KoPu, LYS
Rata C (Trutkobben-Rysäkari-Päntari-Malmgrund-Uusimatala-Koirasaari-Rysäkari-Trutkobben)
Tuuli 1-6 m/s SW, ilma +6-8°C, vesi +8°C
Purjeet: Genoa 1, spinnut S3 ja S2
Miehistö: Hepo, Jarko, Matti, Janne L. & Terhi
Sijoitus: 13/17
Perinteiseen kauden päätökseen oli panostettu huolella. Koko kauden suurin sijoitus "purjekerrastoon" tehtiin käyttämällä pahasti reikiintynyt ykkögenoa teipattavana Northin Larun putiikissa. Syyslomat verottivat miehistön määrän kisaminimiin, eli viiteen. Toisaalta luvassa oli kevyttä tuulta, eli näilläkin varmaan pärjättäisiin.
Aamuyhdeksän kipparikokoukseen emme syysväsymykseltä millään taipuneet, mutta puhelimitse saimme tietää radaksi mutkittelevan C-radan, jota osasimme kokemuksesta odottaakin. Aamu aukeni komeana ja HSK:lta putputti kanssamme samoihin aikoihin puolen tusinaa kisakumppania kohti lähtöaluetta.
Tänäkin vuonna kisaan oli ilmottautunut komeat 43 venettä. Lähtöjärjestys oli nyt "käänteinen" pikkuluokat lähtivät ensin vartin välein, LYS -1,14 (10 venettä), LYS 1,15-1,23 (13 venettä) ja LYS 1,24- (17 venettä) yhdessä arvioLYSsin kanssa (3 venettä).
"Ison luokan" hitaimpana ja kovin kevyessä tuulessa piti taasen vain hakeman vapaita tuulia, eli lähtö veneen päästä ainoa järkevä vaihtoehto. Kauden järjestyksessä 36:s startti (aika paljon yhteen kauteen…) meni rutiinilla niikuin pitikin. "Suljimme oven" X-35:ta (One?) ja pääsimme starttaamaan fleetin ylimpänä. Em. X-35 löysi kuitenkin vähän onnekkaasti paikan lähtörivistä yläkautta koukaten. Meidän vauhtimme taasen tappoi Julia (Sirena 40) joka paremmalla vauhdilla sai nostettua meidät käytännössä piihin.
Ainoa mahdollisuus oli heittää paaralle ja yrittää päästä oikeaa laitaa Käärmeluotoja hipoen jonkinlaiseen asemaan. Sen verran kevyttä ja reikäistä tuuli oli, että oli vaikea sanoa oliko tuosta hyötyä vai ei. Rakas sisarvene Phoenix oli kyllä toista laitaa edeten päässyt kaapelinmitan edelle, mutta aika monta venettä kynti jäljessämmekin.
Matkalla kohti Trutkobbenia ero Phoenixiin kuitenkin kapeni ja ajamalla aina vaan oikeaan laitaan heittäen tuntui vauhtimme olevan kohdallaan. Trutkobbenin Phoenix kiersi kummallisen kaukaa, ja pääsimme heistä jopa styyra/paara -kohtaamisessa ohikin. Ajoimme tosin itse taas turhan pitkäksi ja päästimme turhaan siskon edellemme. Koko fleetti aiemmin lähtenyt fleetti oli kasaantunut näillä vesillä aika hyvin nippuun.
Ensimmäisinä Rysäkarin eteläviitan kiersivät X-35:set X.O. ja One, perässään Blue Cafe ja kakkosluokan Amiraali Finell sekä Ridas 35 Victoria. Me pääsimme merkille jonkin verran Phoenixin perässä, edellä nippu pikkuluokan veneitä ja pari isompaa kakkosluokkalaista. Olimme jo virittäneet kakkosspinnun paikoilleen, kun huomasimme vastaantulevien veneiden ajavan spinnujansa tiukalla kulmalla. Äkkiä litteä kolmonen nostovalmiiksi. Phoenix otti spinnulla korkoa todella reilusti ja nosti itsensä pikkuluokan veneistä yli ja ohi. Meillä oli pieni sählis spinnunnostossa kun alagaija oli jäänyt auki ja puomi sojotti jonkun aikaa kohti pohjantähteä. Oli pakko ajaa hetki aika alas, jotta spinnu ei romahtaisi.
Tilanteen rauhoituttua aloimme ajaa kohtuutiukkaa n. 110° tosikulmaa kohti vajaan kuuden mailin päässä olevaa Päntarin luotoa. Takanamme oli hyvä nippu veneitä, mm. oman luokan Kind of Magic (IMX-38) ja lähdössä meitä kiusannut Julia olivat aika kaukana.
Edessä ei Helin (Finngulf 36) spinnu oikein kantanut ja he kurvasivat eteemme genoalla ajaen. Sen verran samaa vauhtia menivät, ettei meidän voimamme riittänyt alakautta ohittamiseen. Ja yläkautta eivät pahukset päästäneet, vaikka sen seitsemän kertaa yritimme. Helppohan se on genoalla spinnuvenettä nostatella… Aina kun yritimme reilusti alas, niin kohtuu kevyessä tuulessa vauhti tössäsi reikään, myös alas laskeneen Heilin pakkeihin tai muutoin vaan olosuhteiden mahdottomuuteen. Hampaita kiristellen katselimme kuinka Phoenix loittoni hyvää vauhtia ja Kind of Magickin meni korkealta ylhäältä ohi. Takana olleista kakkosluokkalaisista hivuttautivat reilusti alempaa ohitsemme Low ja Donnakin juuri ennen Päntaria.
Päntarin kohdalla pääsimme vihdoin Heilistä yläkautta ohi, me kun ilman toimivaa kaikua uskalsimme "korvakuulolla" ajaa lähempää rantaa. Ilo vaan oli kovin lyhytaikainen, kun kryssille käännyttäessä spinnun dropissa he taas kurvasivat eteemme. Vendasimme ensimmäisen tilaisuuden tullen pois tämän "riivaajan" pakeista kohti länttä. Mainittakoon muuten, että Heili kaiken lisäksi purjehti siis eri luokassa (olivat itse huomanneet tämän vasta rantauduttuaan), eli tuloksiin tällä "riivaamisella" oli vain molempia haittaava vaikutus. Olisivat vaan suosiolla päästäneet meidät ohi ja sitten ratsastaneet peräaallollamme, olisi ollut molemmille eduksi.
Vedimme tarkoituksella piiitkän halssin paaralla kothi länttä ja vasta kun tiesimme pääsevämme kääntömerkkinä olleen Malmgrundetin länsiviitan huulille, heitimme styyralle kohti etelää. Vastaan tuli spinnulla luokkamme nopeampia veneitä (mm. X-34:set Xilia ja Relax), kakkosluokan kärki (Victoria, FinnFUN ja Ramdata) sekä näille jo reilusti jäänyt sisarveneemme Phoenix. Ennen kuin me pääsimme merkin kiertoon ja nyt kakkosspinnua tuulettamaan oli väli siskoon jo toivottoman suuri. Onneksi olimme sentään saaneet tehtyä kaulaa Riivaaja-Heiliin ja muihin hitaampiin veneisiin.
Sen verran lähellä takanamme oli osa veneistä, että peittivät taas meiltä ikävästi tuulta. Pääsipä oman luokkamme Julia pitkine vesilinjoineen ja toppispinnuineen meistä ohikin. Niinkuin myös LOW, joka hetken jopa spinnutroolausta harrastettuaan löysi jostain sen meiltä olevan vauhdin.
Uusimatalalle tulimme samaan aikaan jonkun Albinin, LOWin ja Donnan kanssa. Vaikka spinnun droppi menikin hyvin, emme päässeet kuitenkaan nostamaan LOWn yläpuolelle ja ohi. Vasta uuvuttavan muutaman mailin kinkkaamisen jäkeen pääsimme vähän ennen Koirasaarta heistä yläkautta ohi. Donna oli muutaman veneenmitan edellä ja oman luokkamme Julia varmaan jo toista kaapelia sitäkin kauempana.
Tuuli oli noussut ennustetun mukaisesti jo kuuteen metriin sekunnissa. Koirasaaren kierron jälkeen vei spinnu venettä jo surffivauhteja. Pätkä Rysäkarin eteläviitalta Trutkobbenille näytti tuottavan tuskia edellä meneville Julialle ja Phoenixille, molemmat rimpuilivat spinnujensa alla tiukkaa kulmaa ajaen ja puuskaisessa tuulessa kärvistellen. Koska olimme vähän vajaamiehityksellä, ja ylhäällä oli pulleampi kakkosspinnu, päätti kippari jiipin sijasta ajaa tuon mailin pätkän genoalla. Pari veneenmittaa Donnalle jäimme, mutta olisimmeko onnistuneet jiipissä ja olisiko matka spinnulla vain muuttunut broachailuksi, jää arvoitukseksi.
Trutkobbenilla nostimme taas spinnun ja saimme Donnaa pikkuhiljaa kiinni. Maalisuoralle saavuimmekin sitten rintarinnan. Ihan kohdallaan ei meidän spinnuajomme ollut, kun jouduimme koko ajan tekemään otsa hiessä duunia saadaksemme pysymään spinnun vedossa. Vieressä Donnan porukka kulki käytännössä samaa vauhtia, kenenkään hievahtamatta, vain syksyisestä auringonpaisteesta nauttien.
Kuva: Ari Enroth/Donna
Maaliin sentään pääsimme muutaman sekunnin ennen Donnaa. Sijoituksemme ei nyt kummallinen ollut, mutta toisaalta tulosluetteloa katsoessa oli vastuskin aika kovaa tasoa. Kauden viimeisestä kisasta jäi kuitenkin oikein hyvä fiilis, purjehduspäivä oli ollut upea. Perinteisessä päättäjäissaunassa / illallisella Hepon luona osa miehistöstä tosin "nollasi" nämäkin muistot. Perinteistä sekin…
Tulokset täällä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti