Kaikki lakanat tuuletukseen ennen talvea!

KoPu Tiistaikisa 14.9.2010

Rata F myötäpäivään

Tuuli 7-6 m/s SSW, ilma +14°C, vesi +14 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Genoa 1 heavy, Genoa 3, spinnut S2 ja S3

Miehistö: Hepo, Jarko, Matti, Janne L. & Marko

Sijoitus: ?

Vähän harmittavasti jäivät alunperin ilmottautuneet Hannu ja Terhi pois vähän ennen starttia. Eikä Juho sittenkään saanut kotoota lupaa lähteä mukaan. Kipparin tullessa paikalle olivat gastit Jarko, Marko ja Janne jo laittaneet veneen kisakuntoon. Suorastaan epäilyttävää innokkuutta ja oma-alotteisuutta. Keulapurjeeksi olivat valinneet kevyen tuulen ykkösen, joka olisi ollut kipparinkin valinta eenusteiden ja satama-altaan tuuliolojen mukaan.

Ulkona nimittäin tuuli vielä yllättävän pirteästi, n. 7-8 m/s. Päätimme tehdä lopullisen valinnan starttipurjeeksi hyvissä ajoin ennen lähtöämme. Ykkösgenoa kallisti venettä aivan liikaa ja tiputimme sen kannelle samalla kun nostimme lämmittelyn vuoksi kakkosspinnun. Lauttasaari tuli aikamoista vauhtia vastaan ja meille tuli kiire jiipata ja tiputtaa spinnu.

Saimme aika sählän aikaiseksi, kun roolijako oli vielä hakusessa. Moni kalastustroolari olisi ollut suorituksestamme kateellinen. Pikkuluokan ryhmittyessä lähtöön vaihdoimme keulalle kolmosgenoan ja valmistelimme spinnukamat uusiksi nyt kolmosspinnua varten.

Saimme kohtuustartin lautakuntaveneen päästä X-99:n takaa ja Subwayn päältä. Piskuinen Zest oli vähällä nostattaa meidät poijua päin, mutta selvisimme nipinnapin. Casper sai mainon lähdön yksin linjan toisesta päästä ja pääsi vapaisiin ja ensimmäisenä lähtösuoran länsimerkille. Melkille mentiinkin sitten sivuvastaista jonoajossa. First One oli pyrkinyt päälle, mutta saimme estettyä sen aikeet. Zestin sen sijaan päästimme ohi sen suuremmin sitä kiusaamatta.

Melkin poijulta kryssi Rysäkarille. Radan vasemmasta reunasta saimme ensin hyvää, ja olimme taas ysiysien kannassa. Seuraavalla vendalla tuli sitten taas turpiin. Kääntömerkillä olimme jo jonkin verran niiden takana. Saimme kolmosspinnun nyt ihan mallikkaasti ylös ja laskettelimme rennosti kohti Melkkiä. Koska tuuli oli moinannut, vaihdoimme keulalle valmiiksi kovan tuulen ykkösen. Eli koko kisagarderoobi tuli näin käytyä läpi.

Ennen poijua nostimme keulapurjeen ja laskimme spinnun taas vähän turhan aikaisin. Otimme reilusti korkoa ja valmistauduimme ottamaan spinnun uudestaan esiin. Edellämme pikkuluokan Thetis oli menetellyt kuin me, eikä ollut kovin tyytyväinen peittäessämme nyt spinnulla sen tuulta. Alkoivat nostattaa meitä urakalla, päätyen lopulta vain broachaamaan ja menettämään tasapainonsa muutenkin. Aivan loppusuoralla pääsimme X-99 Sunny Loven kantoihin ja hyvällä tuurilla saimme ehkä heidät tasotetussa ajassa kuitattua. Muut ysiysit, Extasia ja X-Cape olivat taas liian nopeita.

Hieman haikeina poistuimme kauden viimeisestä tiistiksestä. Ilta oli vielä kesäisen lämmin, mutta jo syksyisen pimeä.

Hepoa odottavat jo keskiviikkona uudet purjehdushaasteet, kun edessä on veneen siirtokeikka Hollannista. Katsotaan miten Pohjanmeri kohtelee, ehkä siitäkin reissusta tulee jotain raporttia...

Harjottelematta (ei ole) paras.

Syysseilaus, EMK (ORCi)
Su 12.9.2010
Ratakisa 5,7 M ja saaristokisa 18,6 M
Tuuli 7-5 m/s SSW, ilma +15°C, vesi +15 °C
Purjeet: Genoa 3, Genoa 1 heavy, Spinnu S2
Miehistö: Hepo,
Sijoitus: 8/9


Nauti n' Nollan osallistuminen kauden viimeiseen ORCi-kisaan ratkesi vasta aivan viime tingassa perjantai-iltapäivänä. Riittävä määrä gasteja saatiin kasaan käyttämällä taas kaikki mahdolliset keinot. Vakiojengiin eivät tällä kertaa tehonneet perinteiset suostuttelut, uhkailut tai kiristyksetkään. Ainoastaan Marko oli kiltisti ilmottautunut mukaan sunnuntaiaamu klo 08:00 treffeille. Ja Markon kisakokemuskin oli muutamalta syksyn tiistikseltä.


Paula oli ollut veneellä kerran aiemmin (Suursaaressa) ja sai houkuteltua nyt mukaansa Ollin spinnua ajamaan. Subwayssa pianistin hommia hoidellut (siis X-35 vene, ei ravintola) Marja matkusti kisaan varta vasten Savon takametsistä Jarkon rekrytoimana. Hepo taasen sai puhuttua kisamenestyksellemme vinoilleen seurakaveri Askon mukaan näyttämään, mitä aktiivi Star-purjehtija saa tasoituspurjehduksessa aikaiseksi. Kokeneita purjehtijoita kaikki, mutta ensi kertaa yhdessä ja heille uudessa veneessä. No olisihan meillä koko reilu tunnin mittainen siirtopurjehdus Kytölle aikaa hitsaantua yhteen, kuten Asko tuumasi.


No niinhän me siinä hitsaannuimme henkisesti kasaan koneella suoraan vastatuuleen puksuttaessa. Vaihdoimme keulalla olleen kevyen tuulen ykkösen pois ja jalustimme kolmosen paikoilleen, näyttihän tuulimittari puuskissa n. 8 metrin lukemia. Kerkesimme juuri nostaa purjeet Kytön selällä, kun kellokallen homman saanut Marja jo varoitteli ykkösten varoitusmerkin lähestyvän. Oli pakko hylätä treeniksi tarkoitetut spinnun nostoaikeet ja hakeutua lähtökuoppiin ratakisaa varten.



Ykkösten laiha 4 veneen jengi lähti samaan aikaan 5 IRC-veneen kanssa. Sen verran saivat hässäkkää aikaiseksi, että FG43 Isadora ajoi linjasta yli ennen aikojaan, ja jäi lopulta ilman tulosta. Meitä ORCi2:sia oli 8, Ilmarisen jäätyä pois (luultavimmin jo ranking-voiton varmistaneena). Saimme taas oikein hyvän startin, allamme olivat Xilia II ja Astraia, ja yläpuolellamme olleet veneet olivat lähinnä takaviistossa. Koska emme juuri olleet kereneet nuuhkia ilmaa, heitimme vähän ajan päästä paaralle, lähinnä koska mutkin tekivät niin. Ylämerkille tultaessa olimme sitten jo ottaneet oman tutun paikkamme, sen jonon viimeisen...



Spinnun nosto ei todella ollut mikään mallisuoritus, ja etumatka jonon hännillä olleisiin sisarveneisiisn Phoenixiin ja Alexiaan alkoi venyä. Ajelimme aika pitkään spinnulla käytännössä täyttä plattista, kun olimme nähneet Finellin ja muidenkin "isojen poikien" tekevän niin. Alamerkillä oli ensin vaikeuksia saada genoaa ylös ja sitten spinnua alas. Samat propleemit toistuivat kaikilla kolmella kierroksella, ehkä hieman tosin väheten. Tuulikin hieman himmasi. Viimeisen kolmannen kierroksen alamerkkiä lähestyessämme tuli luokkamme kärki Stellan, Xilia II:n ja Finellin johdolla maaliin. Hieman vahingoniloisina katsoimme sisarvene Alexian tekevän ylimääräisiä pyörimisliikkeitä alamerkin jälkeen. Olivatko osuneet poijuun, vai muuten vaan tehneet virheen? Matkaa heihin oli ilmeisesti silti liikaa, tasoituksesamme ei niin suurta eroa ole.



Alamerkillä alkoi sitten meille surkuhupaisa episodi. Lopussa ilman puomia lennätetty spinnu tarttui vasta osittain nostettuun kolmoseen ja pyörähti iloisesti keulastaagin ja kolmosen topin ympäri. Ja pyörähti uudestaan ja uudestaan tehden oikein näyttävän pullapitkomaisen punoksen noin 5 metrin korkeudelle. Joskus lomapurjehduksilla olemme saaneet saman ilmiön aikaiseksi genaakkerilla, muttemme koskaaan aiemmin näin pahasti spinnulla. No ei muuta kuin keulakansi nykimään ja repimään hulluna kaikkia naruja ja kankaan palasia, joihin käsi ylti.


Koska alapoiju oli juuri ohitettu, käänsi Hepo kryssille ajatuksena vain nilkuttaa pelkällä isopurjeella maalilinjan yli ja sitten selvittää tuo pirun punos. Raivokkaasti räpättävässä spinnussa oli kuitenkin niin paljon pussia jäljellä, että sen voima oli suurempi kuin isopurjeen. Aivan kuin murheita ei olisi ollut tarpeeksi alkoi vene nyt pakittaa! Ja valui tietysti lähes ohjailukyvyttömänä päin alapoijua.


Kiroillen kuin merirosvo heitti Hepo ruorin Markolle, joka alkoi ajamaan alas tuulen mukana, Hepon mennessä itse keulastaagin ympärille sotkeutunutta spinua selvittämään. Mielessä kävi jo useampaan kertaan keskeytys. Olimmehan ainoa vene baanalla, kolmosten kierrettyä vain kaksi ratakierrosta. Koko fleetti odotti vain meidän saapumistamme päästäkseen aloittamaan Saaristokisa-osuuden. Vihdoin ikuisuudelta tuntuneen melkein vartin ähellyksen jälkeen saimme spinnun irti, fallit selvitettyä ja kolmosen ylös. Poijuun törmäämisen hyvittämiseen tarvittavia pörähdyksiä teimme spinnua auki pyörittäessämme varmaan neljä, joten sekin aisa tuli hoidettua. Mutta kyllä nolotti toista starttia odotellessa! Ainoa lohtu oli ajatus siitä, miten sitä venekuntaa joskus tulisi jurppiman, joka meille tumpeloille joskus kaukana tulevaisuudessa ehkä häviää...


Saaristokisaan starttasi kolmosluokka ensimmäisenä. Jostain kumman syystä vastatuulipoijun kiertosuunta oli muutettu myötäpäiväiseksi. Tämä teki käytännössä lenkin rataan aiheuttaen ikäviä törmäyskurssitilanteita. Olimme juuri kerenneet vaihtaa keulalle litteän kovan tuulen ykkösemme, joka tuntuikin olevan oikea ratkaisu hieman heikentyneeseen tuuleen. Startti oli aikalailla edellisen toisinto, mitä nyt jouduimme vähän Ramdataa väistelemään. Stellalta joku "sulki oven" ja se joutui starttaamaan vähän muiden perään.


Yritimme sinnitellä Alexian kyydissä, mutta emme pystyneet läheskään samaan nousukulmaan. Merkillä olimme taas omalla paikallamme, siis viimeisenä. Pääsimme sentään vähän härnäämään muuta nyt spinnuja nostelevaa fleettiä, tulimmehan styyralla kohti ylämerkkiä. Meiltäkin spinnun nosto alkoi jo sujua ja yritimme taas ainoana oljenkortenamme ajaa plattista FinnFunin ja Astraian tavoin, muidenkin jiippaillessa laiskanlaisesti


Knapperskärillä spinnu alas ja pitkä kryssi kohti Aspkärin vihreää lateraaliviittaa. Ordereissa oli tulkinnan varaa siitä, kumpi pohjoisviitta Kytön kohdalla tulisi kiertää. Likimäärin annettu koordinaatti kun oli molemille sama. Nyt koko fleetti kuitenkin kiersi molemmat kaukaa pohjoisesta. Suurin osa fleettiä tuntui jatkavan samalla halssilla radan oikeassa reunassa, joten niin mekin. Kymmenen minuuuttia jälkeemme lähtenyt iso luokka alkoi saada meitä kiinni ja koko fleetti oli aika hyin läjässä kääntömerkillä.




Spinnu ylös ja tosi pitkä legi Lehtisaaren länsiviitalle. Osa fleetistä taasen valitsi polaarien mukaan jiippailun, me päätimme jatkaa plattisajon harjottelua, lähinnä laiskuuttamme. Pääsimmekin näin yhdellä halssilla lyhyintä matkaa merkille Lehtisaaren salmen kääntäessä sopivasti tuulen suuntaa eduksemme. Koko miehistö kökötteli etukannella painona nauttien kevyestä auringon pilkahduksesta ja lämpimästä säästä. Muukin miehistö alkoi nyt ymmärtää Ollia, joka oli aamusta alkaen ollut käsivarret ja nilkat paljaana. Karjalanpiirakat keitettyjen munien ja välioluiden kanssa tekivät hyvin kauppansa. Gastiliitto vaikutti työehtosopimuksensa tilaan kovin tyytyväiseltä. Kenenkään kun ei tarvinnut tehdä mitään. Edes spinnua ajava Olli tai Hepo ruorissa ei juuri muuta kuin tarkkaillut.




Lehtisaaren viitalta kurssi hieman tiukkeni, mutta nyt mentiin lähes polaarien mukaista suuntaa edelleen vailla minkäänlaista ponnistusta. Muita veneitäkään kun ei ollut aivan tunumalla kiusaamassa. Rönnkobbenin punaiselta viitalta olimme jo kääntämässä varovasti kohti Varsasaarta, kun joku ihmetteli, miksi muu fleetti ajaa niin ylös. Pikainen varmistus ordereista, ja huomasimme, että aiempiin vuosiin verrattuna nyt piti myös Ådholmenin vihreä tikku kiertää. Onneksi emme suurta lenkkiä kerenneet tehdä ja pääsimme iloisesti spinnulla merkille.


Nyt jouduimme oikein homminkin. Keveäksi moinaneessa tuulessa otimme jiipin kohti Varsasaarta ja valmistauduimme spinnun tiputukseen. Ihme kyllä gastiliitto ei ollut ollenkaan pahoillaan tästä lepotauon keskeytyksestä. Tuntuivat olevan jopa niin hereilläkin, että spinnu tuli tiputettua vähän turhan etuajassa.


Muutamat edessä olevat sinnittelivät maalisuoralla spinnulla aivan käsittämättömiä kulmia. Meille tuulikulma kun näytti 65° todellista! Maalilinja oli tosi syvällä; olimme menneet jo hyvän matkaa rajoitinpoijun ohi ennenkuin töötti törähti ylityksen merkiksi. Tulimme maaliin reilun kolmen tunnin purjehduksen jälkeen kymmenkunta minuuttia sisarveneitämme Alexiaa ja Phoenixia perässä, jotka hienosti olivat tasoituksissa 1. ja 2. sijalla tässä saaristokisassa. Kokonaistuloksissa Phoenix voitti, Finell tuli kakkoseksi ja Alexia oli kolmas. Meidän sijoituksemme oli arvattava selkeä viimeinen.


Kiitokset kaikille kilpakumppaneille kuluneesta kaudesta. Tänä vuonna kakkosluokka oli kovin tasainen. Onnittelut erityisesti sisarveneille, joista Alexian vauhtia osattiin jo odottaakin. Phoenixin loppukauden hieno menestys oli sen sijaan pienoinen yllätys. Ehkä mekin vielä joskus...


Aika iso läjä kuvia kuvapankissa ja trackki tulossa sinne myös.

Tuulettoman tiistain trilleri

KoPu Tiistaikisa 7.9.2010

Rata G vastapäivään

Tuuli 2-3 m/s SE, ilma + 15°C, vesi +15 °C

Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2

Miehistö: Hepo, Juho, Matti, Janne L., Marko, Terhi & Hannu

Sijoitus: 15/28

Kauden tokavika tiistis uhkasi ensi jäädä kovin vajaamiehiseksi, mutta lopulta spinnukuski Matti sai työasiansa järjestettyä ja Juhokin perheasiansa. Mukaan tuli vielä yksi ”Quest Star”, Hannu, normaalisti X-342 Mariellea kipparoiva virtuoosi. Lähdimme siis lähes tyyneen keliin täydellä seitsemän hengen miehityksellä.

Ennen lähtöä tuuli oli lähes nollassa ja saimme vain vain vaivoin veneen edes liikkeeseen. Edes vindexi ei jaksanut kääntyä, vaan näytti koko ajan samaa kulmaa. Aivan riippumatta siitä, mihin keula osoitti. Ykkösten lähdössä ei todellakaan ollut "vauhtia ja vaarallisia tilanteita", mutta siitä huolimatta Ramdata ja Cosa Nostra saivat itsensä linjan yli ennen paukkua ja joutuivat tuskaisesti palaamaan uuteen starttiin.

Me otimme vauhtia linjan etupuolelta kun kerran mustaa lippua ei ollut ylhäällä. Tulimme linjalle aika sopivasti X-99:en Extasian ja X-Capen eteen ja ajoimme nyt styyralla kohti poijua, jossa mielestämme tuuli paremmin. Tarkoituksena oli myös sulkea samaan paikkaan paaralla tunkevalta Casperilta "ovi", mutta olimme lopulta siihen hieman liian alhaalla. Ja kaimakummituksensa lailla pääsi tuo laiturinaapuri vilahtamaan ovesta läpi.

Olimme kuitenkin arponeet linjan vetävän pään oikein. Alhaalla veneet liikkuivat todella tahmeasti ja tyytyväisenä noteerasimme sisarvene Phoenixin joutuvan vielä vendaamaankin jo kaukana takanamme. Tavoitimme ensimmäiset pikkuluokan veneet jo ensimmäisellä kääntömerkillä fleetiin nyt spinnutellessa kohti länttä. Takaatamme yritti First One (First 40) jyrätä päällemme, mutta koska heillä ei ollut vielä spinnu vedossa pystyimme helpohkosti puolustamaan paikkaamme.

Yläpuolellemme rupesi kerääntymään nippu pikkuluokan veneitä ennen Käärmeluotojen porttia. Päätimme jiipata vapaampiin tuuliin ja olimme nyt styyralla takanamme tuleviin veneisiin nähden. Albin Express Modesty laski vauhtinsa pahasti väärin ja jouduimme lopulta väistämään heitä tiukasti. Tuhrasimme samalla vauhtimme spinnun romahtaessa ja "hätäjiippiä" tehdessä. Modesty ilmoitti herrasmiesmäisesti heti "meidän virhe" ja Hepon kysymykseen: "Pyörittekö?" ei edes tarvinnut vastata, sillä Albinin keula osoitti jo kohti tulosuuntaa alkavaa rangaistuspyörähdystä osoittaen. Olivatkohan pelästyneet Juhon äänekästä sadattelua vai olivatko muuten vaan vikkeliä herrasmiehiä.

Jahtasimme nyt edelle päässyttä First Onea, mutta jäimme parin pikkuluokan veneen katveeseen ja Firsti samoin kuin alapuolelta Känsäkosken Seaquest pääsivät karkumatkalle. Järjestäjät olivat viisaasti valinneet lyhyen G-radan, jossa käydään kiertämässä Miessaaren kupeessa oleva merkkipoiju ja tullaan samaa reittiä takaisin. Tulivat nyt myös oikein katsomaan, että fleetti oli liikkeessä. Ja olivat ilmeisesti valmiita myös vielä lyhentämäänkin rataa. Toisin kuin kesäkuun toisessa tiistiksessä, jossa fleetti jätettiin oman onnensa nojaan tyyneen seisomaan mitään keskeytyksestä tiedottamatta.

Kääntöpoijulla olikin melkoinen hässäkkä valtaosan fleettiä tappaessa vauhtinsa sinne joko huonossa käännöksessä tai muuten vaan muita väistellessä. Soppaa hämmensi samaan aikaan paikalle osunut "turistivene", joka aivan oikeutetusti puski styyralla fleetistä läpi matkallaan kohti Haukilahtea. Kaiken kukkuraksi joku onneton pikkuluokkalainen sai kääntöpoijun ankkuriköyden peräsimeensä ja alkoi hitaasti hinata sitä kohti tulosuuntaa.

Meiltä merkin kierto meni mainiosti, kuittasimme tungoksessa nyt uudestaan First Onen ja Spirit of Juniperin sekä muutamia pikkuluokkalaisia, vaikka kiertoon tuntuikin kuluvan minuuttikaupalla aikaa. Harmistukseksemme näimme sekamelskaan tunkevan myös sisko-Phoenixin keulan. Emme oikein saaneet kryssivauhtia/-kulmaa kohdalleen vaikka kuinka sitä haimmekin. Emme pärjänneet edessä olevan Melissanden kurssille, vaan valuimme sen jätoksiin. Samalla jyräsivät nyt vuorostaan Spirit of  Juniper, Gamla Damen ja First One meidät kauniissa jonossa yläpuolelta.

Nyt jäi vain tavoitteeksi pysyä maalilinjan ja takaa lähestyvän Phoenixin välissä. Venda Käärmeluotojen portilla, Phoenixkin joutuu vendaamaan -hyvä. Keula kohti maalisuoran alussa olevaa punaista tikkua, mutta ei. Ei jaksa nousta, vaikka muutamat muut kyllä pääsevät. Uusi venda Phoenixin eteen. Kevyessä tuulessa tuhraantuu siihen niin paljon vauhtia, että sisko livahtaa alakautta vaudilla ohi meidän vielä kiihdyttäessämme.

Punaisella tikulla saamme spinnun Phoenixia nopeammin vetoon ja pääsemme rinnalle. Rinta rinnan lähestymme tuskaisen hitaasti maalia. Ensin Phoenix ottaa vähän kaulaa, mutta sitten me pääsemme vuorostamme edelle. Hannu ja Matti pelaavat spinnulla koko ajan yrittäessään kaapata pienimpiäkin tuulenvireitä pallokkaaseen. Toiveikkaasti jo kuvittelemme pääsevämme ennen siskoa maaliin, kun se lähtee nostamaan jo ennestään tiukkaan tuuleen samalla mielestämme matkaa tehden. Liike kuitenkin kannatti, Phoenix sai kaapattua puuskan, joka vei sen lopulta reilun puolen minuutin kaulalla maaliin. Meidän vauhtimme taas tyssäsi lähes kokoaan. Huomionarvoista tosin oli, että olimme tulleet koko matkan Käärmeluodoilta samaa vauhtia ilman spinnua ajavan Gamla Damenin kanssa. Saimme sekunnilleen saman loppuajankin. He tosin olivat lähteneet 10 minuuttia aiemmin.

Kävimme onnittelemassa meidät (taas) kiinniajanutta ja ohittanutta siskoa. Nielimme tappion karvaan kalkin kylmän oluen kera ja nautimme upeasta auringonlaskusta sekä lämpimästä ilmasta puksuttaessamme kohti kotia viimeisten veneiden vasta kääntyessä maalilinjalle.

Valittamatta viimeiseksi

Henri Lloyd Race (ORCi)
La 4.9.2010
Rata A (HSK-Isosaari-Kasuuni-HSK)
Tuuli 7-5 m/s SSW-W, ilma +11°C, vesi +14 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2
Miehistö: Hepo, Lotta, Janne L., Janne T. & Jarko
Sijoitus: 10/11

Tallinna Racen jälkimainingeissa (-höyryissä) oli Ramdatan kippari Sakke annellut ohjeita tyyliin "laita se veneesi heloitus kuntoon, äläkä valita niissä blogikirjoituksissasi". No ei valiteta sitten ja ollaan vaan vilpittömän tyytyväisiä viimeiseen sijaan. Purjehduspäivässä ei oikeaasti hirveästi valittamista ollutkaan.

Pari päivää reippaasti puhaltanut pohjoistuuli oli ennusteen mukaisesti moinannut n. 7 m/s lukemiin. Odotettavissa oli siis rannan lähellä suht tasaista vettä ja vasta ulompana aallokkoa. Ja kuten aina maatuulen kanssa, puuskia ja shiftejä. Olisimme kaivanneet vähän lisää läskiä laidalle, kun nyt jouduimme matkaan viidellä Pekan jäätyä flunssan kourissa kotiin. Onneksi mukaan houkuteltu "Iso-Janne" toi mukanaan aika ison Jarkon isoa ajamaan. Keulalla ja pianossa häärivät sitten kevyemmät "Pikku-Janne" ja aina luotettava Lotta. Kippari Hepo oli alun perin kaavaillut ajavansa koko kisan, mutta antoi alkulämmittelyssä ruorin hyvää tuntumaa kehuneen Iso-Jannen hypistellä hirvennahkaa, tarttuen itse spinnun skuutteihin.

Iso luokka lähti liikenteeseen aika vajaana (4 ORCi- ja 2 IRC-venettä, joista X-41 Nixi ajoi dualina). Poijupää oli selvästi edullisempi matkan ja tuulikulman suhteen. Toisesta reunasta lähtenyt Viuhutar (FG-43) otti pahemman kerran turpiin lähtemällä väärästä reunasta ja broachaamalla näyttävästi useamman kerran heti starin jälkeen.

Meidän luokassamme oli viivalla sitten jo tiiviimpää, 10 venettä Astraian jäätyä pois. Otimme lähdön sieltä edullisemmasta poijupäästä tulemalla sinne ylhäältä genoalla styyralla ja vendaamalla heti paaralle. Lähtö onnistui nappiin ja pääsimme mukavasti kaikessa rauhassa valitsemaan kurssimme ja nostamaan spinnun häiriöttä. Alapuolelta ja takaa kuului kauhea älämölö spinnulla startanneiden paaran veneiden väistellessä genoalla nostattavia / muita styyralla viivalle tulleita veneitä. Ilmeisesti sisarvene Phoenixia mäiskittiin turpiin tässä vaiheessa oikein kunnolla, koska muun ryhmän ollessa Husunkivellä vielä aika hyvin kasassa, se oli jäänyt kauaksi taakse.

Kohti Vallisaarta. Vasemmalta Ilmarinen, Ramdata, Xilia II,
jo vähän kaulaa nykineet Stella ja Wild Joe. Lähimpänä Casper 

Hieman yllättäen spinnuvauhtimme tuntui olevan sisarvene Alexiaa parempi. Ahdistelimme heitä ankarasti koko legin matkalla Jänissaaren kääntöpoijulle. Olimme jo kerran päästä yläkautta ohikin, mutta äärirajalla ajettu spinnu pääsi romahtamaan juuri strategisella hetkellä. Alexia pääsi nyt parin veneenmitan päähän ja alkoi tuskallisen hitaasti jätättää meitä.

Jiippi kääntömrkillä ja pitkä tapahtumaköyhä legi kasuunille. Alexia ja muu fleetti jätti meitä vähän koko ajan. Takana vastaavasti nyt spinnua vaihtanut Phoenix saavutti saman verran. Tuuli ei hirveästi shiftaillut, mutta reikiä siinä oli kuin Uuno T:n verkkopaidassa. Vähän väliä näki kuinka muutaman veneenmitan edessä oli aivan selvä tuuliraja menossa meiltä karkuun. Takana Phoenixillä taasen tuntui tuulta riittävän. Myös pikkuluokka käjessään kovin tutut Tarantella ja Merinna, näkyi jo turhan selvästi.

Vähän ennen Kasuunia tuuli shiftasi nokille ja jouduimme tiputtamaan spinnun vähän aiottua aikasemmin. Ajatusmaailmana oli hakeutua radan läsipuolelle, olihan ennuste lupaillut sinne kääntyvää tuulta. Tuo ennen kasuunia tullut shifti vaan vei meitä enemmin kohti Tallinnaa kuin Turkua. Meiltä meni turhan pitkä tovi kryssiasemiin kaivautuessa ja huomasimme kurssimokan aivan liian myöhään. Keula siis äkkiä kohti Helsinkiä. Pinnaan tottuneelle Jannelle tuli ruorissa täydellinen black-out ja hän kadotti kurssin kokonaan (liekö edellisillan poikien saunaillalla ollut osuutta asiaan). Keulan osoittaessa nyt kohti Kotkaa hän huusi tuskissaan Hepoa ottamaan ruorin. Juuri kun kippari oli jo haaveillut ansaitusta välipalasta pitkän puuduttavan spinnuajon jälkeen.

Paitsi että kurssi oli lähinnä kohti tulosuuntaa, olimme nyt ilmeisesti aiemmin mainitun Uuno T:n verkkopaidan pääaukossa. Tuskaisen kauan livuimme paria solmua, ennenkuin saimme taas tuulta purjeisiin. Sitä tulikin sitten taas vähän liikaakin keulaan arvotulle Genoa 1 medille. Aiemmista vuosista viisastuneena olimme halunneet riittävästi voimaa keulalle puskeaksemme vanhasta aallokosta läpi. Nyt sitä oli aina väliin liikaakin ja jouduimme "laputtamaan" isopurjetta turhan usein broachia vältellessämme. Janne hyppäsi nyt ison nyöreihin Hepon ajaessa silmä kovana genoan lankoja ja toisaalta nopeutta ja tuulikulmaa vahtien. Janne taikoikin isoon säädöt, jolla se saatiin rauhottumaan ja meno alkoi taas maistua. Sen verran rauhalliseksi Janne ison taikoi, että kerran jo nukahtikin skuutti kädessään (se saunailta...).

Saimme kasuunin töppäyksissä ohi päässeen Phoenixin taas kiinni ja vendailimme tasatahtia heidän ja meidät molemmat kiinni ajaneen pikkuluokan Tarantellan kanssa. Luulimme jo kerran jättäneemme molemmat reilusti taakse, mutta yhden pitkälle länteen vieneen nostavan shiftin jälkeen saimme sitten tietysti seuraavalla kokrkojen kanssa turpiin.

Enää ei Phoenix meitä ohi laskenut ja ainoan iskupaikan tärväsi ohi pyyhältänyt Tallink. Maalissa oli sisarvene sitten nykinyt meihin eroa reilut pari minuuttia. Toinen sisarvene, Alexia, olikin sitten jo parikymmentä minuuttia edellä. Kasuunille vievällä legille jäimme heille ehkä reilut 5 minuuttia, joten kovaa olivat Staffan & co lopun taas tulleet. Olivat kuulemma kerenneet vaihtaa neljä kertaa keulapurjettakin! Oliko meidän keulapurjeemme oikea, onkin hyvä kysymys. Tuulta kun oli välillä selvästi sille liikaa, mutta toisaalta välissä reijissä Hepo huuteli lisää poweria. Pahimmillaan n. 45 astetta heiluva tuuli ei tehnyt ajamista yhtään helpommaksi.

Lopputulosta lukuunottamatta päivästä jäi kuitenkin oikein hyvä maku, samoin kuin HSK:n kilpailijoille tarjoamasta hernekeitostakin. Kun vielä tulokset ja palkintojenjaon saisi samaan tilaisuuteen! Voiton nappasi luokassamme Dufour 34 Ilmarinen nopeampien Finngulf 37:jen Stellan ja Wild Joen nenän edestä.

Tulokset HSK:n sivuilla.
Muutama kuva lisää kuvapankissa.

Jannet ja hernerokka Hoskin uudessa pavilijongissa kisan jälkeen.


Kisan trackki. Pari mutkaa radassa toisi kaivattua vaihtelua spinnnuosuudelle.

Viimeisen kesäpäivän kisa.

KoPu Tiistaikisa 31.8.2010

Rata F myötäpäivään

Tuuli 4 m/s SE, ilma + 17°C, vesi +16 °C

Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S3

Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Pekka, Janne L., Marko & Terhi

Sijoitus: 21/33

Armeija marssii mahallaan ja Nauti n' Nollan gastiliitto purjehtii kurkullaan. Varustamo kävi hakemassa elintärkeät maaliintulo-oluet lähimarketista ja saapui veneelle tyytyväisenä hääräävän gastijoukon jo valmistellessa venettä kisakuntoon (= jääkaappi päälle). Tiistaikisojen perinne on, että avaamme yhdet iltaoluset maaliintulon jälkeen kunhan spinnu vaan on ensin pakattu. Tällä varmistetaan, että spinnun pakkaaja saa helposti tarvitsemaansa apua...

Kesän viimeinen päivä helli purjehtijoita lempeällä kaakkoistuulella ja auringonpaisteella. Järjestäjätkään eivät kiusanneet nyt vastatuulipoijulla ja starttiin päästiin mukavasti, mitä nyt ruorimies Santtu meinasi ajaa linjalla paaralle heittäneen Sunny Loven päälle. No pikainen venda meiltäkin ja samaa tahtia Sunny Loven kanssa kohti radan oikeata laitaa, minne emme aluksi olleet aikoneet mennä.

Tämä reuna tuntui vetävän oikein mainiosti ja yllättäen olimme vielä parin vendankin jälkeen edellä ison luokan kärkiveneitä. Takana olivat X-99:t, Casper ja jopa vikkelät X-35:kin. Lexus oli käynyt avustamassa Pihliksen pohjoispuolen ruoppaustöissä katkaisten peräsimensä ja tiputtaen kölibulbinsa, joten sekään ei nyt ollut perinteiseti ohi rynnimässä. Aloimme tyytyväisinä valmistella spinnukamoja paikalleen, releet olivat taas väärällä puolella, vaikka kuinka olimme järkeilleet ne "oikein" ennen lähtöä spinnulla lämmitellessämme.

Tyytyväisyys herpaannutti keskittymisen ja ajoimme itsemme huonoon paikkaan ja kaiken lisäksi selkeään tuulireikään. Muut luokkamme veneet pääsivät nyt ohi ja kauas taakse jäänyt sisarvene Phoenixkin saavutti uhkaavasti.

Melkin kääntöpoijulla teimmekin sitten ankaran taktisen mokan. Otimme tarkoituksella merkin vähän pitkäksi, koska olimme reilusti sen alapuolella. Liian monta kertaa olemme tappaneet vauhdin kinkkaamalla liian alhaalta poijulle. Lähestyimme nyt poijua paaralla ja takana ylempänä tullut Phoenix tuli sille styyralla. Ajatti meidät melkein piihin, kun emme  ymmärtäneet ajoissa laskea sen ali. Olisimme sieltäkin vielä päässeet poijusta ohi, sitä varmuusvaraa kun oli. Naama mutrussa saimme katsella sisarveneen peräpeilin pienenevän sen kiskoessa rakoa meidän rämpiessä heidän pakkituulissaan.

Tiistiksiä hieman kyseenalaisella LYS-luvulla dominoiva spinnuileva Victoria kohtaa saman luokan 4Playn.

Rysäkarin kääntömerkillä eroa oli pitkälti toista minuuttia. Olimme matkalla vaihtaneet spinnun litteäksi S3 slöörispinnuksi, koska osa nyt vastaantulevista veneistä joutui taistelemaan saadakseen spinnunsa pysymään ylhäällä sivutuulessa. Yleensä juuri tällaisissa olosuhteissa briljeerava purje ei nyt oikein tuntunut toimivan odotetusti, vaikka kippari Hepokin kokeili sen lennättämistä. Eroa mittatikkuna toimivaan Phoenixiin ei saatu kurottua, vaikka pari viikkoa aiemmin vastaavassa tilanteessa sisko ei pysynyt kyydissä ollenkaan.

Melkin kääntöpoijulla ero hetkeksi kutistui pariksi veneenmitaksi, kun Phoenix vaihtoi spinnunsa meille aiemmin tuntemattomaan mainosspinnuun. Aluksi tuntui, että saavutimme heitä, mutta parin jiipin jälkeen he pääsivät karkuun selvällä etumatkalla. Tuulisen laidan arvuuttelumme ei ihan osunut kohdalleen ja asiassa avitti vielä pariin otteeseen jiipeissä jumittanut spinnunpuomin leukakin.

Phoenix esittelee uutta spinnuaan ja valitettavasti myös peräpeiliään.

Maalissa eroa olikin sitten jo reilu kaksi minuuttia. Sillä meille lohkesi selkeästi keskitasoa huonompi sijoitus, joka oli aika kirvelevää niin hyvän alun jälkeen. Olimme  jo ehtineet haaveilla parin viikon takaisesta kärkiryhmän paikasta.

On hieman turhauttavaa havaita, että tarpeen tullen meiltäkin sitä vauhtia löytyy. Nyt kun vielä keksisi, miten sen vauhdin onnistuisi taikomaan taas esiin ja myös pysymään. Täytynee taas rukata lokin kalibrointia, tulee ainakin hetkeksi hyvälle tuulelle.