Emäsalon juhlalenkki

Emäsalon lenkki 23.-24.5.2008

HTPS LYS
Tuuli 0-7 m/s W-NNW, ilma + 11°C, vesi +10 °C
Purjeet: Genoat 1 med ja 1 heavy, Spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Iko, Jussi & Enni
Sijoitus: 9/18

Matka Hoskilta Pyysaareen alkoi sateisissa "teollisuusvakoilun" merkeissä. Valpurin kippari Timo tuli kyydissämme ja matkasi vielä vakoilemaan Ramdatan miehistöönkin, miten Sakke venettään liikuttaa. Tulimme Pyysaareen reilusti kipparikokouksen jälkeen (jossa Iko tosin edusti meitä). Juuri paljon hölmömpää aikaa kuin neljä tuntia ennen ekaa starttia ei paljon voi keksiäkään. Miksi ihmeessä orderit eivät voisi olla netissä edellisiltana ja kipparikokous viimehetken ohjeineen/muutoksineen tuntia ennnen ekaa starttia? 

-Joo-o, tällä kertaa halukkaat saivat mukaansa GPS-trackerin, mutta silti kokous oli taas käytännössä ollut vain kirjekuorien jakotilaisuus. HTPS (ja monet muutkin seurat) voisivat ottaa KoPu:lta oppia orderien jakamisesta nykyisenä sähköisen tiedotuksen aikana.

Plussana täytyy toki sanoa, että HTPS on nähnyt vaivaa Emäsalon lenkin tekemiseksi mielenkiintoiseksi niin kilpailijoille kuin katsojillekin. Kilpailevien veneiden GPS-trackien seuraaminen ja satamakilpailu ajatuksena olivat ihan hyviä juttuja. Lisäksi kisassa on jotenkin aistittavissa kummallista historian havinaa.

Lähtöalueella ei ensimmäisen startin lähestyessä ollut minkäänlaista havinaa vaan täysi pläkä. Loputtomalta tuntuvan pyörimisen jälkeen pääsivät pikkuluokat lähtemään kolme varttia myöhässä. Me ykköslyssiläiset jouduimme jostain kumman syystä odottamaan vielä ylimääräisen vartin missaten samalla sen ainoan tuulenvireen tunnin sisään. Lähtöpyörinnässä meinasimme kilkata Jasmiinan (Mannerberg 31) kanssa, joka ei väistämissääntöjä joko tuntenut ollenkaan tai niistä välittänyt. Sama vene kilkkasikin sataman kääntöpoijulla jonkun toisen kanssa niin että ainakin meteli hirvitti. Kaiken lisäksi nämä sankarit olivat ajaneet itsensä karille ennen startia. Pidimme tarkoituksella välimatkaa tähän jengiin...

Jasmiinaa irrotetaan karilta lähtöalueella.

Auvo (Over 33) voitti odotetusti satamakisan, muttei sekään täysin pläkässä liikkunut mihinkään. Hobie Tigerit meloivat ohi Kustaanmiekkaa, jonne pikkuluokat olivat jämähtäneet. Me havaitsimme pienen alkavan tuulenvireen ja nostimme ensimmäisenä reacher-spinnumme, jolla singahdimme fleetin ylimmäisenä aivan oman ryhmämme kärkipaikoille. Sisarvene Alexia tosin pystyi pitämään meidät takanaan.

Kustaanmiekassa ohittelimme jo pikkuluokkien hitaimpia. Käänsimme muuta fleettiä jyrkemmin kohti itää, mutta vaikka vaihdoimme spinnun S2:ksi ei muita enemmän plattiksen ajaminen tällä kertaa kannattanut varsinkin kun tuuli teki aika radikaalin shiftin vastaiseksi. Taakse jääneet Ramdata ja Marielle (X-342) pääsivät ohi ja Alexiakin kasvatti välimatkaa. Toinen sisarvene Glide-X oli sentään vielä takana.

Hetkisen kuluttua spinnut nousivat taas ja illan pimetessä alkoi jiippaus&peitto -leikki jota harrastimme Mariellen, Penelopen (Jeanneau OD35), ja Jasminen kanssa kylkimyyryä kinkaten. Glide-X seurasi vähän sivummalta ja pääsi vapaissa tuulissa hiipimään ohitsekin. First Blue (First 300 Spirit) yritti sekin työntää keulaa sekaamme. 

Tämä leikki jatkui aina Onaksen portille saakka, jossa olimme kuitenkin leikkikavereistamme ensimmäisenä. Edellämme olivat Auvo jo Emäsalon toisella puolella perässään muuta joukkoa selvästi nopeammat Melges 32 ja Heinriz 38. Blanco (Sun Magic 44) oli hyötynyt pitkästä vesilinjastaan ja oli Kaunissaaren eteläkautta kierrosta paljon hyötyneen Ullan (X-372) kanssa jo Emäsalon selällä yhdessä Ramdatan ja Alexian kanssa.

Tällä kertaa ei tarvinnut seistä Emäsalon itäpuolella, vaan kryssi sillalle oli suorastaan vauhdikas. Cosa Nostra (Hurricane 900) teki meihin kaulaa, mutta me taas saimme Alexiaa kiinni jättäen samalla perässä hiihtäjiä kauemmaksi. Olisimme varmaan saaneet Alexian kiinnikin, mutta jäimme kapeimmalla kohdalla kakkosluokkalaisten Donnan ja Raita II:n puristuksiin useamman vendan ajaksi ja Alexia pääsi taas karkuun.

Aina yhtä hurjalta tuntuva 18 m Emäsalon sillan alitus (VHF-piiskamme on 17,5 m korkeudessa) meni aamun jo valjetessa, eikä ennakko-odotuksista huolimatta sillan luona näkynyt Auvon maston kappaleitakaan. Olivat pojat viestin mukaan kallistaneet yli 19 metriä korkeata härveliään reippaasti ja hurattaneet viittä solmua ali... Olisi ollut varmaan näkemisen arvoinen paikka. (Ikon poika Pete ja Nauti n' Nollalla usein purjehtinut Jallu olivat Auvon miehistössä).

Sköldvikin oljyjalostamon kohdalla kohdalla arvoimme nostaakko spinnu vai ei. Puuskainen ja shiftaileva maatuuli tuli suunnasta, josta spinnulla ajo olisi ollut vähintäinkin haastavaa. Edessämme Cosa Nostra nosti spinnun, mutta valui sen kanssa pahasti alamäkeen. Toisaalta takana Donna tuntui kulkevan pikkuvaikeuksista huolimatta turhan hyvin spinnu ylhääällä. Kippari päätti nostattaa spinnun, koska se olisi ainoa teoreettinen keino saada "valkoisilla" ajava etujoukko kiinni. Alkumatkasta hyvin palvellut S3 reacher oli kuitenkin toista mieltä ja kietoutui tanakasti mantookin ympärille.

Hässäkän selvittämiseen meni niin kauan, että spinnu jäi lopulta nostamatta. Takana tullut Donna sai sittenkin vaikeuksia spinnunsa kanssa ja jäi hetkessä kauas taakse. Kurssikin muuttui vielä vähän vastaisemmaksi ja tyydyimme ajelemaan ulkoskuutilla pitkää suoraa kohti Santahaminaa. 

Auringonnousu oli taas hieno, eivätkä yksittäisestä pilvestä tulleet pari vesipisaraa pilanneet kesäistä tunnelmaa. Meillä oli aikaa nauttia aamusta, koska etujoukkoon oli matkaa ja toisaalta sisko Glide-X pysyi turvallisen matkan verran takana. Ainoa tapahtuma pitkään aikaan oli kakkosluokan voittaneen Keon ohitus. Nauti n' Nollaakin gastannut Mikko jakeli meille trimmiohjeita, joilla paremmin pääsisimme heistä ohi. Peesasivat vähän aikaa vielä peräaallollamme, mutta jäivät sitten lopullisesti taakse.

Kustaanmiekan selvitmme suht' ok yhdellä vendalla ja toisen neljän viitan karille suuntauneen vendan jälkeen osoitti kokka jo kohti maalilinjaa, jonne pääsimmekin nippa nappa ilman enempiä vendoja. Jäimme lopulta Alexialle n. 5 minuutta ollen suunnilleen saman verran toista siskoa, Glide-X:ää nopeampi. Marielle jäi tänä vuonna taakse, mutta tasoituksissa voitti meidät kuitenkin selvästi.

Joskus kyllä vähän mietityttää nämä hanskasta tulleet LYS-kertoimet vs. mittauksiin perustuvat ORC gpht:

Nauti n' Nolla ORC 660,1 LYS 1,24

Marielle ORC 656,6 LYS 1,20

Ramdata ORC 647,0 LYS 1,23

Jasmiina ORC 633,3 LYS 1,24

(pienempi ORC gph on siis nopeampi mutta pienempi LYS-luku hitaampi) 

AIka pahasti pielessä on jotain jossain tasotusjärjestelmässä.

LYS tasoitusjärjestelmän mukaiset lopputulokset eivät jostain syystä taaskaan näy ihan hienoilla "Emäsalon lenkki" -sivuilla vaan täällä.

Lisää kuvia kisasta kuvagalleriassa.

Manööveriköyhä pikapyrähdys

KoPu Tiistaikisa 19.5.2009

Rata B vastapäivään

Tuuli 4-5 m/s SSW, ilma + 12°C, vesi +9 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2

Miehistö: Hepo, Heikki T., Matti, Enni & Lotta

Sijoitus: 17/25

Iltapäivä uhkasi tuoda taas sunnuntaiseen tapaan todella kevyttuulisen lilluttelukisan. Aurinko toi kuitenkin esiin tullessaan tuulta ihan mukavasti. Kun vesikin oli aivan tasainen, oli purjehdusilma mitä parhain. Nyt oli myös "ison luokan" veneitä viivalla jo runsaammin. Wafi (Swan 46) ja Lexus ovat toki suomalaisittain isoja veneitä, mutta nippa nappa tuhatkiloista Trilliania (Esse 850) ei kai oikein isoksi voi nimittää. Pahuksen kaunis vene kylläkin.

Startti meni meiltä täysin penkin alle kipparin seotessa ajatuksissaan ja ylitimme maalilinjan yhden ylimääräisen vendan jälkeen yli minuutin paukun jälkeen. Tosin pari muutakin surullista starttaajaa teki meille seuraa. Yhden vendan jälkeen pääsi Lintupaasien punaiselle poijulle yhdellä halssilla. Saimme vähän kiinni uutta Salona 34:sta ja tulimme aika tasatahtia X-Zoomin kanssa edessämme Trillian. 

Spinnuosuudella Melkille jäimme kaikille edellämainituille jostain syystä turhan paljon. Matti ajoi spinnua oikein nätisti, mutta joku trimmi meillä on myötäisellä vähän pielessä. 

Spinnun tiputuksen kanssa oli vähän sählistä; Ennin hommana oli päästää falli, mutta viime hetkellä kippari huomasi ettei Ennillä ollut hanskoja kädessä. Nauti n' Nollan fallit ovat kaikki Dyneemaa, jonka pahana tapana on juostessaan polttaa nahkaa ikävästi. Hätäisen tehtävien vaihdon jälkeen saimme pallokkaan vihdoin alas, mutta ennen kuin genoa ja iso taas olivat trimmissä oli aikaa palanut turhan paljon. Noh, parempi että aikaa kuin sormia. Harjoituskisojahan vain nämä tiistikset ovat.

Maalisuoralle tultaessa spinnu nousi tosi mallikkaasti. Rutiinia alkaa pikkuhiljaa löytyä. 

Maaliin tulimme alle tunnin kuluttua lähtöpaukustamme. Varmaan yksi nopeimpia tiistiksiä, minkä olemme ajaneet. Koko kisan aikana oli vain yksi venda eikä yhtään spinnujiippiä. Erot ovat tasotusten jälkeen näin nopeasssa kisassa kovin pienet. Varsinkin lähdön töpeksintä maksoi meille varmasti monta sijaa.

Viikonloppuna on edessä mielenkiintoinen Emäsalon lenkki. Lähtölinjalla on vaikka minkälaista vekotinta ja ilahduttavasti kaksi sisarvenettäkin, tuttu Alexia ja ensimmäistä kertaa samassa luokassa purjehtiva Glide-X. Tiistiksiin olemme kaivanneet Phoenixia eikä sunnuntain ProSailorissa ollut edes X2. Kaiken mahdollisen voittanut Xilia on myyty Päijänteelle, mutta on kai osallistumassa johonkin kisaan merelläkin? Dat vor et on tulossa X-Yachts Finland Cupiin Hankoon, toivottavasti mahdollisimman moni muistakin sisarveneistä. Ahvenanmaalla on My Way, Pärnussa Georg ja Ruotsissa tietysti jo enemmänkin X-332:sia. Aika lähellä on, että saisimme johonkin kisaan oman luokan. Toivotaan...

Pirun pitkä ProSailor

ProSailor Race ORCi

Su 17.5.2009 HSK
Tuuli 4-0 m/s SSE-SW, ilma + 15°C, vesi +8 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2
Miehistö: Hepo, Santtu, Heikki T., Matti, Lotta & Enni

Sijoitus: 3/6

Kauden ensimmäiseen "oikeaan" kisaan saatiin kasaan jo edellispäivää harjaantuneempi miehistö. Ennikin saatiin mukaan, vaikka alunperin tältä luottogastilta meinasivat jäädä molempien päivien kisat väliin erinäköisten juhlien takia. Jokaisella oli nyt omat tutut hommansa ja yhteistyö pelasi taas hyvin.

Hetki ennen ykkösluokan lähtöä. Lexus hakee paikkaa styyralla pitkin linjaa.

Osaanottajien määrä ei ollut luokkaa kohden huikaiseva  (5+5+6), joten lähtölinjalla oli tilaa hyvin. Tuulta oli edellispäivää hieman vähemmän, ja sen suunta oli myös etelämmästä, joten lähtö oli melkein oikea vastatuulilähtö. Finell nappasi heti kärkipaikan, Valpuri sai myös hyvän lähdön, mutta ei enää edellispäivän tapaan pystynyt pitämään meitä takanaan. Pysyimme hyvin Finellin kannassa, koska ensimmäinen halssi ei ollut ihan täyttä kryssiä (kryssillä FinnFun nousee fokkaveneenä meitä paremmin). 

Kääntöpoijulla spinnunnosto sujui tällä kertaa niinkuin pitikin ja meno maistui oikein mukavalta. Finell ajeli leveämmällä ja isommalla spinnullaan enemmän plattista meidän leikkaillessa melkoisen varovaisesti.

Caramba, Merinna, Low ja Valpuri myötäisellä.

Isompien luokkien veneet olivat sen verran kaukana, että näimme vain sen, ajelivatko ne spinnuilla vai eivät. Kaikki tiputtivat spinnun Rönnkobbenilla ja niin mekin. Taas sama juttu kuin lähtösuoralla, ei ihan täyttä kryssiä, eli pysyimme hyvin FinnFunin kannassa ja ehkä vähän saavutimmekin. Perässämme Merinna jäi taas vähän, muttei vielä tarpeeksi.

Käärmeluotojen portista Finell pääsi suoraan läpi, mutta me jouduimme heittämään vendan, joka kaiken lisäksi epäonnistui täysin genoan skuuttien ollessa sotkeutuneena spinnunpuomin ympärille. Samantien oli FinnFun karanut kauas eteen ja Merinna hengitti niskaan. Kyllä sapetti.

Toiselle kierrokselle tultaessa asetelmat olivat samat: FinnFun vähän liian kaukana ja Merinna vähän liian lähellä. Valpuriin ja Lowiin oli jo matkaa, eikä Caramban sijainnista enää oikein ollut selvää kuvaa. Tuuli oli kääntänyt enemmän etelään ja heikentynyt hieman. Spinnu nousi tällä kertaa vasta Trutkobbenin eteläpoijulla. Rysäkarilla meinasi tulla ahdasta TS Joanna Saturnan kanssa, mutta pääsimme suuremmitta häiriöittä jiippaamaan kohti Rönnkobbenia.

FinnFun laski spinnunsa vähän Rönnkobbenin jälkeen, mutta meidän kapeampi spinnumme pysyi oikein hyvin pystyssä ja saimme taas hivutettua itsemme vähän lähemmäs Tomppaa ja vähän kauemmas Merinnasta. Käärmeluotojen portin jälkeen loppui tuuli lähes kokonaan. Santtu heitti itsensä jo T-paitasilleen (koska silloin yleensä aina tulee jostain kylmä tuuli...), muttei sekään auttanut. 

Koko kolmosfleetti seisoi paikallaan kuten kaukana edessä olevat kakkosen viimeisetkin. Hieman kaihoisasti katselimme koneella ajavaa FarrOuttia, joka oli jo tullut maaliin varmaan puoli tuntia aiemmin.

Saimme jostain ainoana veneenä pienen tuulen vireen ja yllättäen olimmekin Melkin kupeessa taas melkein Finellin kannassa muun fleetiin jäädessä kauas taakse. Melkin kärjessä liikkeemme loppui kokonaan. Olimme toivoneet saavamme rannasta jonkinlaista termiikkiä, mutta turhaan. Termiikit olivatkin lähteneet sunnuntairetkelle viereisille Pihlaisto-Pitkäkarin luodoille, josta ne iloisesti ottivat syleilyynsä Merinnan ja Lowin. Naama pitkänä katselimme kun ne lipuivat parin kaapelin päässä ohitse meidän mittariemme näyttäessä pelkkää nollaa. Kun edessä ollut Finellkin alkoi liikkua, läheni miehistön melkoisen korkealla ollut fiiliskäyräkin nollaa. Kotiosaston menot alkoivat painaa toisilla pahasti päälle ja keskeyttämisestä käytiin vakavaa keskustelua. 

Soitto kilpailukansliaan vain varmisti, että jäjestäjät olivat valmiita odottamaan viimeisiä veneitä kauankin. Ja näinhän sitten lopulta kävikin. Kilpailun viimeinen vene (Caramba) tuli kuusi tuntia myöhemmin maaliin kuin kaksikymmentä minuuttia aiemmin lähtenyt kilpailun nopein vene (Lexus). Ja radallahan oli mittaa vain 23,1 mailia.

Noin tunnin paikallaan seisomisen jälkeen pääsimme spinnulla huimaan melkein yhden solmun vauhtiin. Merinna ja Low olivat kääntyneet Lintupaasien portista kohti maalilinjaa. 

Merinna tulee vastaan viimeisen merkin (ja meidät) ohittaneena.

Lowin leveä spinnu ei vienyt heitä ainakaan eteenpäin ja menimme heistä heittämällä ohi. 

Merinna taasen tuntui saaneen jostain oman tuulen ja karkasi pikku hiljaa. Melkki muodostui meille taas kiroukseksi. Koilisnurkka ei vetänyt yhtään sen paremmin kuin lounaisnurkka tuntia aiemmin. Nyt seisoimme paikallamme reilun puoli tuntia Lowin saavuttaessa uhkaavasti. Tosi raivostuttavaa seistä paikallaan kun maalilinja on edessä näkyvissä. Niin lähellä, mutta niin kaukana.

Meiltä meni viimeisen seitsemän mailin matkaan neljä tuntia. -Aika turhauttavaa sunnuntaipäivän kisaksi. Finell oli lopulta meitä melkein kolme varttia ennen maalissa ja luokan voittanut Merinnakin lähemmäs puoli tuntia ennen. Yllättäen olimme lopputuloksissa kolmosia Finellin jälkeen. Tasotuksissa voitimme Lowin vajaalla kahdella minuutilla. Valpuriin tuli eroa jo 7 minuuttia ja sitkeästi maaliin sinnitelleeseen Carambaan pitkälti toista tuntia.

Ykkösien voiton vei Lexus, kakkosissa eivät uusi Xilia (X-34) eikä Casper (Dehler 34) pystyneet vielä häiritsemään luokan viimevuotisia valtiaita Ramdataa ja Stellaa, josta viimemainittu nappasi selvän voiton kerkeämällä juuri ennen tuulen loppumista maaliin.

Kisan kuvat ovat kuvagalleriassa.

Tulokset löytyvät HSK:n sivuilta.

Vaivalloinen Wikström

S. Wikströmin muistokisa (LYS)

La 16.5.2009 HSK

Tuuli 7-4 m/s SE, ilma + 12°C, vesi +8 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2

Miehistö: Hepo, Lotta, Matti & Lasse

Sijoitus: 10/10

Miehistön hankkiminen oli ollut kovin tuskallista tähän kisaan, kaiken lisäksi aamulla Seppo vielä peruutti osallistumisensa. Lähtövalmistelut jäivät taas vähän turhan hätäisiksi, varsinkin kun tehtäväjakoa jouduttin "säveltämään". Tuulta oli lähtöalueella yllättävän reippaasti, aamun ennuste oli vielä arponut 4 m/s heikkenevää tuulta aivan toisesta suunnasta. 

Lähtö tapahtui sivuvastaiseen paaralla. Yksin ajeleva Amiraali Finell uudella veneellään tyrkytti itseään styyralla muiden yliajettavaksi, mutta ajoi linjan pitkäksi. Me meinasimme saada hyvän lähdön ylimpänä veneenä, mutta Valpuri sulki oven edessämme (vastatuulilähdössä tämä ei olisi onnistunut). Teimme suht' nopean pyörähdyksen ja lähdimme Amiraalin kanssa häntäpäässä muiden perään. Amiraalin uusi vene kulki odotetun kovaa, varsinkin kun meidän medium 1 oli vähän liikaa tälle kelille ja miehistölle.

Turhan kallellaan ja turhan huonoissa asemissa vähän lähdön jälkeen.

Trutkobbenille tultaessa olimme kuitenkin ohittaneet Infernot Valpurin ja Donnan ja muita hitaampia veneitä. Spinnun nosto meni meiltä aivan reisille ja annoimme minuuttikaupalla kaulaa em. veneille sekä Escargotille ja LOWille. Panasonic paineli jossain kaukana kärjessä. Henkka Anderssonin uusi Dehler oli sekin jo aika matkan päässä.

Kun vihdoin saimme spinnun rintsikoilta ja muilta kiemuroilta auki alkoi meno jo vähän maistuakin. Saimme taas meitä hitaammat karkulaiset kiinni ja Käärmeluodon kapeikossa olimme jo ilman spinua ajanutta Amiraaliakin edellä. Teimme yhden katastrofaalisen mokavendan, jossa Tomppa ohitti meidät ja alkoi taas jättämään meitä kryssillä (ihan ORC-kirjan mukaisesti, vaikka tämän uudenkin veneen LYS-luku jostain syystä on 1,23 vs. meidän 1,24...).

Toinen kierros sujui kokonaisuutena jo paljon ensimmäistä paremmin, spinnukin nousi niinkuin pitikin. 

Matti ajaa spinnua, Lasse ja Lotta nauttivat kevätauringosta.

Kippari Hepo vakavana kun takafleetin pitäisi olla vielä paljon kauempana...

Toisen kierroksen ainoa isompi miinus oli kun Lasse skuuttasi vendan jälkeen mantookin tolpan genoasta läpi... Emme loppusuoran spinnuttelullakaan saaneet Tompaa kiinni, emmekä toisaalta saaneet riittävästi rakoa hitaampiin. Lopputulos oli nöyryyttävä, mutta oikeudenmukainen viimeinen sija. Sunnuntaina on uusi yritys, kun sama rata kierretään ProSailor ORC-kisassa. Suunta ei tästä voi olla muuta kuin ylöspäin.

Muutamia kuvia lisää on kuvagalleriassa.

Uuteen kisakauteen haparoiden muttei hutiloiden.

KoPu Tiistaikisa 12.5.2009

Rata B vastapäivään

Tuuli 6 m/s NNW, ilma + 10°C, vesi +7 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2

Miehistö: Hepo, Santtu, Heikki T., Enni & Lotta

Sijoitus: 7/19

Kauden ensimmäinen tiistis jäi Nauti n' Nollalta väliin varustamon hoidellessa Turkkiin siirtyneen Välimeren kimppaveneen asioita. Olivathan sielläkin illat vielä viileitä, mutta kun tulimme maanantaina HSK:lle katsatukseen ja pienimuotoisiin purjehdustreeneihin, oli Nauti n' Nollan kannella lunta!

Kauden ensimmäinen purjehdus viikkoa ennen vappua Tammisaaresta Helsinkiin oli taas ollut pelkkää nautintoa aurinkoisessa navakassa myötätuulessa. Uimisen nautinnosta +3 asteisessa vedessä esitettiin tosin eriävikin mielipiteitä...

Olimme myös käyneet kerran ennen vappua poistamassa pahimpia manööverikankeuksia. Jossain vaiheessa oli kaksi isopurjeen ratsastajaa päässyt murtumaan, asia jonka huomasimme tiistiksiä edeltävänä harjoitusiltana. Onneksi Antti Northin Lauttasaaren pisteestä kerkesi ommella uudet tiistaipäivän aikana paikalleen. Aika kiiruinen lähtö kisaan tuli purjeita paikalleen laittaessa ja siirtopurjehdusroinaa pois kantaessa.

Rakas kilpakumppanimme Ramdata on tänä vuonna pikkuluokassa laskeneen LYS-lukunsa ansiosta. Onhan selvää, että jos vene voittaa "Suomen mestaruuden" viime vuonna ORC 2:ssa, niin täytyyhän se palkita edullisemmalla luvulla LYSsissäkin ;-)  Kaikki kunnia ja tsemppiä Sakelle & kumppaneille, eiväthän he ole asiaan mitenkään vaikuttaneet. Onpahan osoitus taas LYSsin mukamas-seurannasta. Ramdata on siis ORCin mielestä meitä keskimäärin n. 13 sekuntia maililla nopeampi ja LYSsin mukaan taas 36 sekuntia tunnissa hitaampi...

Pikkuluokka lähti 14 veneen vahvuisena Ramdatan johtamana spinnuja nostellen kohti etelää. Kovasti mainostettua vastatuulilähtöä ei tällä kertaa siis ollut. Meitä "isoja" oli vain viisi, pääsimme matkaan Lexukseksi muuttuneen entisen Alfan perään vanavedessämme upouusi komea Finngulf 43, Viuhutar.

Lotta nauttii kauden ekasta startista.

Ajoimme tapojemme vastaisesti muuta fleettiä vähemmän leikaten, mutta suorempaa linjaa kohti alamerkkiä. Auringon paisteessa tuli spinnua ajaessa suorastaan kuuma, vaikka keli muutoin aika viileä olikin.

Kippari Hepo ajaa spinnua vakituisten keulagastien puutteessa.

Kryssille käännyimme vähän X-99 Extasialle jääneenä, mutta aivan Viuhuttaren peräpeilissä kiinni. Se kun oli tehnyt Genaakkerillaan leikatessaan aika paljon enemmän matkaa. Trimmimme olivat vielä vähän hakusessa ja kurssin kääntyessä liian tiukalle jäänyt genoa aiheutti isopurjetta ajaneelle Lotalle ylimääräistä voimailua. Sekä ison että genoan skuutit vaativat meillä vähän turhan miehistä voimaa vähänkin kovemmassa tuulessa. Loppusuoran tulimme hyvin ja melkein kuittasimme Extasian suorassakin ajassa.

Viuhutar ja Extasia.

Kisan voitti totuttuun tapaan auto (Lexus), Ramdatan ollessa kakkonen. Me tulimme lopulta seitsemänneksi, josta saatoimme olla vähintäänkin tyytyväisiä. 

Viikonloppuna päästään mittaamaan tuttujen konkarien uusien veneiden vauhtia kun lauantaina on HSK:lla S. Vikströmin muistokisa ja sunnuntaina sama rata ORCi-kauden avauksena. Amiraali Finell uudella 331 FG:llään ja Henkka Andersson uudella Dehler 34:llään ovat samassa LYS-luokassa lauantaina kanssamme. Sunnuntaina Henkka on ORCi 2:ssa uuden Xilian (X-34) kanssa, amiraali on jotenkin taas onnistunut saamaan veneensä kolmosluokkaan, vaikka tuskinpa se todellisuudessa on ainakaan viimevuotista hitaampi uuden kölin ja peräsimen ansiosta...

Uimalakki -märkä kauden päätös. Eiku Karvalakki...

Kopu Karvalakkikisa 11.10.2008

Rata C  (Trutkobben-Rysäkari-Päntari-Malmgrund-Uusimatala-Koirasaari-Rysäkari-Trutkobben)

Tuuli 12-10 m/s SW, ilma + 11°C, vesi +10 °C

Purjeet: Genoa 3, Spinnu S3

Miehistö: Hepo, Santtu, Aarne, Heikki T., Matti, Lasse & Lotta

Sijoitus: 10/23

Venettä oli ilo valmistella kisakuntoon perjantaina upean kuulaassa syyssäässä. Miehistöllä oli tällä kertaa menoja ja niinpä esim. yllättävän paksun kasvillisuuden peitossa olevan pohjan putsaaminen jäi lauantaiaamulle. Vene-lehden sääennuste piti tällä kertaa valitettavasti aika hyvin paikkansa, aamu valkeni kovin harmaana ja kovatuulisena. 5 venettä oli luokkamme 23 ilmottautuneesta jäänyt pois, mutta 18 venettäkin sai ihan hyvän lähtöhässäkän aikaiseksi kovassa tuulessa. Lähdössä meillä, kuten useimmilla muillakin oli yksi reivi isossa. Emme aivan mahtuneet haluamallemme paikalle lähtölinjalla, mutta pienellä koukulla pääsimme "toisesta rivistä" lautakunta-aluksen vierestä baanalle.

Heitimme hetikohta paaralle ja pääsimme melko vapaissa lähestymään vastatuulipoijua styyralla. Poijulla oli muilla aika ahdasta, edellä ollut sisarvene Phoenix ei mahtunut sekaan ja joutui ottamaan uuden vauhdin jääden taaksemme. 

Amiraali Finellilläkin on suuria vaikeuksia selvittää poiju ja elättelimme jo toivoa Tompan ohittamisesta. Hieman hämmästelimme hänen ratkaisuaan ottaa toinenkin reivi isoon. Vanha kettu vain halusi ilmeisesti ajaa niin ylös kuin ikinä mahdollista vauhdinkin kustannuksella. Saavutimme FinnFUNia, mutta Trutkobbenilla ajoimme turhan pitkälle ja sen verran alemmas, että vendalla kohti Rysäkaria oli Tomppa ykskaks kaapelin verran edellä.

Koska kukaan kärkiryhmästä ei uskaltanut nostaa slöörispinnua 12-13 m/s puhaltavaan tuuleen, emme mekään siihen leikkiin ruvenneet. Reivin purkamisesta neuvoteltiin, mutta kun aina välillä broachsasimme reivatullakin isolla, jätimme reivin paikalleen. Annoimme vähän tasoitusta perässä tuleville joutuessamme väistämään rahtialusta, mutta senkin jälkeen saavuttivat Bangebuxen (X-99), Arandea (FG33) ja Phoenix (X-332) meitä ihan liian helposti. Speculator (FG41) pitkällä vesilinjallaan ja 1,35 LYSsillä saikin mennä ohi.

Emme viitsineet tutustua Päntarin rantojen syvyyteen liian läheltä ja Arandea pääsi/uskalsi vetää sisäkurviin pakottaen meidät tekemään suunniletua pitemmän lenkin saaren ympäri. Lyhyellä kryssillä kohti Malmgrundin länsitikkua tuuli puhalteli kovimmissa puuskissa 15 m/s ja aallot olivat epämiellyttävän kokoisia. Epämiellyttävintä oli kuitenkin Matilla, jonka ote yhdessä vendassa lipesi, ja oli erittäin lähellä, ettei hän siirtynyt toisen harrastuksensa, sukeltamisen, pariin. Jalat olivat jo kokonaan vedessä, mutta onneksi mantookin tolppa pysäytti putoamisen. Epäonni oli, että Matin puolelta stopparina toimivat sukukalleudet... Cantores Minores oli lähellä saada uuden heleä-äänisen jäsenen joulukonserttiinsa.

Vihdoin Malmgrundille tultaessa Arandea oli nykäissyt vähän kaulaa, mutta Bangebuxen ja Phoenix vastaavasti vähän jääneet. Myötäisellä kohti Uuttamatalaa keksimme ottaa käyttöön lähinnä perhepurjehduksessa käytetyn spiirapuomin ja saimme näin keulan vetämään hyvin avonaisen ison takanakin. Nyt nuo äsken niin epämiellyttävät aallot olivatkin kovin mukavia ja saimme pariinkin kertaan lokiin 13,5 solmun huippuvauhdit (GPS:n tallentama maksimi oli 13,4 solmua). Saimme Arandeaa kiinni, Bangebuxen ei saanut meitä kiinni ja Phoenix jäi selvästi.

Pitkällä kryssillä kohti koirasaarta pääsi Bangebuxen ohi, muttei kauas. Aallokko oli täällä sisempänä vähän miellyttävämpää. Koirasaarta kiersimme aivan vierekkäin Arandean ja Bangebuxenin kanssa. 

Poistimme isosta reivin, muttemme juurikaan parantaneet vauhtiamme. Rysäkarille tultaessa Arandea ajoi jostain syystä merkin pitkäksi ja me koukkasimme sisäkautta ohi. Huutelivat meille "tilaa merkillä" vaikka me olimme saaneet heidän laajan myöhäisen käännöksensä johdosta heihin peiton ja ensin olleet kahden veneen mitan päässä merkistä.

Emme kuitenkaan päässeet nauttimaan ohituksesta, koska Bangebuxen nostatteli meitä niin, että Trutkobbenilla Arandea pääsi taas meistä molemmista sisäkautta ohi. Tämä järjestys säilyi loppuun saakka, vaikka aivan loppusuoralla yritimme vielä slöörispinnuakin avuksi. Homma meni vähän sählingin puolelle, spinnun kassi tipahti mereeen (onneksi löytyi kisan jälkeen) ja yksi kunnon broachi vei lopullisesti ohitusmahdollisuudet.

Kokonaisuutena jäi kisasta hyvä maku suuhun, vaikka Arandealle hävisimmekin. Bangebuxen jäi tasoituksissa ja Phoenix suorassa ajassa lopuksi aika reilusti. Kisa oli yllättävän lämmin, mutta kyllä perinteinen varustamon tarjoama päättäjäissauna silti tuntui kovin mukavalta. Mukava oli myös perinteisen "märkä" päättäjäisilta, josta iso kiitos kaikille osallistuneille!

Lisää kuvia galleriassa.

Tulokset täällä.