La 4.9.2010
Rata A (HSK-Isosaari-Kasuuni-HSK)
Tuuli 7-5 m/s SSW-W, ilma +11°C, vesi +14 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2
Miehistö: Hepo, Lotta, Janne L., Janne T. & Jarko
Sijoitus: 10/11
Tallinna Racen jälkimainingeissa (-höyryissä) oli Ramdatan kippari Sakke annellut ohjeita tyyliin "laita se veneesi heloitus kuntoon, äläkä valita niissä blogikirjoituksissasi". No ei valiteta sitten ja ollaan vaan vilpittömän tyytyväisiä viimeiseen sijaan. Purjehduspäivässä ei oikeaasti hirveästi valittamista ollutkaan.
Pari päivää reippaasti puhaltanut pohjoistuuli oli ennusteen mukaisesti moinannut n. 7 m/s lukemiin. Odotettavissa oli siis rannan lähellä suht tasaista vettä ja vasta ulompana aallokkoa. Ja kuten aina maatuulen kanssa, puuskia ja shiftejä. Olisimme kaivanneet vähän lisää läskiä laidalle, kun nyt jouduimme matkaan viidellä Pekan jäätyä flunssan kourissa kotiin. Onneksi mukaan houkuteltu "Iso-Janne" toi mukanaan aika ison Jarkon isoa ajamaan. Keulalla ja pianossa häärivät sitten kevyemmät "Pikku-Janne" ja aina luotettava Lotta. Kippari Hepo oli alun perin kaavaillut ajavansa koko kisan, mutta antoi alkulämmittelyssä ruorin hyvää tuntumaa kehuneen Iso-Jannen hypistellä hirvennahkaa, tarttuen itse spinnun skuutteihin.
Iso luokka lähti liikenteeseen aika vajaana (4 ORCi- ja 2 IRC-venettä, joista X-41 Nixi ajoi dualina). Poijupää oli selvästi edullisempi matkan ja tuulikulman suhteen. Toisesta reunasta lähtenyt Viuhutar (FG-43) otti pahemman kerran turpiin lähtemällä väärästä reunasta ja broachaamalla näyttävästi useamman kerran heti starin jälkeen.
Meidän luokassamme oli viivalla sitten jo tiiviimpää, 10 venettä Astraian jäätyä pois. Otimme lähdön sieltä edullisemmasta poijupäästä tulemalla sinne ylhäältä genoalla styyralla ja vendaamalla heti paaralle. Lähtö onnistui nappiin ja pääsimme mukavasti kaikessa rauhassa valitsemaan kurssimme ja nostamaan spinnun häiriöttä. Alapuolelta ja takaa kuului kauhea älämölö spinnulla startanneiden paaran veneiden väistellessä genoalla nostattavia / muita styyralla viivalle tulleita veneitä. Ilmeisesti sisarvene Phoenixia mäiskittiin turpiin tässä vaiheessa oikein kunnolla, koska muun ryhmän ollessa Husunkivellä vielä aika hyvin kasassa, se oli jäänyt kauaksi taakse.
Meidän luokassamme oli viivalla sitten jo tiiviimpää, 10 venettä Astraian jäätyä pois. Otimme lähdön sieltä edullisemmasta poijupäästä tulemalla sinne ylhäältä genoalla styyralla ja vendaamalla heti paaralle. Lähtö onnistui nappiin ja pääsimme mukavasti kaikessa rauhassa valitsemaan kurssimme ja nostamaan spinnun häiriöttä. Alapuolelta ja takaa kuului kauhea älämölö spinnulla startanneiden paaran veneiden väistellessä genoalla nostattavia / muita styyralla viivalle tulleita veneitä. Ilmeisesti sisarvene Phoenixia mäiskittiin turpiin tässä vaiheessa oikein kunnolla, koska muun ryhmän ollessa Husunkivellä vielä aika hyvin kasassa, se oli jäänyt kauaksi taakse.
Kohti Vallisaarta. Vasemmalta Ilmarinen, Ramdata, Xilia II,
jo vähän kaulaa nykineet Stella ja Wild Joe. Lähimpänä Casper
Hieman yllättäen spinnuvauhtimme tuntui olevan sisarvene Alexiaa parempi. Ahdistelimme heitä ankarasti koko legin matkalla Jänissaaren kääntöpoijulle. Olimme jo kerran päästä yläkautta ohikin, mutta äärirajalla ajettu spinnu pääsi romahtamaan juuri strategisella hetkellä. Alexia pääsi nyt parin veneenmitan päähän ja alkoi tuskallisen hitaasti jätättää meitä.
Jiippi kääntömrkillä ja pitkä tapahtumaköyhä legi kasuunille. Alexia ja muu fleetti jätti meitä vähän koko ajan. Takana vastaavasti nyt spinnua vaihtanut Phoenix saavutti saman verran. Tuuli ei hirveästi shiftaillut, mutta reikiä siinä oli kuin Uuno T:n verkkopaidassa. Vähän väliä näki kuinka muutaman veneenmitan edessä oli aivan selvä tuuliraja menossa meiltä karkuun. Takana Phoenixillä taasen tuntui tuulta riittävän. Myös pikkuluokka käjessään kovin tutut Tarantella ja Merinna, näkyi jo turhan selvästi.
Vähän ennen Kasuunia tuuli shiftasi nokille ja jouduimme tiputtamaan spinnun vähän aiottua aikasemmin. Ajatusmaailmana oli hakeutua radan läsipuolelle, olihan ennuste lupaillut sinne kääntyvää tuulta. Tuo ennen kasuunia tullut shifti vaan vei meitä enemmin kohti Tallinnaa kuin Turkua. Meiltä meni turhan pitkä tovi kryssiasemiin kaivautuessa ja huomasimme kurssimokan aivan liian myöhään. Keula siis äkkiä kohti Helsinkiä. Pinnaan tottuneelle Jannelle tuli ruorissa täydellinen black-out ja hän kadotti kurssin kokonaan (liekö edellisillan poikien saunaillalla ollut osuutta asiaan). Keulan osoittaessa nyt kohti Kotkaa hän huusi tuskissaan Hepoa ottamaan ruorin. Juuri kun kippari oli jo haaveillut ansaitusta välipalasta pitkän puuduttavan spinnuajon jälkeen.
Paitsi että kurssi oli lähinnä kohti tulosuuntaa, olimme nyt ilmeisesti aiemmin mainitun Uuno T:n verkkopaidan pääaukossa. Tuskaisen kauan livuimme paria solmua, ennenkuin saimme taas tuulta purjeisiin. Sitä tulikin sitten taas vähän liikaakin keulaan arvotulle Genoa 1 medille. Aiemmista vuosista viisastuneena olimme halunneet riittävästi voimaa keulalle puskeaksemme vanhasta aallokosta läpi. Nyt sitä oli aina väliin liikaakin ja jouduimme "laputtamaan" isopurjetta turhan usein broachia vältellessämme. Janne hyppäsi nyt ison nyöreihin Hepon ajaessa silmä kovana genoan lankoja ja toisaalta nopeutta ja tuulikulmaa vahtien. Janne taikoikin isoon säädöt, jolla se saatiin rauhottumaan ja meno alkoi taas maistua. Sen verran rauhalliseksi Janne ison taikoi, että kerran jo nukahtikin skuutti kädessään (se saunailta...).
Saimme kasuunin töppäyksissä ohi päässeen Phoenixin taas kiinni ja vendailimme tasatahtia heidän ja meidät molemmat kiinni ajaneen pikkuluokan Tarantellan kanssa. Luulimme jo kerran jättäneemme molemmat reilusti taakse, mutta yhden pitkälle länteen vieneen nostavan shiftin jälkeen saimme sitten tietysti seuraavalla kokrkojen kanssa turpiin.
Enää ei Phoenix meitä ohi laskenut ja ainoan iskupaikan tärväsi ohi pyyhältänyt Tallink. Maalissa oli sisarvene sitten nykinyt meihin eroa reilut pari minuuttia. Toinen sisarvene, Alexia, olikin sitten jo parikymmentä minuuttia edellä. Kasuunille vievällä legille jäimme heille ehkä reilut 5 minuuttia, joten kovaa olivat Staffan & co lopun taas tulleet. Olivat kuulemma kerenneet vaihtaa neljä kertaa keulapurjettakin! Oliko meidän keulapurjeemme oikea, onkin hyvä kysymys. Tuulta kun oli välillä selvästi sille liikaa, mutta toisaalta välissä reijissä Hepo huuteli lisää poweria. Pahimmillaan n. 45 astetta heiluva tuuli ei tehnyt ajamista yhtään helpommaksi.
Lopputulosta lukuunottamatta päivästä jäi kuitenkin oikein hyvä maku, samoin kuin HSK:n kilpailijoille tarjoamasta hernekeitostakin. Kun vielä tulokset ja palkintojenjaon saisi samaan tilaisuuteen! Voiton nappasi luokassamme Dufour 34 Ilmarinen nopeampien Finngulf 37:jen Stellan ja Wild Joen nenän edestä.
Tulokset HSK:n sivuilla.
Muutama kuva lisää kuvapankissa.
Jannet ja hernerokka Hoskin uudessa pavilijong
Kisan trackki. Pari mutkaa radassa toisi kaivattua vaihtelua spinnnuosuudelle.
Enää ei Phoenix meitä ohi laskenut ja ainoan iskupaikan tärväsi ohi pyyhältänyt Tallink. Maalissa oli sisarvene sitten nykinyt meihin eroa reilut pari minuuttia. Toinen sisarvene, Alexia, olikin sitten jo parikymmentä minuuttia edellä. Kasuunille vievällä legille jäimme heille ehkä reilut 5 minuuttia, joten kovaa olivat Staffan & co lopun taas tulleet. Olivat kuulemma kerenneet vaihtaa neljä kertaa keulapurjettakin! Oliko meidän keulapurjeemme oikea, onkin hyvä kysymys. Tuulta kun oli välillä selvästi sille liikaa, mutta toisaalta välissä reijissä Hepo huuteli lisää poweria. Pahimmillaan n. 45 astetta heiluva tuuli ei tehnyt ajamista yhtään helpommaksi.
Lopputulosta lukuunottamatta päivästä jäi kuitenkin oikein hyvä maku, samoin kuin HSK:n kilpailijoille tarjoamasta hernekeitostakin. Kun vielä tulokset ja palkintojenjaon saisi samaan tilaisuuteen! Voiton nappasi luokassamme Dufour 34 Ilmarinen nopeampien Finngulf 37:jen Stellan ja Wild Joen nenän edestä.
Tulokset HSK:n sivuilla.
Muutama kuva lisää kuvapankissa.
Jannet ja hernerokka Hoskin uudessa pavilijong
Kisan trackki. Pari mutkaa radassa toisi kaivattua vaihtelua spinnnuosuudelle.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti