Märkä rätti pyyhkii hyvin.

Emäsalon Lenkki (LYS)

La-su 22.-23.5.2010 HTPS

Tuuli 0-5 m/s E, ilma +18-11 °C, vesi +13 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S2 & S3

Miehistö: Hepo, Santtu, Jallu, Teemu, Unelias & Aksu

Sijoitus: 4/18  (7/51 LYS-kokonaistulokset)

Kisaan valmistautuminen oli perinteinen: venettä kevennetiin kantamalla sinne laatikkokaupalla eri vahvuuksisia K-18 juomia.  Ko. iän juuri ylittänyt Aksu katseli mielissään äijien eväitä ja siemaisi itsekin oluen Palma de Pyyssä nautitun "kipparikokouslounaan" kyytipojaksi. Aivan kuten muutkin äijät. Kipparikokouksessa varoiteltiin starttien myöhästymisestä edellisvuoden tapaan.

Näin ei kuitenkaan lopulta käynyt ja hieman puolihuolimattomasti kerkesivät pikkuluokat startata kovin kevyeeseen tuuleen. Meidän starttimme ei suuria tunteita nostattanut puoleen eikä toiseen. Tempaisimme kakkosspinnun taivaalle kovin keskimääräisesti keskellä fleettiä. Keulaan oli juuri ennen starttia nostettu peruspurjeemme, Genoa 1 medium/light, jonka saa mukavasti ja nopeasti rullalle pois spinun tieltä (X-332:ssa rullalaite on kannen alla, eikä syö purjeen pinta-alaa).

Nyt jossain vain oli mätää purjetta sisään rullattaessa. Se ei onnistunut keulagasteilta millään. Fallia löysäämällä tilanne parani ensin, mutta sitten tuli täysi stoppi. Hässäkässä stoppasivat rullaamisen ohella mm. seuraavat asiat: keskittyminen olenaiseen, tuuli, vauhti, rauhallinen ongelman selvitysprosessi ja rento suhtautuminen purjehdusurheiluun. Ainoa, joka ei stopannut oli vaatetuksen pisaran läpäisykyky. Joku nimittäin nimittäin raotteli Kruunuvuoren selän Esterin perskankkuja oikein isolla kädellä ja totesimme Teemua mastoon hinatessa, että purjehdusvarusteita on kovin erilaisia. Toiset päästävät vettä paljon lävitseen ja toiset vielä enemmän.

Läpimärkinä aloimme tutustua taas tilanteeseen. Keulapurje oli nyt onnellisesti toimintakunnossa, foilissa ollut solmu oli selvitetty. Keulagasti vain oli unohtanut laittaa purjeen huippuun tulevan leikarin paikoilleen (-kele). Lämimärkä spinnu ei hirveästi vetänyt, olimme luokkamme hännillä, mutta toisaalta ainoat jotka liikkuivat olivat Hobie Cat 18 Tigerit, jolle melominen oli sallittu. Ja tietysti ruotsinlaiva, joka oli punkeamassa Kustaanmiekkaan koko sinne pysähtyneen fleetin sekaan. Laskelmiemme mukaan kapeasta salmesta yllättäen poistui suunnilleen yhtä purjevenettä kuin sinne oli mennyt (osaanottajia oli tänä vuonna oikein mukavat 61).

Aloimme tasapainottaa olosuhteita saattamalla sisäistä kosteutta ulkoisen kosteuden tasalle. Muu fleetti näytti sateen lakattua saavan tuulenvirettä Vallisaaren eteläpuolella ja mekin päätimme ensin pysytellä radan pohjoisreunassa. Pian kuitenkin huomasimme olevamme tuulta jahdatessamme etelässä, aivan Isosaaren kärjessä. Tuuli alkoi nyt kääntymään pohjoiseen, eli olimme radan väärällä reunalla. Toisaalta meillä sentään tuuli ja parin korjaavan (vendan ja juoman) jälkeen päätimme valita reitiksi Eestiluodon vierestä menevän merkkaamattoman rännin, jota yleensä lomapurjehduksissa käytämme. Muutama muu LYS-vene ja useimmat tikrut seikkailivat samoilla vesillä.

Seisoimme täälläkin (taas sateessa) pitkät pätkät tyynessä, mutta kiikarilla katsoen sama tilanne oli sisäreitin valinneillakin. Illan pimetessä aloimme taas liikkua ja odotimme jännityksellä reittivalintamme realisoitumista laskiessamme kurssia päästäksemme ratamerkkinä olevan Pirttisaaren pohjoispuolelle. Tuuli shiftasi taas uudestaan pohjoiseen päin, eli tiukkasimme purjeet nyt kryssikulmalle.

Yön pimeydessä oli vaikea päätellä sijoitustamme. Edessä oli valoja, niistä oli iso osa tikruja mutta joukossa oli selvästi joku isompikin vene. Meidän perässämme ulkokautta tuli porukkaa useampiakin ja sisäkautta tuli iso nippu veneitä, jotka olivat selvästi perässämme. Mutta olivatko ne kaikki vain pikkuluokkien hitaita veneitä, jotka normaalistikin kuitataan matkan tässä vaiheessa? Tunistimme yön pimeydessä vain vierellämme kryssineen kakkosluokan Keon, jonka jätimme taaksemme.

Heikkona hetkenään oli kippari suostunut sähköä kuluttavan lämppärin käyttöön (jääkaappihan toki oli päällä varmistamassa juomien oikean tarjoilulämpötilan). Tuo turha mukavuusvaruste oli nyt luonut veneeseen sisälle kuuman kostean subtrooppisen ilmaston. Sisällä kahden läpimärän spinnun, märkien vaihtovaatemyttyjen, fendarien, varustekassien ja torkkuvien vapaavuorolaisten seassa kiipeili lauma gastiapinoita poimimassa vuoroin kylmiä ja kuumia juomia, suklaata ja muuta mässykaapista löytyvää.

Emäsalon kaakkoiskärjessä tunnistimme viereltämme Carabilla II:sen (Dehler 34), jonka tiesimme käytännössäkin hyvin saman vauhtiseksi veneeksi kanssamme. Pääsimme heidän ohitsensa, mutta aivan tuntumalla he taas menivät meistä ohi spinnulla Emäsalon takana. Kissanhännän vetoon liittyi myös Jasmiina (Mannerberg 31), jolle on LYS-arvonnassa osunut sama luku kuin meillekin, vaikka ORC-mittaus enustaa sen olevan puoli minuuttia maililla nopeampi. Aamun ensi hämärissä, jonkin matkaa edellämme, tunnistimme Blancon (Jeanneau Sun Magic 44) kelta-mustan spinnun. Blanco näyttää enemmän Välimeren uivalta party-platformilta peruspurjeineen ja takakaiteessa roikkuvine fendarikokoelmineen, kuin vakavasti otettavalta kisaveneeltä. Kun lisäksi kevyessä kelissä tämän möhkön ei pitäisi hyötyä pitkästä vesilinjastaankaan, oletimme sen hetkisen sijoituksemme olevan luokkamme keskivälin huonommalla puolella.

Blanco lähes seisoi Emäsalon sillan alituksessa tullessamme Carabillan kanssa tähän mastonmittautuspaikkaan. Ei meidänkään vauhti kummoinen ollut, alta solmun, mutta nyt Carabilla joko käynnisti sähkömoottorin tai sai tilattua paikalle jonkun Emäsalolaisen urheilusulkeltajan, koska vailla mitään järkeen käypää syytä, he yht' äkkiä olivat ohittaneet Blancon ja jättäneet meidät Jasmiinan kanssa todella kauas taakse.

Sköldvikin öljynjalostamon kohdalla kurssi kääntyi sen verran, että emme uskoneet Blancon muodokkaan spinnun enää kantavan, koska oma slöörikolmosemmekin vaati jatkuvaa valppautta. Jasmiina takanamme alkoi hieman jäädä. Emme kuitenkaan saavuttaneet Blancoa, muttei ero Carabillaankaan enää muuttunut. Aamuauringon valossa arvelimme tunnistavamme Ramdatan sinisen spinnun kärkijoukon seassa, jossain kaukana edessä horisontissa. Kaukana takana taasen oli nippu spinnuja, joiden päättelimme kuuluvan pikkuluokkien pääjoukolle.

Kurssin kääntyessä yhä myötäisemmäksi ja tuulen puhaltaessa nyt mukavat 5-6 m/s hivuttautui Jasmiina pikkuhiljaa rinnalle ja ohi. Vaihdoimme spinnun muodokkaampaan kakkoseen, mutta vailla mitään näkyvää vaikutusta. Tapahtumaköyhästi, mutta muuten mukavasti tulimme lopulta Kustaanmiekkaan, jossa laskimme spinnun. Carabilla, Blanco ja Jasmiina olivat näköetäisyydellä, mutta toivottoman kaukana. Kun vielä perinteisesti maalisuoralla kokea kallio öljysäiliöineen tappoi tuulen kokonaan, muodostui ero Carabillaan ja Blancoon n. 20 minuutiksi ja Jasmiineenkin n. 10 minuutiksi. Koska Pyysaaren laitureilla ei muita veneitä näkynyt, arvelimme heidän jo lähteneen kotimatkalle.

Purjeiden viikkaamisen ja miehistön vähentämisen jälkeen lähtiessämme putputtamaan kohti kotia oli yllätyksemme suuri, kun huomasimme luokkamme pääjoukon vasta lähestyvän maalilinjaa Ramdatan ja Feverin (Wind 35) johdolla. Ulla, Shere Khan, Penelope ja piskuinen Vilkas (Skippi 650), -kaikki olivat vasta tulossa! Olimme siis olleet luokkamme neljäs vene maalissa ja olimme sitä myös tasoitusten jälkeenkin. Tosin Vilkas hävisi meille tasotuksissa vain sekunnin. Reilun 14 tunnin purjehduksen jälkeen!

Onnittelut luokkamme voittaja Carabillalle (olisitte nyt odottaneet meitä siellä sillalla...) sekä Blancolle, joka näyttää kulkevan habitustaan paljon kovempaa. Onnittelut myös muiden luokkien voittajille, ja kaikille jotka taas jaksoivat tahkota läpi tämän kuluttavan koitoksen. Hatun nosto erityisesti tikruille!

Ohessa vielä parista printscreenistä askarreltu tracci (aukeaa isompana klikkaamalla).