Uuteen kisakauteen haparoiden muttei hutiloiden.

KoPu Tiistaikisa 12.5.2009

Rata B vastapäivään

Tuuli 6 m/s NNW, ilma + 10°C, vesi +7 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2

Miehistö: Hepo, Santtu, Heikki T., Enni & Lotta

Sijoitus: 7/19

Kauden ensimmäinen tiistis jäi Nauti n' Nollalta väliin varustamon hoidellessa Turkkiin siirtyneen Välimeren kimppaveneen asioita. Olivathan sielläkin illat vielä viileitä, mutta kun tulimme maanantaina HSK:lle katsatukseen ja pienimuotoisiin purjehdustreeneihin, oli Nauti n' Nollan kannella lunta!

Kauden ensimmäinen purjehdus viikkoa ennen vappua Tammisaaresta Helsinkiin oli taas ollut pelkkää nautintoa aurinkoisessa navakassa myötätuulessa. Uimisen nautinnosta +3 asteisessa vedessä esitettiin tosin eriävikin mielipiteitä...

Olimme myös käyneet kerran ennen vappua poistamassa pahimpia manööverikankeuksia. Jossain vaiheessa oli kaksi isopurjeen ratsastajaa päässyt murtumaan, asia jonka huomasimme tiistiksiä edeltävänä harjoitusiltana. Onneksi Antti Northin Lauttasaaren pisteestä kerkesi ommella uudet tiistaipäivän aikana paikalleen. Aika kiiruinen lähtö kisaan tuli purjeita paikalleen laittaessa ja siirtopurjehdusroinaa pois kantaessa.

Rakas kilpakumppanimme Ramdata on tänä vuonna pikkuluokassa laskeneen LYS-lukunsa ansiosta. Onhan selvää, että jos vene voittaa "Suomen mestaruuden" viime vuonna ORC 2:ssa, niin täytyyhän se palkita edullisemmalla luvulla LYSsissäkin ;-)  Kaikki kunnia ja tsemppiä Sakelle & kumppaneille, eiväthän he ole asiaan mitenkään vaikuttaneet. Onpahan osoitus taas LYSsin mukamas-seurannasta. Ramdata on siis ORCin mielestä meitä keskimäärin n. 13 sekuntia maililla nopeampi ja LYSsin mukaan taas 36 sekuntia tunnissa hitaampi...

Pikkuluokka lähti 14 veneen vahvuisena Ramdatan johtamana spinnuja nostellen kohti etelää. Kovasti mainostettua vastatuulilähtöä ei tällä kertaa siis ollut. Meitä "isoja" oli vain viisi, pääsimme matkaan Lexukseksi muuttuneen entisen Alfan perään vanavedessämme upouusi komea Finngulf 43, Viuhutar.

Lotta nauttii kauden ekasta startista.

Ajoimme tapojemme vastaisesti muuta fleettiä vähemmän leikaten, mutta suorempaa linjaa kohti alamerkkiä. Auringon paisteessa tuli spinnua ajaessa suorastaan kuuma, vaikka keli muutoin aika viileä olikin.

Kippari Hepo ajaa spinnua vakituisten keulagastien puutteessa.

Kryssille käännyimme vähän X-99 Extasialle jääneenä, mutta aivan Viuhuttaren peräpeilissä kiinni. Se kun oli tehnyt Genaakkerillaan leikatessaan aika paljon enemmän matkaa. Trimmimme olivat vielä vähän hakusessa ja kurssin kääntyessä liian tiukalle jäänyt genoa aiheutti isopurjetta ajaneelle Lotalle ylimääräistä voimailua. Sekä ison että genoan skuutit vaativat meillä vähän turhan miehistä voimaa vähänkin kovemmassa tuulessa. Loppusuoran tulimme hyvin ja melkein kuittasimme Extasian suorassakin ajassa.

Viuhutar ja Extasia.

Kisan voitti totuttuun tapaan auto (Lexus), Ramdatan ollessa kakkonen. Me tulimme lopulta seitsemänneksi, josta saatoimme olla vähintäänkin tyytyväisiä. 

Viikonloppuna päästään mittaamaan tuttujen konkarien uusien veneiden vauhtia kun lauantaina on HSK:lla S. Vikströmin muistokisa ja sunnuntaina sama rata ORCi-kauden avauksena. Amiraali Finell uudella 331 FG:llään ja Henkka Andersson uudella Dehler 34:llään ovat samassa LYS-luokassa lauantaina kanssamme. Sunnuntaina Henkka on ORCi 2:ssa uuden Xilian (X-34) kanssa, amiraali on jotenkin taas onnistunut saamaan veneensä kolmosluokkaan, vaikka tuskinpa se todellisuudessa on ainakaan viimevuotista hitaampi uuden kölin ja peräsimen ansiosta...

Uimalakki -märkä kauden päätös. Eiku Karvalakki...

Kopu Karvalakkikisa 11.10.2008

Rata C  (Trutkobben-Rysäkari-Päntari-Malmgrund-Uusimatala-Koirasaari-Rysäkari-Trutkobben)

Tuuli 12-10 m/s SW, ilma + 11°C, vesi +10 °C

Purjeet: Genoa 3, Spinnu S3

Miehistö: Hepo, Santtu, Aarne, Heikki T., Matti, Lasse & Lotta

Sijoitus: 10/23

Venettä oli ilo valmistella kisakuntoon perjantaina upean kuulaassa syyssäässä. Miehistöllä oli tällä kertaa menoja ja niinpä esim. yllättävän paksun kasvillisuuden peitossa olevan pohjan putsaaminen jäi lauantaiaamulle. Vene-lehden sääennuste piti tällä kertaa valitettavasti aika hyvin paikkansa, aamu valkeni kovin harmaana ja kovatuulisena. 5 venettä oli luokkamme 23 ilmottautuneesta jäänyt pois, mutta 18 venettäkin sai ihan hyvän lähtöhässäkän aikaiseksi kovassa tuulessa. Lähdössä meillä, kuten useimmilla muillakin oli yksi reivi isossa. Emme aivan mahtuneet haluamallemme paikalle lähtölinjalla, mutta pienellä koukulla pääsimme "toisesta rivistä" lautakunta-aluksen vierestä baanalle.

Heitimme hetikohta paaralle ja pääsimme melko vapaissa lähestymään vastatuulipoijua styyralla. Poijulla oli muilla aika ahdasta, edellä ollut sisarvene Phoenix ei mahtunut sekaan ja joutui ottamaan uuden vauhdin jääden taaksemme. 

Amiraali Finellilläkin on suuria vaikeuksia selvittää poiju ja elättelimme jo toivoa Tompan ohittamisesta. Hieman hämmästelimme hänen ratkaisuaan ottaa toinenkin reivi isoon. Vanha kettu vain halusi ilmeisesti ajaa niin ylös kuin ikinä mahdollista vauhdinkin kustannuksella. Saavutimme FinnFUNia, mutta Trutkobbenilla ajoimme turhan pitkälle ja sen verran alemmas, että vendalla kohti Rysäkaria oli Tomppa ykskaks kaapelin verran edellä.

Koska kukaan kärkiryhmästä ei uskaltanut nostaa slöörispinnua 12-13 m/s puhaltavaan tuuleen, emme mekään siihen leikkiin ruvenneet. Reivin purkamisesta neuvoteltiin, mutta kun aina välillä broachsasimme reivatullakin isolla, jätimme reivin paikalleen. Annoimme vähän tasoitusta perässä tuleville joutuessamme väistämään rahtialusta, mutta senkin jälkeen saavuttivat Bangebuxen (X-99), Arandea (FG33) ja Phoenix (X-332) meitä ihan liian helposti. Speculator (FG41) pitkällä vesilinjallaan ja 1,35 LYSsillä saikin mennä ohi.

Emme viitsineet tutustua Päntarin rantojen syvyyteen liian läheltä ja Arandea pääsi/uskalsi vetää sisäkurviin pakottaen meidät tekemään suunniletua pitemmän lenkin saaren ympäri. Lyhyellä kryssillä kohti Malmgrundin länsitikkua tuuli puhalteli kovimmissa puuskissa 15 m/s ja aallot olivat epämiellyttävän kokoisia. Epämiellyttävintä oli kuitenkin Matilla, jonka ote yhdessä vendassa lipesi, ja oli erittäin lähellä, ettei hän siirtynyt toisen harrastuksensa, sukeltamisen, pariin. Jalat olivat jo kokonaan vedessä, mutta onneksi mantookin tolppa pysäytti putoamisen. Epäonni oli, että Matin puolelta stopparina toimivat sukukalleudet... Cantores Minores oli lähellä saada uuden heleä-äänisen jäsenen joulukonserttiinsa.

Vihdoin Malmgrundille tultaessa Arandea oli nykäissyt vähän kaulaa, mutta Bangebuxen ja Phoenix vastaavasti vähän jääneet. Myötäisellä kohti Uuttamatalaa keksimme ottaa käyttöön lähinnä perhepurjehduksessa käytetyn spiirapuomin ja saimme näin keulan vetämään hyvin avonaisen ison takanakin. Nyt nuo äsken niin epämiellyttävät aallot olivatkin kovin mukavia ja saimme pariinkin kertaan lokiin 13,5 solmun huippuvauhdit (GPS:n tallentama maksimi oli 13,4 solmua). Saimme Arandeaa kiinni, Bangebuxen ei saanut meitä kiinni ja Phoenix jäi selvästi.

Pitkällä kryssillä kohti koirasaarta pääsi Bangebuxen ohi, muttei kauas. Aallokko oli täällä sisempänä vähän miellyttävämpää. Koirasaarta kiersimme aivan vierekkäin Arandean ja Bangebuxenin kanssa. 

Poistimme isosta reivin, muttemme juurikaan parantaneet vauhtiamme. Rysäkarille tultaessa Arandea ajoi jostain syystä merkin pitkäksi ja me koukkasimme sisäkautta ohi. Huutelivat meille "tilaa merkillä" vaikka me olimme saaneet heidän laajan myöhäisen käännöksensä johdosta heihin peiton ja ensin olleet kahden veneen mitan päässä merkistä.

Emme kuitenkaan päässeet nauttimaan ohituksesta, koska Bangebuxen nostatteli meitä niin, että Trutkobbenilla Arandea pääsi taas meistä molemmista sisäkautta ohi. Tämä järjestys säilyi loppuun saakka, vaikka aivan loppusuoralla yritimme vielä slöörispinnuakin avuksi. Homma meni vähän sählingin puolelle, spinnun kassi tipahti mereeen (onneksi löytyi kisan jälkeen) ja yksi kunnon broachi vei lopullisesti ohitusmahdollisuudet.

Kokonaisuutena jäi kisasta hyvä maku suuhun, vaikka Arandealle hävisimmekin. Bangebuxen jäi tasoituksissa ja Phoenix suorassa ajassa lopuksi aika reilusti. Kisa oli yllättävän lämmin, mutta kyllä perinteinen varustamon tarjoama päättäjäissauna silti tuntui kovin mukavalta. Mukava oli myös perinteisen "märkä" päättäjäisilta, josta iso kiitos kaikille osallistuneille!

Lisää kuvia galleriassa.

Tulokset täällä.  

Viileästi ei ihan viimeiseksi.

HSK Torstaikisa 18.9.2008

Rata D

Tuuli 2-4 m/s ENE, ilma + 9°C, vesi +11 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2

Miehistö: Hepo, Jussi, Matti, Enni, Tomppa, Henkka & Seija

Sijoitus: 8/12

Veneenvaihtopuuhissa oleva Anderssonin Henkka halusi vielä uudestaan päästä purjehtimaan X-332:ta ja samalla esitellä sitä vaimolleen. Koska oman seuran iltakisat olivat ehkä vähän nolostikin jääneet Nauti n' Nollalta käymättä, niin päätös lähteä mukaan oli helppo. Kaikki purjeet olivat tosin jo kotona lämpimässä ja miehistön hankkiminen lyhyellä varoitusajalla hieman haastavaa. Matti oli tikkana valmis ja pari tuntia ennen kisaa ilmoittivat Enni ja Jussikin pääsevänsä mukaan. Kun Henkka oli saanut houkutelluksi mukaan itsensä Amiraali Finellin, oli porukkaa kasassa vähintäikin riittävästi kovin kevyeen keliin.

Valmistautuminen kisaan olisi saanut olla vaikka vartin pidempi. Nyt kerkesimme nippanappa saada tavarat suunnilleen paikoilleen. Kaikki köydet olivat tosin enemmän tai vähemmän solmussa, eikä minkäänlaisen lähtötaktiikan tekemiseen tai noudattamiseen juurikaan ollut aikaa. Saimmekin aika onnettoman startin Sunny Loven viedessä kaiken vähäisenkin tuulen vierllämme. Vähemmän iloisesti reijästä toiseen hyppien valuimme muita alemmas ja jäimme pahasti melkein koko fleetin viimeiseksi.

Alkuun kaavailtu sivutuulispinnu olisi sittenkin ollut oikea valinta. Jouduimme vaihtamaan genoalle ja heittämään vielä vendankin ennen Melkin ensimmäistä punaista poijua. Seuraavalla punaisella poijulla spinnu uudestaan ylös ja Melkin länsipuolella aloimme vihdoin saavuttaa muita veneitä tuskallisen hitaasti. 

Henkka luovutti ruorin Tompalle, joka kryssillä hyvin haistoikin tuulen käyttäytymisen ja ohjailikin venettä nautinnollisen varmasti.

 Tavoitteena oli ajaa Valpuri kiinni, mutta emme siinä onnistuneet. Valpuri oli meitä n. 1 1/2 min ennen maalissa Sunny Loven ollessa ensimmäinen. Kisan voitti kuitenkin perässämme tullut Timo Svärdin H-vene ennen kahta X-79:ä.

Tämä HSK:n kauden viimeinen torstaikisa oli samalla seuran kölivenemestaruuskisa, jonka voitto ei siis nyt ihan kohdalle sattunut.

Ensi vuonna katsotaan sitten uusiksi vähän paremmin varustautuneena!

Syksyistä säpinää - Syysseilaus

Syysseilaus su 14.9.2008

EMK Rata + Saaristo (Kytö-Knapperskär-Aspskär-Lehtisaari-Haukilahti)

Tuuli 9-5 m/s NE, ilma + 5 – +10°C, vesi +12 °C

Purjeet: Genoat 1 med ja heavy, Spinnut S2 ja S3

Miehistö: Hepo, Juho, Santtu, Heikki T., Jallu & Lotta

Sijoitus: 7/13

Olemme aina olleet parhailla sijoituksilla kovan tuulen kisoissa. Tänään kulki kaikista tiukoista tilanteista huolimatta oikein mukavasti. Sisarveneet Alexia ja X2 jäivät molemmissa kisoissa suorassa ajassa taakse, Xilian vauhtiin emme sentään pystyneet mekään.

Odotamme mielenkiinnolla tuloksia, niin omalta osaltamme kuin sitä, kuka vei rankingmestaruudet.

Tarkempi raportti hieman myöhemmin.

Kuvia kisasta galleriassa.

– – –

Perjantai-illan veneväijyssä oli hyvää aikaa lukea orderit tarkasti ja piirtää ratakartat. Ordereista löytyikin kummallisuus: saaristokisan "alamerkki" oli ilmoitettu jätettäväksi vasemmalle, jolloin radan olisi voinut ajaa aiottua n. 8 mailia lyhyempänä. Knapperskäriltä kun olisi vain lähtenyt suoraan pohjoiseen, niin silloinhan Kytön pohjoisviitta ja tämä Aspskärin vihreä viitta 4 mailin päässä olisivat molemat jääneet vasemalle! Soittelin ja jätin erilaisia viestejä kilpailupäällikölle pitkin lauantaita ja vihdoin ip sain hänet jopa vastaamaan. Ilmoitustaululle kuulemma tulisi muutos "kierretään vastapäivään" -tervetuloa vaan sinne tarkistamaan. Kiitos vaan itsellene...! Olisi varmaan taas ollut järkevintä pitää taas turpansa kiinni ja ajaa rata 8 mailia lyhyempänä. Kaiken lisäksi tuo vastapäivään kierrättäminen teki siis rataan silmukan, onneksi tuuli oli kuitenkin kisapäivänä suotuisasta suunnasta eikä kolareita tullut.

Vähän ennen aikaista sunnuntain lähtöä tarkistettu 7 min vanha Vene-lehden ennuste meni nyt tuulen voimakkuuden osalta päin p-tä. Ko. ennuste epäili heikkenevää 5-4 m/s tuulta. Ja kun FMI testbedin reaaliaikaiset havainnot tukivat tuota, jäi kuivumassa ollut kolmosgenoa "turhana" kotiin pitämään seuraa paksulle ja painavalle rullakakkoselle, joka on lähinnä retkipurje, joskin tietyssä keilissä kuitenkin spectrasta tehtynä aika mainio kisakäytössäkin. Rysäkarin luona Kytölle siirtyessä näytti tuulimittari jo 7-8 m/s ja tuuli vain yltyi. Onneksi mukana oli sentään varuilla litteämpi, matalampi ja takareunastaan kavennettu kovan tuulen ykkönen, jonka vaihdoimmekin keulalle.

Miehistön vakiojäsen Enni oli ollut rapuregatassa ja hänen kanssaan oli sovittu treffit lähtöalueelle. Odottelimme aikamme häntä yhä yltyvässä tuulessa, mutta hänen kuljetuksensa oli niin pahasti myöhässä, että sovimme ottavamme hänet kyytiin vasta ratakisan jälkeen. Ehdimme nippanappa starttin, tosin vailla minkäänlaista suunnitelmaa tai ajastusta. Onneksi lähes koko muukin fleetti oli pahasti myöhässä startista. Ylämerkille tultaessa ei vaikuttanut kovinkaan hyvältä vielä spinnunkin pyrkiessä karkaamaan pusssistaan ennen aikojaan. 

Sisarvene Alexia ensin merkillä. Meillä pussistaan karkaava spinnu peittää ruorimiehen näkyvyyden.

Järjestäjien kuvamaterialia.

Nosto meni muutoinkin aika surkeasti ja ärräpäitä lenteli pitkin venettä. Myötätuuliosuudella meno kuitenkin rauhoittui ja aloimme saavuttaa sisarveneitä ja muita kanssakilpailijoita. Kryssi ylämerkille meni mainiosti ja sekä Alexia että X2 olivat jo takana. Ylämerkillä spinnukin nousi jo mallikkaasti ja pystyimme pitämään molemmat sisaret takanamme ylittäen maalilinjan viidentenä Xilian, FinnFUNin, Astraian ja Tarantellan perässä. Merinna oli niin lähellä takana, että oli selvää, etttemme sitä voittaisi, mutta takajoukon Joakim Ebnegeallaan kiilasi aina neljänneksi.

Lähettäjä Syysseilaus 2008

Ratakisan track. 

Vihreä on ensimmäinen kierros  (melkein minuutti myöhässä lähdöstä...!)

ja sininen on toinen.  

Lautakuntaalus oli 18m syvyysmerkinän kohdalla.

Yritimme poimia nyt reilun tunnin odottanutta Enniä kyytiin, mutta aallokko oli sen verran voimakas, että hyppy veneestä toiseen olisi ollut aivan liian vaarallista. Lotta joutui siis nyt yksin kärsimään äijien mauttomista alapääviritteisitä jutuista ja testosteronipurkauksista. Tosin Lotta ylennettiin (?) tällä reissulla jätkäksi, huolimatta virallistetusta "Lolita" lempinimestään...

Saaristokisaan starttasi kolmosluokka ensimmäisenä. Saimmekin mitä mainioimman startin Xilian ja Tarantellan kupeesta. 

Ylämerkillä olimme hyvin Xilian, Tarantellan, Astraian ja FinnFUNin kannassa. Xilia ja Astraia lähtivät kiertämään Stenskäriä idästä, Tarantellan laskiessa länsipuolelta Finellin ja meidän kurvatessa perään. Muu fleetti Merinnan ja X2:n vetämänä seurasi takana. Knapperskärin kääntömerkille päästiin ilman vendaa ja nostimme viidentenä veneenä spinnun lähes plattikselle kohti Aspskäriä.

X2 pääsi ohi, ja ero kärkijengiiin kasvoi Merinnan ja Alexian pikkuhiljaa saavuttaessa. X2:n karkumatka päättyi jiipissä tulleisiin rintsikoihin, joiden avaamiseen meni heiltä yllättävän kauan. Surullisen kuuluisan alamerkin kiersimme melkein peräkanaa X2, me ja Merinna. Olimme vaihtaneet muodokkaan kevyen tuulen ykkösen keulalle varautuen kevenevään tuuleen. Alkuun se tuntui vaikeammalta ajaa, vieläkin aika reippaassa tuulessa, mutta saarten suojassa valinta osottautui oikeaksi. Pääsimme kryssillä X2:sta  ohi ja Alexiakin jäi koko ajan. Saimme myös vähän kiinni eteläisempää reittiä ajanutta Astraiaa Xilian mennessä FinnFUN perässään pohjoisempana. Tarantellan reitinvalinta oli taas jälleen kerran jotain aivan omaansa.

Kävimme jännittävän kamppailun X2:n kanssa heidän päästessä aina välillä "iholle", mutta pystyimme koko ajan hallitsemaan peliä pitäen heitä takanamme koko pitkän kryssin ajan. 

Lähinnä kameraa X2. Toinen sisarvene Alexia kakkosluokan Stellan ja Hiljan välissä.

Varsasaaren kupeessa maalisuoran auetessa nostimme reacher-spinnumme ja pääsimme tiukasti ja tarkasti ajaen sillä aina maaliin saakka pystyen pitämään X2:n takana loppuun saakka. Olimme taas viides maalissa luokastamme. Xilian Tarantellaa n. 9 min nopeampi aika ei riittänyt, vaan vanha Swan-lady nappasi tämänkin kisan voiton. Finell oli kolmas meitä vajaa kaksi minuuttia nopeamman Astraian ollessa neljäs. Tasoituksissa meille maalissa reilut 4 min  hitaampi Merinna oli viides ja Ebnegea kiilasi kismittävästi vaivaisen sekunnin erolla kuudenneksi, vaikka tulikin melkein 17 min meidän jälkeemme.

Kokonaistuloksissa olimme seitsemäs, positiivista oli kahden sisarveneen jääminen taakse. Ehkä me joskus vielä sen Xiliankin kuittaamme...! Rankingtulokset eivät tätä kirjottaessa ole vielä varmistuneet, mutta ilmeisimmin Tarantella vei kolmosluokan voiton. Kävimmekin jo heti kisan jälkeen heitä onnittelemassa varmuuden vuoksi.

Syysseilauksen tulokset ovat täällä.

Kannattaa katsoa Tarantellan trackki ja kuvat

Järjestäjien hyvälaatuiset kuvat.

Lähettäjä Syysseilaus 2008

Syksy saapuu - märkä ja tuulinen tiistis

KoPu Tiistaikisa 9.9.2008

Rata E myötäpäivään

Tuuli 9 m/s NE, ilma + 11°C, vesi +14 °C

Purjeet: Genoa 3 med, Spinnu S3

Miehistö: Hepo, Henkka, Heikki T., Matti & Lotta

Sijoitus: 8/23

Vakiokaartista Santun, Juhon ja Ennin ollessa estyneitä, saimme tervetulleen vahvistuksen Henkka Anderssonista, jonka FunFirst on myyty. Melkoisen kovaan keliin olisimme kaivanneet mieluusti pari-kolme tyyppiä lisääkin, -puntiksi laidalle ja käsipareja manöövereihin. Tämä tiistis televisioitiin suorana nettiin ja olisi ollut mukava nähdä ko. ohjelma -sen verran oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita radalla. Meille riitti viimekertainen kolarointi ja päätimme ottaa iisisti.

Saimme aika hyvän startin sisarvene Phonenixin rinnalla. 

Navakan puuskaisessa sivutuulessa pari venettä yläpuolella nosteli spinnujakin, Phoenixilla taisi olla falli karussa, koska sielllä kiipeiltiin mastoon. Me nostimme omamme vasta Käärmeluotojen eteläpuolella samassa kohtaa, missä viimeksi Alexia ajoi päälle. Phoenix oli vähän edellä, mutta Ramdata ja pari muutakin vastaavasti takana.

Radan kääntyessä lounaaseen kohti alamerkkiä teimme yllättävän hallitun jiipin ja kiisimme hyvää kyytiä kohti alamerkkiä Rönnkobbenin lounaispuolella. Rönnkobbenin pohjoispuolella jouduimme tekemään tilaa styyralle jiipanneeselle Phoenixille ja pikkuluokan jo takasinkryssiville veneille. Oli hyvin lähellä ettemme saaneet yhtä näistä kyljestämme sisään. Spinnun lasku ei kovassa kelissä oikein onnistunut eikä vastaavasti kolmosgenoan nostokaan (muut keulapurjeemmehan saa kätevästi rullalle). Sähliksessä pääsivät sekä Phoenix että Ramdata karkuun. Huonommin kävi pikkuluokan Nautonnierille, josta katkesi masto.

Aloitimme takaa-ajon kryssien nautinnollisesti juuri sopivasti  broachien rajamailla. Saimmekin pahimpia kilpakumppaneita hyvin kiinni, mutta pahaksi onneksi jäimme Käärmesaaren portilla parin pikkuluokan veneen pakkituuliin. Sama tapahtui vielä uudestaan Käärmeluodoille käännyttäessä, emmekä enää saaneet Phoenixia kiinni, vaikka vauhtimme olikin hieman parempi. Saarten suojassa tyyntynyt tuuli ei ollut meille sekään hyväksi.

Tämä oli siis kauden viimeinen tiistis. Jos viime kerran päälleajosta johtunutta keskeytystämme ei lasketa voitimme tiistiksissä sisarveneemme Phoenixin 6-2. He kuitenkin pieksivät meidät rankingissa yhden kisan upean voittonsa tuoman pistesaaliin johdosta. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan ensi kautta, jos emme Karvalakkikisassa kohtaa. Nauti n ' Nollan kilpailukauden ORCi-sarjan päättää sunnuntaina purjehdittava EMK:n syysseilaus.

Henri, kolme Heikkiä ja pari muuta

Henri Lloyd Race la 6.9.2008

HSK Rata D (HSK-Isosaari-Ulkomatala-HSK)

Tuuli 5 m/s SW, ilma + 17°C, vesi +15 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S2 ja S3

Miehistö: Hepo, Pitkä-Heikki, Heikki T., Iko, Matti & Enni

Sijoitus: 11/14

Kisaa edeltävä perjantai oli työntäyteinen, Heikki T. oli saanut viime tiistiksen kolarissa irronneen takakaiteen hitsautettua ja se oli tarkoitus laittaa paikalleen illan aikana. Matti oli varautunut putsaamaan pohjaa sukelluskamojen kanssa ja mastossakin oli tarkoitus käydä suoristamassa tullimittareita. Miehistö olikin jo täydessä touhussa kipparin saapuessa hiemän myöhässä paikalle. 

Kanssakilpilijoiden veneitä oli runsaasti HSK:lla laiturissa ja itse amiraali Finellin vene jopa laiturin yläpuolella pohjan pesussa.

Henkka Anderssonin suosiollisella avustuksella saimme mekin Nauti n' Nollan ylös, eikä Matin tarvinnut sukellella veneen alle. Pohja olikin yllättävän likainen, vaikka se oli viimeksi pesty ennen Offshore Weekia heinäkuussa. 

Kölin ja peräsimen välissä kasvoi jo partaa vaikka edellisestä pesusta oli reilu kuukausi!

Takakaidekin saatiin paikalleen, GPSin antennin johdot liitettyä ja kolvattua. Sen verran oli kaide kuitenkin vääntynyt, että mantookit jäivät vähän turhan löysälle sekä sivulla että takana. Heikki T. oli mastoapinana ja kippari naputteli reittipisteitä pitkälle yli puolen yön. Kaikki alkoi olla valmista kisaa varten.

Tiistaina meihin törmännyt Alexia toimitti aamulla meille "parane pian" tervehdyksen Viski- ja kuohuviinipullojen muodossa. Oikein kaunis ele ja hyvä keino saada kanssakilpailijalle lisää painoa (Nauti n' Nollan baarikaappi on pyhä. Sitä ei koskaan kevennetä kisoihinkaan muutoin kuin juomalla...).

Vakituisten ruorimiesten ollessa estyneenä ajoi kippari tämän kisan itse. Onneksi vedet olivat tutut, ettei navigointi vienyt liikaa huomiota ajamiselta. Kokonaiskuvan luominen kisasta ja taktikointi on vain pirun paljon vaikeampaa, kun koko ajan pitää tuijottaa lankoja, mittareita ja miehistön tekemisiä.

Päätimme startata veneen päästä ajatuksena saada parempi kulma heti nostettavalle spinnulle. Valpurilla, Caramballa ja Ebnegealla oli samat aikeet Tarantellan slööratessa linjalla Alexian kanssa, muun joukon hakiessa paikkoja poijun päästä. Juuri ennen starttia Matti kyseli useamman kerran spinnun laittoa paikalleen, mutta kippari ei halunnut mennä lähtöhässäkkään "peitsi ojossa", nousisihan se puomi ja valmiina oleva spinnu alta aikayksikön. Heti lähtöpaukun jälkeen selvisikin kylmä totuus: köydet puomissa eivät olleetkaan valmiina! Tästä Matti siis oli huolissaan, eikä puomin nostamisesta. Kiroillen nostatimme jo spinnuilevaa Carambaa ja Valpuria muun joukon karatessa pulleine pallokkaineen. Menimme aivan "Teemun kiveä" hipoen fleetin ylimmäisenä ja lähes viimeisenä.

Edullisempi kurssi spinnulle antoi kuitenkin meille hyötyä ohitimme Caramban, Valpurin ja hieman yllättäen myös X2:n  Husunkivelle tultaessa.

X2 hyökkää, mutta pysyy vielä takana.

Husunkiven kääntömerkilä. Vasemmalta:

FinnFUN, Ilmarinen, Astraia, Xilia, Tarantella, Alexia ja Merinna.

X2 pääsi kuitenkin kuittaamaan meidät vähän matkan päästä tyylipuhtaasti yläkautta. 

Painelimme Finellin ja Tarantellan vanavedessä Vallisaaren rantaa hipoen reittiä, jota en aiemmin ole uskaltanut ajaa. Miss Piggy oli vähän aikaa kannoilla, mutta alkoi jäädä muodostaen fleetin jälkijoukon. Me sen sijaan saimme kiinni Tarantellaa ja Merinnaa ja Jänissaaren kääntöpoijulla kryssille käännettäessä olimme aika hyvin kärkifleetin tuntumassa.

Vauhtimme ei olisi mitenkään riittänyt Merinnan ohittamiseen yläkautta, ja ajoimmekin niin lähelle kuin pääsimme ja tiputimme vauhdilla hieman alemmas ja pääsimme vähän edelle. Hetken päästä sama juttu Tarantellan kanssa ja seuraavaksi olisi vuorossa Ilmarinen, jota saavutimme sitäkin selvästi. Edessämme Ilmarinen heitti vendan länteen, jonne myös jo vähän kauempana ollut Finell nyt suuntasi. Oletimme tuulen hiipuvan ulompana ja käänsimme mekin keulan toiselle halssille mennen vähän pettymykseksi yhä etelään jatkavien Tarantellan ja Merinnan takaa.

Miehistö oli jo kieli kuivana odotellut pitkään kello 12:ta ja sen mukana saatavaa Fisu-huikkaa. Pettymys oli suunnaton, kun drinksuvastaava Enni ei löytänytkään pulloa baarikaapista. Edes Ennin tekemät mainiot voileivät ja terästetty kahvi ei kokonaan auttaneet. Tästä alkoi alamäkemme...

Muu fleetti jatkoi kauas etelään meidän muutamien tökkiessä kevyeen vasta-aaltoon kohti länttä. Välimatka Ilmariseen pysyi samana ja jossain vaiheessa Valpuri ilmaantui takana näköpiiriin yllättävänkin lähellä. Heittivät kuitenkin kohti etelää ja tippuivat aika kauas taakse. Ulkomatalaa lähestyttäessä oli selvää, että eteläinen reitti olisi ollut se parempi. Pohjoinen jengi oli saanut n. 5 min turskaa vs. eteläiset.

Hieman yllättäen "pikkukasuunin" kiersi ja spinnun nosti ensimmäisenä X2. Xilia ja Astraia olivat tosin aivan kannoilla. Finelliin ja Alexiaan oli sitten jo vähän kaulaa. Tarantella ja Merinna kiersivät hyvissä ajoin ennen Ilmarista ja meitä. Loppu fleetti olikin sitten jo niin kaukana, ettei järjestyksestä saanut mitään kuvaa. 

Ilmarinen sai Merinnan kiinni, muttei meinannut millään päästä ohi. Tarantella ajoi paljon alemmaksi kuin muut ja mekin heitimme laskettelimme vähän alemmaksi tarkoituksena jättää riittävä väli vastaantulevaan Tallinkkiin. Merinna ja Ilmarinen yrittivät nostaa tuon vihreä-oranssin kammotuksen yläpuolelle kuitenkaan siinä onnistumatta. 

Valo oli jo syksyinen, mutta ilma lämpimän kesäinen.

Iko, Pitkä-Heikki, Enni ja Heikki T.

Nauti n' Nolla maalisuoralla. (kuva Erik Lähteenmäki)

Toivoimme kovasti saavamme ainakin Merinnan kiinni, mutta heidän spinnuvauhtinsa oli hämmästyttävän hyvä. Maalissa oli eroa vielä n. neljä minuuttia. Takafleetin nopein Valpuri tuli lopun yllättävän hyvin jääden meille yli 12 min, mutta jättäen Miss Piggyä kuitenkin 8 min. Valpuri voittikin meidät tasoituksissa reilulla minuutilla. Vielä paremmin tuli Joakim Ebnegeallaan sijoittuen tasoituksissa 6:ksi.

Sisarveneistä loppusuoralla X2:n ohittanut Xilia oli luokan nopein jääden kuitenkin tasoituksissa neljänneksi. Tarantella keräsi taas potin, hienon purjehduksen tehneen X2:n ollessa kakkonen ja aina varman Astraian tullessa kolmanneksi.

Kolme Heikkiä:

Heikki ja Matti

Iko ja Heikki

Enni ja Heikki

Rannassa tarjottu hernekeitto maistui omien kylmien oluiden kanssa upean, mutta hieman tapahtumaköyhän kisan päätteksi. Tällainen pitkä kolmiorata menee herkästi jonossa ajeluksi, esim yhtään spinnujiippiä ei tullut tehtyä eikä noita vendojakaan kovin montaa ollut. Venettä siivotessa löytyi sitten se kadonnut Fisu-pullokin köysipussista. Olisi tuo purjehdushengen kohottaja vaan saanut pulpahtaa aiemmin esiin..!

Track kisasta. Kannattaa verrata Tarantellan trackiin.

Lisää kuvia kisasta galleriassa.

Kolmosluokan tulokset täällä.

Potku persauksiin siskolta -sateinen törmäilytiistis.

KoPu Tiistaikisa 2.9.2008

Rata E vastapäivään

Tuuli 5 m/s SSE, ilma + 12°C, vesi +15 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2

Miehistö: Hepo, Juho, Santtu, Heikki T., Matti, Abe, Enni & Lotta

Sijoitus: DNF/34

Koko perusrevohka miehistöä oli taas koolla sateisesta säästä huolimatta. Vahvistuksena mukaan oli saatu Abe, jonka kokemusta oli tarkoitus hyödyntää kadonnutta venevauhtia etsittäessä. Matkalla lähtöalueelle nousi lähes nollassa ollut tuulikin mukavaksi 4-5 m/s.

Lähtöalueella pyöriessä bongasimme odotetusti molemmat sisarveneemme Phoenixin ja Alexian muiden tuttujen joukossa. Nyt saataisiin siis hyvä vertailukohta vauhdille.

Aben johdolla otimmekin viileästi hyvän startin ja pystyimme pitämään molempia sisarveneitä hyvin takanamme. Ensimmäiselle kääntömerkille tultaessa Räyhä huuteli tilaa alapuolelta, mutta turhaan, koska heillä ei ollut peittoa kahta veneenmittaa ennen. Tajusivat itsekin ja nostivat yläpuolelle tiiviissä nipussa olevan fleetin sekaan. Merkillä ja varsinkin takanamme alkoi olla ahdasta...

Spinnukamat olivat mystisesti sekaisin ja Juhon syöksyessä apuun, olimme nostossa jo pahasti myöhässä. Takana tullut Alexia sitä vastoin oli saanut spinnunsa hyvin vetoon ja ruorissa ollut Staffan kiinnitti kaiken huomionsa heidän kyljessään olleeseen Phoenixiin näkemättä meitä ollenkaan. Havahduimme tilanteeseen Alexian keulagastin huutaessa naama 30 sentin päässä perämiehemme Santun korvasta "väistäkää". Suoraan edestä olisi ollut paha väistää yhtään mihinkään jos vaikka aikaa olisi ollut enemmänkin. Nyt sitä oli noin kaksi sekunttia, jossa ajassa Santtu kerkesi juuri päästää ruorista ja tarttua Alexian keulakaiteeseen yrittäen estää törmäystä. Vauhtiero oli kuitenkin liian suuri ja Alexia pamahti voimalla takakaiteeseemme, joka irtosi kokonaan jääden roikkumaan mantookien varaan. Samalla irtosi pelastusrenkaamme joka tipahti mereen, onneksi heittoliinan varassa.

Tiististen sääntöjen mukaisesti jätimme molemmat kisan kesken siihen paikkaan. Kun jokainen naarmukin veneessä tuntuu kuin haava omassa kropassa, oli tämä kuin olisi puukolla tälvästy pakaroihin. Ja puukottajana vielä tuttu Nauti n' Nollan miehistössäkin ollut kaveri. - No kysymyksessähän oli tietysti selvä vahinko.

Onni onnettomuudessa oli, ettei kenellekkään käynyt mitään ja takakaidekin irtosi siististi läpivientipulteistaan rikkomatta lasikuituosia. Tänään keskiviikkona saatiin kaide irroitettua parin tunnin ähellyksen ja GPS-antennin johdon poikkaisemisen jälkeen. Heikki T. vei osat hitsattavaksi ja toivoa on päästä lauantaiseen Henri Lloyd -kisaan vielä mukaan.

Irronnutta takakaidetta hämmästellään kotisatamassa. 

Paljon on vielä säätämistä, ennenkuin kaide on paikallaan ja GPS toiminnassa, mutta ilmeisesti selvisimme lähinnä säikähdyksellä ja armottomalla **tutuksella...