Tuulinen, muttei turha tiistai

KoPu Tiistaikisa 13.9.2011

Rata -

Tuuli 11 m/s (puuskat 17 m/s) WSW, ilma +16°C, vesi +16°C

Purjeet: Kakkosreivi isossa, Genoa 3

Miehistö: Hepo, Marko, Janne T. & Riku

Sijoitus: -/ n. 10

Jenkkejä kiusanneen Katia-hurrikaanin rippeet olivat rantautumassa Atlanttilta tänne Koto-Suomeenkin. Sen verran oli Katia-täti leppynyt, ettei keli juuri normaalista syysmyräkästä eronnut. Viime hetken (taas) gastiperuutusten takia starttasimme vajaamiehisenä (-mielisenä?) vain neljällä kohti lähtöaluetta. 

Alusta lähtien oli selvää, että matkaan lähdettäisiin mahdollisimman pienillä räteillä. Hyväksi havaittu kovan tuulen periaate oli mieluummin pitää vene koko ajan suunnassa ja vaikka vähän hitaammassa vauhdissa, kuin ottaa tolkuttomia broacheja ja/tai rekata minne sattuu. Ajatuksena oli nostaa spinnu vain jos kulma olisi täysin sopiva ja oltaisiin esim. E-radan Rönnkobbenin suoralla saarten suojassa. Spinnujippejä ei tällä tuulella tällä miesmäärällä tehtäisi.

Kanssamme kohti lähtöaluetta olivat matkalla ainakin Spirit of Juniper, Subway, Kvinten, Lutfisk ja joku muukin pikkuluokkalainen. Lähtöalueelta surffarien seasta harhailemasta löytyi vielä pari muutakin, mm. ainoana kaikki tämän kauden tiistikset kanssamme kiertänyt Fanni.

Lautakuntavenettä vaan ei löytynyt mistään. Ei vaikka minkä saaren takaa etsitttiin. Kisaamaan tulleet veneet poistuivat kukin vuorollaan suuntiinsa enemmän tai vähemmän pettyneen oloisina. Keli ei ollut sen kummempi kuin esim. kevään ensikisassa (S. Wickströmin muistokisa HSK:lla). Lautakuntaveneelläkään ei olisi ollut huonot oltavat, esim. Käärmesaarten suojassa vesi oli lähes flätti. E- tai B- rata vastapäivään olisi ollut ihan ok purjehtia.

Koska kenelläkään ei ollut kiire mihinkään, päätimme hieman harjotella kovan tuulen ajoa kiertämällä Melkin. Vähän niinkuin B-rataa simuloiden. Ihan mukavastihan tuo meni. Ajattelimme mitata vauhtiamme edellämme täydellä isolla ajavaan Spirit of Juniperiin, mutta se kääntyi pois sitä saavuttaessamme.

Melkin eteläpuolelta sitten alkoi löytyä jo vähän aallokkoakin, ei mitään ihmeellistä kuiteenkaan. Varovaisen jiipin jälkeen laskettelimme aalloilla surfaten tuollaisia 9-10 solmun speedejä Pihlajasaaren kapeikkoon siellä aina "asustavaa" Tallinkkia moikkaamaan. Eipähän ollut vielä kotona. Sen verran mukavaa matkanteko oli, että käännyimme uudestaan ulos päättäen nyt käydä kääntymässä sillä B-radan virallisella kääntömerkillä, Tammakarin punaisella poijulla. Luulimme saavamme kiritysapua X-35 kaksosista (X.O. ja ONE), mutta ne kääntyivät Pihliksen eteläpuolella itään.

Merkin käännön jälkeen päästi kippari keulagastit nautiskelemaan surffiajosta. Ihan hyvinhän tuo sujui. Janne sai huippuspeediksi 11,2 solmua, mikä ei nyt kauhean huonosti ole kakkosreivillä ja kolmosgenoalla ajettaessa. Tallinkkikin oli nyt paikallaan Pihliksen aukkoa tukkimassa.

Hieman haikeina saavuimme kotisatamaan. Pidimme itseämme tämän kauden viimeisen tiistiksen moraalisina voittajina. "Tää olis ollu selvästi meidän keli…"  Tiististen ranking-sarjan lopputulokseksi jäi 9/62. Ihan kohtuullisesti siis.

Kippari Hepo suuntaa perjantaina kurssin kohti etelää, Turkin lämpimille vesille kimppavenettä ulkoiluttamaan. HSK:n torstai-illan kisa, jossa panoksena on seuran kölivenemestaruus, taitaa nyt ajan puutteen takia jäädä väliin. Karvalakkikisassa kuukauden kuluttua toki nähdään!