Seesteisesti syksyyn

KoPu Tiistaikisa 6.9.2011

Rata E myötäpäivään

Tuuli 6 m/s WSW, ilma +16°C, vesi +17°C

Purjeet: Genoa 1, spinnu S2

Miehistö: Hepo, Marko,, Matti, Janne T., Timo & Jonna

Sijoitus: 15/25

Gastikato oli taas huima. Kuudesta ilmottautuneesta perui osaanottonsa maanantaina kaksi ja tiistaina vielä toiset kaksi. Onneksi gastipörssistä saatiiin houkuteltua pienen puhelinrumban jälkeen kolme oikein hyvää paikkaajaa, suorastaan vahvistusta, Mariellen Janne sekä Valpurin Timo ja Jonna. Kaikki kolme kokeneita ja menestyneitä kilpapurjehtijoita. Eivätkä ensimmäistä kertaa Nauti n' Nollalla, joten "eikun sen toisen sinisen köyden" toimintakin oli tuttua. Koska vakigastit Marko ja Matti olisivat viikonlopun kisoissa mukana, saivat he harjoituksen nimissä hoitaa omia postejaan ison nyöreissä ja keulalla. Kippari Hepo sai rauhassa keskittyä ajamiseen, kun Janne ja Timo hoitivat taktikointia.

Päivällä oli satanut kaatamalla ja tuullut navakasti, mutta lähtöalueelle puksutellessamme tuuli moinasi selvästi ja taivaanranta alkoi kirkastua vauhdilla. Alkulämmittelyyn gastiliitto vähensikin selvästi vaatetusta, esiin tullut aurinko lämmitti mukavasti. Auringon paistetta oli tullut ihmettelemään myös hylje, jota kippari ensin pelästyen luuli kiveksi tuossa käärmeluotojen kupeessa. Tuo nappisilmäinen ja viiksekäs kivi kuitenkin sukelsi tuhahtaen aivan veneen vierestä takaisin syvyyksiin. Kytön eteläpuolella meitä kerran seurasi hylje minuuttikaupalla, mutta aika yllättävää, että niitä on näin lähellä asutusta. City-kanit ja -ketut ovat näemmä saaneet seurakseen City-hylkeet.

Pikkuluokka on tämän vuoden tiistiksissä kokenut osaanottajakatoa, nytkin startissa oli sinänsä mukavat 14 venettä, mutta takavuosina tuollainen 30 oli ihan normimäärä. Isossa luokassa meitä oli startissa 11 venettä, eli täällä ei vähentymistä ole tapahtunut.

Lähtölinja oli taas aika pitkä ja poijupää ehken lähempänä. Lisäksi siellä päässä näytti tuulevan paremmin. Sieltä ei tosin pääsisi ilman vendaa lähtöalueella olevan länsimerkin ohi. Päätimme siksi startata veneen päästä, ollen vapaissa tuulissa ja puskea härkäpäisesti styyralla kohti Käärmeluotojen punakeppiä. Startti onnistuikin aivan nappiin, ihan emme päässeet "sulkemaan ovea" Ramdatalta, mutta pakotimme heidät kuitenkin starttaamaan perästämme. Spirit of Juniper pääsi nopeampana nostamaan eteemme, mutta muutoin olimme vapaissa. Taaksemme vendasi pian Subway, joka ei yllätykseksi kuitenkaan päässyt ohitsemme, vaan jäi Ramdatan kanssa peräpeiliämme tuijottamaan.

Jonkun aikaa pyristeltyään molemmat vendasivat korkoa ja saivat seurakseen meitä takaa väistämään joutuneet Alexian ja Extasian. Casper sensijaan käänsi vähän eteemme, mutta alapuolelle.

Pääsimme suunnitelman mukaisesti vendaamatta punakepille. Edessä Spirit of Juniper ja ONE vetivät joukkoa Audin peesatessa. Kääntyessämme nyt länttä kohden pääsivät muut vähitellen edellemme. X-99:t Extasia ja X-Cape olivat vielä takanamme, mutta ajoivat ylempänä ja korkeammalle. Pärlan oli jo jäänyt selvästi taakse.

Stora Ådholmenin suoralla menimme aikalailla samoja latuja Alexian kanssa, yrittäen pysytellä mahdollisimman vasemmassa laidassa. Pikkasen taas hirvitti ajella saaren rantoihin "korvakuulolla", kun kaiku ei toimi. Aika tasatahtia kiepuimme X-99:en kanssa joutuen kuitenkin lopulta päästämään ne edelle.

"Yämerkille" saavuimme kuitenkin sopivasti styyralla juuri sopivasti ennen paaralla sitä lähestynyttä X-Capea. Sillä oli jo spinnunpuomikin ylhäällä, joten sen väistämismanööveri oli käytännössä piihin ajaminen. Kiitimme ja kuittasimme heidät oman vauhtimme mainosti vendassa säilyttäen. Kun meillä puomi ja spinnukin nousivat aika ripeästi jäivät he taakse reilusti.

Edessä Alexia ja muutama muu leikkaili aika runsaasti, mutta koska rataviiva oli niin lähellä optimikulmaa, päätimme puskea suoraan. Mainittavaa eroa ei näyttänyt syntyvän, meillä vaan ei venevauhti nykyräteillä enää riitä sisarveneiden Alexian tai Phoenixin lyömiseen, oli kulma tai tuuli mikä tahansa. Pikkuluokan spinnuttelijoita sentään kuittailimme.

Stora Ådholmenin pohjoispuolella olevalle vihreälle viitalle tullessa oli X-Cape saavuttanut meidät. Tarkoituksena oli puolustaa paikkaamme merkillä tapahtuvassa jiipissä nostamalla reilusti, mutta X-Cape torppasi aikeemme hienosti. Juuri jiippiä aloittaessamme he saivat peitettyä tuulen meiltä niin, että spinnumme romahti nykäisten jo irroitetun puomin Matin käsistä. He pääsivät vauhdilla päällemme ja ohi kuitaten näin meidän heille aiemmin tekemän "kiusan".

X-Cape ja pikkuluokan Fanni ovat muuten meidän kanssa ainoat veneet, jotka ovat jaksaneet tahkota kaikki kauden tiistikset läpi. X-Capen perässä olemme lähes joka kerta maaliin tulleet. Ja yleensä juuri sen verran jäljessä, että sadasosan ero LYS-luvussa ei ole meille riittänyt.

Näin kävi tälläkin kertaa, vaikka loppusuoralla jo kerran näyttikin siltä, että X-Cape broachaisi. Olivat sitten taas 18 tasoitettua sekunttia edellämme. Meidän 15 sija ei kovin tyydyttävä ollut, emmekä kartuttaneet sillä ranking-pistetiliämmekään. Purjehdus sinänsä oli oikein nautinnollista: Upea ilma, mainio startti, yleisesti ottaen hyvin onnistuneet manööverit ja mukavan leppoisa fiilis koko kisan ajan. Vaikuttaisi siltä, että tämän paremmin ei Nauti n' Nolla nyt vaan nykyvarustuksessa kulje. Lottovoittoa odotellessa…