Suuri sääri reisille

Espoo-Suursaari Race 
Perjantai-sunnuntai 5.-7.6.2009, ORCi, EMK
Tuuli 6-3 m/s N-NW, ilma + 9°C, vesi +10 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Pitkä-Heikki, Iko, Matti, Lotta & Enni

Sijoitus: 14/17

Olo on kuin olisi lyöty pölkyllä päähän, – alapäähän.

Jos te kaikki voittajatyypit, rammschmiditit, finellit, nordströmit, lehdet ja muut olette ennen menestyksiänne aikananne kokeneet saamaa perkkäisten nöyryytysten jatkuvaa määrää, nostan teille hattua. Ja syön hatutukseeni nipun vanhoja hamppuköysiä (jollen polttele niitä sätkinä päästäkseni parempiin fiiliksiin...). Menestys kohdallamme todella antaa odottaa itseään.

- - - 

Lähtöpäivän aikataulut menivät perinteiseen tapaan **turalleen. Reittiohjeiden (suunnat, matkat & käännökset) tulostaminen suoraan karttaohjelmasta ei onnistunut. Huollosta tullut "uusi" vaihtoplotteri oli tietysti perusasetuksissa ja hukannut kaikki valmiit reitit yms.,  jotka siis eivät olletkaan käyttäjän muistikortilla tallessa. Veneessä portaikon salpa hajosi ja tarrat & muu VSSR-roina oli kiinnittämättä. Eikä miehistöä näkynyt Mattia lukuunottamatta missään. Ja kun Mattikin katosi syömään, alkoi kipparin parta pukkaamaan R-konsonanttia ilmoille.

Onneksi veneen bunkraus oli hajoitettu miehistön kesken, ja pikku hiljaa alkoikin Nauti n' Nolla täyttyä erilaisista kiinteistä ja nestemäisistä energiapläjäyksistä. Ja jossain muovi- ja varustekassien seassa pilkahteli myös miehistön jäseniä. Köydet saatiin irti lopulta vain vähän aikataulusta myöhässä. Kipparilta tosin oli jäänyt koko päivän ruokailut väliin, mutta henkilökohtainen hyljeluokkaa oleva rasvaprosentti auttaa tällaisissa tapauksissa kummasti.

Kisatoimistosta oli iltapäivän mittaan useamman kerran tivattu, onko lupaa kiertää Suursaari vai ei. Ja lopulta kuultu, että lupa oli saatu viime tingassa klo 17.20. Epäilys oli suuri kun toiseen veneeseen "lainattu" Jussi soitti ja kertoi, ettei lupaa sittenkään ole. Soitto toimistoon varmisti asian, uusi rata Kotkan edustalle ja kipparikokous klo 20.00. Ei muuta kun veneverkkoa kutomaan Haukilahden satamaan. Onneksi ei tuullut kovaa, eikä useammassa rivissä olleista veneistä tullut ongelmaa.

Kerrankin oli kipparikokouksessa väkeä. Kokouksen anti oli tosin perinteisen köyhä, ei oikeastaan mitään, mitä toimistosta saadussa vararadan kuvauksessa olisi jo kerrottu. Vaikka lupa Suursaaren kiertoon on perinteisesti tullut aina viime tipassa on kyllä järjestäjien kömmähdys antaa asian olla levällään näin viime tinkaan. Kyllä vararadan kuvaukset olisi pitänyt jakaa samassa nipussa muiden orderien kanssa jo päivää aiemmin. Ja mieluusti jo siinä vaiheessa olla selvillä, myös mikä rata todella ajetaan. Näin isossa kisassa ei voi jättää pelkästään lähtöaluksen lippujen varaan radasta tiedottamista. Lähtöalueella on ihan tarpeeksi ruuhkaa ilman lippuja tarkistavia veneitäkin.

Pääsimme lopulta starttaamaan vain tunnin myöhässä klo 21.10. Tuulen ollessa kovin kevyttä nostimme kapeampiharteisen S3-spinnun ylös ajatuksena saada se pysymään paremmin vedossa, jos tuuli yhä moinaisi. Saimme myös enemmän liikkumavaraa kurssin suhteen ja pääsimme helposti mm. LOWin yläpuolelle heidän pyristelyistään huolimatta. Melkin eteläpuolella tuuli kuitenkin ihan mukavasti ja aika takaa, joten jouduimme leikkaamaan aika runsaasti pysyäksemme vauhdissa.

Hramtsowille tultaessa oli ORC3-luokkamme sulautunut LYS4:sen kanssa. Emme olleet kovin hyvissä asemissa, mutta neljästä sisarveneestä ainakin Phoenix oli takana. Kurssi kohti Kallbådagrundia olikin jo tiukempaa ja yksi toisensa jälkeen kilpakumppanit siirtyivät kolmiomaisten keulapurjeiden käyttöön. Meilläkin gastiliitto ehdotteli vastaavaa menopoliittista kokonaisratkaisua, mutta nälkäinen kippari ei ollut armeliaalla tuulella vaan piiskasi miehistöä kovempaan vauhtiin ajaen lopulta itse vikuroivaa spinnua. Piiskaus kannatti, saimme silmissä kiinni kärkijoukkoa ja eroa takana oleviin veneisiin alkoi myös syntyä. Puhalsimme vauhdilla ohi Astraiastakin, jossa alettiin kiiruusti viritellä uudestaan pallokasta mastolle.

Kallbådalla vihdoin laskimme spinnun ja yritmme vielä sillä troolaamalla saada tuoretta kalaa yöruuaksi, mutta onnistuimme saamaan vain n. ämpärillisen merivettä kajuutan lattialle. Olimme aivan sisko Glide-X:n vieressä eikä kumpikaan päässyt toisesta irti. Glide-X pääsi jossain vaiheessa keulan eteen, mutta välimatka ei missään vaiheessa kasvanut muutamaa veneenmittaa suuremmaksi koko Kotkan portille vievän reilun kolmenkymmenen mailin aikana. Ajelimme muuta fleettiä hieman ylempänä varoen kuitenkaan ylittämästä sisäisten aluevesien rajaa.

Kotkan portille tultaessa olivat nopeimmat ykkösluokan veneet saaneet fleettimme kiinni ja ensimmäisenä ilmottautui puoli seitsemän jälkeen Tieto Passion, perässään Luna, Two Fast ja Lexus. Heti näiden perässä tuli oman luokkamme kärki sisko Alexian vetämänä. Ilmarinen, FinnFUN ja toinen sisko X2 tulivat yhtenä rypäleenä perässä eikä meidänkään välimatkamme mahdoton ollut. Joku onneton kyseli vielä tässä vaiheessa "eikö me kierretäkään Suursaarta?" Ei tosin tiennyt ilmotuksia vastaanottanut toimitsijakaan asiaa, ennenkuin joku kanssakilpailija ystävällisesti kertoi asiasta. 

Farr Out, Glide-X ja Tarantella Kotkan portin jälkeisellä kääntömerkillä

Kryssillä ylämerkille karistimme Glide-X:n kannoiltamme, mutta Tarantella tuli kuin juna meidänkin yläpuoleltamme ohi. Spinnulla taas takaisin Kotkan porttia kohti, aina välillä jollekin isomalle tietä antaen. Ennen porttia muuttui tuuli vastaisemmaksi ja jäimme muutaman isomman kiulun jätöksiä kyntämään. Seurauksena oli taas sisko hanurissa kiinni, tällä kertaa kaksin kappalein: toistakymmentä minuuttia takana ollut Phoenix oli ajanut Glide-X:n ja nyt meidätkin kiinni. 

Päätimme taas turvautua S3-spinnun voimaan, mutta sen falli olikin toista mieltä asiasta napsauttaen lukon auki saman tien kun se kolahti toppiin. Jo valmiiksi märkä spinnu meren kautta sisään taas paikkoja kastelemaan ja Matti mastoon karannutta fallia hakemaan. 

Hässäkän aikana sujauttivat molemmat siskot ohi. Saimme lopulta spinnun ylös, mutta ainoa hyöty oli sen saaminen vähän kuivemmaksi. Tuuli heitti enemmän nokille ja heitimme sen mukana nyt taas genoalla kohti ulkomerta.

Odotusarvo oli kova. Olimme todistetusti kryssillä siskoja nopeampia, ulkona todennäköisesti tuulisi paremmin ja jos tuuli ennusteen mukaan jatkaisi kääntymistään lounaaseen olisimme hyvissä asemissa tiputtamaan kohti Hramtsowia. Kippari yritti varmistaa sääennusteita, mutta kannettavan mokkula eikä puhelinkaan saanut yhteyttä dataverkoon keskellä merta. Fleetti hajosi nyt täysin ja saimme seuraa vain yksittäisistä isompien luokkien veneistä ja kauppa-aluksista. Kippari kävi tyytyväisenä parin tunnin nokosille valvotun yön jälkeen.

Kylmässä kajuutassa otettujen torkkujen jälkeen alkoi kylmätä vielä enemmän, kun totuus valkeni ympärillä olevia veneitä kiikaroidessa. Liian moni niistä oli hitaampia pikkulyssiläisiä, jotka oli ohitettu jo aikaa sitten tai jotka olivat lähteneet 10 min perässämme, mutta luvultansa hitaampina. Ainoa toivon pilkahdus oli Astraia, joka kävi kääntymässä läheisyydessämme, mutta suunnisti sitten kohti pohjoista.

VHF:ltä alkoi kuulua Gråskärsbodanin sivuutusilmoituksia taas Tieto Passionin avatessa pelin. Kuuntelimme korva tarkkana ilmoituksia ajaessamme yhä aina vain lännemmäksi melkein kasuunin tasalle (joka ei siis ollut meidän ryhmämme kääntömerkki). Kymmenen jälkeen sitten väärän reitinvalinnan karmeus realisoitui. Pian ryhmämme ensimmäisenä ilmottautuneen Tarantellan jälkeen kuittasi sisään Glide-X. Meillä oli arviolta pitkälti toista tuntia matkaa ilmottautumislinjalle. Mielialamme synkkeni illan myötä, kun kaikki siskot yksi toisensa jälkeen kuittasivat itsensä sisään. Ja takanamme ollut Astraia. Ja meitä hitaammat ryhmämme veneet. Ja koko joukko pikkulyssiläisiä. Tuntui että ihan kaikki. Vähän ihmetytti Finellin myöhäinen kuittaus. Maksimoimme kurjuutemme ajamalla yhä vain länteen aivan Gråskärsbodanin kupeeseen kiinni ja vasta siellä ylitimme linjan.

Tuuli keveni koko ajan ja kauniissa, mutta viiltävän kylmässä yössä miehistöltä tuppasi vähän väliä unohtumaan, että pettymyksestä huolimatta oltiin kilvanpurjehtimista kuitenkin harrastamassa. Kipparin parta pärisi muistuttaen miehistöä jokaisen sekunnin tärkeydestä. Loppupätkän saalis olikin arvotavaraa, itse Amiraali Finellin päänahka tasoitetulla 24 sekunnin erolla. Olisimme kyllä paljon mielellämme vaihtaneet sen kymmeneen muuhun vähäarvoisempaan oman ryhmämme nahkaan...

Nyt kun takana on jo kunnolla nukuttukin yö, niin tappion tuskakin alkaa hellittää. Venevauhdissa täysmyötäisellä on vielä tekemistä ja reittivalintaa täytyy vielä päntätä. Se, meneekö oppi ikinä kipparin paksuun kalloon onkin toinen asia. Edessä on enää yhdet tiistikset ennen kesän taukoa. Gastiliiton perinteiset pikkujoulut juhlitaan taas Hangon regatassa, mutta heinäkuun lopulla ollaan sitten totisemmin liikenteessä kun osallistumme Baltic Offshore Weekille.

 VSSR tulokset täällä.

Kuvia kuvagalleriassa, tosin suuri osa epäonnistuneita...

Trackki tulossa sinne myös.