Saapuessamme gastiliiton matkapurjehdusjaoston edustajan, Roopen, kanssa paikalle Prediumiin killui Nauti n' Nolla jo onnellisesti vedessä. Edessä oli vielä maston pesu, tarkastus ja rikaus. Rikaus isolla nosturiautolla sujuikin paljon mukavammin kuin HSK:n mastonosturilla, jonka koukku jää turhan alas yli 16-metriselle mastollemme (koukun vaijerilla on paha tapa pyyhkiä Vindexiä ja muuta roinaa maston huipusta...).
Maston huipussa oleva monitoimiantenni saatiin toisella yrittämällä kunnolla paikalleen ja nyt radio, Navtex, GSM ja VHF kuuluvat hienosti. Kaikki mittarit ja GPS:t pelittivät myös heti ensikytkennällä. - Poikeuksellista ja hämmästyttävää!
Kaikki olisikin ollut vähän liian hyvin, kunnes tuli aika siirtää vene telakan laiturista vierasvenesatamaan. Peruuttaessa kuului sydäntäraastava krrraaks-ääni.
- Peräsin, kölin takareuna vai voimansiirto? Jokin oli murtunut, mutta mikä?
Vauhtia ei ollut juuri mitään, peräsimessä ei tuntunut mitään ja voimansiirto pelasi molempiin suuntiin. Ei auttanut ihmetellä, piti ottaa selvää. Nosturiauto oli jo lähtenyt ja paikalle luvattin sukeltaja paikallisesta VPK:sta 10 minuutin kuluttua.
Kun sukeltaja sitten kahden ja puolen tunnin odottelun jälkeen tuli, ei veneen pohjasta löytynyt mitään vaurioita. Vesi oli niin sameaa, että sukeltaja joutui tekemään hommansa käsikopelolla. Ilmeisesti olin peruuttanut johonkin pohjassa pystyssä olevaan vanhaan keppiin tms. joka oli sitten katkennut. Toivottavasti huolella hiottuun pohjaan ei jäänyt jälkiä. Valkoisessa pohjassa näkyy ikävästi sinisten nostoliinojen jättämät jäljet, sukeltajakaan ei saanut niitä hinkatua pois.
Hyvä puoli kaikessa viivyttelyssä oli, että takila saatiin aika hyvään ”esivireeseen” ja muutoinkin systeemit pelittämään. Perjantai-iltana on tarkoitus siirtää vene lähellä olevaan HSK:n retkisaareen, Hasselholmeniin. Illalla vähän saunaa ja
”taktiikapalaveria”, lauantaiaamuna purjeet paikoilleen ja kokka kohti HSK:ta.
Kausi on alkanut!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti