Vaihteeksi tuulinen tiistai.

KoPu Tiistaikisa 15.6.2010
Rata F vastapäivään
Tuuli 9 m/s SW, ilma + 14°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 heavy, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Lotta, Enni & Petri
Sijoitus: 17/24


Suursaaressa siipeensä saanut kolmosgenoa oli Northilla korjattavana. (Ei muuten ollut ihan ainoa harsittava...)! Toivomuksessa oli siis enintään 8 m/s keli, jolla litteämpi Sobstadin ykkösgenoa vielä kuljettaisi venettä sitä kaatamatta. Tuulimittari näytti ennen starttia välillä jo lähes kympin tuulia. Pohdimme lähtölinjalla reivin ottamista, mutta lähdimme kuitenkin täysillä puskemaan kun starttilinjakaan ei ollut ihan vastainen.

Startissa ajoimme hieman hölmösti nakiksi Carabilla/Extasia sämpylän väliin, josta Extasia paremmin nousevana pystyi kontrolloimaan meitä täysin. Juuri samoin kuten olimme itse tehneet Phoenixille kaksi viikkoa aiemmin. Carabilla pääsi livahtamaan meidän jäädessä kinkkaamaan ysiysien, Extasian ja X-Capen, kanssa. Lexus veti tuttuun tapaansa joukkoa perässään Freedom ja Subway.

Takaa hiipi Casper yläkautta ohi, mutta isoa eroa vauhdissa ei ollut. X-Capen saimme pidettyä takanamme ja pysyimme hyvin myös Extasian vauhdissa. Meno vaikutti oikein mukavalta. Melkin pohjoispoijulta käänsimme kryssille ja pääsimme nyt Extasian päälle tiukalla merkin otolla. X-Cape vendasi aivan oikein takaatamme vapaisiin tuuliin. Samoin teki Extasia pihdeistämme päästyään.

Tuulta oli purjekombinaatiollemme hieman liikaa, mutta ahkeralla trimmaamisella ja tarkalla ajolla pysyimme ihan hyvässä vauhdissa. Toisella halssilla samaa trimmiä ei vaan millään meinannut löytyä ja ykkösreivi isoon olisi jäkikäteen ollut oikea ratkaisu. Hävisimme nyt selvästi vauhdissa ysiyseille. Onneksi Casper sentään antoi tasoitusta jumiin jääneen fokan skuutin muodossa. Kerkesi kuitenkin nippa nappa eteemme ennen Rysäkarin kääntömerkkiä.

Olimme valmistaneet spinnukammat nostovalmiiksi styyran halssille, mutta päätimme nostaa ne kuitenkin vasta paaralle jiippaamisen jälkeen. Legi takaisin Melkille kun näytti olevan aivan plattista. Kyllähän se spinnu näinkin ylös nousi, –komeille rintsikoille tosin. Olisi pitänyt viedä spinnunpussi aivan keulaan ja nostaa vasta sitten niin viritys olisi onnistunut. Vaikka ylhäällä olikin lattarintaisempi S3-kuppi, kävi kuin lavatansseissa. Meno hyytyi rintsikoiden räpläämiseen. Merkillä oli ysiyseillä jo reilu etumatka ja Casperin perässä me emme myötäisessä pysyisi muutenkaan pienemmän spinnumme ja lyhyemmän vesilinjamme takia.

Kapealle maalilinjalle koko fleetti saapui vauhdikkaasti navakassa sivutuulessa. Ja aika hyvässä nipussa. Lopullinen sijoituksemme, (17.) neljä sekunttia Casperille hävinneenä oli pettymys. Kulkihan vene ihan vauhdikkaasti varsinkin alkumatkan. Ongelmanahan on tietysti se, että tällaisella kelillä kaikki veneet kulkevat runkonopeuttaan ja tasoituksissa erot jäävät kovin pieniksi. Virheisiin ei tällaisella kelillä ole varaa yhtään.

Suursaaren kirous ei hellitä.

Espoo-Suursaari Race 
Perjantai-lauantai 11.-12.6.2010, ORCi, EMK
Tuuli 11-0-20 m/s E-SW, ilma + 14°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med ja 3, Spinnut S2 ja S3, isopurje auki ja reivit 1 & 2
Miehistö: Hepo, Torkku, Matti, Teemu, Petri, Pekka ja Paula
Sijoitus: DNF (keskeytys paluu Kotkan Portilta sijalta 6/18)

Nauti n' Nollalle ei ole kertynyt yhtä ainutta normi Suursaari Racea. Kolme vuotta sitten oli kippari Hepon lähisukulaisen häät. Toissa vuonna jouduimme keskeyttämään menomatkalla Kotkan portille keulapurjeen fallin mentyä topisssa solmuun. Viime vuonna koko fleetti ei päässyt Suursaarta kiertämään ja tänä vuonna keli oli sen verrran "rapsakka", että lähes koko fleetti keskeytti, me mukana.

Avomeripurjehtijoiden forumista ja Plaanaa.comista oli saatu värvättyä kolme uutta gastia, joista yksi toisin värväytyi mukaan esittämällä 30 vuotta nuorempaa (miehistöluetteloon kun tarvittiin syntymäaikoja). Blue Peterissä nautitun kisaillalisen jälkeen varustelimme venettä. Ainakaan nälkään tai janoon ei taaskaan menehdyttäisi. Vesitankkiinkin otettiin jonkin verran vettä ja jopa löpötankki sai 5 litran kannullisen dieseliä, lähinnä lämppärin käyttöä ajatellen.

Saavuimme sateiselle lähtöalueelle vähän ennen ensimmäisten starttia. Puhelimessa kuulimme lähtölistan lyhentyneen merkittävästi. Luokastamme ainakin Alexia, X2, Casper ja jopa itse amiraali Finellkin olivat jääneet pois. Arvoimme hetken purjekertaamme. Puuskaisessa 9-12 m/s idänpuoleisessa tuulessa oli kolmosgenoa selviö. Otimme myös yhden reivin isoon katseltuamme sisarvene Phoenixin testejä ensin täydellä ja sitten reivatulla purjeella. Aikamme väisteltyämme vasta myöhemmin lähteviä kilpailijoita ja katsojaveneitä (!) pääsimme starttiin Stellan (FG-37) perätuhdossa kiinni. Xilia ja Ramdata näyttivät saavan muita huonomman startin. 

Olimme Stellan kanssa ylimpänä veneenä, mutta hukkasimme asemamme jouduttuamme väistämään vähän hätäisesti vendaamalla paria styyran venettä. Pienempien luokkien veneitä aloimme kuitenkin ensimmäisiä poimia jo Käärmesaarten portilla. Harrastivat myös luonnollista harventumista itsekin, Pihlaiston pohjoispuolella oli kaksi venettä toisiinsa kietoutuneena.

Kääntöpoijun jälkeen matka jatkui nyt navakassa sivutuulessa kohti kasuunia, pienempien luokkien puskiessa vastaisempaan Hramtsowille. Jotkut ajelivat täydellä stooralla, mutta me saavutimme pikku hiljaa edellä ajavaa Ramdataa reivatullakin purjeella. Vastaantullut Superfast sotki vaan pakkamme täysin, emme ihan olisi ehtineet edestä pois, joten olimme pakoitettuja kääntämään tuon laivanrohjakkeen alapuolelle. Kun vihdoin olimme selvinneet sen pakkituulista, pyörteistä ja aalloista, oli fleettimme karannut jo kauas eteenpäin. Isonpurjeen avaaminen kokonaankaan ei enää auttanut nyt kevenevässä tuulessa.

Kasuunilla osa porukasta vendaa pohjoisemmksi, me päätämme muutamien muiden kanssa jatkaa matkaa vielä ulommaksi, nyt jo ykkösgenoan voimalla. Ajatuksena oli saada uudesta tuulesta nopeasti kiinni ja hyödyntää ennustettu tuulen kääntymineen etelän kautta. No ei taaskaan osuneet arvaukset ihan oikeaan. Huomasimme pian seisovamme nollatuulessa yön pimeimpänä hetkenä hernerokkasumussa. Ympärillä, välillä hyvinkin läheltä, kuului vinssien rätinää ja purjeiden lepatusta. Kauempaa, mutta kuitenkin huolestuttavan läheltä taasen kuului laivojen sumutorvien matalaa huutoa ja laivakoneiden jyskytystä. Mutta mitään ei tietenkään näkynyt.

Vailla minkäänlaista kiintopistettä suunnan pitäminen oli äärimmäisen vaikeaa veneen vielä reagoidessa tavattoman laiskasti lähes tyynessä. Olimme nyt nostaneet kolmosspinnun ja yritimme sillä päästä edes hieman kohti itää. Ainoa positiivinen seikka oli, että koko miehistö pääsi nauttimaan ainakin jonkin mittaiset yöunet.

Aamun valjetessa ilmakin selkeni ja odotettavissa ollut surullinen kisanäkymä alkoi sekin piirtyä. Muutamia veneitä näkyi ympärillä, takana ei juuri ketään, mutta jossain hämyssä todella kaukana edessä saattoi aavistaa spinnuja olevan sitten enemmänkin. Puoli seitsemän aikoihin trimaraani Trou Noir kuittasi itsensä sisään Kotkan portille, mikä nyt vielä hirveästi ihmetyttänyt. Mutta kun luokkamme ensimmäinen vene, Nerissa (Dufour 40) ilmottautui vähän ennen puolta kymmentä, tiesimme olevamme tasoitetussa ajassakin yli puolitoista tuntia jäljessä. Phoenixkin oli reilun tunnin edellä.

Vauhti kohti Kotkan porttia parani koko ajan. Piti jo ruveta huutelemaan nukkuvia gasteja hereille, jos vaikka tulisi pikaisia manöövereja. Spinnu oli aamulla vaihdettu kakkoseksi ja se kiskoi meitä ihan mukavasti eteenpäin. Tulimme Kotkan portille vasta juuri ennen puolta päivää. Tuulta oli jo sen verran, että spinnun laskettuamme otimme pian taas isoon yhden reivinkin. Jonkin matkan päässä Suursaaren länsipuolella näkyi jo nopeimpia takaisintulijoita. Näyttivät tulevan vielä suht' vaivattomasti, eikä VHF:llä kuullusta 18 m/s "gale warningistakaan ollut vielä tuntumaa.

Suursaaren itäpuolella vesi oli tietysti ihan tasaista. Silloin tällöin tuli kuitenkin 15-16 m/s puuskia, joita nappailimme ilman sen suurempia ongelmia toisin kun edessämme olleet pari LYS-venettä. Ne broachailivat välillä komeasti ja saavutimme niitä nopeasti. Hieman yllättäen oli vastaan tullut pari keskeyttänyttä venettä. Joukon jatkoksi näyttivät liittyvän myös luokastamme Scirocco ja Phoenix. Asemamme oli siis paranemaan päin.

Jo hyvissä ajoin ennen Suursaaren eteläkärkeä otimme ensimmäistä kertaa käyttöön veneessämme kakkosreivin. Edessäpäin näkyi isoa tervää aallokoa, jossa manooverien tekeminen ei hirveästi kiinnostanut. Nyt alkoikin sitten melkoinen ryskytys. Ympärillä oli aika monta lyhyemmän reitin ajanutta pikkuluokan LYS-venettä, mutta myös isompia kiuluja. Saimme jotenkuten vendankin väännettyä ja suuntasimme yhä yltyvässä tuulessa ja nyt jo todella mahtavissa aalloissa kohti pohjoista ja Kotkan porttia.

Teemu, vaikka järvipurjehtija Lahdesta onkin, ajoi aaltoja hienosti. Pian alkoi kuitenkin tuntua että vene karkaa silti koko ajan käsistä. Aallot olivat todella nopeasti kasvaneet useita metrejä korkeiksi ja ne olivat vielä todella teräviä. Liekö Suursaaren läheisyys vielä korostanut niiden muotoa. Aallon pohjalla ollessa näkyi naapuriveneestä vain maston huippu (Valpurin sivuilta on tähän poimittu yksi hieno, vähän lievempi kuva). 

Kuvaamiseen meillä itsellämme ei nyt oikein ollut aikaa. Hepo kiskoi isoa eestaas minkä kerkesi, yrittäen tasapainoilla eteenpäin vievän ja kaatavan voiman välimaastossa. Kaksi kertaa lensi kippari laidalta sitloodan alalaitaan, vaikkei nyt suoranaisesti mikään tuulen vietävä höyhenenkevyt olekaan.

Oli pakko pienentää vieläkin purjeita. Ainoaksi vaihtoedoksi jäi keulalla olleen kolmosgenoan tiputtaminen. Matti ja Torkku tekivät hartiavoimin töitä ja saivat kuin saivatkin purjeen alas ja sidottua kaiteisiin kiinni. Meno oli nyt paljon hallitumpaa, muttei toden sanoen kyllä yhtään mukavampaa. Vähän väliä pyyhki joku aalto koko kannen yli ja välillä isoimmat sortuivat suoraan sitloodaan aivan kuin isommallakin merellä oltaisiin. Tuulimittarimme näytti 17-18 m/s lukuja ja puuskissa yli 20 metriäkin. Todellisuudessa tuulta saattoi olla enemmänkin, kalbrointimme kun tuntuu heittävän juuri kovemmassa tuulessa. (Jossain puhuttiin 21 metrin tuulesta ja jopa 26 metrin puuskista, saattoi hyvin ollakin).

Vene lainehti vettä sisältä, ja näky sisälle oli muutenkin aika lohduton. Koko alkukauden temppuilut kaiku ei tietysti näyttänyt mitään, mutta kun silloin tällöin temppuillut loki näytti "FAULTin" sijasta vain 0,0 kn, heräsivät kippari Hepolla pahat epäilykset. Ja aivan syystä, –lokianturin sokka oli rynkytyksessä irronnut ja anturi oli pompannut pois paikaltaan. Veneen pohjassa oli siis reikä. Onneksi antruin kauluksessa on pieni läppä, joka esti suurimman vedenpaisumuksen. Asennus takaisin paikalleen sisällä hulluna hyppivässä keulassa pää alaspain roikkuen ei nyt niitä miellyttävimpiä ollut.

Seuraavaksi tapahtui sitten kannella. Alaslaskettu kolmosgenoa oli jätetty keulastaagin uraan reilun puolen metrin matkalle falli yhä kiinni. Oliko syynä tempova tuuli vai kaatuva aalto, mutta genoan foilinauha antoi yllättäen räsähtäen periksi melkein metrin mitalta. Nyt tuli kiire saada purje pois kannelta ennen kuin siitä loputkin olisivat meressä. Lisää märkää tavaraa sisälle siis. Hepo veti kiroillen repeytyneen purjeen sisään, kun kerran jo valmiiksi oli siellä. Tenän tehnyttä käsigepsiä korjaamassa ja salongin lattialla lainehtivaa vettä tyhjentämässä.

Sisällä VHF huuteli koko ajan keskeytyksiä. Melkein kaikki tuntuivat suuntaavan Kotkaan, jotkut Loviisaan. Meillekin päätös keskeytyksestä oli helppo. Pienin keulapurjeemme oli repeytynyt, eikä tuuli/ennusteeet tuntuneet hellittävän yhtään. Ja kun tankissakin oli vain tuo n. 5 litraa löpöä, jolla ei esim mastohaverisssa hirveän pitkälle ajettaisi, niin liityimme keskeyttäneiden joukkoon Kotkan portille vihdoin saavuttuamme. Saimme sentään merkkautettua kiertoajan, jolla sijoitumme siinä vaihessa luokkamme sijalle 6. Tosin keskeyttäneethän ovat kaikki yhtä arvottomia.

Painelimme nyt Orrengrundin ohi jo toissavuodelta tuttua reittiä kaverin mökkipoijulle Pernajaan. Pääsimme päivän päätteeksi saunaan ja saimme koko porukka nukkua kuivissa sängyissä läpimärkien veneen punkkien sijaan. Ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto vaihtoehtoiselle reilun puolen päivän läpimärälle rynkytykselle puolikuntoisella veneellä. Aamulla saimme paikalliselta remonttireiskalta traktorista 20 litraa Dieseliä, jonka turvin lähdimme aamulla puksuttamaan kohti kotia. Sen verran oli yöllä vielä tuullut, että Nauti n' Nolla oli raahannut poijua mukaaan rantakaislikkoon saakka. Onneksi pohja oli mutaa, eikä vahinkoja sattunut.

Jokohan ensi vuonna pääsemme ajamaan koko lenkin? Tänä vuonna perille pääsi vain 18 venekuntaa 139:stä ilmottautuneesta. Onnittelut upeasta suorituksesta erityisesti luokkamme veneille Stellalle ja Ramdatalle, mutta toki kaikille maaliin asti selvinneille.

Kuviokelluntaa kesäillassa

KoPu Tiistaikisa 8.6.2010
Rata E vastapäivään
Tuuli 4-0 m/s SE-E, ilma + 14°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Lotta, Eetu, Petri, Pekka
+ guest stars Jonna & Timo
Sijoitus: –

Pitkin päivää oli tuuli ollut navakkaakin, ennuste tosin lupasi illaksi kevenevää. Kipparilla oli pieni pelko siitä, miten pärjätään rutinoitumattomalla täydennysmiehistöllä jos tuulta kuitenkin olisi vielä kisassakin tuo lähemmäs 10 m/s. Lotta toki hallitsee käytännössä kaikki hommat veneessä, mutta Nauti n' Nollan käsittely on aika raskasta isollekin miehelle kovemmassa kelissä. Apu tuli vähän vahingossa kotilaiturilta: Valpurin ollessa viikonlopun kisan jäljiltä takakaidevaurioinen, hyppäsivät Jonna ja Timo "lennosta" mukaan.
Lähdössä oli selkeästi normaalia vähemmän veneitä. Meidän "isossa" luokassame oli mukavasti nyt kolme isoakin venettä Two Fast (Swan 45), Lexus (Grand Soleil 42R) ja uusi Nixi (X-41). Toki Blanco (Sun Odyssey 44) voidaan lukea isoksi, mutta se painii kyllä ihan eri vauhtiluokassa. Käytännössä ja tasoituksissakin se on samaa luokkaa meidän kanssamme. Kolme X-99:ä ja sisarvene Phoenix olivat myös mukana.

Lähtö oli taas ihan ok. Starttasimme poijulta Nixin perälaudassa kiini. X-Cape (X-99) yritti päästä yläkautta ohi ja lopulta sen päästimmekin, kun näytti että matkaa seuraavalle alkaa tulla jo liikaa. Alhaalta huonomman lähdön saanut Phoenix sai meidät kiinni ja pääsi ohikin, kun me olimme tehneet matkaa ja nyt tuskailimme X-Capen jätöksissä. Isojen kolmikko meni menojaan Nixin vetäessä troikkaa.

Käärmeluotojen punaisella tikulla tempasimme spinnun ylös. Tuuli oli tyyntynyt nopeasti ja lakannut lähes kokonaan. Käärmesaarten portilla vauhtia oli enää "nollapistejotain". Vanhaa kaartia edustava Eetu jaksoi kuitenkin sitkeästi kamppailla spinnun kanssa. Jollain kumman ilveellä hän sai aina taiottua siihen jonkinlaista muotoa. Savutimme hitaasti mutta varmasti edellä olevia, takanamme Blancon ja kahden X-99:n seistessä lähes paikallaan.

Tuskaisen hitaasti valuimme nyt pitkin Rönnkobbenin suoraa. Veneitä oli siellä täällä sikin sokin. Joku spinnulla, joku genoalla, toiset styyralla ja toiset paaralla. Kaikki kuitenkin enemmän tai vähemmän paikallaan. 

Pääsimme vähän kerrallaan jonkun pikkuluokkalaisen ohi ja aloimme olla tuntumalla X-Capeen ja Phoenixiin. Kun vihdoin viimein pääsimme heistäkin ohi, tiputti Phoenix purjeet lillimiseen kyllästyneenä ja puksutti kotiin. Koska viimeisen kahden mailin matkaa oli tahkottu jo kohta kaksi tuntia, alkoi ympärillämme tippua purjeita enemmänkin.

Tavasimme ordereita läpi ja siellä kerrottiin:

10. Aikarajoitus
Jos yksikään vene ei ole tullut maaliin kolmen tunnin kuluttua ensimmäisen lähtöryhmän lähtöviestistä, niin kaikki veneet katsotaan keskeyttäneiksi. Vene, joka ei ole tullut maaliin 80 minuutin kuluttua ensimmäisen veneen maaliintulosta, katsotaan keskeyttäneeksi.

11. Keskeyttäminen ja kilpailusta luopuminen
Keskeyttämisistä pyydetään ilmoittamaan VHF-kanavalla 72, kutsu "KoPukka".
Koska Victoria ja Ramdata olivat kuitenkin tulleet aikaa sitten vastaan (ja ihan liikkeessä) oli olemassa mahdollisuus, että ne kerkeäisivät maaliin ennen kello yhdeksää, jos vaan rataa olisi lyhennetty esim. Käärmesaarten portille.

Huhuilimme KoPukkaa VHF:llä saamatta vastausta. Soitto kilpailupäällikön kännykkään ja sitä kautta numero KoPukassa istuvalle kilpailun järjestäjälle. "Joo me ollaan jo aikaa sitten nostettu ankkuri ja lähdetty pois". Kello oli tuolloin varttia vaille yhdeksän, eli kolmea tuntia ei ollut kulunut. Ja sähkövian takia kuulemma VHF ei ollut toiminut.

Olisiko ollut suuri ponnistus lautakunta veneelle ajaa kahden mailin matka Rönnkobbenin suoralle ja ilmoittaa asia siellä kärkiveneille. Sieltä tieto olisi vaikka huutamalla levinnyt tyynessä ilmassa kauimmaisellekin veneelle. Oikea sääntökirjan mukainen menettely kai olisi ollut nostaa N- ja A-liput lautakuntaveneen mastoon ja antaa kolme äänimerkkiä. Noinkohan vain nyt näin tehtiin?

Illan päätteeksi hinasimme vielä yhden moottorittoman Albin Expressin lähemmäs kotia (HSS). Säästyi pojilta aika pitkä melontamatka...

Taas hiljaa hiljaa hiivitään, hävitään ja hävetään...

WB Sails Round the Buoys su 6.6.2010
ORCi, HSK Rata-alue E (Ytterskär)
Tuuli 2-5 m/s SSE, ilma + 18°C, vesi +12 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Torkku, Matti, Lotta, Enni & Petri
Sijoitus: 12/12

Mikä ihme ajaa ihmisen vapaaehtoisesti hakemaan toistuvia nöyryytyksiä? Talviharrastuksena oleva lätkäveskarin homma ei ihan aina ole sekään aina niitä  itsetuntoa kohottavimpia. Joukkuetoverit kun ovat esim. kerran "ystävällisesti" laittaneet Hepon varusteet Keltaiseen pösrssiin myyntiin. "Myydään maalivahdin varusteet. Koko setti, lähes käyttämätön räpylä." Toisen kerran olivat harjoituksia ennen kiekot isot nakkikattilassa. "Ajateltiin, että kun sä et tunnu näkevän mitään, niin jos saisit vaikka hajun perusteella kiinni...". Ja niin edelleen.

No nyt lähdettiin siis hakemaan uusia purjehdusurheilunöyryytyksiä asiaan ihan huolella valmistautuen. Ensin jätettiin pois ratakisaexpertti Jallu (joka tosin oli valmis ajamaan yötä vasten 500 km, kun kerran oli unohtanut koko kisan). Sitten kannettiin veneestä kaikki ylimääräinen pois, jopa pyhään viinakaapin sisältöönkin kajottiin jättämällä vain yksi Fisu ja Jalokahvi tuolle ilon alttarille. Rikiäkin löysättiin kevyttä keliä silmälläpitäen. Pohjanpesua lukuunottamatta kaikki mahdollinen käytiin läpi. Ei siis jäänyt mitään, mistä huonoa menestystä olisi voinut syyttää.

Kisaan oli kaikkiaan ilmottautunut hienosti lähes 50 venekuntaa, joista ORCi3 yllättäen oli suurin ryhmä (13 venettä), meidän ORCi2:n ollessa hyvin kakkosena 12 veneellä. Muut kiersivät rataa 3x3 kierrosta, ORCi3 tyytyessä kolmeen kahden kierroksen rundiin. Ja kun ryhmät starttasivat 5 min välein, niin viimeisenä radalla tulisivat olemaan kakkosen ja X-99:n hitaimmat. Suomennos = me ja muut.

Kun rataa pyöritään yhdeksän kierrosta, niin näin vanhalta kovalevyltä on turha yritää purkaa tarkkaa kuvaa siitä, mitä milläkin kierroksella tapahtui. Jotain dataa toki jäi talteenkin, tosin useimmat niistä sellaista, joiden toivoisi deletoituvan pikaisesti.

Startit onnistuivat joka lähdössä oikein hyvin. Olimme joka kerta suunnilleen siellä, missä halusimmekin, ihan ajoissa, hyvässä vauhdissa ja kohtalaisen vapaissa tuulissakin. Yhdessä lähdössä joku pakotti Amiraali Finellin yli lähtölinjan ennen aikojaan ja toisessa taas suljettiin Ramdatalta "ovi" poijupäässä. Heti ensimmäisen lähdön jälkeen ajoimme radan oikeata laitaa lähinnä koska satuimme pääsemään sinne vapaissa ja koska siellä oli muitakin. Tässä vaiheessa panimme merkille, että kryssivauhtimme oli parempi kuin Ilmarisen, jonka tiesimme kuitenkin pystyvän kärkisijoituksiin. Ylämerkille tultaessa koko vasenta laitaa ajanut fleetti vaan oli huimasti edellä sisarvene Phoenixin ollessa ihan kärkipaikoilla.

Sössimisosasto alkoikin sitten heti merkillä. Nauti n' Nolla ei sittenkään noussut ihan merkille vaan ensin piinamalla hyydytettyämme vauhdin jouduimme kuitenkin vendaamaan poijun viereessä. Ja näin saimme lopunkin vauhdin tapettua. Lähestyimme lopulta alamerkkiä styyran halssilla jo muulle fleetille auttamattomasti jääneenä. Olimme sen verran reunassa, että kaikki merkin jo kiertäneet vastaan tulleet olivat olleet väistämisvelvollisella paaran halssilla. Vaan Laura X (X-35) ei ollutkaan. Tajusimme asian juuri samalla hetkellä kun huusimme jo "styyraa" heille. Törmäysvaaraa ei tullut, me väistimme ja he väistivät. Ja koska etuoikeutettuna väistivät (vaikka vaan vähäsenkin), avasivat saman tien protestilipun takastaagistaan ja ilmoittivat asiasta meille. Vaativat meitä pyörimään rangaistuskierroksen ja aivan oikeutetusti, vaikka eri luokassa purjehdittiinkin.

Spinnuahan oltiin juuri muutenkin laskemassa, ja koska tiivis X-99 fleeti läheni uhkaavasti päätettiin tehdä 360° kierros samantien kun vielä tilaa oli. Edellyttäähän sääntökirjakin välitöntä reagointia. Seurauksenahan oli taas tyylikäs vauhdin tappaminen nyt alamerkille. Nilkuttaessamme merkille pakkasi nyt X-99 fleetti samaan paikalle. 

Olimme toki huutaneet oikeutetusti "tilaa merkille", mutta kun ulkopuolellemme pakkautui pari venettä muutaman sentin päähän toisistaan huutaamaan toisilleen ja erityisesti meille "nousee nouseeta". No mihinkäs nostat lähes nollavauhdisssa kun muutenkin kääntäessäsi huitaisisit perälläsi naapuria kylkeen. Korvat punaisina kuuntelimme "**tun moottoriveneilijät" -henkisiä kannustushuutoja. Kaiken seurauksena tulimme tietysti koko lähdön viimeisenä veneenä alhaisessa yksinäisyydessämme maaliin. Onneksi myötätuulessa, ettemme kuulleet ysiysi-jengin hampaiden kirskuntaa ja muun fleetin hihitystä.

Kakkoskisasta jäi mieleen, kuinka hyvin pärjäsimme Amiraali Finelliä vastaan. Olimme kryssillä selvästi nopeampia, mutta spinnulla meidän leikkaillessamme hän lasketteli tapansa mukaan plattista lähes samalla veneenvauhdilla voittaen tietysti matkassa. Lähdön vikalla kierroksella olimme maalisuoralla ensin edellä, mutta jäimme paaralle jiipatessamme pahasti styyralla ajavan amiraalin pitoon. Lopussa hän olikin sitten meitä riittävästi edellä, ettemme pärjänneet edes tasoituksissa.

Kolmanteen kisaan tuuli jo vähän virisi ja Finell sai fokkansa vetämään paremmin. Me pysyimme nyt myös vähän paremmin siskojemme kyydissä, lähinnä X2 oli hyvin samanvauhtinen kanssamme. Phoenix kulki koko päivän hämmästyttävän kovaa piesten lopputuloksissa normaalisti nopeimman siskon, Alexiankin. Kolmannen lähdön hävisimme lopulta vain kismittävät tasoitetut kaksi sekuntia X2:lle.

Miehistön yhteistyö parani kierros kierrokselta ja vaikka kippari Hepo etsiskelikin päivän päätteeksi katsastusvarusteena olevaa hätäpuukkoa avatakseen ranteensa, oli gastiliitto yllättävän tyytyväinen päivään. Eri lähtöjen tuloksissa oli luokassamme aika suurta hajontaa. Kertoo luokan tasaisuudesta ja melko haasteellisista olosuhteista. Haasteellista on taas koota itsensä tämän suorituksen jälkeen. Nolottaa oikein Henkka Andersonin puolesta, joka rikkoi "hienon" sarjamme jäädessään kolmannessa lähdössä meidän sijaistamme viimeiseksi... ;-)

Nyt hiljaa hiljaa hiivitään...

KoPu Tiistaikisa 1.6.2010
Rata F vastapäivään
Tuuli 0-2 m/s E-SE, ilma + 18°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Torkku, Matti, Lotta & Janne
Sijoitus: 15/30


Edellistorstaille aiottu HSK:n torstaikisa jäi taas miehistöpulan takia väliin, mutta Santun kanssa kisaan varattu aika käytettiin takilan säätämiseen. Hakusessa oli saada lisää prependiä ja muutoinkin parempaa muotoa koko mastoon. Sitä, miten asiassa onnistuttiin, ei tässä tiistiksessä päästy mittaamaan. Yleensähän kaikkeen säätämiseen voi suoraan soveltaa autopuolen viisautta. "viritystä on pidettävä onnistuneena, jos teho ei tipahda 15% enempää...".


Iltapäivällä vielä mukavasti puhallellut tuuli kuoli kokonaan startin aikoihin. Käytännössä koko ykkösluokka oli vielä maalilinjalla (tai sen takana) isomman kakkosluokan startatessa. Olimme sammuttaneet koneen hyvissä ajoin ennen neljän minuutin paukkua, mutta käytännössä livuimme yhä niillä vauhdeilla linjan yli poijupäässä. Tosin varmaan minuutin myöhässä, mutta silti aavistuksen verran liikkeessä. 



Aluksi vasta(tuuli?)lähdöltä vaikuttanut tilanne muuttuikin spinnutteluksi ja pian oli edessä vielä jiippikin. Ymärillä näkyi kaikenmaailman virityksiä spinnupuomien asennoista ja mekin vuoroin nostimme, laskimme, työnsimme eteen ja taas vedimme taakse tuota riivatun tankoa. Tarkoituksena saada spinnu millä tahansa keinolla tai missä tahansa muodossa vain jotenkin vetämään. Kaikki tapahtui tyynelle säälle tyypillisessä hiljaisuudessa ja vähän kuin hidastetussa filmissä.



Casper pääsi meiltä (taas) karkuun ja isot Lexus ja Two Fast (Swan 45) luikkivat jo kaukana edellä ainoita ykkösistä oikeasti startanneita, Platua ja Albin Expressiä jahdaten. X-99:t X-Cape ja Amaryllix menivät yläkautta ohi ja jatkoivat kohti Melkin rantaa. Me ajoimme vähän alemmaksi, ainoana tavoitteena pitää vene liikkeessä edes johonkin suuntaan.


Sisarvene Phoenix oli lähtenyt toisesta päästä linjaa ja jäänyt kauas taakse, mutta nyt koko takaklunga taas sai vuorostaan tuulenvierttä muiden seistessä käytännössä paikallaan. Melkin vieressä seisojilla ei näyttänyt olevan mitään etua ja jossain kaukana edessä Two Fast haki aika alhaalta tuulia liikkuen yllättävän hyvin.



Ennen pientä yleistä tuulen viriämistä se tietysti muutti suuntaansa ja spinnut tipahtelivat kaikista veneistä. Me saavutimme nyt kryssillä pikkuluokan Thetiksen (First 31,7), jonka kanssa vendasimme saman aikaisesti lähestyvän Phoenixin eteen. Phoenix yritti päästä yllemme ajutuen lopulta vain meidän Thetiksen väliin. Ohittavana veneenä se ei saanut nostattaa Thetistä ja jäi nyt pahasti meidän ja sen väliin puristuksiin. 


Vaihdoimme sisarveneen kanssa viimeisimmät kuulumiset muutaman sentin päässä toisistamme ja jätimme heidät sitten jätöksiimme laskemalla keulaa hieman alas ja kiihdyttämällä. Ero kasvoi hetkessä melkoiseksi ja aloimme suunnitella taktiikkaa maaliin tuloa varten.



Maalilinja oli lyhennetty Melkin pohjoispoijulle, eli radasta tuli lähes suora ja hurjan kahden mailin mittainen. Suorinta reittiä ajaneet meidät aiemmin ohittaneet X-99:t hyötyivät valinnastaan ja olivat lopulta kakkonen ja nelonen. Parhaan (ja ainoan oikean) lähdön ottanet Express "Camile" ja Platu "Pyssy" saivat tässä olemattoman tuulen arvonnassa ykkös- ja kolmossijat. Harmittamaan jäi yhden sijan häviö Ramdatalle (tosin aika selvällä erolla). Plussaa oli tietysti siskon rökittäminen.

Sekalaisessa bändissä on vähän X-Factoria...

KoPu Tiistaikisa 25.5.2010
Rata B vastapäivään
Tuuli 2 m/s SSE, ilma + 16°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Matti, Ville, Lotta, Enni & Sonja
Sijoitus: 17/29


Jos bändi koostuu nuotin vierestä huutavasta rumpalista, urkurista, kolmesta nätistä tamburiinin soittajasta ja roudarista, jonka käteen on lyöty kitara, ei suurta musiikkielämystä voi odottaa. Varsinkin kun akustiikkakin oli kovin vaativa.


Yksi tamburiininsoittajista, Lotta, komennettiin bassoon (=isopurje) komppia antamaan. Tehtävä kun oli tuttu jo muutamalta aiemalta keikalta. Kitaraan (=keulapurje) tarttui rohkeasti Ville, joka mm. käytti vinssejä ensimmäistä kertaa. Purjehtimisesta oli joku käsitys nuoruuden jollapurjehdusvuosilta ja asenne oli kohdallaan. Spinnua ajavan vakinaisen urkuri Matin apuna keulassa hääri oma tambuuri kainalossa Enni, tamburisti Sonjan soitellessa veneen pianoa parhaansa mukaan. Rumpali Hepo yritti samanaikaisesti löytää porukalle yhteisen riittävän nopean tahdin, laulaa, opettaa nuotteja sekä säveltää ja sanoittaa. Sanoitukset olivatkin välillä kovin remuaaltosmaisia...


Startissa ei tällä kertaa ollut vastatuulipoijua, vaan lähtölinja oli suoraan radalle, tosin melkein vastatuuleen. Ykkösissä Ramdata sai huonon lähdön ja ylitti linjan vasta pääjoukon jälkeen, toki tuolloin ylimpänä veneenä. 

Me saimme omaan kakkosluokan lähtöön hyvän startin poijulta, joskin Casperin peräpeilissä. Vauhtiin pääseminen oli Casperin pakkituulissa vain kovin haasteellista kevyessä ja reikäisessä tuulessa (=se akustiikka). Vauhtia oli välillä saman verran kuin X-99:eillä, mutta huonommalla kulmalla. Sisarvene Phoenix taasen ajeli suosiolla alemmas ja kovempaa.


Yritimme epätoivoisesti hakea Melkin kupeesta jotain termiikin tapaista, mutta haukkasimme annoksen "Matin ja Tepon parhaita". Phoenix ja ysiysit olivat karanneet kauas eteen ja lilluimme fleetin peräpäässä ykkösten hitaimpien ja luokastamme Sciroccon ja Aglaian kiusana.


Tammakarin punaisella poijulla saimme spinnun ylös ihan kuin oikeakin bändi, parin nuotin soidessa vain vähän normaalia pidempään. Aglaialta taisi nuottiteline kaatua, koska heidän genaakkerinsa nosto kesti ikuisuuden ja he jäivät selkeästi taakse. 

Urkuri Matti puhalteli spinnuumme vauhtia, mutta koska Scirocco oli liian kaukana, keskityimme harjoituksen vuoksi saattamaan ykkösluokan Melisanden riitasointujen tielle.


Rata oli lyhennetty Melkin portille ja Festivaalit päättyivät spinnujiippiä etäisesti muisttutavan toimenpiteen jälkeen. Onneksi bändi ei heavy-metalhenkisesti hajoittanut kamoja konsertin päätteeksi. Backstagella maistuivat bändin kaljat (joita perinteen vastaisesti ei tällä kertaa rumpali ollut kaikkia nauttinut...). Bändi oli tyytyväinen vaikka pääsylipputulot olivatkin vähän laihanpuoleiset.

Märkä rätti pyyhkii hyvin.

Emäsalon Lenkki (LYS)

La-su 22.-23.5.2010 HTPS

Tuuli 0-5 m/s E, ilma +18-11 °C, vesi +13 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S2 & S3

Miehistö: Hepo, Santtu, Jallu, Teemu, Unelias & Aksu

Sijoitus: 4/18  (7/51 LYS-kokonaistulokset)

Kisaan valmistautuminen oli perinteinen: venettä kevennetiin kantamalla sinne laatikkokaupalla eri vahvuuksisia K-18 juomia.  Ko. iän juuri ylittänyt Aksu katseli mielissään äijien eväitä ja siemaisi itsekin oluen Palma de Pyyssä nautitun "kipparikokouslounaan" kyytipojaksi. Aivan kuten muutkin äijät. Kipparikokouksessa varoiteltiin starttien myöhästymisestä edellisvuoden tapaan.

Näin ei kuitenkaan lopulta käynyt ja hieman puolihuolimattomasti kerkesivät pikkuluokat startata kovin kevyeeseen tuuleen. Meidän starttimme ei suuria tunteita nostattanut puoleen eikä toiseen. Tempaisimme kakkosspinnun taivaalle kovin keskimääräisesti keskellä fleettiä. Keulaan oli juuri ennen starttia nostettu peruspurjeemme, Genoa 1 medium/light, jonka saa mukavasti ja nopeasti rullalle pois spinun tieltä (X-332:ssa rullalaite on kannen alla, eikä syö purjeen pinta-alaa).

Nyt jossain vain oli mätää purjetta sisään rullattaessa. Se ei onnistunut keulagasteilta millään. Fallia löysäämällä tilanne parani ensin, mutta sitten tuli täysi stoppi. Hässäkässä stoppasivat rullaamisen ohella mm. seuraavat asiat: keskittyminen olenaiseen, tuuli, vauhti, rauhallinen ongelman selvitysprosessi ja rento suhtautuminen purjehdusurheiluun. Ainoa, joka ei stopannut oli vaatetuksen pisaran läpäisykyky. Joku nimittäin nimittäin raotteli Kruunuvuoren selän Esterin perskankkuja oikein isolla kädellä ja totesimme Teemua mastoon hinatessa, että purjehdusvarusteita on kovin erilaisia. Toiset päästävät vettä paljon lävitseen ja toiset vielä enemmän.

Läpimärkinä aloimme tutustua taas tilanteeseen. Keulapurje oli nyt onnellisesti toimintakunnossa, foilissa ollut solmu oli selvitetty. Keulagasti vain oli unohtanut laittaa purjeen huippuun tulevan leikarin paikoilleen (-kele). Lämimärkä spinnu ei hirveästi vetänyt, olimme luokkamme hännillä, mutta toisaalta ainoat jotka liikkuivat olivat Hobie Cat 18 Tigerit, jolle melominen oli sallittu. Ja tietysti ruotsinlaiva, joka oli punkeamassa Kustaanmiekkaan koko sinne pysähtyneen fleetin sekaan. Laskelmiemme mukaan kapeasta salmesta yllättäen poistui suunnilleen yhtä purjevenettä kuin sinne oli mennyt (osaanottajia oli tänä vuonna oikein mukavat 61).

Aloimme tasapainottaa olosuhteita saattamalla sisäistä kosteutta ulkoisen kosteuden tasalle. Muu fleetti näytti sateen lakattua saavan tuulenvirettä Vallisaaren eteläpuolella ja mekin päätimme ensin pysytellä radan pohjoisreunassa. Pian kuitenkin huomasimme olevamme tuulta jahdatessamme etelässä, aivan Isosaaren kärjessä. Tuuli alkoi nyt kääntymään pohjoiseen, eli olimme radan väärällä reunalla. Toisaalta meillä sentään tuuli ja parin korjaavan (vendan ja juoman) jälkeen päätimme valita reitiksi Eestiluodon vierestä menevän merkkaamattoman rännin, jota yleensä lomapurjehduksissa käytämme. Muutama muu LYS-vene ja useimmat tikrut seikkailivat samoilla vesillä.

Seisoimme täälläkin (taas sateessa) pitkät pätkät tyynessä, mutta kiikarilla katsoen sama tilanne oli sisäreitin valinneillakin. Illan pimetessä aloimme taas liikkua ja odotimme jännityksellä reittivalintamme realisoitumista laskiessamme kurssia päästäksemme ratamerkkinä olevan Pirttisaaren pohjoispuolelle. Tuuli shiftasi taas uudestaan pohjoiseen päin, eli tiukkasimme purjeet nyt kryssikulmalle.

Yön pimeydessä oli vaikea päätellä sijoitustamme. Edessä oli valoja, niistä oli iso osa tikruja mutta joukossa oli selvästi joku isompikin vene. Meidän perässämme ulkokautta tuli porukkaa useampiakin ja sisäkautta tuli iso nippu veneitä, jotka olivat selvästi perässämme. Mutta olivatko ne kaikki vain pikkuluokkien hitaita veneitä, jotka normaalistikin kuitataan matkan tässä vaiheessa? Tunistimme yön pimeydessä vain vierellämme kryssineen kakkosluokan Keon, jonka jätimme taaksemme.

Heikkona hetkenään oli kippari suostunut sähköä kuluttavan lämppärin käyttöön (jääkaappihan toki oli päällä varmistamassa juomien oikean tarjoilulämpötilan). Tuo turha mukavuusvaruste oli nyt luonut veneeseen sisälle kuuman kostean subtrooppisen ilmaston. Sisällä kahden läpimärän spinnun, märkien vaihtovaatemyttyjen, fendarien, varustekassien ja torkkuvien vapaavuorolaisten seassa kiipeili lauma gastiapinoita poimimassa vuoroin kylmiä ja kuumia juomia, suklaata ja muuta mässykaapista löytyvää.

Emäsalon kaakkoiskärjessä tunnistimme viereltämme Carabilla II:sen (Dehler 34), jonka tiesimme käytännössäkin hyvin saman vauhtiseksi veneeksi kanssamme. Pääsimme heidän ohitsensa, mutta aivan tuntumalla he taas menivät meistä ohi spinnulla Emäsalon takana. Kissanhännän vetoon liittyi myös Jasmiina (Mannerberg 31), jolle on LYS-arvonnassa osunut sama luku kuin meillekin, vaikka ORC-mittaus enustaa sen olevan puoli minuuttia maililla nopeampi. Aamun ensi hämärissä, jonkin matkaa edellämme, tunnistimme Blancon (Jeanneau Sun Magic 44) kelta-mustan spinnun. Blanco näyttää enemmän Välimeren uivalta party-platformilta peruspurjeineen ja takakaiteessa roikkuvine fendarikokoelmineen, kuin vakavasti otettavalta kisaveneeltä. Kun lisäksi kevyessä kelissä tämän möhkön ei pitäisi hyötyä pitkästä vesilinjastaankaan, oletimme sen hetkisen sijoituksemme olevan luokkamme keskivälin huonommalla puolella.

Blanco lähes seisoi Emäsalon sillan alituksessa tullessamme Carabillan kanssa tähän mastonmittautuspaikkaan. Ei meidänkään vauhti kummoinen ollut, alta solmun, mutta nyt Carabilla joko käynnisti sähkömoottorin tai sai tilattua paikalle jonkun Emäsalolaisen urheilusulkeltajan, koska vailla mitään järkeen käypää syytä, he yht' äkkiä olivat ohittaneet Blancon ja jättäneet meidät Jasmiinan kanssa todella kauas taakse.

Sköldvikin öljynjalostamon kohdalla kurssi kääntyi sen verran, että emme uskoneet Blancon muodokkaan spinnun enää kantavan, koska oma slöörikolmosemmekin vaati jatkuvaa valppautta. Jasmiina takanamme alkoi hieman jäädä. Emme kuitenkaan saavuttaneet Blancoa, muttei ero Carabillaankaan enää muuttunut. Aamuauringon valossa arvelimme tunnistavamme Ramdatan sinisen spinnun kärkijoukon seassa, jossain kaukana edessä horisontissa. Kaukana takana taasen oli nippu spinnuja, joiden päättelimme kuuluvan pikkuluokkien pääjoukolle.

Kurssin kääntyessä yhä myötäisemmäksi ja tuulen puhaltaessa nyt mukavat 5-6 m/s hivuttautui Jasmiina pikkuhiljaa rinnalle ja ohi. Vaihdoimme spinnun muodokkaampaan kakkoseen, mutta vailla mitään näkyvää vaikutusta. Tapahtumaköyhästi, mutta muuten mukavasti tulimme lopulta Kustaanmiekkaan, jossa laskimme spinnun. Carabilla, Blanco ja Jasmiina olivat näköetäisyydellä, mutta toivottoman kaukana. Kun vielä perinteisesti maalisuoralla kokea kallio öljysäiliöineen tappoi tuulen kokonaan, muodostui ero Carabillaan ja Blancoon n. 20 minuutiksi ja Jasmiineenkin n. 10 minuutiksi. Koska Pyysaaren laitureilla ei muita veneitä näkynyt, arvelimme heidän jo lähteneen kotimatkalle.

Purjeiden viikkaamisen ja miehistön vähentämisen jälkeen lähtiessämme putputtamaan kohti kotia oli yllätyksemme suuri, kun huomasimme luokkamme pääjoukon vasta lähestyvän maalilinjaa Ramdatan ja Feverin (Wind 35) johdolla. Ulla, Shere Khan, Penelope ja piskuinen Vilkas (Skippi 650), -kaikki olivat vasta tulossa! Olimme siis olleet luokkamme neljäs vene maalissa ja olimme sitä myös tasoitusten jälkeenkin. Tosin Vilkas hävisi meille tasotuksissa vain sekunnin. Reilun 14 tunnin purjehduksen jälkeen!

Onnittelut luokkamme voittaja Carabillalle (olisitte nyt odottaneet meitä siellä sillalla...) sekä Blancolle, joka näyttää kulkevan habitustaan paljon kovempaa. Onnittelut myös muiden luokkien voittajille, ja kaikille jotka taas jaksoivat tahkota läpi tämän kuluttavan koitoksen. Hatun nosto erityisesti tikruille!

Ohessa vielä parista printscreenistä askarreltu tracci (aukeaa isompana klikkaamalla).