Letuiks meni

Espoo-Suursaari Race 
Perjantai-sunnuntai 10.-12.6.2011, ORCi, EMK
Tuuli 5-2-10-3 m/s NE-SE, ilma +14-24°C, vesi +12-14°C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S3 ja S2
Miehistö: Hepo, Jallu, Teemu, Jarko, Matti, Lotta & Terhi
Sijoitus: 14/15


Nautinnollinen resepti purjehdusurheilukilpailua varten:


3 Jallupulloa
2 viinipulloa
1 kuohuviini
Useampi vajaa pullollinen väkeviä (valmiiksi veneessä)
Koppa olutta
Koppa siideriä
Koppa lonkeroa
Useampi litra vissyä, limuja ja Batterya
30 litraa vettä


12 hengen lasagne (kuumana teräsastiassa)
2 levyllistä pizzaa
1,5 kg nakkeja
15 keitettyä kananmunaa
Nuudeleita
Kaurapuuroa
Voileipiä useampi paketti + päälliset
Lettuja + hilloa + kermavaahtoa
Muovikassillinen mässyä


25 litraa dieseliä


600 kg miehistöä
n. 100 kg tuki tarpeellista miehistön varustetta


Valmistus:
Kaada kaikki nesteet ja kiinteät ainesosat mieluiten 33-jalkaiseen lasikuitukulhoon. Lisää miehistö ja sekoita pakka kunnolla. Poista lopuksi lasikuitukulhosta pari posliinimukia (ettei tule painoa liikaa). Ilmakuivaa sosetta kaksi yötä ja yksi päivä raikkaassa meri-ilmassa mieluiten kolmiomaisten tai puolipallon muotoisten rättien alla. Keinuta varovasti, ettei pääse sakkantumaan. Tarjoillaan lähes viimeisenä.


– – –


Koska ruokapuolta oli "niukanlaisesti" mukana kokoonnuimme Blue Peteriin syömään, ettei tarvitsisi nälkäisenä purjehtia. Vatsat ja vene täynnä puksuttelimme sitten hyvissä ajoin lämpimässä illassa lähtöalueelle. Starttasimme toisessa lähtöryhmässä 10 min ennen LYS3:sia ja First 31.7 -luokkaa. Koska ajettavanamme oli n. 12 mpk lyhyempi rata ilman Helsingin Kasuunin kiertoa, oli odotettavissa, että ensimmäiset isompien ohitukset tapahtuvat vasta Kotkan porttia lähestyttäessä. Olimmehan kaiken lisäksi luokkamme nopeimpia veneitä.



Startti ei ihan putkeen mennyt. Löysimme kyllä kolon sisarveneiden Alexian ja Phoenixin välistä, jossa laskettelimme styyralla kohti poijua. Se kun oli aiottu lähtöpaikka. Paukku oli tullut jo aikaa sitten, ennen kuin sinne saakka valuimme Alexian alla. Low (Siesta 32) seisoskeli merkillä sen näköisenä, ettemme edes tajunneet sen myös olevan lähtevä vene. Me aloitimme oman seisoskelumme kohta tämän jälkeen.


Kryssillä kohti Melkin kääntöpoijua vene tuntui (kumma kyllä) jotenkin raskaalta ja jouduimme päästämään yhden toisensa jälkeen meitä hitaammaksi mitatun veneen ohitsemme sisarveneiden sekä Astraian (EF34) ja Ilmarisen (Dufour 34) vetäessä joukkoa kohti Hramtsowin tolppaa. Vanha rouva Tarantella (Swan 37) taisi olla ensimmäinen, joka kokeili spinnulla ajoa kurssin ollessa jo vähän myötäisen puoleinen. Meillä kun ei enää ollut mitään hävittävää, nostimme mekin litteän kolmosspinnumme. Hyvinhän tuo ylhäällä pysyi. Etenimme nyt komeasti kallellaan, muttemme yhtään aiempaa kovempaa. Ensimmäiset "milloin syödään / mua pissattaa" kommentit pulpahtelivat gastiliiton suista.



Hramtsowilla spinnu alas ja tiukkaa vastaista kohti Kallbådaa. Tuuli heikkeni koko ajan ja koska vene ei enää ollut niin kallellaan sai miehistökin syödäkseen. Ensimmäinen ryhmä komennettiin samalla ruokalevolle. Rämmimme auringon laskiessa yhä kevenevässä tuulessa meitä hitaampien veneiden kanssa. Luokastamme tuunnnistimme ainoastaan Lowin vähän takanamme. Mantereen puolella näytti olevan jonkinlainen tuulialue, jonne uhkarohkeasti vendasimme. Saimmekin ensimmäisenä uudesta tuulesta kiinni ja jonkin aikaa tunnuimme olevan ainoa liikkuva vene. Tulihan se tuuli aikaa myöten myös alempana ajaneille ja jonkin ajan kuluttua huomasimme olevamme taas Lowin ja muiden kaverina.



Kesäyö oli upeimmillaan, mantereen puoli punaruskea ja meren puoli syvän sininen. Kuun puolikas vielä valaisi merta vaihtaen väriä valkoisesta tummanruskeaan laskiessaan aaltoihin. Olisimme ajaneet hyvinkin kolmituntisen vuoron vähän pitkäksi, eli Kallbådalle saakka. Ohittelimme nyt yksi kerrallaan hitaampiamme ja meno maistui muutenkin dehydratointia ehkäistessä. Vapaavuoro kömpi kuitenkin tunnollisesti suunnilleen ajallaan kannelle nauttimaan Jallun syntymäpäivästä. Yön pimeydessä kajautimme "Paljon onnea vaan" ja luovutimme päivän sankarille ensimmäisen pullon 56 tähden Jallua (varustamon mainososasto oli erikseen valmistanut kyseiset etiketit). Juoman maku oli hämmästyttävän lähellä yhden tähden vastaavaa jalojuomaa…


Kalbådalla nyhräsimme hetken muutaman LYS3:sen (mm. X-302 Sarastus) kanssa, mutta kyllästyimme pienempiimme ja lähdimme jolkottamaan alemmas ja nyt muita kovempaa. Jossain kaukana edessä tunnistimme ainakin Alexian toppivalon ja Tarantellan muista poikkeavan hahmon aika paljon alempana.



Auringon nousuun herätetty kippari Hepo tunsi vilun väristyksiä, mutta kevyesti terästetty kahvi sai taas veren virtaamaan. Päivästä näytti tulevan hieno. Ajelimme nyt nousevassa tuulessa muuta fleettiä alempana seuranamme Tarantellan sisarvene LYSsiä ajava Viima ja vähän edessämme alempana Tarantella itse. Tuuli kun tuntui koko ajan heittävän nokille, otimme vendan pohjoiseen Tarantellan jäädessä vielä alas. Samoihin aikoihin kuulimme VHF:stä ensimmäiset Kotkan portin sivuutukset. Sisarvene Phoenix oli melkein tunnin meitä edellä. (Ilmarinen oli sitäkin melkein puoli tuntia nopeampi, mutta emme sitä kuulleet).


Tuntui että melkein kaikki luokastamme kuittasivat itsensä portille ennen meitä. Venda pohjoiseen ei ollut kannattanut, sillä parin minuutin päässä ollut Tarantella kuittasi itsensä nyt reilun 20 min ennen meitä portista kohti Suursaarta. Pari minuuttia ennen meitä kerkesi myös ensimmäinen ison luokan vene, Blue Café (FF 36). Suursaarta kohden laskettelimme melkoisen kenossa. Onneksi kurssi ei ollut ihan tiukka vastainen, vaan vene pysyi vielä isosta päästelemällä pystyssä vaikka ykkösgenoa muuten olisikin ollut turhan kookas 8-9 metriä puhaltavaan tuuleen.



Suursaaren pohjoiskärjessä oli melkoisen rumat laivankapistukset kaapelia tai kaasuputkea laskemassa. Joku ison luokan veneistä kävi oikein erikseen katsomassa että onko laivojen välissä kaapelia. Ja olihan siellä! Kääntyivät sitten löytönsä tehneenä takaisin reitille. Olimme kuulevinamme tuulen tuovan niin venäjän- kuin suomenkielisiäkin kirosanoja. Suursaaren kupeessa meistä painelivat sivumyöäisessä ohi kisan kookkaimmat veneet pitkän vesilinjansa turvin.



Kurssin kääntyessä kohti saaren eteläkärkeä nostimme taas kolmosspinnun. Jos vaikka sillä pääsisi vielä saaren toisellakin puolella loikottamaan. Pääsihän sillä jonkin matkaa. Saaren yli tuli välillä aika vihaisen oloisia yli 10 m/s puuskia jotka pakottivat laskemaan kurssia vähän liikaa. Oli aika vaihtaa taas genoaan. Pääsimme nostamaan spinnun taas lähempänä Kotkan porttia, jonnne saavuimme samoihin aikoihin IRCcia ajavien Archambault 40 (Rytövaaran Dondo ja eestiläisten Charisma) kanssa. Raportin jättämistä joudumme odottamaan ikuisuuden, VHF-kanavalla kun tuli säätä, varoituksia merenkulkijoille, kansanradiota ja ties mitä valitusta varmaan vartin verran.



Alotimme nyt pitkän 33 mailin pätkän takaisin kohti Kallbådaa käytännössä täysmyötäisessä reilusti kevenevässä tuulessa. Oli lettukestien aika. Jallu oli etukäteen tilannut Lotalta lettuja, hilloa ja kermavaahtoa syntymäpäiviään juhlistamaan. Ei olisi viime vuonna samassa paikassa vallinneessa aallokossa 20-25 metrin tuulessa ihan tainnut onnistua. Neuvottelujen jälkeen gastiliitto saatiin lopulta suostumaan pieneen odotukseen lettujen ja kuohuviiniin kanssa, kippari kun halusi vaihtaa litteän kolmosspinnun muodokkaampaan kakkoseen. Joku kisa käynnissä muka…



Peräkannella pidettyjen lettukestien jälkeen painui miehistö nyt taas vatsat täynnä eri puolille kantta "venettä painottamaan". Aurinko porotti kuumasti ja porukka kuoriutui toppavaatteistaan, Terhi aina bikineille saakka. Kippari osoitti taas henkisen kypsymättömyytensä häätämällä porukan pois sitloodasta vaikka sinne aurinko paistoi parhaiten. Taas jotain kummaa "kisahöpinää".


Siirtypä kippari itsekin etukannelle selälleen pötköttämään. Nippa nappa lentävän spinnun leen skuutti tietysti kädessä, silmä kovana pallokkaan muotoa jatkuvasti säätäen. Se että gastiliitto väitti kohta kannelta kuuluneen äänekästä kuorsausta on viheliäistä panettelua ja suorastaan kapinaa päälystöä kohtaan. Kippari ei itse havainnut mitään kyseisen olosta tapahtuneen. Ainakaan hereillä ollessaan.




Huolimatta raivokkaasta keskittymisestä kisaamiseen ei vauhtimme ollut kummoinen. Mm. takanamme ollut Minnamari (Antilla 36) valui ohitsemme kuten myös nyt nippu kakkosluokkalaisia. Reittiohjelma Sailplanner oli ennen kisaa sitä mieltä, että parhaan kyydin olisi saanut leikkaamalla melkein Viron rannikolle saakka. Ulos merelle menijät saivat taas tälläkin kertaa turpiinsa. Me emme hirveän kauas etelään ajaneet, riittävän kauas kuitenkin ottaaksemme vähän lisää turskaa painolastiksemme.






Pitkän kuuman päivän päätteeksi saavuimme auringon laskiessa Kallbådalle. Bongasimme tolpan vieressä olevalta eteläviitalta hylkeen, joka kiinnostuneena seurasi fleetin valumista kohti Helsinkiä. Bongasimme myös taas Lowin, joka tuntui kevyessä saavuttavan meitä. Yön pimetessä vauhti laski ajoin lähes nollaan ja tuuli shiftaili kymmeniä asteita. Puolen yön jälkeen tuuli kääntyi melkein pohjoiseen. Kiiruinen jiippi, ja pääsimme nyt hyvällä vauhdilla kohti Hramtsowia. Low alkoi taas jäädä taakse.


VHF antoi ensimmäisiä luokkamme sivuutusilmoituksia Hramtsowilta vähän klo yhden jälkeen. Kisan nopein kölivene Luna (FG46) oli jo tuolloin maalissa. Legi Kotkan portilta Hramtsow/Gråskärsbodan linjalle sekotti kaikkien luokkien pakan aika totaalisesti. Luokastamme tekivät Inferno 31set Solveig ja Donna upean nousun loppupäästä kärkeen. Vastaavasti sisarveneemme Alexia ja Phoenix romahtivat sijoituksissa. Ilmeisesti olivat valinneet ulkoreitin?



Tiputimme spinnun Hramtsowilla ja ajelimme jonossa genoalla kohti Katajaluotoa ja Melkin eteläkärkeä. Lännessä näkyi toinen pitkä jono isompiluokkalaisia veneitä, jotka huutelivat itseänsä sisään Gråskärsbodanilla. Pitkäkarin luodon jälkeen jonot sitten yhtyivät ja Rönnbuskenin kääntöpoijulla nousivat taas spinnut. Niin meilläkin. Allamme oli Jumpin' Jack Flash (J-35), yllä Amiraali Finell FinnFUNilla (FG331) ja edessä pienempi Penelope (First 31,7). Väliin tunki perästä vielä jatkuvalla syötöllä isompia veneitä. Vaikka valoisaa jo olikin, aurinko ei ollut vielä noussut, eli meriteiden säännöt olivat vielä voimassa. Nostattaa ei siis saanut. Vähän tulkinnan varaisia olivat parin veneen ajolinjat, meitä ei kuitenkaan kukaan häirinnyt.



Tietäen tilanteemme toivottomuuden pyrimme olemaan häiritsemättä myöskään edessämme ajavaa Penelopea. Saimme sitä kiinni ja olisimme varmaan päässeet päällekin, mutta miksi mennä pilaamaan kaverin selvästikkin hyvin mennyttä kisaa. Merivoimat oli jostain syystä parkkeerannut kummallisen näköisen laivanrohjakkeen keskelle maalisuoraa. Spinnu veti mukavasti ja aloimme jo valmistautua maaliintuloon kun Teemu huomasi, että edessä olevilta spinnut tipahtivat jo ennen maalilinjaa ja tilalle putkahtivat genoat. Tuuli shiftasi päin pläsiä ja loppui sitten kokonaan. Viimeistä 200 metrin matkaa tultiin sitten 20 minuuuttia. Sijoitukseemme tällä ei todennäköisesti ollut merkitystä, mutta olisihan se ollut mukavampi tulla vähän aikaisemmin reissulta kotiin.






Kuuliaisesti gastiliitto kuitenkin siivosi veneen sisältä matkalla kotisatamaan ja ulkoa vielä satamassa. Ruokia ja juomia oli jonkin verran jopa jäänyt yli. Ehkäpä ensi kerralla voimme keventää vielä yhden nakkipaketin verran…


Tulokset täällä.
Satakunta uuden kameran kuvaa Nauti n' Nollan kuvapankissa.