamaan Välimerelle. Olivat vaan unohtaneet jättää KoPun rekisteriin perustamisilmoituksen, sillä ilmottautuneissa (eikä tuloksissa) uutta venettä vielä näkynyt. Joutuivat autotrokarit kuten muutama muukin nöyrtymään startissa, sillä poijulla oli tavallisen hirveä hässäkkä. Pääsimme viime hetken väistöllä kurvaamaan pahimman nostatusryysiksen alta vauhdilla radalle, aivan Subwayn (X-35) ja Extasian (X-99) kantaan.

Extasia surffasi nopeamman Sämpylän (Subway) peräaallolla ja me taasen heidän aallollaan. Näin tämä X-juna viiletti oikein mukavasti kohti Melkin eteläkärkeä. Pikku-Audin tehot eivät riittäneet samalla tavalla ohitukseen kuin ison ja joutuivat kaupustelijat nyt tavaamaan nyt Nauti n' Nollan peräpeilin tekstejä (isomman Audin perästa olemme yleensä hätäisesti kerenneet lukea vain AU-DI, jos siellä jotakin muuta lukee, niin ovat olleet jo liian kaukana). Pääsivät nuo toki aikaa myöten alakautta ohi (LYS 1,32), mutta nyt olisimme kerenneet hyvin tavata myös muiden VAG-konsernin automerkkien pitkän listan.

Pelkäsimme Melkin kärjessä olevaa tyvenemmän näköistä aluetta ja hyppäsimme X-junan kyydistä ajaen vähän alemmaksi. Jouduimme nyt päästämään pari isompaa ohi ja harmillisesti vendaparin jälkeen oli Carabilla III (Dehler 34 DD) myös kuitannut meidät juuri ennen kääntömerkkiä. Pikkuluokasta vain osa oli nostanut spinnun Rysäkarille vievän pätkän navakkaan sivutuuleen. Mekään emme pitäneet kiirusta sivutuulispinnun nostamisessa, vaan ajelimme kaikessa rauhassa korkoa varmistaen noston onnistumista. Ja hyvinhän tuo onnistuikin. Eetu ajoi tällä kertaa leetä, Jannen auttaessa kannella. Matti oli nyt opettelemassa pianon saloja. Viilettelimme nyt oikein mukavasti 8-9 solmun vauhtia hitaimpia pikkuluokkalaisia jo ohitellen.

Vaikka Rysäkarin eteläkepille tultaessa olimme kerranneet edellisviikonlopusta viisastuneena jiipin mekaniikkaa, ei se silti ihan putkeen mennyt. Rintsikat ne taas ilmaantuivat esiin, vaikkei yhtään naispuolista ollutkaan veneessä. Aikansa ähellettyään sai gastiliitto spinnun taas oikoiseksi ja meno jatkui kohti Rönnkobbenia. Eetu pumppasi hyvin puuskissa spinnulle vauhtia Sepon myötäillessä mainiosti isolla.

Aloitmme spinnudropin valmistelut tarkoitukselliisen ajoissa, olihan keli kuitenkin aika rapea. Hyvä niin, muutamalla muulla näytti olevan melkoisia vaikeuksia saada pallokas taivaalta sisään veneeseen. Esim Carabillalla oli selvästi ongelmia. Olimme jo aiemmin kuroneet heidän saamaansa etumatkaa umpeen ja pääsimme kääntämään tiukalle vastaiselle kohti Käärmesaaria jo sopivasti tuntumassa. Extasiaan oli jo vähän rakoa eikä Audikaan ei tolkuttoman kaukana ollut, mutta kuroi toki koko ajan lisää etumatkaa. Sämpylästä ei enää ollut havaintoa.

Yheispeli isopurjetta ajavan Sepon kanssa toimi mainiosti ja saimme pidettyä veneen hyvässä vauhdissa ja kulmassa vaikka tuuli oli kovin puuskainen ja vaati tarkkaa ajoa. Olimme nyt aivan Carabilllan tuntumassa, nousukulmamme oli parempi, heidän isomman keulapurjeensa tehdessä menosta selvästi tuskaisempaa. Olisimme jo ehkä päässeet ohikin, mutta Käärmesaarten portilla jouduimme heittämään kaksi "hätävendaa", jossa menetimme rutkasti aikaa. Kaiku kun ei vieläkään toimi, ja nyt käsigepsi ei jostain syystä saanut signaalia. Kippari Hepolla vaan meni pupu pöksyyn, eikä uskaltanut nyt harjoittaa niin hyvin toimivaa kuuloon perustuvaa syvyysluotausta.

Vendaparin jälkeen pääsimme maalisuoralle, jossa isommasta keulapurjeesta olisi nyt ollut hyötyä. FunFirst (31,7) yritti vähän kiusata meitä, mutta aika pian pyyhkäisimme siitä alakautta ohi. Carabilla oli saanut siis etumatkaa pupuvendoistamme ja isolla keulapurjeella vetäsi vielä lopun sivutuulessa varmasti loput lyömiseemme tarvittavat sekunnit. Olimme kuitenkin maalissa kovin tyytyväisiä, ratakierros oli ollut vauhdikkaan viihdyttävä ja tiesimme odottaa vihdoin kohtuu hyvää tulosta. Harmi, ettei Audi saanut tulosta. Eivät niin hirveästi ennen meitä perillä olleet…

Maininnan arvoinen suoritus oli muuten Penelopen (First 31,7) sijoittumien tässä kelissä kakkoseksi. Perttu kun harjoitteli kaksistaan Two Star -racea varten. Veneessä ollut kolmas henkilö oli vain varmistus, joka ei osallistunut tositoimiin.

Räyhäämistä, rytinää ja rintsikoita radalla.

WB Sails Round the Buoys su 5.6.2011
ORCi, HSK Rata-alue E (Ytterskär)
Tuuli 4-3 m/s NE-SE, ilma + 12-16°C, vesi +9 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Jarko, Matti, Janne L., Seppo, Anne & Marja
Sijoitus: 6/19


Kesän ensimmäiseen ratakisaan oli ilmottautunut ennätykselliset 57 venettä, joista suurin osa omaan ORCi 3 -luokkaan (19 venettä). Kun samassa startissa oli vielä kaksi pienintä IRC-venettä (Valpuri ja Shere Khan) niin 21 veneen lähtöhässäkkä alkoi jo kuullostaa lasikuitukauppiaan toiveunelta. Olihan isossa ORC/IRC 1 -luokassa sielläkin yhteensä 17 venettä (ja paljon enemmän lasikuitua). Onneksi lähtölinja oli sovitettu reilusti osaanottajamäärän mukaisesti tosi leveäksi, ja lähtökahinoissa selvittiin normaaleilla äänijänteiden revähdyksillä.



Nauti n' Nollan gastiliitto on perinteisesti suhtautunut penseästi tällaisiin päiviin, joissa joutuu koko ajan oikein hommiinkin -ja vielä merellä. Rantakapakoissa raataminen kun on perinteisesti ollut miehistön nimikkolaji. Nytkin osallistuminen koko kisaan ratkesi vasta perjantaina. Tosin loppujen lopuksi jouduimme jättämään yhden Terhi-herhiläisen kahdeksantena jäsenenä rannalle. Ehkä hyvä niin; veneiden kohtaamisia oli niin paljon, että Terhi-parka olisi varmaan mennyt sekaisin. Joka toisessa veneessä kun tuntuu olevan joku Terhin tuttu (= ex-poikaystävä), jolle olisi pitänyt huudella…


Saavuimme radalle ajoissa ja kerkesimme hieman harjoitella roolitusta. Vähän olivat hommat hakusessa, spinnun droppaaminen "väärältä" puolelta jne. Lähdimme kuitenkin ensimmäiseen omaan starttiimme luottavaisin mielin mielessä pahimpien kapeikkojen välttäminen. Toki sellaisen löysimme, mutta onneksi olimme hyvällä puolella kapeikkoa. Herring Rouge (X-79) nostatti kaikin oikeuksin linjalla cruisaillutta Anastaciaa (First 31,7), joka ei tuntunut oikein ymmärtävän pelisääntöjä. ”Mihin mä muka väistäisin” kuului kommentti peräsimestä. No, valinnan varaa oli suunnassa noin 180 astetta, kaikki linjan väärällä puolella tosin, mutta se kun nyt sattuu olemaan sääntökirjan keksimä hauska jekku.



Alkoivat olla jo haitaksi meillekin ja mielessä kävi rotestin tekeminen (meidänhän olisi pitänyt protestoida Herring Rougea, jonka taas Anastaciaa jne.). Tämän blogin pitämisessä on ihan riittävästi kirjallista työtä, joten emme nyt vaan jaksaneet. Koko luokka pääsi lopulta radalle suht sopuisasti. Oli vaihteeksi mukavaa olla luokan nopeimpia veneitä ja päästä pian ihan itse määräämään luikittavat ladut. Heitimme heti tilaisuuden tullen paaralle kohti radan oikeaa laitaa varmistaen näin vapaat tuulet ja toivoen ehkä pientä hyvää ennustetusta tuulen kääntymisestä. Ajoimme vähän turhan pitkälle kun emme halunneet jäädä jo toisella ratakierroksella olleen Lunan (FG46) peittoon. 


Ylämerkille laskettelimme jo vähän turhan avointa kurssia, joskin hyvällä vauhdilla. Luokan hitaamat veneet (mm. kaikki 8 kpl First 31,7) olivat jääneet taakse ja kähisimme nyt spinnulla sisarveneiden Alexian ja Phoenixin kanssa samoilla aalloilla. Ilmarinen (Dufour 34) liikkui taas käsittämättömän kovaa kannassaan aina vaarallinen Astraia (EF34). Aivan samoihin vauhteihin emme näiden kanssa pystyneet, mutta hyvin sinnettelimme kannassa.



Toinen ratakierros oli edellisen toisinto. Kryssillä Phoenix edellämme ajoi hieman kovempaa, mutta paljon alemmaksi. Taktiikka, jota ovat aiemminkin usein hyödyntäneet. Sen verran hyvässä vauhdissa olimme itse, etteivät nyt kyllä eroa tehneet. Spinnuosuudella aloitimme sitten sähläämisen, joka maksoi meille päivän mittaan monta minuuttia. Aina jiipatessa spinnu romahti kasaan kuin Matinkylän vanha kuplahalli. Tappaen vauhdin ja fiiliksen. Teimme jotain totaalisen väärin, mutta emme kiireessä oikein kerenneet sisäistää mitä. Maaliin tulimme jo pari minuuttia muille luokkamme "isoille" hävinneenä, mutta toisaalta reilulla kaulalla pienempiin. Jopa aina yhtä kiusallisen nopea Merinna (Elan 31) tuli parin minuuttia perässämme maaliin. (Kolmosluokka kiersi vain 2 kierrosta / lähtö muiden pyöriessä 3 / lähtö).


Mukaan varatut eväät huitaistiin kaikki naamariin jo ensimmäisellä "mainoskatkolla". Tunnelma oli mukavan kevyt kesäisen auringonpaisteen alkaessa mukavasti lämmittää nyt myös näin ulkona merellä. Kanssakilpailijat alkoivat pikkuhiljaa varovaisesti kuoriutua purjehdustakeistaan ja pipoistaan. Nauti n' Nollan vilukissa Annekin totesi yllättävän hyvin pärjäävänsä täydessä laskettelusetissä (tosin ilman monoja).


Aikansa poijuja väänneltyään (tuuli shiftasi ennustetusti etelämmäksi) saivat järjestäjät radan pystytettyä ja taas päästiin tosi toimiin. Ykköset, kakkoset ja ysi-ysit lähtivät kaikki taas baanalle normaalin huutomyräkän saattelemana (ja tämäkö on herrasmieslaji…?) viiden minuutin välein. Yksittäisiä varaslähtöjä töötötettiin, mutta harvinaista kyllä koko päivän aikana ei ollut yhtään yleistä takaisinkutsua. Pääsimme vuorollamme omaan lähtöömme käytännössä juuri sieltä, mistä halusimmekin. Aivan lautakuntaveneen vierestä. Yläpuolellamme oli vain matalarikinen Lutfisk (Platu 25), joka kanssamme oli "sulkenut oven" parilta ylempänä olleelta (ainakin kahteen kertaan käännytetty LOW, Siesta 32).



Ampaisimme heti paaralle (ja vapaisiin tuuliin). Ja kuten enimmäisessä startissakin vedimme taas hieman pitkäksi. Ehkä vähän vähemmän, sillä nyt tulimme hienosti luokkamme kakkosena ylämerkille Ilmarisen perässä. 

Spinnun nosto sujui taas hyvin, mutta jiippi tuotti taas eneneviä tuskia. Rintsikoita taivaalla ja ärräpäitä ruorin takaata. Tälväsimme hyvän asemamme ja jouduimme tuskaisena katsomaan kuinka kilpakumppanit kuroivat etumatkamme umpeen ja viilettivät ohi.




Ja toisella kierroksella sama toistui aina vain pahempana, nyt pallokas sitoi itsensä tiukaksi sukaksi keulastaagin ympäri. Selvittämiseen meni ikuisuus ja jouduimme päästämään "hitaammat" Merinnan ja Penelopen (First 31,7) ohi ja maaliin edellämme. Ensin luulimme saaneemme omaksi kiroukseksemme tyynen alueen vähän ennen maalilinjaa, mutta itse asiassa tämä reikä koituikin pelastukseksemme. Takana tulleet kärsivät siitä paljon pitemmän matkan kuin me ja kaikki takanamme tulleet jäivät lopulta myös tasoitusten jälkeen taaksemme.



Keli näytti välillä jo niin tyyneltä, että epäilimme tulisiko kolmatta starttia ollenkaan. Alkoihan se tuuli lopulta taas viritä ja nyt jo lähes etelästä. Ylä- ja alamerkeillä oli kuulunut aikaisemmilla kierroksilla jonkinsorttista kolinaa, mutta pahemmilta kolhuilta kai vältyttiin. Miksei ratakisoissa ole fendarien käyttö pakollista? :-D
Onpa tullut oltua sellaisessakin kisassa, jossa lähdössä on ollut sääntöjen mukaan pakko pitää fendaria suojana.
ARC:n lähdössä joutuvat sellaiset Atlanttia ylittämään lähdössä olevat veneet käyttämään fendaria uloimpana keulassa, joilla oli ulkoneva ankkuri.



Valuimme nyt vähän tahtomattamme lähtölinjan keskivaiheille ja olimme vaarassa joutua nostatetuksi linjan yli. Taas oli paremmasta veneenvauhdista etua ja saimme pidettyä itsemme nippa nappa linjan takana hitaampien nostattajien jäädessä taakse. Kukaan ei nyt varastanut lähtöpaukkua ja pääsimme jo totutusti pian eroon hitaammistamme kun emme joutuneet uimaan kenenkään jätöksissä. Mysteerisesti muuten bongasimme rata-alueelta päivän aikana useammankin jätesäkin tai vastaavan. Jonkun kanssakilpailijan salainen ase, pumpata toiletista plastiikkimiina perässä tulevan peräsimeen…?



Kryssivauhtimme oli taas hyvä ja käytännössä koko luokkamme kärki joutui väistämään meitä kun olimme lyhyen paaran jälkeen joutuneet väistämään rypälettä isompiluokkalaisia heittämällä takaisin styyralle. Ylämerkillä olimme taas kohtalaisen hyvin, mutta heti kierron jälkeen tehty jiippi oli taas katastrofi. Taas romahdus ja kiertyminen keulastaagin ympärille. Ikuisuudelta tuntuneen selvittelyn ja kinkkaamisen jälkeen saimme spinnun vetoon vain todetaksemme, että olikin jo kiire laskea se. Tulimme alamerkille kovin leveästi, ehkä hyvä niin, sillä pari veneenmittaa edellemme päässyt Phoenix-sisko sai tuta sukurutsaa raaimmillan kun Magnum-setä (IMX 40) rysäytti sen perään oikein voimalla. Magnum-sedän vehkeet (keulan pukspröötin tapainen) olivat rysäyksestä pahasti killillään, mutta siskoon ei ilmeiseti henkisiä vammoja hirveästi pahempia tullut. Magnum-setä pyörähteli kiltisti sääntöjen vaatimat "myötä- ja vastoinkäymiset", kun huutelimme todistavamme tapahtunutta.


Vielä yhden hyvän kryssin ja tuskaisen spinnuhölmöilyn jälkeen pääsimme vihdoin maaliin mekin jossain fleettimme keskivaiheilla. Miehistön arvaukset kokonaissijoituksestamme olivat välillä 8-13, ainoastaan Matin ennustaessa yltiöoptimistisesti viidettä sijaa. Hämmästys olikin suuri kun olimme lopulta kuudes luokkamme 19 veneestä. Yksittäisten lähtöjen sijoitukset olivat 5-7-9, mutta kun muiden tulokset menivät sopivasti ristiin, loppusijoituksemme oli meille erittäin tyydyttävä.


3-luokkamme voitti upealla 1-1-1 sarjalla Ilmarinen aivan kuten autokauppiaat (Audi) ykkösessäkin. 2-luokan voiton vei Nerissa (Dufour 40) melkein yhtä komealla 1-2-1 sijoituksilla. IRCin ison luokan voitto meni Xini Freedomille (X-41) sisarveneensä Nicole 4:n varastettua viimeisen lähdön. Kahdesta pikku-IRC veneestä oli Shere Khan Valpuria parempi erin 2-1. X-99:ssä dominoi Amaryllix puhtaalla sarjalla sekin.


Oman seuran järjestelyt toimivat oikein muutoin mukavasti, mutta se että tuloksia joutuu odottamaan seuraavaan aamupäivään ei kyllä ole lajille (tai tasoitussäännölle) kunniaksi. Kyllä ainakin alustava tuloslista (ennen protestikäsittelyjä) pitäisi pystyä julkaisemaan käytännössä hetikohta viimeisen veneen tultua maaliin tai ainakin lautakuntaveneen saavuttua maihin. Helmitaulullako näitä tuloksia vielä tänä päivänä lasketaan?


Kaikki tulokset täällä.
Nippu kuvia omassa kuvapankissamme
ja (taas) todella upeita Ekun kuvia kisasta Sailpix.fi


p.s. Selvisi se spinnun jatkuvasti romahduttanut mokakin. Liian aikainen barberin kiristäminen. Ei tule enää tapahtumaan…

Kevään viimeinen

KoPu Tiistaikisa 31.5.2011

Rata E myötäpäivään

Tuuli 2 m/s ENE, ilma +10°C, vesi +10 °C

Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S3

Miehistö: Hepo, Matti, Janne L., Riku & Terhi

Sijoitus: 25/32

Kevään viimeiselle päivälle oli ennustettu jo hellelukemia, mutta merellä ei moisista vielä ollut tietoakaan. Lämpötila laski kilpaa tuulen kanssa lähtöalueelle moottoroitaessamme. Lautakuntaveneen merkkiliput seisoivat tangossa yhtenä rypäleenä, mutta olimme tunnistavinamme E-rataa osoittavan sinipunan höystettynä kiertosuuntaa osoittavan vihreän. Vastatuulipoijua osoittava kelta-punainen R-lippu ei silmään sattunut, mutta olisihan tuo lähtölinjan suunnasta pitänyt tajuta. (Olipas lippukokoelma väreiltään vähän niinkuin hallitusneuvotteluissa)!

Pikkuluokan lähtö oli yhtä vauhdikasta katsottavaa kuin nuo hallitusneuvottelutkin. Eikä meillä "isoilla" sen hurjempaa ollut. Lähdimme aika mukavasti veneen päästä kahden X-99:n nostatellessa edessämme meille hyvin tilaa (toinen ei mahtunut linjalle, vaan joutui pyörähtämään uusiksi). Pitkällä styyran halssilla meitä joutuivat väistämään mm. Nerissa ja Casper. No me kärsimme sitten seuraavaksi itse pohjoisnurkan huonommista tuulista.  Allemme lipui Scirocco (Salona 34), joka pääsi paremmalla vauhdilla kohden kääntöpoijiua yläpuoleltamme ohi. Taas muuten vene, joka ei ollut kisassa mukana, tai ei ainakaan ollut lopputuloksissa… Samaten oli sisarvene Phoenix linjalla, mutta kääntyi heti kääntöpoijun jälkeen pois. Vähän kysenalaista tulla sotkemaan toisten tuulia/startteja, jos ei itse ole oikeasti mukana.

Olimme melko noviisimiehistöllä liikenteessä, gasteista jokainen oli käytännössä ensi kertaa tehtävässään. Matti "Mulkku mastolta” oli päässyt keulakannelta sitloodaan "siisteihin sisätöihin", Rikun tutustuessa isopurjeen saloihin. Kansiapulaisena aiemmin toiminut Janne L. sai nyt ylennyksen spinnupäälliköksi ja Terhi "Herhiläinen" ei tyytynyt pelkkään pianossa olemiseen vaan myös tanssi kannella ja piti yhden naisen jatkuvaa talk-showta. Oli taas taidettu ottaa aamuvitamiinit pariin kertaan… 

Käänsimme ylämerkillä viimeisenä, joskin aivan toisen kannassa. Spinnuvalinta oli helppo, –kolmonen. Kakkonen kun oli aamulla jäänyt Hepon alakertaan kuivumaan. Pienen säätämisen jälkeen saimme ainoan spinnumme lentoon ja liityimme jonon jatkoksi lipumaan hitaasti kohti Rönnbuskenin suoraa.

Matkalla "alamerkille" tuli ensimmäisenä vastaan Lutfisk (Platu 25) eikä kelluva automarketti (Audi/ex Lexus/ex Alfa), joka normaalisti on jo tässä vaiheessa ottanut paikkansa kärjessä. Kauniissa jonossa kaikki kilpailijat tulivat kääntömerkille ja aloittivat nyt kryssin takaisin. Omana aikanamme mekin, jotenkuten muiden tuntumassa. Oman luokan veneistä oli lähimpänä muutaman veneenmitan päässä Casper ja hitaimpia pikkuluokkalaisia alkoi pyöriä ympärillä.

Matkalla pohjoiseen oli reitissä kovasti "kuoppia", joissa ei tuullut yhtään. Onnistuimme kohtalaisesti näiden välttämisessä ja kerran jopa löysimme ihan oman tuulikaistan, jolla karistimme nipun pikkuluokkalaisia kinteriltämme. Herhiläinen huuteli ohitettaviin naapurivenisiin, joista lähes jokaisessa tuntui olevan joku hänen ex-poikaystävänsä. Parhaassa oli kaksi… Käärmesaaren portin jälkeen tämä etenemisen riemu sitten loppui kokonaan. Saimme nollatuulessa killuen seurata aitiopaikalta yhdessä H-Hetken kanssa kuinka edessä oleva fleetti virui illan viimeisessä tuulenvireessä kohti maalia.

Vartin verran Herhiläisen hillitöntä höpötysvimmaa kuunneltuaan joku tuulen jumalista kyllästyi, ja kaivoi kassistaan vielä yhden pienen tuulenvireen, jolla pääsimme mekin vihdoin maaliin. Tulos oli nyt mitä oli, mutta ilta oli hieno. Ehkäpä kesä toisi jonkun ihmeen tullessaan ja saisimme vauhtimme pikku hiljaa kohdilleen.