KoPu Tiistaikisa 30.8.2011
Rata F vastapäivään
Tuuli 5-6 m/s SSW, ilma +15°C, vesi +18°C
Purjeet: Genoa 1, spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Marko, Janne L., Jarko & quest star Tapio
Sijoitus: 13/24
Koska kaikki ennusteet lupailivat mukavia tuulia, toi Jarko sovitusti kisaan mukaan 9-vuotiaan poikansa Tapion. Tapio oli hankkinut kesällä tuntumaa HSK:n jollakursseilta ja nyt poika pääsi sitten tutustumaan vähän isompaan veneeseen. Ja pääsi oikein hommiinkin, Riku kun joutui viime tingassa jäämään pois. Hänen poikansa kun taasen tarvitsivat hoitajaa.
Ilma oli jo syksyisen synkähkö kun kalenterin mukaan kesän viimeisenä tiistaina puksuttelimme lähtöalueelle. Siellä meitä jo odottelivat sisarveneet Alexia ja Phoenix ja kohtailaisen mukava nippu muita tuttuja veneitä. Lähtölinja oli tällä kertaa tosi pitkä ja sellaisenaan aika suoraan vastatuuleen. Ilmeisesti poijupää oli ainakin meidän "isojen" lähdössä edullisempi, koska kaikki muut meitä ja Ramdataa lukuunottamatta ryysivät sinne. Aikamoinen hässäkkä siellä olikin ja Casper joutui palaamaan uuteen starttiin.
Alkuperäisenä tarkoituksemme oli heittää heti paaralle ja tulla sitten kaikessa rauhassa suoraan rataa reunustavalle länsimerkille styyralla. Ramdata oli sen verran kauan yläpuolellamme, että ajauduimme turhan pitkälle vasempaan laitaan, ennenkuin pääsimme heittämään paaralle. Ja jouduimme nyt siis itse tekemään tilaa sen seitsemälle venelle. Pärlania lukuunottamatta olimme fleetin viimeisenä. Uusintastartin ottanut Casper oli menossa nopeampana yläkautta ohi, mutta eipäs vaan meinannut millään päästä. Kohti Melkin pohjoispoijua menimme melkein koko matkan vierekkäin, Casper meistä n. puoli veneenmittaa jäljessä. Ilmeisesti Genoa jaksaa kuljettaa sopivassa sivuvastaisessa tuulessa lyhyempi vesilinjaista Nauti n' Nollaa paremmin kuin fokka Casperia.
Sen verran hyvässä trimmissä olimme, että ero edellä oleviin Alexiaan ja Phoenixiin kutistui hieman. Pääsihän se Casperkin lopulta ohi, mutta vasta Melkin eteläkärjen jälkeen. Kryssillä sieltä Rysäkarille valitsimme radan vasemman (etelänpuoleisen) reunan, joka osoittautui loistovalinnaksi. Kun ensimmäisen tikin jälkeen olimme saavuttaneet Alexian, päätimme toisella tikillä mennä vielä kauemmaksi. Ajoimme jo vähän liian pitkälle, matkalla kun oli Rysäkiven matalakin väistettävänä. "Ylämerkkiä" kohden lasketellessamme Alexia oli nyt kuitenkin selvästi takanamme ja koko ajan oikeata laitaa ajanut Casper oli jäänyt kauas taakse.
Merkin kiertoon Alexia tuli pari veneenmittaa perässämme, mutta hukkasimme pian etumatkamme spinnunpuomin kanssa säheltäessämme ja noston myöhästyessä pahasti. Lähes koko matkan alas takaisin Melkin poijulle menimme rinnan Alexian kanssa. Pääsivät lopulta ohi reilun alabanaanin tehneenä.
Kun merkin ensin kiertäneistä veneistä ei yksikään jatkanut spinnulla, valmistauduimme mekin droppiin, vaikka nopea geometrian laskutehtävän suoritus arvioikin tulevaksi jiipatun spinnun tosikulmaksi kohtuulliset 120°. Otimme varmuudeksi kuitenkin pallokkaan alas, kun kerran kaikki muutkin niin tekivät. Päätimme vaihtaa sen samalla litteämpään kolmosspinnuun, jolla loppumatka sujuisi varmemmin, vaikka tuuli vähän kääntyisikin.
Gastiliiton juniorijäsen Tapion tehtävänä oli repiä apinan raivolla spinnulla sisään kajuuttaan, ja hyvinhän poika hommansa hoiti. Otimme nyt varmuuden vuoksi korkoa genoalla Melkin kulmalle asti, samalla kun vaihdoimme köydet kolmosgenoaan. Sen nosto ei aivan ongelmitta sujunut, vaan kuin normaalisti gasteissa olevia naisia kaivaten, pölläytti komeat rintsikat taivaalle. Niiden avaamisessa meni sitten tovi. Luulisi, että poikamiehen kirjoissa olevalle keulagastille rintsikoiden avaamisen pitäisi sujua salaman nopeasti…
Edellä ollut Alexia viivytteli jostain syystä oman spinnunsa nostoa. Tuulikulma ei ainakaan tuottanut mitään ongelmia, meidänkin olisi jälkikäteen ajatellen kannattanut pitää kakkosspinnu nyöreissänsä. Vierestämme vetäsi pikkuluokan Aniara komeat broachit ja jäi vielä pitkäksi aikaa räpeltämään tempoilevan spinnunsa kanssa.
Loppusuoralla meistä ajoi vihdoin taakse jäänyt Casper ohi, emmekä saaneet Alexiaakaan poimittua. Alkanut sade oli kääntänyt tuulikulman oli niin optimaaliseksi, ettei kellään enää ollut hankaluuksia pitää spinnuja vedossa. Jäimme maalissa lopulta Alexialle turhan paljon, 37 sekunttia, toisen siskon, Phoenixin ollessa sitäkin puolitoista minuuttia nopeampi. Sen verran tasainen kisa oli, että tulosluettelossa oli monta venettä vain parin sekunnin eroilla toisiinsa. Mekin harmillisesti 3 tasoitussekunttia edelliselle jääneenä.
Tekstit
1 kommentti:
Ehkä mekin kommentoidaan tänne omia seikkailuja, pysyy siskosten toilailut kirjoissa. Olimme yhtä vajaalla liikkeellä, ja muutenkin vähän harjoituksen ja mielenvirkeyden lisäksi sekoitettiin paikkoja. Purjegarderoobikin oli mallia harjoitus, heavy ykkönen, puolirepaleinen vanha stuura paikoillaan ja normispinnukin oli kipparin kotona kuivumassa. Kohtuu hyvä startti poijun päästä, kiihdyttäminen vaan kesti aika lailla purjehdusturistin kiskoessa stuuran säätöjä harjoitusmielellä. Kryssi yläprikalle meni ihan ok kun vanha puolirepaleinen isopurje saatiin istumaan jotenkuten. On aika erimallinen kuin varsinainen purje mitä on käytetty. Lopun shifti kuitenkin oikein ja mieltä lämmitti kun Ramdata jäi tällä pätkällä taakse. Paluumatka olikin sitten eri tarina, mukana oli vain pikkuspinnu, Ramdata painoi vauhdilla ohi. ei viitsitty mihinkään nostattelukuvioihin lähteä kun annettiin vauhdissa aika paljon tasoitusta. Ihmeteltiin kun kaikki laskivat spinnut Melkin kulmalla, ja pienen väärinymmärryksen jälken se tuli meiltäkin alas. Samalla kuului se aina yhtä ikävä "rits" nailonista. Ramdata ajoi jiipin pitkäksi, päästiin uudestaan ohi, mutta ennen kuin saatiin nenäliinan kokoinen ja näköinen kaapista löytynyt retkispinnu (ei tietoa onko 80- vai 90-luvulta englannista) ylös niin ohihan Ramdata oli painanut. Maaliin ilman kuvioita, katseltiin taaksepäin että siskot ei uskalla nostaa spinnuja kun meilläkään ei ole :)
tommi/Phoenix
Lähetä kommentti