Taas hiljaa hiljaa hiivitään, hävitään ja hävetään...

WB Sails Round the Buoys su 6.6.2010
ORCi, HSK Rata-alue E (Ytterskär)
Tuuli 2-5 m/s SSE, ilma + 18°C, vesi +12 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Torkku, Matti, Lotta, Enni & Petri
Sijoitus: 12/12

Mikä ihme ajaa ihmisen vapaaehtoisesti hakemaan toistuvia nöyryytyksiä? Talviharrastuksena oleva lätkäveskarin homma ei ihan aina ole sekään aina niitä  itsetuntoa kohottavimpia. Joukkuetoverit kun ovat esim. kerran "ystävällisesti" laittaneet Hepon varusteet Keltaiseen pösrssiin myyntiin. "Myydään maalivahdin varusteet. Koko setti, lähes käyttämätön räpylä." Toisen kerran olivat harjoituksia ennen kiekot isot nakkikattilassa. "Ajateltiin, että kun sä et tunnu näkevän mitään, niin jos saisit vaikka hajun perusteella kiinni...". Ja niin edelleen.

No nyt lähdettiin siis hakemaan uusia purjehdusurheilunöyryytyksiä asiaan ihan huolella valmistautuen. Ensin jätettiin pois ratakisaexpertti Jallu (joka tosin oli valmis ajamaan yötä vasten 500 km, kun kerran oli unohtanut koko kisan). Sitten kannettiin veneestä kaikki ylimääräinen pois, jopa pyhään viinakaapin sisältöönkin kajottiin jättämällä vain yksi Fisu ja Jalokahvi tuolle ilon alttarille. Rikiäkin löysättiin kevyttä keliä silmälläpitäen. Pohjanpesua lukuunottamatta kaikki mahdollinen käytiin läpi. Ei siis jäänyt mitään, mistä huonoa menestystä olisi voinut syyttää.

Kisaan oli kaikkiaan ilmottautunut hienosti lähes 50 venekuntaa, joista ORCi3 yllättäen oli suurin ryhmä (13 venettä), meidän ORCi2:n ollessa hyvin kakkosena 12 veneellä. Muut kiersivät rataa 3x3 kierrosta, ORCi3 tyytyessä kolmeen kahden kierroksen rundiin. Ja kun ryhmät starttasivat 5 min välein, niin viimeisenä radalla tulisivat olemaan kakkosen ja X-99:n hitaimmat. Suomennos = me ja muut.

Kun rataa pyöritään yhdeksän kierrosta, niin näin vanhalta kovalevyltä on turha yritää purkaa tarkkaa kuvaa siitä, mitä milläkin kierroksella tapahtui. Jotain dataa toki jäi talteenkin, tosin useimmat niistä sellaista, joiden toivoisi deletoituvan pikaisesti.

Startit onnistuivat joka lähdössä oikein hyvin. Olimme joka kerta suunnilleen siellä, missä halusimmekin, ihan ajoissa, hyvässä vauhdissa ja kohtalaisen vapaissa tuulissakin. Yhdessä lähdössä joku pakotti Amiraali Finellin yli lähtölinjan ennen aikojaan ja toisessa taas suljettiin Ramdatalta "ovi" poijupäässä. Heti ensimmäisen lähdön jälkeen ajoimme radan oikeata laitaa lähinnä koska satuimme pääsemään sinne vapaissa ja koska siellä oli muitakin. Tässä vaiheessa panimme merkille, että kryssivauhtimme oli parempi kuin Ilmarisen, jonka tiesimme kuitenkin pystyvän kärkisijoituksiin. Ylämerkille tultaessa koko vasenta laitaa ajanut fleetti vaan oli huimasti edellä sisarvene Phoenixin ollessa ihan kärkipaikoilla.

Sössimisosasto alkoikin sitten heti merkillä. Nauti n' Nolla ei sittenkään noussut ihan merkille vaan ensin piinamalla hyydytettyämme vauhdin jouduimme kuitenkin vendaamaan poijun viereessä. Ja näin saimme lopunkin vauhdin tapettua. Lähestyimme lopulta alamerkkiä styyran halssilla jo muulle fleetille auttamattomasti jääneenä. Olimme sen verran reunassa, että kaikki merkin jo kiertäneet vastaan tulleet olivat olleet väistämisvelvollisella paaran halssilla. Vaan Laura X (X-35) ei ollutkaan. Tajusimme asian juuri samalla hetkellä kun huusimme jo "styyraa" heille. Törmäysvaaraa ei tullut, me väistimme ja he väistivät. Ja koska etuoikeutettuna väistivät (vaikka vaan vähäsenkin), avasivat saman tien protestilipun takastaagistaan ja ilmoittivat asiasta meille. Vaativat meitä pyörimään rangaistuskierroksen ja aivan oikeutetusti, vaikka eri luokassa purjehdittiinkin.

Spinnuahan oltiin juuri muutenkin laskemassa, ja koska tiivis X-99 fleeti läheni uhkaavasti päätettiin tehdä 360° kierros samantien kun vielä tilaa oli. Edellyttäähän sääntökirjakin välitöntä reagointia. Seurauksenahan oli taas tyylikäs vauhdin tappaminen nyt alamerkille. Nilkuttaessamme merkille pakkasi nyt X-99 fleetti samaan paikalle. 

Olimme toki huutaneet oikeutetusti "tilaa merkille", mutta kun ulkopuolellemme pakkautui pari venettä muutaman sentin päähän toisistaan huutaamaan toisilleen ja erityisesti meille "nousee nouseeta". No mihinkäs nostat lähes nollavauhdisssa kun muutenkin kääntäessäsi huitaisisit perälläsi naapuria kylkeen. Korvat punaisina kuuntelimme "**tun moottoriveneilijät" -henkisiä kannustushuutoja. Kaiken seurauksena tulimme tietysti koko lähdön viimeisenä veneenä alhaisessa yksinäisyydessämme maaliin. Onneksi myötätuulessa, ettemme kuulleet ysiysi-jengin hampaiden kirskuntaa ja muun fleetin hihitystä.

Kakkoskisasta jäi mieleen, kuinka hyvin pärjäsimme Amiraali Finelliä vastaan. Olimme kryssillä selvästi nopeampia, mutta spinnulla meidän leikkaillessamme hän lasketteli tapansa mukaan plattista lähes samalla veneenvauhdilla voittaen tietysti matkassa. Lähdön vikalla kierroksella olimme maalisuoralla ensin edellä, mutta jäimme paaralle jiipatessamme pahasti styyralla ajavan amiraalin pitoon. Lopussa hän olikin sitten meitä riittävästi edellä, ettemme pärjänneet edes tasoituksissa.

Kolmanteen kisaan tuuli jo vähän virisi ja Finell sai fokkansa vetämään paremmin. Me pysyimme nyt myös vähän paremmin siskojemme kyydissä, lähinnä X2 oli hyvin samanvauhtinen kanssamme. Phoenix kulki koko päivän hämmästyttävän kovaa piesten lopputuloksissa normaalisti nopeimman siskon, Alexiankin. Kolmannen lähdön hävisimme lopulta vain kismittävät tasoitetut kaksi sekuntia X2:lle.

Miehistön yhteistyö parani kierros kierrokselta ja vaikka kippari Hepo etsiskelikin päivän päätteeksi katsastusvarusteena olevaa hätäpuukkoa avatakseen ranteensa, oli gastiliitto yllättävän tyytyväinen päivään. Eri lähtöjen tuloksissa oli luokassamme aika suurta hajontaa. Kertoo luokan tasaisuudesta ja melko haasteellisista olosuhteista. Haasteellista on taas koota itsensä tämän suorituksen jälkeen. Nolottaa oikein Henkka Andersonin puolesta, joka rikkoi "hienon" sarjamme jäädessään kolmannessa lähdössä meidän sijaistamme viimeiseksi... ;-)