Potku persauksiin siskolta -sateinen törmäilytiistis.

KoPu Tiistaikisa 2.9.2008

Rata E vastapäivään

Tuuli 5 m/s SSE, ilma + 12°C, vesi +15 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2

Miehistö: Hepo, Juho, Santtu, Heikki T., Matti, Abe, Enni & Lotta

Sijoitus: DNF/34

Koko perusrevohka miehistöä oli taas koolla sateisesta säästä huolimatta. Vahvistuksena mukaan oli saatu Abe, jonka kokemusta oli tarkoitus hyödyntää kadonnutta venevauhtia etsittäessä. Matkalla lähtöalueelle nousi lähes nollassa ollut tuulikin mukavaksi 4-5 m/s.

Lähtöalueella pyöriessä bongasimme odotetusti molemmat sisarveneemme Phoenixin ja Alexian muiden tuttujen joukossa. Nyt saataisiin siis hyvä vertailukohta vauhdille.

Aben johdolla otimmekin viileästi hyvän startin ja pystyimme pitämään molempia sisarveneitä hyvin takanamme. Ensimmäiselle kääntömerkille tultaessa Räyhä huuteli tilaa alapuolelta, mutta turhaan, koska heillä ei ollut peittoa kahta veneenmittaa ennen. Tajusivat itsekin ja nostivat yläpuolelle tiiviissä nipussa olevan fleetin sekaan. Merkillä ja varsinkin takanamme alkoi olla ahdasta...

Spinnukamat olivat mystisesti sekaisin ja Juhon syöksyessä apuun, olimme nostossa jo pahasti myöhässä. Takana tullut Alexia sitä vastoin oli saanut spinnunsa hyvin vetoon ja ruorissa ollut Staffan kiinnitti kaiken huomionsa heidän kyljessään olleeseen Phoenixiin näkemättä meitä ollenkaan. Havahduimme tilanteeseen Alexian keulagastin huutaessa naama 30 sentin päässä perämiehemme Santun korvasta "väistäkää". Suoraan edestä olisi ollut paha väistää yhtään mihinkään jos vaikka aikaa olisi ollut enemmänkin. Nyt sitä oli noin kaksi sekunttia, jossa ajassa Santtu kerkesi juuri päästää ruorista ja tarttua Alexian keulakaiteeseen yrittäen estää törmäystä. Vauhtiero oli kuitenkin liian suuri ja Alexia pamahti voimalla takakaiteeseemme, joka irtosi kokonaan jääden roikkumaan mantookien varaan. Samalla irtosi pelastusrenkaamme joka tipahti mereen, onneksi heittoliinan varassa.

Tiististen sääntöjen mukaisesti jätimme molemmat kisan kesken siihen paikkaan. Kun jokainen naarmukin veneessä tuntuu kuin haava omassa kropassa, oli tämä kuin olisi puukolla tälvästy pakaroihin. Ja puukottajana vielä tuttu Nauti n' Nollan miehistössäkin ollut kaveri. - No kysymyksessähän oli tietysti selvä vahinko.

Onni onnettomuudessa oli, ettei kenellekkään käynyt mitään ja takakaidekin irtosi siististi läpivientipulteistaan rikkomatta lasikuituosia. Tänään keskiviikkona saatiin kaide irroitettua parin tunnin ähellyksen ja GPS-antennin johdon poikkaisemisen jälkeen. Heikki T. vei osat hitsattavaksi ja toivoa on päästä lauantaiseen Henri Lloyd -kisaan vielä mukaan.

Irronnutta takakaidetta hämmästellään kotisatamassa. 

Paljon on vielä säätämistä, ennenkuin kaide on paikallaan ja GPS toiminnassa, mutta ilmeisesti selvisimme lähinnä säikähdyksellä ja armottomalla **tutuksella...