maanantai 23. elokuuta 2010

Tasaisesti Tallinnaan ja möykkyisesti takaisin

Helsinki-Tallinna Race (ORCi)
pe-la 21.-22.8.2010
Tuuli 8-5 m/s SSW-W, ilma + 20-14°C, vesi +19 °C
Purjeet: Genoa 3, Genoa 1 med
Miehistö: Hepo, Santtu, Lotta, Jallu, Iko & Teemu
Sijoitus: 7/11 (Yritys ORC 1/1)

Jallun ystävällisellä avustuksella oltiin Nauti n' Nolla taas saatu ilmoitettua yritysveneenä mukaan. Mallivalmis Oy:n maksamana liputimme nyt Älvsbytaloja, mutta samalla toimme myös tavallisia osallistuja reilusti isomman panoksen Tallinnan lastensairaalalle.

Uiva venenäyttely on yleensä ikävästi aina samaan aikaan tämän kisan kanssa. Niin nytkin. Sen lisäksi, että melkein parisataa venettä mieheistöineen on pois näyttelystä, aiheuttaa näyttely monille meille tavallisille Hoskilaisille aikamoisen säätämisen. Nauti n' Nollakin oli taas joutunut luovuttamaan paikkansa näyttelyveneelle. Olimme siis evakossa tuttavan veneen perässä naapurisatamassa.

Onneksi saimme lähtöpäivänä tungettua itsemme pariksi tunniksi vapaaksi tulleeseen paikkaan Hoskilla ja saimme siten raahattua "pitkämatkalaisten" Jallun, Ikon ja Teemun tavaravuoren mukavasti veneeseen ja he kerkesivät samalla tutustua näyttelyantiinkin. Jallu oli hoitanut tapansa mukaan juomapuolen asiat tavalla, joka tasapainotti mukavasti Helsingin ja Tallinnan välisen viinarallin suuntaa. Santun hommana oli tuoda yöruokana tarjottavat pitsat tullessaan. Meinasi ruorimies jäädä yksin puolta tusinaa pitsaa rannalle syömään, sen verran myöhässä lopulta paikalle saapui.

Lähtöalueelle ei onneksi ollut pitkä matka ja ehdimme sopivasti katsatamaan Business LYS -luokan lähdön. Speculator (Finngulf 41) oli hakenut lähtölinjaa turhan kaukaa ja karauttanut ikävästi kiville lautakuntaveneen takana. ORCi 1 pääsi mukavasti matkaan, vaikka Vähäkarin luoto ikävästi muuten leveätä lähtölinjaa kaventikin.

Me pääsimme starttaamaan oman lähtöömme paalupaikalta lautakuntaveneen vierestä. Ramdata yritti vähän häiritä, mutta enemmän häiritsi tuo Vähäkari, jota jouduimme väistämään, se kun ei styyran huutelemisesta paljoa perusta. Ehkä paras paikka lähteä olisi sittenkin ollut keskeltä linjaa. – No, täältä pystyimme hyvin kontrolloimaan takana kyttääviä veneitä kuten virolaisten X-362 Pohjakonnia, joka yritti väen väkisin päällemme. Eipähän päässyt, meillä kun oli keulalla edellistiistainakin mainiosti toiminut kolmosgenoa. Sillä saimme mukavan tiukkaa kulmaa ja hyvällä vauhdilla.
Pohjakonnin pohja ei ollut ihan esittelykunnossa.
Liukkaasti vene silti liikkui.

Tuulta oli purjekerrallemme juuri sopivasti. Kohti kasuunia matkasimme tasatahtia Ilmarisen ja Sisarvene Phoenixin kanssa. Takanamme toinen sisko X2 ei oikein tahtonut pysyä vauhdissa, Pohjakonn sen sijaan pääsi alakautta kiertäen ohi jahtaamaan letkaa vetävää virolaista First 36,7:aa. Se kyydissä puolestaan yrittivät sinnitellä Xilia II ja näille jo vähän jääneenä Ramdata.

Kasuunia lähestyttäessä alkoi tuuli ennusteen mukaisesti länteen ja moinata vähän. Phoenix alkoi tehdä meihin vähän rakoa, mutta takana X2 ei päässyt lähemmäksi. Parikymmentä minuuttia jälkeemme lähteneet isot IRC-veneet alkoivat saada meitä kiinni Lunan ja Two Fastin johdolla. Vieressä pörräsi myös isohko pulpettivene, joka kuvasi ja videoi kaikkia veneitä oikein ison maailman tyyliin. Olihan lähtöalueella ollut helikopterikin pörräämässä.

Two Fast meni ohi vähän ennen kasuunia.

Kasuunilta kurssi taas kiristyi tiukaksi vastaiseksi. Heittipä muutama Business LYS -vene vendan luoteeseen kääntyvän tuulen toivossa. Me tyydyimme ajamaan tiukkaa vastaista Phoenixin ja Ilmarisen perässä roikkuen. Vaikka tuuli oli heikentynytkin, emme vaihtaneet isompaan keulapurjeeseen, koska tällä vene nousi hyvin ja vauhti tuntui riittävän.
IRC-veneet ja ORC2 häntäpää kasuunilla.

Vaihdoimme tässä vaiheessa ruorimiestä, Teemu tuli puikkoihin Santun tilalle. Vähän ajan kuluttua kippari Hepo alkoi murista, kun kurssi alkoi laskea. Missä vika? Ei mitään vikaa, tuumasivat isoa ajava Jallu ja Teemu. Juonivat vain alabanaania, jolla päästäisiin Ilmarisen ohi ja Phoenixin tasalle, tuulen kääntyminen hoitaisi loput ennen Tallinnan matalaa. No eipähän vaan pelittänyt, tuuli ei juuri kääntynyt, ja muutenkin olisivat em. veneet päässeet ajamaan löysillä purjeilla parempaa vauhtia.

Aloitimme noston takaisin ratalinjalle. Odotetusti Phoenix ja Ilmarinen karkasivat ja X2:kin pääsi melkein rinnalle. Illan viimeisissä hämäräissä kierrämme nyt taas Santun ohjastamana Tallinnan matalan vähän turhan leveästi ja tempaisemme S2 spinnun ylös otettuamme kurssin kohti Nygrundin pohjoispoijjua 5 mailin päässä. Tämä ORCi- ja IRC-luokkien vähän turha ketunlenkki toi nyt "toivotun" spinnuosuuden, mutta muutoin tähän "Kuka ekana Tallinnassa"-kisaan lenkki ei oikein istu. Ihan mukavia vauhteja spinnuguru Iko veneeseen yön pimeydessä taikoi. Takana X2 ei ilmeisesti nostanut spinnuaan ja jäi selvästi.
Spinnullekin oli käyttöä. Iko taikoo vauhtia pallokkaaseen.

VHF alkoi huudella ensimmäisiä Aegnan ohitusilmoituksia Business-LYSsiläisltä. Ihan kiva, mutta jokseenkin rasittava kuunnella vajaan kahdensadan veneen huhuiluja. Varsinkin kun suurin osa veneistä ilmottautuu Aegnan valaistulla länsipoijulla, eikä pimellä jälkimmäisellä länsitikulla, kuten ordereissa lukee. Mielestämme nuo kaksi pimeätä tikkua tulisi muutoinkin poistaa ratakuvauksesta. Suurin osa fleettiä ei ikinä nää niitä ja iso osa ajaa tietämättä tai tieten niiden väärältä puolelta. Näin kaikkina niinä vuosina, jolloin paikalle saavutaan hyvässä tuulessa pimeän aikaan. Me etsimme ne kiltisti valonheittimellä ja teimme tarpeelliset vendat. Takanamme tulleista veneistä osa ajoi varmasti niiden väärältä puolelta. Mutta ketkä? Yön pimeydessä ja riittävältä etäisyydeltä aivan mahdoton sanoa.

"Älä h-vetti häikäise sillä kameralla..."!

Olimme Nygrundilta käännyttyämme vaihtaneet keulaan ykkösgenoan, koska kolmonen oli jo selvästi puhditon. Tuskaisen pitkällä Tallinnan lahden pätkällä saimme kiinni yhden Business LYS -veneen, muut olivat joko selvästi edessä tai takana.

Maalialuksen löytäminen vasten Piritaan vievän maantien valoja oli taas tuskaisen vaikeaa. Olimme ajautuneet liiaksi itään ja tarvitsimme korjaavat vendat ennen maaliintuloa. Poijussa oli nyt aiempaan verrattuna parannuksena vilkku, mutta aika onneton sellainen. Järjestäjät voisivat ottaa oppia ARC-rallysta, jossa pimeään aikaan maaliin tulevat veneet kutsuvat maalialusta sitä lähestyessään. Maalialus tietää ketä kellottaa ja kilpaileva alus voi pyytää esimerkiksi maalialusta väläyttämään uudestaan valojaan tai kertomaan onko oikealla vai vasemmalla jne.

Ylitimme maalilinjan klo 02.20 ja epäilimme, että kisateltassa olisi railakas meno kun koko fleetti kuitenkin saapuisi ajoissa. No eipähän ollut, vaikka nyt kaikki veneet (eikä vain Business) saivat skumppapullonkin. Vetäsimme teltassa yhdet oluset ja ryöstöhintaisen onnettoman pyttiksen (8€). Katselimme aikamme pitkäksi venähtänyttä olutjonoa ja päätimme vaan vastoin kaikkia perinteitä mennä nukkumaan.

Seuraavana päivänä aamusaunan jälkeen Santtu lähti U2-konserttiin ja Jallu Pärnun kakkosasunnolleen. Me muut suuntasimme Villellä vahvistettuna nauttimaan yritysveneille varattua buffaa. Oikein makoisat salaatit ym, mutta varsinaista pääruokaa ei näkynyt. Naapuripöydästä sanoivat, että seinän takana olevan ison pannun antimet kuuluisivat pakettiin. Ei kun sinne viittä pihviä tilaamaan. Jäi sitten ottamatta, kun olisivat kuitenkin maksaneet 12 € / kpl. Menetys korvattiin ilmaista VSOP-konjakkia kumoamalla. Kaivoivat aina uuden esiin, kun vanha tyhjeni. Purjehdusurheilu alkoi taas maistua mukavalta.

Palkintojenjakoseremoniaan mentiinkin sitten hilpein mielin. Olihan meitä odottamassa tuttu kiertopokaali parhalle yritysveneelle ORC-luokassa. Me kun olimme tänä vuonna ainoa. Kyseinen pysti on kaikista jaettavista komein, ainoastaan parhaan naisiston pytty vetää vertoja.

Hepo kävi siis hilpein mielin suosionosoitusten saattelemana pokkaamassa "pojan kotiin". Pöydässä siihen kaadettiin Ramdatan Saken tarjoama skumppa ja pidettiin asiaankuuluvia voitonjuhlia sopivan desibelimäärän siivittäminä. Jossain vaiheessa joku tuli esittelemään toista yhtä hienoa pyttyä. Selvisi, että järjestäjät olivat vahingossa antaneet meille sen parhaan naisiston pokaalin! No juhlintamme meni osaavan gastimme Lotan piikkiin.
"Voittajan" on helppo hymyillä (varsinkin väärä pokaali kourassa)


Varsinaisessa kisaluokassamme olimme vähän nihkeästi seitsemäs 11 osallistujasta. Phoenix korjasi lopulta komean luokkavoiton. Onnittelut koko porukalle!


Sunnuntaiksi oli lupailtu nousevaa navakkaa tai kovaa tuulta. Osa fleetistä lähtikin jo aikaisin aamulla tuulen alta pois. Me jouduimme odottelemaan puolen päivän jälkeen, koska emme venenäyttelyn takia pääsisi Hoskilla paikallemme ennen kello kuutta.


Tuulen viuhuessa vanteissa otimme isoon kakkosreivin, keulalle kolmosgenoan ja lähdimme onneksi sateettomalle merelle. Kotimatkasta tulikin oikein hauska, paitsi niiden gastien mielestä, joiden maha ei kestänyt vuoristoratamaiseksi yltynyttä menoa. Keskellä Suomenlahtea tuulta oli 13-15 m/s ja aallot olivat aikamoiset. Lotta ohjaili Nauti n' Nollaa alkumatkan miehen tavoin aaltoja ylösalas ajaen. Mm. monet Gotland Runtit kiertänyt Ikokaan ei muistanut yhtä suurissa aalloissa olleensa. Tämän vuoden Suursaaressa aallot olivat kyllä isompia, terävempiä ja kaiken lisäksi vastaisesta suunnasta. Nyt laskettelimme sivumyötäiseen mukavaa kyytiä. Aina välillä kovemmassa puuskassa vene tosin käänsi väkisin keulansa tuuleen.


Ohittelimme pelkällä isolla tai keulalla ajelevia veneitä ja menimme aika samaa vauhtia 45-jalkaisen Dufourin ja Archambault 40:n kanssa. Hoskille saavuimme tyytyväsinä juuri venenäyttelyn loppuessa. Iso kiitos vielä Jallulle ja Älvsbytalolle!

Ei kommentteja: