Raastavasti ryssillä, mukavasti myötäisellä.

Henry Lloyd Race (ORCi)

la 5.9.2009

Rata B (HSK-Kasuuni-Isosaari-Husunkivi-HSK)

Tuuli 7-4 m/s S-E, ilma + 19°C, vesi +16 °C

Purjeet: Genoa 1 heavy, Genoa 1 med, Spinnut S3 ja S2

Miehistö: Hepo, Torkku, Matti, Lotta & Pepe

Sijoitus: 10/16

Vaikka kesä onkin jo virallisesti ohi, verottivat kesäiset tapahtumat, häät ja muut kissanristiäiset Nauti n' Nollan gastipankkia rankalla kädellä. Kaiken kukkuraksi mukaan lupautunutta Jallua rankaistiin sikailuistaan influenssalla. Onneksi mukaan saatiin vapaaherra Pepe, joka kerkesi eläkekiireiltään Päijänteeltä merelle. Muut varmaan kolmekymmentä suostuttelu-anelu-ruikutussoittoa osoittautuivat taas turhiksi.

Sääennusteet olivat lupailleet suht kevyttä etelästä itään kääntyvää tuulta, mutta aamulla netin tuulitiedot ja perillä veneellä mittaritkin osoittivat tuollaista 7-8 metrin etelätuulta, joka on muodokkaalle "normi" ykkösgenoallemme liikaa. Vaihdoimmekin litteäksi modifioidun heavy-ykkösen keulalle ja siirryimme kevyen nostoliinoilla nyherretyn pohjanputsauksen jälkeen starttialueelle slöörailemaan.

Starttilinja oli tosi pitkä ja ykkös- ja kakkosluokan puolen tusinaa venettä pääsivät starttaamaan omissa lähdöissään ilman ongelmia. Jonkin verran klunga tuntui kasaantuvan poijun päähän, jonne oletusarvoisesti suurin osa ennätyksellisestä 16 kolmosluokkalaisesta oli kerääntymässä. Koska linja oli kovin suora päätimme lähteä mieluummin veneen päästä ja heittää pikaisesti paaralle vapaisiin. Saimmekin mainion startin, yläpuolellemme pääsivät Valpuri ja Donna, jotka nekin heittivät odotusten mukaisesti paaralle.

Vendamme eivät tällä miehistöllä olleet sieltä rivakammasta päästä ja kesti aivan liian kauan saada vene taas vauhtiin aina käännöksen jälkeen. Jokaisen vendan jälkeen olivat sisarveneet Alexia ja Phoenix aina vähän kauempana. Kärkiklungassa Melkin kapeikkoon tulivat ainakin Astraia, Merinna ja FinnFUN. Ja viimeisen aamuoksennuksen värinen Talllink.

Olimme tietysti suunnileen kapeimmassa kohdassa, kun Tallink höyrysi ohi. Teimme ison virheen heittämällä heti sen perään tarkoituksena päästä radan itäreunaan Pihliksen eteläpuolelle. Pyörimme ikuisuudelta tuntuvan ajan Tallinkin potkuripyörteissä vailla tuulta tai vauhtia. Kun vihdoin pääsimme taas liikkeelle olimme itäisin (kuten halusimme) ja lähes viimeisin (ei niin haluttu paikka) vene. Peli ei kuitenkaan tuntunut vielä täysin menetetyltä, koska olimme samoilla laduilla Tarantellan kanssa, emmekä kuitenkaan ihan tolkuttomasti perässä.

Tuuli oli jo selvästi tyyntynyt ja mielessä kävi keulapurjeen vaihtaminen muodokkaampaan, nyt keulalla oleva lätyskä tosin vei yleensä korkeammalle... Jälkeenpäin ajatellen tämä oli se vihoviimeinen kohta, jossa olisimme jotain voineet pelastaa vaihtamalla purjetta. Katajaluodon eteläpuolella aallokko oli selvästi suurempaa, mutta tuuli kevyempää, reikäisempää ja vielä suunnaltaan vaihtelevaakin.

Koska taktiikkana oli päästä mahdollisimman kauas itään odottamaan tuulen kääntymistä sinne, puskimme härkäpäisesti kohti Pietaria, vaikka tuulimittari näyttikin shiftien keikauttavan aina enemmin Tallinaan. Muulla fleetillä näytti olevan enemmän tai vähemmän sama taktiikka. Tosin lähinnä meidäntyyppisemme veneet (sisarveneet, FinnFun, Ilmarinen ja Astraia) olivat jo tolkuttoman kaukana minkäänlaisen vertailun tekemiseen. Rämmimme samassa joukossa meitä oletusarvoisesti hitaampien Infernojen, First 3.17 ja Joakimin Tempon kanssa. Ja näytti, ettei vauhtimme riittänyt niillekään.

Yritimme ajaa ylemmäs ja alemmas, kireämmillä ja löysemmillä purjeilla, mutta ainoastaan Yanmar olisi meitä trimmikombinaatiollamme vienyt targetspeedia. Hramtsowilla vaihdettiin sitten vihdoin keulapurje pulleaampaan ja meno tuntui jo paremmalta, mutta mittarien mukaan mitään ei kyllä tapahtunut. Edessä Joakimin Tempo kulki samaa vauhtia kanssamme. Alas laskettelemalla jätimme vihdoin Lowin, ja pääsimme Ebnegean rinnalle, mutta tietysti aika paljon alle. Eli vendoissa välimatka oli aina sama. Tosin erot yhden vendaparin jälkeen olivat todella dramaattiset Lutfiskin ja Lutra Lutran kanssa, kerrankin meidän eduksemme.

Ykköset, kakkoset ja kolmosten kärkiklunga nostelivat kaikki spinnut Kasuunilla vaikka tuuli olikin vihdoin shiftannut idemmäksi. Eikä kellään näyttänyt olevan vaikeuksia pitää niitä ylhäällä. Olimme tässä vaiheessa arviolta 20 minuuttia kärkeä jäljessä. Jos tulkitsimme järjestyksen oikein olivat Astraia ja Alexia kärjessä perässään Tarantella, Ilmarinen ja FinnFUN. Näistä vähän perässä Phoenix, Siji ja Merinna.

Mekin tempaisimme onnistuneesti slöörispinnumme ylös ja yläbanaania ajamalla saimme hitaasti Ebnegean kiinni ja aloimme jättää sitä hitaasti. Selvästi nopeammin jäi taakse Lutfisk, jolla oli ongelmia spinnunsa kanssa ja myös muu hitaampi klunga. Vihdoinkin vauhtimme oli kohdallaan ja kun aurinkokin tuli esiin alkoi purjehdus jo maistua muultakin kuin kansakoulun kylmältä kesäkeitolta.

Ero kärkiklungaan ehkä jopa aivan hitusen pieneni, mutta aivan liian kaukana ne silti olivat. Jiippasimme Jänissaaren kääntöpoijulla ja pienen mietiskelyn jälkeen vaihdoimme spinnun muodokkaampaan kakkoseen. Purjeiden vaihdot lennossa alkavat mennä gastiliitolta aika mainiosti, emmekä manööverissämme montaa veneenmittaa hävinneet. Ebnegea alkoi vihdoin jäädä kauemmaksi taakse.

Lotta ohjaa kipparin pitäessä "lakisääteistä" paussia.

Onneksi Kustaanmiekka ei tapojensa vastaisesti pylläyttänyt yhtään rahti- tai porauslauttaa eteemme ja pääsimme parilla jiipillä kaikessa rauhassa maalilinjalle. Tulimme suorassa ajassa sen parikymmentä minuuttia siskojemme jäljessä, joka ero oli ollut jo kasuunilla. Takanamme tullut Ebnegea jäi meistä lopulta vain viitisen minuutta, joka tasoitusten jälkeen nosti sen hienosti viidenneksi. Loppuklunga perässämme oli sitten jo niin kaukana, etteivät tasotuksetkaan niitä auttaneet ja yllättäen emme ihan viimeisiä olleet vaan 10/16. Tarantella vei taas luokkamme voiton ylivoimaiseen tyyliin vartin tasoitetulla erolla seuraavaksi sijoittuneisiin Merinnaan, Astraiaan, Alexiaan ja muihin viiteen veneeseen, jotka olivat vain muutamien minuuttien sisällä toisistaan. Me siis jäimme tästä jengistä tasoitettunakin reilun 20 minuuttia, joka on aivan liikaa vajaan 7 tunnin kisassa.

Aurinkoisen lämpimäksi muuttunut ilma ja Hoskilla kilpailijoille tarjottu herkullinen hernesoppa kuitenkin vähän lohduttivat alavireisesti alkanutta päivää. Oli mukava tavata kanssakilpailijoita heti kisan jälkeen ja vaihtaa kuulumisia. Tämän tyyppinen simppeli tilaisuus heti satamaan tultua olisi ollut esimerkiksi Offshore Weekilla Hangossa paljon järkevämpi kuin masentava "iltajuhla" hornan tuutissa.

Tulokset täällä

Kisa meni munilleen myös omien kuvien osalta

(ei ollut tarpeeksi zoomia edelläajaviin...).

Erik Lähteenmäellä taas upeita kuvia esim. täällä.