Epätavalinen Emäsalo

Emäsalon Lenkki (LYS)

La-su 28.-29.5.2011 HTPS

Tuuli 8-4 m/s SSW-S, ilma +12-7 °C, vesi +7 °C

Purjeet: Genoa 3 & 1 heavy, Spinnu S2

Miehistö: Hepo, Santtu, Jallu, Teemu, Matti & Marja

Sijoitus: Luokan LYS 1 alustava tulos 10/19 

Tämänvuotisesta Emäsalosta jäi vähän hassu fiiliis. Ikäänkuin olisi mennyt ravintolaan ja tilannut perinteisesti hyvän pihvin, mutta tarjoilija olisi tuonut pöytään kalan. Oikein hyvin laitetun ja tuoreen, muttei kuitenkaan sitä, mitä odotettiin ja mihin oli varauduttu.


Ainakin aikaisin ilmottautuneille tuli uutisena, että rata kulkeekin Kustaanmiekan sijasta Kuninkaansalmen (Haminansalmen) onnettoman kapeasta aukosta. Perjantai-iltana tuli sitten toinen yllätys, kun orderit tulivat nettiin (tämä käytäntö saisi olla kaikissa kisoissa = nykyaikaa…), rata kierrettäisiinkin myötäpäivään ja suurena erona aiempiin vuosiin, lähdöt olisivat porrastettu puolimatkan tasoitusten mukaan! 


Kuninkaansalmen turvallisuuden kannalta iso juttu ja teki kieltämättä kisasta ihan hauskan, mutta "oikeisiin kisoihin" kuuluvan yhteisstartin puuttuminen teki tapahtumasta jotenkin enemmän matkapurjehdushenkisen. Kun esimerkiksi meidän lähtöaikamme oli 17.16.27, niin kysymys oli enemmänkin siitä, toimiko Tissotti vai sekosiko Seiko linjaa ajaessa. Oman lähtöajan määritteleminen muista veneistä tai rannan merkeistä oli käytännössä mahdotonta. Lähdössä ei ihan hirveästi ollut "suuren urheilujuhlan tuntua".


Veneitä oli ilmoittautunut kiitettävästi 62 (15 LYS3, 15 LYS2, 19 LYS1, 11 Hobie Tigeria ja 2 monirunkoa), joukossa muutamia 18 metrin mastolla varustettuja veneitä kuten esim. X-34 ja X-35. Ihan tarpeeksi hirvittää Emäsalon sillan alitus jo Nauti n' Nollan 16,3 metriä mastoa + 1 metri antennia -kombinaatiolla. Kaikilla näytti kyllä pysyneen tikku pystyssä sillan alituksessa.

Ensimmäisten veneiden startatessa kohtalaiseen vastatuuleen (hitaimmat lähtivät ensin) saapui kisalle ominainen sumurintama lähtöalueelle. Olikohan taas jälleen kerran tiedossa hyinen kisa? Tuulta oli tuollaiset 7-8 m/s ja keulalle valittu kolmosgenoa tuntui oikealta ratkaisulta. Kanssamme starttasi vain yksi vene, Jasmiina (Mannerberg 31), josta päätimme kokemusperäisesti vain pysyä mahdollismman kaukana. Muistissa oli hyvin aiemmilta vuosilta tämän veneen törttöilyt lähtölinjalla ja karilla käymiset ennen lähtölinjaa.

Saimme mukavan startin riittävän kaukana Jasmiinasta ja pystyimme pitämään sen muutaman vendan jälkeen sopivasti takanamme. Edellämme olivat lähteneet Ramdata ja Shere Khan, joita tunnuimme hieman saavuttavan matkalla kohti Kuninkaansalmea. Oletetusti tuuli himmasi reilusti salmessa ja lähinnä vain vanhalla vauhdilla pääsimme tästä p-lävestä läpi vaikka tuuli oli yleisesti ottaen optimaalisesta suunnasta ja ulkona merellä kohtalaisen voimakaskin. Kevyt etelätuuli ja koko fleetti olisi ollut tässä sumpussa vaikka millaisilla lähdön porrastuksilla…



Salmesta tultiin ulos tiukkaa vastaista ja Santahaminan eteläpuolella päästiinkin sitten kääntämään kurssi myötäiseen. Aurinko oli tullut jo aiemmin esiin sumupilven väistyttyä ja miehistö pääsikin nauttimaan suorastaan kesäisestä tunnelmasta kakkosspinnun viedessä venettä kohti Sipoon selkää. Vatsat oli täytetty perinteisesti Palma de Pyyn ravintolassa sikahintaisilla jauhesikanautapihveillä (pannu / metsästäjä) ja nyt varauduttiin edessä olevan pitkän kisan nestehukkaan tankkaamalla nesteytettyä ohraa.



Jo ennen Kuivaa Hevosta saavutti perässämme startannut Carabilla (Dehler 34 DD) meidät ja paineli saman tien ohi. Saman 1,25 LYS-luvun Blanco (Jeanneau 44) olisi pitkällä vesilinjallaan varmasti tehnyt saman, mutta otti tyhmän jiipiin pohjoiseen, jossa joutui tekemään matkaa matalikkoja väistäen.

Muutama vene lähti ulos kauas etelään kiertämään Eestiluodon vierestä. Tämä temppu oli viime vuonna meille todella hyvä, mutta tänä vuonna ratahan kierrettiinkin toisin päin, joten suorin reitti kulki nyt paljon pohjoisempana. Haukkasivat nämä veneet pahasti turskaa. Olimme tunnistavinamme Subwayn (X-35) sinisen spinnun yhdeksi näistä. Edessämme toinen sinipallokkainen, Shere Khan, kärsi selvästi genaakkeriveneenä lähes plattismyötäisestä kelistä ja jätimme heidät pian taaksemme leikkelemään. Edessä Ramdata löysi taas normivauhtinsa ja alkoi pikkuhiljaa tehdä meihin rakoa. Relax (X-34) pyyhkäisi kevyesti ohi, mutta muita nopeampia veneitä ei sitten häiritsemään tullutkaan.

Sköldvikin tasalle tultiin aivan plattiksessa. Muutama omalinjalainen leikkaili kapean rännin ulkopuolelle pikkusaaria kierrellen, suurimman osan fleetiä lipuessa mukavassa tuulessa auringosta nauttien sen kummempia manööverejä vältellen. Me kuuluimme tähän "laiskaan" joukkoon ja saimmekin harmiksemme huomata, että takanamme olleet Jasmiina ja Blanco olivat päässeet yhdellä jiippiparilla eteemme. Ympärillä alkoi nyt kuhista muitakin leikkelijöitä, F18 Hobie Tigereitä loikki sieltä täältä hirmuista vauhtia eteen ja taakse.

Emäsalon sillan luona oli tasoituslähdön edellyttämällä tavalla fleetti aika hyvin läjässä. Oli jotenkin jopa vähän tylsää tehdä sillan alitus täysin valoisassa tavitsematta miettiä salmen virtauksia tai tuulen pyörteitä. Sen verran oli tuuli tyyntynyt, että keulalle valittiin litteä kovan tuulen ykkösgenoa. Normipurje medium ykkönen ei varmasti olisi venettä kaatanut, mutta nyt haettiin parempaa kryssikulmaa. Normiykkönen kun alkaa olla jo kovasti väsynyt ja kauden aiemmat kisat ovat olleet sillä varsinkin kryssillä kovin tunkkaisen tuntuista tamppaamista.


Emäsalon itäpuoli oli tiukkaa vastaista. Onneksi ei tarvinnut kryssiä tätä kapeaa kivikkoista ränniä. Nauti n' Nollan kaiku kun ei suurista ponnisteluista huolimatta ole suostunut heräämään talviuniltaan. Vika on ilmeisimmin jodossa aivan anturin juuressa, tai sitten anturiin on päässyt kosteutta sisälle kyseisen johdon läpiviennistä. Varaosia ei Navicon järjestelmään enää saa ja koko mittariston uusimiseen ei varustamolla ole määrärahoja varattu. Pikkasen jurppii…


Ohittelimme nyt verkkaisesti hitaampia ja auringon laskiessa meidät ohitti ensin luokkamme nopein (Subway) ja  sen perässä Nornan IX (FinnFlyer 34). Itse kinkkasimme suunnilleen samoja tahteja Rebellan (Oneoff 33) kanssa. Vauhtimme oli kyllä parempi mutta nuosussa jäimme. Samoin Jasmiina edellämme ajoi korkeammalle ja kovempaa.

Hakasalon itäviitalta alkoi matka takaisin länteen. Tuuli oli odotetusti kääntynyt lounaasta etelään ja pyrimme siksi pysyttelemään etelämpänä. Emme oikein saaneet taaskaan taiottua haluamaamme nousukulmaa ja laskettelimme varmaan kymmenen astetta alemmas kuin vertailuveneet.


Yön pimeys oli laskeutunut ja tuonut mukanaan samalla odotetun/pelätyn kylmyyden. Miehistö alkoikin pikkuhiljaa näyttää enemmän naparetkeilijöiltä kuin purjehtijoilta. Gastiliitto piteli pikkupekkasia kuka kannella torkkuen kuka välillä kajuutassa jalkansa hetkeksi suoristaen. Marja, joka oli useimmille uusi kasvo sai ehkä n. 50 uutta M-alkuista naisen nimeä miespuolisten gastien hyväntahtoisessa ja pikkutuhmassa nälvinnässä. Marja ei ollut moksiskaan vaan tuumasi vastapainoksi, että "rumia miehiä ei olekaan, –on vain sellaisia, joilla ei ole rahaa riitävästi". Jallu kyllä totesi kokeilleensa köyhyyttä kerran, mutta se ei kuulemma ollut hänen juttunsa…


Emäsalon selän jälkeen taas kinkattiin Rebellan kanssa rinnakkain Björnhällenin punaiselta merkiltä kohti Kaivokarin vihreää. Olimme välissä, jossa aika paljon edellämme oli nippu veneitä ja taas aika paljon takanamme toinen ryhmä. Yläpuolella näkyi yksi perävalo, jonka pian tunnistimme Jasmiinaksi. Saavutimme heitä nopeasti. Samassa välähti –nehän ovat karilla! Aika läheltä mekin menimme näitä Kaivokarin pintakiviä, jotenkuten pimeydessä hahmotimme viitan ja otimme sen oikein. Jasmiinan karikirous sai siis jatkoa, todella tiukasti vaikuttivat kivillä olevan. Toivottavasti eivät loukkaantuneet tai hajottaneet venettään pahemmin törmäyksessä. Apua eivät pyytäneet, mutta eivät kyllä maaliinkaan enää päässeet.


Sipoon selkää ajaessa tuuli kääntyi ehkä vähän vastaisemmaksi tai sitten vain ajoimme huonosti. Varmaan molempia, sillä samoin kuin Emäsalon selällä, osa veneistä, kuten Rebella, ajoivat paljon korkeammalle. Kaikki joutuivat toki harvakseltaan ottamaan korjaavia vendoja. Emäsalon sillalta asti ajanut Teemu painui ansaituille pekkasilleen ja tirsat ottanut Santtu tarttui ruoriin. Virkeä kuski saikin nyt ajettua vähän parempaa kurssia.


Kuivaa Hevosta lähestyttäessä piti sopivan kosteaksi marinoitu Hepo kipparin/taktikon roolissa päänsä kurssivalinnassa, jolla mentiin ensin muita pitemmälle etelään ja lähestyttiin kaimasaarta läheltä sen pohjoiskärkeä. Ruorimiehen vastusteluista huolimatta. "On tää vähän munkin vene… "


Täysin vailla suurempaa tietämystä tehty päätös osoittautui onnekkaasti oikeaksi. Keskemmällä väylää olleet veneet jäivät kuin seisomaan ja kuittasimme monta venettä tällä yhdellä vendalla. Taakse jäi nyt lopullisesti meitä härnännyt Rebella. Parilla pienellä korjausvendalla ajelimme hyvää vauhtia aamuhämärässä kohti Santahaminan eteläpoijua. Ohitetuiksi tulivat yllättävän helposti kryssissä hyvin kulkevat Infernot, mm. peräsimensä vihdoin kuntoon saanut Valpuri.


Lyhyt korjaava vendapari aivan Santiksen poijulla ja kokka kohti Kuninkaansalmea. Onneksi aamu alkoi jo sen verran sarastaa, että ei tarvinnut aivan sokkona salmeen tuikata. Spinnu oli jo viritety valmiiksi, mutta kippari Hepo ei arkuuttaan antanut nostaa sitä aivan heti. Salmessa kun tuuli saattoi pyöriä ikävästikin. Lopulta antoi kuitenkin nyt kokonaan hereillä olleelle miehistölle periksi ja ahtaimmasta kolosta mentiin komiasti pallokas vedossa. Heti tämän jälkeen se romahtikin, lähinnä tuulen puutteesta. Olisiko genoa vienyt paremmin, vaikea sanoa. Pienellä taistelulla ja suurella sanailulla spinnu saatiin kuitenkin uudestaan vetoon. Meinasimme halkaista rataohjeissa kielletyn "Bermudan kolmion" Vasikkasaaren eteläpuolella, mutta viime hetkellä havaitsimme kierrettävät viitat ja pääsimme nippa nappa spinnu vedossa niitä nuollen ohi. Joku pikkuluokkalainen tuli tässä vastaan huomattuaan saman asian liian myöhään.


Mielestämme rata olisi aivan hyvin voinut tulla Kustaanmiekan kautta takaisin. Siellähän ei kai koskaan ole ollut ongelmia yön/aamun hiljaisina tunteina, jolloin suurin osa veneistä sen yleensä on ohittanut?

Parilla jiipillä selvitimme pitkän maalisuoran ja kerkesimme ennen neljää maalilinjan yli. Kisa oli ollut epätavallisen nopea. Kokonaisuutena epätavallisen lämmin ja ehkä vähän epätavallisen lattea. Ei missään nimessä tylsä, mutta ei oikein se tuttu ja turvallinen pippuripihvi, mitä tultiin tilaamaan.


Tulokset täällä.

Paljon lisää kuvia kuvapankissa.

Pitemmän kaavan mukaan.

KoPu Tiistaikisa 24.5.2011

Rata D myötäpäivään

Tuuli 7-8 m/s SSW, ilma +12°C, vesi +8 °C

Purjeet: Genoa 3, spinnu S3

Miehistö: Hepo, Lotta, Terhi, Matti, Jarko, Janne L. ja Riku

Sijoitus: 11/19

Gastiliiton osallistumisinto tämän vuoden tiistiksiin on suorastaan mainio. Nytkin saimme 7 hengen miehistön kasaan, vaikka tiistain aikana Santtu ja Seppo peruuttivatkin tulonsa. Sen verran oli tuulta illassa (puuskissa jopa 10 m/s), että laitapainoille olikin käyttöä. Tosin täytyy huomauttaa, että komennolla "läskiä laidalle" ei olisi yksikään gasteista liikahtnut (Jarko kun istui sitloorassa ison nyöreissä). Laitapuolen gastien rasvaprosentti kun ei yhteislaskullakaan kohoaisi lähellekään kipparin traanitasoa.

Valitsimme keulalle kolmosgenoan, joka tuntuikin olevan oikea ratkaisu. Vene tuntui tasapainoiselta ja nousi selkeästi paremmin tuuleen kuin purjegarderoobin ykkösgenuoilla. Lautakuntavene liputti tiististen pisintä D-rataa myötäpäivään (Melkin pohjoispoijulta Rysäkarin etelä viitalle, sieltä Rönnkobben kiertäen Käärmesaarten portille ja maaliin). Käytännössä sama rata kuin jo neljään kertaan tuli kierrettyä S. Wikströmissä & Pro Sailor Racessa puolitoista viikkoa sitten.

Pikkuluokan lähdössä ei hirveätä tunkua ollut. Meillä isossa luokassa oli lähtijöitä melkein saman verran. Mukaviksi mittatikuiksi saimme X-99 X-Capen, Dehler 34 Carabilla III:n ja Ramdatan, jotka kaikki tiesimme meitä hiukan nopeammaksi. Virheettömällä suorituksella meidän pitäisi tässä kelissä pysyä kyydissä. Starttasimme keskivaiheilta linjaa Nerissan (Dufour 40) alta ja X-Capen päältä. Yleisesti ottaen koko luokka otti hyvän startin ja linjakin oli käytännössä suoraan vastatuuleen.

Luikuttelimme samoja tahteja X-Capen kanssa molempien otettua pian startin jälkeen radan oikean reunan. Kolmosgenoa antoi hyvän noston ja pärjäsimme hyvin vauhdissakin. Pystyimme pitämään X-Capen niukasti takanamme, Carabillan ja Pärlanin (FG37) jäädessä jo kauemmaksi.

Venda Melkin kupeessa ja nyt styyralla lähestynyt X-Cape kerkesi yläpuolelta ohi. Kippari jätti seuraavan vendan tekemisen liian myöhään, kun halusi päästä lähestyvien Carabillan ja Pärlanin yläpuolelle. Melkin pohjoispoijulle lasketeltiin löysillä purjeilla nyt kolmen rypäleenä. Aiemmin tehty venda olisi lyhentänyt matkaa rajusti ja kilpakumppanit tuskin olisivat ohi pääseet. Carabilla puolusti paikkaansa hyvin merkillä, ja me lähinnä vain tapoimme vauhtimme heitä nostattaessamme. Oli pakko heittää venda vapaisiin kohti etelää muun fleetin kinkkaessa kohti Rysäkaria. Pääsimme toisaalta vapaissa nyt kaikessa rauhassa hakemaan karannutta vauhtiamme. Vendan kohti kääntömerkkiä olisi voinut taas tehdä vähän aiemminkin ja jonkun ajan kulutta etelään vendannut Carabilla huristeli muutaman venemitan päästä editsemme ohi. Jo hieman löysillä ajaen lähestyimme Rysäkarin eteläviittaa kun yläpuolellemme ilmestyi First 36.7 Jazz tuulta sotkemaan.

Kun Jazzin takastaagissa ei ollut ison luokan keltaista merkkilippua vaikka perälippua eivät kantaneetkaan, kyselimme näiltä tuulentuhoajilta, josko he olivat kisassa ollenkaan. Eivät olleet kuulemma järjestäjät huolineet mukaan (myöhäinen ilmottautumien?). OLISIVAT NYT SITTEN TAJUNNEET SUKSIA **TTUUN (= eri ladulle) TOISTEN KISAA PILAAMASTA. Otimme tosi pahasti turpiin heidän **skoissaan ja jouduimme päästämään ylimääräisellä vendalla väistäen takana olleen styyralla lähestyneen Pärlanin ohi.

Snadin yläbanaanin jälkeen oli kurssi otollinen spinnun nostolle. Kohtalaisesti saimmekin S3:sen vetämään. Matti juoksi tapansa mukaan pitkin kantta leen skuutti kourassa Rikun avittaessa parhaansa mukaan vinssillä. Iso osa fleettiä ei tälle Rönnkobbenille vievälle pätkälle spinnua nostanut ja osalla (kuten X-Capella) näytti olevan selvästi hankaluuksia saada pidettyä pallokas nimensä veroisena. Saavutimme nyt jonkin verran muita.

Rönnkobbenin suora meni aivan plattiksessa. Pääsimme yhä valkoisilla ajavan Pärlanin ohi ja aloimme pikkuluokkalaisten ohittelun. Käärmesaarten porteille mentiinkin sitten taas tiukempaa kurssia. Pikkuluokan mukana seilannut (mutta kisan ulkopuolella ollut) Piiska (Platu 25) ajeli niin tiukkaa kurssia, että muutaman näyttävän broachin jälkeen ajeli jo muuta fleettiä vastakkaista kurssia. Me pysyimme varovasti ajellen pystyssä vaikka samassa paikassa muutama muukin broachaili.

Maalisuoralle kääntyivät rakas kilpakumppani Ramdata ja Carabilla lähellä toisiaan. Toivottoman kaukana meistä, mutta sentään näköetäisyydellä. X-Capella oli silläkin liikaa etumatkaa ja se voitti meidät reilulla minuutilla. Hyvinkin sillä ajalla, minkä hävisimme ajamalla "mutkat pitkiksi" ja Jazzinpaskasta "nauttien". Toivottavasti ensi kerralla soitetaan Nautinnollisempaa musiikkia…

Tiistai-illan kohmelo

KoPu Tiistaikisa 17.5.2011

Rata F vastapäivään

Tuuli 4 m/s SE, ilma +8°C, vesi +7 °C

Purjeet: Genoa 1 med, spinnut S3 ja S2

Miehistö: Hepo, Lotta, Matti, Jarko, Eetu ja Seppo

Sijoitus: 17/23

Jo perinteinen viimehetken Gastikato iski taas lähtövalmistelujen aikaan. Lätkän MM-kisoissa Bratislavassa ollut Terhi oli saanut Noro(nen?) -viruksen ja kompuroi kotonaan pyttyä halaillen aivan kuten esikuvansa MM-maalivahtivalmentaja konsanaan. Paula tunnusti ihan rehellisesti olleensa edellisiltana torilla muutaman muun lätkäfanin kanssa ja kohmeloista keliä ei tarvinnut nyt tulla tiistisradalle asti hakemaan. No, porukkaa oli kuudessa ihan riittämiin.

Lähtölämmittelyssä olivat manööverit hieman hakusessa, mutta muutaman spinnujiipin kerkesimme sentään tekemään. Kovasti hämmästelimme, mikä rakkaalla kilpakumppani Ramdatalla oli ongelmana, kun se näytti myöhastyvän pikkuluokan startista pahemman kerran. Myöhemmin selvisi, että Sakke on ilmoittautunut tiistiksiin suoraselkäisesti vanhalla korkeammalla 1,24 LYS-luvullaan. Pääsevät kisaamaan isossa luokassa paremmin samanoloisia veneitä vastaan. Meillähän on tuo sama LYS-luku, vaikka ORCissa olemme 10 sek /maili hitaampia ja siten siellä eri luokassa kuin Ramdata.

Omaan starttiimme lähdimme vähän mitäänsanomattomasti Casperin ja Ramdatan takaa (jotka tosin molemmat varastivat). Niiden ja parin muun pakkituulissa nousukulmamme laski kuin Nokian kurssi. Tuulimittari alkoi jo näyttää kryssille 65° tosikulmaa ja silti genoa pyrki keulakannelle lepäilemään. Pakko oli sinnitellä jonkin matkaa, kun ilman toimivaa kaikua ei uskaltanut vendaa ensimmäisen länsikepin väärälle puolellekaan ottaa.

Toisella halssilla tuntui vihdoin vähän paremmalta ja asiaansa vihkiytynyt miehistö haki kevään innolla parempia trimmejä purjeisiin. Jotain teimme oikein, koska aloimme nyt suorastaan saavuttaa lähdössä karanneita luokkamme veneitä, mm. altamme lähtenyttä Dufour 40 Nerissaa. Melkin kääntömerkillä olimme kuitenkin lähes koko fleetin viimeinen. Takanamme oli vain Pärlan (FG37) ja joku pikkuluokkalainen. Muun fleetin seuraaminen oli kipparilta jäänyt vähälle genoan lankoja tuijotellessa ja yllätyksenä Rysäkarille matkaavalla jonolla oli lähes kaikilla spinnut ylhäällä. Alkulämittelyn jäljiltä oli onneksi litteä kolmosspinnu kajuutassa valmiina. Saimmekin sen kohtuu ripeästi taivaalle.

Eetu yritti parhaansa mukaan ajella kipparin haluamaa tiukkaa kulmaa mahdollisimman ylös tuuleen, mutta aina välillä pallokas ei kestänyt piinaamistamme, vaan rojahti "henkisesti kasaan". Samalla tietysti veneen vauhdin kärsiessä.

Rysäkarin eteläviitalta alkoi valua porukkaa takaisinpäin radalla autokauppiaitten (Audi, ex Lexus, ex Alfa Romeo) vanavedessä. Koska kaikilla näytti spinnu vetävän mainiosti, päätimme vaihtaa merkinkäännön yhteydessä kolmosspinnun pulleampaan kakkoseen, jolla saisimme paremman kyydin myös loppusuoralla Melkiltä maaliin. Valinta osoittautui vääräksi. Hävisimme spinnunnostossa jo saavuttamillemme parille Albinille useita veneenmittoja, emmekä saaneet tällä spinnulla näitä hitaampia veneitä millään kiinni. Pärlan sen sijaan ajoi meidät kiinni genoalla ajaen ja vain vaivoin pystyimme pitämään sen takanamme.

Kylmän illan kohmelossa manööverit kyllä sujuivat, mutta melkoisen kankeasti. Edes perinteinen miehistön ”öljyäminen" pikku napanderilla auttanut mitään. Matti jopa laski jiipissä spinnupuomin alas kannelle pidikkeisiinsä vaikka ihan vaan puolen vaihto oli tilattu. Maalisuoralla ohitimme pari pikkuluokan venettä, mutta lopputulos ei tällä kertaa kylmässä tiistai-illassa paljoa lämmittänyt. Ja joku oli vielä halunut perinteiset maalintulokaljat jääkaappiin!

Mukavasti myötäisellä, vaivalloisesti vastaisella.

Pro Sailor Race (ORCi)
SU 15.5.2011 HSK
Tuuli 6-4 m/s SE-E, ilma +8°C, vesi +7 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Lotta, Santtu, Jarko & Eetu
Sijoitus: 5/8


Tähän kisaan oli gastiliiton puolelta sen verran tunkua, että etukäteen jouduttiin jo vähän karsimaan. Nauti n' Nollan miehistöpaino on mittakirjassa suurehko 600 kg, mutta kippari kun ei kuulu neuvolassa punnittaviin, rajaa se miehistön määrän käytännössä seitsemään. Silloinkin joukossa pitää olla mieluummin pari hentoa kauniimman sukupuolen edustajaa. Viime hetken peruutuksia tuli nyt kuitenkin parikin kappaletta ja läksimme radalle viidellä: Santtu peräsimessä, Jarko ison naruissa, Eetu keulalla , Lotta pianoa pimputtamassa sekä kippari Hepo genoan skuuteilla ja päällysmiehenä lähinnnä muiden toimia sekoittamassa.


Kerkesi jo hieman kylmätä, kun alkubriifin jälkeen olimme valmiita lähtemään ja kone sanoi vain vaimeasti pii-i ja naks. Sama parin yrittämisen jälkeen. Asiaan auttoi ihmeesti päävirtakatkaisimen kääntö on-asentoon… Pääsimme lähtöalueelle hyvissä ajoin ja saimme haettua trimmejä välineisiin ja itseemme kaikessa rauhassa. Spinnumanööveritkin muistuivat pikku hiljaa mieleen talven jäljiltä. Pallokkaita kun tänä vuonna ei vielä oltu keretty käyttää. Valitsimme käyttöön litteämmän S3-spinnun, jolle todennäköisesti olisi pidemmät pätkät käyttöä kuin pulleammalle S2:lle (molempien neliömäärä on käytännössä sama).
 


Tänä vuonna olemme ORCissa taas kolmosryhmässä, ja nyt siis ryhmämme nopeimpia veneitä viime vuotisten kakkosryhmän hitaimpien sijaan. Henkisesti paljon palkitsevampaa tulla (ainakin periaatteeessa) kärkijoukossa maaliin kuin viimeisenä. Ykkös- ja kakkosryhmien startit sujuivat pienien osaanottajamäärien takia (4 ja 6 venettä) ilman mainittavampaa sählistä sivuvastaiseen tuuleen. Kaikki tuntuivat haluavan lähteä lautakuntaveneen päästä, vaikka se olikin tuulen alapuolella. No olihan linja luvalla sanoen aika vino.


Päättelimme kuitenkin olevan turvallisempaa olla nopeana veneenä ylhäällä vapaisssa tuulissa kuin alhaalla jonkun hitaamman jätöksissä ja starttasimme kokolailla keskeltä linjaa. Sisarvene Phoenix lähti alhaalta ja kärsi hitaammista päästyään meidän tuulishitistämme. Joukkoa veti Valkyrian IV (Rondo), joka oli meille uusi tuttavuus. Hyvin tuntui liikkuvan. Hitaammat veneet alkoivat aika nopeasti jäädä peräpeilin puolelle, joskaan eivät kovin kauas.







Tammakarin punaiselle poijulle mennessä oli Phoenix päässyt meistä alakautta ohi. Nostimme kaikki kolme spinnut sivutuuleen lähes yht'aikaa ja aloimme sisarveneen kanssa nyt selvästi jätättämään Valkyriania. Perässä seurasivat Merinna, Miss Piggy, Low ja Ulla. Trutkobbenilta kurssi muuttui plattismyötäiseksi, jota kevyesti leikaten purjehdimme samalla Phoenixin kiviä hipovia kurssivalintoja hämmästellen. Kakkosspinnu olisi olut oikea valita tällä legillä, mutta emme jaksaneet ruveta spinnuja vaihtelmaan. Pätkä oli kuitenkin niin lyhyt, että vaihto-operaatioon tuhraunut aika tuskin olisi kannattanut.


Sivutuuliosuudelle kohti Rönnkobbenia kolmonen oli taas elementissään. Roikuimme muutaman veneenmitan Phoenixin takana eron kasvaessa takafleettiin. Rönnkobbeilta oli vuorossa tiukkaa pyörteilevää vastaista. Tämän pätkän ajoimme huonosti ja epäonnekkaastikin reikiin tipahdellen. Phoenix karkasi ja vastaavasti loppufleetti ajoi meidät melkein kiinni. Kryssi Melkin nurkalle meni purjehdushousut rusehtaen pelätessämme Valkyrian, Ullan tai Merinnan saavuttavan meidät. Oman lorauksensa pöksyihin toi ilman kaikua navigoiminen. Tuo riivatun tikittäjä kun ei millään poppakonsteilla ole halunnut herätä talviuniltaan.



Tammakarilta toiselle kierrokselle lähtiessä saimme taas nauttia kolmosspinnun kyydistä. Phoenix oli jo saavuttamattomissa, muttei myötäisellä enää lisännyt välimatkaa. Pääfleetti alkoi nyt vastaavasti onneksi jäädä. Spinnuttelu meni oikein mukavasti, miehistö nautti provianteista ja kipparin tyhmistä alakoulutason vitseistä. Kryssikin meni vähän edelliskierrosta paremmin, mutta oikein laukalle emme nytkään päässeet. Phoenix laukkasi meiltä huolella karkuun mutta pääfleetti sai meitä onneksi vain vähän kiinni.


Pitkä maalisuora Tammakarilta ajettiin taas spinnulla kieli keskellä suuta broacheja vain vältellen. Maaliin tulimme viitisen minuuttia siskoa perässä ja suunnilleen saman verran pääfleettiä edellä. Lopputulos, viides sija oli ihan tyydyttävä tulos. Onnittelut vaan siskolle, joka vei päivän koko potin. (Jos nyt ei Suomen lätkä MM-kultaa lasketa).


Kuvia nippu kuvagalleriassa. 
Tulokset Hoskin sivuilla

Paalulta puhuriin.

S. Wikströmin muistokisa (LYS)
La 14.5.2011 HSK
Tuuli 13 m/s E (puuskat 16 m/s), ilma + 10°C, vesi +8 °C
Purjeet: Genoa 3
Miehistö: Hepo, Lotta, Paula, Jonna & Riku
Sijoitus: 3/11


Edellispäivänä alkanut navakka itätuuli jaksoi kuin jaksoikin puhkua yön yli ja oli kovasti voimissaan vielä aamullakin. Helsinki Testbed näytti 14 m/s tuulta Harmajalle netin aamunavausta suorittaessa. Muutama muukin kilpailuun ilmoittautuneesta 11 venekunnasta oli tutustunut tuulitietoihin ja jäivät suosiolla rannalle. Lopulta vain 6 venettä ilmaantui lähtölinjalle.


Kolmosgenoa keulalle oli selviö, ja lopulta arvoimme yhden reivin isoon. Isoa skuuttaamaan oli saatu Valpurista Jonna, miehensä Timon jäätyä maihin uutta peräsinakselia laminoimaan. Vakiojengiä oli Lotta, ja Paulakin on jo muutamaan kertaan ollut Nauti n' Nollalla. Uusi naama oli Riku, jonka Lotta oli saanut houkuteltua mukaan. Hyvä niin, koska sen verran rapea oli keli, että käsipareille oli käyttöä. Jo rannassa päätettiin, että tällä porukalla ei paljon spinnuja nostella, ellei tuuli selvästi moinaa.



Lähtö osui aivan nappiin. Olimme sivutuulesa hyvässä vauhdissa aivan yläpoijulla paukun tullessa. Pystyimme paalupaikaltamme pitämään Amiraali Finellin (FG331) ja Relaxin (X-34) pihdeissämme aina Melkin eteläpuolelle saakka. Siellä nopeampi Relax meni kylmästi alakautta ohi. Hämmästyttävän hyvin kärkiklungamme perässä roikkui myös H-vene Hertta-Ässä. Shere Khan (J92) ja Ulla (X-372) olivat olleet lähdöstä pahasti myöhässä ja tulivat siksi kaukana perässä.


Tammakarin jääpoijulta kurssi muuttui myötäisemmäksi. Nappasimme Relaxin peräaallon ja ajoimme kieli keskellä suuta kohtalaisen isoja aaltoa broacheja vältellen. Jossain vaiheessa olimme kaukonäköisesti ajaneet Relaxin alle, ja hyvä niin, koska se melkein samoin tein broachasi komeasti ja pääsimme taas kärkeen. Turhamaisuus teki meille temput, kun kippari Hepo etsi hetken liian pitkään kameraansa saadakseen hyvän kuvan perässämme surfailevasta Finellistä. Niinhän se lähti lapasesta Nauti n' Nollakin…



Surfeissa loki näyti parhaimmillaan yli 13 solmua, joten Trutkobbenin jälkeiseen jiippiin suhtauduttiin asiaankuuluvalla vakavuudella. Pieleen se meni silti; isopurje pääsi aallokossa pamahtamaan toiselle puolelle vähän liian aikaisin, jonka seurauksena kikistä hajosi sakkeli ja ykkösreivin köysi paukahti poikki. Jotenkuten saimme tiputettua purjeen noin about kakkosreiville ja kikiinkin löytyi uusi sakkeli kohtuuajassa. 


Ongelmia oli ollut ilmeisesti niin Relaxilla kuin Finellilläkin, koska nekin tuntuivat tehneen ylimääräisiä manooverejä eivätkä niidenkään purjeet oikein istuneet (myöhemmin selvisi, että Finell oli omassa jiipissään menettänyt kolme isopurjeen ratsastajaa). Nilkutimme kaikki kolme Rysäkarille suht lähekkäin. Kuin tyhjästä ilmaantui niskaamme hengittämään Shere Khan, joka ainoana veneenä oli nostanut myötätuulipurjeen, pienehkön genaakkerin. Sen verran vauhdikkaalta heidän menonsa näytti, että huusimme varmuuden vuoksi "tilaa merkillä" heti oikealla etäisyydellä merkistä muistuttaen kelin vaatimista "turvaväleistä". Samoin tein Shere Khan lähtikin komeeaan broachiin, ohittaen kääntömerkin väärältä puolelta ja kaiken kukkuraksi vielä siihen törmäten.



Rönnkobbenilla käännyimme peräkanaa kryssiille Relax, Finell ja me. Kovin oli tuskaisen näköistä kaikilla, veneet rekasivat pahasti ja puuskittainen pyörivä kova tuuli tuntui kiusaavan kaikkia veneitä yhtäläisesti. Relax ja me päädyimme ajamaan hieman alemmas ja kovempaa kuin Finell, joka tikkasi tiukempaa kryssikulmaa. Melstenin edustalla oli rypäle X-35:sia ja X-99 treenipäivää viettämässä. Ne pirut ajelivat täysin purjein, kun meille kakkosreivikään ei välillä tahtonut riittää, vaan Jonna joutui hiki hatusssa huhkimaan ison skuutissa. Vauhdissamme ei tosin X-99:iin verrattuna ollut eroa. 


Nauti n' Nollan kaiku tuntuu lopulisesti sanoneen toimintasopimuksensa irti ja otimme siksi vendoja varman päälle plotteria tuijottaen. Hyvin kuitenkin selvisimme Käärmesaarten matalikoista ja puskimme kohti Melkin eteläkärkeä ja toista kierrosta. Relax teki nyt kaulaa ja taakse oli ilmetynyt Ulla, joka pikku hiljaa tuntui kurovan eroa umpeen. Finellin kanssa mentiin melko tasatahtia, kunnes yllättäen Melkin kohdalla olimme jo menossa alakautta ohi. Vielä suurempi oli hämmästyksemme, kun Amiraali käänsikin keulan toiseen suuntaan ja suuntasi kohti HSK:ta. Ne aiemmin mainitut irronneet ratsastajat olivat keskeytyksen syy.


Toinen kierros sujui vaivattovammin kuin ensimmäinen, se jiippikin onnistui. Edessämme Relax kasvatti tasaisesti välimatkaa ja takanamme Ulla kuroi sitä hitaasti kiinni varsinkin kryssillä. H-vene oli onneksi jo kaukana, joskaan ei varmasti riittävän kaukana. Shere Khanista ei enää ollut havaintoja (oli keskeytttänyt ensimmäisen kierroksen jälkeen).
Finelliä kaipasimme mittatikuksi, nyt ajaminen oli vailla suoraa vertailukohtaa välillä vähän laiskaa.


Maaliin tulimme toisena vajaat kahdeksan minuuttia Relaxin perässä. Ulla taasen tuli pari minuuttia meidän jälkeemme. Päivän potin korjasi kuitenkin H-vene Hertta-Ässä, jonka meno oli kieltämättä hämmästyttävän kovaa ja eleetöntä. Kokonaisuutena päivästä jäi hyvä maku, varsinkin kun katkennut reiviköysikin saatiin satamassa pujotettua puomin sisälle ja paikalleen. Koko päivän isopurjeen skuuttia nykinyt Jonna oli rantautumisoluensa ansainnut!

Mulkku mastolla ja muita lapsellisuuksia

KoPu Tiistaikisa 10.5.2011

Rata E vastapäivään

Tuuli 5-0 m/s SW, ilma +19-15°C, vesi +9 °C

Purjeet: Genoa 1 med

Miehistö: Hepo, Lotta, Matti, Jonna, Marja, Janne T. & Emilia 4v.

Sijoitus: DNF

Kauden ensimmäiiseen kisaan oli pieni tuska saada miehistöä kasaan, vaikka gastiliitto näin keväällä onkin intoa täynnä. Toisen epäonni on on toisen onni, ja saimme peräsinvammaisesta Valpurista Jonnan vahvistukseksi. Viime tinkaan tuli vielä mukaan X-342:n toinen omistaja Janne, tosin ehdolla, että voi ottaa 4-vuotiaan tyttärensä mukaan. Kun luvassa oli kevyttä tuulta, ja pikkuneiti oli jo tottunut veneilijä, niin mikäpä siinä. Omat eväät ja lastenohjelmia iPadiin ladattuna, – Päiväkoti Nauti n' Nolla oli valmis kisaan. Mukavaa vaihtelua partyplatformina tai kelluvana Bajamajana olemiseen (molemmissa hommissa oltu useasti).

Takilan säätö oli vielä kesken, eikä kisapurjeita oltu nostettu talven jäljiltä. Sponsorisään ollessa yhä syvällä takatalven puolella, ei rättivarastossa mitään homehtumista mullistavampaa ollutkaan tapahtunut. Isopurje tosin tuntuu nyt istuvan paremmin aiempaan verrattua, –välivanttien löysäys vaikuttaa olleen oikea ratkaisu. Matkalla lähtöalueelle puhalteli oikein mukavasti, mutta yllättävän lukuisan pikkuluokan startatessa oli tuuli melkein täysin kuollut.

Päätimme omassa lähdössämme hakeutua poijupäähän, jossa tuntui olevan enemmän tuulenvirettä. Startti onnistui aivan kohtalaisesti, mutta yläpuolellemme paukkasi paremmalla alkuvauhdilla Nerissa (Dufour 40), joka sotki vähäisen tuulemme täysin. Ajauduimme liikaa vasempaan laitaan kun pakkituulissa ei keula tahtonut nousta. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme itsellemme sieltä "oikein mukavan" tuulettoman kolon, josta oli helppo seurata muun fleetin karkaavaan omissa tuulissaan kohti Käärmesaaren suoraa Autokaupan (=Audi, ex Lexus, ex Alfa-Romeo) vetäessä letkaa.

Ihan yksin emme koloomme jääneet, vaan meile pitivät seuraa pari Albin Expressiä ja Trip Tease pikkuluokasta sekä Pärlan (FG 37) omasta luokastamme. Tuskallisten pyörimisten ja nojailujen jälkeen saimme jostain pienen tuulenvireen, jolla pääsimme mekin jo kauas karanneen fleetin perään. Pärlan sai alempana jonkun ihan oman tuuliraitansa ja karkasi muulta jälkijoukolta.

Rönnkobbenin suoralle tultaessa loppui kyyti taas kokonaan. Emilian videoissa oli tauko ja pikkuneiti liittyi kannella nojailevaan gastimassaan. "Milloin se aikuisten huutaminen ja kiloaminen oikein alkaa?" (Oli vähän varoteltu kisakielenkäytöstä etukäteen). ”Kattokaa, mulkku mastolla!" -Taisi geulagasti Matti saada juuri uuden lempinimen itselleen, vaikka kysymys olikin jostain hyttys-kärpäsosaston liftarista.

Autokaupan Audi lipui hitaasti vastaamme Rönnkobbenin kapeikossa vaihdellen koko ajan fokan ja Code 0:n välillä. Kellon ollessa jo lähemmäs kahdeksaa, teki kippari gastiliiton hurratessa päätöksen nostaa perälippu paikalleen ja hyräyttää kone käyntiin. Virallinen syy oli pikkuneiti Emilian nukkumaanmenoajan lähestyminen, mutta emme todennäköisesti olisi kuitenkaan saaneet tulosta kilpailun aikarajan puitteissa. Tällä kertaa järjestäjät olivat tajunneet lyhentää radan Rönnkobbenin suoran pohjoispäähän. 8 sinnikästä jaksoi lillua maaliin, viimeiset klo 21 jälkeen. 10 venekuntaa keskeytti.

Kausi on nyt joka tapauksessa avattu. Kisaoluet maistuivat oikein makoisilta poikkeuksellisen lämpimässä kevätillassa!