Jumittunut purje esti Suursaaren kierron.

Espoo-Suursaari Race 
Perjantai-lauantai 6.-7.6.2008, ORCi, EMK
Tuuli 6-12 m/s SW-NE, ilma + 13°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2
Miehistö: Hepo, Santtu, Jussi, Pitkä-Heikki, Iko, Teemu & Enni

Sijoitus: Keskeytys Kotkan portilla (meno)

Vaikka kippari Hepon sukujuuret ovatkin vahvasti Venäläisiä, on kyseinen valtio jäänyt visiteeraamatta. Ja jäi nytkin, vaikka kiireessä oli Espoo-Suursaariracea varten hankittu pikapassikin juuri vanhenneen tilalle (muutoin niin kätevä EU-henkilökortti kun ei riittänyt).

Lähtövalmisteluita oli tehty huolella. Sääenusteita tutkittu, kaikissa kolmessa GPSissä reittipisteet, mittarit ja valot tsekattu, helat tarkastettu, plokit voideltu ja veneen pohjakin pesty. Mukaan suostuteltu Enni oli käynyt ostamassa kassikaupalla helposti syötävää ruokaa muiden gastien hoitaessa juomapuolen. Lähtöruokailu Blue Peterissä ja ajoissa lähtöalueelle.

Olimmekin vireinä ja hyväntuulisina spinnulähtöön. Saimme taas hyvän  startin vasemmasta reunasta Finellin ja Tarantellan vierestä. Alexia oli vierellä ja pystyimme pitämään Ilmarista ja muuta fleettiä takanamme Xilian hakiessa omia reittejään radan oikeasta reunasta. Rönnbuskenin kääntöpoijulla ohitettin jo hitain LYS-vene ja spinnujen tipahtaessa fleetti alkoi viuhkaantua Katajaluodon selälle. Lähdössä rullattu ykkösgenoamme ei tahtonut avautua kunnolla, ennenkuin annoimme fallista hieman löysää. Asia ei tuolloin vielä hirvittävästi mietityttänyt.

Hramtsowille fleetti saapui Finellin vetämänä, Xilian olessa kannoilla ja Tarantellan, Ilmarisen, Alexian ja meidän roikkuessa lähituntumalla muun fleetin venyessä perässä. Nostimme muiden lailla taas spinnun genoan rullautuessä vähän nihkeästi paikalleen. Ohitimme upeassa auringonlaskussa yläpuolella olleen Tarantellan muun fleetin ajaessa alempana. Näytti siltä että vauhtimme riiti hyvin niillekin, saimme selvästi kiinni eroa tehneitä Finelliä ja Xiliaakin. Edessä siis tuuli tyyntyi ja shiftasi. 

Kippari mietteliäänä matkalla Kallbådalle.

Lähin vene on Alexia.

Hepo ajaa spinnua, Pitkä-Heikki isossa, Teemu ruorissa ja Jussi valmiina kampeamaan.

Mekin tulimme vuorollamme samaan reikään, jossa spinnu piti tiputtaa vähän ennen Kallbådaa. Tarkoitus oli nykäistä genoa esiin hyvissä ajoin ennen kurssin nostoa kohti Kotkan porttia, mutta genoapa toimi kuten laulun vetoketju –vaikka sille kuinka huusi, ei se likkunut mininkään. Löysäsimme fallia, temmoimme ja riuhdoimme miehissä, mutta mikään ei auttanut. Skuutit kouraan ja kaksi miestä pyörittelemään takaliesmaa auki nousevassa tuulessa perämiehen ajaessa pakosti liian alas. Iäisyydeltä tuntuvan ähellyksen jälkeen saimme murheenkryynin vetoon ja spinnun alas.

Haimme kolmosgenoan kannelle, koska tuulta oli ykkösellä kryssimiseen jo liikaa. Mutta nyt tuo riivatun purje ei suostunut tulemaan alas! Ei millään ilveellä. Pimeys ja jo kohtalainen allokko oli tehnyt miehen hilaamisen mastoon turhan vaaralliseksi ulkomerellä. Otimme isoon yhden reivin ja estelimme veneen kaatumista ajamalla vähän liian ylös. Sählingit olivat verottaneet asemiamme, mutta pysyimme vielä jotenkuten muun luokkamme vauhdissa. Tuulen vähän moinatessa alkoi jo tuntua paremmalta taas täydellä isolla.

Auringon noustessa nousi myös ennustettu, mutta ei toivottu kova vastainen tuuli. Puuskissa tuulen nopeus oli jopa 15 m/s. Kryssiminen kovassa aallokossa aivan liian isolla muodokkaaksi lekatulla kevyen tuulen genoalla oli yhtä helvettiä. Reivattua isopurjetta joutui "laputtamaan" koko ajan, genoa pärisi ja läpsytti perämiehen ollessa pakotettu ajamaan liian ylös pitääkseen veneen pystyssä. Epäedullinen kurssi aiheutti tietysti keulan tökkäämisen aaltoihin ja koko laidalla kököttäneen miehistön perinpohjaisen huuhtelun ja linkouksen. Oli vain ajan kysymys, mikä paikka ensin pettäisi holtittomassa rytkytyksessä. Viimeisetkin yritykset purjeen alas saamiseksi keulakannella läpimäräksi kastunut kippari joutui tekemään aamukahdeksalta tuskaisan päätöksen leikin jättämisestä kesken. Olimme sinnitelleet jo Kotkan portin ohi, mutta sivuutusilmoituksen sijasta kerroimme VHF:llä keskeyttävämme. Ongelmistamme huolimatta olivat jotkut oman luokkamme veneet vielä takanamme.

Käänsimme kurssin myötäiseen miehistön käännellessä väkijuomapullojen korkkeja vastapäivään... Kaverin mökkipoijussa Pernajan saariston suojassa nostetiin Jussi mastoon ja ongelmien lopullinen syy selvisi. Genoan ensimmäinen takkuilu johtui kannen alla olevan rullan sisäänvetoköyden luiskahtamisesta pois rummulta suoraan staagin ympärille. Myöhempi fallin löystäminen käsin purjetta aukipyörittäessä oli taas päästänyt ylhäällä olevan leikarin yläpuolella olevan pätkän niin löysäksi, että se pääsi tekemään solmun itsensä ympärille lukiten koko systeemin.

Muutoin nautinnollinen paluumatka sai kirjaimellisesti ikävän kolhun, kun järvipurjehtijagasteille piti näyttämän yhtä itäisen saariston hienoimmista satamapaikoista, Bockhamnia. Lähestyimme laguunin kapeaa suuakkoa pelkällä isolla lipuen ja täräytimme kunnolla kiveen. Olemme aimmin käyneet tällä ja syvemmilläkin veneillä useasti ko. paikassa ilman ongelmia. Vesi on siis todella matalalla!  X-yachtseissa pohjaan laminoitu teräskehikko välittää voimat laajalle runkoon ja kestää mainiosti kovemmatkin kölin kolhut. Kölin sileyden takaava lasikuitupäällyste taas ei tällaisista maapalloon tutustumisista oikein tykkää. Edessä on siis nostokeikka ja luultavimmin lasikuidun paklaus.

Kokonaisuutena on menetyspuolelle on laskettava vielä kipparin takin taskussa ollut kamera, joka ei menomatkan aaltojen kastelemana suostu heräämään kunnolla henkiin. Kuvia on tulossa, kunhan se tai "myös sisäisesti hyvin kastunut" miehistö herää arkeen. Luukuunottamatta kisan viimeisiä tunteja ja keskeytyksen tuomaa **tutusta, jäi viikonlopusta hyvät fiilikset. Pidimmekin itseämme MORC3 (matkapurjehdus ORC) -luokan voittajina! Hauska nyanssi oli keulaan kiinnitettyjen Volvo-tarrojen repeytyminen matkan aikana niin, että paaralla oli jäljellä vain V-kirjain (=vasen) ja styyralla O-kirjain (=oikea).

Tulokset täältä

p.s. Emme olleet ainoat keskeyttäneet

(peräti 35 venettä 150:stä matkaan lähteneestä joutui jättämään kisan kesken)

Muutamia omia kastuneesta kamerasta pelastettuja kuvia täällä