Valmistautuminen kaudelle 2010

Lama on päässyt puraisemaan pahemman kerran varustamon ydinliiketoimintaan ja siksi satsaukset kaudelle 2010 ovat lähes olemattomat. Isopurje, spinnut ja medium ykkönen talvehtivat Northilla, mutta suurin uudistus oli genoan takaliesmaan ommellut liehut. Uuden kevyemmän ja ahvenselkäisemmän isopurjeen hankinta pysyy yhä päiväunissa kunnes varustamon talousnäkymät paranevat.

Toki rahaa paloi talven aikana taas ihan riittävästi. Nauti n' Nolla talvehti taas Prediumissa lämpimässä hallissa. Käytännöllistä ja mukavaa, muttei niin edullista. Potkurin akseli todettiin vääntyneeksi (vanha ankkurointivaurio, ks. blogi 30.5.2008) ja se meni uusiksi. Ei halpa, mutta vähän halvempi kuin muutoin aikaa myöten uhkaavaksi tullut koko S-vetolaitteen vaihto. Sisarvene X2:n viime kesäisestä laituriin törmäämisestä järkyttyneenä vaihdatettiin samalla kaasu- ja vaihdevaijerit uusiin.

Puuosat sisällä saivat uutta lakkaa pintaansa portaikossa, kulkuaukossa ja pentterissä. Eivät oikein olleet tykänneet kisanorsulauman rymistelystä ees taas eivätkä spinnun riuhtomisesta ylös alas kajuutan luukusta. Sitlodan tiikit puhdistushiottiin samalla. Sisällä myös kajuutan pöytä on uudessa uskossa. Syskyllä mastoa nostettaessa oli intin syöksyvene ajanut läheltä kovalla vauhdilla isoja aaltoja tehden ohi juuri kriitillisellä hetkellä. Seurauksena oli maston pohjan korkkaaminen pöydän kanteen ja siis säpäleitä läpiviennin ympärillä. Ilman sen suurempia sotia intti korvasi uuden.


Ruorin irvistelevää hirvennahkaa harsittiin kasaan ja sprayhoodin hajonnut vetskari & saumojen ompeleet saivat nekin hoitoa. Toki talkoilla (tosin aiempaa pienemällä porukalla) hierotiin veneen pohjaa pariin kertaan kuntoon kevättalvella.


Kaiken kaikkiaan valmistautuminen oli siis lähinnä vanhojen (kisa)vammojen paikkausta. Toisaalta välttämätöntä, sen verran iso tukku rahaa Nauti n' Nollassa on kuitenkin kiinni, ettei sen halua rapistuvan käsiin.

- - -

Siirtopurjehdus sujui jo perinteisen mukavasti. Aiempaa myöhäisempi ajankohta (vappuviikonloppu) ei tuntunut muutoin kuin rekvisiitan mukaanottamisessa. Tokihan Vappuna piti olla YO-lakki päässä ja skumppalasi kourassa. Tippaleipiä, serpentiiniä ja ilmapalloja unohtamatta.


Gastiliittoa edusti vain Matti, Tuulan vahvistaessa varustamon edustusta. Ensimmäisenä iltana puolen tunnin puksuttelun jälkeen saunoimme sumuisessa HSK:n saaressa, Hasselholmenissa ja heitimme talviturkit +3C° Itämereen. Olimme kyllä käyneet pari viikkoa aiemmin Turkin kimppaveneestä uimassa hyisessä +18C° Välimeressä, voiko sitä sitten sanoa suomujen heittämiseksi?



Lämppäri toimi mainiosti koko yön ja aamiaisen jälkeen aloimme laittaa venettä purjeduskuntoon. Olimme puolilta päivin valmiita ja ilmakin alkoi mukavasti kirkastua. Nostimme purjeet ja seilasimme oikein nautinnollisesti voimistuvassa myötätuulessa kohti Porkkalaa. Vain pari hassua moottorivenettä näkyi matkalla, mutta haahkaparvia ja muuttolintuja sitäkin enemmän. Porkkalan selkä ylitettiin ihanteellisessa kelissä, pilvetön taivas ja navakka 10-11 m/s myötätuuli.

Olimmekin kaksi tuntia budjetoitua aikataulua edellä toisessa HSK:n saaressa Ormholmenissa. Illalla maistuvat grillaukset ja saunat.

Sunnuntai-aamun saarikierros paljasti, että talvi ei ollut vielä kokonaan ymmärtänyt häipyä. Lunta oli saaren pohjoispuolella paikoitellen todella runsaasti.

Loppupyrähdys HSK:lle meni lähes kesäisissä merkeissä, aurinkoa taivaan täydeltä ja jopa muutamia muitakin veneitä liikenteessä. Nämä kevään siirtopurjehdukset ovatkin olleet aina ihan niitä parhaita, jollain tapaa jopa epätodellisen tuntuisia johtuen kanssaveneilijöiden vähyydestä normaalisti niin vilkkailla väylillä.