Baltic Offshore Week - vuoden Hankokiintiön täyttymys

BOW Pitkä Avomerikisa ma-ti 27.-28.7.2009

(Hanko - Neugrundi - Apollo Madal - Segelskär Georgsbank -Hanko1 - Maraskär) 110 Nm

Tuuli 7-5 m/s W-SSW, ilma + 21°C, vesi +18 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Genoa 1 heavy, spinnut S2 ja S3

Miehistö: Hepo, Jallu, Pitkä-Heikki, Vesa, Kalle & Lotta

Sijoitus: 6/11

Offshore Weekiin oli taas valmistauduttu perinteisesti: Hepo oli muuttunut hylkeeksi ja hinkannut veneen pohjan sukeltelemalla puhtaaksi. Ja koska kölin hierominen on niin kovin vaivalloista tehtiin sekin perinteisesti tömäyttelemällä sitä lomapurjehduksella Suomalaiseen peruskallioon. Perille Hankoon saavuttiin ohjeitten mukaan ajoissa sunnuntai-iltana ja yllättäen orderit sai kouraansa ilman sen kummempia paperisotia tai katsastuksia. Ilta meni mukavasti naapuriveneiden kanssa kaveeratessa ja virolaisten kilpakumppanien lauluja kuunnellessa.

Maanantaina alkoivat sitten arvon miehistön jäsenetkin saapuilla paikalle. Jallun "ekoteko" Hummeri (27 l / 100 km, 98-oktaanista tietty) toimi näppäränä kauppakassina ja Pitkän-Heikin pakuun tyhjennettiin puoli veneellistä tavaraa. Perinteisen Hankolaisen edullisen ja nopean ravintolapalvelun takia emme kerenneet kipparikokoukseen, mutta emme kuulemma jääneet mistään paitsi, kun raporttilomakkeen kävimme toimistosta hakemassa. Veneen varsinaiseen gepsiin ei reittiä keretty ohjelmoida, mutta käsigepsiin se saatiin kätevästi kannettavaan tietämyskoneeseen etukäteen naputeltujen pisteiden kautta siirrettyä.

Kolmosluokka starttasi tähän pitkään avomeriosuuteen ensimmäisenä. Jonkin verran sapetti, että saimme väistellä vielä vitosen paukun tultuakin isomman luokan veneitä, muutamaa katsoja/kuvaajavenettä ja kaiken kukkuraksi vielä yhtä hyljettäkin! No, H-vene kähinöissä karaistuneen Jallun coachaamana saimme nappistartin Merinnan ja Tarantellan ollessa allamme. Tuulta oli hieman liikaa kevyemmälle ykkösellemme, mutta olimme vastatuulipoijulla hienosti kolmantena heti FinnFUNin ja sisarvene Dat wor et:in jälkeen. Tarantella oli kryssissä jäänyt meille vähän ja tuli uhmakkaasti paaralla vastatuulipoijulle ja heitti siinä tiukan vendan kautta lähes 180° käännöksen muun styyralla olevan jengin eteen/sekaan. Hämmästyttävän ketterästi vanha rouva kurvaili, tosin styyralla tullut pääjoukko ei juuri suosion aplodeja tälle diivalle jaellut, vaan lähinnä tuli mieleen vappukulkue iskulauseineen, kun joukossa oli nyt yksi punalippukin.

FinnFUNissa ja Dwe:ssä alettiin viritellä spinnukamoja ja mekin vetäsimme litteän S3:semme ylös. Muu takana oleva fleetti keskittyi lähinnä hakemaan korkoa. Kohtalaisessa sivutuulessa oli FinnFUNin vain neljän hengen miehistöllä suuria vaikeuksia saada spinnunsa pysymään vedossa. Muutaman broachauksen jälkeen oli Dwe päässyt heistä ohi ja mekin olimme hyvin tuntumalla. Finell alkoi ajamaan selkeästi alempaa kurssia, mutta me pysyimme hyvin Dwe:n kannassa, joskin muutaman broachin tehden itsekin. Spinnunskuuttimme eivät vain oikein pitäneet Jallun skuuttaustyylistä, leen skuutin kuori hinkkautui poikki ja kerran koko purje piti ottaa alas skuutilukon pääteommelten paukahdetteua auki. Rullala oleva genoa on näissä tilanteissa kullan arvoinen, se oli lähes samalla sekunnilla auki, emmekä hirveästi haverista kärsineet.

Lähettäjä BOW 2009

Pari tuntia lähdöstä ohitti 20 min myöhemmin lähtenyt ykkösluokan Lexus meidät yläpuolelta kovasti Code zerolta näyttävä etuläpytin ylhäällä. Muutama muu ykkösluokkalainen valui alapuolelta ohi muun fleetin ollessa takana leveänä rintamana pitkin taivaanrantaa. Neugrundin kääntömerkkiä lähestyttäessä oli kippari Hepo luovuttanut ruorin Vesalle, joka ei ollut Nauti n' Nollaa aiemin ajanut, mutta jolla oli meriitejä muista veneistä riittämiin. Valmistauduimme muutoinkin ajoissa tuon pohjoispoijun kiertoon vaihtamalla keulapurjeen litteämpään heavy 1:seen.

Pari edessämme ollutta ykkösluokkalaista heittivät heti merkin jälkeen vendan kohti pohjoista, kuten Dwe sekä FinnFUN, joka oli jollain ihmeellä saanut hinattua itsensä spinnulla taas ylös eteemme. Jallun mielestä kannatti vielä jatkaa styyralla lounaaseen, jolloin muutaman mailin päässä ollut matala saari lännessä antaisi aalloilta paremman suojan toisella halssilla. Joku ihmetteli ääneen, miksi perässämme tulleet veneet alkoivat tehdä kummallisia kiemuroita. Jälkikäteen selvisi, että kakkosluokan kärki siellä suoritti koekairauksia Viron maaperään. Xantippa (X-362) selvisi lähinnä säikähdyksellä, mutta Henkka Anderssonille kävi huonommin Dehler 34:nsa, Casperin, kanssa. Peräsin halki ja kölivaurioita kotitarpeiksi. Meinasi kuulemma tulla jo äitiä ikävä, kun eivät ensin meinanneet päästä omin avuin pois ollenkaan.

Me olimme ottaneet avomeripurjehduksessa turhan kaiun näytön kertomaan kompassisuuntaa, eikä Vesa uutena ruorimiehenä huomannut tarkkailla ruoripylväässä olevaa plotteria kuten esim. vakkari Santtu, joka aina vähän väliä tarkistuttaa "Hepo, siniselle tullaan, voiko mennä?" Tällöin kippari varmistaa käsigepsistään / kartasta reitin, jos ei ole sitä aiemmin huomannut tehdä. Nyt siis kaiku ei varoittanut ja kun lähin näkyvä kiinteä maapallonosa oli 5 mailin päässä emme tajunneet hässäkässä tutkia kartaa tarkemmin. Myöhemmin tarkasteltuna olimme menneet 0,5 m vierestä, 2,2 m päältä sekä 1,6 m ja 1,4 m karien välistä. – Ja täysin tietämättöminä asiasta. Ensi vilkaisu käsigepsiin tehtiin juuri matalalta poistuttaessa, pahimmat paikat eivät enää edes näkyneet pienellä näytöllä.

Lähettäjä BOW 2009

Ratakuvauksessa olisi ehdottomasti tullut olla varoitus vaarallisesta radan suuntaisesta matalikosta kääntömerkin välittömässä läheisyydessä. Ilmeisesti ainakin kolme venettä kolisutteli täällä. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin.

Kryssimme nyt kohti Apollon matalaa pimeyden laskiessa yllemme. Aina kun kurssimme risteytyi jonkin toisen veneen kanssa saatoimme huokaista helpotuksesta tunnistaessamme ne ykkös- tai kakkosluokan purreksi. Tarantellan siluetti ja kirkas mastonhuippuvalo oli helppo tunnistaa pimeässäkin ja hampaita kiristellen jouduimme vähitellen katsomaan sitä takaviistosta.

Apollolla jouduimme heittämään korjaavan tikin ennenkuin pääsimme kääntämään lähes täysmyötäiselle pulleamman S2 spinnun nyt vetäessä toisinpäin käännetyn nirhaantuneen skuutin kautta Nauti n' Nollaa heikkenevässä tuulessa kohti auringonnousua ja Suomen rannikkoa. Aivan perässämme tunnistimme Astraian, joka alkoi ajaa meitä huomattavasti suuremmalla leikkauksella edessämme olevan Tarantellan taas ajaessa lähes plattista leveän spinnunsa turvin. Takanamme oli enää vähän veneitä, erotimme kuitenkin sisarvene Phoenixin sinivalkoisen spinnun ja siihen vertaamalla päättelimme (aivan oikein) toisenkin siskon, X2:n olevan takana parin muun kanssa.

Lähettäjä BOW 2009

Aamun jo valjettua oli koko miehistö kerennyt ottaa pikku tirsoja ja uuteen päivään valmistauduttiin syömällä etäisesti pizzaa muistuttavia einesläpysköitä, jotka merellä kumma kyllä maistuvat ihan hyviltä. VHF:llä joku silloin tällöin mogersi jotain, mutta kun kipparin kännykkä piippasi viestiä, tuli myös mieleen, että kilpailulautakunnallakin saattoi olla asiaa.

"If Segelskär mark is missing, then round the point (gps cooordinates) defined in sailing instructions. Regards Race committee" –viesti löytyikin kännykästä. Ongelmia tuottivat vain tuo (kolmen oon) koordinaatit, joiden ratakuvauksessa kerrottiin olevan "approximate and should not be used for navigational purposes". Plotterissa oleva reimarin tarkka paikka kun oli ainakin pari kaapelinmittaa lähempänä kuin summittaiset minuutin tarkkuudella annetut koordinaatit. Mikä veteen piirretty piste siis pitäisi kiertää?

Edessämme Tarantella ja eteemme lopulta päässyt Astraia näyttivät kiertävän sen kauemman pisteen. Ajoimme mekin sinne ja kun olimme varmasti näiden perälinjalla, tiputimme spinnun ja kurvasimme perään tiukalle sivuvastaiselle. Takanamme joukko käänsi aina vaan aikaisemmin kryssille, mutta milläs mitään todistelet veteen piirrettyjä viivoja katsellessa... Edessämme Tarantella ja Astraia nykivät meihin vähän rakoa ja takanamme vastaavasti siskot ehkä hieman saavuttivat, ollen kuitenkin turvallisen kaukana.

Lähettäjä BOW 2009

Georgsbankin viitta oli onneksi paikallaan ja heitimme yhdellä jiipillä Hanko1:sen ohi kohti Regatasta tuttua Maraskärin maalialuetta. Phoenix jiippasi vasta Hanko1:llä ja jäi taas meistä selvästi. Maalissa olimme vajaan 20 tunnin rypistyksen jälkeen n. vartin Astraiaa perässä, mutta reilut 8 minuuttia Phoenixia ennen. Tasoitettuna eroa tuli samansuuntaiseti n. 5 min kumpaankin. FinnFUN ja Dwe olivat löytäneet jostain aivan oman vauhtinsa ollen meitä suorassa ajassa yli 40 min nopeampia. 25 min aikaero Merinnaan ja yli tunnin ero Ebnegeaan ei riittänyt, vaan ne molemmat menivät tasoituksissa ohi. Kun Tarantella kisan jälkeisessä protestikäsittelyssä diskattiin, tuli lopulliseksi sijoituksemme 6, johon olimme sangen tyytyväisiä.

Satamassa koettiin vielä suuren luokan dramatiikkaa, kun X2 saapui laituriin. Vauhti oli huomiotaherättävän kova ja samassa kuuluikin huuto: "Varokaa, kaasu ei toimi!" Sisarvene syöksyi kahden veneen väliin arviolta kuutta solmua ja korkea betonilaituri syöksyi siis yhtä vauhdikkaasti suoraan kohti veneen keulaa. Kuin ihmeen kaupalla sai Rouhiaisen Jukka viime hetkellä käännetyä keulaa sen verran sivuun, että vene rynni tyhjään laiturin nurkkaan katkoen samalla useamman laituriin pultatun kakkosnelosen. Nämä kuitenkin jarruttivat pysähdystä sen verran, ettei suurempaa vahinkoa päässyt tapahtumaan. Sen verran hurjan näköistä puuha oli, että laiturilla näkyi muitakin kalpeita naamoja kuin Jukan ja täysin naarmuuntumattomina säilyneiden naapuriveneiden kippareiden. Vaihdevaijeri oli pettänyt pakille laitettaessa, ja antoi kahvaa kääntäessä vain lisää kaasua.

– – –

BOW Ratakisat 1 & 2 ja Saaristokisa ke 29.7.2009

Tuuli 6-8 m/s W, ilma + 23°C, vesi +18 °C

Purjeet: Genoa 1 med, Genoa 1 heavy, spinnut S2 ja S3

Miehistö: Hepo, Jallu, Pitkä-Heikki, Vesa, Kalle & Lotta

Sijoitukset: 8-9-8/11

Keskiviikon ratakisat alkoivat armeliaasti vasta klo 11, eli Avomerikisan valvomiset olivat muisto vain varsinkin kun Hangon iltaelämä oli ollut yhtä riehakasta kuin bingoilta kasvisravintolassa. Tuulta oli radalla mukavasti ja aurinko paistoi lämpimästi.

Lähettäjä BOW 2009

Ykköset pääsivät radalle suht' sopuisasti, mutta kakkosten startti jo jouduttiin uusimaan. Onneksi huhut Tarantellan kotiinlähdöstä diskauksen takia eivät pitäneet paikkaansa, vaan vanha lady oli entistä kiukkuisempana viivalla muiden kanssa.

Hyvän startin ansiosta pysyimme Finellin vauhdissa ja siskojen Phoenix & X2 edellä. Kolmas sisko, Dat wor et, tuntui menevän omia vauhtejaan korkealle ja kovaa. Ja Astraia melkein samaa tahtia. Kovin suuriksi eivät erot missään vaiheessa kasvaneet. Toisen kerran ylämerkillä ajoimme vauhdilla yläkautta Finellin pussiin ja Tompan vene jäi vain muutaman sentin perämme taakse. Amiraali vähän murisi tilanteesta maissa, mutta H-veneiden ratakisoissa kovaksi keitettyjen gastiemme mielestä tilanteessa ei ollut mitään epäselvää. Onneksi ei kilkattu, eikä tarvinnut juryn edessä ratkoa sijoituksia.

Annoimme Amiraalille heti perään tasoitusta sähläämällä spinnun nostossa, jolloin hän puolestaan livahti karkuun. Maalissa reilu parin minuutin ero riitti meidän lyömiseemme tasoitettunakin.Takanamme tulleista Phoenix, X2 ja Miss Piggy jäivät tasoitettunakin taaksemme, mutta Merinna, Xanthe ja Ebnegea nousivat tuloksissa ohi meidän ja Amiraalinkin.

Lähettäjä BOW 2009

Toinen ratakisa polkaistiin käyntiin pikaisesti ensimmäisen jälkeen. Nyt vuorostaan ykkösiä jouduttiin lähettämään kertaalleen matkaan. Meiltä kolmosilta startti onnistui hyvin ja olimme omaan lähtöömme varsin tyytyväisiä. Tuuli oli vähän noussut ja radalla alkoi olla pieniä vaahtopäitäkin. Keulalle vaihdettu Heavy 1 kuljetti venettä paremmassa asennossa ja vauhtiakin tuntui piisaavan. Jotenkin vain tuntui, että valitsimme jatkuvasti väärää puolta radasta. Käänsikö tuulen yläpuolella oleva Russarön linnakesaari sitä jotenkin jäi lopulta arvoitukseksi. Joka tapauksessa yhdistettynä taas kertaalleen rintsikoilla nostettuun spinnusähliskseen jouduimme tällä kertaa päästämään Phoenixin ennen meitä maaliin. Tarantella paikkasi asemiaan voittamalla, Ebnegean noustessa hienosti kakkoseksi. Astraia tasaisen tappavasti kolmantena, mutta Dwe joutui nöyrtymään kolmella tasoitetulla sekunnilla Merinnalle viidenteen sijaan vaikka olikin suorassa ajassa nopein kokonaisen sekunnin edellä kuudenneksi jäänyttä FinnFUNia.

Lähettäjä BOW 2009

Tuntui että päivä alkoi jo kallistua iltaan kun piti vielä lähteä saaristokisaan. Ajoitus ja rata olivat vähän hassut kun meidän kolmosten paukun tullessa oli lähtölinjalla samaan aikaan koko ykkösten spinnuileva fleetti vastaantulossa. Sen verran läheltä piti, että laidallemme ripustetut läskit ja Lotta joutuivat painamaan pään alas välttääksen ykkösluokan puomilla toimitettavan lihannuijinnan.

Saaristorata oli aika onneton 12 mailin mittainen suoran edestakaisin pyrähdys, joka ei suurille taktisille kuvioille sijaa antanut. Maalissa olimme taas riittävästi ennen Phoenixia ja X2:ta eli siis myös tuloksissa, mutta Merinna kerkesi ennen suorassakin ajassa jääden kuitenkin neljänneksi ennen taas voiton napannutta Tarantellaa, Dwe:tä ja suorassa ajassa luokan nopeinta FinnFUNia.

Ennen viimeistä päivää olimme aika tukevasti kahdeksas 35,00 pisteellä. Seisemäntenä olevaan Xantheen oli vain 2,40 pistettä matkaa, mutta toisaalta Phoenix hengitti niskaamme 2,60 pistettä perässä. Tarantellan kutossijaan oli jo toistakymmentä pistettä matkaa ja toisessa suunnassa X2 oli melkein 10 pistettä jäljessä. Ja huonoin ratakisoistahan laskettiin pois.

– – –

Illalla oli etukäteen mainostettu Crew Party. "Kylmää kinkkukiusausta ja lämmintä olutta" epäili Sami kakkosluokan Stellan miehistöstä ennakkoon. Pieleen meni – kinkkukiusaus oli lähes kuumaa, mutta olut toki lämmintä. Haaleaksi jäi kolkon Smörmagasinet-hallin tunnelmakin kun mitään ohjelmaakaan ei ollut. Kaiken kruunasi vielä reilun kilsan patikkamatka takaisin veneelle. Kun vielä olisi satanut...

– – –

BOW Ratakisat 3 & 4 to 30.7.2009

Tuuli 4-3 m/s WSW, ilma + 23°C, vesi +18 °C

Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2

Miehistö: Hepo, Jallu, Pitkä-Heikki, Vesa, Kalle & Lotta

Sijoitukset: 8 & 11/11

Lähettäjä BOW 2009

Viimeiselle varsinaiselle kilpailupäivälle ennustettu pläkä ei onneksi toteutunut, mutta selkeästi aiempaa kevyempää tuulta oli nyt radalla. Hyvästä startistakaan ei nyt ollut apua, väärä puoli rataa tai joku muu oli pahasti pielessä, kun tulimme ylämerkille niin paljon kärjessä mennyttä siskoa Dat wor et:iä perässä. Se tosin oli ajanut aiemmin lähteneitä kakkosiakin kiinni. Merinna liikkui totutun hienosti kevyessä kelissä ja X2:kin oli kuin uusi vene. Turun poikien kevyt Xanthekin nöyryytti meitä. Meitä raskaampi Astraiakin kulkee jostain kumman syystä kevyellä todella hyvin. Nytkin se oli lopulta ylivoimainen ykkönen. Onneksi saimme sentään pidettyä Phoenixin takanamme ja olimme mielestämme käytännössä varmistaneet kokonaiskilpailun kahdeksannen sijan.

Lähettäjä BOW 2009

Lähettäjä BOW 2009

Oletettavasti viimeinen kisa näytti kannaltamme jo paremmalta. Kevyet Merinna ja Xanthe olivat tulleet hyvin ylämerkille kärjessä, mutta me olimme tulossa vierivieressä Dwe:n kanssa paaralla sinne myös. Datti heitti muutaman veneenmitan päässä poijusta styyralle ja me heti perässä, vaikka pienen matkan päässä ylempänä olivat lähestymässä Phoenix ja X2.

Lähettäjä BOW 2009

Dwe sai juuri ja juuri nostettua itsensä yli poijun, mutta me jouduimme sitä väistäen nostamaan vielä enemmän tappaen samalla vauhtimme. Tästä johtuen pääsi Phoenix päällemme vauhdilla peittäen tuulen samalla tavalla kuin me olimme päässeet Finellin päälle edellispäivänä. Ja sen perässä vielä X2. Vauhtimme oli nyt käytännössä nolla ja poiju sivullamme parin Aku Ankallisen päässä. Ja kukas se sieltä tulee hämmentämään ellei itse kiukkuinen vanha rouva Tarantella. Pyyhkäisee helmoillaan avuttomana kelluvan Nauti n' Nollan keulakaidetta ja nostaa saman tien hirveän metelin saattelemana punaisen (pitsi)nenäliinansa ahteriinsa. Råtesti. Olemme kuulemma talloneet rouvan varpaille. Ja kun asiasta hämmästyneenä jäämme nojaamaan happea haukkoen viereiseen poijuun huutelee rouva vielä sjuhundratjugo, sjuhundratjugo...!

No vauhdin ollessa nolla ja muun fleetin ollessa jo kaukana päätimme pyörähdellä aikamme kuluksi muutaman piruetin vanhan rouvan mieliksi. Vaikka ihan vaan 180 astettakin kävi mielessä. Tämän kisan tuloshan tipahtaisi joka tapauksessa pois. Piruetteja hitaasti pyöriessämme kävi toki mielessä että mitäs se sääntökirja sanoikaan "tilaa merkillä" -osastosta. Olimmeko piissä, vai olimmeko poijua väistäessä jo paralla ja olivatko purjeet vedossa? Omaa hölmöyttämme olimme itsemme joka tapauksessa moiseen paikkaan ajaneet. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt poijun kierto tehdä laajemmalla kaarella. Olisimme Phoenixin eteen (eikä alle) heittämällä päässeet peittämään heiltä ja X2:lta tuulta ja ehkä pystyneet vauhdilla pussittamaan nippanappa poijun selvittäneen Datinkin.

Sen verran ammattiylpeyttä riitti loppukisaan ettemme antaneet Miss Piggyn voittaa meitä suorassa ajassa vaan saimme kuin saimmekin törkättyä keulamme 6 sekuntia ennen heitä maaliviivan yli.

Oli perinteisen "kellä on voimakkain moottori" -osuuden vuoro. Kilpajuoksu satamaan parhaille paikoille. Kisa oli tällä kertaa turha. Järjestävä seura oli antanut kaikki kilpailijoille varatut paikat pois! Kaikkien kilpailijoiden osa oli siis yhtä kurja täydessä satamassa. Aika kurja oli myös HSF:n kommodorin osa kuunnellessa ei niin ylistäviä kommentteja. Olivat kuulemma ajatelleet että kaikki lähtevät pois kun edellisenä päivänä oli järjestetty oikein juhlakin... Kilpailukutsussa ja -ohjelmassa oli kyllä varattu vielä perjantaikin varapäiväksi. Jäi aika eltaantunut Hangon keksin maku suuhun Offshore weekin päätöksestä.

Vielä enemmän jurppi, kun näimme lopputulokset. Phoenix voitti meidät kokonaistuloksissa 0,40 pisteellä (43,60 vs. 44,00).

Vaikka me olimme voittaneet heidät pitkässä avomerikisassa (kerroin 1,4), saaristokisassa (kerroin 1,2) ja kahdessa neljästä ratakisasta (kerroin 1,huonoin lasketaan pois). Molempien paras sijoitus oli kuudes, meillä tosin avomerestä ja heillä vikasta ratakisasta. Avomeren kutonen tosin kerrotaan 1,4:llä eli se tuottaa 8,40 pistettä. Toisin sanoen reilun tunnin ratakisan kahdeksas sija on arvokkaampi kuin vajaan vuorokauden avomerikisan. "Virhepisteitä” kun lasketaan. Toki seuraavat sijat tuovat vastaavasti enemmän pisteitä, mutta jotenkin takaperoiselta tämä laskentatapa silti tuntuu. Säännöt ovat samat kaikille ja Phoenix näin voittonsa meistä ansainnut. Lämpimät onnittelut myös luokamme voittaneelle sisarvene Dat wor etille kuten kakkosluokan yllättäjälle Prospect of Whitbylle ja tietysti ykkösluokkaa dominoineelle Lexuksellekin.

Järjestelyistä ei valitettavasti voi suurta kiitosta antaa. Lautakuntaveneen toiminnasta ei suurta moittimista, mutta jos kilpailijoita edellytetään kuuntelemaan VHF:ää voisi siellä oikeasti jakaa informaatiotakin (ihan suuren maailman malliin). Poiju paikallaan, starttilaskenta, varastaneet jne. Satamajärjestelyistä ja oheisohjelmasta tulikin jo pari sanaa. Mainosmiehenä oli karseaa katsoa tapahtuman näkyvyyden hoitamista niin avomeripurjehtijoiden kuin pääsponsorinkin kannalta. Mistään ei varmasti selvinnyt tavalliselle Hangossa piipahtaneelle purjehtijalle, että käynnissä oli Suomenlahden merkittävin purjehduskilpailu muille kuin yksityyppiveneille. Siis Suomen ja Viron mestaruuskisat hei haloo! Kahdenkymmenen sentin pätkä värillistä kanttinauhaa takastaagissa ei hirveästi tapahtumaa tai pääsponsoria mainosta. Ilmassa ei todellakaan ollut suuren urheilujuhlan tuntua -valitettavasti. Pata Anderssonille kuitenkin kiitokset kaikista moitteista huolimatta. Yksi mies ei voi kaikkea hoitaa. BOW:ta kehittämään voisi hyvin ottaa tapahtumamarkkinointiin erikoistuneen firman, joka toki hyötyisi tilaisuudesta itsekin, mutta saisi varmasti myös kilpailijat, sponsorit ja sidosryhmät tyytyväisemmiksi.

Koko läjä kuvia kuvagalleriassa.

Viralliset lopputulokset.

Perinteiset kolmipäiväiset pikkujoulut -Hangon Regatta

Nauti n' Nollan gastiliiton perinteiset pikkujoulut pidettiin taas Hangon yössä 2-4 illan "puurojuhlana", vähän gastista riippuen. Varustamo oli edellisvuosien tapaan järjestänyt paikalle partyplatform Nauti n' Nollan. Jostain kumman syystä se piti kuitenkin kolmena aamuna siirtää viereiseen lahdenpoukamaan sekoilemaan muiden vastaavanlaisten platformien kanssa juuri silloin kun gastiliitto oli vasta nukahtanut. Varustamon edustaja Hepo vielä kaiken lisäksi edellytti harrastettaman jotain kumman purjehdusurheilua!

Siis Regatan aikana. Ja mitä tekemistä purjehduksella muka on Hangon Regatan kanssa...?

Referaatit pikkujoulujuhlat keskeyttäneistä purjehduksista tulossa pikapuoliin.

Kuvia purjehduksista kuvagalleriassa (pikkujoulukuvat eivät valitettavasti ole julkaisukelpoisia).

Hangon Regatta to 2.7.2009

Rata 2 (Hanko1 - Ajax - Sextant)
Tuuli 3-6 m/s W, ilma + 26°C, vesi +19 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Jallu, Lotta, Enni, Seppo & Anne

Sijoitus: 11/23

- - -

Hangon Regatta pe 3.7.2009

Rata 1 (Hangon läntinen)
Tuuli 5-3 m/s NE, ilma + 16°C, vesi +17 °
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Jallu, Lotta, Enni & Seppo

Sijoitus: 10/26

- - -

Hangon Regatta la 4.7.2009

Rata 1 (Hangon läntinen)
Tuuli 5-0-5 m/s E-WNW, ilma + 17°C, vesi +17 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnu S2
Miehistö: Hepo, Santtu, Jallu, Lotta, Enni & Seppo

Sijoitus: 11/26

Regatan kokonaissijoitus 9/26

Syksyinen kevätkauden päätös

KoPu Tiistaikisa 9.6.2009
Rata F myötäpäivään

Tuuli 6-4 m/s E, ilma + 11°C, vesi +10 °C
Purjeet: Genoa 1 med, spinnu S2
Miehistö: Hepo, Matti, Kalle, Enni & Lotta
Sijoitus: 16/27

Verrattuna edelliseen kisaan oli osaanottajamäärässä aika kato. Sama juttu oli viime vuonnakin, vähän kökkö sää ja VSSR:n palkintojen jako veivät varmasti osansa. Tällä kertaa oli lähtöveneen tangossa (poikkeuksellisesti) R-lippu osoittamassa vastatuulipoijun kiertoa lähdössä. Kyseinen poiju oli tosin starttihetkellä paljon lähempänä lähtölinjan vasenta päätä, josta päätimmekin startata paaran halssilla, kun kanssakilpailijoitakaan ei ollut isoa ryhmää.

Tulimme hieman ajoissa viivalle ja jouduimme tappamaan hyvän vauhdin, mutta pääsimme silti kohtuu hyvälle paikalle. Nopeammat Two Fast (Swan 45) ja Jazz (First 36,7) olivat ylempänä ja jouduimme odottamaan niiden vendaamista merkille, jossa käänsimme Jazzin perässä roikkuen. Matkalla Melkille pääsivät X-99:t Extasia ja X-Zoom molemmat ohi ja jäimme pahasti niiden **skoihin. Voltti (Bavaria Match 38) nopeampana oli kiertänyt kauempaa alakautta ohi, ok, mutta Penelopen (Jeanneau 35 OD) ja sisko Phoenixin saavuttaminen alkoi rassata.

Kisan jälkeen Phoenixista epäiltiin, että meillä eivät purjeet olleet topissa. Olivat kyllä, mutta ne ovat parissa vuodessa kutistuneet useamman sentin. Olemme joutuneet mm. lisäämään molempiin jenneihimme ylimääräiset jatkeet, jotta ne toimisivat rullalaitteen kanssa (katso blogi viimevuotisesta VSSR:stä).

Kerkesimme kääntömerkille kuitenkin ennen Phoenixia ja hieman kakistellen nykäisimme spinnun ylös. Polvileikkaukseen menossa oleva Matti oli taas saanut polvensa lukkoon juuri ennen lähtöä, mutta sai koipensa jotenkuten toimimaan juuri sopivasti.

Jostain syystä Penelope ja Jazz eivät nostaneet spinnujaan ja pääsimme niistä ohi. Alamerkillä olisi tarvittu yksi käsipari lisää. Olimme jiipanneet juuri ennen merkkiä saadaksemme spinnukamat seuraavaa nostoa varten paaran puolelle ja jiipin jäljiltä oli vielä sopiva hässäkkä päällä. Olimme aivan liian kauan tilanteessa, jossa mikään purje ei vetänyt.

Kryssi ylämerkille oli kovin tahmea ja Phoenix kuittasikin parin vendan jälkeen eteemme **skomaan. Melkin poijulla oli taas spinnun aika. Kippari oli vähän laiskasti miettinyt ajokulmat ja kun S2 spinnussa oli köydet valmiiksi kiinni, tempastiin se taivaalle. Sivutuulispinnu S3 olisi jälkikäteen ollut oikea ratkaisu.

Yritimme kohtalaisen tiukkaa kurssia ajaen saada Phoenixia kiinni ja peiteltyä sitä. Olimmekin parhaimillammekin melkein heidän perätuhdossaan kiinni, muttemme päässeet S2:lla nostamaan yli emmekä alhaaltakaan ohi. Kevyt erimielisyys spinnun ajamisen tekniikasta keulagastin ja kipparin välillä ei sekään nyt varsinaisesti veneen vauhtia lisännyt. Aina joskus unohtuu, että olemme moneen kertaan sopineet, että erimielisyydet ratkaistaan vasta maalipaukun jälkeen tilanteiden rauhoituttua. Summa summarum, Phoenix ajoi nyt spinnulla paljon paremmin, korkeammalle ja kovempaa. Juuri ennen maalilinjaa jouduimme turvautumaan vielä genoaamme Phoenixin päästessä spinnulla sisään. Kaiken lisäksi sopivasti tullut tuulireikä kasvatti eromme loppujen lopuksi turhan isoksi.

Kisan jälkeen tulivat Phoenixista kyselemään yhteisiä treenejä juhannuksen jälkeiselle viikolle. Mikä ettei, yritetään saada vielä Alexia ja ehkä X2:kin mukaan. Katsellaan, toivottavasti alkava lomakausi ei syö gastiliiton osallistumisintoa liikaa.

Suuri sääri reisille

Espoo-Suursaari Race 
Perjantai-sunnuntai 5.-7.6.2009, ORCi, EMK
Tuuli 6-3 m/s N-NW, ilma + 9°C, vesi +10 °C
Purjeet: Genoa 1 med, Spinnut S2 ja S3
Miehistö: Hepo, Santtu, Pitkä-Heikki, Iko, Matti, Lotta & Enni

Sijoitus: 14/17

Olo on kuin olisi lyöty pölkyllä päähän, – alapäähän.

Jos te kaikki voittajatyypit, rammschmiditit, finellit, nordströmit, lehdet ja muut olette ennen menestyksiänne aikananne kokeneet saamaa perkkäisten nöyryytysten jatkuvaa määrää, nostan teille hattua. Ja syön hatutukseeni nipun vanhoja hamppuköysiä (jollen polttele niitä sätkinä päästäkseni parempiin fiiliksiin...). Menestys kohdallamme todella antaa odottaa itseään.

- - - 

Lähtöpäivän aikataulut menivät perinteiseen tapaan **turalleen. Reittiohjeiden (suunnat, matkat & käännökset) tulostaminen suoraan karttaohjelmasta ei onnistunut. Huollosta tullut "uusi" vaihtoplotteri oli tietysti perusasetuksissa ja hukannut kaikki valmiit reitit yms.,  jotka siis eivät olletkaan käyttäjän muistikortilla tallessa. Veneessä portaikon salpa hajosi ja tarrat & muu VSSR-roina oli kiinnittämättä. Eikä miehistöä näkynyt Mattia lukuunottamatta missään. Ja kun Mattikin katosi syömään, alkoi kipparin parta pukkaamaan R-konsonanttia ilmoille.

Onneksi veneen bunkraus oli hajoitettu miehistön kesken, ja pikku hiljaa alkoikin Nauti n' Nolla täyttyä erilaisista kiinteistä ja nestemäisistä energiapläjäyksistä. Ja jossain muovi- ja varustekassien seassa pilkahteli myös miehistön jäseniä. Köydet saatiin irti lopulta vain vähän aikataulusta myöhässä. Kipparilta tosin oli jäänyt koko päivän ruokailut väliin, mutta henkilökohtainen hyljeluokkaa oleva rasvaprosentti auttaa tällaisissa tapauksissa kummasti.

Kisatoimistosta oli iltapäivän mittaan useamman kerran tivattu, onko lupaa kiertää Suursaari vai ei. Ja lopulta kuultu, että lupa oli saatu viime tingassa klo 17.20. Epäilys oli suuri kun toiseen veneeseen "lainattu" Jussi soitti ja kertoi, ettei lupaa sittenkään ole. Soitto toimistoon varmisti asian, uusi rata Kotkan edustalle ja kipparikokous klo 20.00. Ei muuta kun veneverkkoa kutomaan Haukilahden satamaan. Onneksi ei tuullut kovaa, eikä useammassa rivissä olleista veneistä tullut ongelmaa.

Kerrankin oli kipparikokouksessa väkeä. Kokouksen anti oli tosin perinteisen köyhä, ei oikeastaan mitään, mitä toimistosta saadussa vararadan kuvauksessa olisi jo kerrottu. Vaikka lupa Suursaaren kiertoon on perinteisesti tullut aina viime tipassa on kyllä järjestäjien kömmähdys antaa asian olla levällään näin viime tinkaan. Kyllä vararadan kuvaukset olisi pitänyt jakaa samassa nipussa muiden orderien kanssa jo päivää aiemmin. Ja mieluusti jo siinä vaiheessa olla selvillä, myös mikä rata todella ajetaan. Näin isossa kisassa ei voi jättää pelkästään lähtöaluksen lippujen varaan radasta tiedottamista. Lähtöalueella on ihan tarpeeksi ruuhkaa ilman lippuja tarkistavia veneitäkin.

Pääsimme lopulta starttaamaan vain tunnin myöhässä klo 21.10. Tuulen ollessa kovin kevyttä nostimme kapeampiharteisen S3-spinnun ylös ajatuksena saada se pysymään paremmin vedossa, jos tuuli yhä moinaisi. Saimme myös enemmän liikkumavaraa kurssin suhteen ja pääsimme helposti mm. LOWin yläpuolelle heidän pyristelyistään huolimatta. Melkin eteläpuolella tuuli kuitenkin ihan mukavasti ja aika takaa, joten jouduimme leikkaamaan aika runsaasti pysyäksemme vauhdissa.

Hramtsowille tultaessa oli ORC3-luokkamme sulautunut LYS4:sen kanssa. Emme olleet kovin hyvissä asemissa, mutta neljästä sisarveneestä ainakin Phoenix oli takana. Kurssi kohti Kallbådagrundia olikin jo tiukempaa ja yksi toisensa jälkeen kilpakumppanit siirtyivät kolmiomaisten keulapurjeiden käyttöön. Meilläkin gastiliitto ehdotteli vastaavaa menopoliittista kokonaisratkaisua, mutta nälkäinen kippari ei ollut armeliaalla tuulella vaan piiskasi miehistöä kovempaan vauhtiin ajaen lopulta itse vikuroivaa spinnua. Piiskaus kannatti, saimme silmissä kiinni kärkijoukkoa ja eroa takana oleviin veneisiin alkoi myös syntyä. Puhalsimme vauhdilla ohi Astraiastakin, jossa alettiin kiiruusti viritellä uudestaan pallokasta mastolle.

Kallbådalla vihdoin laskimme spinnun ja yritmme vielä sillä troolaamalla saada tuoretta kalaa yöruuaksi, mutta onnistuimme saamaan vain n. ämpärillisen merivettä kajuutan lattialle. Olimme aivan sisko Glide-X:n vieressä eikä kumpikaan päässyt toisesta irti. Glide-X pääsi jossain vaiheessa keulan eteen, mutta välimatka ei missään vaiheessa kasvanut muutamaa veneenmittaa suuremmaksi koko Kotkan portille vievän reilun kolmenkymmenen mailin aikana. Ajelimme muuta fleettiä hieman ylempänä varoen kuitenkaan ylittämästä sisäisten aluevesien rajaa.

Kotkan portille tultaessa olivat nopeimmat ykkösluokan veneet saaneet fleettimme kiinni ja ensimmäisenä ilmottautui puoli seitsemän jälkeen Tieto Passion, perässään Luna, Two Fast ja Lexus. Heti näiden perässä tuli oman luokkamme kärki sisko Alexian vetämänä. Ilmarinen, FinnFUN ja toinen sisko X2 tulivat yhtenä rypäleenä perässä eikä meidänkään välimatkamme mahdoton ollut. Joku onneton kyseli vielä tässä vaiheessa "eikö me kierretäkään Suursaarta?" Ei tosin tiennyt ilmotuksia vastaanottanut toimitsijakaan asiaa, ennenkuin joku kanssakilpailija ystävällisesti kertoi asiasta. 

Farr Out, Glide-X ja Tarantella Kotkan portin jälkeisellä kääntömerkillä

Kryssillä ylämerkille karistimme Glide-X:n kannoiltamme, mutta Tarantella tuli kuin juna meidänkin yläpuoleltamme ohi. Spinnulla taas takaisin Kotkan porttia kohti, aina välillä jollekin isomalle tietä antaen. Ennen porttia muuttui tuuli vastaisemmaksi ja jäimme muutaman isomman kiulun jätöksiä kyntämään. Seurauksena oli taas sisko hanurissa kiinni, tällä kertaa kaksin kappalein: toistakymmentä minuuttia takana ollut Phoenix oli ajanut Glide-X:n ja nyt meidätkin kiinni. 

Päätimme taas turvautua S3-spinnun voimaan, mutta sen falli olikin toista mieltä asiasta napsauttaen lukon auki saman tien kun se kolahti toppiin. Jo valmiiksi märkä spinnu meren kautta sisään taas paikkoja kastelemaan ja Matti mastoon karannutta fallia hakemaan. 

Hässäkän aikana sujauttivat molemmat siskot ohi. Saimme lopulta spinnun ylös, mutta ainoa hyöty oli sen saaminen vähän kuivemmaksi. Tuuli heitti enemmän nokille ja heitimme sen mukana nyt taas genoalla kohti ulkomerta.

Odotusarvo oli kova. Olimme todistetusti kryssillä siskoja nopeampia, ulkona todennäköisesti tuulisi paremmin ja jos tuuli ennusteen mukaan jatkaisi kääntymistään lounaaseen olisimme hyvissä asemissa tiputtamaan kohti Hramtsowia. Kippari yritti varmistaa sääennusteita, mutta kannettavan mokkula eikä puhelinkaan saanut yhteyttä dataverkoon keskellä merta. Fleetti hajosi nyt täysin ja saimme seuraa vain yksittäisistä isompien luokkien veneistä ja kauppa-aluksista. Kippari kävi tyytyväisenä parin tunnin nokosille valvotun yön jälkeen.

Kylmässä kajuutassa otettujen torkkujen jälkeen alkoi kylmätä vielä enemmän, kun totuus valkeni ympärillä olevia veneitä kiikaroidessa. Liian moni niistä oli hitaampia pikkulyssiläisiä, jotka oli ohitettu jo aikaa sitten tai jotka olivat lähteneet 10 min perässämme, mutta luvultansa hitaampina. Ainoa toivon pilkahdus oli Astraia, joka kävi kääntymässä läheisyydessämme, mutta suunnisti sitten kohti pohjoista.

VHF:ltä alkoi kuulua Gråskärsbodanin sivuutusilmoituksia taas Tieto Passionin avatessa pelin. Kuuntelimme korva tarkkana ilmoituksia ajaessamme yhä aina vain lännemmäksi melkein kasuunin tasalle (joka ei siis ollut meidän ryhmämme kääntömerkki). Kymmenen jälkeen sitten väärän reitinvalinnan karmeus realisoitui. Pian ryhmämme ensimmäisenä ilmottautuneen Tarantellan jälkeen kuittasi sisään Glide-X. Meillä oli arviolta pitkälti toista tuntia matkaa ilmottautumislinjalle. Mielialamme synkkeni illan myötä, kun kaikki siskot yksi toisensa jälkeen kuittasivat itsensä sisään. Ja takanamme ollut Astraia. Ja meitä hitaammat ryhmämme veneet. Ja koko joukko pikkulyssiläisiä. Tuntui että ihan kaikki. Vähän ihmetytti Finellin myöhäinen kuittaus. Maksimoimme kurjuutemme ajamalla yhä vain länteen aivan Gråskärsbodanin kupeeseen kiinni ja vasta siellä ylitimme linjan.

Tuuli keveni koko ajan ja kauniissa, mutta viiltävän kylmässä yössä miehistöltä tuppasi vähän väliä unohtumaan, että pettymyksestä huolimatta oltiin kilvanpurjehtimista kuitenkin harrastamassa. Kipparin parta pärisi muistuttaen miehistöä jokaisen sekunnin tärkeydestä. Loppupätkän saalis olikin arvotavaraa, itse Amiraali Finellin päänahka tasoitetulla 24 sekunnin erolla. Olisimme kyllä paljon mielellämme vaihtaneet sen kymmeneen muuhun vähäarvoisempaan oman ryhmämme nahkaan...

Nyt kun takana on jo kunnolla nukuttukin yö, niin tappion tuskakin alkaa hellittää. Venevauhdissa täysmyötäisellä on vielä tekemistä ja reittivalintaa täytyy vielä päntätä. Se, meneekö oppi ikinä kipparin paksuun kalloon onkin toinen asia. Edessä on enää yhdet tiistikset ennen kesän taukoa. Gastiliiton perinteiset pikkujoulut juhlitaan taas Hangon regatassa, mutta heinäkuun lopulla ollaan sitten totisemmin liikenteessä kun osallistumme Baltic Offshore Weekille.

 VSSR tulokset täällä.

Kuvia kuvagalleriassa, tosin suuri osa epäonnistuneita...

Trackki tulossa sinne myös.

Vastatuulessa mennen tullen.

KoPu Tiistaikisa 2.6.2009
Rata E myötäpäivään

Tuuli 2-4 m/s S-NNW, ilma + 15°C, vesi +13 °C
Purjeet: Genoa 1 med
Miehistö: Hepo, Santtu, Matti, Kalle, Enni & Lotta
Sijoitus: 28/43

Kaikki näytti hyvältä kisaa varten. Veneen pohja oli juuri pesty (tosin Suursaarta silmälläpitäen), miehistö oli kokonaisuudessan ajoissa ja normimiehityksen vahvistukseksi saatin vihdoin Kallekin. Vene tuntui tosin olevan välillä puolillaan vettä, kun noston ajaksi irroitetun lokin anturin läpiviennin kaulus irtosi myös päästäen paloletkun lailla vettä sisään...

Veneitä oli ilahduttavan runsaasti linjalla ja sisarvene Phoenixkin oli noussut "tuhkasta". Pikkuluokka lähti vielä ihan hyvässä tuulessa, mutta meidän ison luokan lähtöön tuuli kuoli kokonaan. 

Näin ainakin veneen päässä linjaa, jossa olimme aivan oikea-aikaisesti ja hyvällä paikalla, mutta lähtöpaukun tullessa aivan nollatuulessa. Onneksi sentään Phoenix oli takana.

Aikamme lilluttua sai fleettimmekin tuulta, ikävä kyllä vain ensin toisesta päästä rataa. Vendassa kohti Käärmesaarten porttia olimme vielä hyvissä asemissa sisarveneeseen nähden, mutta sitten eteemme heitti Panasonic, jonka jätöksissä vauhtimme hyytyi täysin. 

Uusi vendapari ja ylempää reittiä kohti länttä takana enää vain Blanco (SO 44) ja Novella (Dufour 40). Saavutimme Phoenixin Blancon, Novella ja Panasonicin joutuessa ajamaan paljon alemmaksi alueelle, jossa tuuli näytti vielä kuolevan kokonaan. Leikimme pitkään kissa-hiiri -leikkiä siskon kanssa ohitellen samalla jo pikkuluokan hitaampia.

Saimme jätettyä siskon taakse ja koko klunga oli nyt aika läjässä Rönnkobbenin suoralla kuka menossa mihinkäkin suuntaan, tuuli kun oli kuollut lähes kokonaan. Tupakat paloivat useissa veneissä, joko hermostuksesta tai sitten tuulen haistelemisesta (tai molemmista). Nopeimmat olivat jo kerenneet kiertää "ylämerkin" ja yrittivät saada spinnujaan pysymään ylhäällä. Tuulella ei tuntunut olevan mitään suuntaa, jos ei kohta voimaakaan.

Kun tuuli sitten vihdoin virisi tuli se lähes täysin päinvastaisesta suunnasta. Siispä spinnu äkkiä ylös! Keulagastiliitolla meni jostain syystä pasmat aivan sekaisin, eikä (jo esivalmisteltuja) spinnukamoja jostain syystä saatu inhimillisessä ajassa paikalleen ja spinnu jäi lopulta merkin läheisyyden takia kokonaan nostamatta. Takana olleet Phoenix ja Blanco hurauttivat meidät pallokkaillaan hetkessä kiinni.

Merkin kierto ja sitä seurannut venda eivät nekään menneet ihan putkeen keulakannen ollessa jähmettyneenä suolapatsaiksi sitloodajengin "kevyestä kommentoinnista" kippari Hepon hirnuessa kuuluvimmin. Phoenixin karatessa meille jäi pitämään seuraa Penelope (Jeanneau 35 OD), jonka kanssa mentiin jo Emäsalossa pitkät matkat kylkimyyryä. 

Kylkimyyryä taas pienempiä ohitellen mentiin nytkin aina Käärmeluotojen punaiselle viitalle, jossa meinasimme saada kylkeemme Blancon, joka kaikki säännöt unohtaen punki sisäpaikalle, vaikkei sillä ollut peitosta tietoakaan kolmea veneenmittaa ennen merkkiä. No, ei tuota rohjusta (ja paria pienempää) voinut kivikkoonkaan kammeta, ja niinpä se piti päästää edellemme viemään meiltä tuulen kokonaan. Koska takastaagissa jo oli keltainen luokkalippu, emme enää jaksaneet sinne punalippua protestin merkiksi ripustaa. Harjoituskisa kun kuitenkin oli kysymyksessä. Useamman kymmenen sekunnin turha menetys toki harmitti ja maaliin tulon jälkeen käytiin vielä (oikeasti) asiallinen keskustelu Blancon kipparin kanssa, joka myönsi virheensä ja tuntui vielä olevan aidosti pahoillaan.

Jostain syystä Phoenix on ilmottanut LYS-luvukseen 1,23 (normi X-332 = 1,24). Tällä luvulla sen olisi pitänyt siis startata pikkuluokan kanssa 10 min aiemmin. Tämä oli tuloksissa otettu huomioon, ja siksi se oli meidän takanamme, vaikka maalissa ennen olikin. Muutoin tulosluettelo oli tutun oloinen Autotalon (Lexus/Alfa Romeo  ;-)) viedessä taas voiton Ramdatan jäädessä nyt kolmanneksi.

Toivottavasti Phoenix saa mittalukuasiansa muutoinkin järjestykseen ja tulee Suursaressa ORC3:seen, jolloin meitä X-332:sia olisi 5 samassa lähdössä!