Taas kotisatamassa.

Kippari Hepo ja koko talven suurena apunansa ollut kaimansa Heikki Torikka saivat siirtopurjehdukselle nyt myös kauniimpaa sukupuolta mukaan. Tuula ”varustamon” puolelta ja Enni gastiliitosta tekivät alkukevään upeista maisemista vieläkin nautinnollisemmat. Lokakuun lopussa siirto Tammisaareen oli tehty vain kahden Heikin voimin kylmässä, mutta kauniissa säässä. Kylmää oli nytkin n. +5 -+ 10°C, mutta aurinko lämmitti jo mukavasti. Kun lämppärikin toimi tällä kertaa loistavasti, ei olossa ollut todellakaan mitään valittamista.

Siirryimme puolen tunnin puksuttelulla Prediumista Hasselholmeniin (HSK:n retkisaari) ja kruunasimme kauden avauksen

 shampanjalla korkealla Hasselin kalliolla auringonlaskusta ja täysikuusta nauttien. Maittavan saunomisen yhteydessä koko miehistö heitti talviturkkinsa, vaikka vesi oli vain +4°C!!!

Aamulla Heikit säätelivät purjeita paikoilleen naisiston putsatessa venettä sisältä talven pölyistä. Matkaan päästiin aikataulusta vähän myöhässä, ja tuulen ollessa vain 2-3 m/s meni matkanteko moottoroimiseksi. Enni joutui jäämään Barösundissa pois.

Gasti-Heikki meinasi poistaa vahvuudesta samalla myös yhden fendarin tiputtamalla sen veteen, ja joutui kuittaamaan onnistuneen pelastusoperaation kulut 30 punnerruksella kannella.

Porkkalan selällä päästiin vihdoin nostamaan purjeetkin. Kevyehkössä 3-5 m/s lounaistuulessa tulimme genaakkerin avustuksella mukavasti yli kuutta solmua aina Munstergrundetille saakka, jossa tuuli sitten lähes tyyntyi. Sinnittelimme vähän aikaa 1-2 solmua, mutta loppumatkan HSK:n Ormholmenille taas koneella. 43 mailin päivämatka (ja rantautumisrommit) väsyttivät Gasti-Heikkiä niin että sauna ja hiilloksella paistetut pihvit jäivät häneltä väliin. Ormiksessa oli yllättäen peräti 5 muuta seuran venettä, vaikka varsinainen ensimmäinen HSK:n vesillelasku oli ollut samana päivänä.

Sunnuntain 18 mailin kotimatka meni mukavasti, vaikka vastainen 7 m/s koilistuuli olikin aika vilpoinen kryssiä. Yhteensä kuusi muuta purjevenettä näkyi Kytön selällä, mutta matka oli niin pitkä, ettemme tunnistaneet niitä, tai pääseet vertaamaan vauhteja. Vene tuntui jotenkin vähän herkemmältä ja paremmin kiihtyvältä, olisiko pohjan hiomiseen käytetty aika sittenkin kannattanut...?

Tarkoitus on saada kisamiehistöä kasaan vielä ennen vappua, ja saada vene kisatrimmiin parilla treenipurjehduksella.