Perstuntuma on joskus **rseestä...

KoPu Tiistaikisa 24.8.2010
Rata D myötäpäivään
Tuuli 8-4 m/s ESE-WSW, ilma + 20°C, vesi +17 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Juho, Matti, Lotta, Janne L., Marko, Jyri & Terhi
Sijoitus: 15/27

Pitkin päivää oli tuuli vinkunut syksyä enteillen reilun 10 m/s voimalla. Tuntui mukavalta saada reilusti porukkaa mukaan laidalle rötköttämään. Mukava oli saada pitkästä aikaa myös Juho mukaan. Juhon veneeltähän kippari Hepokin alun perin on kilpailukokemustansa lähtenyt kartuttamaan. Juho toi nyt mukanansa Jyrin tutustumaan purjehdusurheiluun.

Satamassa vanttien viuhuessa pujoteltiin keulaan kolmosgeonaa ja harkinnassa oli reivinkin virittäminen. Matkalla lähtöalueelle tuuli moinasi reilusti ja tuulimittarin näyttäessä välillä jo alle seitsemän metrin lukemia päätimme vaihtaa keulalle ykkösgenoan, joka ruorissa olleen Juhon perstuntuman mukaan tuntui oikein hyvältä, vaikka ison nyörejä nykinyt Hepo väliin aina vielä asiaa varmistelikin. Tuuli kun oli taas vähän noussut.

Lähtö oli tällä kertaa vastatuulipoijulle; olimme vähällä jyrätä Casperin päälle ja protestin paikkaa olisi voinut miettiä, mutta lähdimme sopuisasti matkaan muun fleetin seassa. Matka Melkin pohjoispoijulle meni ihan mukavasti, olimme X-99:n vauhdissa, reivatulla isolla matkaan lähtenyttä Extasiaa selvästi nopeampana.

Mittareita tarkkaileva Hepo huomautteli välillä Juholle, ettei ajasi liian ylös vauhdin kustannuksella. Mutta tämä sanoi genoan lankojen toimivan mainiosti ja perstuntuman olevan hyvän. Matkalla Rysäkarille muu fleetti sai nyt kaulaa ja pakkituulista päästäksemme heitimme vendan etelään. Nyt vauhti oli selkeästi parempi, mutta toisaalta tuulimittari kertoi kryssikulmaksi 50-60 astetta. Langat ja perstuntuma olivat kyllä kohdallaan.

Rysäkarin kääntömerkillä olikin sitten edelleen reivatula isolla ajeleva Extasia ajanut meidät kiinni ja ero muihin luokkamme veneisiin oli kasvanut jo turhan suureksi. Tuulikin oli nyt vähän keventynyt ja  muuttanut suuntaansa. Yritimme pitää Extasian takanamme, mutta se pääsi kauniisti alakautta ohi vaikka ajoimme täysillä purjeilla ja ulkoskuutilla heidän vajaata settiään vastaan. Onhan X-99 toki n. 1,5 tonnia kevyempi, mutta silti...

Juho miettii mistä vauhtia keksisi lisää.

Tuulen kääntyminen aiheutti sen, että valmiiksi virittämämme spinnu olikin nyt väärällä puolella venettä. Muiden nostaessa Rönnkobbenilla spinnua me vielä säädimme urakalla. Fallikin oli jo välillä karussa. Päätettiin lopulta sitten nykäistä spinnu taivaalle ilman puomia ja jiipata sitten oikealle kurssille. Näinhän se periaatteessa menikin, mitä nyt saatiin pallokas jiipissä genoan skuutin kanssa solmuun. Keulagastit järkeilivät spinnun lopulta genoanfallista irti ja lentämään, seurauksella että  ko. falli kulki nyt spinnun päältä ja teki keulapurjeen nostamisen mahdottomaksi.

Keulakannella esitetyn performanssin "tanssii fallien kanssa", johon otti osaa n. puolet miehistöstä kippari Hepon johdolla, jälkeen saatiin Nauti n' Nolla taas muuksi kuin pelkäksi myötätuuliveneeksi. Sähliksissä olikin sitten kadonnut vauhdin ohella se perstuntumakin.

Maalissa oltiin lopulta turhan tavanomaisella 15. sijalla. Normaalia pitempi rata ja heikkenevä tuuli saattelivat veneet maaliin auringon laskiessa. Kulkuvalojen polttelu toi  jo syksyistä tunnelmaa, vaikka illasta tulikin lopulta mukavan lämmin.

Tasaisesti Tallinnaan ja möykkyisesti takaisin

Helsinki-Tallinna Race (ORCi)
pe-la 21.-22.8.2010
Tuuli 8-5 m/s SSW-W, ilma + 20-14°C, vesi +19 °C
Purjeet: Genoa 3, Genoa 1 med
Miehistö: Hepo, Santtu, Lotta, Jallu, Iko & Teemu
Sijoitus: 7/11 (Yritys ORC 1/1)

Jallun ystävällisellä avustuksella oltiin Nauti n' Nolla taas saatu ilmoitettua yritysveneenä mukaan. Mallivalmis Oy:n maksamana liputimme nyt Älvsbytaloja, mutta samalla toimme myös tavallisia osallistuja reilusti isomman panoksen Tallinnan lastensairaalalle.

Uiva venenäyttely on yleensä ikävästi aina samaan aikaan tämän kisan kanssa. Niin nytkin. Sen lisäksi, että melkein parisataa venettä mieheistöineen on pois näyttelystä, aiheuttaa näyttely monille meille tavallisille Hoskilaisille aikamoisen säätämisen. Nauti n' Nollakin oli taas joutunut luovuttamaan paikkansa näyttelyveneelle. Olimme siis evakossa tuttavan veneen perässä naapurisatamassa.

Onneksi saimme lähtöpäivänä tungettua itsemme pariksi tunniksi vapaaksi tulleeseen paikkaan Hoskilla ja saimme siten raahattua "pitkämatkalaisten" Jallun, Ikon ja Teemun tavaravuoren mukavasti veneeseen ja he kerkesivät samalla tutustua näyttelyantiinkin. Jallu oli hoitanut tapansa mukaan juomapuolen asiat tavalla, joka tasapainotti mukavasti Helsingin ja Tallinnan välisen viinarallin suuntaa. Santun hommana oli tuoda yöruokana tarjottavat pitsat tullessaan. Meinasi ruorimies jäädä yksin puolta tusinaa pitsaa rannalle syömään, sen verran myöhässä lopulta paikalle saapui.

Lähtöalueelle ei onneksi ollut pitkä matka ja ehdimme sopivasti katsatamaan Business LYS -luokan lähdön. Speculator (Finngulf 41) oli hakenut lähtölinjaa turhan kaukaa ja karauttanut ikävästi kiville lautakuntaveneen takana. ORCi 1 pääsi mukavasti matkaan, vaikka Vähäkarin luoto ikävästi muuten leveätä lähtölinjaa kaventikin.

Me pääsimme starttaamaan oman lähtöömme paalupaikalta lautakuntaveneen vierestä. Ramdata yritti vähän häiritä, mutta enemmän häiritsi tuo Vähäkari, jota jouduimme väistämään, se kun ei styyran huutelemisesta paljoa perusta. Ehkä paras paikka lähteä olisi sittenkin ollut keskeltä linjaa. – No, täältä pystyimme hyvin kontrolloimaan takana kyttääviä veneitä kuten virolaisten X-362 Pohjakonnia, joka yritti väen väkisin päällemme. Eipähän päässyt, meillä kun oli keulalla edellistiistainakin mainiosti toiminut kolmosgenoa. Sillä saimme mukavan tiukkaa kulmaa ja hyvällä vauhdilla.

Pohjakonnin pohja ei ollut ihan esittelykunnossa.

Liukkaasti vene silti liikkui.

Tuulta oli purjekerrallemme juuri sopivasti. Kohti kasuunia matkasimme tasatahtia Ilmarisen ja Sisarvene Phoenixin kanssa. Takanamme toinen sisko X2 ei oikein tahtonut pysyä vauhdissa, Pohjakonn sen sijaan pääsi alakautta kiertäen ohi jahtaamaan letkaa vetävää virolaista First 36,7:aa. Se kyydissä puolestaan yrittivät sinnitellä Xilia II ja näille jo vähän jääneenä Ramdata.

Kasuunia lähestyttäessä alkoi tuuli ennusteen mukaisesti länteen ja moinata vähän. Phoenix alkoi tehdä meihin vähän rakoa, mutta takana X2 ei päässyt lähemmäksi. Parikymmentä minuuttia jälkeemme lähteneet isot IRC-veneet alkoivat saada meitä kiinni Lunan ja Two Fastin johdolla. Vieressä pörräsi myös isohko pulpettivene, joka kuvasi ja videoi kaikkia veneitä oikein ison maailman tyyliin. Olihan lähtöalueella ollut helikopterikin pörräämässä.

Two Fast meni ohi vähän ennen kasuunia.

Kasuunilta kurssi taas kiristyi tiukaksi vastaiseksi. Heittipä muutama Business LYS -vene vendan luoteeseen kääntyvän tuulen toivossa. Me tyydyimme ajamaan tiukkaa vastaista Phoenixin ja Ilmarisen perässä roikkuen. Vaikka tuuli oli heikentynytkin, emme vaihtaneet isompaan keulapurjeeseen, koska tällä vene nousi hyvin ja vauhti tuntui riittävän.

IRC-veneet ja ORC2 häntäpää kasuunilla.

Vaihdoimme tässä vaiheessa ruorimiestä, Teemu tuli puikkoihin Santun tilalle. Vähän ajan kuluttua kippari Hepo alkoi murista, kun kurssi alkoi laskea. Missä vika? Ei mitään vikaa, tuumasivat isoa ajava Jallu ja Teemu. Juonivat vain alabanaania, jolla päästäisiin Ilmarisen ohi ja Phoenixin tasalle, tuulen kääntyminen hoitaisi loput ennen Tallinnan matalaa. No eipähän vaan pelittänyt, tuuli ei juuri kääntynyt, ja muutenkin olisivat em. veneet päässeet ajamaan löysillä purjeilla parempaa vauhtia.

Aloitimme noston takaisin ratalinjalle. Odotetusti Phoenix ja Ilmarinen karkasivat ja X2:kin pääsi melkein rinnalle. Illan viimeisissä hämäräissä kierrämme nyt taas Santun ohjastamana Tallinnan matalan vähän turhan leveästi ja tempaisemme S2 spinnun ylös otettuamme kurssin kohti Nygrundin pohjoispoijjua 5 mailin päässä. Tämä ORCi- ja IRC-luokkien vähän turha ketunlenkki toi nyt "toivotun" spinnuosuuden, mutta muutoin tähän "Kuka ekana Tallinnassa"-kisaan lenkki ei oikein istu. Ihan mukavia vauhteja spinnuguru Iko veneeseen yön pimeydessä taikoi. Takana X2 ei ilmeisesti nostanut spinnuaan ja jäi selvästi.

Spinnullekin oli käyttöä. Iko taikoo vauhtia pallokkaaseen.

VHF alkoi huudella ensimmäisiä Aegnan ohitusilmoituksia Business-LYSsiläisltä. Ihan kiva, mutta jokseenkin rasittava kuunnella vajaan kahdensadan veneen huhuiluja. Varsinkin kun suurin osa veneistä ilmottautuu Aegnan valaistulla länsipoijulla, eikä pimellä jälkimmäisellä länsitikulla, kuten ordereissa lukee. Mielestämme nuo kaksi pimeätä tikkua tulisi muutoinkin poistaa ratakuvauksesta. Suurin osa fleettiä ei ikinä nää niitä ja iso osa ajaa tietämättä tai tieten niiden väärältä puolelta. Näin kaikkina niinä vuosina, jolloin paikalle saavutaan hyvässä tuulessa pimeän aikaan. Me etsimme ne kiltisti valonheittimellä ja teimme tarpeelliset vendat. Takanamme tulleista veneistä osa ajoi varmasti niiden väärältä puolelta. Mutta ketkä? Yön pimeydessä ja riittävältä etäisyydeltä aivan mahdoton sanoa.

"Älä h-vetti häikäise sillä kameralla..."!

Olimme Nygrundilta käännyttyämme vaihtaneet keulaan ykkösgenoan, koska kolmonen oli jo selvästi puhditon. Tuskaisen pitkällä Tallinnan lahden pätkällä saimme kiinni yhden Business LYS -veneen, muut olivat joko selvästi edessä tai takana.

Maalialuksen löytäminen vasten Piritaan vievän maantien valoja oli taas tuskaisen vaikeaa. Olimme ajautuneet liiaksi itään ja tarvitsimme korjaavat vendat ennen maaliintuloa. Poijussa oli nyt aiempaan verrattuna parannuksena vilkku, mutta aika onneton sellainen. Järjestäjät voisivat ottaa oppia ARC-rallysta, jossa pimeään aikaan maaliin tulevat veneet kutsuvat maalialusta sitä lähestyessään. Maalialus tietää ketä kellottaa ja kilpaileva alus voi pyytää esimerkiksi maalialusta väläyttämään uudestaan valojaan tai kertomaan onko oikealla vai vasemmalla jne.

Ylitimme maalilinjan klo 02.20 ja epäilimme, että kisateltassa olisi railakas meno kun koko fleetti kuitenkin saapuisi ajoissa. No eipähän ollut, vaikka nyt kaikki veneet (eikä vain Business) saivat skumppapullonkin. Vetäsimme teltassa yhdet oluset ja ryöstöhintaisen onnettoman pyttiksen (8€). Katselimme aikamme pitkäksi venähtänyttä olutjonoa ja päätimme vaan vastoin kaikkia perinteitä mennä nukkumaan.

Seuraavana päivänä aamusaunan jälkeen Santtu lähti U2-konserttiin ja Jallu Pärnun kakkosasunnolleen. Me muut suuntasimme Villellä vahvistettuna nauttimaan yritysveneille varattua buffaa. Oikein makoisat salaatit ym, mutta varsinaista pääruokaa ei näkynyt. Naapuripöydästä sanoivat, että seinän takana olevan ison pannun antimet kuuluisivat pakettiin. Ei kun sinne viittä pihviä tilaamaan. Jäi sitten ottamatta, kun olisivat kuitenkin maksaneet 12 € / kpl. Menetys korvattiin ilmaista VSOP-konjakkia kumoamalla. Kaivoivat aina uuden esiin, kun vanha tyhjeni. Purjehdusurheilu alkoi taas maistua mukavalta.

Palkintojenjakoseremoniaan mentiinkin sitten hilpein mielin. Olihan meitä odottamassa tuttu kiertopokaali parhalle yritysveneelle ORC-luokassa. Me kun olimme tänä vuonna ainoa. Kyseinen pysti on kaikista jaettavista komein, ainoastaan parhaan naisiston pytty vetää vertoja.

Hepo kävi siis hilpein mielin suosionosoitusten saattelemana pokkaamassa "pojan kotiin". Pöydässä siihen kaadettiin Ramdatan Saken tarjoama skumppa ja pidettiin asiaankuuluvia voitonjuhlia sopivan desibelimäärän siivittäminä. Jossain vaiheessa joku tuli esittelemään toista yhtä hienoa pyttyä. Selvisi, että järjestäjät olivat vahingossa antaneet meille sen parhaan naisiston pokaalin! No juhlintamme meni osaavan gastimme Lotan piikkiin.

"Voittajan" on helppo hymyillä (varsinkin väärä pokaali kourassa)


Varsinaisessa kisaluokassamme olimme vähän nihkeästi seitsemäs 11 osallistujasta. Phoenix korjasi lopulta komean luokkavoiton. Onnittelut koko porukalle!


Sunnuntaiksi oli lupailtu nousevaa navakkaa tai kovaa tuulta. Osa fleetistä lähtikin jo aikaisin aamulla tuulen alta pois. Me jouduimme odottelemaan puolen päivän jälkeen, koska emme venenäyttelyn takia pääsisi Hoskilla paikallemme ennen kello kuutta.


Tuulen viuhuessa vanteissa otimme isoon kakkosreivin, keulalle kolmosgenoan ja lähdimme onneksi sateettomalle merelle. Kotimatkasta tulikin oikein hauska, paitsi niiden gastien mielestä, joiden maha ei kestänyt vuoristoratamaiseksi yltynyttä menoa. Keskellä Suomenlahtea tuulta oli 13-15 m/s ja aallot olivat aikamoiset. Lotta ohjaili Nauti n' Nollaa alkumatkan miehen tavoin aaltoja ylösalas ajaen. Mm. monet Gotland Runtit kiertänyt Ikokaan ei muistanut yhtä suurissa aalloissa olleensa. Tämän vuoden Suursaaressa aallot olivat kyllä isompia, terävempiä ja kaiken lisäksi vastaisesta suunnasta. Nyt laskettelimme sivumyötäiseen mukavaa kyytiä. Aina välillä kovemmassa puuskassa vene tosin käänsi väkisin keulansa tuuleen.


Ohittelimme pelkällä isolla tai keulalla ajelevia veneitä ja menimme aika samaa vauhtia 45-jalkaisen Dufourin ja Archambault 40:n kanssa. Hoskille saavuimme tyytyväsinä juuri venenäyttelyn loppuessa. Iso kiitos vielä Jallulle ja Älvsbytalolle!

Syyskausi avattiin liukkaasti

KoPu Tiistaikisa 17.8.2010
Rata E myötäpäivään
Tuuli 8 m/s ENE, ilma + 21°C, vesi +20 °C
Purjeet: Genoa 3, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Torkku, Lotta, Pekka + rookiet Janne L. & Marko
Sijoitus: 5/27

Offshore weekiltä poisjäämisen tuskailu netissä miehistön puutteesta johtuen oli kirvoittanut parin gastihalukkaan ottamaan yhteyttä. Ja kyllähän Nauti n' Nollaan ainakin tiistiksiin mukaan pääsee. Porukkaan pitää toki sopia. Nössöt jätämme rannalle ja Elvikset heitämme mereen. Perämies Santtu meinasi tällä kertaa jäädä nössöjengiin, sen verran tiukalla Santun kerkeäminen (taas) oli.  

Lähdössämme taas Lexus oli liian ajoissa ja menetti varmaan pari minuuttia joutuessaan palaamaan takaisin linjalle.

Harvinainen kuvakulma Lexukseen.

Meiltä startti sen sijaan meni oikein mukavasti ja kohtalaisesti puhallellut pohjoisen puoleinen tuuli pullisteli ihan mukavasti keulalle valittua kolmosgenoaa ja pysyimme hyvin X-35:ten ja Känsäkosken "uuden" Seaquest 36:n kannoilla. Hetken kuluttua toki Lexuskin pyyhälsi ohi.


Käärmeluodoilla nostimme S3 spinnun ja yllättävän kevyesti kuittasimme sisarvene Phoenixin. Se ei selvästikään saanut vauhtia kohdalleen ja jäi meistä koko ajan. Swan 45 Two Fast matkasi jostain kumman syystä pitkälle kohti Haukilahtea muun fleetin kääntäessä etelään kohti Rönnkobbenia.

Hepo vaihteeksi spinnun skuutissa. Takana Phoenix jää pahemman kerran.

Tulihan se Two Fastkin aikanaan samoille laduille. Kuvapankistamme löytyy toki muutamiakin kuvia tästä kulkurista etuviistosta, mutta silloin se on kyllä yleensä lähtenyt eri luokassa aika paljon meidän jälkeemme. Nyt olimme jo onnistuneesti tiputtaneet spinnun ja kääntyneet sujuvasti kotimatkalle.

Kun puolimatka on jo ohitettu ei tämä ole ollenkaan hassumpi kuvakulma TwoFastiin.

Vaikkei dacronista tehty kolmosgenoamme mikään high-tech purje olekaan, vie se juuri tällaisessa kelissä venettä oikein nautinnolisesti. Korkealle ja kovaa niinkuin sanotaan. Ja vendoissa vielä ah niin vaivattomasti. Ykkösgenoamme kun vaativat hampaat irveessä vinssaamista, niin tämä on trimmissä usein heittämällä ja puolen kierroksen kampeamisella.


Ohittelimme vaivatta pikkuluokan veneitä ja nautimme kesäillasta muutenkin. Takana Phoenix ehkä jopa hieman saavutti meitä. Vaihtoivat maalisuoralla keulapurjeensakin suurempaan, mutteivat enää mahtaneet meille mitään.

Maalisuoralla Phoenix on pahasti hitaampien "jätöksissä".


Santtu ei lopputuloksesta paljoa odotellut, Hepo sen sijaan oli toiveikkaampi. Yleensä Albin Expressien ohittaminen kun tarkoittaa tasoituksissa hyvää aikaa. Niin nytkin, viides sija maistui oikein hyvältä, vaikka yhdelle Albin Expresseistä (Kira)  tasoituksella vain neljä sekuntia jäätiinkin. Aika yllättävää oli Lexuksen yltäminen ykköseksi, vaikka startin pahasti mokasivatkin.

Ankea alku syyskaudelle

Nyt varustamoa **tuttaa.

Lomakausi meni mukavasti ja ilmeisesti kuumat ilmat houkuttelivat Nauti n' Nollan kannelle toinen toistaan kauniimpia neitokaisia.  Peräti 18 uutta naispuolista nimeä ilmestyi kesä-heinäkuussa lokikirjaan. Asiasta käytiinkin myöhemmin "kevyttä" varustamopoliittista keskustelua...

Pidempiä lomareissuja ei nyt keretty tehdä, mitä nyt pitkiä viikonloppuja. Suurimman osan aikaa vene oli Tammisaaren edustalla Prediumissa. Samassa paikassa, missä se on viime vuodet talvehtinutkin. Sieltä käsin tuli käytyä useammankin kerran HSK:n retkisaaressa Hasselholmenissa. Ja Hasselissa käytiin sitten hankkimassa se tämänvuotinen kölivauriokin. Juu, juuri siinä kohdassa, mistä aina aiemminkin on ajettu. Todennäköisesti kuitenkin metrin lähempänä kyseistä luodon jatketta (GPS:n tracci ei eroa huomaa...).

Kölin lasikuitupäällyste on bulbin alareunasta (taas) revennyt, mikä selvisi sukeltelemalla mukavan lämpöisessä merivedessä. Huonoksi onneksi Prediumin nosturikuski ja huoltohenkilökunta olivat juuri jääneet lomalle, eikä venettä siis saatu heti ylös ja paikkaa (paikan päälle) fiksattua.

Tämä tietysti nostaa varustamon v-käyrää, mutta toisaalta ilmiö on vaan niin valitettavan tuttu melkein joka kesältä.

Hangon Regattakin tuli taas seilattua ja bailattua. Sijoitus oli isossa LYS1 -luokassa ihan kohtuullinen 9/20, päivittäisten sijoitusten sarjan ollessa mukavan nouseva 12-9-7. Varsinkin viimeisen päivän purjehdus oli hieno, olimme mukavasti kärkiryhmässä eron jälkijoukkoon kasvettua kryssillä todella suureksi. Ainekset raporttiin ovat olemassa (muistiinpanot lokikirjassa ja kuvia kamerassa), täytyy yrittää pullauttaa ne tänne nettiinkin.

Tätä kirjoittaessa olisi juuri nyt kauden ensimmäisen tiistiksen lähtöpaukun aika. Nauti n' Nolla ei ole mukana. Kölivaurio ei purjehtimista estä, vaan kun ei ole miehistöä. Nimenhuuto.com -porttaalissa on sivuillamme yksi "IN"-merkintä ja 13 "OUT"-merkintää. Kauden päätapahtuman, Baltic Offshore Weekin kohdalla suhde ei ole juuri parempi, 2 2/3  "IN"-merkintää ja 9 1/3 "OUT"-merkintää. Ja tähän kun lisää kymmenkunta tyyppiä, joille on soitettu, mutta jotka eivät ole "IN", niin on selvää BOW on tältä vuodelta kohdaltamme "OUT". Ja se **tuttaa...

On paljon mahdollista, että Hepo hyppää johonkin naapuriveneeseen, jossa tarvitaan (paljon) painolastia. Alustavia tunnusteluja Henkka Anderssonin Casperin kanssa on jo käyty.

Vaihteeksi tuulinen tiistai.

KoPu Tiistaikisa 15.6.2010
Rata F vastapäivään
Tuuli 9 m/s SW, ilma + 14°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 heavy, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Lotta, Enni & Petri
Sijoitus: 17/24


Suursaaressa siipeensä saanut kolmosgenoa oli Northilla korjattavana. (Ei muuten ollut ihan ainoa harsittava...)! Toivomuksessa oli siis enintään 8 m/s keli, jolla litteämpi Sobstadin ykkösgenoa vielä kuljettaisi venettä sitä kaatamatta. Tuulimittari näytti ennen starttia välillä jo lähes kympin tuulia. Pohdimme lähtölinjalla reivin ottamista, mutta lähdimme kuitenkin täysillä puskemaan kun starttilinjakaan ei ollut ihan vastainen.

Startissa ajoimme hieman hölmösti nakiksi Carabilla/Extasia sämpylän väliin, josta Extasia paremmin nousevana pystyi kontrolloimaan meitä täysin. Juuri samoin kuten olimme itse tehneet Phoenixille kaksi viikkoa aiemmin. Carabilla pääsi livahtamaan meidän jäädessä kinkkaamaan ysiysien, Extasian ja X-Capen, kanssa. Lexus veti tuttuun tapaansa joukkoa perässään Freedom ja Subway.

Takaa hiipi Casper yläkautta ohi, mutta isoa eroa vauhdissa ei ollut. X-Capen saimme pidettyä takanamme ja pysyimme hyvin myös Extasian vauhdissa. Meno vaikutti oikein mukavalta. Melkin pohjoispoijulta käänsimme kryssille ja pääsimme nyt Extasian päälle tiukalla merkin otolla. X-Cape vendasi aivan oikein takaatamme vapaisiin tuuliin. Samoin teki Extasia pihdeistämme päästyään.

Tuulta oli purjekombinaatiollemme hieman liikaa, mutta ahkeralla trimmaamisella ja tarkalla ajolla pysyimme ihan hyvässä vauhdissa. Toisella halssilla samaa trimmiä ei vaan millään meinannut löytyä ja ykkösreivi isoon olisi jäkikäteen ollut oikea ratkaisu. Hävisimme nyt selvästi vauhdissa ysiyseille. Onneksi Casper sentään antoi tasoitusta jumiin jääneen fokan skuutin muodossa. Kerkesi kuitenkin nippa nappa eteemme ennen Rysäkarin kääntömerkkiä.

Olimme valmistaneet spinnukammat nostovalmiiksi styyran halssille, mutta päätimme nostaa ne kuitenkin vasta paaralle jiippaamisen jälkeen. Legi takaisin Melkille kun näytti olevan aivan plattista. Kyllähän se spinnu näinkin ylös nousi, –komeille rintsikoille tosin. Olisi pitänyt viedä spinnunpussi aivan keulaan ja nostaa vasta sitten niin viritys olisi onnistunut. Vaikka ylhäällä olikin lattarintaisempi S3-kuppi, kävi kuin lavatansseissa. Meno hyytyi rintsikoiden räpläämiseen. Merkillä oli ysiyseillä jo reilu etumatka ja Casperin perässä me emme myötäisessä pysyisi muutenkaan pienemmän spinnumme ja lyhyemmän vesilinjamme takia.

Kapealle maalilinjalle koko fleetti saapui vauhdikkaasti navakassa sivutuulessa. Ja aika hyvässä nipussa. Lopullinen sijoituksemme, (17.) neljä sekunttia Casperille hävinneenä oli pettymys. Kulkihan vene ihan vauhdikkaasti varsinkin alkumatkan. Ongelmanahan on tietysti se, että tällaisella kelillä kaikki veneet kulkevat runkonopeuttaan ja tasoituksissa erot jäävät kovin pieniksi. Virheisiin ei tällaisella kelillä ole varaa yhtään.

Suursaaren kirous ei hellitä.

Espoo-Suursaari Race 
Perjantai-lauantai 11.-12.6.2010, ORCi, EMK
Tuuli 11-0-20 m/s E-SW, ilma + 14°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med ja 3, Spinnut S2 ja S3, isopurje auki ja reivit 1 & 2
Miehistö: Hepo, Torkku, Matti, Teemu, Petri, Pekka ja Paula
Sijoitus: DNF (keskeytys paluu Kotkan Portilta sijalta 6/18)

Nauti n' Nollalle ei ole kertynyt yhtä ainutta normi Suursaari Racea. Kolme vuotta sitten oli kippari Hepon lähisukulaisen häät. Toissa vuonna jouduimme keskeyttämään menomatkalla Kotkan portille keulapurjeen fallin mentyä topisssa solmuun. Viime vuonna koko fleetti ei päässyt Suursaarta kiertämään ja tänä vuonna keli oli sen verrran "rapsakka", että lähes koko fleetti keskeytti, me mukana.

Avomeripurjehtijoiden forumista ja Plaanaa.comista oli saatu värvättyä kolme uutta gastia, joista yksi toisin värväytyi mukaan esittämällä 30 vuotta nuorempaa (miehistöluetteloon kun tarvittiin syntymäaikoja). Blue Peterissä nautitun kisaillalisen jälkeen varustelimme venettä. Ainakaan nälkään tai janoon ei taaskaan menehdyttäisi. Vesitankkiinkin otettiin jonkin verran vettä ja jopa löpötankki sai 5 litran kannullisen dieseliä, lähinnä lämppärin käyttöä ajatellen.

Saavuimme sateiselle lähtöalueelle vähän ennen ensimmäisten starttia. Puhelimessa kuulimme lähtölistan lyhentyneen merkittävästi. Luokastamme ainakin Alexia, X2, Casper ja jopa itse amiraali Finellkin olivat jääneet pois. Arvoimme hetken purjekertaamme. Puuskaisessa 9-12 m/s idänpuoleisessa tuulessa oli kolmosgenoa selviö. Otimme myös yhden reivin isoon katseltuamme sisarvene Phoenixin testejä ensin täydellä ja sitten reivatulla purjeella. Aikamme väisteltyämme vasta myöhemmin lähteviä kilpailijoita ja katsojaveneitä (!) pääsimme starttiin Stellan (FG-37) perätuhdossa kiinni. Xilia ja Ramdata näyttivät saavan muita huonomman startin. 

Olimme Stellan kanssa ylimpänä veneenä, mutta hukkasimme asemamme jouduttuamme väistämään vähän hätäisesti vendaamalla paria styyran venettä. Pienempien luokkien veneitä aloimme kuitenkin ensimmäisiä poimia jo Käärmesaarten portilla. Harrastivat myös luonnollista harventumista itsekin, Pihlaiston pohjoispuolella oli kaksi venettä toisiinsa kietoutuneena.

Kääntöpoijun jälkeen matka jatkui nyt navakassa sivutuulessa kohti kasuunia, pienempien luokkien puskiessa vastaisempaan Hramtsowille. Jotkut ajelivat täydellä stooralla, mutta me saavutimme pikku hiljaa edellä ajavaa Ramdataa reivatullakin purjeella. Vastaantullut Superfast sotki vaan pakkamme täysin, emme ihan olisi ehtineet edestä pois, joten olimme pakoitettuja kääntämään tuon laivanrohjakkeen alapuolelle. Kun vihdoin olimme selvinneet sen pakkituulista, pyörteistä ja aalloista, oli fleettimme karannut jo kauas eteenpäin. Isonpurjeen avaaminen kokonaankaan ei enää auttanut nyt kevenevässä tuulessa.

Kasuunilla osa porukasta vendaa pohjoisemmksi, me päätämme muutamien muiden kanssa jatkaa matkaa vielä ulommaksi, nyt jo ykkösgenoan voimalla. Ajatuksena oli saada uudesta tuulesta nopeasti kiinni ja hyödyntää ennustettu tuulen kääntymineen etelän kautta. No ei taaskaan osuneet arvaukset ihan oikeaan. Huomasimme pian seisovamme nollatuulessa yön pimeimpänä hetkenä hernerokkasumussa. Ympärillä, välillä hyvinkin läheltä, kuului vinssien rätinää ja purjeiden lepatusta. Kauempaa, mutta kuitenkin huolestuttavan läheltä taasen kuului laivojen sumutorvien matalaa huutoa ja laivakoneiden jyskytystä. Mutta mitään ei tietenkään näkynyt.

Vailla minkäänlaista kiintopistettä suunnan pitäminen oli äärimmäisen vaikeaa veneen vielä reagoidessa tavattoman laiskasti lähes tyynessä. Olimme nyt nostaneet kolmosspinnun ja yritimme sillä päästä edes hieman kohti itää. Ainoa positiivinen seikka oli, että koko miehistö pääsi nauttimaan ainakin jonkin mittaiset yöunet.

Aamun valjetessa ilmakin selkeni ja odotettavissa ollut surullinen kisanäkymä alkoi sekin piirtyä. Muutamia veneitä näkyi ympärillä, takana ei juuri ketään, mutta jossain hämyssä todella kaukana edessä saattoi aavistaa spinnuja olevan sitten enemmänkin. Puoli seitsemän aikoihin trimaraani Trou Noir kuittasi itsensä sisään Kotkan portille, mikä nyt vielä hirveästi ihmetyttänyt. Mutta kun luokkamme ensimmäinen vene, Nerissa (Dufour 40) ilmottautui vähän ennen puolta kymmentä, tiesimme olevamme tasoitetussa ajassakin yli puolitoista tuntia jäljessä. Phoenixkin oli reilun tunnin edellä.

Vauhti kohti Kotkan porttia parani koko ajan. Piti jo ruveta huutelemaan nukkuvia gasteja hereille, jos vaikka tulisi pikaisia manöövereja. Spinnu oli aamulla vaihdettu kakkoseksi ja se kiskoi meitä ihan mukavasti eteenpäin. Tulimme Kotkan portille vasta juuri ennen puolta päivää. Tuulta oli jo sen verran, että spinnun laskettuamme otimme pian taas isoon yhden reivinkin. Jonkin matkan päässä Suursaaren länsipuolella näkyi jo nopeimpia takaisintulijoita. Näyttivät tulevan vielä suht' vaivattomasti, eikä VHF:llä kuullusta 18 m/s "gale warningistakaan ollut vielä tuntumaa.

Suursaaren itäpuolella vesi oli tietysti ihan tasaista. Silloin tällöin tuli kuitenkin 15-16 m/s puuskia, joita nappailimme ilman sen suurempia ongelmia toisin kun edessämme olleet pari LYS-venettä. Ne broachailivat välillä komeasti ja saavutimme niitä nopeasti. Hieman yllättäen oli vastaan tullut pari keskeyttänyttä venettä. Joukon jatkoksi näyttivät liittyvän myös luokastamme Scirocco ja Phoenix. Asemamme oli siis paranemaan päin.

Jo hyvissä ajoin ennen Suursaaren eteläkärkeä otimme ensimmäistä kertaa käyttöön veneessämme kakkosreivin. Edessäpäin näkyi isoa tervää aallokoa, jossa manooverien tekeminen ei hirveästi kiinnostanut. Nyt alkoikin sitten melkoinen ryskytys. Ympärillä oli aika monta lyhyemmän reitin ajanutta pikkuluokan LYS-venettä, mutta myös isompia kiuluja. Saimme jotenkuten vendankin väännettyä ja suuntasimme yhä yltyvässä tuulessa ja nyt jo todella mahtavissa aalloissa kohti pohjoista ja Kotkan porttia.

Teemu, vaikka järvipurjehtija Lahdesta onkin, ajoi aaltoja hienosti. Pian alkoi kuitenkin tuntua että vene karkaa silti koko ajan käsistä. Aallot olivat todella nopeasti kasvaneet useita metrejä korkeiksi ja ne olivat vielä todella teräviä. Liekö Suursaaren läheisyys vielä korostanut niiden muotoa. Aallon pohjalla ollessa näkyi naapuriveneestä vain maston huippu (Valpurin sivuilta on tähän poimittu yksi hieno, vähän lievempi kuva). 

Kuvaamiseen meillä itsellämme ei nyt oikein ollut aikaa. Hepo kiskoi isoa eestaas minkä kerkesi, yrittäen tasapainoilla eteenpäin vievän ja kaatavan voiman välimaastossa. Kaksi kertaa lensi kippari laidalta sitloodan alalaitaan, vaikkei nyt suoranaisesti mikään tuulen vietävä höyhenenkevyt olekaan.

Oli pakko pienentää vieläkin purjeita. Ainoaksi vaihtoedoksi jäi keulalla olleen kolmosgenoan tiputtaminen. Matti ja Torkku tekivät hartiavoimin töitä ja saivat kuin saivatkin purjeen alas ja sidottua kaiteisiin kiinni. Meno oli nyt paljon hallitumpaa, muttei toden sanoen kyllä yhtään mukavampaa. Vähän väliä pyyhki joku aalto koko kannen yli ja välillä isoimmat sortuivat suoraan sitloodaan aivan kuin isommallakin merellä oltaisiin. Tuulimittarimme näytti 17-18 m/s lukuja ja puuskissa yli 20 metriäkin. Todellisuudessa tuulta saattoi olla enemmänkin, kalbrointimme kun tuntuu heittävän juuri kovemmassa tuulessa. (Jossain puhuttiin 21 metrin tuulesta ja jopa 26 metrin puuskista, saattoi hyvin ollakin).

Vene lainehti vettä sisältä, ja näky sisälle oli muutenkin aika lohduton. Koko alkukauden temppuilut kaiku ei tietysti näyttänyt mitään, mutta kun silloin tällöin temppuillut loki näytti "FAULTin" sijasta vain 0,0 kn, heräsivät kippari Hepolla pahat epäilykset. Ja aivan syystä, –lokianturin sokka oli rynkytyksessä irronnut ja anturi oli pompannut pois paikaltaan. Veneen pohjassa oli siis reikä. Onneksi antruin kauluksessa on pieni läppä, joka esti suurimman vedenpaisumuksen. Asennus takaisin paikalleen sisällä hulluna hyppivässä keulassa pää alaspain roikkuen ei nyt niitä miellyttävimpiä ollut.

Seuraavaksi tapahtui sitten kannella. Alaslaskettu kolmosgenoa oli jätetty keulastaagin uraan reilun puolen metrin matkalle falli yhä kiinni. Oliko syynä tempova tuuli vai kaatuva aalto, mutta genoan foilinauha antoi yllättäen räsähtäen periksi melkein metrin mitalta. Nyt tuli kiire saada purje pois kannelta ennen kuin siitä loputkin olisivat meressä. Lisää märkää tavaraa sisälle siis. Hepo veti kiroillen repeytyneen purjeen sisään, kun kerran jo valmiiksi oli siellä. Tenän tehnyttä käsigepsiä korjaamassa ja salongin lattialla lainehtivaa vettä tyhjentämässä.

Sisällä VHF huuteli koko ajan keskeytyksiä. Melkein kaikki tuntuivat suuntaavan Kotkaan, jotkut Loviisaan. Meillekin päätös keskeytyksestä oli helppo. Pienin keulapurjeemme oli repeytynyt, eikä tuuli/ennusteeet tuntuneet hellittävän yhtään. Ja kun tankissakin oli vain tuo n. 5 litraa löpöä, jolla ei esim mastohaverisssa hirveän pitkälle ajettaisi, niin liityimme keskeyttäneiden joukkoon Kotkan portille vihdoin saavuttuamme. Saimme sentään merkkautettua kiertoajan, jolla sijoitumme siinä vaihessa luokkamme sijalle 6. Tosin keskeyttäneethän ovat kaikki yhtä arvottomia.

Painelimme nyt Orrengrundin ohi jo toissavuodelta tuttua reittiä kaverin mökkipoijulle Pernajaan. Pääsimme päivän päätteeksi saunaan ja saimme koko porukka nukkua kuivissa sängyissä läpimärkien veneen punkkien sijaan. Ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto vaihtoehtoiselle reilun puolen päivän läpimärälle rynkytykselle puolikuntoisella veneellä. Aamulla saimme paikalliselta remonttireiskalta traktorista 20 litraa Dieseliä, jonka turvin lähdimme aamulla puksuttamaan kohti kotia. Sen verran oli yöllä vielä tuullut, että Nauti n' Nolla oli raahannut poijua mukaaan rantakaislikkoon saakka. Onneksi pohja oli mutaa, eikä vahinkoja sattunut.

Jokohan ensi vuonna pääsemme ajamaan koko lenkin? Tänä vuonna perille pääsi vain 18 venekuntaa 139:stä ilmottautuneesta. Onnittelut upeasta suorituksesta erityisesti luokkamme veneille Stellalle ja Ramdatalle, mutta toki kaikille maaliin asti selvinneille.

Kuviokelluntaa kesäillassa

KoPu Tiistaikisa 8.6.2010
Rata E vastapäivään
Tuuli 4-0 m/s SE-E, ilma + 14°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Lotta, Eetu, Petri, Pekka
+ guest stars Jonna & Timo
Sijoitus: –

Pitkin päivää oli tuuli ollut navakkaakin, ennuste tosin lupasi illaksi kevenevää. Kipparilla oli pieni pelko siitä, miten pärjätään rutinoitumattomalla täydennysmiehistöllä jos tuulta kuitenkin olisi vielä kisassakin tuo lähemmäs 10 m/s. Lotta toki hallitsee käytännössä kaikki hommat veneessä, mutta Nauti n' Nollan käsittely on aika raskasta isollekin miehelle kovemmassa kelissä. Apu tuli vähän vahingossa kotilaiturilta: Valpurin ollessa viikonlopun kisan jäljiltä takakaidevaurioinen, hyppäsivät Jonna ja Timo "lennosta" mukaan.
Lähdössä oli selkeästi normaalia vähemmän veneitä. Meidän "isossa" luokassame oli mukavasti nyt kolme isoakin venettä Two Fast (Swan 45), Lexus (Grand Soleil 42R) ja uusi Nixi (X-41). Toki Blanco (Sun Odyssey 44) voidaan lukea isoksi, mutta se painii kyllä ihan eri vauhtiluokassa. Käytännössä ja tasoituksissakin se on samaa luokkaa meidän kanssamme. Kolme X-99:ä ja sisarvene Phoenix olivat myös mukana.

Lähtö oli taas ihan ok. Starttasimme poijulta Nixin perälaudassa kiini. X-Cape (X-99) yritti päästä yläkautta ohi ja lopulta sen päästimmekin, kun näytti että matkaa seuraavalle alkaa tulla jo liikaa. Alhaalta huonomman lähdön saanut Phoenix sai meidät kiinni ja pääsi ohikin, kun me olimme tehneet matkaa ja nyt tuskailimme X-Capen jätöksissä. Isojen kolmikko meni menojaan Nixin vetäessä troikkaa.

Käärmeluotojen punaisella tikulla tempasimme spinnun ylös. Tuuli oli tyyntynyt nopeasti ja lakannut lähes kokonaan. Käärmesaarten portilla vauhtia oli enää "nollapistejotain". Vanhaa kaartia edustava Eetu jaksoi kuitenkin sitkeästi kamppailla spinnun kanssa. Jollain kumman ilveellä hän sai aina taiottua siihen jonkinlaista muotoa. Savutimme hitaasti mutta varmasti edellä olevia, takanamme Blancon ja kahden X-99:n seistessä lähes paikallaan.

Tuskaisen hitaasti valuimme nyt pitkin Rönnkobbenin suoraa. Veneitä oli siellä täällä sikin sokin. Joku spinnulla, joku genoalla, toiset styyralla ja toiset paaralla. Kaikki kuitenkin enemmän tai vähemmän paikallaan. 

Pääsimme vähän kerrallaan jonkun pikkuluokkalaisen ohi ja aloimme olla tuntumalla X-Capeen ja Phoenixiin. Kun vihdoin viimein pääsimme heistäkin ohi, tiputti Phoenix purjeet lillimiseen kyllästyneenä ja puksutti kotiin. Koska viimeisen kahden mailin matkaa oli tahkottu jo kohta kaksi tuntia, alkoi ympärillämme tippua purjeita enemmänkin.

Tavasimme ordereita läpi ja siellä kerrottiin:

10. Aikarajoitus
Jos yksikään vene ei ole tullut maaliin kolmen tunnin kuluttua ensimmäisen lähtöryhmän lähtöviestistä, niin kaikki veneet katsotaan keskeyttäneiksi. Vene, joka ei ole tullut maaliin 80 minuutin kuluttua ensimmäisen veneen maaliintulosta, katsotaan keskeyttäneeksi.

11. Keskeyttäminen ja kilpailusta luopuminen
Keskeyttämisistä pyydetään ilmoittamaan VHF-kanavalla 72, kutsu "KoPukka".
Koska Victoria ja Ramdata olivat kuitenkin tulleet aikaa sitten vastaan (ja ihan liikkeessä) oli olemassa mahdollisuus, että ne kerkeäisivät maaliin ennen kello yhdeksää, jos vaan rataa olisi lyhennetty esim. Käärmesaarten portille.

Huhuilimme KoPukkaa VHF:llä saamatta vastausta. Soitto kilpailupäällikön kännykkään ja sitä kautta numero KoPukassa istuvalle kilpailun järjestäjälle. "Joo me ollaan jo aikaa sitten nostettu ankkuri ja lähdetty pois". Kello oli tuolloin varttia vaille yhdeksän, eli kolmea tuntia ei ollut kulunut. Ja sähkövian takia kuulemma VHF ei ollut toiminut.

Olisiko ollut suuri ponnistus lautakunta veneelle ajaa kahden mailin matka Rönnkobbenin suoralle ja ilmoittaa asia siellä kärkiveneille. Sieltä tieto olisi vaikka huutamalla levinnyt tyynessä ilmassa kauimmaisellekin veneelle. Oikea sääntökirjan mukainen menettely kai olisi ollut nostaa N- ja A-liput lautakuntaveneen mastoon ja antaa kolme äänimerkkiä. Noinkohan vain nyt näin tehtiin?

Illan päätteeksi hinasimme vielä yhden moottorittoman Albin Expressin lähemmäs kotia (HSS). Säästyi pojilta aika pitkä melontamatka...