Kytö Runt - och samma på nytt

Pentala Race la 23.8.2008

ORCi ESF

Tuuli 2-7 m/s NW-SSW, ilma + 20°C, vesi +17 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2

Miehistö: Hepo, Santtu, Heikki T., Matti, Enni & Lotta

Sijoitus: 8/11

Kisan osaanottajamäärä oli hieman supistunut odotetusta, harmiksemme mm. sisarvene Alexia oli jäänyt pois. Aamun lähtövalmistelut olivat vähän hitaanpuoleisia ja saavuimme pelipaikalle Kytön selälle melkein puoli tuntia aiottua myöhemmin, ykkösluokan juuri startatessa. Ennusteissa luvattu länsituuli olikin luoteesta, mutta radan kiertosuunta oli hieman yllättäen silti myötäpäivään. Tuolla tuulensuunnalla radan pisin suora Kytön eteläpuolla olisi slööriä. Emme kerenneet tarkistaa edullisempaa päätä leveähköstä starttilinjasta, mutta saimme hyvän startin aivan lautakuntaveneen vierestä heittäen heti paaralle vapaisiin. Tulimmekin hienosti kolmantena vastatuulipoijulle Xilian ja eteemme puikahtaneen Merinnan jälkeen.

Spinnu nousi merkillä ensimmäistä kertaa tänä vuonna "rintsikoilla", mutta saimme aika nopeasti tilanteen hallintaan veneen jonkinlaiseen vauhtiin kevenevässä tuulessa. Merinna heitti jiipin itäänpäin ja jäi kuin seisomaan. Hetken aikaa näytti siltä, että vain edessämme alla ollut Xilia, me ja yläpuolella takana oleva Tarantella olivat ainoat liikkeessä olevat. Tuuli kuitenkin virisi aika pian ja suunnaltaan läntisempänä, jolloin muu fleettikin pääsi liikkeelle ja ajamaan suorempaa linjaa kohti Knapperskärin käänömerkkiä.

X2, FinnFun ja Ebnegea saavat uudesta tuulesta kiinni.

Tarantellan valitsema kaikista uloin reitti teki sekin hyvää vähän ennen merkin kiertoa, ja he kiersivätkin merkin ennen Finelliä ja Xiliaa. Meitä ennen merkillä olivat X2, Ebnega, Merinna ja Miss Piggykin, vaikka alku olikin näyttänyt kannaltamme kovin lupaavalta.

X2, FinnFun, Ebnegea Tarantella, Xilia ja Merinna lähestymmässä Knapperskärin kääntömerkkiä. 

Olimme varautuneet kokemuksesta Kytön kaakkoispuolella aina oleviin verkkoihin ja jätimme tarkoituksella väliä saareen jättämällä samalla taaksemme Miss Piggyn, Merinnan ja Ebnegean. Kaivoimme jo sivutuulispinnun kannelle, mutta uusi tuuli virisikin taas vastaisempana ja ennustettua paljon reippaampana. Saimme kiinni X2:n, joka kuitenkin ajoi korkeammalle kuin me. Aivan X2:n perässä kiinni vaihdoimme halssia ja taas tapahtui sama yhden halssin kirous kuin niin monta kertaa aiemminkin tänä vuonna; takaisin edelliselle halssille heittäessä oli X2 karannut varmaan kaapelin verran, Merinnakin edellä, Valpuri ja Miss Piggykin aivan tuntumalla. Uskomatonta tuuria/tumpelointia meiltä. Onneksi kerkesimme kuitenkin Örskärin poijulle ennen Merinnaa.

Merinna roikkui sitkeästi perässämme luokan kärkifleetin kasvattaessa nyt Xilian johdolla pikku hiljaa eroa suuremmaksi. Tuuli puhalteli puuskissa nyt jopa 8 m/s, joka on jo pikkaisen liikaa medium ykkösellemme, vene pysyi kuitenkin hyvin ruorimies Santun lapasessa ja vielä kohtuu kokematon kansimiehistö hoiti sekin hommansa mallikkaasti. Matti oli joskus aiemmin tiistiksissä ajanut vähän spinnua, ja jännitti aluksi kovasti hänelle nyt annettua vastuuta, mutta hoiti homman tyylikkäästi kotiin.

Enni ja Heikki T. tasottelevat tällä kertaa vedellä Matin keskittyessä spinnuiluun.

Jälkifleetti jäi koko ajan niin kuin pitikin, mutta X2:teen tullutta eroa emme pystyneet kuromaan enää uudestaan umpeen. Merinnakin jäi vasta toisen kierroksen viimeisellä halssilla selvästi taaksemme, ilmeisesti meidän jiippimme onnistui paljon heitä paremmin. Tiesimme kuitenkin, että reilu parin minuutin ero maalissa Pentalassa ei meille tasoituksissa riittäisi. Onnittelimme heitä suosiolla ainakin meidän voittamisestamme, joka kuulemma oli ollut heidän vähimmäistavoitteensa. Kiitimme tästäkin nöyryytyksestä, ja suuntasimme keulan kohti Lauttasaarta nauttien kylmistä oluista, Ennin tekemistä makoisista leivistä ja kertakaikkisen upeasta purjehdussäästä.

 

Lotallekin maistui vesi...

...Santtu sen sijaan ei ollut tällä kertaa autolla.

Perillä venenäyttelyn evakkomajoituksessa löytyi muutakin kieroutunutta kuin kipparin huumori. – Masto oli saalinkien välistä reilusti paaran puolelle notkollaan! Asia, jota oli jonkin aikaa epäilty, mutta kun aina oli ollut olevinansa niin kiire lähteä radalle ja yleensä vielä kiireempi kotiin. Ettei tätäkin hommaa nyt olisi muka voinut aikaisemin vilkaista... >:-(  Kolme kierrosta toisen puolen alavanttia ja molempien ylävanttien säätö antoi putkelle toivotun ulkonäön, ensi tiistis osoittanee paraniko tasapaino.

Tiesimme hävinneemme Xilialle, Finellille ja Tarantellalle. Välimatka X2:een oli varmasti aivan liian pitkä niinkuin liian pieni Merinnaankin. Varovainen toive oli siis kuudennesta sijasta. 12 minuuttia perässämme tullut Joakim Ebnegeallaan kuitenkin pyrhälsi tasoituksissa neljänneksi ja kun Valpurikin, josta meillä ei ollut aikoihin mitään havaintoa, meni ohitsemme tasoitetula minuutilla, jäi muutoin upeasta purjehduspäivästä pieni pettymyksen maku suuhun. Näin hyvin yhteen pelanneelle miehistölle olisi suonut paremman sijoituksen. Varustamo ottaa syyt niskoilleen ja keskittyy nyt maston säädön jälkeen ainakin ränäävien mittarien kalibroimiseen ja lakon tehneen taktiikkagepsin henkiin herättämiseen. Lottokuponki uuden isopurjeen hankkimiseksi on jo jätetty :-)

Tarantella vei siis kolmosluokan voiton ennen Xiliaa ja FinnFunia. Kakkosen voitti rakas kilpakumppani Ramdata ja ykkösen "yllättäen" Alfa Romeo. Onnittelut voittajille!

Tulokset täällä.