Lopussa kiitos seisoo.

KoPu Tiistaikisa 8.9.2009
Rata F vastapäivään

Tuuli 8-7 m/s SW, ilma + 16°C, vesi +16 °C
Purjeet: Genoa 3, spinnu S3
Miehistö: Hepo, Mikko, Matti, Torkku, Lotta, Enni & Sandra
Sijoitus: 14/35

Viime kaudella voitimme tiistaikisoissa rakkaan kilpasiskomme, Phoenixin, 7-1. Heidän ainoa voittonsa meistä olikin sitten sitä komeampi, koko kisan voitto, jonka pistesaaliin turvin he pääsivät meidän ohitsemme rankingissa.

Tänä vuonna olemme sitten ottaneet turpiimme ihan säännöllisesti. Ennen kauden viimeistä kisaa olimme puhtaasti 0-5 häviöllä. Pari kertaa olimme tulleet peräkkäin maaliin, mutta pari kertaa Phoenix sijoittui hienosti ensimmäisten kuuden joukkoon meidän jäädessämme huopaamaan jonnekkin kaukaisuuteen. Karsealta kalskahtava 6-0 -häviö ei tullut kuuloonkaan, ja ainoa tavoitteemme olikin päästä maaliin ennen sinistä siskoa.

Huolimatta sateisen oloisesta ja kohtalaisen kovatuulisesta säästä oli viivalle kertynyt yllättävän suuri joukko kanssakilpailijoita. Tuuli huiteli puuskissa lähemmäs 10 m/s ja reivin ottaminen isoon oli jo harkinnassa, mutta Mikko sai jo vähän väsyneen isomme riittävän hyvään trimmiin kolmosgenoamme kanssa. Nauti n' Nollan Spectraa oleva iso on kompromissipurje. Spectra on materiaalina yhtä jäykkää kuin kevlar muttei ole taivuttelusta tai UV-valosta milläskään. North ehkäisee Spectran virumistaipumusta tekemällä kankaasta paksua, jonka huomaa painossa. Jostain syystä IMS-mittoihin tilattu purjeemme on pari neliötä pienempi (ja vielä ahvenselästä) kuin muilla 332:silla. Eikä neljä läpilattaakaan ole se yleisin kilpapurjeratkaisu. Kokemus on osoittanut, että voimaa kaivattaisiin kevyellä rutkasti lisää, mutta vastaavasti kovalla tuulella purje on muiden purjeita rauhallisempi (joskin pirun raskas) käsitellä.

Saimme nappilähdön aivan lautakuntaveneen vierestä ja pystyimme pitämään ylimmän paikkamme Mikon taiteillessa isosta hienosti hyviä höjdejä. Olimmekin Lexuksen ja X-35:ten (X.O. & Epsilon) kanssa ainoat veneet, jotka pääsivät lähtöalueen länsiviitalle ilman vendaa. Kipparin tuijottaessa tiukasti keulapurjetta jäi näkemättä takana tapahtunut Zestin ja Sunny Loven törmäys, joka oli muun miehistön mukaan melkoinen rysäys.

Matkalla Melkin pohjoispoijulle tuulen nyt vähän avautuessa keskityimme pitämään muuta fleettiä takanamme. Varsinkin Casper yritti kovasti päästä ohi, mutta onnistuimme pitämään sen pihdeissämme, vaikka Henkalla olikin taas mm. Amiraali Finell ja Jokke Majander miehistössään. Yllättävän vähän jäimme myös edessämme oleville X-35:sille.

Tätä näkyä voisi katsoa useammin.

Vasemmalta Extasia, La Bayadéré, Trillian, Phoenix, Penelope II ja Casper.

Toisiinsa törmänneet Zest ja Sunny Love ovat jo keskeyttäneet.

Poijulla teimme selväksi, ettemme päästäisi vieläkään ketään päällemme ja pian melkein koko perässämme raahaama fleetti heittikin paaralle meidän jatkaessamme styyralla X-35:ten vanavedessä. Vedimme tällä halssilla ehkä vähän liian pitkälle, sillä takana tulleet Casper, X-99 Extasia ja La Bayadéré (First 36,7) olivat nyt turhan paljon edessämme. Onneksi Phoenix oli vielä vähän takana. Ohittelimme suuremmitta tuskitta pikkuluokkalaisia ja pääsimme kuin pääsimmekin nippa nappa ennen Phoenixia Rysäkarin kääntömerkille ja saimme suht tyylikkäästi tempaistua kolmosspinnumme taivaalle.

Phoenix pyrki koko ajan rinnalle pääsemättä kuitenkaan ohi. Teimme yhden jiipin, jossa Torkku (Heikki T.) esitteli taas erikoisensa, tuplajiipiin: kaksi pyörähdystä puomin kanssa siten että lopputuloksena se on tukevasti kiinni samassa köydessä mistä se irrotettiinkin. Koska sitloorasta kuitenkin oli tilattu ihan tavallinen puomin vaihto puolelta toiselle, joutui Torkku-parka tanssimaan vielä puoli kierrosta kannella. Onneksi aikaa ei juuri tuhlaantunut ja spinnukin pysyi kohtalaisesti vedossa.

Donna, Penelope II, Phoenix ja BonBon.

Jälkiviisaana olisi kannattanut ajaa tuo lenssi kakkosspinnulla, koska tuuli oli täysmyötäinen eikä kuitenkaan ihan niin kova mitä odotettiin. Kaiken kukkuraksi tuuli loppusuoralla Melkin kääntöpoijulta maaliin oli niin sivusta, että jopa genaakkeriveneet ajoivat ilman pallokasta. Loppupätkä oli hermoja raastavaa Phoenixin pyrkiessä jatkuvasti päälle ja ohi. Edessämme meitä vain vähän hitaammat First 31,7:t Melisande ja Thetis aiheuttivat ikävän "jätöspussin" ja kaiken lisäksi yritimme tuuppia vauhtia edessämme polkevalle Albin Express Camillelle.

Torkku tarkkana Phoenixin pyrkiessä rinnalle Thetisin ja meidän välistämme.

Ikusuudelta tuntuvan nostattelun jälkeen saimme tungettua keulamme melkoisessa veneläjässä vaivaiset kuusi sekuntia ennen siskoamme maalilinjan yli. Siskon vartioiminen maksoi toki veronsa matkassa ja ajassa. Vain seitsemän sekuntia nopeampana olisi sijoituksemme parantunut vielä pari pykälää, mutta olimme täysin tyytyväisiä kauden päätöstiistikseen. Kotimatkaoluet maistuivat oikein makeilta pimenevässä mutta yllättävän lämpimässä syysillassa.