Yllättäen palkinnoilla - HTR 2008

Helsinki-Tallinna Race 15.-16.8.2008

Kopu  ORCi 2
Tuuli WSW-S-ENE 7-1-5 m/s, ilma + 21°C, vesi +17 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2
Miehistö: Hepo, Santtu, Heikki T., Iko, Teemu, Jussi & Enni

Sijoitus: 6/14  (Business ORC 1.)

Ilmottautuminen kisaan oli taas tänä vuonna kovin kovin vaikeata. Tai oikeastaan ilmottautuminen oli siis taas esimerkillisen hyvin järjestetty ja helppo hoitaa, mutta tiedon perille menenemisessä on meidän kohdaltamme aina ollut epäonnea. Nauti n' Nollan nimessä oleva heittomerkki on jostain syystä aiheuttanut sen, ettemme ole useimmissa tuloslistoissa / julkaisuissa näkyneet lainkaan. Huomautin tästä etukäteen jo neljä vuotta sitten ja sen jälkeen joka vuosi etukäteen. Tänä vuonnakin meinasimme ensin silti jäädä listoilta pois; sitten nimemme korjattiin kolmeen kertaan väärin ja kipparinkin sukunimi kirjoitettiin kahteen kertaan väärin...

Itse kisan järjestelyt olivat toki hyvät. Jos kilpailijoiden pitää kuunnella VHF kanavaa 72, voisi järjestäjä tosin antaa informaatiota enemmän sitä kautta. Suuressa maailmassa esim. kuulutetaan lähdöt lähtölaskentoineen jne. Lähtöalueen siirtäminen Melkin länsipuolelle oli hyvä juttu, pysyihän rata näin hyvin pitkään laivaväylistä sivussa. Saimme kohtuustartin ja haimme paikkamme fleetin ylimpänä veneenä heti Vähäkarille tulleen tungoksen jälkeen. Brigitte (SunFast 40) ja Sydney X-362S vetivät slöörissä joukkoa kohti kasuunia muiden seuratessa enemmän tai vähemmän runkonopeudellaan. 

Alapuolellamme ollut Tarantella nykäsi ainoana spinnun ylös vähän ennen kasuunia yrittäessään keretä merkille ennen vieressä ollutta X2:ta. Olimme alkumatkan tulleet rintarinnan, mutta me pääsimme ohi menneen Tallinkin yläpuolelta heidän menettäessään tuulta laivan alapuolella. Meilläkin oli puomi ja S3 spinnu valmiina, muttemme uskoneet sen kunnnolla kestävän ylhäällä.

Kasuunilla Tarantella oli juuri ennen X2:ta, mutta meidän takanamme. Puolustimme taas paikkaamme nostamalla ylöspäin ja varautuen samalla moinaavaan tuuleen. Edessä Sydney ajoi paljon meitäkin ylemmäs Brigitten ja Miss Lien ollessa samalla tasalla kanssamme, ehkä hieman häiriten tuultamme. Hieman alemmas ajavat X2 ja Tarantella saivat jostain paljon meitä paremman veneenvauhdin ja jäimme heille huolella taakse jääneen fleetin saavuttaessa meidät.Tämä sama yhdellä ainoalla halssilla turpaan saaminen kävi jo aiemmin Hangossa ja Tallinnassa BOW:lla ehkä Emäsalossakin. Ja aina styyran halssilla ei ihan kryssillä. Olisko masto vinossa?

Tuuli alkoi odotetusti moinata ja seurasi kysymys: kumpaa kautta ennustettu itätuuli kääntyisi, pohjoisen vai etelän? Pidimme härkäpäisesti n. 90 astetta laskevaa halssiamme ja saimmekin eteläreunasta ensimmäisten joukossa uudesta tuulesta kiinni ja pääsimme nyt Tarantellan kannassa vähän ennen keskiyötä Tallinnan matalalle. Ei totisesti innostanut yhtään lähteä hakemaan ORC-radalle kuuluvaa Nygrundin pohjoispoijua kryssien keskelle pläkiä. Meinasimme mennä Tallinnan matalalla olevan Hudjakovin kiven yli, mutta koska emme halunneet tarkistaa sen todellista syvyyttä heitimme vendan lounaaseen juuri vähän ennen. Jäimme jossain vaiheessa ikävästi reikään lillumaan, mutta saimme taas toisella halssilla kunnolla hyvää päästen poijulle odotettua helpommin. Spinnu ylös ja vihdoin kohti Tallinnaa!

Lähes täysikuu valaisi aluksi spinnutteluamme, mutta vaikka kuu sitten menikin pilveen, kirkastuivat naamamme havaitessamme saavamme kunnolla hyvää eteläisestä reittivalinnasta. Kuuntelimme VHF:stä vähän katellisena Matalalta suoraan ajaneiden ensimmäisten Business LYS -veneiden ilmoituksia Aegnan sivuutuksesta. Yhdellekkään veneelle ei maalialus suvainnut kuitata, vaikka aikaa olisi ollut mielin määrin. Olisivat edes kuitanneet ensimmäisen ja sitten ilmoittaneet olevansa hiljaa. Aika turha koko ilmottautumisproseduuri, toisten ilmottautuessa orderien mukaan jälkimmäisellä länsiviitalla ja toisten jo poijulla pari mailia aiemmin. Mitään sanktioitahan ei ilmottautumisesta jättäytymisestä ollut edes määrätty.

Aegan länsipoijulle tulimme yhdessä ryppäässä Tarantellan, Minnamarin ja Tiaren kanssa. Edessä oli aivan tuntumalla puolen tusinaa muutakin venettä. Menimme samoja latuja edellä olevien kanssa ettemme ajaisi pimeiden länsiviittojen väärältä puolelta mekään. Niinpä vaan joku kuitenkin huomasi viitan vilahtavan väärältä puolelta venettä vielä allamme ollutta Tiarea paljon alempana. Koko fleetti oli ottanut merkin väärin ja niin tekivät myös kaikki perässä tulevat. Tästä juuri kirjoitin KoPun sivuille ennen kisaa. Yön pimeydessä on täysin mahdotonta nähdä valaisematonta itätikkua Tallinnan valoja vasten.

Yritmme hakea rannan läheisyydestä hyvää ja toivoimme ehkä pääsevämme nostamaan jopa S3 spinnunkin ennen maalia, mutta taktiika ei aivan onnistunut. Puoli viiden kieppeillä aamuyöstä, Tarantella, Minnamari ja Tiare olivat kaikki pari minuuttia ennen meitä maalissa, X2:sen tultua jo reilut kymmenkunta minuuttia aiemmin. Maaliveneen löytäminen oli sekin kovin tuskallista valosaasteen seasta; poijuista nyt puhumattakaan. Lähestyessä oletettua maalivenettä kun ei ole aavistustakaan, kummalla puolella poijut edes ovat. Toki maaliveneen käyttämä lyysari paljastaa sen ennemmin tai myöhemmin, mutta esim. ARC:n maalintulossa maalivene ohjaa radiolla saapuvia veneitä vaikka onkin monin verroin paremmin valaistu paljon pimeämpää taustaa vasten. Pyynnöstä he mm. väläyttelivät lyysariansa paikannusta helpoittaakseen. Samoin linjan päässä olevassa poijussa oli vilkkuvalo.

Saimme satamassa business-veneenä paikan vanhan passikopin vierestä, ja kun vastaanottokomitea jakoi olutkuponkeja ja kylmän kuohuviinipullon alkoi yön väsymys pikkuhiljaa unohtua. Jussin tuomasta konjakkipullosta lensi "vahingossa" korkki mereen ja paljon muuta ei sitten enää taas tarvittukaan. -Jos nyt ei niitä kaikkia kymmeniä fisu-shotteja lasketa ;-)

Enni joutui lähtemään "tosi freshinä" takaisin Suomeen aamulaivalla ja Iko & Santtukin iltapäivällä pikku päivänokosten jälkeen. Lopputulokset hieman yllättivät: olimme kuudes luokassamme ennen Sydneytä. Tarantella nappasi taas voiton ennen Minnamaria ja Tiarea. Sisarvene X2 taasen nappasi meidän viimevuotisen neljännen sijan ennen virolaista X-79:ä. Vielä suurempi yllätys oli huomatessamme joutuvamme palkintojenjakoon oltuamme nopein business-vene ORCissa. Suurin yllätys oli pokkaamamme pysti, se oli vaatimattomasti suurin kaikista jaetuista!

Paras palkinto oli meni toki Tallinnan lasten sairaalalle. Yritysveneiden maksut olivat suurin tulolähde kymmenyksen muiden osallistumismaksusta ollessa n. 20%. Ja kun tuotto vielä meni psykiatrisen osaston tukemiseen, tuntui entisen vaikeasti syömishäiriöisen lapsen isänä tosi hyvältä.

Tulokset täällä