Syksyinen kevätkauden päätös

KoPu Tiistaikisa 9.6.2009
Rata F myötäpäivään

Tuuli 6-4 m/s E, ilma + 11°C, vesi +10 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Matti, Kalle, Enni & Lotta
Sijoitus: 16/27

Verrattuna edelliseen kisaan oli osaanottajamäärässä aika kato. Sama juttu oli viime vuonnakin, vähän kökkö sää ja VSSR:n palkintojen jako veivät varmasti osansa. Tällä kertaa oli lähtöveneen tangossa (poikkeuksellisesti) R-lippu osoittamassa vastatuulipoijun kiertoa lähdössä. Kyseinen poiju oli tosin starttihetkellä paljon lähempänä lähtölinjan vasenta päätä, josta päätimmekin startata paaran halssilla, kun kanssakilpailijoitakaan ei ollut isoa ryhmää.

Tulimme hieman ajoissa viivalle ja jouduimme tappamaan hyvän vauhdin, mutta pääsimme silti kohtuu hyvälle paikalle. Nopeammat Two Fast (Swan 45) ja Jazz (First 36,7) olivat ylempänä ja jouduimme odottamaan niiden vendaamista merkille, jossa käänsimme Jazzin perässä roikkuen. Matkalla Melkille pääsivät X-99:t Extasia ja X-Zoom molemmat ohi ja jäimme pahasti niiden **skoihin. Voltti (Bavaria Match 38) nopeampana oli kiertänyt kauempaa alakautta ohi, ok, mutta Penelopen (Jeanneau 35 OD) ja sisko Phoenixin saavuttaminen alkoi rassata.

Kisan jälkeen Phoenixista epäiltiin, että meillä eivät purjeet olleet topissa. Olivat kyllä, mutta ne ovat parissa vuodessa kutistuneet useamman sentin. Olemme joutuneet mm. lisäämään molempiin jenneihimme ylimääräiset jatkeet, jotta ne toimisivat rullalaitteen kanssa (katso blogi viimevuotisesta VSSR:stä).

Kerkesimme kääntömerkille kuitenkin ennen Phoenixia ja hieman kakistellen nykäisimme spinnun ylös. Polvileikkaukseen menossa oleva Matti oli taas saanut polvensa lukkoon juuri ennen lähtöä, mutta sai koipensa jotenkuten toimimaan juuri sopivasti.

Jostain syystä Penelope ja Jazz eivät nostaneet spinnujaan ja pääsimme niistä ohi. Alamerkillä olisi tarvittu yksi käsipari lisää. Olimme jiipanneet juuri ennen merkkiä saadaksemme spinnukamat seuraavaa nostoa varten paaran puolelle ja jiipin jäljiltä oli vielä sopiva hässäkkä päällä. Olimme aivan liian kauan tilanteessa, jossa mikään purje ei vetänyt.

Kryssi ylämerkille oli kovin tahmea ja Phoenix kuittasikin parin vendan jälkeen eteemme **skomaan. Melkin poijulla oli taas spinnun aika. Kippari oli vähän laiskasti miettinyt ajokulmat ja kun S2 spinnussa oli köydet valmiiksi kiinni, tempastiin se taivaalle. Sivutuulispinnu S3 olisi jälkikäteen ollut oikea ratkaisu.

Yritimme kohtalaisen tiukkaa kurssia ajaen saada Phoenixia kiinni ja peiteltyä sitä. Olimmekin parhaimillammekin melkein heidän perätuhdossaan kiinni, muttemme päässeet S2:lla nostamaan yli emmekä alhaaltakaan ohi. Kevyt erimielisyys spinnun ajamisen tekniikasta keulagastin ja kipparin välillä ei sekään nyt varsinaisesti veneen vauhtia lisännyt. Aina joskus unohtuu, että olemme moneen kertaan sopineet, että erimielisyydet ratkaistaan vasta maalipaukun jälkeen tilanteiden rauhoituttua. Summa summarum, Phoenix ajoi nyt spinnulla paljon paremmin, korkeammalle ja kovempaa. Juuri ennen maalilinjaa jouduimme turvautumaan vielä genoaamme Phoenixin päästessä spinnulla sisään. Kaiken lisäksi sopivasti tullut tuulireikä kasvatti eromme loppujen lopuksi turhan isoksi.

Kisan jälkeen tulivat Phoenixista kyselemään yhteisiä treenejä juhannuksen jälkeiselle viikolle. Mikä ettei, yritetään saada vielä Alexia ja ehkä X2:kin mukaan. Katsellaan, toivottavasti alkava lomakausi ei syö gastiliiton osallistumisintoa liikaa.

Suuri sääri reisille

Espoo-Suursaari Race 
Perjantai-sunnuntai 5.-7.6.2009, ORCi, EMK
Tuuli 6-3 m/s N-NW, ilma + 9°C, vesi +10 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Pitkä-Heikki, Iko, Matti, Lotta & Enni

Sijoitus: 14/17

Olo on kuin olisi lyöty pölkyllä päähän, – alapäähän.

Jos te kaikki voittajatyypit, rammschmiditit, finellit, nordströmit, lehdet ja muut olette ennen menestyksiänne aikananne kokeneet saamaa perkkäisten nöyryytysten jatkuvaa määrää, nostan teille hattua. Ja syön hatutukseeni nipun vanhoja hamppuköysiä (jollen polttele niitä sätkinä päästäkseni parempiin fiiliksiin...). Menestys kohdallamme todella antaa odottaa itseään.

- - - 

Lähtöpäivän aikataulut menivät perinteiseen tapaan **turalleen. Reittiohjeiden (suunnat, matkat & käännökset) tulostaminen suoraan karttaohjelmasta ei onnistunut. Huollosta tullut "uusi" vaihtoplotteri oli tietysti perusasetuksissa ja hukannut kaikki valmiit reitit yms.,  jotka siis eivät olletkaan käyttäjän muistikortilla tallessa. Veneessä portaikon salpa hajosi ja tarrat & muu VSSR-roina oli kiinnittämättä. Eikä miehistöä näkynyt Mattia lukuunottamatta missään. Ja kun Mattikin katosi syömään, alkoi kipparin parta pukkaamaan R-konsonanttia ilmoille.

Onneksi veneen bunkraus oli hajoitettu miehistön kesken, ja pikku hiljaa alkoikin Nauti n' Nolla täyttyä erilaisista kiinteistä ja nestemäisistä energiapläjäyksistä. Ja jossain muovi- ja varustekassien seassa pilkahteli myös miehistön jäseniä. Köydet saatiin irti lopulta vain vähän aikataulusta myöhässä. Kipparilta tosin oli jäänyt koko päivän ruokailut väliin, mutta henkilökohtainen hyljeluokkaa oleva rasvaprosentti auttaa tällaisissa tapauksissa kummasti.

Kisatoimistosta oli iltapäivän mittaan useamman kerran tivattu, onko lupaa kiertää Suursaari vai ei. Ja lopulta kuultu, että lupa oli saatu viime tingassa klo 17.20. Epäilys oli suuri kun toiseen veneeseen "lainattu" Jussi soitti ja kertoi, ettei lupaa sittenkään ole. Soitto toimistoon varmisti asian, uusi rata Kotkan edustalle ja kipparikokous klo 20.00. Ei muuta kun veneverkkoa kutomaan Haukilahden satamaan. Onneksi ei tuullut kovaa, eikä useammassa rivissä olleista veneistä tullut ongelmaa.

Kerrankin oli kipparikokouksessa väkeä. Kokouksen anti oli tosin perinteisen köyhä, ei oikeastaan mitään, mitä toimistosta saadussa vararadan kuvauksessa olisi jo kerrottu. Vaikka lupa Suursaaren kiertoon on perinteisesti tullut aina viime tipassa on kyllä järjestäjien kömmähdys antaa asian olla levällään näin viime tinkaan. Kyllä vararadan kuvaukset olisi pitänyt jakaa samassa nipussa muiden orderien kanssa jo päivää aiemmin. Ja mieluusti jo siinä vaiheessa olla selvillä, myös mikä rata todella ajetaan. Näin isossa kisassa ei voi jättää pelkästään lähtöaluksen lippujen varaan radasta tiedottamista. Lähtöalueella on ihan tarpeeksi ruuhkaa ilman lippuja tarkistavia veneitäkin.

Pääsimme lopulta starttaamaan vain tunnin myöhässä klo 21.10. Tuulen ollessa kovin kevyttä nostimme kapeampiharteisen S3-spinnun ylös ajatuksena saada se pysymään paremmin vedossa, jos tuuli yhä moinaisi. Saimme myös enemmän liikkumavaraa kurssin suhteen ja pääsimme helposti mm. LOWin yläpuolelle heidän pyristelyistään huolimatta. Melkin eteläpuolella tuuli kuitenkin ihan mukavasti ja aika takaa, joten jouduimme leikkaamaan aika runsaasti pysyäksemme vauhdissa.

Hramtsowille tultaessa oli ORC3-luokkamme sulautunut LYS4:sen kanssa. Emme olleet kovin hyvissä asemissa, mutta neljästä sisarveneestä ainakin Phoenix oli takana. Kurssi kohti Kallbådagrundia olikin jo tiukempaa ja yksi toisensa jälkeen kilpakumppanit siirtyivät kolmiomaisten keulapurjeiden käyttöön. Meilläkin gastiliitto ehdotteli vastaavaa menopoliittista kokonaisratkaisua, mutta nälkäinen kippari ei ollut armeliaalla tuulella vaan piiskasi miehistöä kovempaan vauhtiin ajaen lopulta itse vikuroivaa spinnua. Piiskaus kannatti, saimme silmissä kiinni kärkijoukkoa ja eroa takana oleviin veneisiin alkoi myös syntyä. Puhalsimme vauhdilla ohi Astraiastakin, jossa alettiin kiiruusti viritellä uudestaan pallokasta mastolle.

Kallbådalla vihdoin laskimme spinnun ja yritmme vielä sillä troolaamalla saada tuoretta kalaa yöruuaksi, mutta onnistuimme saamaan vain n. ämpärillisen merivettä kajuutan lattialle. Olimme aivan sisko Glide-X:n vieressä eikä kumpikaan päässyt toisesta irti. Glide-X pääsi jossain vaiheessa keulan eteen, mutta välimatka ei missään vaiheessa kasvanut muutamaa veneenmittaa suuremmaksi koko Kotkan portille vievän reilun kolmenkymmenen mailin aikana. Ajelimme muuta fleettiä hieman ylempänä varoen kuitenkaan ylittämästä sisäisten aluevesien rajaa.

Kotkan portille tultaessa olivat nopeimmat ykkösluokan veneet saaneet fleettimme kiinni ja ensimmäisenä ilmottautui puoli seitsemän jälkeen Tieto Passion, perässään Luna, Two Fast ja Lexus. Heti näiden perässä tuli oman luokkamme kärki sisko Alexian vetämänä. Ilmarinen, FinnFUN ja toinen sisko X2 tulivat yhtenä rypäleenä perässä eikä meidänkään välimatkamme mahdoton ollut. Joku onneton kyseli vielä tässä vaiheessa "eikö me kierretäkään Suursaarta?" Ei tosin tiennyt ilmotuksia vastaanottanut toimitsijakaan asiaa, ennenkuin joku kanssakilpailija ystävällisesti kertoi asiasta. 

Farr Out, Glide-X ja Tarantella Kotkan portin jälkeisellä kääntömerkillä

Kryssillä ylämerkille karistimme Glide-X:n kannoiltamme, mutta Tarantella tuli kuin juna meidänkin yläpuoleltamme ohi. Spinnulla taas takaisin Kotkan porttia kohti, aina välillä jollekin isomalle tietä antaen. Ennen porttia muuttui tuuli vastaisemmaksi ja jäimme muutaman isomman kiulun jätöksiä kyntämään. Seurauksena oli taas sisko hanurissa kiinni, tällä kertaa kaksin kappalein: toistakymmentä minuuttia takana ollut Phoenix oli ajanut Glide-X:n ja nyt meidätkin kiinni. 

Päätimme taas turvautua S3-spinnun voimaan, mutta sen falli olikin toista mieltä asiasta napsauttaen lukon auki saman tien kun se kolahti toppiin. Jo valmiiksi märkä spinnu meren kautta sisään taas paikkoja kastelemaan ja Matti mastoon karannutta fallia hakemaan. 

Hässäkän aikana sujauttivat molemmat siskot ohi. Saimme lopulta spinnun ylös, mutta ainoa hyöty oli sen saaminen vähän kuivemmaksi. Tuuli heitti enemmän nokille ja heitimme sen mukana nyt taas genoalla kohti ulkomerta.

Odotusarvo oli kova. Olimme todistetusti kryssillä siskoja nopeampia, ulkona todennäköisesti tuulisi paremmin ja jos tuuli ennusteen mukaan jatkaisi kääntymistään lounaaseen olisimme hyvissä asemissa tiputtamaan kohti Hramtsowia. Kippari yritti varmistaa sääennusteita, mutta kannettavan mokkula eikä puhelinkaan saanut yhteyttä dataverkoon keskellä merta. Fleetti hajosi nyt täysin ja saimme seuraa vain yksittäisistä isompien luokkien veneistä ja kauppa-aluksista. Kippari kävi tyytyväisenä parin tunnin nokosille valvotun yön jälkeen.

Kylmässä kajuutassa otettujen torkkujen jälkeen alkoi kylmätä vielä enemmän, kun totuus valkeni ympärillä olevia veneitä kiikaroidessa. Liian moni niistä oli hitaampia pikkulyssiläisiä, jotka oli ohitettu jo aikaa sitten tai jotka olivat lähteneet 10 min perässämme, mutta luvultansa hitaampina. Ainoa toivon pilkahdus oli Astraia, joka kävi kääntymässä läheisyydessämme, mutta suunnisti sitten kohti pohjoista.

VHF:ltä alkoi kuulua Gråskärsbodanin sivuutusilmoituksia taas Tieto Passionin avatessa pelin. Kuuntelimme korva tarkkana ilmoituksia ajaessamme yhä aina vain lännemmäksi melkein kasuunin tasalle (joka ei siis ollut meidän ryhmämme kääntömerkki). Kymmenen jälkeen sitten väärän reitinvalinnan karmeus realisoitui. Pian ryhmämme ensimmäisenä ilmottautuneen Tarantellan jälkeen kuittasi sisään Glide-X. Meillä oli arviolta pitkälti toista tuntia matkaa ilmottautumislinjalle. Mielialamme synkkeni illan myötä, kun kaikki siskot yksi toisensa jälkeen kuittasivat itsensä sisään. Ja takanamme ollut Astraia. Ja meitä hitaammat ryhmämme veneet. Ja koko joukko pikkulyssiläisiä. Tuntui että ihan kaikki. Vähän ihmetytti Finellin myöhäinen kuittaus. Maksimoimme kurjuutemme ajamalla yhä vain länteen aivan Gråskärsbodanin kupeeseen kiinni ja vasta siellä ylitimme linjan.

Tuuli keveni koko ajan ja kauniissa, mutta viiltävän kylmässä yössä miehistöltä tuppasi vähän väliä unohtumaan, että pettymyksestä huolimatta oltiin kilvanpurjehtimista kuitenkin harrastamassa. Kipparin parta pärisi muistuttaen miehistöä jokaisen sekunnin tärkeydestä. Loppupätkän saalis olikin arvotavaraa, itse Amiraali Finellin päänahka tasoitetulla 24 sekunnin erolla. Olisimme kyllä paljon mielellämme vaihtaneet sen kymmeneen muuhun vähäarvoisempaan oman ryhmämme nahkaan...

Nyt kun takana on jo kunnolla nukuttukin yö, niin tappion tuskakin alkaa hellittää. Venevauhdissa täysmyötäisellä on vielä tekemistä ja reittivalintaa täytyy vielä päntätä. Se, meneekö oppi ikinä kipparin paksuun kalloon onkin toinen asia. Edessä on enää yhdet tiistikset ennen kesän taukoa. Gastiliiton perinteiset pikkujoulut juhlitaan taas Hangon regatassa, mutta heinäkuun lopulla ollaan sitten totisemmin liikenteessä kun osallistumme Baltic Offshore Weekille.

 VSSR tulokset täällä.

Kuvia kuvagalleriassa, tosin suuri osa epäonnistuneita...

Trackki tulossa sinne myös.

Vastatuulessa mennen tullen.

KoPu Tiistaikisa 2.6.2009
Rata E myötäpäivään

Tuuli 2-4 m/s S-NNW, ilma + 15°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med
Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Kalle, Enni & Lotta
Sijoitus: 28/43

Kaikki näytti hyvältä kisaa varten. Veneen pohja oli juuri pesty (tosin Suursaarta silmälläpitäen), miehistö oli kokonaisuudessan ajoissa ja normimiehityksen vahvistukseksi saatin vihdoin Kallekin. Vene tuntui tosin olevan välillä puolillaan vettä, kun noston ajaksi irroitetun lokin anturin läpiviennin kaulus irtosi myös päästäen paloletkun lailla vettä sisään...

Veneitä oli ilahduttavan runsaasti linjalla ja sisarvene Phoenixkin oli noussut "tuhkasta". Pikkuluokka lähti vielä ihan hyvässä tuulessa, mutta meidän ison luokan lähtöön tuuli kuoli kokonaan. 

Näin ainakin veneen päässä linjaa, jossa olimme aivan oikea-aikaisesti ja hyvällä paikalla, mutta lähtöpaukun tullessa aivan nollatuulessa. Onneksi sentään Phoenix oli takana.

Aikamme lilluttua sai fleettimmekin tuulta, ikävä kyllä vain ensin toisesta päästä rataa. Vendassa kohti Käärmesaarten porttia olimme vielä hyvissä asemissa sisarveneeseen nähden, mutta sitten eteemme heitti Panasonic, jonka jätöksissä vauhtimme hyytyi täysin. 

Uusi vendapari ja ylempää reittiä kohti länttä takana enää vain Blanco (SO 44) ja Novella (Dufour 40). Saavutimme Phoenixin Blancon, Novella ja Panasonicin joutuessa ajamaan paljon alemmaksi alueelle, jossa tuuli näytti vielä kuolevan kokonaan. Leikimme pitkään kissa-hiiri -leikkiä siskon kanssa ohitellen samalla jo pikkuluokan hitaampia.

Saimme jätettyä siskon taakse ja koko klunga oli nyt aika läjässä Rönnkobbenin suoralla kuka menossa mihinkäkin suuntaan, tuuli kun oli kuollut lähes kokonaan. Tupakat paloivat useissa veneissä, joko hermostuksesta tai sitten tuulen haistelemisesta (tai molemmista). Nopeimmat olivat jo kerenneet kiertää "ylämerkin" ja yrittivät saada spinnujaan pysymään ylhäällä. Tuulella ei tuntunut olevan mitään suuntaa, jos ei kohta voimaakaan.

Kun tuuli sitten vihdoin virisi tuli se lähes täysin päinvastaisesta suunnasta. Siispä spinnu äkkiä ylös! Keulagastiliitolla meni jostain syystä pasmat aivan sekaisin, eikä (jo esivalmisteltuja) spinnukamoja jostain syystä saatu inhimillisessä ajassa paikalleen ja spinnu jäi lopulta merkin läheisyyden takia kokonaan nostamatta. Takana olleet Phoenix ja Blanco hurauttivat meidät pallokkaillaan hetkessä kiinni.

Merkin kierto ja sitä seurannut venda eivät nekään menneet ihan putkeen keulakannen ollessa jähmettyneenä suolapatsaiksi sitloodajengin "kevyestä kommentoinnista" kippari Hepon hirnuessa kuuluvimmin. Phoenixin karatessa meille jäi pitämään seuraa Penelope (Jeanneau 35 OD), jonka kanssa mentiin jo Emäsalossa pitkät matkat kylkimyyryä. 

Kylkimyyryä taas pienempiä ohitellen mentiin nytkin aina Käärmeluotojen punaiselle viitalle, jossa meinasimme saada kylkeemme Blancon, joka kaikki säännöt unohtaen punki sisäpaikalle, vaikkei sillä ollut peitosta tietoakaan kolmea veneenmittaa ennen merkkiä. No, ei tuota rohjusta (ja paria pienempää) voinut kivikkoonkaan kammeta, ja niinpä se piti päästää edellemme viemään meiltä tuulen kokonaan. Koska takastaagissa jo oli keltainen luokkalippu, emme enää jaksaneet sinne punalippua protestin merkiksi ripustaa. Harjoituskisa kun kuitenkin oli kysymyksessä. Useamman kymmenen sekunnin turha menetys toki harmitti ja maaliin tulon jälkeen käytiin vielä (oikeasti) asiallinen keskustelu Blancon kipparin kanssa, joka myönsi virheensä ja tuntui vielä olevan aidosti pahoillaan.

Jostain syystä Phoenix on ilmottanut LYS-luvukseen 1,23 (normi X-332 = 1,24). Tällä luvulla sen olisi pitänyt siis startata pikkuluokan kanssa 10 min aiemmin. Tämä oli tuloksissa otettu huomioon, ja siksi se oli meidän takanamme, vaikka maalissa ennen olikin. Muutoin tulosluettelo oli tutun oloinen Autotalon (Lexus/Alfa Romeo  ;-)) viedessä taas voiton Ramdatan jäädessä nyt kolmanneksi.

Toivottavasti Phoenix saa mittalukuasiansa muutoinkin järjestykseen ja tulee Suursaressa ORC3:seen, jolloin meitä X-332:sia olisi 5 samassa lähdössä!

Kesäisen kevyttä pyörintää.

WB Sails round the buoys

Su 17.5.2009 

HSK  ORCi
Tuuli 4-2 m/s E-SE, ilma + 23°C, vesi +12 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2
Miehistö: Hepo, Jussi, Matti, Lotta & Enni

Sijoitus: 9/11 (8-7-7)

Kauden ensimmäinen ratakisa käytiin taas kovin kevyisssä tuulissa. Auringonpaiste helli koko kisaa ja jopa vilukissa Enni kuoriutui jossain vaiheessa kisaa välihousustaan. Ekan lähdön startin nappasimme poijun päästä muiden tunkiessa veneen päähän linjaa. Pääsimme purjehtimaan hyvin vapaissa tuulissa ja tulimmekin ylämerkille fleettimme kärjessä sisarvene Alexian kanssa. Kisaan oli lämmitelty pitämällä spinnusulkeisia, mutta ihan virheettömästi eka nosto ei kuitenkaan mennyt.

Kevyt myötätuuli on meille myrkkyä. Kapeat spinnumme tuntuvat vaativan muita enemmän leikkausta ja meitä viisaammat ovat kertoneet, että isopurjeemme onneton ahvenselkä antaa sekin turhan paljon tasoitusta juuri myötäisellä. Niinpä voimattomina katselimme kuinka Astraia, FinnFUN, Alexia ja Merinna ajelivat alemmas ja kovempaa. Ylämerkille uudestaan tultaessa oli Astraia nykäissyt muihin jo melkoisen kaulan ja oli myös maalissa hyvissä ajoin ennen FinnFUNia, joka jäi tasoituksissa kolmanneksi Merinnan jälkeen. Merinna tuntuu viihtyvän erityisen hyvin tällaisissa kevyissä keleissä. Yllätys oli, kuinka hyvin raskas Tarantellakin liikkui.

Toiseenkin starttiin valitsimme poijun pään rataa. Astraia teki meille seuraa tullen paaralla linjalle. Emme aivan kerenneet sulkea heiltä porttia styyran veneenä, mutta pääsimme kuitenkin radalle vapaisiin, joskin kovin kevyisiin tuuliin. Kryssi ei nyt mennyt yhtä hyvin kuin ekan lähdön alussa ja tulimmekin fleettimme keskikastissa ylämerkille. Myötäsellä kärkijoukko taas karkasi, mutta alamerkillä edellämme ollut Tarantella jäi jossain hässäkässä lähes paikalleen ja kuittasimme sen sisäkautta. Pystyimme pitämään vanhan rouvan takanamme maaliin saakka, mutta toki se meidät tasoituksissa kirkkaasti voitti. Astraia voitti tämänkin lähdön (suorassa ajassakin) FinnFUNin keretessä juuri ennen Alexiaa maaliin.

Kipparin tuskaa lisäsi jostain ilmestynyt ampiainen, joka pisti viimeisen pistonsa kipparin korvan alle kaulan imusolmukkeisiin. Onneksi kuitenkaan mitään allergisia reaktioita tai hengitysvaikeuksia ei ilmennyt. Kipu kyllä tuntui takahampaissa ja hartioissa asti. Kylmä oluttölkki (tällä kertaa ulkoisesti) paransi hieman oloa. Vähän lohtua toi myös Merinnan jääminen tällä kertaa taakse.

Viimeiseen kolmanteen starttiin tulimme taas poijupäästä, tällä kertaa paaralla Merinnan tullessa tekemään meille seuraa. Edellisessä lähdössä oli toiselle kierrokselle vaihdettu uusi yläpoiju, nyt sirrettiin koko rata paljon enemmän etelä-pohjoinen -suuntaiseksi. Merinna karkasi jo ennen ylämerkkiä, mutta pystyimme pitämään alamerkille asti Astraian takanamme. Merkille tultaessa se kuitenkin sai meihin nähden peiton ja sisäpaikan. Harmistus oli täydellinen, Finellkin pääsi työntämään vauhdilla veneensä sisäkautta ohi meidän seistessäme paikallaan Astraian pakeissa. Merinna voitti kuitenkin nämä molemmat tullen maaliin kakkosena.

Lopputulos oli harmittava pettymys kun jäimme vaivaiset 0,30 pistettä X-tasille ja Valpurille, jolla oli jopa DSQ ekasta startista. 8-7-7 sijoituksilla ei irronnut kuin vaivainen 9:s sija kokonaiskilpailussa. Reilu 10 sekuntia nopeampi kakkoskisa olisi tuonut kokonaiskisan paljon siedettävämmän 7. sijan...

Muutoinhan päivä oli mitä upein ja olisimme ihan mielellämme kiertäneet kolme rundia / lähtö kolmosluokalle varatun kahden sijaan. Olisi tehnyt oikein hyvää tälle miehistön osalle, jonka suurin puute on kokemuksen vähyys. 

Kuvia kuvagalleriassa.

Erik Lähteenmäen hienot kuvat täällä.

Tulokset HSK:n sivuilla.

Rintsikkakauppiaat rundilla

KoPu Tiistaikisa 26.5.2009

Rata D vastapäivään

Tuuli 8-4 m/s SW, ilma + 18°C, vesi +12 °C

Purjeet: Genoat 3 & 1 med, Spinnut S2 & S3

Miehistö: Hepo, Jussi, Matti, Enni & guest stars Timo & Jonna

Sijoitus: 14/23

Kilpakumppani Valpurin ollessa yhä konevikainen saimme miehistöömme vahvistukseksi/vakoojiksi Timon ja Jonnan. Tuuli oli Larun länsipuolella yllättävän kova ja otimme keulalle kolmosgenoamme, joka vaikka Dacronia onkin, on Northin neulomana lattoineen muineen ihan kelpo laite. Nousukulma on hyvä ja vauhtiakin riittää kunhan tuulta on enemmän kuin 6 m/s.

Ratavalinta oli poikkeuksellinen Rönnkobbenin ja Rysäkarin kiertävä ympyrärata D. Mukava yllätys ainaiseen B- ja E-ratojen kyntämiseen. Pikkuluokan lähdössä oli jotain hässäkkää ja mm. Ramdata joutui ottamaan uuden startin. 

Me saimme kytättyä viime kerran mokaamisesta oppineena nyt hyvän lähtöpaikan (sellainen löytyy yleensä Lexuksen välittömästä läheisyydestä) ja pysyimme hyvin fleettimme kärkijoukossa, mm. Dehler 34 Carabilla pysyi hyvin takana. Esse 850 Trillian plokkasi meitä sen verran, että jouduimme vendassa päästämään Carabillan eteemme, joskin alemmaksi.

Käärmesaarten luona tuuli moinasi vähän ja kärsimme pahasti muiden pakkituuulista ja voimattomaksi muuttuvasta genoasta. Tilanteemme ei kuitenkaan ollut yhtä huono kuin Käärmesaaren rantaan uponneella pienehköllä purkkarilla. Koska sen miehistö ei antanut mitään hätämerkkejä ja ympärillä ajeli moottoriveneitäkin, emme katsoneet asiaksemme muuta kuin murehtia toisten kohtaloa.

Rönnkobbenille tultaessa pidimme vielä takanamme X-99 X-Zoomia, mutta sitten alkoi Nauti n' Nollalla rintaliivien hullut päivät. Hieman pankkiin ylös ajaen saimme kurssin spinnuiluun sopivaksi. Pallokkaan sijasta esittelimmekin kevään rintaliivimuotia a'la North S2. Catwalk oli vielä harvinaisen pitkä ja X-Zoom sujahti hihitellen ohi. 

Rysäkarin etelätikulla oli jiipin paikka ja taas spinnu rintsikoille! X-Zoomissa jo naurettiin. Melkin eteläpuolen poijua lähestyminen vaati jiippiä ja taas uudet rintsikat tanssivat keulastaagin ympärillä! X-Zoom oli jo kuuloetäisyyden ulkopuolella, mutta olimme näkevinämme hartioiden hytkyntää...

Ja kun merkillä spinnudropissa vielä esittelimme kevään rintaliivimuodin sopivuutta uima-asuksi oli näytös täydellinen. X-Zoom oli jo niin kaukana ettemme edes erottaneet ihmishahmoja.

Keulalle vaihdettu kevyemmän tuulen Genoa 1 veti kohti maalilinjaa ihan mukavasti. Tuulikulma muuttui pikkuhiljaa taas spinnukelpoiseksi, joten päätimme esitellä nyt paksumpaa Reacher-spinnukangasta. Mutta koska kaikki yleisö oli joko kaukana edessä tai takana, ei kankaan esittelemiseen rintaliivien muodossa ollut tällä kertaa tarvetta. Toki tämänkin kankaan merivedenkestävyys piti todistaa maalilinjan jälkeen, kun kerran yleisöäkin oli taas paikalla.

Kauhean hyviä pisteitä ei raati rintaliivikierroksestamme antanut, hieman odotettua paremmat kuitenkin. Hirveästi hyviä vinkkejä emme Valpurin vakoojille tällä kertaa antaneet. Koko keskiviikkopäivä onkin mennyt viisaampien kuulusteluissa ja jotain vinkkejä asioihin on saatukin. Sunnuntaina onkin sitten tiedossa kunnon ratasulkeiset, kun poijuja kierretään WB-Sails Round the Buoys -kisassa.

Emäsalon juhlalenkki

Emäsalon lenkki 23.-24.5.2008

HTPS LYS
Tuuli 0-7 m/s W-NNW, ilma + 11°C, vesi +10 °C
Purjeet: Genoat 1 med ja 1 heavy, Spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Iko, Jussi & Enni
Sijoitus: 9/18

Matka Hoskilta Pyysaareen alkoi sateisissa "teollisuusvakoilun" merkeissä. Valpurin kippari Timo tuli kyydissämme ja matkasi vielä vakoilemaan Ramdatan miehistöönkin, miten Sakke venettään liikuttaa. Tulimme Pyysaareen reilusti kipparikokouksen jälkeen (jossa Iko tosin edusti meitä). Juuri paljon hölmömpää aikaa kuin neljä tuntia ennen ekaa starttia ei paljon voi keksiäkään. Miksi ihmeessä orderit eivät voisi olla netissä edellisiltana ja kipparikokous viimehetken ohjeineen/muutoksineen tuntia ennnen ekaa starttia? 

-Joo-o, tällä kertaa halukkaat saivat mukaansa GPS-trackerin, mutta silti kokous oli taas käytännössä ollut vain kirjekuorien jakotilaisuus. HTPS (ja monet muutkin seurat) voisivat ottaa KoPu:lta oppia orderien jakamisesta nykyisenä sähköisen tiedotuksen aikana.

Plussana täytyy toki sanoa, että HTPS on nähnyt vaivaa Emäsalon lenkin tekemiseksi mielenkiintoiseksi niin kilpailijoille kuin katsojillekin. Kilpailevien veneiden GPS-trackien seuraaminen ja satamakilpailu ajatuksena olivat ihan hyviä juttuja. Lisäksi kisassa on jotenkin aistittavissa kummallista historian havinaa.

Lähtöalueella ei ensimmäisen startin lähestyessä ollut minkäänlaista havinaa vaan täysi pläkä. Loputtomalta tuntuvan pyörimisen jälkeen pääsivät pikkuluokat lähtemään kolme varttia myöhässä. Me ykköslyssiläiset jouduimme jostain kumman syystä odottamaan vielä ylimääräisen vartin missaten samalla sen ainoan tuulenvireen tunnin sisään. Lähtöpyörinnässä meinasimme kilkata Jasmiinan (Mannerberg 31) kanssa, joka ei väistämissääntöjä joko tuntenut ollenkaan tai niistä välittänyt. Sama vene kilkkasikin sataman kääntöpoijulla jonkun toisen kanssa niin että ainakin meteli hirvitti. Kaiken lisäksi nämä sankarit olivat ajaneet itsensä karille ennen startia. Pidimme tarkoituksella välimatkaa tähän jengiin...

Jasmiinaa irrotetaan karilta lähtöalueella.

Auvo (Over 33) voitti odotetusti satamakisan, muttei sekään täysin pläkässä liikkunut mihinkään. Hobie Tigerit meloivat ohi Kustaanmiekkaa, jonne pikkuluokat olivat jämähtäneet. Me havaitsimme pienen alkavan tuulenvireen ja nostimme ensimmäisenä reacher-spinnumme, jolla singahdimme fleetin ylimmäisenä aivan oman ryhmämme kärkipaikoille. Sisarvene Alexia tosin pystyi pitämään meidät takanaan.

Kustaanmiekassa ohittelimme jo pikkuluokkien hitaimpia. Käänsimme muuta fleettiä jyrkemmin kohti itää, mutta vaikka vaihdoimme spinnun S2:ksi ei muita enemmän plattiksen ajaminen tällä kertaa kannattanut varsinkin kun tuuli teki aika radikaalin shiftin vastaiseksi. Taakse jääneet Ramdata ja Marielle (X-342) pääsivät ohi ja Alexiakin kasvatti välimatkaa. Toinen sisarvene Glide-X oli sentään vielä takana.

Hetkisen kuluttua spinnut nousivat taas ja illan pimetessä alkoi jiippaus&peitto -leikki jota harrastimme Mariellen, Penelopen (Jeanneau OD35), ja Jasminen kanssa kylkimyyryä kinkaten. Glide-X seurasi vähän sivummalta ja pääsi vapaissa tuulissa hiipimään ohitsekin. First Blue (First 300 Spirit) yritti sekin työntää keulaa sekaamme. 

Tämä leikki jatkui aina Onaksen portille saakka, jossa olimme kuitenkin leikkikavereistamme ensimmäisenä. Edellämme olivat Auvo jo Emäsalon toisella puolella perässään muuta joukkoa selvästi nopeammat Melges 32 ja Heinriz 38. Blanco (Sun Magic 44) oli hyötynyt pitkästä vesilinjastaan ja oli Kaunissaaren eteläkautta kierrosta paljon hyötyneen Ullan (X-372) kanssa jo Emäsalon selällä yhdessä Ramdatan ja Alexian kanssa.

Tällä kertaa ei tarvinnut seistä Emäsalon itäpuolella, vaan kryssi sillalle oli suorastaan vauhdikas. Cosa Nostra (Hurricane 900) teki meihin kaulaa, mutta me taas saimme Alexiaa kiinni jättäen samalla perässä hiihtäjiä kauemmaksi. Olisimme varmaan saaneet Alexian kiinnikin, mutta jäimme kapeimmalla kohdalla kakkosluokkalaisten Donnan ja Raita II:n puristuksiin useamman vendan ajaksi ja Alexia pääsi taas karkuun.

Aina yhtä hurjalta tuntuva 18 m Emäsalon sillan alitus (VHF-piiskamme on 17,5 m korkeudessa) meni aamun jo valjetessa, eikä ennakko-odotuksista huolimatta sillan luona näkynyt Auvon maston kappaleitakaan. Olivat pojat viestin mukaan kallistaneet yli 19 metriä korkeata härveliään reippaasti ja hurattaneet viittä solmua ali... Olisi ollut varmaan näkemisen arvoinen paikka. (Ikon poika Pete ja Nauti n' Nollalla usein purjehtinut Jallu olivat Auvon miehistössä).

Sköldvikin oljyjalostamon kohdalla kohdalla arvoimme nostaakko spinnu vai ei. Puuskainen ja shiftaileva maatuuli tuli suunnasta, josta spinnulla ajo olisi ollut vähintäinkin haastavaa. Edessämme Cosa Nostra nosti spinnun, mutta valui sen kanssa pahasti alamäkeen. Toisaalta takana Donna tuntui kulkevan pikkuvaikeuksista huolimatta turhan hyvin spinnu ylhääällä. Kippari päätti nostattaa spinnun, koska se olisi ainoa teoreettinen keino saada "valkoisilla" ajava etujoukko kiinni. Alkumatkasta hyvin palvellut S3 reacher oli kuitenkin toista mieltä ja kietoutui tanakasti mantookin ympärille.

Hässäkän selvittämiseen meni niin kauan, että spinnu jäi lopulta nostamatta. Takana tullut Donna sai sittenkin vaikeuksia spinnunsa kanssa ja jäi hetkessä kauas taakse. Kurssikin muuttui vielä vähän vastaisemmaksi ja tyydyimme ajelemaan ulkoskuutilla pitkää suoraa kohti Santahaminaa. 

Auringonnousu oli taas hieno, eivätkä yksittäisestä pilvestä tulleet pari vesipisaraa pilanneet kesäistä tunnelmaa. Meillä oli aikaa nauttia aamusta, koska etujoukkoon oli matkaa ja toisaalta sisko Glide-X pysyi turvallisen matkan verran takana. Ainoa tapahtuma pitkään aikaan oli kakkosluokan voittaneen Keon ohitus. Nauti n' Nollaakin gastannut Mikko jakeli meille trimmiohjeita, joilla paremmin pääsisimme heistä ohi. Peesasivat vähän aikaa vielä peräaallollamme, mutta jäivät sitten lopullisesti taakse.

Kustaanmiekan selvitmme suht' ok yhdellä vendalla ja toisen neljän viitan karille suuntauneen vendan jälkeen osoitti kokka jo kohti maalilinjaa, jonne pääsimmekin nippa nappa ilman enempiä vendoja. Jäimme lopulta Alexialle n. 5 minuutta ollen suunnilleen saman verran toista siskoa, Glide-X:ää nopeampi. Marielle jäi tänä vuonna taakse, mutta tasoituksissa voitti meidät kuitenkin selvästi.

Joskus kyllä vähän mietityttää nämä hanskasta tulleet LYS-kertoimet vs. mittauksiin perustuvat ORC gpht:

Nauti n' Nolla ORC 660,1 LYS 1,24

Marielle ORC 656,6 LYS 1,20

Ramdata ORC 647,0 LYS 1,23

Jasmiina ORC 633,3 LYS 1,24

(pienempi ORC gph on siis nopeampi mutta pienempi LYS-luku hitaampi) 

AIka pahasti pielessä on jotain jossain tasotusjärjestelmässä.

LYS tasoitusjärjestelmän mukaiset lopputulokset eivät jostain syystä taaskaan näy ihan hienoilla "Emäsalon lenkki" -sivuilla vaan täällä.

Lisää kuvia kisasta kuvagalleriassa.