Tuplakisa viikonloppu

S. Wickströmin muistokisa Lauantai 17.5.2008

HSK LYS (Espoo Ranking)

Tuuli 5-6m/s SE-ESE, ilma + 11°C, vesi +9 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2

Miehistö: Hepo, Juho, Santtu, Aarne  & Enni

Sijoitus: 5/9

Kisan etukäteen odotetuin asia oli Finellin uuden Finngulf 33:n vauhdin haisteleminen. Miten hyvin Amiraali pärjäisi pelkällä fokalla? Tomppa ottikin lähdössä heti oman linjansa ja pääsi Melkille kärjessä. Me yritimme pyristellä irti FunFirstistä, mutta vasta vähän ennen ensimmäistä kääntömerkkiä saimme hivutettua Henkasta ohi ja vapaisiin tuuliin.

FunFirst ja Inferno 31:set Valpuri, Solveig ja Donna.

Hieman yllättäen Panasonic otti johdon Finellin ja Subwayn seuratessa. Ilmeisesti kärkipaikka oli Pansullekkin yllätys, meinasi navigointi unohtua kokonaan, ja joutuivat palaamaan takaisin jonkin matkaa Rysäkarin eteläpuolella menettäen samalla kärkipaikan.

Ajoimme koko kisan pitäen hitaammat selvästi takanamme, mutta emme toisaalta mahtaneet Finellin vauhdille mitään. Subway ja Panasonic jäivät meille tasoituksissa, FunFirst, Valpuri ja Donna taasen ajoivat tasoituksissa ohi. Jos kisa olisi käyty ORC-mittasäännöllä, olisi meidän reilu kuuden minuutin rakomme FunFirstiin riittänyt sen voittamiseen. LYS taasen arveli Henkan olleen "oikeasti" meitä samaisen kuusi minuuttia nopeampi! 

  

Enni nauttii purjehduksesta, auringosta ja Batterysta.

Kaiken kaikkiaan S. Wicströmin muistokisa oli nautinnollista purjehdusta. Kaikki manööverit sujuivat sutjakasti, ilma oli kaunis ja sopivan tuulinen ja fiilis oli muutenkin korkealla.

Kippari Hepo ajaa Spinnua, Juho luussa, Santtu ruorissa ja Aarne leessä

Pro Sailor Race Sunnuntai 18.5.2008

HSK ORC

Tuuli 0-7m/s S-SSW, ilma + +9-11°C, vesi +9 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2

Miehistö: Hepo, Juho, Santtu, Aarne  & Enni

Sijoitus: 7/10

Sunnuntai alkoi sumuisena ja tyynenä. Lähtö myöhästyikin yli tunnin. Ykköset ja kakkoset olivat vielä molemmat Melkin pohjoispuolella meidän ORC3-ryhmämme startatessa. Pääsimme nostamaan sisarvene Alexian pois lähtölinjalta, mutta äkkiä Staffan ja Christer miehistöinen pyörähtivät takaisin kisaan ja hyviin asemiin. Toinen sisar Xilia oli aluksi lupaavasti takana, mutta yhdellä epäonnisella pätkällä päästimme sen karkuun ja saimme Alexian ja FunFirstin ja Merinnan kiusaksemme.

Pikkuhiljaa tuuli virisi ja välimatkoja alkoi syntyä. Finell, kaikki kolme sisarvenettä ja FunFirst olivat edellämme. Henkasta pääsimme taas spinnulla ohi ja aloimme hitaasti saavuttaa Alexiaa kun hernerokkasumu iski päälle. Toiselle kierrokselle lähdettäessä olimme kohtalaisessa tuntumassa sisarveneisiin, mutta Rysäkarin ja Rönnkobbenin välillä ollut sakea sumu kadotti taas kosketuksen. Olimme aikailleet spinnun nostossa epäillen sen ylhäälläpysymistä puuskaisessa sivutuulessa, mutta pienen pankkiin ajamisen jälkeen se kuitenkin pysyi ilman suurempia ongelmia vedossa. Sumun hälvetessä olikin vielä genoalla ajava Alexia jo iskuetäisyydellä, mutta muu ryhmä jo kaukana spinnuineen. Oli hieno katsoa kuinka 33-jalkainen Xilia menee heittämällä ohi 45-jalkaisesta Panasonicista.

Alexia sai pidettyä meidä kryssillä takanansa ja meidän ainoa toivomme oli joku sählis heidän puoleltaan loppusuoran spinnuilussa. Kuin tilauksesta sellainen tulikin irronneen fallin muodossa ja me pääsimme kuittaamaan heidät Melkin ja Pihlajasaaren välissä. Vauhtimme riitti onnekkaasti tasoitusten jälkeenkin kahdella sekunnilla lyömään Alexian.

Alexiaa ohittamassa.

Kuvat Erik Lähteenmäki ja Alexian miehistö.

Xilian voitto ei ollut mikään yllätys, mutta se että Amiraali Finell joutui nöyrtymään myös X2:selle yllätti. X2 näytti ajavan koko kisan omia latujaan vapaissa tuulissa. Ilmeisen oikea ratkaisu heiltä, onnittelut hyvästä suorituksesta sisarveneelle. Xilian vauhti oli taas kyllä hämmästyttävää, sillä olisi suorassa ajassa pärjännyt suurimmalle osalle ykkösiäkin! Noh, olihan kisa toki tällä kertaa "takahauska". Yhtä hauska ei meidän kantiltamme sunnuntai ollut kuin edellispäivä. Lauantain a olimme maalissa jo klo13.45 ja sunnuntaina vasta n. klo 18.

Reilua tuntia myöhäisempi lähtöaika, yli tunnin viivästys ja puolitoista tuntia pitempi purjehdusaika veivät kummasti mehuja ja fiilistä.

Tulokset täältä

Erik Lähteenmäen kuvia täältä

Kisakausi alkoi!

KoPu Tiistaikisa 13.5.2008

Rata B myötäpäivään

Tuuli 6-4 m/s NNW, ilma + 11°C, vesi +9 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2

Miehistö: Hepo, Santtu, Jussi, Heikki T., Matti & Enni

Sijoitus: 8/25

Nauti n' Nollalle kauden ensimmäinen tiistis (vime viikon kisa jäi väliin kippari Hepon ollessa Ouzoa kittaamassa Kreikan kimppaveneellään). Miehistön ollessa puoliksi vielä kohtuullisen kokematonta päätimme ottaa mieluummin hitaasti varman päälle, kuin hosuen ja karseasti mokaillen. Ekan mokan teki tietysti kokeneemman pään edustaja Jussi poksauttamalla vahingossa paukkuliivinsä täyteen vähän ennen lähtöä...

Varman päälle pelaamisen strategialla otimme poikkeuksellisen myötätuulilähdön genoalla, emmekä spinnulla. Talven ruosteisuus näkyi, kun kuvittelimme rakkaan kilpakumppanimme Ramdatan "sulkevan oven" edessämme lähtöpoijulla. Vasta myöhemmin tajusimme, että kysymyksessä ei siis ollut todellakaan vastatuulilähtö ja että olisimme hyvin voineet nostattaa heitä linjalla ylöspäin. Ramdata karkasi heti lähdössä kun pääsimme sopivaan Spinnun nostoasemaan vasta vähän ajan päästä.

Mielyttävä yllätys oli (Suomessa) kokonaan uuden X-332:n ilmaantuminen radalle. Phoenix on purjeista päätellen kisannut Englannissa ennen tänne tuloaan. Nauti n' Nolla ei enää ole ainoa ruorilla oleva X-332:nen Suomessa. Pystyimme alkumatkasta pitämään sinirunkoisen sisarveneemme takanamme.

Melkin eteläkärjessä tuuli oli niin sivusta, että olimme varmoja vierellämme olevan Blancon (Jeanneau Sun Magic 44) broachaavan. Teimme tarkoituksella tilaa -ja hupista vaan, saman tien Blanco syöksyi kohti Länsisatamaa... Olisi tömähtänyt kylkeemme ellemme olisi "ottaneet ennakkoa". Phoenix hiipi rinnalle ja välillä vähän ohikin.

Kääntöpoijulla spinnun falli meni tiputtaessa solmulle ja Phoenix kuittasi meidät saman tien. Kryssillä takaisin maaliin pystyimme kuitenkin ohittamaan heidät. Olimme varsin tyytyväisiä sijoitukseemme, harmittavat 2 sekunttia erottivat 7:stä sijasta.

Kolmaskin X-332, Alexia, oli radan loppupäässä vauhtia vertailemassa. Pelottavan hyvin Nautin n' Nollankin miehistössä olleiden Staffanin ja Christerin vene kulkee!

Sunnuntaina päästään ottamaan tosissaan mittaa ProSailor Racessa. Mukana on neljä X-332:ta ja Finellin uusi FG33. ORC3 on suurin luokka (10 venettä) osallistuvista 22 veneestä. Ykkösessä on 8 venettä ja viimevuotisessa luokassamme kakkosessa vain neljä! Meniköhän tuo uusi luokkajako AMP:ta ihan oikein sittenkään...? Jo aiemmin ehdottamani GPH 660 olisimielestäni  pitänyt paremmin kovin samanlaiset X-332:set, FG33:set ja E34:set samassa luokassa ja luultavasti luokkajaon tasaisempana. No, ensi sunnuntaina näkee käytännön. Jo lauantaina Nauti n' Nolla kiertää saman lenkin "latuja haistellen" S. Vickströmin muistokisassa (LYS). Ainakin Finellin vauhtia päästään ihmettelemään jo silloin.

Hepo

Kaikki valmiina kautta (ja Vappua) varten.

Lyhyitä parin tunnin mittaisia ilta/fillistely purjehduksia on huhtikuussa ollut jo useampia. Eilen tiistaina harjoiteltiin jo kisat mielessä. Ohjelmassa oli startin ajoittamista, kryssiä ja spinnujiippejä. Vähän on talven jäljiltä vielä hakusessa, mutta mielummiin "haetaan" nyt ennen kisoja, kuin vasta itse kisoissa ;-)

Ilmat ovat olleet suosiollisia ja merivesikin on lämmennyt 3:sta 7:ään asteeseen. Kylmä ei ole kertaankaan ollut, ei edes naisistolla. Muita veneitä on näkynyt aika nihkeästi, tuntuu todella hassulta, niin upeita kelejä ja fiiliksiä meillä on ollut. Olen aina laittanut veneeni veteen ensimmäisessä vesillelaskussa ja nostanut viimeisessä, enkä kertaakaan katunut! Kauden ääripäiden purjehdukset ovat olleet aina niitä mieleenpainuvimpia.

Volvo Suursaari Raceen on ilmottautunut nyt neljä X-332:ta (Nauti n' Nolla, Alexia, X2 ja Xilia), pois jää My Way Ahvenanmaalta ja Dat vor Et Turusta tuskin tulee sekään. Joskus olisi hauska saada kaikki samalle viivalle. Saarenmaaltakin löytyisi yksi X-332 ja Ruotsista sitten jo enenmänkin...

Nauti n' Nolla löytyy taas vappupäivänä kaivarista, mahdollismman läheltä mutterikioskia, jos vaan sekaan mahtuu. Tänä vuonna emme ilmeisesti poikkeuksellisesti saa nauttia rakkaan kilpakumppanimme Merimyyräxin seurasta, taitaa olla valmistelut pahasti kesken...?

http://merimyyrax.blogspot.com/

Muut tutut ja vähän tuntemattomammatkin ovat taas tervetulleita skoolaaman vapulle (ei niin mielellään kannelle tai sitloodalle...). Ja joo, veskiä voi käyttää sen minkä septitankki sietää.

Kelluvan Bajaman rooli on varustamolle valitettavan tuttu.

Vapun jälkeen Nauti n' Nolla huilaa viikon verran varustamon siirtyessä huolehtimaan Kreikan kimppaveneen (s/y Aino, Jeanneau Sun Odyssey 39i, vm. 2007) vesillelaskusta ja kevätkunnostuksesta. Mukana on kisamiehistön järvipurjehtijaosasto. Ensimmäinen KoPu:n tiistis jää siis väliin, mutta yritämme tuoda vähän lämmintä auringonpaistetta mukanamme tullessamme sitten seuraaviin tiistiksiin, joilla kisakausi sitten alkaakin.

Hauskaa Vappua ja mukavaa kevättä kaikille!

Hepo

Taas kotisatamassa.

Kippari Hepo ja koko talven suurena apunansa ollut kaimansa Heikki Torikka saivat siirtopurjehdukselle nyt myös kauniimpaa sukupuolta mukaan. Tuula ”varustamon” puolelta ja Enni gastiliitosta tekivät alkukevään upeista maisemista vieläkin nautinnollisemmat. Lokakuun lopussa siirto Tammisaareen oli tehty vain kahden Heikin voimin kylmässä, mutta kauniissa säässä. Kylmää oli nytkin n. +5 -+ 10°C, mutta aurinko lämmitti jo mukavasti. Kun lämppärikin toimi tällä kertaa loistavasti, ei olossa ollut todellakaan mitään valittamista.

Siirryimme puolen tunnin puksuttelulla Prediumista Hasselholmeniin (HSK:n retkisaari) ja kruunasimme kauden avauksen

 shampanjalla korkealla Hasselin kalliolla auringonlaskusta ja täysikuusta nauttien. Maittavan saunomisen yhteydessä koko miehistö heitti talviturkkinsa, vaikka vesi oli vain +4°C!!!

Aamulla Heikit säätelivät purjeita paikoilleen naisiston putsatessa venettä sisältä talven pölyistä. Matkaan päästiin aikataulusta vähän myöhässä, ja tuulen ollessa vain 2-3 m/s meni matkanteko moottoroimiseksi. Enni joutui jäämään Barösundissa pois.

Gasti-Heikki meinasi poistaa vahvuudesta samalla myös yhden fendarin tiputtamalla sen veteen, ja joutui kuittaamaan onnistuneen pelastusoperaation kulut 30 punnerruksella kannella.

Porkkalan selällä päästiin vihdoin nostamaan purjeetkin. Kevyehkössä 3-5 m/s lounaistuulessa tulimme genaakkerin avustuksella mukavasti yli kuutta solmua aina Munstergrundetille saakka, jossa tuuli sitten lähes tyyntyi. Sinnittelimme vähän aikaa 1-2 solmua, mutta loppumatkan HSK:n Ormholmenille taas koneella. 43 mailin päivämatka (ja rantautumisrommit) väsyttivät Gasti-Heikkiä niin että sauna ja hiilloksella paistetut pihvit jäivät häneltä väliin. Ormiksessa oli yllättäen peräti 5 muuta seuran venettä, vaikka varsinainen ensimmäinen HSK:n vesillelasku oli ollut samana päivänä.

Sunnuntain 18 mailin kotimatka meni mukavasti, vaikka vastainen 7 m/s koilistuuli olikin aika vilpoinen kryssiä. Yhteensä kuusi muuta purjevenettä näkyi Kytön selällä, mutta matka oli niin pitkä, ettemme tunnistaneet niitä, tai pääseet vertaamaan vauhteja. Vene tuntui jotenkin vähän herkemmältä ja paremmin kiihtyvältä, olisiko pohjan hiomiseen käytetty aika sittenkin kannattanut...?

Tarkoitus on saada kisamiehistöä kasaan vielä ennen vappua, ja saada vene kisatrimmiin parilla treenipurjehduksella.

Nauti n' Nolla kelluu taas!

Keskiviikkoaamupäiväksi suunniteltu veneenlaskukeikka revähtikin koko päivän mittaiseksi.

Saapuessamme gastiliiton matkapurjehdusjaoston edustajan, Roopen, kanssa paikalle Prediumiin killui Nauti n' Nolla jo onnellisesti vedessä. Edessä oli vielä maston pesu, tarkastus ja rikaus. Rikaus isolla nosturiautolla sujuikin paljon mukavammin kuin HSK:n mastonosturilla, jonka koukku jää turhan alas yli 16-metriselle mastollemme (koukun vaijerilla on paha tapa pyyhkiä Vindexiä ja muuta roinaa maston huipusta...).

Maston huipussa oleva monitoimiantenni saatiin toisella yrittämällä kunnolla paikalleen ja nyt radio, Navtex, GSM ja VHF kuuluvat hienosti. Kaikki mittarit ja GPS:t pelittivät myös heti ensikytkennällä. - Poikeuksellista ja hämmästyttävää!

Kaikki olisikin ollut vähän liian hyvin, kunnes tuli aika siirtää vene telakan laiturista vierasvenesatamaan. Peruuttaessa kuului sydäntäraastava krrraaks-ääni.

- Peräsin, kölin takareuna vai voimansiirto? Jokin oli murtunut, mutta mikä?

Vauhtia ei ollut juuri mitään, peräsimessä ei tuntunut mitään ja voimansiirto pelasi molempiin suuntiin. Ei auttanut ihmetellä, piti ottaa selvää. Nosturiauto oli jo lähtenyt ja paikalle luvattin sukeltaja paikallisesta VPK:sta 10 minuutin kuluttua.

Kun sukeltaja sitten kahden ja puolen tunnin odottelun jälkeen tuli, ei veneen pohjasta löytynyt mitään vaurioita. Vesi oli niin sameaa, että sukeltaja joutui tekemään hommansa käsikopelolla. Ilmeisesti olin peruuttanut johonkin pohjassa pystyssä olevaan vanhaan keppiin tms. joka oli sitten katkennut. Toivottavasti huolella hiottuun pohjaan ei jäänyt jälkiä. Valkoisessa pohjassa näkyy ikävästi sinisten nostoliinojen jättämät jäljet, sukeltajakaan ei saanut niitä hinkatua pois.

Hyvä puoli kaikessa viivyttelyssä oli, että takila saatiin aika hyvään ”esivireeseen” ja muutoinkin systeemit pelittämään. Perjantai-iltana on tarkoitus siirtää vene lähellä olevaan HSK:n retkisaareen, Hasselholmeniin. Illalla vähän saunaa ja

 ”taktiikapalaveria”, lauantaiaamuna purjeet paikoilleen ja kokka kohti HSK:ta.

Kausi on alkanut!

Uusi mittakirja tuli.

Avomeripurjehtijoiden uusi mittakirjatilaussysteemi toimii kuin Buikki! Uusi ORC-Club kirja tuli yhdessä yössä. Okei, ei muutoksia vanhoihin tietoihin, mutta silti. Varsinkin jos vertaa aiemmin vallinneeseen turkulais-Breshneviläiseen systeemiin, jossa lappusta sai odottaa kuukausia, eikä asianomaista tahoa saanut kiinni edes vihikoirien avulla...

Uusi ORC Club -kirja on pällisteltävissä täällä.

Jos ja kun aikomuksena on osallistua Baltic Offshore Weekille täytyy vielä hankkia tuo perhanan pikku-i

todistukseen venettä vesisankojen kanssa heiluttelemalla. Jotenkin tuntuu aika turhalta, Nauti n' Nolla on kuitenkin sarjavalmistusvene, jonka käytännössä kaikki speksit ovat jo ylhäällä Club-kirjassakin. Ja lähtökohtaisesti Club-kirjahan on aina epäedullisempi kuin ORCi-kirja, miksei siis BOW:ssa voisi kisata Club-kirjalla jos siitä ei ole hyötyä muille kuin kanssakilpailijoille?

Yritin ilmottautua jo ensimmäiseen kilpailuunkin. Emäsalon Lenkkiin ilmottautuminen tulisi tehdä käyttäen Sailing Registeriä. Meinasi hermo mennä kokonaan, enpä ole aikoihin törmännyt yhtä typerään ja keskeneräiseen lomakehelvettiin. Edes palauteosasto ei toimi...

Olisin taas ilmottautunut ORC-luokkaan, (vaikka vähän epäilen saadaanko sitä tänäkään vuonna kasaan), mutta kyseinen saitti ei edes tunne koko ORCia saatikka antaisi ilmottautua ko. luokkaan. On muuten mainittu kilpailukutsussa.

Kauden ensimmäinen KoPun tiistis jää väliin, koska varustamo on tuolloin Kreikan veneellään ainakin neljän järvipurjehtijakörilään kanssa. Kauden ensimmäinen kisa on siten KoPu:n tiistis 13.5. ja siihen perään HSK:lla viikonloppuna S. Vickströmin muistokisa (LYS) lauantaina ja Pro Sailor Race (ORC) sunnuntaina.

Pohja on valmis!

Lauantai 5.4.2008

Ei päästy pohjan kimppuun "voimalla seitsemän miehen", talkooporukka oli kutistunut kolmimiehiseksi.

Kippari Hepo, Heikki T. ja Santtu muodostivat tällä

 kertaa iskuryhmän. Premarin oli paikannut valmiiksi keulan kolhun ja nostossa tulleen

 kölin takareunan vaurion. Pyynnöstä olivat myös levittäneet primeriä eniten skrabatuille paikoille.

Kävimme pohjan kimppuun nyt 240:llä paperilla viime kerran satasen sijaan.

 Muutaman tunnin yleisen ähinän jälkeen alkoi pohjan sileys olla toivotulla tasolla ja kuivaamisen jälkeen saatoimme aloittaa maalaamisen hyvin ohuilla kerroksilla. Annoimme lopuksi pohjalle vielä hyvin kevyen loppusilottelun hiomapaperilla.

Kaiken kaikkiaan pohjan kunnostukseen on käytetty nyt n. 70 työtuntia, toivottasti edes  pieni osa tulee kisoissa takaisin...

Pesu ja vahaus jäävät Premarinin tehtäviksi varustamon täytyessä keskittyä ydinliiketoiminnan harjoittamiseen. Maston kevätkunnostus täytyy vielä hoitaa ennen vesillelaskua. Varsinkin genoan fallin takertelusta on päästävä eroon, sen kenkkuilu maksoi meille syskyllä turhan monta sijaa kisoissa.

Vesillelasku tapahtunee joskus 15. päivän kieppeillä ja kotiin HSK:lle Nauti n' Nolla on tarkoitus tuoda viikonlopun 18.-20.4. aikana.