Tiistai-illan kohmelo

KoPu Tiistaikisa 17.5.2011

Rata F vastapäivään

Tuuli 4 m/s SE, ilma +8°C, vesi +7 °C

Purjeet: Genoa 1 med, spinnut S3 ja S2

Miehistö: Hepo, Lotta, Matti, Jarko, Eetu ja Seppo

Sijoitus: 17/23

Jo perinteinen viimehetken Gastikato iski taas lähtövalmistelujen aikaan. Lätkän MM-kisoissa Bratislavassa ollut Terhi oli saanut Noro(nen?) -viruksen ja kompuroi kotonaan pyttyä halaillen aivan kuten esikuvansa MM-maalivahtivalmentaja konsanaan. Paula tunnusti ihan rehellisesti olleensa edellisiltana torilla muutaman muun lätkäfanin kanssa ja kohmeloista keliä ei tarvinnut nyt tulla tiistisradalle asti hakemaan. No, porukkaa oli kuudessa ihan riittämiin.

Lähtölämmittelyssä olivat manööverit hieman hakusessa, mutta muutaman spinnujiipin kerkesimme sentään tekemään. Kovasti hämmästelimme, mikä rakkaalla kilpakumppani Ramdatalla oli ongelmana, kun se näytti myöhastyvän pikkuluokan startista pahemman kerran. Myöhemmin selvisi, että Sakke on ilmoittautunut tiistiksiin suoraselkäisesti vanhalla korkeammalla 1,24 LYS-luvullaan. Pääsevät kisaamaan isossa luokassa paremmin samanoloisia veneitä vastaan. Meillähän on tuo sama LYS-luku, vaikka ORCissa olemme 10 sek /maili hitaampia ja siten siellä eri luokassa kuin Ramdata.

Omaan starttiimme lähdimme vähän mitäänsanomattomasti Casperin ja Ramdatan takaa (jotka tosin molemmat varastivat). Niiden ja parin muun pakkituulissa nousukulmamme laski kuin Nokian kurssi. Tuulimittari alkoi jo näyttää kryssille 65° tosikulmaa ja silti genoa pyrki keulakannelle lepäilemään. Pakko oli sinnitellä jonkin matkaa, kun ilman toimivaa kaikua ei uskaltanut vendaa ensimmäisen länsikepin väärälle puolellekaan ottaa.

Toisella halssilla tuntui vihdoin vähän paremmalta ja asiaansa vihkiytynyt miehistö haki kevään innolla parempia trimmejä purjeisiin. Jotain teimme oikein, koska aloimme nyt suorastaan saavuttaa lähdössä karanneita luokkamme veneitä, mm. altamme lähtenyttä Dufour 40 Nerissaa. Melkin kääntömerkillä olimme kuitenkin lähes koko fleetin viimeinen. Takanamme oli vain Pärlan (FG37) ja joku pikkuluokkalainen. Muun fleetin seuraaminen oli kipparilta jäänyt vähälle genoan lankoja tuijotellessa ja yllätyksenä Rysäkarille matkaavalla jonolla oli lähes kaikilla spinnut ylhäällä. Alkulämittelyn jäljiltä oli onneksi litteä kolmosspinnu kajuutassa valmiina. Saimmekin sen kohtuu ripeästi taivaalle.

Eetu yritti parhaansa mukaan ajella kipparin haluamaa tiukkaa kulmaa mahdollisimman ylös tuuleen, mutta aina välillä pallokas ei kestänyt piinaamistamme, vaan rojahti "henkisesti kasaan". Samalla tietysti veneen vauhdin kärsiessä.

Rysäkarin eteläviitalta alkoi valua porukkaa takaisinpäin radalla autokauppiaitten (Audi, ex Lexus, ex Alfa Romeo) vanavedessä. Koska kaikilla näytti spinnu vetävän mainiosti, päätimme vaihtaa merkinkäännön yhteydessä kolmosspinnun pulleampaan kakkoseen, jolla saisimme paremman kyydin myös loppusuoralla Melkiltä maaliin. Valinta osoittautui vääräksi. Hävisimme spinnunnostossa jo saavuttamillemme parille Albinille useita veneenmittoja, emmekä saaneet tällä spinnulla näitä hitaampia veneitä millään kiinni. Pärlan sen sijaan ajoi meidät kiinni genoalla ajaen ja vain vaivoin pystyimme pitämään sen takanamme.

Kylmän illan kohmelossa manööverit kyllä sujuivat, mutta melkoisen kankeasti. Edes perinteinen miehistön ”öljyäminen" pikku napanderilla auttanut mitään. Matti jopa laski jiipissä spinnupuomin alas kannelle pidikkeisiinsä vaikka ihan vaan puolen vaihto oli tilattu. Maalisuoralla ohitimme pari pikkuluokan venettä, mutta lopputulos ei tällä kertaa kylmässä tiistai-illassa paljoa lämmittänyt. Ja joku oli vielä halunut perinteiset maalintulokaljat jääkaappiin!