Kevään viimeinen

KoPu Tiistaikisa 31.5.2011

Rata E myötäpäivään

Tuuli 2 m/s ENE, ilma +10°C, vesi +10 °C

Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S3

Miehistö: Hepo, Matti, Janne L., Riku & Terhi

Sijoitus: 25/32

Kevään viimeiselle päivälle oli ennustettu jo hellelukemia, mutta merellä ei moisista vielä ollut tietoakaan. Lämpötila laski kilpaa tuulen kanssa lähtöalueelle moottoroitaessamme. Lautakuntaveneen merkkiliput seisoivat tangossa yhtenä rypäleenä, mutta olimme tunnistavinamme E-rataa osoittavan sinipunan höystettynä kiertosuuntaa osoittavan vihreän. Vastatuulipoijua osoittava kelta-punainen R-lippu ei silmään sattunut, mutta olisihan tuo lähtölinjan suunnasta pitänyt tajuta. (Olipas lippukokoelma väreiltään vähän niinkuin hallitusneuvotteluissa)!

Pikkuluokan lähtö oli yhtä vauhdikasta katsottavaa kuin nuo hallitusneuvottelutkin. Eikä meillä "isoilla" sen hurjempaa ollut. Lähdimme aika mukavasti veneen päästä kahden X-99:n nostatellessa edessämme meille hyvin tilaa (toinen ei mahtunut linjalle, vaan joutui pyörähtämään uusiksi). Pitkällä styyran halssilla meitä joutuivat väistämään mm. Nerissa ja Casper. No me kärsimme sitten seuraavaksi itse pohjoisnurkan huonommista tuulista.  Allemme lipui Scirocco (Salona 34), joka pääsi paremmalla vauhdilla kohden kääntöpoijiua yläpuoleltamme ohi. Taas muuten vene, joka ei ollut kisassa mukana, tai ei ainakaan ollut lopputuloksissa… Samaten oli sisarvene Phoenix linjalla, mutta kääntyi heti kääntöpoijun jälkeen pois. Vähän kysenalaista tulla sotkemaan toisten tuulia/startteja, jos ei itse ole oikeasti mukana.

Olimme melko noviisimiehistöllä liikenteessä, gasteista jokainen oli käytännössä ensi kertaa tehtävässään. Matti "Mulkku mastolta” oli päässyt keulakannelta sitloodaan "siisteihin sisätöihin", Rikun tutustuessa isopurjeen saloihin. Kansiapulaisena aiemmin toiminut Janne L. sai nyt ylennyksen spinnupäälliköksi ja Terhi "Herhiläinen" ei tyytynyt pelkkään pianossa olemiseen vaan myös tanssi kannella ja piti yhden naisen jatkuvaa talk-showta. Oli taas taidettu ottaa aamuvitamiinit pariin kertaan… 

Käänsimme ylämerkillä viimeisenä, joskin aivan toisen kannassa. Spinnuvalinta oli helppo, –kolmonen. Kakkonen kun oli aamulla jäänyt Hepon alakertaan kuivumaan. Pienen säätämisen jälkeen saimme ainoan spinnumme lentoon ja liityimme jonon jatkoksi lipumaan hitaasti kohti Rönnbuskenin suoraa.

Matkalla "alamerkille" tuli ensimmäisenä vastaan Lutfisk (Platu 25) eikä kelluva automarketti (Audi/ex Lexus/ex Alfa), joka normaalisti on jo tässä vaiheessa ottanut paikkansa kärjessä. Kauniissa jonossa kaikki kilpailijat tulivat kääntömerkille ja aloittivat nyt kryssin takaisin. Omana aikanamme mekin, jotenkuten muiden tuntumassa. Oman luokan veneistä oli lähimpänä muutaman veneenmitan päässä Casper ja hitaimpia pikkuluokkalaisia alkoi pyöriä ympärillä.

Matkalla pohjoiseen oli reitissä kovasti "kuoppia", joissa ei tuullut yhtään. Onnistuimme kohtalaisesti näiden välttämisessä ja kerran jopa löysimme ihan oman tuulikaistan, jolla karistimme nipun pikkuluokkalaisia kinteriltämme. Herhiläinen huuteli ohitettaviin naapurivenisiin, joista lähes jokaisessa tuntui olevan joku hänen ex-poikaystävänsä. Parhaassa oli kaksi… Käärmesaaren portin jälkeen tämä etenemisen riemu sitten loppui kokonaan. Saimme nollatuulessa killuen seurata aitiopaikalta yhdessä H-Hetken kanssa kuinka edessä oleva fleetti virui illan viimeisessä tuulenvireessä kohti maalia.

Vartin verran Herhiläisen hillitöntä höpötysvimmaa kuunneltuaan joku tuulen jumalista kyllästyi, ja kaivoi kassistaan vielä yhden pienen tuulenvireen, jolla pääsimme mekin vihdoin maaliin. Tulos oli nyt mitä oli, mutta ilta oli hieno. Ehkäpä kesä toisi jonkun ihmeen tullessaan ja saisimme vauhtimme pikku hiljaa kohdilleen.