Paalulta puhuriin.

S. Wikströmin muistokisa (LYS)
La 14.5.2011 HSK
Tuuli 13 m/s E (puuskat 16 m/s), ilma + 10°C, vesi +8 °C
Purjeet: Genoa 3
Miehistö: Hepo, Lotta, Paula, Jonna & Riku
Sijoitus: 3/11


Edellispäivänä alkanut navakka itätuuli jaksoi kuin jaksoikin puhkua yön yli ja oli kovasti voimissaan vielä aamullakin. Helsinki Testbed näytti 14 m/s tuulta Harmajalle netin aamunavausta suorittaessa. Muutama muukin kilpailuun ilmoittautuneesta 11 venekunnasta oli tutustunut tuulitietoihin ja jäivät suosiolla rannalle. Lopulta vain 6 venettä ilmaantui lähtölinjalle.


Kolmosgenoa keulalle oli selviö, ja lopulta arvoimme yhden reivin isoon. Isoa skuuttaamaan oli saatu Valpurista Jonna, miehensä Timon jäätyä maihin uutta peräsinakselia laminoimaan. Vakiojengiä oli Lotta, ja Paulakin on jo muutamaan kertaan ollut Nauti n' Nollalla. Uusi naama oli Riku, jonka Lotta oli saanut houkuteltua mukaan. Hyvä niin, koska sen verran rapea oli keli, että käsipareille oli käyttöä. Jo rannassa päätettiin, että tällä porukalla ei paljon spinnuja nostella, ellei tuuli selvästi moinaa.



Lähtö osui aivan nappiin. Olimme sivutuulesa hyvässä vauhdissa aivan yläpoijulla paukun tullessa. Pystyimme paalupaikaltamme pitämään Amiraali Finellin (FG331) ja Relaxin (X-34) pihdeissämme aina Melkin eteläpuolelle saakka. Siellä nopeampi Relax meni kylmästi alakautta ohi. Hämmästyttävän hyvin kärkiklungamme perässä roikkui myös H-vene Hertta-Ässä. Shere Khan (J92) ja Ulla (X-372) olivat olleet lähdöstä pahasti myöhässä ja tulivat siksi kaukana perässä.


Tammakarin jääpoijulta kurssi muuttui myötäisemmäksi. Nappasimme Relaxin peräaallon ja ajoimme kieli keskellä suuta kohtalaisen isoja aaltoa broacheja vältellen. Jossain vaiheessa olimme kaukonäköisesti ajaneet Relaxin alle, ja hyvä niin, koska se melkein samoin tein broachasi komeasti ja pääsimme taas kärkeen. Turhamaisuus teki meille temput, kun kippari Hepo etsi hetken liian pitkään kameraansa saadakseen hyvän kuvan perässämme surfailevasta Finellistä. Niinhän se lähti lapasesta Nauti n' Nollakin…



Surfeissa loki näyti parhaimmillaan yli 13 solmua, joten Trutkobbenin jälkeiseen jiippiin suhtauduttiin asiaankuuluvalla vakavuudella. Pieleen se meni silti; isopurje pääsi aallokossa pamahtamaan toiselle puolelle vähän liian aikaisin, jonka seurauksena kikistä hajosi sakkeli ja ykkösreivin köysi paukahti poikki. Jotenkuten saimme tiputettua purjeen noin about kakkosreiville ja kikiinkin löytyi uusi sakkeli kohtuuajassa. 


Ongelmia oli ollut ilmeisesti niin Relaxilla kuin Finellilläkin, koska nekin tuntuivat tehneen ylimääräisiä manooverejä eivätkä niidenkään purjeet oikein istuneet (myöhemmin selvisi, että Finell oli omassa jiipissään menettänyt kolme isopurjeen ratsastajaa). Nilkutimme kaikki kolme Rysäkarille suht lähekkäin. Kuin tyhjästä ilmaantui niskaamme hengittämään Shere Khan, joka ainoana veneenä oli nostanut myötätuulipurjeen, pienehkön genaakkerin. Sen verran vauhdikkaalta heidän menonsa näytti, että huusimme varmuuden vuoksi "tilaa merkillä" heti oikealla etäisyydellä merkistä muistuttaen kelin vaatimista "turvaväleistä". Samoin tein Shere Khan lähtikin komeeaan broachiin, ohittaen kääntömerkin väärältä puolelta ja kaiken kukkuraksi vielä siihen törmäten.



Rönnkobbenilla käännyimme peräkanaa kryssiille Relax, Finell ja me. Kovin oli tuskaisen näköistä kaikilla, veneet rekasivat pahasti ja puuskittainen pyörivä kova tuuli tuntui kiusaavan kaikkia veneitä yhtäläisesti. Relax ja me päädyimme ajamaan hieman alemmas ja kovempaa kuin Finell, joka tikkasi tiukempaa kryssikulmaa. Melstenin edustalla oli rypäle X-35:sia ja X-99 treenipäivää viettämässä. Ne pirut ajelivat täysin purjein, kun meille kakkosreivikään ei välillä tahtonut riittää, vaan Jonna joutui hiki hatusssa huhkimaan ison skuutissa. Vauhdissamme ei tosin X-99:iin verrattuna ollut eroa. 


Nauti n' Nollan kaiku tuntuu lopulisesti sanoneen toimintasopimuksensa irti ja otimme siksi vendoja varman päälle plotteria tuijottaen. Hyvin kuitenkin selvisimme Käärmesaarten matalikoista ja puskimme kohti Melkin eteläkärkeä ja toista kierrosta. Relax teki nyt kaulaa ja taakse oli ilmetynyt Ulla, joka pikku hiljaa tuntui kurovan eroa umpeen. Finellin kanssa mentiin melko tasatahtia, kunnes yllättäen Melkin kohdalla olimme jo menossa alakautta ohi. Vielä suurempi oli hämmästyksemme, kun Amiraali käänsikin keulan toiseen suuntaan ja suuntasi kohti HSK:ta. Ne aiemmin mainitut irronneet ratsastajat olivat keskeytyksen syy.


Toinen kierros sujui vaivattovammin kuin ensimmäinen, se jiippikin onnistui. Edessämme Relax kasvatti tasaisesti välimatkaa ja takanamme Ulla kuroi sitä hitaasti kiinni varsinkin kryssillä. H-vene oli onneksi jo kaukana, joskaan ei varmasti riittävän kaukana. Shere Khanista ei enää ollut havaintoja (oli keskeytttänyt ensimmäisen kierroksen jälkeen).
Finelliä kaipasimme mittatikuksi, nyt ajaminen oli vailla suoraa vertailukohtaa välillä vähän laiskaa.


Maaliin tulimme toisena vajaat kahdeksan minuuttia Relaxin perässä. Ulla taasen tuli pari minuuttia meidän jälkeemme. Päivän potin korjasi kuitenkin H-vene Hertta-Ässä, jonka meno oli kieltämättä hämmästyttävän kovaa ja eleetöntä. Kokonaisuutena päivästä jäi hyvä maku, varsinkin kun katkennut reiviköysikin saatiin satamassa pujotettua puomin sisälle ja paikalleen. Koko päivän isopurjeen skuuttia nykinyt Jonna oli rantautumisoluensa ansainnut!