Mutkaton suoritus

KoPu Tiistaikisa 14.6.2011

Rata B vastapäivään

Tuuli 4 m/s SSW, ilma +12°C, vesi +11 °C

Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2

Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Marko & Riku

Sijoitus: 6/24

Ei ollut kovin kesäinen ilma viimeiselle tiistiksille ennen kesätaukoa. Ilma oli koleanpuoleinen, onneksi sadekuurot eivät enää iltaa kiusanneet. Pääsimme matkaan minimi-optimi kisamiehityksellä, eli viidellä. Koko kevään poissa ollut Marko oli päässyt hetkeksi vaipanvaihtohommista ja tuore (kolmannen) lapsen isä sai nyt vähän isomman rätin (= isopurje) hoidettavakseen. Santtu ruoria pyörittämään ja Matti & Riku keulalla. Kippari-Hepolle jäi keskikenttäpelaajan rooli kaikenkarvaisine naruineen. Niin ja tietysti valokuvaavan reportterin rooli. Miehistö vaan vinoili, että "tuosta keskeltä tulee huonoja kuvia kun joku gasti tai vantti on koko ajan kameran edessä".

Alkulämmittelyssä venyteltiin taas vähän spinnua ja jiipeissä äänijänteitä. Itse kisa sitten sujuikin ilman sen suurempaa äänen käyttöä. Ei tarvinnut edes lähtölinjalla huudella. Porukkaa oli ilmeisesti jo kesälaitumella tai Suursaaren palkintojenjaossa, koska meitä kakkosluokkalaisia oli startissa vain viisi. Pääsimme Pärlanin (FG37) kohteliaalla tilan annolla starttaamaan aivan lautakuntaveneen vierestä, vain pari sekunttia myöhässä. Edessä X-Cape (X-99) heitti kevyesti jätöksiä niskamme, mutta pystyimme hieman yllättäen ajamaan sitä ylemmäksi vain vähän sille jääden.

Sämpylä (X-35 Subway) ja Spirit of Juniper (Seaquest 36) heittivät vendan edessämme, mutta Santtu sai Nauti n' Nollan nousemaan hienosti nyt vapaissa tuulissa lähtöalueen jälkeisen länsimerkin yli ilman vendaa. Vaikka X-Capekin edessämme heitti vendan, me vain jatkoimme ajamista korkealle ja kovaa. Kaiken lisäksi tuuli shiftasi meille sopivasti. Pääsimmekin luokastamme ainoana veneenä ilman korjaavaa vendaparia Melkin ohi. Aloimme jo tässä vaiheessa ensimmäisten pikkuluokkalaisten ohittelun poimien alkupaloiksi pari H-venettä.

Ilman turhia mutkia pääsimme aina "ylämerkkinä" toimineelle Lintupaasien punaiselle poijulle asti. Sämpylä, SoJ ja X-Cape kerkesivät sinne ennen meitä, mutta aika pienellä erolla. Spinnun nosto sujui mutkattomasti sekin ja heti perään tehty jiippi meni pitkästä aikaa ihan puhtaasti. Näissä kun on viime aikoina ollut kummalista takkuamista. Koko pikkuluokka oli kärjessä viilettänyttä Victoriaa (Ridas 35) lukuunottamatta aika hyvin nipussa ja tähän nippuun mekin aloimme pallokastamme työntää.

Perinteinen B-radan kirous, Tallinnan lautta, ilmaantui sekin sopivasti siihen tyypillisimpään rakoon. Eli ahtaimpaan. Ilmoitti osallistumisestaan tiistiksiin kuudella törähdyksellä, mikä kai kansainvälisellä merenkulun merkinantojärjestelmällä tarkoittaa suunnilleen "SUKSIKAA ***TUUN LAIVAN EDESTÄ PIENET ÄÄLIÖT!"

– No eipä tälläkään kertaa kukaan jäänyt alle, eikä edes yhtään oksaa tarttunut laivan kylkeen Pihlajasaareen puista.

Meillä meinasi olla Melkin kapeikon poijulla ahdasta Tildan (Bavaria 33CR), Thetiksen (First 31,7) ja Kimaun (H-vene) kanssa, mutta saimme puristettua itsemme pienellä riskillä lopulta yläkautta ohi aivan 1,1 metrin matalaa hipoen. Tämä siis plotterista seuraten, kaikumme kun vastaa huutoihin edelleenkin vain satunnaisesti.

Spinnu tuli kauniisti vihreällä tolpalla alas ja genoalla pukkasimme itsemme parista Albin Expressistä ohi. Tämä tiesi hyvää, sillä normimittaisessa tiistiksessä tarkoittaa kymmenen minuuttia aiemmin lähteneiden Albinien ohittaminen myös niiden ohittamista tasoitetussa ajassa. Ja yleensä Albin-fleetti on pärjäillyt tiistiksissä mukavasti.

Maalisuoralle tultiin taas spinnulla ja kippari komensi Santun ajamaan em. syystä vielä kaksi edellä näkynyttä Albinia (Ragamuffin ja Milla) kiinni. Olivat kuitenkin sen verran kaukana, että emme enää kerenneet niitä saavuttaa, vaikka välimatka lyhenikin silmissä. Jäivät lopulta kuitenkin tasoitetussa ajassa taaksemme, kun illan pyrähdys oli ollut tavallista nopeampi. Sijoituksemme oli oikein mukava kuudes.

Kotisatamaan tultaessa meinasi koleaan iltaan tulla kaipaamatonta lämpöä. Sisältä veneestä tuli vahvasti palaneen käryä. Hätäisen tilannearvion jälkeen paikallistettiin hajun aiheuttajaksi koneen laturi. Laiturissa asiaa tarkemmin tutkittaessa huomasimme sen olevan tulikuuman ja lataavan akkuja huimalla yli 17 voltin virralla! Asia varmistui seuraavana päivänä Autosähköliike Aditan testissä, siellä se tosin antoi ulos "vain" 100 amppeeria ja 16,5 volttia. Olisi kuulemma mainio laturi pakkasilla… Rikkimennyt jännitteentasain ei ole kallis ja korjauksen yhteydessä laturiin asennetaan myös ulosotto kierroslukumittaria varten. Varustamolla kun ollut sellainen jo muutaman vuoden hyllyssä pölyytymässä. Onneksi hajoaminen tapahtui näin ennen lomakautta, eikä jossain ulkosaariston luodolla.