Räyhäämistä, rytinää ja rintsikoita radalla.

WB Sails Round the Buoys su 5.6.2011
ORCi, HSK Rata-alue E (Ytterskär)
Tuuli 4-3 m/s NE-SE, ilma + 12-16°C, vesi +9 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Jarko, Matti, Janne L., Seppo, Anne & Marja
Sijoitus: 6/19


Kesän ensimmäiseen ratakisaan oli ilmottautunut ennätykselliset 57 venettä, joista suurin osa omaan ORCi 3 -luokkaan (19 venettä). Kun samassa startissa oli vielä kaksi pienintä IRC-venettä (Valpuri ja Shere Khan) niin 21 veneen lähtöhässäkkä alkoi jo kuullostaa lasikuitukauppiaan toiveunelta. Olihan isossa ORC/IRC 1 -luokassa sielläkin yhteensä 17 venettä (ja paljon enemmän lasikuitua). Onneksi lähtölinja oli sovitettu reilusti osaanottajamäärän mukaisesti tosi leveäksi, ja lähtökahinoissa selvittiin normaaleilla äänijänteiden revähdyksillä.



Nauti n' Nollan gastiliitto on perinteisesti suhtautunut penseästi tällaisiin päiviin, joissa joutuu koko ajan oikein hommiinkin -ja vielä merellä. Rantakapakoissa raataminen kun on perinteisesti ollut miehistön nimikkolaji. Nytkin osallistuminen koko kisaan ratkesi vasta perjantaina. Tosin loppujen lopuksi jouduimme jättämään yhden Terhi-herhiläisen kahdeksantena jäsenenä rannalle. Ehkä hyvä niin; veneiden kohtaamisia oli niin paljon, että Terhi-parka olisi varmaan mennyt sekaisin. Joka toisessa veneessä kun tuntuu olevan joku Terhin tuttu (= ex-poikaystävä), jolle olisi pitänyt huudella…


Saavuimme radalle ajoissa ja kerkesimme hieman harjoitella roolitusta. Vähän olivat hommat hakusessa, spinnun droppaaminen "väärältä" puolelta jne. Lähdimme kuitenkin ensimmäiseen omaan starttiimme luottavaisin mielin mielessä pahimpien kapeikkojen välttäminen. Toki sellaisen löysimme, mutta onneksi olimme hyvällä puolella kapeikkoa. Herring Rouge (X-79) nostatti kaikin oikeuksin linjalla cruisaillutta Anastaciaa (First 31,7), joka ei tuntunut oikein ymmärtävän pelisääntöjä. ”Mihin mä muka väistäisin” kuului kommentti peräsimestä. No, valinnan varaa oli suunnassa noin 180 astetta, kaikki linjan väärällä puolella tosin, mutta se kun nyt sattuu olemaan sääntökirjan keksimä hauska jekku.



Alkoivat olla jo haitaksi meillekin ja mielessä kävi rotestin tekeminen (meidänhän olisi pitänyt protestoida Herring Rougea, jonka taas Anastaciaa jne.). Tämän blogin pitämisessä on ihan riittävästi kirjallista työtä, joten emme nyt vaan jaksaneet. Koko luokka pääsi lopulta radalle suht sopuisasti. Oli vaihteeksi mukavaa olla luokan nopeimpia veneitä ja päästä pian ihan itse määräämään luikittavat ladut. Heitimme heti tilaisuuden tullen paaralle kohti radan oikeaa laitaa varmistaen näin vapaat tuulet ja toivoen ehkä pientä hyvää ennustetusta tuulen kääntymisestä. Ajoimme vähän turhan pitkälle kun emme halunneet jäädä jo toisella ratakierroksella olleen Lunan (FG46) peittoon. 


Ylämerkille laskettelimme jo vähän turhan avointa kurssia, joskin hyvällä vauhdilla. Luokan hitaamat veneet (mm. kaikki 8 kpl First 31,7) olivat jääneet taakse ja kähisimme nyt spinnulla sisarveneiden Alexian ja Phoenixin kanssa samoilla aalloilla. Ilmarinen (Dufour 34) liikkui taas käsittämättömän kovaa kannassaan aina vaarallinen Astraia (EF34). Aivan samoihin vauhteihin emme näiden kanssa pystyneet, mutta hyvin sinnettelimme kannassa.



Toinen ratakierros oli edellisen toisinto. Kryssillä Phoenix edellämme ajoi hieman kovempaa, mutta paljon alemmaksi. Taktiikka, jota ovat aiemminkin usein hyödyntäneet. Sen verran hyvässä vauhdissa olimme itse, etteivät nyt kyllä eroa tehneet. Spinnuosuudella aloitimme sitten sähläämisen, joka maksoi meille päivän mittaan monta minuuttia. Aina jiipatessa spinnu romahti kasaan kuin Matinkylän vanha kuplahalli. Tappaen vauhdin ja fiiliksen. Teimme jotain totaalisen väärin, mutta emme kiireessä oikein kerenneet sisäistää mitä. Maaliin tulimme jo pari minuuttia muille luokkamme "isoille" hävinneenä, mutta toisaalta reilulla kaulalla pienempiin. Jopa aina yhtä kiusallisen nopea Merinna (Elan 31) tuli parin minuuttia perässämme maaliin. (Kolmosluokka kiersi vain 2 kierrosta / lähtö muiden pyöriessä 3 / lähtö).


Mukaan varatut eväät huitaistiin kaikki naamariin jo ensimmäisellä "mainoskatkolla". Tunnelma oli mukavan kevyt kesäisen auringonpaisteen alkaessa mukavasti lämmittää nyt myös näin ulkona merellä. Kanssakilpailijat alkoivat pikkuhiljaa varovaisesti kuoriutua purjehdustakeistaan ja pipoistaan. Nauti n' Nollan vilukissa Annekin totesi yllättävän hyvin pärjäävänsä täydessä laskettelusetissä (tosin ilman monoja).


Aikansa poijuja väänneltyään (tuuli shiftasi ennustetusti etelämmäksi) saivat järjestäjät radan pystytettyä ja taas päästiin tosi toimiin. Ykköset, kakkoset ja ysi-ysit lähtivät kaikki taas baanalle normaalin huutomyräkän saattelemana (ja tämäkö on herrasmieslaji…?) viiden minuutin välein. Yksittäisiä varaslähtöjä töötötettiin, mutta harvinaista kyllä koko päivän aikana ei ollut yhtään yleistä takaisinkutsua. Pääsimme vuorollamme omaan lähtöömme käytännössä juuri sieltä, mistä halusimmekin. Aivan lautakuntaveneen vierestä. Yläpuolellamme oli vain matalarikinen Lutfisk (Platu 25), joka kanssamme oli "sulkenut oven" parilta ylempänä olleelta (ainakin kahteen kertaan käännytetty LOW, Siesta 32).



Ampaisimme heti paaralle (ja vapaisiin tuuliin). Ja kuten enimmäisessä startissakin vedimme taas hieman pitkäksi. Ehkä vähän vähemmän, sillä nyt tulimme hienosti luokkamme kakkosena ylämerkille Ilmarisen perässä. 

Spinnun nosto sujui taas hyvin, mutta jiippi tuotti taas eneneviä tuskia. Rintsikoita taivaalla ja ärräpäitä ruorin takaata. Tälväsimme hyvän asemamme ja jouduimme tuskaisena katsomaan kuinka kilpakumppanit kuroivat etumatkamme umpeen ja viilettivät ohi.




Ja toisella kierroksella sama toistui aina vain pahempana, nyt pallokas sitoi itsensä tiukaksi sukaksi keulastaagin ympäri. Selvittämiseen meni ikuisuus ja jouduimme päästämään "hitaammat" Merinnan ja Penelopen (First 31,7) ohi ja maaliin edellämme. Ensin luulimme saaneemme omaksi kiroukseksemme tyynen alueen vähän ennen maalilinjaa, mutta itse asiassa tämä reikä koituikin pelastukseksemme. Takana tulleet kärsivät siitä paljon pitemmän matkan kuin me ja kaikki takanamme tulleet jäivät lopulta myös tasoitusten jälkeen taaksemme.



Keli näytti välillä jo niin tyyneltä, että epäilimme tulisiko kolmatta starttia ollenkaan. Alkoihan se tuuli lopulta taas viritä ja nyt jo lähes etelästä. Ylä- ja alamerkeillä oli kuulunut aikaisemmilla kierroksilla jonkinsorttista kolinaa, mutta pahemmilta kolhuilta kai vältyttiin. Miksei ratakisoissa ole fendarien käyttö pakollista? :-D
Onpa tullut oltua sellaisessakin kisassa, jossa lähdössä on ollut sääntöjen mukaan pakko pitää fendaria suojana.
ARC:n lähdössä joutuvat sellaiset Atlanttia ylittämään lähdössä olevat veneet käyttämään fendaria uloimpana keulassa, joilla oli ulkoneva ankkuri.



Valuimme nyt vähän tahtomattamme lähtölinjan keskivaiheille ja olimme vaarassa joutua nostatetuksi linjan yli. Taas oli paremmasta veneenvauhdista etua ja saimme pidettyä itsemme nippa nappa linjan takana hitaampien nostattajien jäädessä taakse. Kukaan ei nyt varastanut lähtöpaukkua ja pääsimme jo totutusti pian eroon hitaammistamme kun emme joutuneet uimaan kenenkään jätöksissä. Mysteerisesti muuten bongasimme rata-alueelta päivän aikana useammankin jätesäkin tai vastaavan. Jonkun kanssakilpailijan salainen ase, pumpata toiletista plastiikkimiina perässä tulevan peräsimeen…?



Kryssivauhtimme oli taas hyvä ja käytännössä koko luokkamme kärki joutui väistämään meitä kun olimme lyhyen paaran jälkeen joutuneet väistämään rypälettä isompiluokkalaisia heittämällä takaisin styyralle. Ylämerkillä olimme taas kohtalaisen hyvin, mutta heti kierron jälkeen tehty jiippi oli taas katastrofi. Taas romahdus ja kiertyminen keulastaagin ympärille. Ikuisuudelta tuntuneen selvittelyn ja kinkkaamisen jälkeen saimme spinnun vetoon vain todetaksemme, että olikin jo kiire laskea se. Tulimme alamerkille kovin leveästi, ehkä hyvä niin, sillä pari veneenmittaa edellemme päässyt Phoenix-sisko sai tuta sukurutsaa raaimmillan kun Magnum-setä (IMX 40) rysäytti sen perään oikein voimalla. Magnum-sedän vehkeet (keulan pukspröötin tapainen) olivat rysäyksestä pahasti killillään, mutta siskoon ei ilmeiseti henkisiä vammoja hirveästi pahempia tullut. Magnum-setä pyörähteli kiltisti sääntöjen vaatimat "myötä- ja vastoinkäymiset", kun huutelimme todistavamme tapahtunutta.


Vielä yhden hyvän kryssin ja tuskaisen spinnuhölmöilyn jälkeen pääsimme vihdoin maaliin mekin jossain fleettimme keskivaiheilla. Miehistön arvaukset kokonaissijoituksestamme olivat välillä 8-13, ainoastaan Matin ennustaessa yltiöoptimistisesti viidettä sijaa. Hämmästys olikin suuri kun olimme lopulta kuudes luokkamme 19 veneestä. Yksittäisten lähtöjen sijoitukset olivat 5-7-9, mutta kun muiden tulokset menivät sopivasti ristiin, loppusijoituksemme oli meille erittäin tyydyttävä.


3-luokkamme voitti upealla 1-1-1 sarjalla Ilmarinen aivan kuten autokauppiaat (Audi) ykkösessäkin. 2-luokan voiton vei Nerissa (Dufour 40) melkein yhtä komealla 1-2-1 sijoituksilla. IRCin ison luokan voitto meni Xini Freedomille (X-41) sisarveneensä Nicole 4:n varastettua viimeisen lähdön. Kahdesta pikku-IRC veneestä oli Shere Khan Valpuria parempi erin 2-1. X-99:ssä dominoi Amaryllix puhtaalla sarjalla sekin.


Oman seuran järjestelyt toimivat oikein muutoin mukavasti, mutta se että tuloksia joutuu odottamaan seuraavaan aamupäivään ei kyllä ole lajille (tai tasoitussäännölle) kunniaksi. Kyllä ainakin alustava tuloslista (ennen protestikäsittelyjä) pitäisi pystyä julkaisemaan käytännössä hetikohta viimeisen veneen tultua maaliin tai ainakin lautakuntaveneen saavuttua maihin. Helmitaulullako näitä tuloksia vielä tänä päivänä lasketaan?


Kaikki tulokset täällä.
Nippu kuvia omassa kuvapankissamme
ja (taas) todella upeita Ekun kuvia kisasta Sailpix.fi


p.s. Selvisi se spinnun jatkuvasti romahduttanut mokakin. Liian aikainen barberin kiristäminen. Ei tule enää tapahtumaan…