Purjehduskoulun iltaoppitunti

KoPu Tiistaikisa 18.5.2010
Rata E myötäpäivään
Tuuli 7 m/s E, ilma + 20°C, vesi +9 °C
Purjeet: Genoa 3, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Torkku, Abe & Lotta
Sijoitus: 4/24

Olipahan taas mukava olla vakiomiehistöllä matkassa! Enniä tosin "paikkasi" toinen pitkätukka, Abe, joka oli juuri tullut Tallinnasta X-41:n mestaruuskisoista lopeteltuaan skimbakautensa. Abe sai hommaksi isopurjeen hoitamisen ohella pitää meille muille vähän preppauskurssia purjehdusurheilusta. Koska yksi oppilaista, Santtu, oli pahasti myöhässä, kyselimme jo laiturilla norkoillutta Amiraali Finelliäkin mukaan. Kertoi olevansa 'lomalla' -veneilystä siis. Näytti viihtyvän lomallansa kuin hauki katiskassa...

Yanmar jodlaten puskimme kohti KoPua, josta olimme sopineet ruuhkaan juuttuneen Santun hakevamme. Haistelimme samalla tuulta, joka tuntui olevan samanlainen kuin sunnuntainakin. Lämmin n. 7 metrin itätuuli, joka oli vuoroin reikäinen ja vuoroin puuskainen. Viikonlopusta viisastuneena kippari kaivatti lopulta esiin kolmosgenoan ja kolmosspinnun. Santtu saatiin onnellisesti kyytiin ja lähtöalueelle kerettiin juuri ykkösten starttipaukun aikaan.

Oma startti oli ok, nostimme aivan lautakuntaveneen vierestä baanalle ja heitimme heti vapaisiin paaralle. Vastatuulipoijua styyralla lähestyttäessä meinasi olla ahdasta paaralla tulleiden Casperin ja X-Zoomin kanssa edellisen keretessä juuri alta pois ja jälkimmäisen joutuessa väistämään kunnolla. Nostimme spinnun heti poijun jälkeen ja olimme mukavasti ryhmämme kolmas, edellämme vain piskuinen Trillian (Zest 850) ja Casper.

Takanamme Vihuttarella (Finngulf 43) oli ilmeisesti myös menossa oppitunti, Santtu tunnisti vanhan 'maikkansa' Vicke Ruokolahden komentoäänen. Purjeiden trimmeistä päätellen taisivat olla pari luokkaa alempana kuin me ks. kuvagalleria). 







Matkalla alamerkille X-Zoom kuittasi taas meidät samassa kohtaa ja samalla tavalla kuin viikkoa aikasemminkin. Alamerkille tultaessa olimme nyt vaan paremmin varautuneita kuin viimeeksi ja kuittasimmekin heidät sisäkautta. Kolmosgenoa veti kauniisti korkealle ja yllättävän kovaakin, X-Zoomin jäädessä kauas taakse.
Ohittelimme nyt pikkuluokkalaisia alakauttakin vailla sen suurempia ongelmia. Valpurille yritimme ehdottaa, että päästäisivät suosiolla ohi ja ottaisivat peräaaltomme, mutta diili ei heille kelvannut. Ihmeen keveyesti pääsimme heistäkin alakautta ja lähestyimme maalia vailla häiriötekijöitä. Jostain kaukaisuudesta ilmestynyt Viuhutar lähestyi uhkaavasti, mutta jäivät lopulta meistä ainakin keulakaiteen verran. Oppitunti oli päättynyt, oppilaat olivat tehneet tehtävänsä hyvin ja opettajalta saatiin vain vähän kotiläksyjä, jotka nekin olivat mielenkintoisia.

Tuloksetkin tulivat ja neljäs sija lämmitti kovasti mieltä. Saimme siis kokeemme arvosanaksi ainakin kiitettävän, jos ei nyt ihan kymppiä sentään.