Sekalaisessa bändissä on vähän X-Factoria...

KoPu Tiistaikisa 25.5.2010
Rata B vastapäivään
Tuuli 2 m/s SSE, ilma + 16°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Matti, Ville, Lotta, Enni & Sonja
Sijoitus: 17/29


Jos bändi koostuu nuotin vierestä huutavasta rumpalista, urkurista, kolmesta nätistä tamburiinin soittajasta ja roudarista, jonka käteen on lyöty kitara, ei suurta musiikkielämystä voi odottaa. Varsinkin kun akustiikkakin oli kovin vaativa.


Yksi tamburiininsoittajista, Lotta, komennettiin bassoon (=isopurje) komppia antamaan. Tehtävä kun oli tuttu jo muutamalta aiemalta keikalta. Kitaraan (=keulapurje) tarttui rohkeasti Ville, joka mm. käytti vinssejä ensimmäistä kertaa. Purjehtimisesta oli joku käsitys nuoruuden jollapurjehdusvuosilta ja asenne oli kohdallaan. Spinnua ajavan vakinaisen urkuri Matin apuna keulassa hääri oma tambuuri kainalossa Enni, tamburisti Sonjan soitellessa veneen pianoa parhaansa mukaan. Rumpali Hepo yritti samanaikaisesti löytää porukalle yhteisen riittävän nopean tahdin, laulaa, opettaa nuotteja sekä säveltää ja sanoittaa. Sanoitukset olivatkin välillä kovin remuaaltosmaisia...


Startissa ei tällä kertaa ollut vastatuulipoijua, vaan lähtölinja oli suoraan radalle, tosin melkein vastatuuleen. Ykkösissä Ramdata sai huonon lähdön ja ylitti linjan vasta pääjoukon jälkeen, toki tuolloin ylimpänä veneenä. 

Me saimme omaan kakkosluokan lähtöön hyvän startin poijulta, joskin Casperin peräpeilissä. Vauhtiin pääseminen oli Casperin pakkituulissa vain kovin haasteellista kevyessä ja reikäisessä tuulessa (=se akustiikka). Vauhtia oli välillä saman verran kuin X-99:eillä, mutta huonommalla kulmalla. Sisarvene Phoenix taasen ajeli suosiolla alemmas ja kovempaa.


Yritimme epätoivoisesti hakea Melkin kupeesta jotain termiikin tapaista, mutta haukkasimme annoksen "Matin ja Tepon parhaita". Phoenix ja ysiysit olivat karanneet kauas eteen ja lilluimme fleetin peräpäässä ykkösten hitaimpien ja luokastamme Sciroccon ja Aglaian kiusana.


Tammakarin punaisella poijulla saimme spinnun ylös ihan kuin oikeakin bändi, parin nuotin soidessa vain vähän normaalia pidempään. Aglaialta taisi nuottiteline kaatua, koska heidän genaakkerinsa nosto kesti ikuisuuden ja he jäivät selkeästi taakse. 

Urkuri Matti puhalteli spinnuumme vauhtia, mutta koska Scirocco oli liian kaukana, keskityimme harjoituksen vuoksi saattamaan ykkösluokan Melisanden riitasointujen tielle.


Rata oli lyhennetty Melkin portille ja Festivaalit päättyivät spinnujiippiä etäisesti muisttutavan toimenpiteen jälkeen. Onneksi bändi ei heavy-metalhenkisesti hajoittanut kamoja konsertin päätteeksi. Backstagella maistuivat bändin kaljat (joita perinteen vastaisesti ei tällä kertaa rumpali ollut kaikkia nauttinut...). Bändi oli tyytyväinen vaikka pääsylipputulot olivatkin vähän laihanpuoleiset.