Kuviokelluntaa kesäillassa

KoPu Tiistaikisa 8.6.2010
Rata E vastapäivään
Tuuli 4-0 m/s SE-E, ilma + 14°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Lotta, Eetu, Petri, Pekka
+ guest stars Jonna & Timo
Sijoitus: –

Pitkin päivää oli tuuli ollut navakkaakin, ennuste tosin lupasi illaksi kevenevää. Kipparilla oli pieni pelko siitä, miten pärjätään rutinoitumattomalla täydennysmiehistöllä jos tuulta kuitenkin olisi vielä kisassakin tuo lähemmäs 10 m/s. Lotta toki hallitsee käytännössä kaikki hommat veneessä, mutta Nauti n' Nollan käsittely on aika raskasta isollekin miehelle kovemmassa kelissä. Apu tuli vähän vahingossa kotilaiturilta: Valpurin ollessa viikonlopun kisan jäljiltä takakaidevaurioinen, hyppäsivät Jonna ja Timo "lennosta" mukaan.
Lähdössä oli selkeästi normaalia vähemmän veneitä. Meidän "isossa" luokassame oli mukavasti nyt kolme isoakin venettä Two Fast (Swan 45), Lexus (Grand Soleil 42R) ja uusi Nixi (X-41). Toki Blanco (Sun Odyssey 44) voidaan lukea isoksi, mutta se painii kyllä ihan eri vauhtiluokassa. Käytännössä ja tasoituksissakin se on samaa luokkaa meidän kanssamme. Kolme X-99:ä ja sisarvene Phoenix olivat myös mukana.

Lähtö oli taas ihan ok. Starttasimme poijulta Nixin perälaudassa kiini. X-Cape (X-99) yritti päästä yläkautta ohi ja lopulta sen päästimmekin, kun näytti että matkaa seuraavalle alkaa tulla jo liikaa. Alhaalta huonomman lähdön saanut Phoenix sai meidät kiinni ja pääsi ohikin, kun me olimme tehneet matkaa ja nyt tuskailimme X-Capen jätöksissä. Isojen kolmikko meni menojaan Nixin vetäessä troikkaa.

Käärmeluotojen punaisella tikulla tempasimme spinnun ylös. Tuuli oli tyyntynyt nopeasti ja lakannut lähes kokonaan. Käärmesaarten portilla vauhtia oli enää "nollapistejotain". Vanhaa kaartia edustava Eetu jaksoi kuitenkin sitkeästi kamppailla spinnun kanssa. Jollain kumman ilveellä hän sai aina taiottua siihen jonkinlaista muotoa. Savutimme hitaasti mutta varmasti edellä olevia, takanamme Blancon ja kahden X-99:n seistessä lähes paikallaan.

Tuskaisen hitaasti valuimme nyt pitkin Rönnkobbenin suoraa. Veneitä oli siellä täällä sikin sokin. Joku spinnulla, joku genoalla, toiset styyralla ja toiset paaralla. Kaikki kuitenkin enemmän tai vähemmän paikallaan. 

Pääsimme vähän kerrallaan jonkun pikkuluokkalaisen ohi ja aloimme olla tuntumalla X-Capeen ja Phoenixiin. Kun vihdoin viimein pääsimme heistäkin ohi, tiputti Phoenix purjeet lillimiseen kyllästyneenä ja puksutti kotiin. Koska viimeisen kahden mailin matkaa oli tahkottu jo kohta kaksi tuntia, alkoi ympärillämme tippua purjeita enemmänkin.

Tavasimme ordereita läpi ja siellä kerrottiin:

10. Aikarajoitus
Jos yksikään vene ei ole tullut maaliin kolmen tunnin kuluttua ensimmäisen lähtöryhmän lähtöviestistä, niin kaikki veneet katsotaan keskeyttäneiksi. Vene, joka ei ole tullut maaliin 80 minuutin kuluttua ensimmäisen veneen maaliintulosta, katsotaan keskeyttäneeksi.

11. Keskeyttäminen ja kilpailusta luopuminen
Keskeyttämisistä pyydetään ilmoittamaan VHF-kanavalla 72, kutsu "KoPukka".
Koska Victoria ja Ramdata olivat kuitenkin tulleet aikaa sitten vastaan (ja ihan liikkeessä) oli olemassa mahdollisuus, että ne kerkeäisivät maaliin ennen kello yhdeksää, jos vaan rataa olisi lyhennetty esim. Käärmesaarten portille.

Huhuilimme KoPukkaa VHF:llä saamatta vastausta. Soitto kilpailupäällikön kännykkään ja sitä kautta numero KoPukassa istuvalle kilpailun järjestäjälle. "Joo me ollaan jo aikaa sitten nostettu ankkuri ja lähdetty pois". Kello oli tuolloin varttia vaille yhdeksän, eli kolmea tuntia ei ollut kulunut. Ja sähkövian takia kuulemma VHF ei ollut toiminut.

Olisiko ollut suuri ponnistus lautakunta veneelle ajaa kahden mailin matka Rönnkobbenin suoralle ja ilmoittaa asia siellä kärkiveneille. Sieltä tieto olisi vaikka huutamalla levinnyt tyynessä ilmassa kauimmaisellekin veneelle. Oikea sääntökirjan mukainen menettely kai olisi ollut nostaa N- ja A-liput lautakuntaveneen mastoon ja antaa kolme äänimerkkiä. Noinkohan vain nyt näin tehtiin?

Illan päätteeksi hinasimme vielä yhden moottorittoman Albin Expressin lähemmäs kotia (HSS). Säästyi pojilta aika pitkä melontamatka...

Taas hiljaa hiljaa hiivitään, hävitään ja hävetään...

WB Sails Round the Buoys su 6.6.2010
ORCi, HSK Rata-alue E (Ytterskär)
Tuuli 2-5 m/s SSE, ilma + 18°C, vesi +12 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Torkku, Matti, Lotta, Enni & Petri
Sijoitus: 12/12

Mikä ihme ajaa ihmisen vapaaehtoisesti hakemaan toistuvia nöyryytyksiä? Talviharrastuksena oleva lätkäveskarin homma ei ihan aina ole sekään aina niitä  itsetuntoa kohottavimpia. Joukkuetoverit kun ovat esim. kerran "ystävällisesti" laittaneet Hepon varusteet Keltaiseen pösrssiin myyntiin. "Myydään maalivahdin varusteet. Koko setti, lähes käyttämätön räpylä." Toisen kerran olivat harjoituksia ennen kiekot isot nakkikattilassa. "Ajateltiin, että kun sä et tunnu näkevän mitään, niin jos saisit vaikka hajun perusteella kiinni...". Ja niin edelleen.

No nyt lähdettiin siis hakemaan uusia purjehdusurheilunöyryytyksiä asiaan ihan huolella valmistautuen. Ensin jätettiin pois ratakisaexpertti Jallu (joka tosin oli valmis ajamaan yötä vasten 500 km, kun kerran oli unohtanut koko kisan). Sitten kannettiin veneestä kaikki ylimääräinen pois, jopa pyhään viinakaapin sisältöönkin kajottiin jättämällä vain yksi Fisu ja Jalokahvi tuolle ilon alttarille. Rikiäkin löysättiin kevyttä keliä silmälläpitäen. Pohjanpesua lukuunottamatta kaikki mahdollinen käytiin läpi. Ei siis jäänyt mitään, mistä huonoa menestystä olisi voinut syyttää.

Kisaan oli kaikkiaan ilmottautunut hienosti lähes 50 venekuntaa, joista ORCi3 yllättäen oli suurin ryhmä (13 venettä), meidän ORCi2:n ollessa hyvin kakkosena 12 veneellä. Muut kiersivät rataa 3x3 kierrosta, ORCi3 tyytyessä kolmeen kahden kierroksen rundiin. Ja kun ryhmät starttasivat 5 min välein, niin viimeisenä radalla tulisivat olemaan kakkosen ja X-99:n hitaimmat. Suomennos = me ja muut.

Kun rataa pyöritään yhdeksän kierrosta, niin näin vanhalta kovalevyltä on turha yritää purkaa tarkkaa kuvaa siitä, mitä milläkin kierroksella tapahtui. Jotain dataa toki jäi talteenkin, tosin useimmat niistä sellaista, joiden toivoisi deletoituvan pikaisesti.

Startit onnistuivat joka lähdössä oikein hyvin. Olimme joka kerta suunnilleen siellä, missä halusimmekin, ihan ajoissa, hyvässä vauhdissa ja kohtalaisen vapaissa tuulissakin. Yhdessä lähdössä joku pakotti Amiraali Finellin yli lähtölinjan ennen aikojaan ja toisessa taas suljettiin Ramdatalta "ovi" poijupäässä. Heti ensimmäisen lähdön jälkeen ajoimme radan oikeata laitaa lähinnä koska satuimme pääsemään sinne vapaissa ja koska siellä oli muitakin. Tässä vaiheessa panimme merkille, että kryssivauhtimme oli parempi kuin Ilmarisen, jonka tiesimme kuitenkin pystyvän kärkisijoituksiin. Ylämerkille tultaessa koko vasenta laitaa ajanut fleetti vaan oli huimasti edellä sisarvene Phoenixin ollessa ihan kärkipaikoilla.

Sössimisosasto alkoikin sitten heti merkillä. Nauti n' Nolla ei sittenkään noussut ihan merkille vaan ensin piinamalla hyydytettyämme vauhdin jouduimme kuitenkin vendaamaan poijun viereessä. Ja näin saimme lopunkin vauhdin tapettua. Lähestyimme lopulta alamerkkiä styyran halssilla jo muulle fleetille auttamattomasti jääneenä. Olimme sen verran reunassa, että kaikki merkin jo kiertäneet vastaan tulleet olivat olleet väistämisvelvollisella paaran halssilla. Vaan Laura X (X-35) ei ollutkaan. Tajusimme asian juuri samalla hetkellä kun huusimme jo "styyraa" heille. Törmäysvaaraa ei tullut, me väistimme ja he väistivät. Ja koska etuoikeutettuna väistivät (vaikka vaan vähäsenkin), avasivat saman tien protestilipun takastaagistaan ja ilmoittivat asiasta meille. Vaativat meitä pyörimään rangaistuskierroksen ja aivan oikeutetusti, vaikka eri luokassa purjehdittiinkin.

Spinnuahan oltiin juuri muutenkin laskemassa, ja koska tiivis X-99 fleeti läheni uhkaavasti päätettiin tehdä 360° kierros samantien kun vielä tilaa oli. Edellyttäähän sääntökirjakin välitöntä reagointia. Seurauksenahan oli taas tyylikäs vauhdin tappaminen nyt alamerkille. Nilkuttaessamme merkille pakkasi nyt X-99 fleetti samaan paikalle. 

Olimme toki huutaneet oikeutetusti "tilaa merkille", mutta kun ulkopuolellemme pakkautui pari venettä muutaman sentin päähän toisistaan huutaamaan toisilleen ja erityisesti meille "nousee nouseeta". No mihinkäs nostat lähes nollavauhdisssa kun muutenkin kääntäessäsi huitaisisit perälläsi naapuria kylkeen. Korvat punaisina kuuntelimme "**tun moottoriveneilijät" -henkisiä kannustushuutoja. Kaiken seurauksena tulimme tietysti koko lähdön viimeisenä veneenä alhaisessa yksinäisyydessämme maaliin. Onneksi myötätuulessa, ettemme kuulleet ysiysi-jengin hampaiden kirskuntaa ja muun fleetin hihitystä.

Kakkoskisasta jäi mieleen, kuinka hyvin pärjäsimme Amiraali Finelliä vastaan. Olimme kryssillä selvästi nopeampia, mutta spinnulla meidän leikkaillessamme hän lasketteli tapansa mukaan plattista lähes samalla veneenvauhdilla voittaen tietysti matkassa. Lähdön vikalla kierroksella olimme maalisuoralla ensin edellä, mutta jäimme paaralle jiipatessamme pahasti styyralla ajavan amiraalin pitoon. Lopussa hän olikin sitten meitä riittävästi edellä, ettemme pärjänneet edes tasoituksissa.

Kolmanteen kisaan tuuli jo vähän virisi ja Finell sai fokkansa vetämään paremmin. Me pysyimme nyt myös vähän paremmin siskojemme kyydissä, lähinnä X2 oli hyvin samanvauhtinen kanssamme. Phoenix kulki koko päivän hämmästyttävän kovaa piesten lopputuloksissa normaalisti nopeimman siskon, Alexiankin. Kolmannen lähdön hävisimme lopulta vain kismittävät tasoitetut kaksi sekuntia X2:lle.

Miehistön yhteistyö parani kierros kierrokselta ja vaikka kippari Hepo etsiskelikin päivän päätteeksi katsastusvarusteena olevaa hätäpuukkoa avatakseen ranteensa, oli gastiliitto yllättävän tyytyväinen päivään. Eri lähtöjen tuloksissa oli luokassamme aika suurta hajontaa. Kertoo luokan tasaisuudesta ja melko haasteellisista olosuhteista. Haasteellista on taas koota itsensä tämän suorituksen jälkeen. Nolottaa oikein Henkka Andersonin puolesta, joka rikkoi "hienon" sarjamme jäädessään kolmannessa lähdössä meidän sijaistamme viimeiseksi... ;-)

Nyt hiljaa hiljaa hiivitään...

KoPu Tiistaikisa 1.6.2010
Rata F vastapäivään
Tuuli 0-2 m/s E-SE, ilma + 18°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Torkku, Matti, Lotta & Janne
Sijoitus: 15/30


Edellistorstaille aiottu HSK:n torstaikisa jäi taas miehistöpulan takia väliin, mutta Santun kanssa kisaan varattu aika käytettiin takilan säätämiseen. Hakusessa oli saada lisää prependiä ja muutoinkin parempaa muotoa koko mastoon. Sitä, miten asiassa onnistuttiin, ei tässä tiistiksessä päästy mittaamaan. Yleensähän kaikkeen säätämiseen voi suoraan soveltaa autopuolen viisautta. "viritystä on pidettävä onnistuneena, jos teho ei tipahda 15% enempää...".


Iltapäivällä vielä mukavasti puhallellut tuuli kuoli kokonaan startin aikoihin. Käytännössä koko ykkösluokka oli vielä maalilinjalla (tai sen takana) isomman kakkosluokan startatessa. Olimme sammuttaneet koneen hyvissä ajoin ennen neljän minuutin paukkua, mutta käytännössä livuimme yhä niillä vauhdeilla linjan yli poijupäässä. Tosin varmaan minuutin myöhässä, mutta silti aavistuksen verran liikkeessä. 



Aluksi vasta(tuuli?)lähdöltä vaikuttanut tilanne muuttuikin spinnutteluksi ja pian oli edessä vielä jiippikin. Ymärillä näkyi kaikenmaailman virityksiä spinnupuomien asennoista ja mekin vuoroin nostimme, laskimme, työnsimme eteen ja taas vedimme taakse tuota riivatun tankoa. Tarkoituksena saada spinnu millä tahansa keinolla tai missä tahansa muodossa vain jotenkin vetämään. Kaikki tapahtui tyynelle säälle tyypillisessä hiljaisuudessa ja vähän kuin hidastetussa filmissä.



Casper pääsi meiltä (taas) karkuun ja isot Lexus ja Two Fast (Swan 45) luikkivat jo kaukana edellä ainoita ykkösistä oikeasti startanneita, Platua ja Albin Expressiä jahdaten. X-99:t X-Cape ja Amaryllix menivät yläkautta ohi ja jatkoivat kohti Melkin rantaa. Me ajoimme vähän alemmaksi, ainoana tavoitteena pitää vene liikkeessä edes johonkin suuntaan.


Sisarvene Phoenix oli lähtenyt toisesta päästä linjaa ja jäänyt kauas taakse, mutta nyt koko takaklunga taas sai vuorostaan tuulenvierttä muiden seistessä käytännössä paikallaan. Melkin vieressä seisojilla ei näyttänyt olevan mitään etua ja jossain kaukana edessä Two Fast haki aika alhaalta tuulia liikkuen yllättävän hyvin.



Ennen pientä yleistä tuulen viriämistä se tietysti muutti suuntaansa ja spinnut tipahtelivat kaikista veneistä. Me saavutimme nyt kryssillä pikkuluokan Thetiksen (First 31,7), jonka kanssa vendasimme saman aikaisesti lähestyvän Phoenixin eteen. Phoenix yritti päästä yllemme ajutuen lopulta vain meidän Thetiksen väliin. Ohittavana veneenä se ei saanut nostattaa Thetistä ja jäi nyt pahasti meidän ja sen väliin puristuksiin. 


Vaihdoimme sisarveneen kanssa viimeisimmät kuulumiset muutaman sentin päässä toisistamme ja jätimme heidät sitten jätöksiimme laskemalla keulaa hieman alas ja kiihdyttämällä. Ero kasvoi hetkessä melkoiseksi ja aloimme suunnitella taktiikkaa maaliin tuloa varten.



Maalilinja oli lyhennetty Melkin pohjoispoijulle, eli radasta tuli lähes suora ja hurjan kahden mailin mittainen. Suorinta reittiä ajaneet meidät aiemmin ohittaneet X-99:t hyötyivät valinnastaan ja olivat lopulta kakkonen ja nelonen. Parhaan (ja ainoan oikean) lähdön ottanet Express "Camile" ja Platu "Pyssy" saivat tässä olemattoman tuulen arvonnassa ykkös- ja kolmossijat. Harmittamaan jäi yhden sijan häviö Ramdatalle (tosin aika selvällä erolla). Plussaa oli tietysti siskon rökittäminen.

Sekalaisessa bändissä on vähän X-Factoria...

KoPu Tiistaikisa 25.5.2010
Rata B vastapäivään
Tuuli 2 m/s SSE, ilma + 16°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Matti, Ville, Lotta, Enni & Sonja
Sijoitus: 17/29


Jos bändi koostuu nuotin vierestä huutavasta rumpalista, urkurista, kolmesta nätistä tamburiinin soittajasta ja roudarista, jonka käteen on lyöty kitara, ei suurta musiikkielämystä voi odottaa. Varsinkin kun akustiikkakin oli kovin vaativa.


Yksi tamburiininsoittajista, Lotta, komennettiin bassoon (=isopurje) komppia antamaan. Tehtävä kun oli tuttu jo muutamalta aiemalta keikalta. Kitaraan (=keulapurje) tarttui rohkeasti Ville, joka mm. käytti vinssejä ensimmäistä kertaa. Purjehtimisesta oli joku käsitys nuoruuden jollapurjehdusvuosilta ja asenne oli kohdallaan. Spinnua ajavan vakinaisen urkuri Matin apuna keulassa hääri oma tambuuri kainalossa Enni, tamburisti Sonjan soitellessa veneen pianoa parhaansa mukaan. Rumpali Hepo yritti samanaikaisesti löytää porukalle yhteisen riittävän nopean tahdin, laulaa, opettaa nuotteja sekä säveltää ja sanoittaa. Sanoitukset olivatkin välillä kovin remuaaltosmaisia...


Startissa ei tällä kertaa ollut vastatuulipoijua, vaan lähtölinja oli suoraan radalle, tosin melkein vastatuuleen. Ykkösissä Ramdata sai huonon lähdön ja ylitti linjan vasta pääjoukon jälkeen, toki tuolloin ylimpänä veneenä. 

Me saimme omaan kakkosluokan lähtöön hyvän startin poijulta, joskin Casperin peräpeilissä. Vauhtiin pääseminen oli Casperin pakkituulissa vain kovin haasteellista kevyessä ja reikäisessä tuulessa (=se akustiikka). Vauhtia oli välillä saman verran kuin X-99:eillä, mutta huonommalla kulmalla. Sisarvene Phoenix taasen ajeli suosiolla alemmas ja kovempaa.


Yritimme epätoivoisesti hakea Melkin kupeesta jotain termiikin tapaista, mutta haukkasimme annoksen "Matin ja Tepon parhaita". Phoenix ja ysiysit olivat karanneet kauas eteen ja lilluimme fleetin peräpäässä ykkösten hitaimpien ja luokastamme Sciroccon ja Aglaian kiusana.


Tammakarin punaisella poijulla saimme spinnun ylös ihan kuin oikeakin bändi, parin nuotin soidessa vain vähän normaalia pidempään. Aglaialta taisi nuottiteline kaatua, koska heidän genaakkerinsa nosto kesti ikuisuuden ja he jäivät selkeästi taakse. 

Urkuri Matti puhalteli spinnuumme vauhtia, mutta koska Scirocco oli liian kaukana, keskityimme harjoituksen vuoksi saattamaan ykkösluokan Melisanden riitasointujen tielle.


Rata oli lyhennetty Melkin portille ja Festivaalit päättyivät spinnujiippiä etäisesti muisttutavan toimenpiteen jälkeen. Onneksi bändi ei heavy-metalhenkisesti hajoittanut kamoja konsertin päätteeksi. Backstagella maistuivat bändin kaljat (joita perinteen vastaisesti ei tällä kertaa rumpali ollut kaikkia nauttinut...). Bändi oli tyytyväinen vaikka pääsylipputulot olivatkin vähän laihanpuoleiset.

Märkä rätti pyyhkii hyvin.

Emäsalon Lenkki (LYS)

La-su 22.-23.5.2010 HTPS

Tuuli 0-5 m/s E, ilma +18-11 °C, vesi +13 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S2 & S3

Miehistö: Hepo, Santtu, Jallu, Teemu, Unelias & Aksu

Sijoitus: 4/18  (7/51 LYS-kokonaistulokset)

Kisaan valmistautuminen oli perinteinen: venettä kevennetiin kantamalla sinne laatikkokaupalla eri vahvuuksisia K-18 juomia.  Ko. iän juuri ylittänyt Aksu katseli mielissään äijien eväitä ja siemaisi itsekin oluen Palma de Pyyssä nautitun "kipparikokouslounaan" kyytipojaksi. Aivan kuten muutkin äijät. Kipparikokouksessa varoiteltiin starttien myöhästymisestä edellisvuoden tapaan.

Näin ei kuitenkaan lopulta käynyt ja hieman puolihuolimattomasti kerkesivät pikkuluokat startata kovin kevyeeseen tuuleen. Meidän starttimme ei suuria tunteita nostattanut puoleen eikä toiseen. Tempaisimme kakkosspinnun taivaalle kovin keskimääräisesti keskellä fleettiä. Keulaan oli juuri ennen starttia nostettu peruspurjeemme, Genoa 1 medium/light, jonka saa mukavasti ja nopeasti rullalle pois spinun tieltä (X-332:ssa rullalaite on kannen alla, eikä syö purjeen pinta-alaa).

Nyt jossain vain oli mätää purjetta sisään rullattaessa. Se ei onnistunut keulagasteilta millään. Fallia löysäämällä tilanne parani ensin, mutta sitten tuli täysi stoppi. Hässäkässä stoppasivat rullaamisen ohella mm. seuraavat asiat: keskittyminen olenaiseen, tuuli, vauhti, rauhallinen ongelman selvitysprosessi ja rento suhtautuminen purjehdusurheiluun. Ainoa, joka ei stopannut oli vaatetuksen pisaran läpäisykyky. Joku nimittäin nimittäin raotteli Kruunuvuoren selän Esterin perskankkuja oikein isolla kädellä ja totesimme Teemua mastoon hinatessa, että purjehdusvarusteita on kovin erilaisia. Toiset päästävät vettä paljon lävitseen ja toiset vielä enemmän.

Läpimärkinä aloimme tutustua taas tilanteeseen. Keulapurje oli nyt onnellisesti toimintakunnossa, foilissa ollut solmu oli selvitetty. Keulagasti vain oli unohtanut laittaa purjeen huippuun tulevan leikarin paikoilleen (-kele). Lämimärkä spinnu ei hirveästi vetänyt, olimme luokkamme hännillä, mutta toisaalta ainoat jotka liikkuivat olivat Hobie Cat 18 Tigerit, jolle melominen oli sallittu. Ja tietysti ruotsinlaiva, joka oli punkeamassa Kustaanmiekkaan koko sinne pysähtyneen fleetin sekaan. Laskelmiemme mukaan kapeasta salmesta yllättäen poistui suunnilleen yhtä purjevenettä kuin sinne oli mennyt (osaanottajia oli tänä vuonna oikein mukavat 61).

Aloimme tasapainottaa olosuhteita saattamalla sisäistä kosteutta ulkoisen kosteuden tasalle. Muu fleetti näytti sateen lakattua saavan tuulenvirettä Vallisaaren eteläpuolella ja mekin päätimme ensin pysytellä radan pohjoisreunassa. Pian kuitenkin huomasimme olevamme tuulta jahdatessamme etelässä, aivan Isosaaren kärjessä. Tuuli alkoi nyt kääntymään pohjoiseen, eli olimme radan väärällä reunalla. Toisaalta meillä sentään tuuli ja parin korjaavan (vendan ja juoman) jälkeen päätimme valita reitiksi Eestiluodon vierestä menevän merkkaamattoman rännin, jota yleensä lomapurjehduksissa käytämme. Muutama muu LYS-vene ja useimmat tikrut seikkailivat samoilla vesillä.

Seisoimme täälläkin (taas sateessa) pitkät pätkät tyynessä, mutta kiikarilla katsoen sama tilanne oli sisäreitin valinneillakin. Illan pimetessä aloimme taas liikkua ja odotimme jännityksellä reittivalintamme realisoitumista laskiessamme kurssia päästäksemme ratamerkkinä olevan Pirttisaaren pohjoispuolelle. Tuuli shiftasi taas uudestaan pohjoiseen päin, eli tiukkasimme purjeet nyt kryssikulmalle.

Yön pimeydessä oli vaikea päätellä sijoitustamme. Edessä oli valoja, niistä oli iso osa tikruja mutta joukossa oli selvästi joku isompikin vene. Meidän perässämme ulkokautta tuli porukkaa useampiakin ja sisäkautta tuli iso nippu veneitä, jotka olivat selvästi perässämme. Mutta olivatko ne kaikki vain pikkuluokkien hitaita veneitä, jotka normaalistikin kuitataan matkan tässä vaiheessa? Tunistimme yön pimeydessä vain vierellämme kryssineen kakkosluokan Keon, jonka jätimme taaksemme.

Heikkona hetkenään oli kippari suostunut sähköä kuluttavan lämppärin käyttöön (jääkaappihan toki oli päällä varmistamassa juomien oikean tarjoilulämpötilan). Tuo turha mukavuusvaruste oli nyt luonut veneeseen sisälle kuuman kostean subtrooppisen ilmaston. Sisällä kahden läpimärän spinnun, märkien vaihtovaatemyttyjen, fendarien, varustekassien ja torkkuvien vapaavuorolaisten seassa kiipeili lauma gastiapinoita poimimassa vuoroin kylmiä ja kuumia juomia, suklaata ja muuta mässykaapista löytyvää.

Emäsalon kaakkoiskärjessä tunnistimme viereltämme Carabilla II:sen (Dehler 34), jonka tiesimme käytännössäkin hyvin saman vauhtiseksi veneeksi kanssamme. Pääsimme heidän ohitsensa, mutta aivan tuntumalla he taas menivät meistä ohi spinnulla Emäsalon takana. Kissanhännän vetoon liittyi myös Jasmiina (Mannerberg 31), jolle on LYS-arvonnassa osunut sama luku kuin meillekin, vaikka ORC-mittaus enustaa sen olevan puoli minuuttia maililla nopeampi. Aamun ensi hämärissä, jonkin matkaa edellämme, tunnistimme Blancon (Jeanneau Sun Magic 44) kelta-mustan spinnun. Blanco näyttää enemmän Välimeren uivalta party-platformilta peruspurjeineen ja takakaiteessa roikkuvine fendarikokoelmineen, kuin vakavasti otettavalta kisaveneeltä. Kun lisäksi kevyessä kelissä tämän möhkön ei pitäisi hyötyä pitkästä vesilinjastaankaan, oletimme sen hetkisen sijoituksemme olevan luokkamme keskivälin huonommalla puolella.

Blanco lähes seisoi Emäsalon sillan alituksessa tullessamme Carabillan kanssa tähän mastonmittautuspaikkaan. Ei meidänkään vauhti kummoinen ollut, alta solmun, mutta nyt Carabilla joko käynnisti sähkömoottorin tai sai tilattua paikalle jonkun Emäsalolaisen urheilusulkeltajan, koska vailla mitään järkeen käypää syytä, he yht' äkkiä olivat ohittaneet Blancon ja jättäneet meidät Jasmiinan kanssa todella kauas taakse.

Sköldvikin öljynjalostamon kohdalla kurssi kääntyi sen verran, että emme uskoneet Blancon muodokkaan spinnun enää kantavan, koska oma slöörikolmosemmekin vaati jatkuvaa valppautta. Jasmiina takanamme alkoi hieman jäädä. Emme kuitenkaan saavuttaneet Blancoa, muttei ero Carabillaankaan enää muuttunut. Aamuauringon valossa arvelimme tunnistavamme Ramdatan sinisen spinnun kärkijoukon seassa, jossain kaukana edessä horisontissa. Kaukana takana taasen oli nippu spinnuja, joiden päättelimme kuuluvan pikkuluokkien pääjoukolle.

Kurssin kääntyessä yhä myötäisemmäksi ja tuulen puhaltaessa nyt mukavat 5-6 m/s hivuttautui Jasmiina pikkuhiljaa rinnalle ja ohi. Vaihdoimme spinnun muodokkaampaan kakkoseen, mutta vailla mitään näkyvää vaikutusta. Tapahtumaköyhästi, mutta muuten mukavasti tulimme lopulta Kustaanmiekkaan, jossa laskimme spinnun. Carabilla, Blanco ja Jasmiina olivat näköetäisyydellä, mutta toivottoman kaukana. Kun vielä perinteisesti maalisuoralla kokea kallio öljysäiliöineen tappoi tuulen kokonaan, muodostui ero Carabillaan ja Blancoon n. 20 minuutiksi ja Jasmiineenkin n. 10 minuutiksi. Koska Pyysaaren laitureilla ei muita veneitä näkynyt, arvelimme heidän jo lähteneen kotimatkalle.

Purjeiden viikkaamisen ja miehistön vähentämisen jälkeen lähtiessämme putputtamaan kohti kotia oli yllätyksemme suuri, kun huomasimme luokkamme pääjoukon vasta lähestyvän maalilinjaa Ramdatan ja Feverin (Wind 35) johdolla. Ulla, Shere Khan, Penelope ja piskuinen Vilkas (Skippi 650), -kaikki olivat vasta tulossa! Olimme siis olleet luokkamme neljäs vene maalissa ja olimme sitä myös tasoitusten jälkeenkin. Tosin Vilkas hävisi meille tasotuksissa vain sekunnin. Reilun 14 tunnin purjehduksen jälkeen!

Onnittelut luokkamme voittaja Carabillalle (olisitte nyt odottaneet meitä siellä sillalla...) sekä Blancolle, joka näyttää kulkevan habitustaan paljon kovempaa. Onnittelut myös muiden luokkien voittajille, ja kaikille jotka taas jaksoivat tahkota läpi tämän kuluttavan koitoksen. Hatun nosto erityisesti tikruille!

Ohessa vielä parista printscreenistä askarreltu tracci (aukeaa isompana klikkaamalla).

Purjehduskoulun iltaoppitunti

KoPu Tiistaikisa 18.5.2010
Rata E myötäpäivään
Tuuli 7 m/s E, ilma + 20°C, vesi +9 °C
Purjeet: Genoa 3, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Torkku, Abe & Lotta
Sijoitus: 4/24

Olipahan taas mukava olla vakiomiehistöllä matkassa! Enniä tosin "paikkasi" toinen pitkätukka, Abe, joka oli juuri tullut Tallinnasta X-41:n mestaruuskisoista lopeteltuaan skimbakautensa. Abe sai hommaksi isopurjeen hoitamisen ohella pitää meille muille vähän preppauskurssia purjehdusurheilusta. Koska yksi oppilaista, Santtu, oli pahasti myöhässä, kyselimme jo laiturilla norkoillutta Amiraali Finelliäkin mukaan. Kertoi olevansa 'lomalla' -veneilystä siis. Näytti viihtyvän lomallansa kuin hauki katiskassa...

Yanmar jodlaten puskimme kohti KoPua, josta olimme sopineet ruuhkaan juuttuneen Santun hakevamme. Haistelimme samalla tuulta, joka tuntui olevan samanlainen kuin sunnuntainakin. Lämmin n. 7 metrin itätuuli, joka oli vuoroin reikäinen ja vuoroin puuskainen. Viikonlopusta viisastuneena kippari kaivatti lopulta esiin kolmosgenoan ja kolmosspinnun. Santtu saatiin onnellisesti kyytiin ja lähtöalueelle kerettiin juuri ykkösten starttipaukun aikaan.

Oma startti oli ok, nostimme aivan lautakuntaveneen vierestä baanalle ja heitimme heti vapaisiin paaralle. Vastatuulipoijua styyralla lähestyttäessä meinasi olla ahdasta paaralla tulleiden Casperin ja X-Zoomin kanssa edellisen keretessä juuri alta pois ja jälkimmäisen joutuessa väistämään kunnolla. Nostimme spinnun heti poijun jälkeen ja olimme mukavasti ryhmämme kolmas, edellämme vain piskuinen Trillian (Zest 850) ja Casper.

Takanamme Vihuttarella (Finngulf 43) oli ilmeisesti myös menossa oppitunti, Santtu tunnisti vanhan 'maikkansa' Vicke Ruokolahden komentoäänen. Purjeiden trimmeistä päätellen taisivat olla pari luokkaa alempana kuin me ks. kuvagalleria). 







Matkalla alamerkille X-Zoom kuittasi taas meidät samassa kohtaa ja samalla tavalla kuin viikkoa aikasemminkin. Alamerkille tultaessa olimme nyt vaan paremmin varautuneita kuin viimeeksi ja kuittasimmekin heidät sisäkautta. Kolmosgenoa veti kauniisti korkealle ja yllättävän kovaakin, X-Zoomin jäädessä kauas taakse.
Ohittelimme nyt pikkuluokkalaisia alakauttakin vailla sen suurempia ongelmia. Valpurille yritimme ehdottaa, että päästäisivät suosiolla ohi ja ottaisivat peräaaltomme, mutta diili ei heille kelvannut. Ihmeen keveyesti pääsimme heistäkin alakautta ja lähestyimme maalia vailla häiriötekijöitä. Jostain kaukaisuudesta ilmestynyt Viuhutar lähestyi uhkaavasti, mutta jäivät lopulta meistä ainakin keulakaiteen verran. Oppitunti oli päättynyt, oppilaat olivat tehneet tehtävänsä hyvin ja opettajalta saatiin vain vähän kotiläksyjä, jotka nekin olivat mielenkintoisia.

Tuloksetkin tulivat ja neljäs sija lämmitti kovasti mieltä. Saimme siis kokeemme arvosanaksi ainakin kiitettävän, jos ei nyt ihan kymppiä sentään.

Vähän järkevämmin, paremmin ja mukavammin.

ProSailor Race (ORC)
Su 16.5.2009 HSK
Tuuli 6-7 m/s E, ilma + 20°C, vesi +7 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S3
Miehistö: Hepo, Torkku, Kalle, Kari & Sonja
Sijoitus: 7/9

Edellispäivään verrattuna päivä oli starttia lukuunottamatta jo vähän parempi. Auringonpaiste ja rata olivat samat, mutta niissähän ei eilenkään hirveästi valittamista ollut. Gastiliitosta tapahtui yksi lipeäminen ja lähdimme matkaan viidellä, joista yksi tuoksui eilisillan päätössnagarilta, mutta oli silti urheasti mukana. Suurta kummastusta kipparissa herättävät miehistöt, jotka pystyvät kahdella-kolmellakin suoritumaan spinnu- ym. manöövereista. Kuusi käsiparia on oikein sopiva määrä Nauti n' Nollaan ja samaa mieltä oli myös sisarvene Alexian varustamo, joka muuten ajoi kisan seitsemällä. Heillä on kaiken lisäksi pinnaohjaus, jolloin perämies yltää ison skuuttiin ja vinsseille, toisin kun Nauti n' Nollan ruorista.

Ykkösten startti kärsi osaanottajavähyydestä, eikä siinä suurta säpinää ollut. Lexus tempasi heti lähdön jälkeen Code 0:n ylös, mutta muuta näyttävää ei ykkösten sivutuulipoistumisessa ollut.

Tänä vuonna olemme taas ORCin kakkosluokassa, mikä tuntuukin aika mukavalta. Enemmän samantyyppisiä ja -nopeuksisia veneitä. Tasoitusluvun mukaan olemme aivan luokkamme hitaimpia, mikä tietysti tarkoittaa periaatteessa nopeampien **skoissa seilaamista, jos startti ei osu nappiin. No nyt se osunut nappiin, olimme pari veneen mittaa myöhässä lähdössä ja painelimme baanalle aivan pyörähtämään pakotetun Finellin imussa, mutta selkeästi muista jäljessä.

Tomppa katseli aikansa Nauti n' Nollan keulalogoa peräkaiteensa vieressä, mutta tarkistettuaan sen oikeinkirjoitusasun (se kun tuppaa aina olevan väärin kirjoitettu), kyllästyi tavaamiseen, nosti slöörispinnun ja karkasi saaden muun joukon kiinni. Olimme siis aika yksin omassa hölm... eikun yksinäisyydessämme. Olihan meilläkin toki spinnu valmiina, mutta S2 myötätuulispinnu ei olisi ollut se oikea ratkaisu.


Kun sitten vajaan minuutin muiden perässä nostimme Tammakarin kääntömerkillä Spinnun huomasi kippari, että ylös ilmestyikin S3 slöörispinnu! Olisiko se tällä vajaalla ja "täydenys" miehistöllä pysynyt ylhäällä jo aiemmin jäi arvattavaksi. Yllätykseksemme jopa vähän saavutimme muuta joukkoa, vaikka välillä mentiin hyvinkin lähellä plattista. Molemmat spinnumme ovat samankokoiset, muoto ja kangas vaan ovat erilaiset.

Kun muu joukko laski Rysäkarilla spinnunsa me päätimme vielä kokeilla, pysyisikö S3 ylhäällä. Ja pysyihän Torkun epäilyistä huolimatta. "Emmä tätä osaa ollenkaan ajaa" tuotti meille hyvän 8-9 solmun vauhdin ja saimme nyt huolella "litteillä" menevää pääjoukkoa kiinni.


Rönnkobbenilla olimme jo aika mukavasti toisiaan kiusaavien sisarveneiden Phoenixin ja X2:n sekä isosiskopuoli Ullan (X-372) kannassa. Matkalla käärmesaarten porteille pystyimme vielä erottamaan Finellin FinnFUNin, Ramdatan ja Casperin hahmot, mutta neljännestä X-332 siskosta Alexiasta, tai X-perheen nuorimmasta Xilia II:sta (X-34) ei enää ollut kuin arvaus jäljellä. Leif Nordström on taas kaivanut Hankolaisesta piirongin laatikosta esiin sen taikasauvan, jolla edellinenkin Xilia (X-332) kulki kuin noiduttu.

Hieman liian ylös ajaen Pihlaiston ja Vähäkarin matalia hipoen tulimme taas Tammakarille. Olimme selvinneet vähemmillä vendoilla kuin muut, mutta vauhdissa tietysti vähän kärsien. Nostimme taas, nyt ihan tarkoituksella, S3-spinnun. Vakiomiehistöllä olisimme varmaan harrastaneet spinnunvaihtorumbaa, mutta nyt oli tyytyminen KISS-ratkaisuun (Keep it Simple Stupid).


Toinen kierros meni pääjoukon peesissä lähinnä muiden virheitä varovaisesti toivoen. Ulla vastasikin rukouks..., öh siis herpaantumattomaan vastustajien taktiikan tarkkailuun, ja päätti irroittaa Käärmesaarten portilla genoan skuuttinsa varmaan minuutiksi. Saimme tosin itse näpäytyksen heti perään, kun vendassa löysä skuutti pääsi jostain kumman syystä kiertymään spinun telineen ympärille kiristäen Genoan mukavaksi käsijarruksi keulalle. Irroitushässäkässä Sonja yritti ensin irrottaa peukalonsa, mutta Kallen avustamana päädyttiin kompromissiin, jossa Sonjan peukaloon tehtiin lopulta vain kipeä vekki ja skuutti päästettiin irti.

Koska tuuli oli taas friskannut ja meillä näytti olevan jotain mahdollisuuksia vältää viimeinen sija, oli kippari komentanut yleismies Torkun isopurjetta ajamaan ensikertalainen Karin tilalle. "Vitsit, tätä mä en kyllä yhtään hallitse" tuumasi aina yhtä uhoava Torkku ja saman tien tuntui kuin olisi otettu silakkaverkot pois peräsimestä. Vene oli heti paljon paremmin kipparin lapasessa vaikka keulalla tuntuikin taas olevan hieman liikaa rättiä. Onneksi tuuli ei noussut kuitenkaan edellispäivän lukemiin.

Taas rantoja hipoen kinkkasimme kohti Tammakaria. Melkin nurkalla olimme Ullan kanssa tasoissa, tosin hieman alapuolella. Phoenix ajoi alemmaksi ja kovempaa päästen lopulta kääntömerkille jo selkeällä erolla. Ullakin oli ottanut merkille tultaessa jo vähän kaulaa.

Latasimme spinnukamat valmiiksi ja ajelimme tarkoituksella ylös, jos vaikka perinteisesti Pihlajasaari kääntäisi tuulen sopivampaan kulmaan. Näkyihän jossain kaukana edessä jo maaliviivaa lähestymässä olevan Alexian kirjava spinnukin. Tosituulikulma näytti vielä 80-90°, eli tähän tuuleen ei vielä erkkikään spinnuja näillä tuulennopeuksilla (suunnaltaan vaihtelevia 8+ metrin puuskia) nostele.

Jo parin sadan metrin päähän ehtineessä Phoenixissa ei "Erkkiä" kumarreltu, vaan sieltäpä nousi spinnu taivaalle. Samalla laski heidän kurssinsa suoraan kohti Melkin matalikkoja maaliviivan sijaan. Aivan käsittämättömän pitkällä punaisten reunapoijujen takana kurssi kohti rantakalliota vaihtui jatkuvien broachailujen sekä mahtavan purjeiden räminän ja paukkeen avittamana kinkkaamiseksi kohti tuntematonta. Nauti n' Nollan miehistö seurasi naama valkoisena sisarveneen seikkailua vesissä, jossa aikaisemmin on nähty vain kajakkeja. "No se on karilla." "No eiku nyt ihan varmasti on." "Juu nyt se enää liiku mihinkään." Jos Nauti n' Nollan kippari ei olisi ollut polvioperaation jälkeisellä tulpanestolääkityksellä, olisi Hepon veri varmasti seisahtanut Phoenix-showta katsellessa.



Ilmeisesti Islannin tuhkaa oli ropissut rantakaislikkoon niin paljon, että kaimansa, tuhkasta nousseen Phoenix-linnun lailla, sisarvene lopulta nousi rantapöheiköstä ja lähti peräämme. Heidän parin sadan metrin etumatka oli nyt vaihtunut saman suuruiseksi kurottavaksi. Jännitimme riittäisikö kellottamamme noin minuutin ero heidän lyömiseensä. Riittihän se, hävisivät kokonaista kaksi sekunttia! Ullakin rökitettiin, huimalla 13 sekunnin erolla.

Phoenixin gph-lukuhan on 2,3 sekunttia hitaampi, lähinnä kai siksi että kallistusmittaus epäilee sen olevan 150 kg painavampi. Pikkasen ihmetyttää tuo laskennallinen paino, koska Nauti n' Nollan isompi kone on 30 kg painavampi ja mittakirjan mukankin meillä pitäisi olla yli 100 kiloa mukavuusvarusteita, joita Phoenixissa ei ole, ja tiikkipäällyste sitlodassa ym. Mittakirja epäilee Phoenixin uivan kokonaista 8 mm syvemmällä. Mikähän mahtaa olla oikeasti kallistuskokeen mittatarkkuus vellovassa vedessä...?

Kisasta jäi ihan mukava loppumaku. Harmittaa, ettei koko vakiomiehistö ollut nauttimassa hienosta purjehduspäivästä. Oikein tyydyttävästi pärjäsimme näin vähän vajaalla ja rutinoitumattomallakin poppoolla. Ykkösten voiton vei taas Lexus, kakkosissa dominoivat Xilia II ja Alexia, muiden tullessa reilun kolmen minuutin tasoituksen sisään vähän perässä. Kolmosluokan vei senkin tuttu nimi, Merinna. Olisi vaan tainnut tällä kelillä jäädä Tarantellalle kakkoseksi, jos vanha rouva olisi heränyt talviuniltaan...

Nauti n' Nollan kuvagalleriassa on jokunen kuva lisää. Erik Lähteenmäki on taas napsinut upeita kuvia kisasta. (Tässä blogissa on käytetty muutamia niistä). Tulokset ovat täällä.