Epätavalinen Emäsalo

Emäsalon Lenkki (LYS)

La-su 28.-29.5.2011 HTPS

Tuuli 8-4 m/s SSW-S, ilma +12-7 °C, vesi +7 °C

Purjeet: Genoa 3 & 1 heavy, Spinnu S2

Miehistö: Hepo, Santtu, Jallu, Teemu, Matti & Marja

Sijoitus: Luokan LYS 1 alustava tulos 10/19 

Tämänvuotisesta Emäsalosta jäi vähän hassu fiiliis. Ikäänkuin olisi mennyt ravintolaan ja tilannut perinteisesti hyvän pihvin, mutta tarjoilija olisi tuonut pöytään kalan. Oikein hyvin laitetun ja tuoreen, muttei kuitenkaan sitä, mitä odotettiin ja mihin oli varauduttu.


Ainakin aikaisin ilmottautuneille tuli uutisena, että rata kulkeekin Kustaanmiekan sijasta Kuninkaansalmen (Haminansalmen) onnettoman kapeasta aukosta. Perjantai-iltana tuli sitten toinen yllätys, kun orderit tulivat nettiin (tämä käytäntö saisi olla kaikissa kisoissa = nykyaikaa…), rata kierrettäisiinkin myötäpäivään ja suurena erona aiempiin vuosiin, lähdöt olisivat porrastettu puolimatkan tasoitusten mukaan! 


Kuninkaansalmen turvallisuuden kannalta iso juttu ja teki kieltämättä kisasta ihan hauskan, mutta "oikeisiin kisoihin" kuuluvan yhteisstartin puuttuminen teki tapahtumasta jotenkin enemmän matkapurjehdushenkisen. Kun esimerkiksi meidän lähtöaikamme oli 17.16.27, niin kysymys oli enemmänkin siitä, toimiko Tissotti vai sekosiko Seiko linjaa ajaessa. Oman lähtöajan määritteleminen muista veneistä tai rannan merkeistä oli käytännössä mahdotonta. Lähdössä ei ihan hirveästi ollut "suuren urheilujuhlan tuntua".


Veneitä oli ilmoittautunut kiitettävästi 62 (15 LYS3, 15 LYS2, 19 LYS1, 11 Hobie Tigeria ja 2 monirunkoa), joukossa muutamia 18 metrin mastolla varustettuja veneitä kuten esim. X-34 ja X-35. Ihan tarpeeksi hirvittää Emäsalon sillan alitus jo Nauti n' Nollan 16,3 metriä mastoa + 1 metri antennia -kombinaatiolla. Kaikilla näytti kyllä pysyneen tikku pystyssä sillan alituksessa.

Ensimmäisten veneiden startatessa kohtalaiseen vastatuuleen (hitaimmat lähtivät ensin) saapui kisalle ominainen sumurintama lähtöalueelle. Olikohan taas jälleen kerran tiedossa hyinen kisa? Tuulta oli tuollaiset 7-8 m/s ja keulalle valittu kolmosgenoa tuntui oikealta ratkaisulta. Kanssamme starttasi vain yksi vene, Jasmiina (Mannerberg 31), josta päätimme kokemusperäisesti vain pysyä mahdollismman kaukana. Muistissa oli hyvin aiemmilta vuosilta tämän veneen törttöilyt lähtölinjalla ja karilla käymiset ennen lähtölinjaa.

Saimme mukavan startin riittävän kaukana Jasmiinasta ja pystyimme pitämään sen muutaman vendan jälkeen sopivasti takanamme. Edellämme olivat lähteneet Ramdata ja Shere Khan, joita tunnuimme hieman saavuttavan matkalla kohti Kuninkaansalmea. Oletetusti tuuli himmasi reilusti salmessa ja lähinnä vain vanhalla vauhdilla pääsimme tästä p-lävestä läpi vaikka tuuli oli yleisesti ottaen optimaalisesta suunnasta ja ulkona merellä kohtalaisen voimakaskin. Kevyt etelätuuli ja koko fleetti olisi ollut tässä sumpussa vaikka millaisilla lähdön porrastuksilla…



Salmesta tultiin ulos tiukkaa vastaista ja Santahaminan eteläpuolella päästiinkin sitten kääntämään kurssi myötäiseen. Aurinko oli tullut jo aiemmin esiin sumupilven väistyttyä ja miehistö pääsikin nauttimaan suorastaan kesäisestä tunnelmasta kakkosspinnun viedessä venettä kohti Sipoon selkää. Vatsat oli täytetty perinteisesti Palma de Pyyn ravintolassa sikahintaisilla jauhesikanautapihveillä (pannu / metsästäjä) ja nyt varauduttiin edessä olevan pitkän kisan nestehukkaan tankkaamalla nesteytettyä ohraa.



Jo ennen Kuivaa Hevosta saavutti perässämme startannut Carabilla (Dehler 34 DD) meidät ja paineli saman tien ohi. Saman 1,25 LYS-luvun Blanco (Jeanneau 44) olisi pitkällä vesilinjallaan varmasti tehnyt saman, mutta otti tyhmän jiipiin pohjoiseen, jossa joutui tekemään matkaa matalikkoja väistäen.

Muutama vene lähti ulos kauas etelään kiertämään Eestiluodon vierestä. Tämä temppu oli viime vuonna meille todella hyvä, mutta tänä vuonna ratahan kierrettiinkin toisin päin, joten suorin reitti kulki nyt paljon pohjoisempana. Haukkasivat nämä veneet pahasti turskaa. Olimme tunnistavinamme Subwayn (X-35) sinisen spinnun yhdeksi näistä. Edessämme toinen sinipallokkainen, Shere Khan, kärsi selvästi genaakkeriveneenä lähes plattismyötäisestä kelistä ja jätimme heidät pian taaksemme leikkelemään. Edessä Ramdata löysi taas normivauhtinsa ja alkoi pikkuhiljaa tehdä meihin rakoa. Relax (X-34) pyyhkäisi kevyesti ohi, mutta muita nopeampia veneitä ei sitten häiritsemään tullutkaan.

Sköldvikin tasalle tultiin aivan plattiksessa. Muutama omalinjalainen leikkaili kapean rännin ulkopuolelle pikkusaaria kierrellen, suurimman osan fleetiä lipuessa mukavassa tuulessa auringosta nauttien sen kummempia manööverejä vältellen. Me kuuluimme tähän "laiskaan" joukkoon ja saimmekin harmiksemme huomata, että takanamme olleet Jasmiina ja Blanco olivat päässeet yhdellä jiippiparilla eteemme. Ympärillä alkoi nyt kuhista muitakin leikkelijöitä, F18 Hobie Tigereitä loikki sieltä täältä hirmuista vauhtia eteen ja taakse.

Emäsalon sillan luona oli tasoituslähdön edellyttämällä tavalla fleetti aika hyvin läjässä. Oli jotenkin jopa vähän tylsää tehdä sillan alitus täysin valoisassa tavitsematta miettiä salmen virtauksia tai tuulen pyörteitä. Sen verran oli tuuli tyyntynyt, että keulalle valittiin litteä kovan tuulen ykkösgenoa. Normipurje medium ykkönen ei varmasti olisi venettä kaatanut, mutta nyt haettiin parempaa kryssikulmaa. Normiykkönen kun alkaa olla jo kovasti väsynyt ja kauden aiemmat kisat ovat olleet sillä varsinkin kryssillä kovin tunkkaisen tuntuista tamppaamista.


Emäsalon itäpuoli oli tiukkaa vastaista. Onneksi ei tarvinnut kryssiä tätä kapeaa kivikkoista ränniä. Nauti n' Nollan kaiku kun ei suurista ponnisteluista huolimatta ole suostunut heräämään talviuniltaan. Vika on ilmeisimmin jodossa aivan anturin juuressa, tai sitten anturiin on päässyt kosteutta sisälle kyseisen johdon läpiviennistä. Varaosia ei Navicon järjestelmään enää saa ja koko mittariston uusimiseen ei varustamolla ole määrärahoja varattu. Pikkasen jurppii…


Ohittelimme nyt verkkaisesti hitaampia ja auringon laskiessa meidät ohitti ensin luokkamme nopein (Subway) ja  sen perässä Nornan IX (FinnFlyer 34). Itse kinkkasimme suunnilleen samoja tahteja Rebellan (Oneoff 33) kanssa. Vauhtimme oli kyllä parempi mutta nuosussa jäimme. Samoin Jasmiina edellämme ajoi korkeammalle ja kovempaa.

Hakasalon itäviitalta alkoi matka takaisin länteen. Tuuli oli odotetusti kääntynyt lounaasta etelään ja pyrimme siksi pysyttelemään etelämpänä. Emme oikein saaneet taaskaan taiottua haluamaamme nousukulmaa ja laskettelimme varmaan kymmenen astetta alemmas kuin vertailuveneet.


Yön pimeys oli laskeutunut ja tuonut mukanaan samalla odotetun/pelätyn kylmyyden. Miehistö alkoikin pikkuhiljaa näyttää enemmän naparetkeilijöiltä kuin purjehtijoilta. Gastiliitto piteli pikkupekkasia kuka kannella torkkuen kuka välillä kajuutassa jalkansa hetkeksi suoristaen. Marja, joka oli useimmille uusi kasvo sai ehkä n. 50 uutta M-alkuista naisen nimeä miespuolisten gastien hyväntahtoisessa ja pikkutuhmassa nälvinnässä. Marja ei ollut moksiskaan vaan tuumasi vastapainoksi, että "rumia miehiä ei olekaan, –on vain sellaisia, joilla ei ole rahaa riitävästi". Jallu kyllä totesi kokeilleensa köyhyyttä kerran, mutta se ei kuulemma ollut hänen juttunsa…


Emäsalon selän jälkeen taas kinkattiin Rebellan kanssa rinnakkain Björnhällenin punaiselta merkiltä kohti Kaivokarin vihreää. Olimme välissä, jossa aika paljon edellämme oli nippu veneitä ja taas aika paljon takanamme toinen ryhmä. Yläpuolella näkyi yksi perävalo, jonka pian tunnistimme Jasmiinaksi. Saavutimme heitä nopeasti. Samassa välähti –nehän ovat karilla! Aika läheltä mekin menimme näitä Kaivokarin pintakiviä, jotenkuten pimeydessä hahmotimme viitan ja otimme sen oikein. Jasmiinan karikirous sai siis jatkoa, todella tiukasti vaikuttivat kivillä olevan. Toivottavasti eivät loukkaantuneet tai hajottaneet venettään pahemmin törmäyksessä. Apua eivät pyytäneet, mutta eivät kyllä maaliinkaan enää päässeet.


Sipoon selkää ajaessa tuuli kääntyi ehkä vähän vastaisemmaksi tai sitten vain ajoimme huonosti. Varmaan molempia, sillä samoin kuin Emäsalon selällä, osa veneistä, kuten Rebella, ajoivat paljon korkeammalle. Kaikki joutuivat toki harvakseltaan ottamaan korjaavia vendoja. Emäsalon sillalta asti ajanut Teemu painui ansaituille pekkasilleen ja tirsat ottanut Santtu tarttui ruoriin. Virkeä kuski saikin nyt ajettua vähän parempaa kurssia.


Kuivaa Hevosta lähestyttäessä piti sopivan kosteaksi marinoitu Hepo kipparin/taktikon roolissa päänsä kurssivalinnassa, jolla mentiin ensin muita pitemmälle etelään ja lähestyttiin kaimasaarta läheltä sen pohjoiskärkeä. Ruorimiehen vastusteluista huolimatta. "On tää vähän munkin vene… "


Täysin vailla suurempaa tietämystä tehty päätös osoittautui onnekkaasti oikeaksi. Keskemmällä väylää olleet veneet jäivät kuin seisomaan ja kuittasimme monta venettä tällä yhdellä vendalla. Taakse jäi nyt lopullisesti meitä härnännyt Rebella. Parilla pienellä korjausvendalla ajelimme hyvää vauhtia aamuhämärässä kohti Santahaminan eteläpoijua. Ohitetuiksi tulivat yllättävän helposti kryssissä hyvin kulkevat Infernot, mm. peräsimensä vihdoin kuntoon saanut Valpuri.


Lyhyt korjaava vendapari aivan Santiksen poijulla ja kokka kohti Kuninkaansalmea. Onneksi aamu alkoi jo sen verran sarastaa, että ei tarvinnut aivan sokkona salmeen tuikata. Spinnu oli jo viritety valmiiksi, mutta kippari Hepo ei arkuuttaan antanut nostaa sitä aivan heti. Salmessa kun tuuli saattoi pyöriä ikävästikin. Lopulta antoi kuitenkin nyt kokonaan hereillä olleelle miehistölle periksi ja ahtaimmasta kolosta mentiin komiasti pallokas vedossa. Heti tämän jälkeen se romahtikin, lähinnä tuulen puutteesta. Olisiko genoa vienyt paremmin, vaikea sanoa. Pienellä taistelulla ja suurella sanailulla spinnu saatiin kuitenkin uudestaan vetoon. Meinasimme halkaista rataohjeissa kielletyn "Bermudan kolmion" Vasikkasaaren eteläpuolella, mutta viime hetkellä havaitsimme kierrettävät viitat ja pääsimme nippa nappa spinnu vedossa niitä nuollen ohi. Joku pikkuluokkalainen tuli tässä vastaan huomattuaan saman asian liian myöhään.


Mielestämme rata olisi aivan hyvin voinut tulla Kustaanmiekan kautta takaisin. Siellähän ei kai koskaan ole ollut ongelmia yön/aamun hiljaisina tunteina, jolloin suurin osa veneistä sen yleensä on ohittanut?

Parilla jiipillä selvitimme pitkän maalisuoran ja kerkesimme ennen neljää maalilinjan yli. Kisa oli ollut epätavallisen nopea. Kokonaisuutena epätavallisen lämmin ja ehkä vähän epätavallisen lattea. Ei missään nimessä tylsä, mutta ei oikein se tuttu ja turvallinen pippuripihvi, mitä tultiin tilaamaan.


Tulokset täällä.

Paljon lisää kuvia kuvapankissa.