ORC3-luokka ei tänä vuonna voinut kisata Suomen mestaruudesta, koska sääntöjen mukaan pitää osaanottajia olla edellisvuoden ja kuluvan vuoden kisoissa olla vähintään kymmenen venettä ainakin kolmesta eri seurasta. Viime vuonna oli luokassa seitsemän venettä, tänä vuonna ilmottautuneita 11+1 virolainen Bavaria Club-kirjalla, joka saattoi olla ensimmäisenä päivänä mukanakin, muttei enää ratakisoissa (taso oli kuulemma liian kova...). Kisassa oli kuitenkin mukana vain 9 venettä, koska molemmat First 31,7:t jäivät tulematta (FunFirst ja Miss Piggy). Eli ensi vuonnakaan ei siis kisata ORC3-luokan Suomen mestaruudesta, ainoastaan luokkamestaruudesta.
Vaikka viikon lopputulos ei osaltamme olekkaan kovin mairitteleva (= viimeinen), ei näin jälkikäteen silti auta olla kovin masentunut / häpeissään. Pistimme mielestämme useamman kerran ihan kunnolla kampoihin esim. arvon Amiraalille ja muillekin venekunnille ja vain yhdessä kisassa viidestä purjehditusta jäimme viimeiseksi. Ehkä sittenkin olemme ihan oikeassa joukossa kisaamassa.
Suunnilleen näin kisat menivät meidän kantiltamme:
BOW ke 23. - to 24.7.2008
Race 1 Offshore 95 Nm
Tuuli 9-5 m/s W-N, ilma + 24°C, vesi +19 °C
Purjeet: Genoat 1 med ja 1 heavy, Spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Juho, Aarne, Pitkä-Heikki, Iko ja Lotta
Purjeet: Genoat 1 med ja 1 heavy, Spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Juho, Aarne, Pitkä-Heikki, Iko ja Lotta
Sijoitus: 8/9 (12)
Kolmosluokka starttasi ensimmäisenä pitkään avomerikisaan. Starttia häiritsivät ikävästi lukuisat muut ylimääräiset (virolais)veneet, niin tuntia myöhemmin starttaavat ykköset kuin muuten vaan lähtölinjan vieressä koneella kruisailevat turistitkin. Eivät olisi tahtoneet oikein väistelläkään ilman "hieman" kovaäänisempää huomauttelua. Saimme kohtuustartin ja pysyimme mukavasti Finellin, Xilian ja Astraian kyydissä, X2:n, Merinnan ja Valpurin jäädessä taakse. Vastatuulipoijua emme löytäneet mistään, mutta menimme samoja latuja muiden kanssa ko. poijun ollessa ilmeisesti tarpeettomana linjan sivussa.
Tuulen päästessä puhaltamaan vapaammin Naissaaren eteläpuolella alkoi muodokas kevyemmälle tuulelle optimoitu ykkösgenoamme olla jo vähän liikaa ja pinnassa oleva Juho valittelikin ajamisen vaikeutta. Osasyy löytyi kiinnijääneestä kikistä, jolloin isopurjeesta päästetyt löysät eivät päässeet vaikuttamaan toivotulla tavalla. Uudella hienosäätötaljalla saatiin myös ison takareuna riittävän kireälle ja vetoon ja meno taas paremmin maistumaan. Saimme yhdellä Naissaaren eteläkärkeä kohden suuntautuneella vendalla nykästyä hyvän kaulan X2:seen ja Tarantellaan, mutta seuraava samansuuntainen olikin sitten murhaa. Joko olimme todella pahassa vastavirtauksessa, tai sitten tökkäsimme vaan vasta-aaltoon aivan liian ylös, mutta yhtäkkiä huomasimme kärkijoukon karanneen ja olevamme samalla viivalla hitaampien Merinnan ja Valpurin kanssa.
Kääntömerkki Suurupi 1:lla jouduimme tekemään tilaa tuntia myöhemmin lähteneelle Farr Outille, joka tuossa vaiheessa johti ykkösluokan fleettiä. Emme aivan päässeet merkille, ja jouduimme ottamaan vielä yhden "turhan" vendaparin Merinnan hengittäessä niskaan. Sivutuulispinnu ylös ja kohti Tallinnan matalaa Naissaaren länsirannan matalikkoja vältellen. Tuuli muuttui koko ajan vastaisemmaksi ja teki todella tiukkaa päästä turvallisesti Naissaaren pohjoiskärjen ohi. Vaikka kurssi nyt vähän kääntyikin, kääntyi tullikin mukana. Muutaman perättäisen broachin jälkeen oli kipparinkin myönnyttävä spinnun laskuun, jota muu miehistö oli jo pitkään anonut. Kärkifleetti oli kerennyt paremmin Naissaaren ohi ennen tuulen kääntymistä ja jättänyt meitä selkeästi lisää. Saatoimme nauttia ainoastaan upeasta auringonlaskusta ja lämpimästä säästä.
Tallinnan matala ohitettiin vähän ennen puolta yötä ja spinnulla taas kohti Kuardimunan länsipoijua. Sieltä pitkä 23,5 Nm strekki Inkoo 2:lle nyt kovan tuulen ykkönen keulalla. Perässämme tullut Merinna ajoi ensin aika paljon alemmas ja nousi sieltä sitten ennen merkkiä ohitsemme. Finell ja Xilia kiersivät merkin ensimmäisinä Ilmarisen, Astraian, X2:n ja Tarantellan ollessa muutamien minuuttien päässä. Rako meihin oli jo yli puoli tuntia. Auringonnousun aikoihin pääsimme mekin kiertämään tuon aikanaan Sally Albatrossille kohtalokkaaksi käyneen poijun ja aloittamaan 30 mailin spinnuttelun kohti Tallinnaa ja maalia.
Pääsimme Merinnasta ohi ja yritimme epätoivoisesti tehdä riittävää välimatkaa tasoituksissa hitaamalle kilpakumppanillemme. Tallinnan lahdella petti toisen spinnun skuutin punos, mutta saimme onneksi melko pikaisesti karanneen spinnun kulman kiinni ja uudestaan vetoon.
Tähystelimme kiikarilla maalilinjan sijaintia ja ihmettelimme suuresti, kun huomasimme kärkijoukon jättävän maaliveneen paaran puolelle, eikä styyralle niinkuin ordereissa luki. Tavattuamme ordereita moneen kertaan uudestaan päätimme tehdä molemmat: laskimme spinnun vähän ennen maalilinjaa ja koukkasimme linjan ylitettyämme takaisin pelkällä stooralla orderien mukaisesti jättäen nyt lautakunta-aluksen styyralle ja rajoitinpoijun paaralle. Jouduimme maalialueella pistokatsastukseen ja ilmoitmme samalla maalilinjan olevan ”väärinpäin”, jonka järjestäjät myönsivätkin. Koska olimme mielestämme ainoa vene, joka oli tullut maaliin ordereissa kuvatulla ilmoitimme tekevämme protestin järjestäjiä vastaan nostaen samalla punalipun takastaagiin. Saimme kuulla, että järjestäjiä vastaan ei voi nostaa protestia, vaan ainoastaan tehdä hyvityspyynnön. Ilmoitimme tekevämme sitten sellaisen.
Muiden luokkien ajaessa pidemmän radan ja tuulen pikkuhiljaa tyyntyessä joudutiin viimeisiä kisaajia odottamaan aina iltapäivälle asti. Ja siksi protestikäsittelykin oli vasta klo 16. Englanniksi käyty käsittely (suomalaisia, ruotsalaisia ja virolainen tuomari) oli tiukan opettava. Järjestäjä myönsi tehneensä virheen, jonka tuomaristokin totesi ja moitti tästä järjestäjää. Me emme kuitenkaan saaneet hyvitystä, koska sääntökirjan määrittely "maaliin tulleesta veneestä" ajaa yksittäisen kilpailusääntöjen ohi. Sääntökirjan lopusta löytyvän määrittelyn mukaan vene katsotaan tulleeksi maaliin kun jokin sen kiinteä osa tai oikealla paikallaan olevan miehistön osa ylittää maalilinjan viimeisen ratamerkin suunnasta (ei ehkä ihan näillä sanoilla sääntökirjassa). Nauti n' Nollan miehistön järvipurjehtijat tosin kertoivat tapauksesta Päijänteellä, jossa vain yksi vene oli saanut tuloksen kierrettyään ainoana maalilinjan ohjeissa kuvatulla tavalla. Me emme muuten halunneet muiden tulosten mitätöimistä, ja siksi esitimme hyvityspyynnön järjestäjiä kohtaan emmekä protestoineet muita "rikkoneita" veneitä vastaan...
- - -
BOW pe 25.7.2008
Race 2&3 Windward-Leeward 5+5 Nm
Tuuli 4-1 m/s NW-NE, ilma + 26°C, vesi +20 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2
Miehistö: Hepo, Juho, Aarne, Pitkä-Heikki, Iko ja Abe
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2
Miehistö: Hepo, Juho, Aarne, Pitkä-Heikki, Iko ja Abe
Sijoitukset: 8/9 ja 7/9
Aikainen maaliintulo avomerikisasta oli antanut Aarnelle mahdollisuuden pyrähtää helikopterilla Suomeen päiväksi töitä paiskimaan ja Lotan vaihdoimme loppuviikoksi sovitusti toiseen pitkätukkaan, Kaakisen Abeen, joka tuli helpottamaan miehistöpulaamme melkein suoraan X-yachts Gold Cupista Tanskasta. Moninkertaisella eri luokkien mestarilla olikin aika paljon annettavaa koko Nauti n' Nollan miehistölle.
Startit sujuivat rauhallisen varmasti ja pysyimme hyvin kärjen vauhdissa. Tuuliolot olivat vaan todella vaikeat. Ilman mitään meille järkeen käypää syytä veti vuoroin toinen ja vuoroin toinen laita selkeästi paremmin. Astraia ja Ilmarinen osasivat parhaiten arvata tuulet ja ollen molemmissa kisoissa ykkönen ja kakkonen vaikka olivat jossain vaiheessa selkeästi esim. meidän takanamme. Me olimme valinnoissamme usein Finellin kanssa yhtä mieltä ja toisen kisan lopussa olimme jo aika varmoja, että pääsisimme kerrankin kuittaamaan Amiraalin suorassa ajassakin. Jostain tuo 50 metriä alempana ja vähän taaempana ollut konkari kuitenkin sai puuskan, joka vei heidät vähän reilun minuutin ennen meitä maaliin. Tasoituskaan ei riittänyt meille, ainoa lohtu oli sisarvene X2:n kuittaaminen seitsemällä sekunnilla suorassa ajassa ja reilulla minuutilla tasoituksissa.Tuuli oli toisen lähdön jälkeen tyyntynyt niin paljon, että ykkös- ja kakkosluokan veneille lyhennetiin rataa. Meiltä poijut vain kaksi kertaa kiertäviltä kolmosilta se ei tietysti käynyt päinsä. Viiimeisenä radalle jäänyt Merinna joutui yksin tahkomaan 15 minuuttia maaliintuloa nollatuulessa muiden yli 40 veneen odotellessa maaliviivan tuntumassa. Merinna sai tuskallisen kauan tuntuneen odottamisen jälkeen maaliin päästessään muilta venekunnilta raikuvat aplodit, jotka kaikuivat kauas tyynellä Tallinnan lahdella.
Järjestäjät yrittivät saada aikaiseksi vielä ohjelmassa ollutta kolmatta starttia, mutta vajaan tunnin säätämisen jälkeen vihdoin luovuttivat ja paukattivat päivän poikki. Nyt seurasikin kaikista hurjin kisa kaikkien 43 veneen lyödessä täyden kaasun päälle ja syöksyessä kohti Piritaa. Nauti n' Nollassa on vakiota suurempi kone ja tehokas kolmilapainen potkuri, joilla pärjäsimme hyvin isompiakin veneitä vastaan. Kieltämättä hirvitti "hiukan" kun runkonopeudellaan ajavien veneiden synnyttämässä allokossa meitä taisi olla viisi rinnan sataman kapeassa suuaukossa ja vauhtia lähemmäs 8 solmua! Veneitten väliin ei olisi mahtunut fendariakaan, ja toisaalta hirveästi ei olisi voinut enää hidastaakaan, koska joku roikkui peräpeilissä kiinni! - No ainakin me selvisimme ilman kolhuja satamaan. - - -
BOW la 26.8.2008
Race 4 Windward-Leeward 4 Nm & Race 5 Coastal 12 Nm
Tuuli 3-1 m/s NW-NE, ilma + 27°C, vesi +20 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2Miehistö: Hepo, Aarne, Iko, Abe, Santtu K. & Leena
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2Miehistö: Hepo, Aarne, Iko, Abe, Santtu K. & Leena
Sijoitukset: 8/9 ja 9/9
Miehistöön tuli taas muutoksia Juhon ja Pitkän-Heikin joutuessa häät/hautajaiset -syiden johdosta poistumaan koto-Suomeen. Tilalle saatiin Aben kaveri Santtu ja Ikon vaimo Leena, jota hieman ajatus hirvitti vaikka hyvinhän "mummo ja vaari" keulassa pärjäsivät.
Lauantain ratakisa oli vielä kevyttuulisempi kuin edellispäivän kisat. Sama hämäryys puolien vetävyydessä toistui taas. Nyt maaliin kuitenkin tultiin käytännössä GPH:n mukaisessa järjestyksessä, eli me olimme taas omalla paikallamme kuudentena maalissa kuten molemmissa aiemmissa kisoissakin, Tarantella ja Valpuri vaan menivät tasoituksissa ohi.
Saaristokisaan lähti kolmosluokka ensimmäisenä.
X2 ja ainakin Valpuri ja Merinna lähtivät startissa oikeaan laitaan lähelle rantaa meidän muiden mennessä vasempaan reunaan kohti jonkinnäköistä tuulenvirettä. X2 sai käsittämättömän etumatkan muihin nähden ja oli selkeästi ensimmäisenä Vahemadalin kääntöpoijulla, jossa tuuli sitten käytännössä loppui kokonaan. 
Me yritimme epätoivoisesti Tarantellan ja parin virolaisen X-41:n vanavedessä pyristellä pläkästä irti hakemalla jotain tuulen virettä kivikkoisen länsirannan tuntumasta siinä kuitenkaan suuremmin onnistumatta. Ilma oli läkähdyttävän kuuma, ja keskittyminen/tsemppi herpaantuivat koko miehistöltä. Naama mytryssä katsoimme kun tuuli alkoi viritä - tietysti toisesta laidasta. Nyt tulimme maaliin selkeästi viimeisenä, melkein vartin paukun saanutta sisarvenettä X2:ta perässä. Lopputuloksissa X2 jäi yllättäen vasta kuudenneksi muiden oltua reilun kolmen ja puolen tunnin purjehduksen jälkeen kuitenkin vain minuuttien sisällä maalissa. Merinna tuli nyt Astraian jälkeen hienosti kakkoseksi, joka näin pudotti meidät kokonaistuloksissa viimeiseksi.
Ensi vuonna voimme siis vaan parantaa sijoitustamme. Onnittelut upean sarjan purjehtineelle Astraialle voitosta sekä tiukan vastuksen antaneelle Ilmariselle hopeasta sekä aina hämmästyttävän nopealle sisarvene Xilialle pronssista.
- - -
Virolaisten videota (jossa meitäkin pieni pätkä)
Ari Peltomäen kuvat täällä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti